302. - 306. päivä

Maanantai aloitti uuden, kahden viikon mittaisen opintojakson "operatiivinen johtaminen II". Tämä opintojakso on osa neljän opintojakson tai harjoituksen pakettia, joka jatkuu pitkälle huhtikuun puolelle. Pakettiin kuuluu siis tämä operatiivinen johtaminen II, ja sitä seuraa harjoitus Joint Endeavour I, joka kestää kolme viikkoa. Näiden väliin mahtuu kuitenkin opintomatka Brysseliin ym. Harjoitusta seuraa viikon mittainen opintojakso "operatiivinen johtaminen III", ja sitä taas harjoitus Joint Endeavour II (kaksi viikkoa). Kun tämä on saatu päätökseen, ollaan siis jo melkein vapun tienoilla.
Harjoitukset toteutetaan osittain hyödyntämällä Naton TOPFAS-sovellusta. Se on tietokonepohjainen sotilasoperaatioiden suunnittelun ja analyysin työkalu. Kaikki eivät sitä kuitenkaan pääse käyttämään, vaan kurssilta pikakoulutetaan järjestelmän käyttäjiksi parisenkymmentä opiskelijaa. Minua ei valittu näiden joukkoon, mikä saattaa ehkä johtua siitä, että Suomi ei ole liittouman jäsen. Toisaalta se voi olla pelkkää sattumaa. Harjoituksessa käytetään jo edeltävältä viikolta tuttua CERASIA-skenaariota, joka sijoittuu keski-Afrikkaan.
Koko kurssin opetussuunnitelmaan tämä opintojakso- ja harjoituspaketti nivoutuu siten, että siinä on tarkoitus yhdistää ja soveltaa aiemmin COPD-opintojaksojen sekä puolustushaarajaksojen aikana opittua. Kaikki tapahtuu siis koko kurssi yhdessä eli yhteisoperaationa (joint), jossa puolustushaarat harjoittelevat käyttäen samaa tilannetta.
Johdantoluennon piti operaatiotaidon laitoksen johtaja eversti V. Käytännön järjestelyistä puhui komentaja K. Seuraavaksi oli opintojakson johdantoluento (tai "keynote", kuten sanonta kuuluu). Sen piti professori N.B. Lontoon King's Collegesta. Luennon otsikko oli operaatiotaidon evoluutio. Luennon ensimmäinen osa käsitteli aihetta historian alusta vuoteen 1945 saakka, ja toinen osa toisesta maailmansodasta nykypäivään. Hän piti luentonsa englanniksi ja se oli oikein viihdyttävää kuultavaa. Valitettavasti sisällöltään se oli melko ohut ja käsitellyt asiat minulle varsin tuttuja jo Santahaminan opinnoista. Mielenkiintoista oli se, että luennoitsija korosti Neuvostoliiton sotataidon korkeaa tasoa. Tämäkin on suomalaisille tuttua, mutta aihe nousee minun kokemukseni mukaan harvemmin esiin länsimaisten sotataidon tutkijoiden esityksissä.
Iltapäivällä oli luento Saksan kansallisen huollon järjestelyistä. Tämän ajan kansainväliset opiskelijat kokoontuivat viimeistelemään kansakuntien illan järjestelyitä, joka on seuraavan viikon torstaina. Jo nyt voin todeta, että juhlista on tulossa ikimuistoiset.
Tiistaina tehtiin pakollisia, vuosittaisia kuntosuorituksia (IGF, Individuelle Grundfertigkeiten. Suomeksi puhutaan PAK- eli pakkisuorituksista, joka tulee siitä, että ne on määritelty pysyväisasiakirjassa (PAK). Niitä ei tosin enää ole, vaan nykyään puhutaan normeista. Normisuorituksista ei ymmärrettävistä syistä silti puhuta.) Kurssi oli jaettu erilaisiin ryhmiin, jotka suorittivat eri rasteja. Ampumaradalla oli myös eriävät ammunnat niille, joille on koulutettu uusi ampumaohjelmisto (NSAK eli Neues Schießausbildungskonzept). Minulle sitä ei tietenkään ollut koulutettu, joten ammuin perusammunnan 5 patruunaa pistoolilla kolmeen tauluun ilman aikarajaa. Tulos oli 5/3: viisi osumaa, vähintään yksi kaikissa kolmessa taulussa eli kiittettävä (Gold). Itse ammunta kesti n. 20 sekuntia, mutta ampuradalla vietettiin n. kaksi ja puoli tuntia. Se ei haitannut, sillä sää oli pitkästä aikaa kirkas pakkanen oli kuivattanut kuralammikot. Tarjolla oli myös hodareita, makeisia ja juomia omakustannehintaan.
Ampumaradan jälkeen vuorossa oli suojelukoulutus ja henkilökohtaisen suojanaamarin käytötaidon tarkastus. Suojanaamari pitää saada päähän tiivisti yhdeksässä sekunnissa. Olisin mieluusti osallistunut harjoitteluun, mutta minulla ei ole henkilökohtaista suojanaamaria täällä mukana. Harmittava virhe, olisi pitänyt ajatella etukäteen ihan omilla aivoilla, vaikka kutsukirjeessä ei puhuttukaan muusta kuin maastopuvusta. Taisteluvarustuksesta ja kunnon repusta ei olisi ollut mitään haittaa, päinvastoin.
Kolmantena suorituksena oli marssi. Perussuoritus on 6 km:n marssi alle 60 minuutissa, joka tälläkin kertaa oli ohjelmassa. Marssi pitää suorittaa vähintään 15 kg painavan repun kanssa. Pakollisen perussuorituksen lisäksi mahdollisia suorituksia ovat 9 km:n marssi 90 minuutissa tai 12 km:n marssi 2 tunnissa. Näitä ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa. Marssireitti kulki läheisillä jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylillä. 6 km/h keskinopeuden säilyttäminen repun kanssa on melko helppoa kovalla ja tasaisella alustalla. Jalkaa joutuu kuitenkin laittamaan toisen eteen siinä määrin reippaasti, että repun ja kenkien on syytä olla mukavat.
