188.-191. päivä

Maanantaina alkoi merivoimien jatkokehittämisen seminaari Neustadtissa. Useimmat matkustivat Neustadtiin omilla autoillaan, koska Hampuriin odotetaan loppuviikosta erittäin vaikeita ruuhkia G20-kokouksen takia. Niinpä lähes kaikki poistuvat kaupungista tulevan viikonlopun ajaksi. Ulkomaalaiset kuitenkin halusivat kyydin talon puolesta ja saksalainen opiskelijatoveri T.S. määrättiin meidän kuljettajaksemme (ulkomaalaiset eivät tietenkään saa ajaa Bundeswehrin ajoneuvoa). Matka Neustadtiin kesti reilut puolitoista tuntia. Perillä merivoimien koulutuskeskuksessa (EinsatzausbildungsZentrum Marine) jaettiin majoitukset, jotka olivat yhden hengen huoneet kurssimajoituksessa. Tämän jälkeen nautittiin lounas varuskunnan ruokalassa. Iltapäivän aluksi lippueamiraali R. toivotti osallistujat tervetulleeksi kertoi mitä seminaarilta odotetaan. Seminaarissa on tarkoitus laatia konkreettisia esityksiä siitä, miten merivoimien suorituskykyvajeita voidaan paikata. Seminaarissa oli enemmän osallistujia kuin olin osannut odottaa: yli 50 meriupseeria. Osallistujat jaetaan neljään työryhmään, jotka kukin tarkastelevat Saksan merivoimien kehitystarpeita hieman eri näkökulmista. Tarkastelun tulokset on määrä esittää merivoimien komentajalle, joka tulee paikalle perjantaina.
Kommodori S. ja komentaja L. pitivät työjärjestyspuheenvuoron. Huomioni kiinnittyi siihen, että työryhmien tuotosten oletettiin olevan PowerPoint-esityksiä. Toinen merkittävä huomio oli, että työryhmien huoneisiin on varattu 2 tietokonetta ja 1 projektori. Tämä ei herättänyt minkäänlaista keskustelua tai kommentointia, joten oletan, että tätä varustusta pidetään riittävänä n. kymmenen henkilön työryhmälle. Kovinkaan monella ei näyttänyt olevan omaa tietokonetta mukana. On mielenkiintoista nähdä, mitä työskentelytapoja seminaarissa käytetään. Itse varauduin omalla tietokoneellani, jota ei tietenkään voi liittää verkkkoon. No, kirjoituskoneesta se kuitenkin käy, tosin tiedostojen siirto ei onnistu. Seminaarin ensimmäinen iltapäivä koostuu neljästä johdantoluennosta. Tämän jälkeen vaihdetaan siviilit ylle ja nautitaan grilipäivällinen upseerikerhon terassilla.
Ensimmäisen johdantoluennon piti kommodori V.B. merisodan suunnittelun reunaehdoista. Nykyisellään Saksan merivoimilla on 2 operaatioesikuntaa, eli sekä ensimmäisellä että toisella laivastolla on valmius johtaa operaatioita. Käytännön syistä tämä kyky on kuitenkin ollut rajallinen.
tulevaisuudessa Saksa rakentaa yhden merivoimien operatiivisen esikunnan (DEU MARFOR), joka tarvittaessa kasvatetaan Maritime Component Commandiksi (MCC, tai oikeastaan Baltic MCC eli BMCC). Tässä esikunnassa on 15 - 25 kansainvälistä upseerin tehtävää. Esikunnan perustaminen on osa Naton vuonna 2016 Varsovassa aloittamaa Framework Nation Conceptia, joka käynnistettiin Saksan aloitteesta. Esikunta voi johtaa laivastojoukkoja aina Task Forceen asti, ja kakissa tehtävissä littouman puolustukseen asti. Keskustelu esikunnan perustamisesta alkoi toivekkaana, mutta sortui nopeasti henkilöstön puutteeseen, kuten olen täällä havainnut varsin useissa tilanteissa olevan tapana. Kommodori yritti sitkeästi luoda visiota uudesta liittouman tärkeästä merellisestä johtoportaasta Saksan johdolla, mutta yleisöstä kuultiin useita masentavia puheenvuoroja, jotka tekivät tämän yrityksen tyhjäksi. Henkilöstöä ei ole, osaamista ei ole, kukaan ei halua Rostockiin, jne., jne.
