423. - 427. päivä.

Kesätaukoa edeltävän viimeisen viikon teemana oli Studienphasen eli lähes koko kevätlukukauden kestäneen mittavan ryhmätyön tulosten taltiointi. Käytännössä työ siis käsitti eri ryhmien tuotosten saattaminen tallennuskelpoiseen muotoon. Mikäli kyseessä oli puhe-esitys, se tuli kirjoittaa puhtaaksi asiakirjamuotoon. Kuvista ja muista poster-esitysten havaintovälineistä otetut valokuvat taltioitiin myös. Tässä sinänsä tärkeästä työstä ei oikein löytynyt roolia kansainvälisille opiskelijoille, sillä meidän saksankielentaitomme eivät olisi riittäneet tulosten taltioimiseen tekstimuotoon. Niinpä oman ryhmäni johtaja vapautti minut sekä yhdysvaltalaisen ja kreikkalaisen kollegani tästä osuudesta.
Maanantai alkoi vain saksalaisille opiskelijoille suunnatulla luennolla, jonka aiheena oli Bundeswehrin kansainväliset tehtävät. Luennolle oli toki sallittua osallistua myös kansainvälisten, mutta sen sisältö oli kuulemma painottunut ulkomailla palvelevien hallinnollisiin koukeroihin, joten tein oikean ratkaisun jäädessäni diplomityön pariin.
Myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina käytin kaiken ylitsejäävän ajan diplomityöni viimeistelyyn. Viikon mittaan oli myös monenlaista muuta pientä tekemistä: tiistaina luokkani uusi valvoja eli Tutor everstiluutnantti W. esittäytyi. Lisäksi sain takaisin henkilöarvioni, josta oli kirjoitusvirheet korjattu. Keskiviikkona aamupäivän lopuksi pidettiin tiedotustilaisuus YK-opintojaksosta ja -harjoituksesta, joka järjestetään syyskuussa. Keskiviikkona pidettiin myös kurssinjohtajan läksiäiset grilli-illan muodossa. Väistyvä kurssinjohtaja piti erittäin hyvän puheen, minkä jälkeen syötiin ja kuunneltiin kurssibändin musisointia.
Torstaina oli aamulla liikuntaa. Paikalle oli päässyt kokonaiset 5 opiskelijaa, joten pelasimme sulkapalloa ja pöytätennistä. Liikunnan lisäksi ei ollutkaan sitten muuta ohjelmaa kuin kurssinjohtajan tehtävien vaihto. Tätä tilaisuutta ennen luokanvalvojani everstiluutnantti W. kokosi luokan kokoon. Vasta tehtävässä aloittaneena hän esitti ryhmälle useita perustavaa laatua olevia kysymyksiä, jotka olivat askarruttaneet minuakin ensi päivinäni koululla. Nämä koskivat esim. tietoliikenneyhteyksiä, siivousta ja perinne-esineitä. Uusi luokanvalvoja on selvästikin tullut suoraan sotilasyksiköstä, eikä hän vielä ole tottunut FüAkBw:n kampuksen hieman rennompaan meininkiin. Lopuksi hän toivotti hyvää kesää todeten, että perjantain työtunnit voi korvata esimerkiksi tutustumalla kotona YK-harjoituksen valmistautumismateriaaliin.
Varsinainen kurssinjohtajan tehtävien vaihto toteutettiin pienimuotoisena paraatina luokkarakennuksen edessä, palveluspuvussa, sotilaallisesti muodossa seisten. Edellinen kurssinjohtaja eversti W. puhui lyhyesti, sillä hän piti varsinaisen puheensa jo edellisenä iltana. Neljälle kesätauon aikana kurssilta poistuvalle kurssitoverille (tanskalainen, ranskalainen, kanadalainen sekä yksi saksalainen) jaettiin todistukset. Tämän jälkeen kurssi ilmoitettiin koulun johtajan sijaiselle amiraali S.:lle, ja hän puhui. Hän kiitti väistyvää kurssinjohtajaa monin sanoin ja esitteli tehtävät vastaanottavan. Varsinainen tehtävien vaihto tapahtui ilmoittamalla joukko amiraalille, jolloin amiraali antoi luvan tehtävien vaihtoon. Tehtävien vaihdon jälkeen uusi kurssinjohtaja ilmoitti joukon amiraalille. Lippua tai muutakaan esinettä ei luovutettu. Väistyvälle kurssinjohtajalle kajautettiin kurssin taisteluhuuto, minkä jälkeen amiraali poistui. Tämän jälkeen uusi kurssinjohtaja, everstiluutnantti H. puhui lyhyesti syksyn haasteista ja toivotti hyvää kesätaukoa.
Perjantaina ei ollut enää velvollisuutta saapua koululle. Tästä huolimatta tulin paikalle tekemään diplomityötä muutamaksi tunniksi. Esittelin myös jääkäriliikkeestä kertovaa näyttelyä varta vasten paikalle saapuneelle pariskunnalle, ennen kuin pakkasin näyttelyn ja vein sen seuraavalle käyttäjälle. Samalla sain haettua kuivumassa olleet urheiluvarusteet pyykkiin.
Diplomityö on edennyt hyvin, mutta kuitenkin suunniteltua hitaammin, joten joudun käyttämään kesätauosta useampia päiviä sen työstämiseen.

413. - 417. päivä

Maanantaina jatkettiin edelleen ryhmätyön jalostamista esitysharjoittelun merkeissä. Aamupäivän ohjelmassa oli "dry run" koulun pääauditoriossa, jossa myös varsinainen esitys pidetään torstaina. "Dry run" toistettiin iltapäivällä. Illalla pystytimme yhdessä A.J.:n ja H.R.-T.:n kanssa luokkarakennuksen alakäytävälle jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn. Kiertonäyttely on koululla parisen viikkoa.
Tiistaina vuorossa oli koko esityksen läpikäynti. Siihen kuului yhteinen esitys pääauditoriossa sekä alatyöryhmien esitykset moduuleissa. Myös tämä harjoittelu toteutettiin kaksi kertaa. Iltapäivällä seuraavalle kurssille osallistuva suomalainen upseeri kävi koululla tutustumassa ja esittelin hänelle paikkoja.
Keskiviikkona oli päästy harjoittelussa kenraaliharjoitusvaiheeseen. Tämä tarkoitti sitä, että harjoittelu tehtiin vielä kerran, mutta koulun johtokolmikkoon kuuluvan amiraali S:n läsnäollessa. Harjoittelukierrokseen sisältyivät sekä pääauditorion yhteinen osuus että työryhmien eriytyvät osuudet. Myös käytäville asetellut "messuosastot" tai poster-esitykset tarkastettiin.
Minä olin ilmoittanut olevani poissa keskiviikon kertauskierroksista, sillä valmistelin koulun illalla pidettävää näyttelyn avajaistilaisuutta. Kurssin luokkarakaennuksen alakertaan maanantaina pystytetyn näyttelyn avajaisiin tuli ilahduttavan ja yllättävän paljon väkeä: yli 40. Kaukaisimmat vieraat olivat Kauhavalta asti. Aloituspuheiden jälkeen tutustuttiin näyttelyyn ja kuultiin Suomen Jääkärimuseon johtajan asiantunteva, n. tunnin mittainen luento aiheesta. Tilaisuus oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Olin pyytänyt paikalle myös luokkatoverini toimimaan valokuvaajana, joten tilaisuudesta saadaan varmasti aikaiseksi myös jonkinlainen juttu Führungsakademien nettisivuille.
Torstaina päästiin sitten vihdoinkin tositoimiin Studienphasen tulosten esittelyssä. Aamupäivä oli varattu erilaisille järjestelyille, ja minä käytin sen näyttelyn avajaisten jälkien siivoamiseen. Varsinainen esittely alkoi klo 13. Paikalla oli runsaasti kenraalikuntaa, yhteensä yli 20 kenraalia ja amiraalia Bundeswerin komentajan (Generalinspekteur eli GI) johdolla. Yhteinen esittely kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen siirryttiin kahvitauon kautta neljään eri alaryhmään. Tämän jälkeen kokoonnuttiin jälleen suureen auditorioon, jossa kunkin alatyöryhmän johtajat pitivät esityksestään 5 minuutin yhteenvedon. Tämän jälkeen nähdystä keskusteltiin. Kenraalit esittivät kriittisiä ja tiukkoja kysymyksiä, mutta saksalaiset kollegat olivat hyvin valmistautuneita "hiillostukseen". Vaikka esityksissä tuotiin rohkeasti esiin uusia näkökulmia, jäi mielestäni terävin kritiikki Bundeswehrin ongelmakohtia kohtaan esittämättä. Ehkä hyvä niin, kyseessähän oli kuitenkin samalla FüAkBw:n uuden ajatuspajan German Institute for Defence and Strategic Studies GIDS:n avajaisten ensimmäinen tilaisuus (kolmesta). Tilaisuuden lopuksi puhui GI. Uusi GI on ollut virassa vasta vähän aikaa. Hän teki energisen ja innostavan ensivaikutelman, joka poikkesi varsin paljon edellisen viranhaltijan olemuksesta. GI:n sanoma opiskelijoille oli, että meidän tulee olla rohkeita päätöksentekijöitä ja itsenäisiä ajattelijoita. Siihen meidät on koulutettu: ajatteluun, päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen. Joka käänteessä ei kannata kysyä lupaa tai neuvoa, saatikka noudattaa jokaista prosessin vaihetta viimeistä pykälää myöten.
Tilaisuus ja keskustelu jatkui coctail-päivällisellä kerhon isossa juhlasalissa. Ruoan illalliselle valmisti merivoimien kokkikurssi ja tarjoilut olivat kertakaikkisen herkulliset. Ruoasta maksetulle 35 euron hinnalle sai tällä kertaa todellakin vastinetta. Vaihdoin muutaman sanan Brunssumin esikuntapäällikön kenraalimajuri W.O.:n kanssa, joka poikkea virkistävällä tavalla saksalaisten kenraalien valtavirrasta.
Perjantaina oli GIDS:n avajaisten toinen vaihe, eli ensimmäinen avoin keskustelutilaisuus. Se sisälsi alustuksen strategian määritelmästä (josta ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen...) sekä kolme paneelikeskustelua. Ensimmäinen paneelikeskustelu käsitteli kulttuuria ja strategiaa, toinen urheilua, yhteiskuntaa ja strategiaa, ja kolmas kestävää kehitystä ja strategiaa. Tilaisuuteen osallistumisen piti alun perin olla vapaaehtoista, mutta koska tarpeeksi vapaaehtoisia ei ilmestynyt käskettiin kaikki paikalle vähintään kahteen ensimmäiseen paneelikeskusteluun, jotka olivat ennen lounasta. Ilmaisen lounaan (!) jälkeisen paneelikeskustelun kuuleminen olisi aiheuttanut ylimääräisiä tunteja, joten käytännössä kaikki opiskelijat kaikkosivat lounastauon yhteydessä.
Tilaisuus oli sinänsä onnistunut ja olennainen osa GIDS:n avajaisia. Varsinaiset avajaiset pidettiin puolustusministerin läsnäollessa Helmut Schmidt -yliopiston avoimien ovien päivänä seuraavana lauantaina. Tällöin myös julkaistiin GIDS:n ensimmäinen julkaisu ja avattiin sen nettisivut. Ei voi kuin toivottaa onnea kunnianhimoiselle hankkeelle! Harvoin saa olla todistamassa, kun ihka oikea ajatuspaja polkaistaan maasta pystyyn.