Päivän päätteeksi yritin ratkoa koululta lainaamassani kannettavassa ilmenneitä tietokoneongelmia. Sähköposti ei toiminut ja päivitykset eivät latautuneet. Etätuki ei auttanut, joten jouduin viemään koneeni uudelleen asennettavaksi.
Keskiviikkona jatkuivat luennot operatiivisen suunnittelun perusteista. Aamupäivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat kuitenkin kansainvälisille opiskeijoille eriytyvää ohjelmaa, joka sisälsi seuraavan viikon tilaisuuden valmisteluja. Aamupäivän luento käsitteli YK:n rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden erityispiirteitä ja sen piti lihava eversti, jonka nimi meni minulta ohi. Hän korosti YK:n operaatioissa sotilaallisen pilarin olevan vain yksi osa operaatiota ja koordinoinnin muiden pilareiden kanssa olevan ensiarvoisen tärkeää. YK-peraatioiden ylin auktoriteetti on aina siviilillä ja mukana on aina useita valtioita. Nämä aiheuttavat usein haasteita ja sopeutumisvaikeuksia sotilasorganisaatioissa.
Iltapäivän luennot käsittelivät kriisinhallintaoperaatioiden lääkintää sekä logistiikkaa ja voimien keskittämistä. Pitäjinä toimivat entuudestaan tutut koulun opettajat. Lääkintää käsittelevässä luennossa ei ollut juuri mitään uutta tai muistiin kirjoittamisen arvoista. Logistiikan opettaja on oman alansa huippuasiantuntia eversti B., joka opetti omaa luokkaani jo aiemmin COPD-opintojaksossa. Hän osasi jälleen esittää asiansa kiinnostavasti. Logistiikka ei tue operaatioita, vaan logistiikka on oma operaationsa jo aivan itsessään. Logistikkojen tuli olla mukana suunnitelmien tekemisessä, eikä vain vastata vaatimuksiin. Logistiikka vie aikaa, joten ennakointi on välttämätöntä. Mikään ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, joten logistikolla on aina oltava vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tarkemmin ajatellen tämänkin luennon sisältö oli pitkälti saman vanhan kertaamista. No, sehän se on opintojen äiti. Tietokoneeni uudelleen asennus ei ollut vieläkään tullut valmiiksi.
Torstai alkoi liikunnalla ja aiheena oli funktionaalinen kuntopiiri oma keho vastuksena. Sen veti uusi, nuori liikunnanopettaja. Kuntopiiri oli niin perusteellisesti valmisteltu, johdettu ja ohjattu, että varsinaiselle treenille jäi aikaa vain alle 20 minuuttia. Suihkun jälkeen ehdin juuri ja juuri hakemaan ja testaamaan tietokoneeni, ja se näytti taas toimivan.
Aamupäivän luento käsitteli sotapelaamisen teoriaa ja käytäntöä. Luennoitsijan nimi meni minulta taas ohi. Uutena elementtinä jo tutuksi tulleiden sotapelien järjestelyiden päälle tuli Naton käyttämän TOPFAS-sovelluksen antaman mahdollisuudet. Verratessani luennolta saamani kuvaa sotapelien järjestelyistä täällä siihen, mitä sain oppia Maanpuolustuskorkeakoululla voin todeta, että Suomessa asiat ovat varsin hyvällä mallilla, vaikka asia on meillä varsin uusi. Täällä käytettävä ohjesääntö on jo yli kymmenen vuoden takaa. Suomessa sotapelaamisen kulttuuri ei ole yhtä pitkä. Luentonsa lopuksi totesi että sotapelaaminen vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta sen tulokset voivat olla yllättävänkin palkitsevat.
Lounaan jälkeen oli perehdytys viikon kuluttua toteutettavan euroopanmatkan järjestelyihin. Matka toteutetaan ryhmissä, jotka yhteisten Brysselin ja Naton päämajan osuuksien jälkeen hajaantuvat eri ilmansuuntiin. Kohteita ovat ainakin Pariisi/Lontoo, Hollan/Norja, Baltian maat, Israel, Portugali, Wien ja Budapest, Italia sekä Afrikka. Itse päädyin ryhmään joka suuntaa Pariisiin ja Lontooseen. Ranskan ja Iso-britannian yhteysupseerit luennoivat omien maidensa asevoimista ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä perustietoja varmasti päästään syventämään matkan aikana.
Perjantaina syvennettiin CERASIA skenaarioon, ensin kootusti isossa auditoriossa ja sitten luokittain. Sitä ennen kuitenkin komentaja K. kertasi käytännön järjestelyt, ja komentaja B. päivitti seuraavan viikon valinnaisten seminaarien tilanteen. Seuraavalla viikolla on siis tarkoitus valmistautua tuleviin kahteen harjoitukseen eri seminaareissa. Nämä jakautuvat osin käsketysti esikunnan osastoittain ja osin oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi TOPFAS-järjestelmän
käyttäjille annetaan pikakoulutus järjestelmään. CERASIA-esityksen piti komentaja K.
Luokkakoossa luimme ensin skenaarioperusteita n. tunnin ajan, minkä jälkeen laadittiin ryhmätyönä konfliktipuu (syyt ja seuraukset) ja konfliktikartta (toimijoiden keskinäiset suhteet). Opetusta johti eversti V. Kokonaisuutena viikko oli tavanomainen yhdistelmä luentoja ja keskusteluja, joiden lomaan oli onneksi varattu vähän tavanomaista enemmän aikaa itseopiskelulle.