Lippueamiraali puuttui peliin ja linjasi, että käynnissä olevista muutoksista (Trendwende Finanzen, Trendwende Material, Trendwende Personal) henkilöstön määrän kasvattaminen on hitain ja
vaikein. Tästä huolimatta tulee onnistumaan. Tässä seminaarissa on tarkoitus toisaalta löytää ratkaisuja ylimenoajalle ja toisaalta määrittää ne painopistealueet, joilla Saksan on onnistuttava kaikissa tilanteissa. Kiire asiassa ei kuitenkaan näytä olevan: esikunnan perustamisen aikajana
on kuusi vuotta(?) pitkä. Nyt oltaneen jossain ensimmäisen ja toisen vuoden tienoilla. Seuraavaksi keskustelu siirtyi käsittelemään merisotataktiikan koulutusta ja harjoittelua Saksan merivoimissa. Aikaisemmin taktiikan tutkimukselle oli oma organisaationsa, mutta sittemmin se on yhdistetty muihin tehtäviin, jolloin toiminta on tietenkin pysähtynyt. Merisotataktiikan tutkimus, koulutus ja harjoittelu pitää siis "keksiä uudelleen".
Seuraavan esityksen piti komentaja K. merivoimien merisotataktiikan koulutuksesta. Tämä puhui hyvin voimakasta schwäbisch-murretta, mistä hän vitsaili esityksensä aluksi. Esityksen alussa lounastauosta oli kulunut jo 1 h 55 minuuttia, joten minun tarkkaavaisuuteni oli jo muutenkin
rajoittunut. Tämä yhdistettynä voimakkaaseen murteeseen teki esityksen seuraamisesta lähes ylivoimaisen vaikeaa. Luennon painopiste oli kuitenkin eritasoisten taktiikan koulutustilaisuuksien (joita Suomessa vastannee lähinnä operatiivisen suunnittelun OPSU-viikot) sisällön esittely. Nykyiset osaamisvajeet ovat muodostuneet pääasiassa sen seurauksena, että laivaston tärkeimpiä suorituskykyjä ei nykyisissä tehtävissä (kriisinhallintaoperaatiot) ei käytännössä juurikaan tarvita. Lisäksi se, että aluksissa käytetään useampia miehistöjä on vaikeuttanut tehokasta harjoittelua. Tauko saapui kreivin aikaan tarkalleen 2 ja puoli tuntia siitä, kun seminaari oli alkanut.
Kahvitauon jälkeen everstiluutlantti F. puhui Naton Defence Planning Processista (NDPP) keskittyen sen merellisiin suorituskykyvaatimuksiin ja suunnittelutavoitteisiin. Naton suunnitteluprosessi etenee viidessä vaiheessa ja toistuu kahden vuoden kierrolla. Uusimmassa versiossa on 67 Saksaa koskevaa suunnittelutavoitetta, joista 12 koskee merivoimia. Prosessi käsittelee erikseen myös lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Uusia merellisiä tavoitteita tänä vuonna olivat sukellusveneentorjunta, pintatorjunta, merellisten ampumatarvikkeiden varastointi sekä miinatiedustelu. Suunnittelutavoitteet voivat olla määrällisiä, jolloin ne esitetään tekstimuodossa, tai laadullisia, jolloin ne esitetään useimmiten taulukkomuodossa. Iltapäivällä piti olla vielä yksi luento merivoimien kybersuorituskyvyistä, mutta se päätettiin siirtää huomiselle. Tämän päivän luentojen piti päättyä klo 17, mutta niin vain auditoriossa istuttiin vielä viittä vaille kuusi. Tämä on kulttuuriero, johon en toivottavasti totu koskaan. En muista Suomessa kokeneeni tilaisuutta, jossa 50 upseeria istuisi kuuntelemassa saatikka keskustelemassa sen jälkeen kun tilaisuuteen varattu aika on päättynyt. Poikkeuksen muodostavat ehkä tilaisuudet, joissa joku sotaveteraani innostuu muistelemaan menneitä, mutta Naton suunnitteluprosessin ei minun mielestäni tulisi nauttia vastaavaa kunnioitusta. En luultavasti vain ymmärrä saksalaista tapaa jaaritella tai kykenemättömyyttä tiivistää.