409. - 412. päivä

Maanantaina jatkettiin ryhmätyön jalostamista. Ryhmän esitys käytiin ensimmäistä kertaa kokonaisuutena läpi. Esitykselle on varattu aikaa 45 minuuttia ja sen läpikäymiseen kului 39 minuuttia, tosin kaikki esiintyjät puhuivat varmuuden vuoksi kiivaaseen tahtiin. Tämän jälkeen keskusteltiin esityksen sisällöstä ja ulkonäöstä. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ihmettelimme hieman sitä kuinka paljon ja voimakkaasti työryhmän valvoja osallistuu ryhmän keskusteluun ja työhön. Suomessa tällainen ei ole tapana. Tarkemmin ajatellen koko työpäivästä n. kolme neljäsosaa oli keskustelua. Tällaisen työskentelytavan tehokkuudesta voi olla monta mieltä. Toisaalta se saattaa tuottaa keskimääräistä parempaa laatua.
Tiistain englanninopetuksessa harjoiteltiin kirjallista ilmaisua, eli tehtävänä oli kirjoittaa essee annetuista aiheista. Aikaa oli tunti. Tämä harjoitus tehtiin kielikokeisiin valmistautumiseksi jo kolmatta kertaa. Ryhmätyön valmistelu eteni loppuiltapäivän totuttua rataa.
Kansainvälisille opiskelijoille oli iltapäiväksi järjestetty tutustumiskäynti Norddeutsche Rundfunkiin (NDR) eli paikallisen julkisen sähköisen tiedotusvälineen tiloihin. Hampurissa sijaitsevat NDR:n televisiotoiminnot. Saimme kuulla selostuksen NDR:n ja paikallisten lähettimien roolista Liittotasavallan mediakentässä. Mielenkiintoista oli mm. se, kuinka suurella budjetilla paikalliset lähettimet operoivat: Saksan kaikkien paikallislähettimien budjetti on yhteensä 1,1 miljardia euroa. Tämä summa sisältää kaiken televisio-, radio- ja nettimedian kulut. Netin merkitys korostuu jatkuvasti, sillä useiden paikalliskanavien katsojien keski-ikä on yli 60 v. Lyhyen johdannon jälkeen tutustuimme televisiostudion ohjaamoon sekä kolmeen erikokoiseen studioon. Vierailu oli selvästi rutiinikierros, jota kuitenkin piristimme kiperillä kysymyksillä.
Minä ja oman luokkani toinen jäljellä oleva kansainvälinen opiskelija eli liettualainen kollegani jouduimme kuitenkin poistumaan NDR:ltä hieman etuajassa, sillä iltapäivän päätteeksi oli sovittu luokanvalvojan läksiäistilaisuus. Hän sai luokaltamme viinilasit kurssin vaakunalla ja pullollisen kurssin viniä, sekä lisäksi suomalaisen sissipuukon, jonka minä olin hankkinut ja kaiverruttanut tätä tilaisuutta varten. Oman luokkani luokanvalvojaa pidetään kurssilla yleisesti ottaen tolkun miehenä ja hyvänä sotilaana, joskaan ei erityisen lahjakkaana ihmisten johtajana. Hänen seuraava tehtävänsä operaatioesikunnassa Potsdamissa alkaa seuraavalla viikolla. Läksiäisiin liittyi vielä illallinen hyvässä ravintolassa Hampurin keskustassa, sillä luokanvalvoja harrastaa hyviä ruokia.
Keskiviikon luokanvalvojan tunteja ei ymmärrettävistä syistä pidetty. Aamulla kurssin johtaja tarkasti ryhmätöiden suoritusvaiheen, mutta siinä läsnäolovelvoite oli vain alatyöryhmien johtajilla. Läpikäynti meni kuulemma hyvin ja erityisen myönteisen vaikutuksen olivat tehneet isolla rahalla teetetyt animaatiovideot. Loppupäivä hiotiin esityksen sanamuotoja ja ulkonäköä.
Kansainvälisten opiskelijoiden työaika päättyi kolmelta iltapäivällä, sillä meidän piti valmistautua kurssin johtajan ja kurssitoimiston henkilöstön läksiäisiin. Tämä grilli-illan muodossa järjestettävä tilaisuus pidettiin nyt, sillä sekä kurssinjohtaja että monet kansainväliset opiskelijat poistuvat kesätauon aikana. Kurssinjohtajan seuraava tehtävä on logistiikkalaitoksen esikunnassa.
Torstaina en osallistunut aamun liikuntakoulutukseen, sillä noudin jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn näyttelytaulut valmiiksi koululle ensi viikon keskiviikkona pidettäviä avajaisia varten. Koululla ryhmätyön viimeistely jatkui vielä yhdellä tarkastelukierroksella. Seuraavan viikon viikko-ohjelman mukaan maanantai, tiistai ja keskiviikko käytetään kokonaisuudessaan ryhmätöiden tulosten esittämistavan viimeistelyyn varsinaisen esittelyn ollessa torstaina. No, palataan tähän seuraavalla viikolla. Lounaan jälkeen luokanvalvoja kokosi luokan läsnäolevat opiskelijat lyhyeen tilaisuuteen, jossa saksalaisille opiskelijoille annettiin tutustuttavaksi heidän lopulliset henkilöarviointinsa kurssilta. Kansainvälisten opiskelijoiden arvioinnit eivät syysta tai toisesta olleet kuulemma vielä valmiita.
Perjantai oli työajan tasausvapaata tulevan viikon pidemmistä päivistä johtuen.
Lauantaina pidettiin kurssin kurssijuhla (Abschlussball) hotelli Atlanticin juhlatiloissa. Kurssijuhla päätettiin pitää jo ennen kesätaukoa, sillä niin monet opiskelijat jättävät palaamatta kurssille kesätauon jälkeiselle kuudelle viikolle. Tästä huolimatta juhlaan osallistui kurssista alle kaksi kolmasosaa, valitettavasti. Pois jääneillä oli erilaisia syitä, mm. lastenhoitajan saamisen vaikeus, muutto, suunniteltu lomamatka, tilaisuuden hinta (125 e / henkilö), ja joillain jopa Saksan ja Ruotsin välinen jalkapallo-ottelu, joka pelattiin samaan aikaan. Prioriteettijärjestys on tietenkin henkilökohtainen, mutta niin monen poisjääminen oli minun mielestäni harmillistä kurssin yhteishengen kannalta. Itse juhla oli oikein juhlava puitteiltaan. Juhla poikkesi tavanomaisesta suomalaisesta sotilaallisesta iltajuhlasta siten, että se alkoi hieman myöhemmin ja että ruokatarjoilu oli seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää, joskin hintaan nähden hieman yksinkertaista. Ohjelma oli musiikkipainotteinen: brittiläinen kurssikollegani oli hankkinut paikalle Royal Armyn puhallinyhtyeen ja viihdebändin ilmaiseksi! Sali oli kauniisti koristeltu, esim. leikkokukkamaljakoissa oli painona hylsyjä! Mukava lisä olivat myös juhlaa varten teetetyt kiviset lasinaluset, jotka sai ottaa mukaansa muistoksi.

404. - 408. päivä

Maanantai oli kuntosuorituspäivä (IGF-Tag). Minulla oli kevään vastaavalta päivältä jo kaikki tarvittavat kenttäkelpoisuussuoritukset (eli marssi, ammunta, lääkintäkoulutus ja suojelukoulutus), joten osallistuin nyt pakollisiin kuntosuorituksiin. Näihin kuuluu peruskuntotesti BFT eli Basisfitnesstest sekä DSA (Deutsche Sportabzeichen) eli Saksan kuntomerkin osasuoritukset. Kuntomerkkiä ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen anoa. Siihen kuuluvat osasuoritukset sekä BFT pitää kuitenkin jokaisen saksalaisen sotilaan suorittaa vuosittain. Ulkomaalaisille opiskelijoille ne ovat käytännössä vapaaehtoisia, mutta suoritan ne kuitenkin - vaikka vain treenin vuoksi. Päivä loppui käytännössä lounaaseen.
Tiistai alkoi englannin kuunteluharjoituksella. Sain 5 virhepistettä suurimman sallitun virhepistemäärän ollessa 12, eli läpi olisi mennyt. Tämän jälkeen jatkui Studienphase-ryhmätyö. Työvaiheena on esityksen rakenteen ja sisällön hiominen, jossa oma panokseni rajoittui muiden tuotosten kommentointiin.
Keskiviikkoaamuna pidettiin pitkästä aikaa luokanvalvojan tunti. Everstiluutnantti C.K. kertoi saksalaisia opiskelijoita koskevia ohjeita kurssin loppuarvosteluun liittyen. Saksalaiset saavat loppuarvostelunsa jo heinäkuun puoleen väliin mennessä, sillä henkilöstöjärjestelmä edellyttää, että henkilöarvioinnit syötetään järjestelmään siihen mennessä. Kansainväliset opiskelijat saavat loppuarvostelunsa kurssin päättyessä. (Siis ne jotka jäävät kurssin loppuun asti - varsin monet eivät osallistu kesätauon jälkeisille viikoille vaan valmistuvat ja saavat todistuksen ja henkilöarvioinnin ennen aikojaan. Mistään tasapuolisuudesta opiskelijoiden kesken ei siis voi puhua. Valmistuakseen kurssilta ei siis vain tarvitse olla tekemättä mitään - riittää kun ei edes ole paikalla.) Luokanvalvojan puheenvuoron jälkeen kurssi kokoontui auditorioon. Puolet kurssista oli käsketty pukeutua siistiin siviiliasuun, sillä meidän tehtävänä oli toimia luennon videoinnin studioyleisönä. Tämä GIDS-Talk (vrt. TED-Talk) ilmeisesti videoitiin kahden viikon kuluttua olevaa ryhmätyön tulosten esittelyä varten. Puhujana oli sotatalouden professori Helmut-Schmidt -yliopistosta eli Bundeswehrin yliopistosta ja puheen aiheena oli monikansallinen logistiikka. Kurssista oli paikalla ehkäpä kolmasosa, joten hyvien kuvakulmien saamiseksi yleisö siirtyi eri puolille salia professorin lausuessa ulkomuistista runoja. Itse viidentoista minuutin luennon saimme kuunnella kaksi kertaa kameroiden käydessä. Koko tilaisuus oli jotenkin epätodellinen ja absurdi. Monet kurssitoverit ihmettelivät miksi puolet kurssista käskettiin pukeutua siviiliasuun. Tavallaan sen voi ymmärtää kuvauksellisista syistä, mutta se välittää myös toisenlaista viestiä siitä, että pelkästään virkapukuisille puhumisessa olisi jotain kielteistä tai epäuskottavaa.
Loppupäivä jatkettiin ryhmätyön parissa. Iltapäivällä viimeistä viikkoaan kurssilla viettävä ranskalainen kollega tarjosi kansainvälisille opiskelijoille sekä omalle luokalleen virvokkeita ja pikkusuolaista.
Torstai alkoi liikunnalla. Osa paikalle saapuneista teki ensin kuntotestejä, joille oli varattu aikaa myös maanantaina. Kokoon saatiin sentään 6 henkilöä lentopallopeliä varten. Todettakoon, että kahden luokan kirjavahvuus on n. 32 henkilöä, joista paikalle oli päässyt kymmenkunta. Erityisen ikävää on, että liikuntatunneilta lipsuminen heijastuu myös liikunnanopettajien motivaatioon, eivätkä he enää juurikaan viitsi panostaa harjoitusten ohjaamiseen.
Aamupäivällä kurssi käskettiin kokoon hyvästelmään toinen ranskalaisista opiskelijoista, joka lähtee takaisin kotimaahansa valmistautumaan ulkomaanoperaatiota varten.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätyön pariin. Vuorossa oli esityksen ensimmäinen läpikäynti. Siihen osallistui myös ryhmän ohjaaja everstiluutnantti K.H., jolla olikin paljon sanottavaa sisällön kehittämiseksi. Keskustelusta ei ollut tulla loppua ollenkaan. Erityisen turhauttavaa oli se, että keskustelussa tunnuttiin välillä palaavan ihan peruskysymysten äärelle, joiden ratkaisut oli linjattu jo viikkoja aiemmin.
Perjantaina ryhmätyö jatkui edeltävien päivien kaltaisena. Lauantai-iltana osallistuin vastaanotolle Kielissä vierailevalla brittiläisellä fregatilla.
Kokonaisuutena viikko oli varsin sekava ja tehoton. Kurssista oli paikalla vain noin puolet ja ryhmätyövaiheeseen on varattu liikaa aikaa.