157.-161. päivä

Maantaina oli IGF-päivä, eli mahdollisuus suorittaa yksittäisen sotilaan vuosittaisia kuntosuorituksia (Individuelle Grundfertigkeiten). Minä en kuitenkaan tällä kertaa osallistunut ammuntoihin, suojelukoulutukseen, lääkintäkoulutukseen ja marssiin. Persoonallisuuden kehittämisen työryhmä, johon kuulun, oli vapautettu kuntosuorituspäivästä ja laati sen sijaan ryhmätyön tuotosta, joka on määrä esitellä koulun johtajalle torstaina. Työryhmä kokoontui luokkaan heti aamulla. Noin tunnin keskustelun jälkeen saatiin tehtävät jaetuksi ja aloitettiin esityksien ja siihen liittyvien asiakirjojen viimeistely. Ryhmätyö saatiin palautuskuntoon määräaikaan mennessä. Muiden palattua kuntosuorituspäivän koitoksista oli järjestetty grilli-ilta. Jouduin valitettavasti jättämään sen väliin, vaikka olinkin maksanut 10 euron osallistumismaksun.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso nimeltään merivoimien logistiset operaatiot (Einsatzlogistik Marine). Sen pääopettajana toimi komentaja B., joka esitteli läpiviennin lyhyesti. Opintojaksoon sisältyy ryhmätyö, jonka tulokset esitellään merivoimien esikunnassa. Ensimmäisen luennon piti komentaja L.P. merivoimien esikunnan logistiikkaosaston kansainväliseltä sektorilta. Puheet kylmän sodan asetelmaan voisi oikeastaan unohtaa, sillä niin moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut vuoteen 1990 nähden. Kriisinhallinnan volyymi on kasvanut ja kriisinhallintaoperaatiot myös jatkuvat, vaikka maanpuolustustehtävä (Landes- ja Bündnisverteidigung) tulisikin siihen rinnalle. Maanpuolustustehtävät ovat siirtyneet kauemmas Saksan kotirintamalta ja logistiikkakeskuksista, osin pelkästään aseteknologian kehittymisen takia. Myös globalisaatio, verkottuminen ja digitalisaatio ovat logistiikan näkökulmasta aiheuttaneet niin suuria muutoksia, että kylmän sodan opit eivät sellaisenaan kelpaa. Keskustelu lähti virkistävällä tavalla liikkeelle kohti korkean intensiteetin konfliktia, eli selkeämmin ilmaistuna täysimittaista sotaa. Tarkasteltava kysymys oli: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Täysimittaisen sodan näkökulma on kurssilla tähän mennessä ollut esillä valitettavan vähän, vaikka sen on useasti todettu olevan mahdollinen uhkakuva muiden joukossa. Saksan merivoimien kansallisena tavoitetasona on kyetä asettamaan tehtävään ja ylläpitämään yhtäaikaisesti 15 sota-alusta (lukumäärään sisältyy huoltoalukset ja sukellusveneet). Nykyisillä henkilöstö- ja logistisilla resursseilla tähän ei ilmeisesti päästä.
Seuraavan luennon piti käsitellä Host Nation Supportia (HNS) ja Status of Forces Agreementiä (SOFA) Saksan merivoimien näkökulmasta, mutta sen piti koulun lakimies G.S. Näin ollen luento käsitteli vähän kaikkea muuta kuin itse aihetta. Saksa julkaisi elokuussa 2016 siviilipuolustuksen konseptin (Konzeption Zivile Verteidigung). Tämän asiakirjan tarkoituksena oli määrittää, mitä muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden pitää tehdä maanpuolustustilanteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, että puolustusministeriö ei osannut asettaa muille hallinnonaloille vaatimuksia. Saksa lähtee konfliktitilanteissa siitä, että siellä missä Saksan joukkoja on noudatetaan Saksan lakia. Rauhan aikana tilanne on toinen ja lainsäädäntö on sopimusasia (SOFA). Mahdollisten sopimusrikkomusten käsittely liittolaisten kesken on vaikeaa, eikä sille ole olemassa erityistä tuomioistuinta.
Seuraava luento käsitteli Standard-Anwendungs-Software-Produktfamilien (SASPF eli paikallinen versio PVSAP:sta) käyttöä merivoimien uusien Baden-Würtenberg -luokan fregattien varustelussa ja sen piti komentaja M. Hänen luentonsa oli yleiskatsaus alusluokan varustelun eri käänteissä esiin nousseisiin ongelmiin, joista osa kylläkin liittyi SASPF:iin. Sen sijaan varsinaista logistiikan tietojärjestelmän käyttöä käsitteli seuraava, komentaja B:n puheenvuoro. SASPF:n käyttö edellyttää hyvää satelliittiyhteyttä. Ohjelmistosta on kehitteillä versio, johon voi syöttää tietoja myös verkkoyhteyden ulkopuolella, mutta se ei ole vielä käytössä.
Iltapäivällä oli todella pitkästä aikaa sotahistorian opetusta oikeudenhoidon sijaan. Luennoitsijana oli kuten aikaisemminkin eversti, tohtori W.S. Luennon aiheena oli saksalaisille ja varsinkin saksalaisille sotilaille ehtymätön inspiraation ja keskustelun lähde, eli suhde kansallisosialistiseen historiaan ja sen aikakauden sotilasperinteisiin ja esikuviin. Tällä kertaa aihetta lähestyttiin maalaustaiteen kautta. Liittotasavallan laki on yksiselitteinen vain siinä, että tiettyjä symboleita (esim. hakaristi, mutta myös eräät DDR:n symbolit ei saa esittää julkisesti, tai se on luvanvaraista. Muu onkin sitten tulkintaa, ja tästä tulkinnasta riittää keskusteltavaa. Luennoitsijan mukaan maalauksissa on aina useita merkityskerroksia ja ns. salattuja merkityksiä. Näitä voidaan tutkia mm. visual history -tutkimuksen menetelmillä. Taide oli kansallissosialistisessa Saksassa erittäin tärkeässä asemassa, sillä Hitler piti itseään taiteilijana. Monet propagandakuvat ja maalaukset toistuivat miltei samanlaisina sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Kuvissa esiintyy saksalaisen sotilaan arkkityyppi tai idealistinen hahmo, joka osin elää edelleen. Tunnettuja kansallissosialisten kauden kuvataiteilijoita olivat Erik Eber, Claus Bergen ja Josef Arens.
Kurssitoverini T.G. totesi mielestäni osuvasti, että kansallissosialistisessa taiteessa kuvatut sotilaalliset hyveet kuten rohkeus, lojaalius, ja toveruus eivät ole kadonneet minnekään tai muuttuneet kovinkaan paljon. Tästä syystä kuvat vetoavat edelleen sotilaisiin joka puolella maailmaa. Lisäksi Saksassa ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin uusien, poliittisesti korrektimpien esikuvien ja perinteiden juurruttamisessa. Omasta mielestäni perinteitä ei voikaan juuri merkkinoida, vaan ne edustavat määritelmän mukaan pysyvyyttä. Perinteitä ei voi luoda tai muokata väkipakolla. Toinen kurssitoverini, F.V., totesi, että periteet, taulut tai valokuvat eivät sinänsä ole ongelma tai hyvä tai paha, vaan ongelma on aiheen poliittinen arkaluontoisuus. Niin kauan kun pienistäkin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä paisutellaan valtavia mediaspektaakkeleita ja poliittisia skandaaleja, ei aiheeseen voida suhtautua asiallisesti.
Iltapäivän päätti johdantoluento Nato Supply and Procurement Agencyn (NSPA) ja sen merellisen osan Naval Logistic and Support Partnership (NLSP) toimintaan. Luennon piti K.K. Luennon pääasiallinen sisältö oli minulle tuttu aikaisemmista tehtävistäni Suomen merivoimien huolto-organisaatiossa. Oli mukava huomata, että Suomi on nyt NSPA:n jäsenvaltio.
Keskiviikon luennot aloitti komentaja K. kertomalla Kielin laivastotukikohdan infrastruktuurista ja logistiikasta. Kielin tukikohta on verrattain suuri: sen maa-alueiden pinta-ala on yli 80 hehtaaria ja laituria on 5300 metriä. Tukikohdassa työskentelee 2200 henkilöä ja määrä nousee lähivuosina 2800:aan. Laiturien kunto on osin heikko ja niiden kunnostustyöt 64 Me:n arvosta ovat käynnissä. Myös ruoppauksia tarvitaan laiturien läheisyydessä, vaikka Kielin sotasatama on yleisesti ottaen syvä. Sotasataman alueella on rajallisesti tilaa ja lähiympäristö on rakennettu täyteen, joten laajentumisen varaa ei enää ole. Kunnossapitokapasiteetti on siirretty Kielistä muualle. Polttoaineen syöttöjärjestelmät ja varavoimajärjestelmät ovat osin vanhentuneet ja kapasiteetiltaan riittämättömät. Alueelta puuttu johtamistilat sodan ajan huoltoesikunnalle, joten se jouduttaisiin sijoittamaan kontteihin. Tukikohdan haasteet kuulostivat perin tutuilta aikaisemmista tehtävistäni.