Tiistain aloitti luento, joka oli edeltävän päivän ohjelmassa, mutta jolle ei riittänyt aikaa. Se käsitteli merivoimien kybersuorituskykyjä ja sen piti komentaja T. Hän aloitti väittämällä, että kyber tulee aiheuttamaan merisodankäyntiin vastaavansuuruisia muutoksia kuin ilmailu aikanaan. Aamupalalla toivoimme opiskelijatovereitteni kanssa, että luento ei ole samansisältöinen esitys merellisestä kyberulottuvuudesta kuin se, jonka olemme saaneet kuulla jo kahdesti aikaisemmin. Tämä pelko ei osoittautunut turhaksi, sillä esityksessä oli hyvin paljon tuttua sisältöä. Kyberalan tehtävien työnjakoa merivoimien ja perustettavan kyberaselajin välillä ei vielä ole lyöty lukkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöt siirtyvät uuteen organisaatioon, mutta heidän tehtävänsä jäävät vanhaan. Näinhän ei tietenkään voi olla. Tässä seminaarissa yksi neljästä työryhmästä etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Muiden työryhmien tarkastelunäkökulmta ovat "merisota Itämerellä", "hyökkäykselliset merisodan keinot", ja "Saksan merivoimien suorituskykyprofiili".
Luennon jälkeen siirryttiin työryhmiin. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen aloitettiin pohtimaan, kuinka aihetta lähestyttäisiin. Puhe siirtyi nopeasti Venäjään. Putin on kuulemma sanonut, että nykytilanne on Venäjän kannalta paras mahdollinen: maa on sodassa, mutta muut eivät tiedä sitä.
Venäjän tavoitteena on voittaa merisota Itämerellä ampumatta laukaustakaan. Keinoina on kybersota ja muu hybridivaikuttaminen, sekä länsivaltojen päätöksentekoon ja demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen niin, että päätöksiä asevoiman käytöstä lännessä ei koskaan tehdä. Toisaalta Natolla
on valmiit suunnitelmat sen varalta, kuinka merisota Itämerellä käydään ja voitetaan. Keskustelussa käytiin lyhyessä ajassa läpi lähes kaikki mahdolliset näkökulmat ja ehdotukset siitä, mikä aiheen kannalta on keskeistä. Kommodori T.M. esitti näkökulman, joka myötäilee omaani: keskeistä merisodalle Itämerellä on kattava ja jaettu tilannekuva. Sen lisäksi vastustajalta on otettava tilannekuva ja täten toiminnanvapaus pois. Keskustelu jatkui kahvitauolla ja kahvitauon jälkeen. Kahden tunnin keskustelun jälkeen oli saatu sovittua tarkastelun reunaehdot. Nämä ovat:
1. Itämeren alue, 2. Merisota (Venäjää vastaan) 3. Saksan tavoitetaso (Nato ja EU, sisältäen Itämeren sotilaallisesti liittoutumattomat maat). "Tutkimuskysymyksiksi" määriteltiin: 1. Ovatko Saksan merelliset sotilaalliset suorituskyvyt riittävät tai oikeat liittouman merisotaan Itämerellä?
ja 2. Miten Saksan tulisi käydä merisotaa Itämerellä? Lounastauolla työryhmien johtajat tapasivat ja vaihtoivat ajatuksia eri ryhmien tehtävien yhteensovittamisesta, joten lounaan jälkeen tehtävä tarkentui joiltain osin. Lopulta n. tunnin keskustelun jälkeen työryhmä päätettiin jakaa
kolmeen alaryhmään: 1. reunaehdot, 2. organisaatio ja 3. suorituskyvyt. Aivan viime hetkellä ryhmä päätettiin kuitenkin ensin jakaa kahteen alaryhmään, joista toinen tarkastelee Venäjän suorituskykyjä ja toinen Saksan tavoitetasoa, minkä jälkeen palattaisiin kolmessa alaryhmässä työskentelyyn. Kun työt piti aloittaa, oli sekaannus melkoinen. Vielä enemmän tuskaa aiheutti nettiyhteyden saaminen kahteen käytettävissä olevaan tietokoneeseen sekä tietokoneluokasta löytyneisiin työasemiin. Minulla ei ulkomaalaisena ollut tietenkään mitään asiaa näille koneille. Olin myös hieman hämmentynyt ryhmä johtaneen kommodorin puutteellisesta organisaatiokyvystä, mutta enemmän minua hämmästytti se, mihin aamupäivän keskustelussa esitetyt luovat ja erilaiset lähestymistavat ongelmaan katosivat. Nyt lähdettiin näiden kirjaamisen sijasta hakemaan ja esittämään tietoa ja vastauksia, jotka merivoimien komentaja on melko varmasti kuullut monta kertaa ennenkin. Voi tietysti olla, että uudet näkökulmat asiaan löydetään uudestaan jossain kohtaa työn aikana - onhan tässä vielä kaksi ja puoli päivää tehokasta työaikaa jäljellä.