400. - 403. päivä

USA:n opintomatkaa seurasi kolmen päivän työajan tasausvapaa, eli koululle palattiin vasta torstaina. Aamulla oli pari tuntia vapaamuotoista liikuntaa, minkä jälkeen palattiin Studienphasen eli ison ryhmätyön pariin. Loppuviikon ohjelmaan sisältyy ryhmätyön jatkotyöstöä sekä avoimien ovien päivä Tag der Bundeswehr lauantaina.
Ryhmätyön tässä vaiheessa keskitytään tulosten esittämistavan pohdintaan. Ehkä mainitsinkin siitä jo tämän opintojakson alussa, mutta kurssi on jaettu kuuteen työryhmään ja johto-osaan, joista vain neljä tekevät ryhmätyötä jostain tietystä sisällöllisestä aiheesta. Viides työryhmä pohtii tapaa, joilla neljän työryhmän tulokset esitetään, ja kuudes ryhmä vastaa esitystilaisuuden järjestelyistä. Esitystilaisuus kolmen viikon kuluttua tulee olemaan koko päivän kestävä spektaakkeli, johon osallistuu käytännössä Bundeswehrin koko kenraalikunta. Tarjoiluista vastaa ilmeisesti Logistiikkakoulun kokkikurssi ja sen tukemiseksi jokaiselta kurssilaiselta kerätään enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti 35 euroa. Olenkin jo tainnut sanoa mielipiteeni tästä saksalaisesta vieraanvaraisuudesta ja kyvyttömyydestä sisällyttää edustuskulut tapahtumien ja harjoitusten menokehykseen. Maksavatkohan esittelytilaisuuteen osallistuvat kenraalit 35 euron ruokarahan. Todennäköisesti.
Oman ryhmäni esitys on jalostunut mm. ammattimaisesti tuotetun hieman yli kaksi minuuttia pitkän animaation muotoon. Sen tuotantokulut ovat erään tiedon mukaan yli 8000 euroa. Sen lisäksi ryhmä valmistelee posteriesityksen, luennon ja keskustelutilaisuuden diaesityksineen sekä tekstimuotoisen muistion tulosten säilyttämiseksi. Oma roolini tässä kaikessa rajoittui posteriesityksen sisällön hahmotteluun ja muiden alatyöryhmien tuotosten kommentointiin.
Koko kurssista on tällä viikolla paikalla hieman alle puolet: osa on vielä lomalla Yhdysvalloissa, toiset työharjoittelussa, ja jotkut erilaisilla virkamatkoilla tai muilla vapailla. Tänään tuli tieto, että jo toinen kurssitoverini valmistuu etuajassa, koska häntä kaivataan joukko-osastossa. Ensimmäinen kurssilta valmistunut lähti jo ennen USA:n matkaa. Hän oli siviili, jonka seuraavaksi tehtävä on liittokanslerin puheidenkirjoittajatiimissä. Kurssin läpäisemiseksi ei siis tarvitse ainoastaan olla tekemättä mitään - ei tarvitse edes olla paikalla loppuun saakka. Tämä ei yllätä minua, sillä minkäänlaista läsnäolokontrollia tai opintosuoritusrekisteriä ei ylläpidetä. Varsin moni kansainvälisistä opiskelijakollegoistani lähtee kotimaihinsa kesätauon aikana, eli valmistuu etuajassa.
Iltapäivän lopussa kurssin johtaja käski kurssin käytävälle, jossa tarkennettiin Tag der Bundeswehrin järjestelyjä ja läsnäolovelvoitetta. Kävi ilmi, että alkuperäisestä suunnitelmista poiketen lauantaina ei ollutkaan läsnäolovelvoitetta kaikille, vaan ainoastaan niille, jotka on määrätty erilaisiin tehtäviin. Itse lukeudun jälkimmäisiin. Muiden hän toivoi olevan paikalla ja osallistuvan avoimien ovien päivän ohjelmaan omasta vapaasta tahdostaan. Eversti pahoitteli sitä, että joutuu näin palaamaan uransa alkutaipaleelle, eli varusmiesten motivoimiseen olemaan läsnä ilman järkevää tekemistä.
Perjantai ei poikennut torstaista olennaisilta osin. Poikkeuksena tavanomaisiin perjantaihin päivä ei päättynyt lounaaseen, vaan työskentely jatkui iltapäivällä työaikateknisistä syistä, periaatteessa aina klo 17:ään saakka.
Lauantai oli koululla avoimien ovien päivä eli Tag der Bundeswehr. Koululle oli tullut esittelijöitä paitsi useista Hampurin lähettyvillä sijaitsevista Bundeswehrin joukoista myös poliisista, pelastuslaitoksesta, kaupungin kunnossapidosta, Bundeswehrin yliopistosta ja monista järjestöistä. Lisäksi alueella oli mm. grilli, olutkoju, lettukoju, pomppulinna, kiipeilypuisto, konserttilava, aarteenetsintää ja melontaa. Merivoimien sukeltajilla oli sukellusnäytöksiä ikkunallisessa altaassa. Talon puolesta tarjottiin hernesoppaa ja kahvit. Itse osallistuin Bundeswehrin liikuntakoulutuksen esittelyyn liikuntasalissa, johon oli rakennettu esterata. Myös sähköisen tasapainoskootterin kokeilu oli mahdollista. Sää oli kuuma ja liikuntasalissa oli vielä kuumempi, joten esterata kiinnosti lähinnä lapsia. Sain kuitenkin päivän aikana ihan riittävästi liikuntaa eri esteitä esitellessäni. Kävijöitä kampuksella oli päivän aikana ollut kuulemma n. 3500. Portin ulkopuolella oli pari Bundeswehriä vastustavaa mielenosoitusta, jotka kuitenkin sujuivat rauhallisesti.

372. - 376. päivä

Maanantai alkoi luennolla Yhdysvaltojen turvallisuus- ja sotilaspolitiikasta sekä Yhdysvaltojen kulttuurista yleensä. Luennon ensimmäisen osan piti kommodori, jonka nimi meni minulta ohi, sekä prikaatikenraali evp D.B., joka on toiminut kuuden vuoden ajan Saksan sotilasasiamiehenä Washingtonissa. Molemmat puhujista tulevat mukaan kurssin opintomatkalle Yhdysvaltoihin seuraavalla kahdella viikolla. Luento ei ollut erityisen hyvin valmisteltu tai syvältäluotaava. Kurssista vain vähän yli puolet oli paikalla monien pitäessä lomaa tai osallistuessa työharjoitteluun tai erilaisiin palavereihin.
Luento ei kestänyt edes tuntia, mutta sitä seurasi totuttuun tapaan keskustelu pienryhmissä. Yllätyksekseni myös keskustelu jäi totuttua lyhyemmäksi ja loppui n. 15 minuutin jälkeen. Loppupäivän ja loppuviikon ajaksi palattiin ryhmätyön eli Studienphasen pariin. Siinä ajankäytöstä päättää ryhmätyön johtaja itsenäisesti. Päivän mittaan valmistelin myös käskyä ja kutsua koululla kesäkuun lopussa järjestettävään tapahtumaan.
Tiistaina oli kieltenopetusta. Englannintunnilla keskusteltiin CJEX-harjoituksesta, harjoiteltiin suullisen ilmaisun koetta varten ja katsottiin lyhyt sotilasaiheinen televisiosketsi. Aamupäivän päätteeksi suoritin Naton SLP-kokeen suullisen osuuden. Se meni hyvin ja sain arvosanaksi 4 (asteikolla 0 - 5).
Iltapäivällä jatkettiin ryhmätyötä jakaantuneina pienryhmiin.
Keskiviikkona aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Ryhmätyön johtaja oli antanut suurimalle osalle ryhmästä vapaata klo 14 saakka, jolloin pidetään yhden työvaiheen välitarkastelu. Saapuessani paikalle olikin luokassa paikalla koko meidän työryhmämme, pari opettajaa, työryhmän valvoja ja kurssinjohtaja. Keskustelu oli jo täydessä käynnissä, tai oikeammin sanoen linjaus, jossa suurimman osan ajasta äänessä oli kurssinjohtaja, ryhmätyön valvojan säestäessä. Puhetulva kesti noin tunnin, minä aikana työryhmälle varsin suorin sanoin linjattiin, mitä ryhmätyön tulee sisältää ja miten tulokset tulee esittää. Olin tästä käänteestä varsin hämmästynyt, sillä minun kokemukseni mukaan suomalaisella YE-kurssilla ei voisi tulla kysymykseenkään, että oppilastyönä tehtävän tuotoksen rakenteelle ja sisällölle annettaisiin näin selkeät reunaehdot. Kysyttyäni ilmiön taustoja arvelivat kurssitoverini, että taustalla on toisaalta ryhmätyölle ja FüAkBw:n ajatuspajalle (GIDS) asetetut korkeat tavoitteet ja toisaalta se, että meidän ryhmämme aihe käsittelee melko tarkasti sitä tehtävää, johon kurssinjohtaja siirtyy elokuussa. Joka tapauksessa menettelytapa on mielestäni varsin erikoinen ottaen huomioon minkä tason kurssilla tässä (aikuis)opiskellaan.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli sisäjalkapallo, joten menin mielummin punttisalille tekemään jotain tehokkaampaa (myös moni muu jätti potkupallon väliin ja meni lenkille tai salille). Liikuntakoulutuksen jälkeen jatkettiin ryhmätyötä siitä, mistä sitä olisi edellisenä päivänä pitänyt jatkaa. Iltapäivällä pidettiin toinen välitarkastelu siten, että tutustuttiin myös muiden alatyöryhmien tuloksiin.
Perjantaina ryhmätyötä jatkoivat ainoastaan alatyöryhmien johtajat sovittamalla yhteen viikon tuotokset. Muut saivat keskittyä valmistautumaan Yhdysvaltojen opintomatkaan, joka alkoi seuraavana päivänä. Kokonaisuutena viikko oli sekä ajankäytöltään että sisällöltään varsin väljä "väliviikko" kahden ulkomaanmatkan välissä.

342. - 345. päivä

Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.

338. - 341. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa eli pääsiäisen molemmin puolin olevat vajaat viikot käytetään ryhmätöihin. Opintojakson nimi on Studienphase eli kirjaimellisesti opintojakso, joka käytännössä tarkoittaa jonkinlaista ryhmätyönä tehtävää tutkimusprojektia tai ajatuspajatyötä. Edellisinä vuosina kurssille on annettu joku aihe, se on jaettu osiin, jotka on delegoitu työryhmille, ja muutaman viikon vapaamuotoisen, epätieteellisen työn jälkeen ryhmien tulokset on esitelty perinteisesti arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Tietääkseni jakson tuotoksia aikaisemmilta vuosilta ei ole dokumentoitu, tai ainakaan en ole nähnyt niihin viitattavan missään. (Ehkä niille on käynyt kuten eräille kirjallisille tuotoksille suomalaisilla virkaurakursseilla, eli ne ovat päätyneet nimettöminä johonkin julkaisuun.) Kysyttyäni asiasta sain tietää, että tuotokset on esitelty tilaisuudessa, jossa eturivissä on liuta kenraaleja, minkä jälkeen esityksistä ei ole enää käytännössä nähty jälkeäkään.
Joka tapauksessa tämän opintojakson tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena FüAkBw:n uudelle ajatuspajalle ja tuottaa sen ensimmäiset tuotteet. Ajatuspajan nimeksi tulee German Institute for Defence Studies, eli GIDS. (Lyhennettä ei lausuta saksalaisittain sanalyhenteenä "Gids", vaan lausumisohjeen mukaan lyhenne lausutaan englantilaisittain "gii ai dii es".) Ajatuspaja luodaan kiinteäksi osaksi FüAkBw:n organisaatiota ja sille luodaan kymmeniä uusia virkoja. Samalla koulun kurssin opetusta suunnataan tukemaan ajatuspajan työtä siten, että esim. opinnäytetyöt ja tietyt opintojaksot (tämä juuri alkanut jakso lienee esimerkki tästä) suunnataan tukemaan ajatuspajan toimintaa. GIDS:n tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin tarjota asiantuntemusta ja tietoa liittotasavallan ylimmälle johdolle. Tavoitteet on tietenkin hyvä asettaa korkealle, vaikka nyt ollaan vasta aivan alkuvaiheessa. Jostain on aloitettava.
Maanantai alkoi jo klo 07.30 yhteisellä johdannolla Studienphase-jaksoon. Johdanto pidettiin aikaisin, koska jonkin työryhmän joillain jäsenillä oli kiire lähteä tiedonhakumatkalle jonnekin. Johdantotilaisuuden jälkeen oma työryhmäni kokoontui luokkaan kertaamaan tähän mennessä sovitut tavoitteet ja työnjaon. Oman työryhmäni valvojana toimii everstiluutnantti H., mutta hän on tällä viikolla lomalla. Aloituspalaveri ei kestänyt kauan. Sen jälkeen lähdin sovitusti kotiin ottamaan selvää Suomen ja puolustusvoimien näkemyksestä työryhmäni aiheeseen: PESCO (Permanent Structure of Co-Operation, suomeksi PRY eli pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja eurooppalainen logistiikkakeskus (European Logistic Hub). Olin jo aikaisemmin poiminut puolustusvoimien asianhallintajärjestelmästä eräitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, joita täydensin ulkoministeriön julkisilla tiedotteilla. Kirjoitin iltapäivän aikana viitisen sivua tekstiä saksaksi Suomen suhtautumisesta PRY:hön. Tekstin tuottaminen saksaksi on aina haastavaa, eikä aihepiiri ainakaan helpoittanut tehtävää.
Tiistaina viimeistelin ja täydensin tekstiäni parilla sivulla ja tein yhden esityskalvon, jossa oli avainsanoja esitykseni tueksi. Iltapäivällä oli välitarkastelu, jossa eri alatyöryhmät (suomalaisen opiskelijan ohella ryhmässäni on yhdysvaltalainen, tanskalainen ja kreikkalainen opiskelija) tasoittivat tietonsa. Tarkoituksena oli tässä kohden selvittää PESCO:n nykytila, minkä jälkeen päästäisiin varsinaiseen ajatuspajatyöskentelyyn eli ideointiin. Välitarkastelu aiheutti kiivastakin keskustelua, joka jatkui ns. tappiin asti eli klo 17:ään. Lopulta kuitenkin päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen nykytilasta.
Keskiviikkona työ jatkui ideointivaiheella. Sitä ennen kuitenkin käytiin keskustelu ryhmän tuotoksen otsikosta ja rakenteesta. Otsikoksi päätettiin antaa "Network of Logistical Hubs in Europe and Support to Operations". Alustavaksi rakenteeksi sovittiin jonkinlainen operaation perusrakenne, johon tulisi neljä operaatiolinjaa. Sitten siirryttiin Brainstorming-vaiheeseen, joka kuitenkin keskeytyi jatkuvasti Nerf-aseiden nuolista. Jostain kumman syystä tiistaina ja tänään useimpiin luokkiin on ilmestynyt useita vaahtokuminuolia ampuvia Nerf-aseita. Nämä kädessään saksalaiset opiskelijat sitten hyökkäilevät toisiin luokkiin tai järjestävät tuliylläkköjä toisilleen. Tätä on tietenkin vaikea uskoa sitä itse näkemättä, mutta tämä on kuitenkin asioiden tila. Kyseessä taitaa olla samanlaisesta ilmiöstä, jossa roskakorin päälle laitetaan minikokoinen koripallokori ja siihen yritetään osua joka kerta kun roskikseen laitetaan jotain. Tylsyyden välttelystä siis. Taidan olla ikävä ihminen, kun en oikein piittaisi luokassa sujahtelevista vaahtokuminuolista samalla kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Minulla on oikeastaan ikävä tiettyä sotilaallisuutta, tai oikeastaan sellaista tervettä sisäistä ylpeyttä omasta joukosta, sen tekemisistä ja saavutuksista. Sellainen loistaa FüAkBw:ssä poissaolollaan. Ylpeyttä ja sotilaallisuutta kyllä on, mutta se tuntuu ontolta ja päälleliimatulta verrattuna suomalaiseen.
Torstaina päivän piti alkaa ohjatulla liikuntakoulutuksella. Paikalle ilmaantui kahdesta luokasta, joiden kirjavahvuus on yhteensä 32 kuintenkin vain kokonaiset 6 henkilöä, joten saimme liikunnanopettajalta vapaat kädet valita lajin. Valituksi tuli sulkapallon kaksinpeli, jossa erän voittajapari sai pysyä kentällä. Odottavat tekivät jotain omaehtoisesti kentän laidalla. Pelistä tuli parempi kuin osasin odottaa ja kaikki saivat hien pintaan.
Ryhmätyössä jatkettiin "operaation" perusrakenteen osien kuten tavoitetilan ja operaatiolinjojen määrittelyä. Kiirastorstai oli määritetty lyhyemmäksi päiväksi ja se loppui yhden kurssilaisen jäähyväistilaisuuteen klo 12. Viime viikollakin oli muuten yhteinen tilaisuus, silloin ylennettiin yksi kurssilainen everstiluutnantiksi. Tunteellisten jäähyväisten jälkeen kurssi lähti tahoillensa pääsiäisen viettoon.