Seuraavan luennon aiheena oli logistiikka Yhdysvaltojen merivoimien näkökulmasta ja sen piti kommodori P.B. Hänen mukaansa US Navyn logistiikan järjestelyt ovat organisoitu erittäin sekavasti. Yhdellä toiminnolla on lähes aina useita vastuutahoja, mikä aiheuttaa paljon sotkuja. Vakioitu logistiikkajärjestelmä korvautuu ns. sankarilogistiikalla (heroic logistics), jossa yksittäinen huoltopäällikkö joutuu pelastamaan päivän satulasta johtaen, koska järjestelmä petti jälleen kerran. Hyvä logistiikkaupseeri tarvitsee luovuutta ja päättäväisyyttä. Luovuutta siksi, että yksinkertaiset ongelmat ratkeavat alemmilla tasoilla, ja vain hankalat ongelmat päätyvät upseereille. Päättäväisyyttä siksi, että tehdyt luovat ratkaisut pitää ajaa läpi. Logistiikan suunnittelu on periaatteessa hyvin yksinkertaista: Resurssit ja vaatimukset pitää saada kohtaamaan. Tärkeää on tietää missä resurssit ovat ja miten ne kuljetetaan tarvitsijalle. US Navyn läsnäolo Itämerellä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on heijastunut myös logistiikkaan Itämeren alueella. Oli todella virkistävää saada kuunnella luentoa englanniksi vaihteeksi. Englannin seuraaminen on kuitenkin todella paljon helpompaa kuin saksan (myös tiistain NSPA-luento oli englanniksi). Lisäksi täytyy todeta, että amerikkalaisilla on toisinaan kyllä varsin mutkaton suhtautumistapa maailmaan ja sen ongelmiin.
Seuraavan puheenvuoron piti C.O. kuljetusyrityksestä nimeltä Interfracht. Esityksen aiheena oli yrityksen yhteistyö Bundeswehrin kanssa. Interfracht järjestää kuljetuksia sekä satamapalveluita. Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, mutta muiden puolustusministeriöiden alaisten virastojen (lue: BAIUDBw) kanssa yhteistyö on ollut varsin heikolla tasolla. Tämän luennoitsija arvioi johtuneen siitä, että virastosta puuttuu merellinen tietämys ja näkemys tai asenne.
Iltapäivän aluksi oli ohjattua liikuntaa, aiheena pallopelit remontoidussa kuntosalissa. Ensiksi pelattiin eräänlaista helpotettua lentopalloa jumppapallolla(!) ja sitten samaa peliä sisäjalkapallolla. Ei ollut kovin rankkaa, mutta mukavan leppoisaa.
Iltapäivän päätteeksi Key Account Manager G.R. Airbus Helicoptersista kertoi NH-90 -helikopterin merivoimaversion kehitystyön tilanteesta sekä helikopterien kunnossapidon logistisesta konseptista. Luento eteni suurista linjoista ja kauppapolitiikasta aina pieniin teknisiin yksityiskohtiin asti. Kopterista on tällä hetkellä käytössä 22 eri versiota 13 eri maalla, ml. Suomen 20 kopteria.
Torstain aloitti VTG Groupin hallituksen puheenjohtajan, komentajakapteeni res. H.F:n luento. VTG AG on yksi Euroopan suurimmista rautatiehuolintayhtiöistä. Se on erikoistunut varsinkin säiliövaunujen vuokraamiseen. Yhtiön liikevaihto on yli miljardi euroa ja sillä on lähes 1500 työntekijää. Yhtiön kapasiteetti on n. 30 000 säiliövaunua ja lisäksi n. 23000 säiliökonttia/konttivaunua. Yhtiö vastasi mm. amerikkalaisten joukkojen siirrosta Bremerhavenista Liettuaan. Yritys tekee kuljetuksia myös Venäjälle. 1990- ja 2000-luvulla nämä sujuivat hienosti, mutta Saksan joukkojen raskaan kaluston siirto Afganistaniin ei enää onnistunutkaan. Sittemmin yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa on hiipunut. Toinen mielenkiintoinen havainto luennolta oli, että Euroopan öljynjalostamokapasiteetti on pienentyt viime vuosina voimakkaasti. Samalla venäläiset, kiinalaiset ja intialaiset yhtiöt ovat ostaneet enemmistöosuuksia jäljelle jääneistä jalostamoista.
Seuraava luento käsitteli kokemuksia Naton VJTF:n eli liittouman Baltiaan sijoitettujen joukkojen logistikasta, ja sen piti everstiluutnatti J.M. FüAkBw:stä. Aihetta lähestyttiin pienimuotoisen ryhmätyön muodossa, mutta niiden lopputulemana syntyi vain vähän uutta tietoa. Yhteenvetona todettiin, että Saksa oli aikaisemmin parempi isäntämaa, mutta nykyään osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat paljon heikommat. Vaikka kyky lähteä ulkomaanoperaatioihin on nykyään parempi kuin aikaisemmin, aiheuttaisi tilanteen kiristyminen monenlaisia haasteita.
Tämän jälkeen ääneen pääsi poliittisen johdon tiedotuskeskuksen (Leitungsinformationszentrale) edustaja F. puolustusministeriöstä. Hänen luentonsa aihe oli Host Nation Support (HNS) Saksassa. Luennon aluksi esittämässä tilannekatsauksessa todettiin, että Kaliningradissa ei tällä hetkellä ole ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjellä. Pitäisin tätä lausuntoa ns. poliittisesti värittyneenä. Itse aiheesta pääsanoma oli, että Saksassa on tapana noudattaa lakeja ja asetuksia varsin tarkasti tai jopa kirjaimellisesti ilman joustoa. Tämä tapahtuu sen kustannuksella, että asetusten taustalla oleva operatiivinen päämäärä jää toissijaiseksi tai ikään kuin unohtuu. Sitä mikä on välttämätöntä kussakin tilanteessa ei välttämättä ole osattu ottaa huomioon lakeja säädettäessä. Mikäli tällöin lakien tarkkaa noudattamista pidetään tärkeämpänä tai itsetarkoituksellisena, jää operatiiviinen tavoite saavuttamatta.
Iltapäivällä oli englannin opetusta tutun kaavan mukaan. Iltapäivän päätteeksi aloitettiin merivoimien logistiikan opintojakson ryhmätyö. Sen tarkoituksena on koota opetusryhmän ajatuksia jo aikaisemmin esitetystä kysymyksestä: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Työn tulokset esitellään 20 minuutin esitelmän muodossa seuraavan viikon maanantaina. Keskustelu polveili laidasta laitaan eikä valmista meinannut tulla millään. Työskentelymenetelmä taisi olla epäsopiva n. 20 henkilön ryhmälle. Lopulta kuitenkin syntyi jonkinlainen konsensus siitä, mitä ensi viikolla esitetään.
Perjantain ensimmäinen ja ainoa luento käsitteli Saksan merivoimien uuden säiliöaluksen kehitystyötä ja projektin ajankohtaisia asioita ja sen piti komentaja K. Alus on toistaiseksi konseptivaiheessa, vaikka käyttöönoton ja jo nyt osin vanhentuneiden säiliöalusten korvaamisen pitäisi tapahtua vuosina 2021 - 23. Aluksen kustannukset on suhteutettava siitä saatavaan hyötyyn, käyttöasteeseen ja elinkaaren pituuteen. Yhtälö ei ole helppo, mutta se auttaa määrittämään kuinka paljon rahaa alukseen kannattaa panostaa. Luento keskittyi projektinhallintaan ja kustannuslaskelmiin eikä varsinaisen säiliöaluksen ominaisuuksista ja vaatimuksista juurikaan keskusteltu.
Tämän jälkeen ryhmätyön tuotos esiteltiin merisotaopin laitoksen johtajalle. Paikalle tulivat myös muut merisotaopin opettajat. Sain tilaisuuden luonteesta sen käsityksen, että kommodorit (S., H. ja M.) halusivat ikään kuin esitarkistaa, mitä ajatuksia opiskelijat merivoimien esikuntaan vievät, mikä on ymmärrettävää sinänsä. Vertailun vuoksi en kuitenkaan usko että Suomessa oltaisiin vastaavalla tavalla kiinnostuneita yhdestä opiskelijoiden aivoituksesta. Esityksen tärkeintä sisältöä olivat mervoimien logistiikkajärjestelmässä havaitut mahdolliset kriittiset haavoittuvuudet, mutta niitä en halua julkisessa blogissa kommentoida.
Viikko oli sisällöltään mielenkiintoinen, joskin opetusmenetelmiltään valitettavan luento- ja keskustelupainotteinen. Kahdeksasta viiteen kestävien päivien aikana minun kykyni vastaanottaa uutta tietoa vieraalla kielellä väistämättä heikkenee jonkin verran.