Keskiviikko aloitettiin töiden välitarkastelulla, jonka pitivät työryhmien johtajat. Välitarkastelusta oli päätetty vasta päivällisellä, joten osa työryhmien johtajista oli valmistautunut pitämään esittelyt, toiset taas eivät ja puhuivat vapaasti (ts. lonkalta tai satulasta). Tarkastelun tärkein anti oli ehkäpä se, että mahdollisia päällekkäisyyksiä ryhmien välillä voitiin tätä kautta vähentää. Sisältöä esityksissä oli yllättävän vähän käytettävissä olevaan työvoimaan nähden, ja sekin vähä oli melko yllätyksetöntä. Tavallaan sääli, kun seminaarin osallistujajoukossa oman käsitykseni mukaan olisi kuitenkin potentiaalia paljon enempään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen palattiin työryhmätyöskentelyyn. Yllätyksekseni omassa ryhmässäni palattiin ruutuun yksi eli aivoriihivaiheeseen. Koko työhön oli ilmeisesti löytynyt joku niin uusi taustatekijä tai tehtävänanto, että uusi ideointivaihe oli tarpeen. Tämän aivoriihen jälkeen keskustelu siirtyi perustavanlaatuisten asioiden äärelle: kuka Saksan merivoimia johtaa puolustustilanteessa (liittouman 5. artiklan alainen tilanne). Vastaus on: Nato, joka kuitenkin odottaa Saksan merivoimilta laivastason (Task Force) johtamiskykyä, suunnitelmien mukaan Itämeren alueella. Keskustelu kimpoili tästä lähtökohdasta mitä erilaisempiin suuntiin. Keskustelu oli sinänsä laadukasta ja hetkittäin erittäin mielenkiintoista seurata, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä, että keskustelun sijaan olisi siirrytty laatimaan
konkreettisia työryhmän tuotoksia. Työ siirtyikin askeleen tähän suuntaan kahvitauon jälkeen, kun työryhmä jaettiin kahteen alatyöryhmään. Toisen tarkastelukohteeksi asetettiin organisaatiot ja toisen henkilöstö, koulutus ja taktiikan kehittäminen. Itse päädyin edelliseen ryhmään siksi, että arvelin organisaatioihin liittyvässä tarkastelussa olevan minulle enemmän opittavaa.
Lounaan jälkeen alkuiltapäivän alatyöryhmät kokoontuivat eri huoneissa. Oman ryhmäni työskentely oli suoraviivaista PowerPoint-kalvojen koostamista. Näihin lueteltiin BMCC:n Saksalle tarjoamia mahdollisuuksia. Esitin näkemykseni siitä, että tuloksissa voisi esittää jotain uusiakin näkökulmia,
eikä pelkästään kehua jo tehtyä ratkaisua. Tähän vastattiin, että uuden esikunnan perustaminen on törmännyt Saksan merivoimissa kovaan vastarintaan, joten se on tärkeä esittää myönteisessä valossa. Sitten kun esikunta on perustettu, sen olemassaolo antaa perusteet koko merivoimien johtamisrakenteen uudistamiselle. Kolmelta iltapäivällä ryhmät kokoontuivat samaan tilaan, jolloin piti tarkastella molempien työryhmien aikaansaannoksia. Ensimmäisen ryhmän seitsemästä tekstintäytteisestä kalvosta keskusteltiin lähes tunti. Keskustelussa ei kuintekaan ollut tunnistettavaa rakennetta, vaan se muistutti hetkittäin melkeinpä kiistelyä. Ihmiset puhuivat päällekkäin ja inttivät omia kantojaan. Keskustelussa esitettiin mielestäni rakentaviakin puoheenvuoroja, jotka tukivat työn päämäärää, mutta nämä hukkuivat asiaa vähemmän eteenpäin vievien puheenvuorojen massaan. Lopulta oli toisen ryhmän tulosten esittelyn, minkä jälkeen näistä keskusteltiin. Sitten todettin päivän olevan pulkassa ja lähdettiin kerholle. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tällä kertaa monen osallistujan kohdalla todellakin tapahtui juuri näin.