283.-287. päivä

Maanantai aloitti viikon mittaisen LEKU eli Lebenskundliche Unterricht -opintojakso. Oppiaine käsittää yleensä etiikan kirkollisen työn opetuksen, mutta viikon teemaksi oli valittu (yllätys, yllätys!) Bundeswehrin perinteet sekä julkisuuskuva. Opintojakson opetuksesta vastaavat koulun sotilaspastorit (MilDek), katolinen M. ja evankelinen v.S., joten uskonnollisilta pohdinnoilta ja elementeiltä tuskin voidaan välttyä. Opintojaksoa varten jaettiin ennakkoon luettavaksi moniste joulutaukoa edeltävällä viikolla. Se käsitteli perinteitä ja uskontoa modernismin valossa. Teksti oli erittäin syvältäluotaavaa, osin filosofista ja henkilökohtaistakin pohdintaa ja osin historiallista, lähdeviitteistettyä tarkastelua. Saksaksi luettuna tehtävä oli lähestulkoon ylivoimainen, vaikka moniste oli vain parisenkymmentä sivua pitkä.
Ensimmäisen luennon pitäjä oli M. C., joka on tehnyt uraa markkinointitutkimuksen parissa. Hän lähestyi aihetta brändien ja mielikuvien kautta. Hyvä brändi aktivoi molemmat aivolohkot sekä vetoamalla tunteisiin että tarjoamalla tietoa. Hyvää brändiä voi lähes aina kuvata samoilla piirteillä kuin jotain ihmistä. Luennoitsija avasi tuotemerkkien takana olevia käsityksiä lukuisilla erimerkeillä mm. urheiluvälineiden, autojen ja hiustenhoitotuotteiden brändeistä. Brändin luomisessa ytimessä saavuttaa kuluttajien luottamus brändiin.
Seuraavalla tunnilla luennoitsija analysoi Bundeswehrin brändiä samoja menetelmiä ja kysymyksiä käyttäen. Keskustelu vaelsi Bundeswehrin kohderyhmistä sen olemassaolon oikeutukseen ja sen brändin luotettavuuteen. Mielenkiintoisia argumentteja olivat mm. se, että brändin rakentaminen ei ole Bundeswehrin vastuulla, vaan Bundeswehrin puolesta puhuminen tulisi olla poliitikkojen tehtävä. Eräs opiskelijatoveri totesi myös, että Bundeswehrin julkisuuskuvan ja todellisuuden välillä on ristiriita, minkä heikentää brändin uskottavuutta. Kuten täällä on usein tapana, keskustelusta ei ollut tulla loppua ja vaikutti siltä, että myös luennoitsijan mielestä keskustelu oli itsetarkoitus. Kävin hyvän keskustelun vieressäni istuvan amerikkalaiskollegan kanssa siitä, miksi meidän maissamme ei ole Saksan ongelmaa, eli meidän maidemme asevoimat eivät jatkuvasti joudu perustelemaan olemassaoloaan. Yhdysvaltojen ja Suomen syyt, lähtökohdat ja ratkaisut ovat hyvin erilaiset, mutta lopputulos on samansuuntainen: asevoimat koetaan välttämättömiksi ja laajalti jopa suosituiksi. Suomessa ratkaisu on yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten mielekäs kohtelu, mikä vakiinnuttaa brändin koko väestöön. Ehkä tässä olisi ratkaisu myös Saksalle.
Iltapäivällä keskusteltiin samoista aiheista. Pääkysymyksiä olivat mm. mitkä ovat Bundeswehrin kohderyhmiä, mikä erottaa Bundeswehrin muista yrityksistä, ja mikä on Bundeswehrin ydinajatus ja olemassaolon perusta. Keskustelun teoreettinen lähtökohta oli lukumateriaalissa esitelty ja aamupäivän aikana kerrattu funktionaalinen uskontokäsitys. Sen mukaan uskonnoiksi luetaan myös uskontojen tehäviä (sosiaalisia rakenteita tukevat ja maailmaa selittävät) täyttävät ajatusrakennelmat, jotka eivät sisällä yliluonnollisia elementtejä (esim. ideologiat, tiede, perinteet, etiikka, jne.). Aamupäivällä luennoitsija oli voimakkaasti vedonnut kuulijoihin siinä, että tämän viikon ajan me tekisimme pesäeron kristilliseen traditioon ja pyrkisimme tarkastelemaan uskontoa ilmiönä sekulaarisesta näkökulmasta.
Merkillepantavaa oli, että koko kurssista oli paikalla n. 2/3, koska monet pitivät vuosilomaa. Käytäntö poikkeaa rajusti Suomen ye-kurssista, jossa on velvollisuus olla läsnä ja poissaoloista seuraa yleensä korvaavia suorituksia.
Tiistain johdantoluennolla syvennettiin funktionaalista uskontokäsitystä. Luennoitsijana toimi evankelinen sotilaspastori v.S., joka mm. rinnasti raamatun luomiskertomuksen ja periodisen taulukon. Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmissä luokkiin keskustelemaan. Kysymyksenä oli mm. se, voiko olla uskomatta johonkin, eli onko funktionaalinen uskontokäsitys perusteltu. Se menee näin: Uskonnoksi voidaan käsittää kaikki toiminta, joka 1. perustelee yleisen elämänmuodon, erityisesti jokapäiväisestä poikkeavat ilmiöt (funktionaalinen) 2. muodostaa pysyvän ja voimakkaan kollektiivin (sosiaalinen) 3. luo kiinnostusta ja motivaatiota (psykologinen) 4.hyödyntää myyttejä, riittejä ja etiikkaa (pedagoginen) 5. asettaa symbolisen järjestyksen (filosofinen) 6. ja jossa yliluonnolliset voimat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa (sisällöllinen). Keskustelu oli pienryhmässä varsin laadukasta.
Aamupäivällä oli vielä toinen johdantoluento, jossa luennoitsija esitteli Ernst Cassirerin filosofiaa symbolisista muodoista. Pointti oli jotakuinkin se, että kaiken ytimessä on myytti, josta symboliset muodot kumpuavat. Nämä puolestaan täyttyvät myytillä, joten on erityisen tärkeää, että myytti on oikea. Uskonto (funktionaalinen) on se väline, jolla myyttiä työstetään. Panin merkille, melko moni harvoista paikallaolijoista keskittyi muuhun kuin luennon kuuntelemiseen. Harmi sisänsä, sillä luento oli aiheensa raskauteen nähden varsin laadukas.
Tämän jälkeen oli kahvia ja sämpylöitä opintojakson piikkiin, kuten eilenkin, ja kuulemma joka päivänä tällä viikolla. Tämä on hyvin poikkeuksellista mutta erittäin tervetullutta, koska sotilaskotia ei edelleenkään ole. Tästä täydet pisteet LeKu:lle. Kahvitauon jälkeen keskusteltiin pienryhmissä. Keskustelun piti käsitellä symbolisia muotoja, mutta ryhmämme puheenjohtaja, Hampurin sotilassairaalan ja Bundeswehrin yliopiston sotilaspappi, antoi keskustelun kumpuilla vapaasti. Pääpuheenaiheeksi muodostui tappamisen legitimointi ja tappamisen käsittely henkisesti. Sotilaspastorin mukaan tappamisen tabun häivyttäminen tai tappamisen demystifiointi on eräs tärkein osa sotilasjoukon henkistä valmistautumista sotilasoperaatioon.
Iltapäivän johdantoluento käsitteli perinteiden merkitystä Norbert Eliaksen yhteiskuntateorian (sivilisaatioprosessi) sekä Thomas Luckmannin transendenssien kautta. Jälleen erittäin hyvä luento, H.v.S. onnistui tiivistää teorioista olennainen 30 minuuttiin, vieläpä esimerkeillä valaisten. Johdantoluennon jälkeen palattiin keskustelemaan pienryhmissä. Aluksi annettiin jokaiselle tehtäväksi määritellä, mikä hänelle henkilökohtaisesti muodostaa upseerin ammatin emotionaalisen ytimen. Tämä piti pistää paperille ja esittää muulle ryhmälle perusteluineen, mitä seurasi keskustelu. Ryhmässä tuli esiin seuraavanlaisia emotionaalisia ytimiä: toveruus, työtoveruus ja ystävyys, suojeleminen ja velvollisuus suojella, esikuvana oleminen ja esikuvien seuraaminen, vaatimuksiin vastaaminen ja velvollisuuksien täyttäminen vaikeuksista huolimatta ja ylpeys siitä, oma yksikkö ja
työyhteisö ja vastuu siitä, oman työn jälkien näkeminen. Keskustelu oli avointa ja rehellistä, paikoitellen jopa tunteellista. Tämäntyyppistä johdettua opetusta Suomessa näkee harvemmin. Ehkä pitäisi, mutta toisaalta meillä on saunailtoja.
Termillä "Kameradschaft" on muuten saksan sotilaskielessä aivan erityinen merkitys, joka ei välttämättä välity kovinkaan hyvin termin käännösvastineisiin.
Keskiviikon johdantoluento siirtyi joustavasti perinteiden ja sotialaperinteiden merkitykseen ja syvimpään tarkoitukseen. Sotilaspappi H.v.S. kritisoi voimakkaasti Bundeswehrin uutta perinneohjetta (Traditionsanlass), jossa kategorisesti kielletään Wehrmachtin ja Volksarmeen käyttö perinteiden lähteenä. Hänen mukaansa Bundeswehrillä  on jopa velvollisuus vaalia näiden rikollisten hallintojen asevoimien perinteitä samalla kuitenkin tehden selväksi se, mikä asevoimien suhde hallintoihin oli ja mitä asevoimissa tehtiin oikein ja mitä väärin. Tämän jälkeen siirryttiin luokkiin
keskustelemaan. Oman ryhmämme opettaja oli joutunut palaamaan päivätöihinsä, joten meidän luokkamme liittyi E-luokan seuraan. Ryhmästä tuli siis melko kookas, mikä johti väistämättä siihen että keskustelusta tuli jäykempää. Myös aihe alkaa olla melko lailla loppuun kaluttu ja se näkyi myös opiskelijatovereista. Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää Saksan ja Bundeswehrin perinnepiehtarointia, eivätkä nuoret saksalaiset sotilaatkaan tunnu sitä enää oikein jaksavan. Keskustelua seurasi jälleen luento, joka jatkoi perinnekäsityksen puimista ja myös ohjeet iltapäivän ryhmätyöhön. Siinä tarkoituksena on analysoida jotain tiettyä perinnettä (henkilöä, taistelua, tms.) tähän asti opitun valossa ja tehdä siitä eräänlainen markkina-analyysi. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä perinteet joukot voisivat kokea omakseen. Tauon jälkeen koottiin aivoriihen tapaan ehdotuksia mahdollisiksi perinteiksi. Luetteloon kertyi aiheita laidasta laitaan, alkaen Fredrik suuresta ja ensimmäisestä maailmansodasta päättyen Afganistanin sotaan. Mukaan mahtui myös erikoisuuksia kuten fantasiahahmot perinteinä ja sotatieteen saavutukset, sekä muutama ulkomainen perinne. Toisen maailmansodan perinteitä oli mukana suhteellisesti eniten, joukossa myös ss-joukkojen saavutuksia.
Iltapäivällä oli vuorossa ryhmätyö. Meidän luokkamme aiheena oli Emden-perinnelinja, jonka merkityksestä laadittiin n. 45 minuuttia kestävä esitys. Emden on merivoimien sota-aluksen nimi, jonka käyttö lopetettiin Bundeswehrissä vuonna 2013.
Torstaina koko päivä käytettiin ryhmätöiden purkuun. Aiheet käsittelivät laajalti erilaisen saksalaisten mahdollisten tai toivottavien sotilasperinteiden kirjoa. Tein muistiinpanot tapani mukaan tietokoneella, mutta en siirtänyt niitä päivän päätteeksi verkkoon. Talletan muistiinpanoni yleensä työpöydälle, johon yhteys katkeaa kun koneen irrottaa verkosta. Työpöydälle koneen verkossa ollessa tallennettuja tiedostoja ei siis voi tarkastella, kun kone ei ole verkossa (langatonta verkkoa ei ole, eikä isossa auditoriossa ole verkkoliittymiä). Seuraavana päivänä unohdin, että en ollut siirtänyt muistiinpanojani verkkoon ja tallensin uudet muistiinpanot samalla nimellä korvaten edellisen tiedoston. Huomasin virheeni liian myöhään, ja muistiinpanoni keskustelusta olivat kadonneet. No, ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa en viitsi vaivautua jälkikäteen miettimään mitä mahdoin kirjoittaa. Harmittaa. Koulun tietoteknisissä palveluissa olisi paljon parantamisen varaa, esim. langaton verkko kaikkiin rakennuksiin ja pistorasioita työpisteiden äärelle.
Perjantaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin opintojakson loppuyhteenveto ja palaute. Johdantopuheenvuorossaan sotilaspastori korosti, että jokainen sukupolvi määrittelee uskonnon (funktionaalisessa mielessä) ja perinteet uudelleen ja välittää nämä seuraavalle sukupolvelle. Tällä kertaa on meidän sukupolvemme vuoro. Luennoitsija kehotti kuulijoita pyrkimään siihen, että he kykenevät tarkastelemaan perinteitä ja uskontoa myös analyyttisesti ja irroittautuen omasta viitekehyksestämme ja tunteistamme. Vain näin toimien voidaan objektiivisesti tarkastella perinteiden todellisia sisältöjä ja sanomia niiden eri tasoilla ja ulottuvuuksissa. alautekeskustelussa ei noussut esiin kovinkaan paljon uutta. Puheenvuoroja käyttäneet olivat pääosin tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä viikon sisältöön ja toteutustapaan. Keskustelussa hollantilainen kollegani kiitti sitä avoimuutta, jolla saksalaiset opiskelijat olivat valmiita keskustelemaan historiansa vaikeistakin aiheista. Yleensä nämä keskustelut käydään suljetummassa piirissä siitä syystä, että pelätään jonkun loukkaantuvan tai tekevän ilmoituksen. Tästä täytyy olla samaa mieltä.
Kokonaisuutena viikko oli miellyttävän pehmeä lasku joululomalta takaisin arkeen. On melkoista luksusta saada rauhassa pohdiskella sotilaan ammatin perimmäisiä kysymyksiä koko viikon ajan miellyttävässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