131.-134. päivä

Varhain maanantaiaamuna lähdettiin bussilla kohti Potsdamia. Matka kesti aika tarkkaan 4 tuntia. Perillä päädyimme paikallisen lääkintärykmentin upseerikerholle, missä seurasi luento Bundewehrin lääkinnän historiasta ja etiikasta. Luennolla tuotiin ansiokkaasti esiin niitä moninaisia ettisiä kysymyksiä, joihin lääkintäjoukot joutuvat käytännössä ottamaan kantaa. Luennon piti lääkintäeversti R. V. Lounaan jälkeen lääkintäeversti S. luennoi lääkintähuollon järjestelyistä Bundeswehrin kansainvälisissä operaatiossa. Saksan panos lääkintätoimialalla on perinteisesti ollut varsin vahva, ja myös Suomi on usein tukeutunut saksalaisten kenttäsairaanhoitoon. Tämän jälkeen Brandenburgin osavaltion sotilaslääkintähuollon aluellinen vastaava, lääkintäkommodori S. luennoi paikallisista järjestelyistä. Tätä luentoa seuranneessa keskustelussa pääteemaksi nousi henkilöstön valinnat kansainvälisiin operaatioihin ja erityisesti palveluskelpoisuuden lääketieteellinen määrittäminen. Ilmeisesti alueellisella organisaatiolla on erityisesti miehistön rekrytoinnissa ja palveluskelpoisuuksien määrittämisessä suuri rooli. Majoitus oli hyvätasoisessa hotellissa, jossa hämmästyksekseni jokaiselle oli oma huone.
Tiistaina tutustuimme lääkinnän toimintanäytökseen ja kalustoesittelyyn (Informationslehrübung Sanitätsdienst Bundeswehr, eli ILÜ SanDstBw). Bussimatka lääkintärykmentin harjoitusalueelle kesti n. tunnin. Perillä seurasi aloitusluento, jossa rykmentin komentaja lääkintäprikaatikenraali W. sekä lääkintäeversti S. esittelivät joukko-osaston sekä näytöksen ja esittelyn kulun. Aamupäivän toimintanäytöksissä seurattiin kahden haavoittuneen potilaan matkaa evakuointiketjussa aina komppanian lääkintäpaikalta evakuointiajoneuvoilla joukkosidontapaikalle ja sieltä helikopterilla kenttäsairaalaan asti. Kenttälounaan jälkeen iltapäivällä oli vuorossa kalustoesittely viidellä rastilla. Näiden aiheina olivat evakuointiajoneuvot, suojelutiedustelu ja kenttälaboratorio, haavoittuneiden henkilönpuhdistusrata, liikkuva erikoisjoukkojen leikkaussali sekä potilasjohtamisjärjestelmä. Lisäksi yhdellä rastilla oli kahvitauko.
Harjoituksessa tuli monta kertaa esiin Bundeswehrin lääkintätoimialaa velvoittava maksiimi: sotilaille on kenttäoloissa kyettävä tarjoamaan vastaavantasoinen hoito kuin Saksassa. Tämä periaate näkyy myös käytännössä. Kenttälääkintään on Bundeswehrissä panostettu voimakkaasti. Monessa puheenvuorossa todettiinkin, että Saksan kenttälääkintä on maailman paras. Kenttäsairaala ensiapuasemineen, teho-osastoineen, leikkaussaleineen ja hammaslääkäriasemineen oli varsin vaikuttava kokonaisuus. Sairaalaan kuuluu mm. elektrotomografialaite, joka painaa 7,5 tonnia. Myös erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettu siirrettävä leikkaussali oli varsin vakuuttava ja hyvin varusteltu kokonaisuus. Siihen sisältyi mm. laitteet, joilla voidaan akkukäyttöisesti valmistaa useiden tuntien ajan leikkaussalihoidon edellyttämä happi ja typpi ilmasta erottamalla. Myös haavoittuneiden henkilöiden puhdistusradan esittely oli varsin hyvin toteutettu.
Keskiviikkona vierailtiin Saksan Punaisen Ristin päämajassa Berliinissä. Punaisen Ristin toimintaa esitteli kolme järjestön toimihenkilöä, joista vanhin paikallolija oli pääsihteerin sijainen J. R. Luentojen sisältö käsitteli punaisen ristin roolia osana Saksan pelastustoimea, väestönsuojelua ja poikkeusolojen lääkintähuoltoa. Järjestestöllä on varsin mittava rooli ja myös lakisääteisiä tehtäviä. Punaisen Risin "brändi" ja logo ovatkin liittovaltion omaisuutta. Silti valtaosa järjestön rahoituksesta tulee hyväntekeväisyydestä ja henkilöstö on pääosin vapaaehtoisia. Luennoitsijat totesivat kuitenkin, että poikkeusolojen suunnitelmissa on puutteita, eikä suursodan vaikutuksiin ole enää vuosikymmeniin toden teolla varauduttu. Tähän halutaan jatkossa panostaa enemmän. Paluumatka takaisin Hampuriin kesti pidempään kuin tulomatka, eli lähes 5 tuntia. Linja-auton penkki tulee tällä kurssilla tutuksi.
Torstain aamupäivän luennot käsittelivät Bundeswehrin lääkinnän yliopistotason koulutusta. Ensimmäinen luennoitsija oli Münchenissä sijaitsevan Bundeswehrin lääkintäyliopiston johtaja, lääkintäkenraalimajuri G.K. Luentonsa hän piti paperista lukien ja se käsitteli pääosin lääkinnän yliopistokoulutuksen yhteistyösuhteita siviilisektorin kanssa sekä tulevaisuuden haasteita. Tämän jälkeen luennoi saman yliopiston pääopettaja (Direktör Lehre), lääkintäeversti H-U. H. Hän käsitteli lääkintäyliopiston (ja koko aselajin) arvoja ja strategiaa. Tämän lisäksi hän esittelin Bundewehrin lääkärien oman koulutusohjelman ja painotti sen käytännönläheisyyttä akateemisten ansioiden ohella. Aamupäivän viimeisen luennon piti lääkintäeverstiluutnantti K.K. aiheesta Bundeswehrin lääkinnän tutkimustoiminta. Luennot päätti tavan mukaan paneelikeskustelu.
Torstai-iltapäivällä kokoontui tulevien kurssien johtajana kehittymistä suunnitteleva työryhmä, jonka jäseneksi minut on valittu. Valmistelin oman panokseni ryhmän esitykseen ja tallensin sen verkkoasemalle.
Perjantai oli työajan tasaus- ja asiointivapaata. Täällä on tapana, että opintomatkoilla väistämättä syntyvät ylitunnit korvataan vapaa-aikana ensimmäisen tilaisuuden tullen. Perjantaina oli mahdollisuus myös pitää lomaa. Koska sekä minun loma- että työaikakirjanpitoni ovat Suomessa, on tilanne jossain määrin keinotekoinen. Niille opiskelijoille, joilla ei ole tunteja työaikapankissa tai jotka eivät tahdo käyttää lomaa, järjestetään kuitenkin opetusta. Toisilla luokilla tämä tarkoittaa itseopiskelua Hampurin suurkaupunkialueella. Toiset luokanvalvojat taas edellyttävät, että itseopiskelu tapahtuu omassa luokassa virkapuvussa. Meidän luokanvalvojamme on tykästynyt liikuntaan, ja niinpä meille järjestettiin perjantaiaamupäivällä ohjattu kuntopiiri, juoksulenkki sekä luento jalkaväkitaktiikasta. Opetukseen osallistui minun lisäkseni 2 muuta henkilöä. Luokkamme vahvuus on 16. Liikuntakoulutuksesta vapautettujen ei tarvinnut osallistua, sillä jalkaväkitaktiikan luennosta ei ilmoitettu etukäteen. Kuntopiiriharjoituksen jälkeen pyysin lupaa poistua, mikä minulle myönnettiin.