Torstai alkoi jälleen töiden lyhyellä välitarkastelulla. Tämä toteutettin suullisesti ilman PowerPoint-esityksiä, vaikka nämä esitykset ovat seminaarin päätarkoitus ja -tuote. Tämä ainakin vaikuttaisi olevan kaikkien lähtökohta ja niin se taisi käskyssäkin lukea. Seminaarista ei siis laadita muistiota tai raporttia, vaan pelkät iskusanat ja kuvat esityskalvoilla riittävät. Yhteenvedon jälkeisessä keskustelussa työryhmissä siirryttiin vihdonkin konkretiaan, eli siihen, miten työryhmän ideat merisotataktiikan kehittämisestä olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Nykyisillä kahdella laivastolla tähän olisi vain rajalliset mahodllisuudet, joten päädyttiin siihen, että työnjaon tai organisaation muutokset ovat välttämättömiä, mikäli ideat halutaan toteuttaa. Varsinaisia esityksiä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Syyksi tähän mainittiin mm. se, että työryhmä ei viikon keskustelun perusteella voi heittää hatusta sellaista, jota suunnitteluosastolla on hierottu kuukausia. Suunnitelmia on siis olemassa, mutta niitä ei voi tässä yhteydessä esittää. Kahvitauon jälkeen oli johtopäätösten aika. Työryhmä suositti, että merivoimien olevia johtamisrakenteita ja johtamisen menettelytapoja tarkistetaan. Tarkentavina alakohtina työryhmä esitti, että merivoimien johtamiskykyä taisteluosastotason alapuolella kehitetään; että BMCC:n henkilöstön saatavuutta ja kasvupotentiaalia kehitetään; että BMCC:n ja merivoimien olemassaolevien operaatiokeskusten tehtävät ja työnjako yhteensovitetaan; että johtamispaikkojen infrastruktuuria kehitetään, ja että BMCC:n henkilöstön osaamista kehitetään. Johtopäätökset ovat sinänsä oikeita, mutta mielestäni on sääli, että keskusteluissa esitetyt useat rohkeat ja uutta uurtavat näkökulmat eivät päätyneet lopulliseen esittelyyn. Syitä tähän en halua lähteä arvailemaan. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt eivät halua kuulla samoja vanhoja asioita, jotka he jo tuntevat. Paljon enemmän he arvostavat rehellisiä ja perusteltuja näkemyksiä, vaikka nämä olisivatkin epämukavia tai jopa vääriä. Tietenkin tämä on vain oma näkemykseni ja kokemukseni. Loput työskentelyajasta käytettiin siihen, että näihin johtopäätöksiin johtavat esityskalvot saadaan näyttämään riittävän hyvältä ja että esityksen pitäjä tietää mitä puhua. Myös kurssilla kiinnitetään paljon huomiota siihen, että esitysten sanamuoto on miellyttävä ja sujuva.
Paluumatkalle Hampuriin lähdettiin hyvissä ajoin. Ennakointi tuli todellakin tarpeeseen, sillä sama matka, johon tullessa oli käytetty n. puolitoista tuntia kesti nyt seitsemän (!) tuntia. G20-kokouksen aiheuttama liikennekaaos oli melkoinen.
Perjantai oli työajan tasausvapaata. Tähän järjestelyyn vaikutti myös Hampurissa pidettävä huippukokous ja liikennekaaos, jonka sen aivan oikein ennakoitiin aiheuttavan. Kokonaisuutena viikko oli varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin silmäys saksalaisten meriupseerien käsityksiin nykyaikaisesta merisodasta sekä myös heidään tapaansa työskennellä ryhmässä. Työskentelykulttuuri on tullut jo jossain määrin tutuksi kurssin aikana, mutta oli hauska huomata että opiskelijoiden työtapa ei juurikaan poikkea siitä, miten kokeneet esikuntaupseerit toimivat (seminaari oli varsinaisesti suunnattu kokeneille esikuntaupseereille ja valtaosa osallistujista olivat sotilasarvoltaan komentajia tai komentajakapteeneita.)