231.-233. päivä

Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän välille jäävä yksittäinen arkipäivä. Nämä ovat Saksassa monilla työpaikolla päivä, joina käytetään työaikapankkiin kertyneitä tunteja tai yksittäisiä vapaapäiviä. Koululla ei ollut järjestettyä opetusta, vaan päivä oli varattu omatoimiseen opiskeluun. Minä viimeistelin opinnäytetyöni käännettävään kuntoon.
Tiistai oli kansallinen vapaapäivä, eli Saksan jälleenyhdistymisen päivä (Tag der Deutschen Einheit).
Keskiviikkona aloitettiin liikunnalla. Yhteiset opinnot ovat nyt toisena opintovuonna siirtyneet aamupäivän ensimmäisille tunneille iltapäivän ensimmäisten tuntien asemesta. Liikunnassa oli jälleen pallopelejä, joko koripalloa tai lentopalloa isolla, pehmeällä pallolla. Paikalla oli kaksi liikunnanopettajaa, mutta nämä eivät ilmeisesti viitsi tehdä mitään ohjattua lämmittelyä, vaan lähettävät 35-vuotiaat amatöörit suoraan lentopallon ja koripallon pariin. Loukkaantumisriski on huomattava. Liikunnanopettajat eivät myöskään enää ilmeisesti viitsi tehdä liikunnan runkosuunnitelmia, vaan ohjatun liikunnan laji selviää vasta tunnin alkaessa. Näin ollen liikuntatunnille pitäisi periaattessa tuoda mukana sekä ulko- ja sisäliikuntavälineet ja uimavälineet. Käytännössä ohjelmaksi on vakiintunut sisäliikunta. Liikunnan jälkeisen tauon aikana lähetin valmiin opinnäytetyöni käännettäväksi koulun kielipalvelualalle. Saksankielisen työn palauttamisen määräaika on tammikuun 2018 lopussa.
Varsinainen opetus tällä viikolla on Power Projection -seminaarin toinen viikko ja ryhmätyö, jonka liki kolmekymmentäsivuinen harjoitusskenaario oli annettu luettavaksi pitkän viikonlopun yli. Skenaario käsitteli Yhdysvaltojen lentotulkialusosaston sekä amfibio-osaston sekä vihreän valtion kiistaa Hormuzin salmessa. Skenaariossa tarkasteltiin pelkästään merivoimien operaatiota. Vihreän valtion merivoimat oli rakennettu Iranin asevoimien pohjalle. Opintoryhmä jaettiin kahteen osaan, jotka tarkastelivat skenaariota hieman eri lähtökohtatilanteista. Ensimmäisenä tehtävänä työrymillä oli määrittää kummankin osapuolen tavoitteet ja voimanlähteet. Välitarkastelun jälkeen siirryttiin nopeasti itse operatiiviseen suunnitteluun. Tarkasteltavana oli alakysymyksineen kymmenkunta kohtaa, joihin piti ottaa kantaa. Työ lähti hyvin käyntiin yhdysvaltalaisen opiskelijatoverini johdolla.
Torstaiaamun yhteiset opinnot olivat englantia, pitkästä aikaa. Opetus oli jälleen kerran ihan mukavaa ja leppoisaa, mutta ei tarjonnut kovinkaan paljoa oppimistilaisuuksia. Kuten olen todennut, englanninopetus on minun osaltani pitkälti tuhlattua aikaa. Tällä kertaa ei sentään katsottu mitään mukavia elokuvia.
Operatiivisen suunnittelun ryhmätyöt jatkuivat koko loppupäivän. Työskentely oli tuloksellista, vaikka mitään varsinaista työskentelysuunnitelmaa (aikataulua ja työnjakoa) ei laadittukaan. Opiskelijat tällä tasolla ovat onneksi melko pitkälle itseohjautuvia. Välitarkastelun seuraavan päivän esittelyä varten piti alkaa klo 15, mutta se myöhästyi puolella tunnilla. Kuten täällä on lähes poikkeuksetta takana, välitarkastelu ja sen jälkeinen opetuskeskustelu myös venyivät yli annetun aikaraamin. Minun on pakko tunnustaa, että keskustelun venyessä yli määräaikojen ei motivaationi ja keskittymiskykyni enää riitä painamaan mieleen juuri mitään olennaista, varsinkin kun edellisestä tauosta on kulunut yli tunti.
Perjantain esittelytilaisuus noudatti tuttua kaavaa. Klo 8 ilmoitettiin merisotaopin laitoksen johtajalle, jolle oli katettu suklaakeksejä ja mineraalivettä. Opettajan pitämän muutaman lauseen alustuksen jälkeen molemmat työryhmät esittelivät tuloksensa. Tähän oli varattu 45 minuuttia, eli reilut 20 minuuttia ryhmää kohden. Englanninkielisiä esittelyjä oli mukava seurata. Esittelyjä seurasi n. puolen tunnin keskustelu ja tauko, minkä jälkeen kurssin johtaja kommodori J.H. keräsi opiskelijoilta suullisen palautteen. Palaute oli pääosin varsin myönteistä, mielestäni täysin oikeutetusti. Opintokokonaisuus oli sisällöltään ja opetusmenetelmiltään yksi kurssin parhaista tähän mennessä. Kommodori on jäämässä eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten samalla tämä oli hänelle jäähyväistilaisuus. Hän esitti kehoituksen ottaa yhteyttä aina kun käymme Yhdysvalloissa.
Kokonaisuutena lyhyt viikko oli antoisa ja mielenkiintoinen. Seuraavalla viikolla alkaa uusi opintokokonaisuus: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu.