Seuraavan viikon olen lomalla. Tällä kurssilla edellytetään, että lomia käytetään normaalisti ja suunnitellusti, joten ajattelin että "maassa maan tavalla". Suomessahan virkaurakurssien aikana ei käytetä lomia muuten kuin yhteisesti käskettynä aikoina, ja loput lomat siirtyvät kurssin jälkeisessä virkapaikassa pidettäväksi. Täällä sen sijaan jokainen vastaa siitä, että lomat ja mahdolliset työaikapankin tunnit tulevat käytetyksi ajallaan. Minä olen tähän mennessä suunnitellut käyttäväni pakollisten kesä- ja joulutaukojen ulkopuolella toistaiseksi vain yhden viikon lomaa, ja se on ensi viikko. Loma tulee todellakin tarpeeseen, sillä kevät on ollut raskas.

126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.

107.-110. päivä

Maanantai oli vierailupäivä Bremenin Garstedtiin, jossa tutustuimme Bundeswehrin Logistiikkakouluun. Bussimatka kesti n. kaksi tuntia suuntaansa. Aamukahvin (maksullisen tietenkin) jälkeen koulun johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli koulun. Tämän jälkeen koulun ei kurssien ja toiminnallisuuksien johtajat esittelivät logistiikkaupseerien koulutusjärjestelmää. Lounaalle siirryttiin tyylikkäästi busseilla. Iltapäivällä Tutustuttiin koulun tarjoamaan opetukseen viidellä rastilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kansvainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan simulaattori. Tämä oli suureen teollisuushalliin rakennettu malli kriisinhallintaoperaation leiristä. Leiri oli varsin aidontuntuinen kontteihin sijoitettuine toimistoineen ja hiekkasäkkeineen. Konttien päätyseinät olivat auki niin, että opiskelijoihin on helpompi pitää yhteyttä. Simulaattorin johtamisjärjestelmä oli rakennettu niin, että uusi rotaatio voidaan kouluttaa käynnissä olevan operaation yhteyksillä, tietokannoilla ja materiaalikirjanpidolla. Tämä vaikuttaisi varsin kätevältä ratkaisulta. Seuraavalla rastilla tutustuimme erilaisten erikoiskonttien kuten pesula-, keittiö-, sairaala-, vesi- ja jätehuoltokonttien käytön ja huollon koulutukseen sekä niihin liittyviin ajoneuvoihin. Viimeisellä rastilla tutustuimme kunnossapitoajoneuvoihin sekä konttien pakkaamiseen. Tämän jälkeen seurasi loppupuhuttelu, kiitossanat ja paluumarssi busseilla. Vierailu ei ollut yhtä hyvin suunniteltu eikä toteutettu kun viimeviikkoinen vierailu sotilaspoliisikoululle. Oppimisen kannalta vierailut ovat kuitenkin aina tervetullut vaihtoehto luento-opetukselle.
Tiistain ensimmäinen luento käsitteli kansainvälisen (eli Naton) logistiikan perusteita ja sen piti eversti D.B. Naton strategisen tason esikunta Euroopassa on SHAPE. Operatiivisen tason esikunnat ovat JFC Napolissa ja Brunssumissa. Ylimpiä taktisen tason esikuntia ovat puolustushaaraesikunnat. Logistiikka on integroitava suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Logistiikan on oltava joustavaa: komentajan asettamiin tavoitteisiin on valmistauduttava ja sopeuduttava. Naton logistiikan on oltava "kollektiivistä", sillä Natolla ei varsinaisesti ole omaa logistiikkaa. Niinpä logistiikka on Natossa ensisijaisesti yksittäisten jäsenmaiden vastuulla. Monikansallinen logistiikka perustuu kahteen asiaan: yhteisymmärrykseen siitä, mitä halutaan sekä luottamukseen toimijoiden välillä. Tästä syystä se onkin niin vaikeaa. Erässä esityskalvossa tulivat näkyviin täydennysmateriaalin luokat. En ole vielä oppinut niitä ulkoa, joten kirjoitin ne ylös. Natossa täydennsmateriaalin luokat ovat: I) muona ja vesi, II) varaosat, III) polttoaineet (IIIa lentokonepolttoaineet), IV) rakennus- ja estemateriaali, sekä V) ampumatarvikkeet. Kansainvälisen logistiikan tärkeitä käsitteitä, jotka tulisi sisäistää ovat mm. National Support Element (NSE), Host Nation Support (HNS), Contractor Support to Operations (CSO), Multinational Integrated Logistics Unit (MILU), Lead Nation, Role Specialist Nation. Nato Support and Procurement Agency (NSPA) on se "yksi luukku", jonka kautta jäsenmaiden (ja Suomen) kannattaa asioida alihankintakysymyksissä. Joint Logistics Support Group on operaation komentajan tärkeä logistiikan suunnittelun, johtamisen ja järjestelyjen työkalu. Se toimii aselajiesikuntien tasolla. JLSG:n esikunnan alaisuudessa on toimii myös vaihteleva määrä huoltojoukkoja. Lisäksi JLSG koordinoi kansallisten huoltoelementtien (NSE) toimintaa. Joukkojen siirrot eli Reception, staging and onward movement (RSOM) on keskeinen osa operaatiota. Myös tämä on JLSG:n heiniä. Saksan työkaluja siirtoihin ovat jo aiemmin mainitut SALIS ja ARK.
Seuraavan luennon piti Naton Joint Force Commandin logistiikkaosaston osastopäällikkö kenraalimajuri W.O. Kenraalit esitellään täällä aina jonkun opiskelijan toimesta, ja tällä kertaa oli minun vuoroni lukea tiivistelmä kenraalin sotilasurasta. Koska en ollut tavannut kenraalia koskaan aiemmin, pyrin pitämään esittelyn kuivan asiallisena, ja tämä osoittautuikin toimivaksi ratkaisuksi. Esityksessään kenraali kävi läpi Naton käynnissä olevia operaatioita ja niiden tilannetta logistiikan näkökulmasta. Hän kertoi olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti Nato pystyi muuttamaan suuntaansa ja reagoimaan kasvaneeseen Venäjän uhkaan. Edelleen hän kertoi olevan erittäin vakuuttunut siitä, miten nopeasti ja ammattimaisesti Puolassa ja Baltian maissa on kyetty tukemaan Enhanced Forward Presence -joukkoja infrastruktuurin rakentamisella. Haasteita on edelleen olemassa mm. polttoaineiden täydennyksissä, mutta niiden ratkaisemiseksi tehdään esikunnassa hartiavoimin töitä.  Naton pysyvän huoltoesikunnan Standing Joint Logistics Support Group Headquarters perustamisen aikataulua on lykätty vuodella ja se tulee toimintaan vasta 2018 lopussa. Esitin kysymyksen Ruotsin ja Suomen roolista Naton tuessa Baltian maille. Vastauksessaan kenraali korosti Ruotsin ja Suomen merkitystä, hyvää yhteistyökykyä sekä esikunnassa työskentelevien yhteysupseereiden korkeaa ammattitaitoa. Hän kertoi Ruotsin ja Suomen olevan aktiivisesti mukana tuen EFP-joukkojen tuen suunnittelussa. Vastauksissa tuli myös esiin, että Naton pelotteen on oltava todellinen, eikä muutaman pataljoonan muodostama "ansalanka" ole riittävä pelote. Toisaalta luennoitsija toi esiin, että Naton nykisessä varautumisessa (ainakaan logistiikan osalta) ole otettu huomioon ydinaseiden käytön mahdollisuutta, toisin kuin kylmän sodan aikaisissa suunnitelmissa. Myös se kävi ilmi, että mikäli Venäjä kaappaa aloitteen ennen kuin Naton voimien rakentaminen (kuten divisioonien follow-on forces) on valmis, ei varasuunnitelmaa ole.
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoitoa, josta en saanut irti yhtään enempää kuin yleensä. Loppuiltapäivä oli vapaata, mutta illan ohjelmassa oli Saksan puolutusteknologisen yhdistyksen (Deutsche Gesellschaft für Wehrtechnik, DWT) seminaari. Se kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli (poikkeuksellisesti ilmainen) iltapala ja verkostoitumistilaisuus.
Keskiviikon aloitti tietoisku Führungsakademien tietoteknisten palvelujen tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tilaisuudessa puhui FüAkBw:n tietohallintopäällikö eversti W. Tietoiskun ydinsanoma oli rauhoitteleva: koulun tietohallintopalveluihin on tulossa parannuksia, kuten langaton verkko. Näiden uudistus toimeenpano kuitenkin vie aikaa, ja valtaosa esityksestä kului viivästyksien syiden esittelyyn. FüAkBw vaikuttasi tietohallintoarkkitehtuuriltaan olevan tulevaisuudessa
jonkinlainen välimalli Bundeswehrin joukko-osaston ja yliopiston välillä, kuitenkin siten, että akatemia on jatkossakin pitkälti erillään Bundeswehrin varsinaisista tietojärjestelmistä. Oman arvioni mukaan koululla ollaan tällä hetkellä n. 5-10 vuotta Suomea jäljessä (jossain EJ:n eli esikuntajärjestelmän ajalla). Esitellyn kehittämissuunnitelman mukaan uutta materiaalia aletaan hankkimaan vasta 2020, eli muun maailman etumatka näyttäisi vain kasvavan. Masentavaa.
Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti evp H.-J.P. aiheesta Bundeswehrin ja teollisuuden yhteistyö operaatioissa. Hän edusti majoitusratkaisuja tarjoavaa yritystä nimeltä Losberger. Luennon sisältö oli selostus kriisinhallintaoperaation leirissä tarvittavien majoitus ym. konttien hankintaprosessista sopimuksineen ja päätöksineen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi kuvitella että luennon yksityiskohdista olisi minulle merkittävää hyötyä tulevissa tehtävissäni. Prosessi sinänsä on tunnettava, sillä siinä on varmasti yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien
hankintamenettelyyn. Tärkeää on ottaa teollisuus mukaan suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan riittävän ajoissa.
Toisen luennon piti itävaltalainen eversti evp J.F. aiheesta European Defence Agency, jota hän nykyään edustaa. EDA:n johtolautakunta kokoontuu ministeritasolla, jolloin sen päätöksillä on (ainakin teoriassa) poliittista painoarvoa. Järjestön budetti on 31 miljoonaa euroa ja sillä on 140 työntekijää. Vuonna 2015 EDA:lla oli 25 projektia, joiden arvo oli n. 70 miljoonaa euroa. EDA pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä Naton kanssa ja sen sijaan täydentämään Naton jättämiä tarpeita. Myös MARSUR eli yhteiseurooppalainen merivalvontajärjestelmä on EDA:n projekti. Viraston tarkoituksena on hankkia säästöjä ja yhteistyökykyä jäsenilleen. Ongelmat yhteensovittamisessa ovat kuitenkin melko suuria, kuten kaikessa eurooppalaisessa yhteistyössä. Järjestön tehtävänä ei ole edistää jäsenvaltioiden asevientiä. Luennoitsija puhui sen verran leveää itävallansaksaa, että luennon seuraaminen oli tavanomaistakin vaikeampaa.
Iltapäivällä oli liikuntaa toisen kasarmin liikuntahallissa. Lämmittely ja kunto-osuus sisälsi koripalloharjoitteita, peliosuudessa oli vaihtoehtoina sisäfutis ja koripallo.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli Tag der Nationen, jossa vanhemman vuosikurssin opiskelijat eri maista järjestävät ruokaa, juomaa ja ohjelmaa kun omasta maastaan.
Torstain aamupäivän luennot käsitteli virastoa nimeltä Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutztung der Bundeswehr (BAAINBw) ja ne piti kaksi siviiliä ja yksi eversti. Virasto on liittovaltion varustelun ja sotatalouden keskeinen toimija. Ensimmäisen luennon pitäjä tohtori H.L. oli sairastunut ja häntä tuurasi tohtori M.S. Ensimmäinen luento oli viraston ja hankintaprosessin yleisesittely. Tiedotusvälineet Saksassa asennoituvat usein kielteisesti uutisoidessaan puolustusmateriaalihankinnoista. Tämä vaikeuttaa viraston työtä, sillä se on poliittisesti johdettu puolustusministeriön alainen siviilivirasto. BAAINBw saa hankintaan sekä vaatimusten- ja elinkaarenhallintaan liittyvät tehtävänsä Bundewehrin suunnitteluvirastolta (Plangungsamt der Bundeswehr, PlgABw), joka puolestaan saa vaatimuksia puolustushaaroilta. Ongelmana on, että puolustushaaroilla on taipumus antaa vaatimuksia jonkin olemassaolevan järjestelmän mukaan. Suunnitteluvirastossa nämä vaatimukset pyritään pyöristämään yleisemmän tason suorituskyvyiksi, minkä jälkeen BAAINBw:ssä suorituskyvyt jälleen muutetaan teknisiksi yksityiskohdiksi hankintaa varten. Käytännössä nämä yksityiskohdat muistuttavat usein varsin
paljon puolustushaarojen asettamia alkuperäisiä vaatimuksia. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet toisinaan ihmiettelevät, mitä Bundeswehrissä oikein tehdään. Tohtori S. oli äänessä myös seuraavalla luennolla, joka käsitteli puolustusmateriaalihankintoja sopimusoikeudellisesta ja -teknisestä näkökulmasta. Luennoitsija korosti, että Bundeswehrin on noudatettava lakeja ja asetuksia. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä joukon ja yksittäisen sotilaan on harkittava, mitä lakeja ja asetuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista noudattaa. Joissain tilanteissa sotaväen on tarkoituksenmukaista olla huomioimatta esim. työturvallisuuteen, lento- tai liikenneturvallisuuteen tai ympäristölainsäädäntöön liittyviä määräyksiä suuremman edun nimissä. Näin toimittaessa on tietenkin oltava valmis kantamaan täysi vastuu toiminnasta. Sopimuksia kirjoitettaessa on oltava tarkkana alusta asti, eli projektin tavoitteiden asettamisesta alkaen. Lisäksi sopimuksiin liittyviä riskejä on tarkkailtava ja analysoitava koko projektin ajan.
Seuraava luennoitsija oli osastopäällikkö Anke Meyer. Hänen aiheenaan oli käytännön esimerkit hankintaprojektista ja hän käytti esimerkkinä projektia SEAD (Suppression of Enemy Air Defence). Kosovon sodan jälkeen todettiin että vastatutkaohjus HARM-88 ei eiää ollut ajan tasalla. Ratkaisuvaihtoehdoiksi esitettiin HARM-ohjuksen päivitystä, ARMIGER-projektia tai kokonaan uutta SEAD-kykyä Tornadoihin. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen. Ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyä seurasi analyysivaihe, minkä jälkeen tehtiin valtintapäätös eri vaihtoehtojen välillä. kaikissa vaiheissa on lukuisia reunaehtoja, näistä ehkäpä tärkeimpänä raha. Toimeenpanovaiheessa laaditaan sopimukset sekä valmistetaan ja vastaanotetaan tuote. Esimerkkiprojektissa ollaan tällä hetkellä siirtymässä toimeenpanovaiheeseen. Valitun PV HARM - AARGM -järjestelmän toimitukset alkavat vuonna 2022. Tämän jälkeen eversti C.K. esitteli esimerkinomaisesti toisen projektin TLVS (Taktische Luftverteidigungssystem, tunnettu myös nimellä MEADS). Luennoitsija totesi itsekin, että hänen esityksessään ei edeltävän esityksen jälkeen ole juuri mitään uutta, joten muistiinpanoja tästä
luennosta on vastaavasti myös vähemmän. Esitys sisälti vähintään yhtä paljon tietoa järjestelmän teknisistä ominaisuuksista kuin itse hankintaprosessista. Hankintamenettely voidaan tiivistää siihen, että tilaalle on mahdollista päättää kahdesta näistä kolmesta tekijästä: aika, kustannukset ja suorituskyky. Mitkä tahansa kaksi vallitsee, toimittaja päättää kolmannesta.
Aamupäivän päätteeksi ylennettiin yhdeksän kurssilaista majuriksi/komentajakapteeniksi.
Englanninopetus iltapäivän aluksi oli minun ryhmäni kohdalla peruttu syytä ilmoittamatta. Iltapäivän päätteeksi luennoi kenraaliluutnantti Z. aiheesta Puolustusministeriön puolustusmateriaaliosasto (BMVg Abt A), jota hän johtaa. Puolustusmateriaali kallistuu kaikissa puolustushaaroissa ja toimialoilla. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kaupan hyllyltä, ja vaikka olisi, ei sitä voi tai ole luvallista käyttää puolustusmateriaalina. Toisaalta varusteluprojektien aikataulut myöhästyvät ja epäonnistuvat tavan takaa, ja näin on ollut jo kauan. Eräs syy tälle on, että sotilasjärjestelmät ovat usein teknisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin vastaavien laitteiden siviiliversiot. Monimutkaisuutta lisää joskus tarpeettomastikin ongelmat vaatimustenhallinnassa. Toinen ongelma on täydellisyyden tavoittelu: paras on hyvän pahin vihollinen. Puolustustarvikehankintoihin liittyviä ongelmia myös paisutellaan helposti julkisuudessa, joten joukkotiedotusvälineiden kanssa on oltava tarkkana. Esitys oli suorapuheinen ja viihdyttäväkin, vaikka puhuja ei käyttänyt havaintovälineitä.
Perjantai oli vapaa tiistain sekä tulevan viikon keskiviikon pakollisten iltamenojen tasoittamiseksi.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena jääkärien muistotilaisuuteen (Finnentag) Hohenlockstedtissa. Olin pyytänyt tilaisuuteen seuraksi kaksi luokkatoveriani sekä luokanvalvojan. Sateisesta säästä huolimatta tilaisuus oli arvokas mutta samalla lämminhenkinen. Vuoden kuluttua on jääkärien paluun satavuotisjuhlallisuudet Vasassa.