211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

197.-201. päivä

Loman päätyttyä palattiin koululle ja luokkatyöskentelyyn. Mistään ei huomannut, että alppimatkaa ja lomaa olisi koskaan ollutkaan: luokkia ei oltu siivottu, väritulostin oli edelleen rikki ja kahvitaukoja varten tarkoitettua herkkukaappia ei oltu täydennetty. (Koululla ei ole sotilaskotia vastaavaa kahviota, joten jokainen luokka ylläpitää omaa välipala- ja kahvikeittiötään. Kerholla en viitsi asioida, koska siellä on pöytiin tarjoilu ja yhden sinänsä herkullisen ja edullisen sämpylän nauttiminen kestää vähintään 20 minuuttia, eikä siihen riitä pitkäkään tauko.) Opiskelijatovereistakaan ei huomannut sen kummempia muutoksia, vaan kaikki asettuivat omille paikoilleen ja rooleihinsa käytännössä heti.
Viikon opetus koostuu seminaarista, jonka päämääränä on laatia opetusmateriaali nykyaikaisesta merisodankäynnistä. Materiaalin pohjalta on tämän viikon aikana myös tarkoitus harjoitella puolen päivän opetuksen antaminen kurssin maa- ja ilmasotalinjan opiskelijoille. Tämän lyhyen tietoiskun on tarkoitus toimia johdatuksena ja pohjustuksena opintomatkalle merivoimien joukko-osastoihin. Maa- ja ilmavoimien opintomatkathan on jo tehty, ja niitäkin edelsi lyhyet perehdytyspaketit. Tälle valmistelutyölle ei alun perin ollut varattu opetussuunnitelmassa lainkaan aikaa, mutta läpivientisuunnitelmaa muutettiin siten, että merisotalinja saa valmistella opetusta koko viikon (pois lukien torstaille ilmestynyt Bundeswehrin perinteitä käsittelevä seminaari).
Maanantaina tartuttiin siis suoraan tehtävään, mikä täälläpäin tarkoittaa tehtävän erittäin tarkkaa tarkastelua ja analysoimista keskustelemalla. Samalla keskusteltiin myös monesta muusta asiasta, jotka liittyivät tehtävään vain välillisesti. Sen jälkeen keskustelu jatkui pienryhmissä. Lounaaseen mennessä oli päästy siihen lopputulokseen, että opetuspaketti on paras rakentaa viimevuotisen pohjalle ja todettiin, että tehtävään on varattu aikaa vähintäänkin runsaasti. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä (ja ylitettyäkin) keskustelemalla. Lounaan jälkeen kurssin johtaja eversti H.W. puhui ajankohtaisista asioista koko kurssille. Tämän jälkeen vikko-ohjelmassa oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina aloitettiin maanantaina koostettujen oppituntipakettien läpikäyminen ja puiminen heti aamusta. Ensimmäisenä oli vuorossa pintasodankäynnin osuus. Menetelmänä oli, että yksi puhui luokan edessä esitellen diat ja niiden taustalla olevan ajatuksen. Muut kommentoivat ja esittivät parannusehdotuksia. Kommenttien sisältö ulottui aina fontista ja kirjoitusvirheistä merisodan käsitteisiin ja perusperiaatteisiin. Eniten keskustelua aiheutti se, kuinka syvällistä tai yksityiskohtaista tietoa maavoimien ja ilmavoimien opiskelijoille on syytä selostaa. Loppuaamupäivä kaunisteltiin dioja. Minä osallistuin työhön etsimällä sopivia havainnollistavia kuvia netistä.
Iltapäivän puolella oli yritysvierailu. Tämä vierailu ei oikeastaan liittynyt mihinkään, mutta koulun johtaja oli jonkin henkilökohtaisen kontaktinsa kautta päätynyt lupaamaan, että FüAkBw:n delegaatio vierailisi yrityksessä. Amiraalin oli itsekin tarkoitus osallistua vierailuun, mutta hänelle oli tullut este. Merisotalinja kuitenkin meni paikalle. Firma oli Noske-Kaeser, joka valmistaa ilmastointi-, jäähdytys- ja sammutusjärjesestelmiä aluksiin ja sukellusveneisiin. Yrityksen tärkeimpiä asiakkaita ovat eri maiden merivoimat, mutta järjestelmiä toimitetaan myös siviilialuksiin. Noske-Kaeserilla on Saksassa n. 150 työntekijää ja lisäksi ulkomailla n. 50 henkilöä. Vierailu kesti neljä tuntia, josta n. 3,5 tuntia oli luentoesitystä kokoushuoneessa. Esityksissä käytiin yksityiskohtaisesti läpi eri järjestelmien ominaisuuksia. Eniten keskustelua herätti ehkä erilaisten jäähdytysnesteiden ympäristövaikutukset. Esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tehdaskierros, jossa näimme kuinka laitteistoja asennetaan ja testataan. Vierailu oli mielestäni sisältöön nähden liian pitkä, ei erityisen mielenkiintoinen ja todennäköisesti ammatillisesti merkityksetön.
Keskiviikkona jatkettiin oppituntipakettien viimeistelyä varsin leppoisaan tahtiin. Oma kontribuutioni rajoittui esityskuvien kaunisteluun. Lisäksi aamulla keskusteltiin lyhyesti edeltävän päivän yritysvierailusta. Siinä tärkeintä kuulemma oli kontaktien solmimien Saksan merivoimien erääseen tärkeään järjestelmätoimittajaan. Iltapäivällä oli liikuntaa. Ohjelmassa olisi ollut lihaskuntoharjoituksia ja pallopelejä salissa, mutta koska en ollut täysin palautunut vapaa-ajan liikuntasuorituksista pyysin lupaa mennä uimaan. Lupa myönnettiin, ja uin n. tunnin.
Iltapäivän päätteeksi harjoiteltiin laaditut oppituntipaketit. Paikalle saapui myös merisotaopin laitoksen opettajia. Opetuspaketit todettiin monella tapaa puutteellisiksi, ja siksi keskustelu jatkui pitkälle virka-ajan jälkeen. Selväksi tuli kuitenkin, että merisota tulisi tulevan viikon maanantai-iltapäivänä esittää muiden puolustushaarojen opiskelijoille huomattavasti myyvemmin ja virheettömämmin.
Torstaina piti alun perin olla liikuntapäivä ("Tag des Teamsports") grilli-iltoineen. Se olisi ollut erittäin tervetullut ja mukava tapahtuma kurssin yhteishengen ja verkostoitumisen kannalta (omasta näkökulmastani verkostoituminen on tämän kurssin tärkein päämäärä). Liikuntapäivä kuitenkin peruttiin, sillä puolustusministerin käskystä akatemia järjesti seminaarin Bundeswehrin perinteisiin liittyen. Seminaarin tavoitteena on koostaa materiaalia Bundeswehrin uuteen perinneohjeeseen. Edellinen on vuodelta 1982 ja monilta osin vanhentunut. Uuden ohjeen valmistelua varten järjestetään neljä seminaaria, joista tämä oli ensimmäinen. Tämän seminaarin teemana on se, millä tavoin Saksa ja Bundeswehr voivat osallistua tai tukea yhteiseurooppalaisten sotilaperinteiden muodostumista. Tilaisuuteen osallistuu Bundeswehrin ylin johto puolustusministeriä myöten. Tilaisuuden avauksessa puhui puolustusministeri, akatemian sotilassosiologian pääopettaja sekä hollantilainen evp-kenraali. Johdantoluennot käsittelivät sotilasperinteitä ja niihin liittyvää, erityisesti saksalaisia koskettavaa problematiikkaa. Tämän jälkeen keskustelu jatkui neljässä seminaarissa, joissa aihetta käsiteltiin hieman eri näkökulmista. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäseneksi paneeliin, jossa käsiteltiin niitä arvoja, joihin perinteet perustuvat. Tähän paneeliin minua ei kuitenkaan valittu. Sen sijaan koulun johtaja kontra-amiraali S. kutsui minut ja brittiläisen opiskelijatoverini S.D:n osallistumaan hänen johtamaansa paneeliin, joka käsitteli eurooppalaisten asevoimien perinteiden mahdollisia yhtymäkohtia. Pidin seminaarissa lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin suomalaisen näkökulman sotilasperinteisiin. Tärkeimpänä taistelunamme mainitsin Talvisodan sekä perinnepäivinä itsenäisyyspäivän ja lippujuhlan päivän. Mainitsin lisäksi siitä, kuinka Venäjällä arvot ovat menossa päinvastaiseen suuntaan kuin Euroopassa ja kuinka Venäjä vääristelee sotahistoriaansa. Venäjä on sotilasperinteiltään erällä tapaa Saksan vastakohta. Toisessa puheenvuorossani otin esiin sen, miten ongelmallista on että Saksassa ei voida avoimesti ja neutraalisti keskustella kenestäkään muista Toisen maailmansodan sotilaista kuin niistä, jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen. Tästä aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua, johon osallistui mm. huoneessa tällöin istunut Generalinspekteur eli Bundeswehrin komentaja. Ulkomaalaisena minulla on mahdollisuus kysyä tai ottaa kantaa asioihin, joihin saksalaiset opiskelijatoverit eivät ymmärrettävistä syistä halua koskea pitkällä tikullakaan. Tälläkin kertaa alkoi kilpalaulanta siitä, kuka jyrkimmin ja ehdottomimmin sanankääntein ehtii tuomitsemaan Saksan. Pisimmän korren veti tällä kertaa siviiliprofessori, jonka mukaan pysyvä rauha Euroopassa tuli mahdolliseksi vasta sen jälkeen, kun Saksa oli lopullisesti hävitetty. Onneksi keskustelussa oli mukana myös järjen ääniä, mm. eräs kenraali oli samaa mieltä kanssani. Seminaarikeskustelujen jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla. Järjestelyt olivat viimeisen päälle, ja seminaariin sisältyi ilmainen lounas- ja kahvitarjoilu.
Perjantain ohjelmassa oli vedenalaisen sodankäynnin oppitunnin harjoittelu ja arviointi. Jälleen arviointiin osallistui merisotaopin opettajakuntaa (4 kpl), laitoksen johtajan kommodori S:n johdolla. Menetelmä oli edelleen sama: esitys, kommentti- ja kritiikkikierros, ja tarvittavaksi katsotut muutokset. Minulla ei ollut erityistä roolia tässä työssä.
Keskustelu perinteistä jatkui myös luokassa, sillä tiedotusvälineissä oli taas uusi paljastus mahdollisista oikestoradikaaleista ajatuksista Bundeswehrin ammattisotilailla. Keskustelussa kävi ilmi, että irtisanomisperusteeksi riittää esimerkiksi pelkästään jäsenenä oleminen WhatsApp-ryhmässä, jossa jaetaan Wehrmachtiin tai kansallissosialismiin liittyvä kuva, mikäli tätä ei heti keskustelussa tuomitse. Oma selusta suositeltiin suojaamalla paheksumalla kuvan esittämistä ja tämän jälkeen tallettamalla keskusteluhistoria. Eikä tämä edes ole vitsi.
Viikonlopun aikana osallistuin ohjattuun, vapaaehtoiseen vapaa-ajantoimintaan. Oman luokkani (D) jäsenet lähtivät merisotakoulun kolmella purjeveneellä Flensburgista Itämerelle pienelle huvipurjehdukselle.

188.-191. päivä

Maanantaina alkoi merivoimien jatkokehittämisen seminaari Neustadtissa. Useimmat matkustivat Neustadtiin omilla autoillaan, koska Hampuriin odotetaan loppuviikosta erittäin vaikeita ruuhkia G20-kokouksen takia. Niinpä lähes kaikki poistuvat kaupungista tulevan viikonlopun ajaksi. Ulkomaalaiset kuitenkin halusivat kyydin talon puolesta ja saksalainen opiskelijatoveri T.S. määrättiin meidän kuljettajaksemme (ulkomaalaiset eivät tietenkään saa ajaa Bundeswehrin ajoneuvoa). Matka Neustadtiin kesti reilut puolitoista tuntia. Perillä merivoimien koulutuskeskuksessa (EinsatzausbildungsZentrum Marine) jaettiin majoitukset, jotka olivat yhden hengen huoneet kurssimajoituksessa. Tämän jälkeen nautittiin lounas varuskunnan ruokalassa. Iltapäivän aluksi lippueamiraali R. toivotti osallistujat tervetulleeksi kertoi mitä seminaarilta odotetaan. Seminaarissa on tarkoitus laatia konkreettisia esityksiä siitä, miten merivoimien suorituskykyvajeita voidaan paikata. Seminaarissa oli enemmän osallistujia kuin olin osannut odottaa: yli 50 meriupseeria. Osallistujat jaetaan neljään työryhmään, jotka kukin tarkastelevat Saksan merivoimien kehitystarpeita hieman eri näkökulmista. Tarkastelun tulokset on määrä esittää merivoimien komentajalle, joka tulee paikalle perjantaina.
Kommodori S. ja komentaja L. pitivät työjärjestyspuheenvuoron. Huomioni kiinnittyi siihen, että työryhmien tuotosten oletettiin olevan PowerPoint-esityksiä. Toinen merkittävä huomio oli, että työryhmien huoneisiin on varattu 2 tietokonetta ja 1 projektori. Tämä ei herättänyt minkäänlaista keskustelua tai kommentointia, joten oletan, että tätä varustusta pidetään riittävänä n. kymmenen henkilön työryhmälle. Kovinkaan monella ei näyttänyt olevan omaa tietokonetta mukana. On mielenkiintoista nähdä, mitä työskentelytapoja seminaarissa käytetään. Itse varauduin omalla tietokoneellani, jota ei tietenkään voi liittää verkkkoon. No, kirjoituskoneesta se kuitenkin käy, tosin tiedostojen siirto ei onnistu. Seminaarin ensimmäinen iltapäivä koostuu neljästä johdantoluennosta. Tämän jälkeen vaihdetaan siviilit ylle ja nautitaan grilipäivällinen upseerikerhon terassilla.
Ensimmäisen johdantoluennon piti kommodori V.B. merisodan suunnittelun reunaehdoista. Nykyisellään Saksan merivoimilla on 2 operaatioesikuntaa, eli sekä ensimmäisellä että toisella laivastolla on valmius johtaa operaatioita. Käytännön syistä tämä kyky on kuitenkin ollut rajallinen.
tulevaisuudessa Saksa rakentaa yhden merivoimien operatiivisen esikunnan (DEU MARFOR), joka tarvittaessa kasvatetaan Maritime Component Commandiksi (MCC, tai oikeastaan Baltic MCC eli BMCC). Tässä esikunnassa on 15 - 25 kansainvälistä upseerin tehtävää. Esikunnan perustaminen on osa Naton vuonna 2016 Varsovassa aloittamaa Framework Nation Conceptia, joka käynnistettiin Saksan aloitteesta. Esikunta voi johtaa laivastojoukkoja aina Task Forceen asti, ja kakissa tehtävissä littouman puolustukseen asti. Keskustelu esikunnan perustamisesta alkoi toivekkaana, mutta sortui nopeasti henkilöstön puutteeseen, kuten olen täällä havainnut varsin useissa tilanteissa olevan tapana. Kommodori yritti sitkeästi luoda visiota uudesta liittouman tärkeästä merellisestä johtoportaasta Saksan johdolla, mutta yleisöstä kuultiin useita masentavia puheenvuoroja, jotka tekivät tämän yrityksen tyhjäksi. Henkilöstöä ei ole, osaamista ei ole, kukaan ei halua Rostockiin, jne., jne.
Lippueamiraali puuttui peliin ja linjasi, että käynnissä olevista muutoksista (Trendwende Finanzen, Trendwende Material, Trendwende Personal) henkilöstön määrän kasvattaminen on hitain ja
vaikein. Tästä huolimatta tulee onnistumaan. Tässä seminaarissa on tarkoitus toisaalta löytää ratkaisuja ylimenoajalle ja toisaalta määrittää ne painopistealueet, joilla Saksan on onnistuttava kaikissa tilanteissa. Kiire asiassa ei kuitenkaan näytä olevan: esikunnan perustamisen aikajana
on kuusi vuotta(?) pitkä. Nyt oltaneen jossain ensimmäisen ja toisen vuoden tienoilla. Seuraavaksi keskustelu siirtyi käsittelemään merisotataktiikan koulutusta ja harjoittelua Saksan merivoimissa. Aikaisemmin taktiikan tutkimukselle oli oma organisaationsa, mutta sittemmin se on yhdistetty muihin tehtäviin, jolloin toiminta on tietenkin pysähtynyt. Merisotataktiikan tutkimus, koulutus ja harjoittelu pitää siis "keksiä uudelleen".
Seuraavan esityksen piti komentaja K. merivoimien merisotataktiikan koulutuksesta. Tämä puhui hyvin voimakasta schwäbisch-murretta, mistä hän vitsaili esityksensä aluksi. Esityksen alussa lounastauosta oli kulunut jo 1 h 55 minuuttia, joten minun tarkkaavaisuuteni oli jo muutenkin
rajoittunut. Tämä yhdistettynä voimakkaaseen murteeseen teki esityksen seuraamisesta lähes ylivoimaisen vaikeaa. Luennon painopiste oli kuitenkin eritasoisten taktiikan koulutustilaisuuksien (joita Suomessa vastannee lähinnä operatiivisen suunnittelun OPSU-viikot) sisällön esittely. Nykyiset osaamisvajeet ovat muodostuneet pääasiassa sen seurauksena, että laivaston tärkeimpiä suorituskykyjä ei nykyisissä tehtävissä (kriisinhallintaoperaatiot) ei käytännössä juurikaan tarvita. Lisäksi se, että aluksissa käytetään useampia miehistöjä on vaikeuttanut tehokasta harjoittelua. Tauko saapui kreivin aikaan tarkalleen 2 ja puoli tuntia siitä, kun seminaari oli alkanut.
Kahvitauon jälkeen everstiluutlantti F. puhui Naton Defence Planning Processista (NDPP) keskittyen sen merellisiin suorituskykyvaatimuksiin ja suunnittelutavoitteisiin. Naton suunnitteluprosessi etenee viidessä vaiheessa ja toistuu kahden vuoden kierrolla. Uusimmassa versiossa on 67 Saksaa koskevaa suunnittelutavoitetta, joista 12 koskee merivoimia. Prosessi käsittelee erikseen myös lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Uusia merellisiä tavoitteita tänä vuonna olivat sukellusveneentorjunta, pintatorjunta, merellisten ampumatarvikkeiden varastointi sekä miinatiedustelu. Suunnittelutavoitteet voivat olla määrällisiä, jolloin ne esitetään tekstimuodossa, tai laadullisia, jolloin ne esitetään useimmiten taulukkomuodossa. Iltapäivällä piti olla vielä yksi luento merivoimien kybersuorituskyvyistä, mutta se päätettiin siirtää huomiselle. Tämän päivän luentojen piti päättyä klo 17, mutta niin vain auditoriossa istuttiin vielä viittä vaille kuusi. Tämä on kulttuuriero, johon en toivottavasti totu koskaan. En muista Suomessa kokeneeni tilaisuutta, jossa 50 upseeria istuisi kuuntelemassa saatikka keskustelemassa sen jälkeen kun tilaisuuteen varattu aika on päättynyt. Poikkeuksen muodostavat ehkä tilaisuudet, joissa joku sotaveteraani innostuu muistelemaan menneitä, mutta Naton suunnitteluprosessin ei minun mielestäni tulisi nauttia vastaavaa kunnioitusta. En luultavasti vain ymmärrä saksalaista tapaa jaaritella tai kykenemättömyyttä tiivistää.
Tiistain aloitti luento, joka oli edeltävän päivän ohjelmassa, mutta jolle ei riittänyt aikaa. Se käsitteli merivoimien kybersuorituskykyjä ja sen piti komentaja T. Hän aloitti väittämällä, että kyber tulee aiheuttamaan merisodankäyntiin vastaavansuuruisia muutoksia kuin ilmailu aikanaan. Aamupalalla toivoimme opiskelijatovereitteni kanssa, että luento ei ole samansisältöinen esitys merellisestä kyberulottuvuudesta kuin se, jonka olemme saaneet kuulla jo kahdesti aikaisemmin. Tämä pelko ei osoittautunut turhaksi, sillä esityksessä oli hyvin paljon tuttua sisältöä. Kyberalan tehtävien työnjakoa merivoimien ja perustettavan kyberaselajin välillä ei vielä ole lyöty lukkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöt siirtyvät uuteen organisaatioon, mutta heidän tehtävänsä jäävät vanhaan. Näinhän ei tietenkään voi olla. Tässä seminaarissa yksi neljästä työryhmästä etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Muiden työryhmien tarkastelunäkökulmta ovat "merisota Itämerellä", "hyökkäykselliset merisodan keinot", ja "Saksan merivoimien suorituskykyprofiili".
Luennon jälkeen siirryttiin työryhmiin. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen aloitettiin pohtimaan, kuinka aihetta lähestyttäisiin. Puhe siirtyi nopeasti Venäjään. Putin on kuulemma sanonut, että nykytilanne on Venäjän kannalta paras mahdollinen: maa on sodassa, mutta muut eivät tiedä sitä.
Venäjän tavoitteena on voittaa merisota Itämerellä ampumatta laukaustakaan. Keinoina on kybersota ja muu hybridivaikuttaminen, sekä länsivaltojen päätöksentekoon ja demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen niin, että päätöksiä asevoiman käytöstä lännessä ei koskaan tehdä. Toisaalta Natolla
on valmiit suunnitelmat sen varalta, kuinka merisota Itämerellä käydään ja voitetaan. Keskustelussa käytiin lyhyessä ajassa läpi lähes kaikki mahdolliset näkökulmat ja ehdotukset siitä, mikä aiheen kannalta on keskeistä. Kommodori T.M. esitti näkökulman, joka myötäilee omaani: keskeistä merisodalle Itämerellä on kattava ja jaettu tilannekuva. Sen lisäksi vastustajalta on otettava tilannekuva ja täten toiminnanvapaus pois. Keskustelu jatkui kahvitauolla ja kahvitauon jälkeen. Kahden tunnin keskustelun jälkeen oli saatu sovittua tarkastelun reunaehdot. Nämä ovat:
1. Itämeren alue, 2. Merisota (Venäjää vastaan) 3. Saksan tavoitetaso (Nato ja EU, sisältäen Itämeren sotilaallisesti liittoutumattomat maat). "Tutkimuskysymyksiksi" määriteltiin: 1. Ovatko Saksan merelliset sotilaalliset suorituskyvyt riittävät tai oikeat liittouman merisotaan Itämerellä?
ja 2. Miten Saksan tulisi käydä merisotaa Itämerellä? Lounastauolla työryhmien johtajat tapasivat ja vaihtoivat ajatuksia eri ryhmien tehtävien yhteensovittamisesta, joten lounaan jälkeen tehtävä tarkentui joiltain osin. Lopulta n. tunnin keskustelun jälkeen työryhmä päätettiin jakaa
kolmeen alaryhmään: 1. reunaehdot, 2. organisaatio ja 3. suorituskyvyt. Aivan viime hetkellä ryhmä päätettiin kuitenkin ensin jakaa kahteen alaryhmään, joista toinen tarkastelee Venäjän suorituskykyjä ja toinen Saksan tavoitetasoa, minkä jälkeen palattaisiin kolmessa alaryhmässä työskentelyyn. Kun työt piti aloittaa, oli sekaannus melkoinen. Vielä enemmän tuskaa aiheutti nettiyhteyden saaminen kahteen käytettävissä olevaan tietokoneeseen sekä tietokoneluokasta löytyneisiin työasemiin. Minulla ei ulkomaalaisena ollut tietenkään mitään asiaa näille koneille. Olin myös hieman hämmentynyt ryhmä johtaneen kommodorin puutteellisesta organisaatiokyvystä, mutta enemmän minua hämmästytti se, mihin aamupäivän keskustelussa esitetyt luovat ja erilaiset lähestymistavat ongelmaan katosivat. Nyt lähdettiin näiden kirjaamisen sijasta hakemaan ja esittämään tietoa ja vastauksia, jotka merivoimien komentaja on melko varmasti kuullut monta kertaa ennenkin. Voi tietysti olla, että uudet näkökulmat asiaan löydetään uudestaan jossain kohtaa työn aikana - onhan tässä vielä kaksi ja puoli päivää tehokasta työaikaa jäljellä.
Keskiviikko aloitettiin töiden välitarkastelulla, jonka pitivät työryhmien johtajat. Välitarkastelusta oli päätetty vasta päivällisellä, joten osa työryhmien johtajista oli valmistautunut pitämään esittelyt, toiset taas eivät ja puhuivat vapaasti (ts. lonkalta tai satulasta). Tarkastelun tärkein anti oli ehkäpä se, että mahdollisia päällekkäisyyksiä ryhmien välillä voitiin tätä kautta vähentää. Sisältöä esityksissä oli yllättävän vähän käytettävissä olevaan työvoimaan nähden, ja sekin vähä oli melko yllätyksetöntä. Tavallaan sääli, kun seminaarin osallistujajoukossa oman käsitykseni mukaan olisi kuitenkin potentiaalia paljon enempään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen palattiin työryhmätyöskentelyyn. Yllätyksekseni omassa ryhmässäni palattiin ruutuun yksi eli aivoriihivaiheeseen. Koko työhön oli ilmeisesti löytynyt joku niin uusi taustatekijä tai tehtävänanto, että uusi ideointivaihe oli tarpeen. Tämän aivoriihen jälkeen keskustelu siirtyi perustavanlaatuisten asioiden äärelle: kuka Saksan merivoimia johtaa puolustustilanteessa (liittouman 5. artiklan alainen tilanne). Vastaus on: Nato, joka kuitenkin odottaa Saksan merivoimilta laivastason (Task Force) johtamiskykyä, suunnitelmien mukaan Itämeren alueella. Keskustelu kimpoili tästä lähtökohdasta mitä erilaisempiin suuntiin. Keskustelu oli sinänsä laadukasta ja hetkittäin erittäin mielenkiintoista seurata, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä, että keskustelun sijaan olisi siirrytty laatimaan
konkreettisia työryhmän tuotoksia. Työ siirtyikin askeleen tähän suuntaan kahvitauon jälkeen, kun työryhmä jaettiin kahteen alatyöryhmään. Toisen tarkastelukohteeksi asetettiin organisaatiot ja toisen henkilöstö, koulutus ja taktiikan kehittäminen. Itse päädyin edelliseen ryhmään siksi, että arvelin organisaatioihin liittyvässä tarkastelussa olevan minulle enemmän opittavaa.
Lounaan jälkeen alkuiltapäivän alatyöryhmät kokoontuivat eri huoneissa. Oman ryhmäni työskentely oli suoraviivaista PowerPoint-kalvojen koostamista. Näihin lueteltiin BMCC:n Saksalle tarjoamia mahdollisuuksia. Esitin näkemykseni siitä, että tuloksissa voisi esittää jotain uusiakin näkökulmia,
eikä pelkästään kehua jo tehtyä ratkaisua. Tähän vastattiin, että uuden esikunnan perustaminen on törmännyt Saksan merivoimissa kovaan vastarintaan, joten se on tärkeä esittää myönteisessä valossa. Sitten kun esikunta on perustettu, sen olemassaolo antaa perusteet koko merivoimien johtamisrakenteen uudistamiselle. Kolmelta iltapäivällä ryhmät kokoontuivat samaan tilaan, jolloin piti tarkastella molempien työryhmien aikaansaannoksia. Ensimmäisen ryhmän seitsemästä tekstintäytteisestä kalvosta keskusteltiin lähes tunti. Keskustelussa ei kuintekaan ollut tunnistettavaa rakennetta, vaan se muistutti hetkittäin melkeinpä kiistelyä. Ihmiset puhuivat päällekkäin ja inttivät omia kantojaan. Keskustelussa esitettiin mielestäni rakentaviakin puoheenvuoroja, jotka tukivat työn päämäärää, mutta nämä hukkuivat asiaa vähemmän eteenpäin vievien puheenvuorojen massaan. Lopulta oli toisen ryhmän tulosten esittelyn, minkä jälkeen näistä keskusteltiin. Sitten todettin päivän olevan pulkassa ja lähdettiin kerholle. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tällä kertaa monen osallistujan kohdalla todellakin tapahtui juuri näin.
Torstai alkoi jälleen töiden lyhyellä välitarkastelulla. Tämä toteutettin suullisesti ilman PowerPoint-esityksiä, vaikka nämä esitykset ovat seminaarin päätarkoitus ja -tuote. Tämä ainakin vaikuttaisi olevan kaikkien lähtökohta ja niin se taisi käskyssäkin lukea. Seminaarista ei siis laadita muistiota tai raporttia, vaan pelkät iskusanat ja kuvat esityskalvoilla riittävät. Yhteenvedon jälkeisessä keskustelussa työryhmissä siirryttiin vihdonkin konkretiaan, eli siihen, miten työryhmän ideat merisotataktiikan kehittämisestä olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Nykyisillä kahdella laivastolla tähän olisi vain rajalliset mahodllisuudet, joten päädyttiin siihen, että työnjaon tai organisaation muutokset ovat välttämättömiä, mikäli ideat halutaan toteuttaa. Varsinaisia esityksiä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Syyksi tähän mainittiin mm. se, että työryhmä ei viikon keskustelun perusteella voi heittää hatusta sellaista, jota suunnitteluosastolla on hierottu kuukausia. Suunnitelmia on siis olemassa, mutta niitä ei voi tässä yhteydessä esittää. Kahvitauon jälkeen oli johtopäätösten aika. Työryhmä suositti, että merivoimien olevia johtamisrakenteita ja johtamisen menettelytapoja tarkistetaan. Tarkentavina alakohtina työryhmä esitti, että merivoimien johtamiskykyä taisteluosastotason alapuolella kehitetään; että BMCC:n henkilöstön saatavuutta ja kasvupotentiaalia kehitetään; että BMCC:n ja merivoimien olemassaolevien operaatiokeskusten tehtävät ja työnjako yhteensovitetaan; että johtamispaikkojen infrastruktuuria kehitetään, ja että BMCC:n henkilöstön osaamista kehitetään. Johtopäätökset ovat sinänsä oikeita, mutta mielestäni on sääli, että keskusteluissa esitetyt useat rohkeat ja uutta uurtavat näkökulmat eivät päätyneet lopulliseen esittelyyn. Syitä tähän en halua lähteä arvailemaan. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt eivät halua kuulla samoja vanhoja asioita, jotka he jo tuntevat. Paljon enemmän he arvostavat rehellisiä ja perusteltuja näkemyksiä, vaikka nämä olisivatkin epämukavia tai jopa vääriä. Tietenkin tämä on vain oma näkemykseni ja kokemukseni. Loput työskentelyajasta käytettiin siihen, että näihin johtopäätöksiin johtavat esityskalvot saadaan näyttämään riittävän hyvältä ja että esityksen pitäjä tietää mitä puhua. Myös kurssilla kiinnitetään paljon huomiota siihen, että esitysten sanamuoto on miellyttävä ja sujuva.
Paluumatkalle Hampuriin lähdettiin hyvissä ajoin. Ennakointi tuli todellakin tarpeeseen, sillä sama matka, johon tullessa oli käytetty n. puolitoista tuntia kesti nyt seitsemän (!) tuntia. G20-kokouksen aiheuttama liikennekaaos oli melkoinen.
Perjantai oli työajan tasausvapaata. Tähän järjestelyyn vaikutti myös Hampurissa pidettävä huippukokous ja liikennekaaos, jonka sen aivan oikein ennakoitiin aiheuttavan. Kokonaisuutena viikko oli varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin silmäys saksalaisten meriupseerien käsityksiin nykyaikaisesta merisodasta sekä myös heidään tapaansa työskennellä ryhmässä. Työskentelykulttuuri on tullut jo jossain määrin tutuksi kurssin aikana, mutta oli hauska huomata että opiskelijoiden työtapa ei juurikaan poikkea siitä, miten kokeneet esikuntaupseerit toimivat (seminaari oli varsinaisesti suunnattu kokeneille esikuntaupseereille ja valtaosa osallistujista olivat sotilasarvoltaan komentajia tai komentajakapteeneita.)

183.-187. päivä

Maanantai alkoi tohtoriopiskelija J.S.:n luennolla. Hän tiivisti viime tiistaina Kielissä pidetyn meristrategian symposiumin keskeisemmän sisällön kolmeen varttiin. Tämä oli tietenkin mahdotonta, joten johdantoluento venyi puolitoistatuntiseksi. Paikalle kuulemaan oli saapunut myös pari kommodoria, eli merisotaopin laitoksen johtaja S. sekä uusi tuttavuus operaatiotaidon laitokselta, kdri H. Tämän jälkeen pidettiin paneelikeskustelu, johon osallistui kaikki symposiumissa paikalla olleet, eli myös minä. Siitä ei kuitenkaan muodostunut perinteistä paneelikeskustelua, vaan tavanomainen opetuskeskustelu, jossa symposiumiin osallistuneilla oli ikään kuin avauspuheenvuorot ja ehkäpä hieman suurempi todennäköisyys saada puheenvuoro. Keskustelu polveili melkein puoleen päivään asti, minkä jälkeen sovittiin ryhmätöiden jatkosta. Iltapäivällä oli kurssin johtajan tunnit, joita hän ei halunnut hyödyntää, sekä ryhmätyölle varattua aikaa, jota varten ei katsottu olevan tarpeen kokoontua. Näin ollen päivä päättyi tavanomaista aikaisemmin.
Tiistaina päivä alkoi vuoristomatkan eli teambuilding-harjoituksen tarkennetulla ohjeistuksella. Matka on suunniteltu melko täyteen kaikenlaista ohjelmaa varhaisesta aamusta iltamyöhään. Onneksi osa ohjelmanumeroista on vapaaehtoisia. Mielenkiintoinen matka on joka tapauksessa edessä! Ohjeistuksen jälkeen palattiin aselajikohtaisiin opetusryhmiin, mikä merivoimien osalta tarkoitti jatkamista meristrategian ryhmätyön parissa. Ensin kuitenkin luokan tuutori sekä vieraileva senior mentori pitivät puheenvuoron esittelyistä. He painottivat selkeyttä ja tiivistämisen taitoa, mikä on sitä tärkeämpää, mitä ylempänä organisaatiossa ollaan. Asiantila, sen perustelut, sekä suositukset perusteluineen tulisi pystyä esittämään hyvin tiivistetysti: parhaassa tapauksessa parissa minuutissa tai parilla sivulla. Muodolla on merkitystä, sillä sisältöä ja muotoa ei voi erottaa. Liian pieni kirjasinkoko tai liika teksti kuvien kustannuksella on myrkkyä. Tunnetilan ja sopivan huumorin merkitystä ei myöskään voi vähätellä (vrt. tunneäly). Nämä asiat ovat periaatteessa täysin tuttuja, mutta unohtuvat helposti asiasisällön temmatessa mukaansa.
Iltapäivän aluksi oli pitkästä aikaa historianopetusta. Opetuksen aiheena oli edelleen Bundewehrin perinteet. Koulun tiloissa oli suoritettu käsketty tarkastus, jonka tuloksia nyt perattiin. Koulun toisen kasarmin eräästä työhuoneen seinältä oli tavattu pari taulua, jossa kuvattiin nykyisen ja entisen Luftwaffen koneita lentämässä samassa kuvassa. Tästä oli seurannut ilmavoimien komentajan käsky (joka koskee kaikkia ilmavoimien univormua käyttäviä), jossa kielletään Toisen maailmansodan aikaisia lentokonemalleja esittävien kuvien esillä pitäminen julkisissa tiloissa. Tämä koskee myös muistoesineitä ja myös kuvia, joissa ei esiinny laissa kiellettyjä symboleja. Lisäksi kielto esillepanostoa koskee henkilöiden kuvia, jotka ovat palvelleet Wehrmachtissa. Tästä keskusteltiin. Omalta osaltani voin todeta, että en parhaalla tahdollanikaan kyennyt seuraamaan keskustelun argumentointia tai sen mahdollisesti sisältäneitä loogisia päättelyketjuja.
Keskiviikkona jatkui ryhmätyön koostaminen. Tekemistä oli eilisen välitarkastelun jälkeen jäänyt enää hyvin vähän, joten työskentely oli käytännössä enää hienosäätöä ja viimeistelyä. Tulosten esittely on kuitenkin vasta perjantaina. Jää nähtäväksi, mitä muuta tekemistä torstaille kehitetään. Liikuntatunnilla oli läsnä vain ilma- ja merivoimien opiskelijat, mutta pienen kentän sählypeli saatiin kuitenkin aikaan. Iltapäivän päätteeksi pakkasin rinkan puolentoista viikon päästä maanantaina alkavaa teambuilding-matkaa varten. Rinkka piti pakata jo tällä viikolla siksi, että merisotalinja on ensi viikon poissa, ja matkatavarat lähtevät kohteeseen etukäteen jo ensi viikon perjantaina.
Torstain ohjelmassa oli ryhmätyön tulosten esittelyn kenraaliharjoitus. Täällä on tapana, että seminaarimuotoisten opintojaksojen tulosten esittelyä seuraamaan kutsutaan eri ainelaitosten opettajia sekä koulun johtajistoa, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki menee pilkulleen oikein. Mahdollisille seuraajille tulostetaan nimikyltit (vaikka kaikki läsnäolijat melko suurella varmuudella tietävät, keitä he ovat) ja pöydille laitetaan virvokkeita ja keksejä. Puheehvuorot ja argumentit viimeistellään siten, että niistä yritetään löytää heikkouksia, ja parannusesityksistä keskustellaan. Tämän kahden viikon seminaarin osalta kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta epävirallissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa monet opiskelijatoverit ovat kritisoineet ryhmätyön tuloksia: sen sisältö pysyttelee tutussa ja turvallisessa eikä juurikaan tarjoa itsenäisiä, omia tai rohkeita näkökulmia. Olen tästä samaa mieltä. Ryhmässä on lähdetty valitettavissa määrin mukaan A2/AD -kaanoniin, vaikka useissa viimeaikaisissa  puheenvuoroissa ja artikkeleissa on todettu, että koko käsite on tavallaan turha. Ilmiö ei ole uusi eikä siihen tulisi takertua (vrt. hybridisodankäynti). Sotatieteille vaikuttaisi olevan leimallista tietynlainen lyhytnäköisyys, jossa eräänlaisin muoti-ilmiöihin tai -termeihin tartutaan innolla pohtimatta kunnolla niiden sisältöä tai relevanssia. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta siltä se joskus kieltämättä vaikuttaa. Jos ilmiö on todellinen, olisi mielenkiintoista tietää enemmän sen syistä Suomessa tai muualla. Sotilaskulttuurilla, -hierarkialla tai sotilaiden ajattelutavalla saattaa olla oma merkityksensä ilmiön synnyssä. Sotilasorganisaatio ei aina ole kovinkaan valmis hyväksymään saatikka tukemaan valtavirrasta poikkeavaa ajattelua - päinvastaisista puheista huolimatta.
Englanninopetusta ei ollut, sillä sekä maa- että ilmavoimien opiskelijat olivat tänään poissa. Olen opetusryhmän ainoa merivoimalinjalla opiskeleva, joten sovimme opettajan kanssa yhdessä tuumin, ettei yksityisopetusta minulle kannata järjestää.
Perjantaina oli vihdoin ja viimein ryhmätyön tulosten lopullinen esittely. Järjestelyt olivat jälleen kerran esimerkilliset: nimikylttien lisäksi pöydillä oli luettelo esityksessä käytettävistä lyhenteistä, esitystä täydentävä tuloste, vettä ja keksejä. Istumajärjestys ym. sotilassomistus oli myös tarkkaan mietettiy. Ryhmätyön tehtävänanto sekä tärkein kaavio (joka muuten oli minun alatyöryhmäni tuotos!) oli tulostettu A1-kokoisena seinälle ja esityksen kulku heijastettin SmartBoardille. Tehtävänä oli siis selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Esitys noudatti seuraavaa rakennetta: Johdanto, perusteet ja käsitteet, Naton ja Saksan tavoitetila, Venäjän A2/AD -kyvyt, Saksan A2/AD -vastatoimien arviointi sekä johtopäätökset. Taktisen tason suorituskykyjen ohella esityksessä tarkasteltiin myös strategisen ja poliittisen tason kysymyksiä. Kysymyksen tarkastelua mutkistaa se, että A2/AD nähdään usein pääosin taktisen tason kysymyksenä, kun taas sen tehokkaimmat vastatoimet edellyttävät pääosin operatiivisen ja strategisen tason ratkaisuja. Tässäkin esityksessä painopiste oli taktisen tason tarkastelussa. Omasta mielestäni esittelyssä olisi rohkeammin voinut tuoda esiin, että Saksan ja etenkin Naton taktiset suorituskyvyt ovat verrattain hyvät. Tärkeimmät heikkoudet Venäjään nähden ovat sen sijaan operatiivisessa ketteryydessä sekä strategis-poliittisessa tahdossa käyttää voimaa politiikan jatkeena. Aseiden ja järjestelmien vahvistamisessa ja niissä kiistämättä havaittujen aukkojen paikkaaminen on sinänsä ok, mutta suurimmat kehittämistarpeet näkisin olevan Saksan ja Naton päätöksenteon ja toimeenpanon nopeuttamisessa, riskin- ja tappioidensietokyvyssä sekä poliittisessa tahdossa hyödyntää asevoimaa osana aktiivista turvallisuuspolitiikkaa.
Kokonaisuutena viikko oli työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen ja muutenkin tunnelmaltaan leppoisa. Ehkä se johtuu kahden viikon päässä häämöttävästä kesätauosta.