25.-29. päivä

Tällä viikolla ohjelmassa on moduuli maavoimat. Viikon tavoitteena on tutustuttaa (kennenlernen) opiskelijat maavoimiin ja niiden johtamiseen. Maavoimat (Landstreitkräfte) sisältää varsinaisten maavoimien eli armeijan (Heer) lisäksi myös tukijoukkojen (Streitkräftebasis) ja lääkinnän elementtejä, joten näitä käsitellään myös viikon aikana. Viikkoon sisältyy keskiviikkona ja torstaina tutustumismatka maavoimien esittelyharjoitukseen, jossa kalustoesittelyjen lisäksi pääsemme seuraamaan myös taisteluammuntaa.

Maanantain opetuksen aiheena oli johdatus maavoimien johtamiseen. Kolmen erillisen luennon opettajina olivat hollantilainen everstiluutnantti R. v. S. sekä saksalaiset majurit F. M. ja F. S. Hollantilaisen everstiluutnantin luento ei ollut erityisen mieleenpainuva. Pääsanomana oli maavoimien (Landstreitkräfte) rakenteen ja suorituskykyjen esittely, josta mieleeni jäi lähinnä, että Saksan maavoimat ovat valtion kokoon nähden varsin pienet. Maavoimien aikaisemmasta painopisteestä eli vakauttamisoperaatioista (lue: ISAF eli Afganistan) ollaan nyttemmin pikavauhtia siirtymässä korkean intensiteetin operaatioihin oman maan ja liittouman puolustamiseksi (lue: Ukraina). Saksalaisen konseptin olennaisena osana säilyy kuitenkin edelleen monikansallisuus. Maavoimissa on mm. saksalais-ranskalainen prikaati sekä saksalais-puolalainen panssaripataljoona.

Toinen luennoitsija majuri M. oli erittäin pätevä ja esitti asiansa innostuneesti. Hän pyrki reilussa tunnissa esittämään yhteydet saksalaisen sotilasjohtamisen ja operaatiotaidon teoreettisten, historiallisten ja doktrinaalisten taustatekijöiden välillä. Luennon lähteet mainittiin ja niihin viitattiin esimerkein, mm. Lukemalla suoraan Moltken tekstiä. Tältä luennolta jäi mieleeni mm. että Jominin ja Clausewitzin lähestymistavat sodankäyntiin ovat vastakkaiset: Jomini edusti käsitystä, jonka mukaan sota on matematiikkaa ja on olemassa kaava, jolla taistelun lopputuloksen voi laskea. Clausewitz sen sijaan korosti sodan kaoottisuuden, kitkan ja inhimillisten tekijöiden merkitystä.

1800-luvun puolivälissä Saksassa kehittyneen sotilaallisen nerouden taustalla on luennoitsijan mukaan se lähtökohta, että Saksa yritti ratkaista sen epäedullisen geostrategisen aseman vihamielisten alueellisten suurvaltojen välissä sotilaallisin keinoin. Sotilasjohtamisen kyvykkyyden nousulle oli myös muita historiallisessa kehityksessä ymmärrettäviä syitä ja se tapahtui pitkän ajan kuluessa.

Doktriini, eli strategian käytännön toimeenpano (”oppi sotilaallisen voiman käytöstä strategisten päämäärien saavuttamiseksi”) voidaan ymmärtää myös sodankäynnin yleisten periaatteiden valossa. Saksan maavoimien uusimpaan kenttäohjesääntöön (Heeresdienstvorschrift) on tulossa muutos, jonka mukaan sodankäynnin yleisiin periaatteisiin lisätään mm. informaatioulottuvuuden hyödyntäminen sekä operaatioiden legitimiteetti ja uskottavuus. Mielenkiintoista on myös, että kaikki uuden maavoimen ohjesäänöt (paitsi tiedustelu) ovat tietoturvaluokaltaan julkisia.

Majuri S:n luento jatkoi varsinaisten maavoimien (Heer) esittelyä ja oli osittain toistoa päivän ensimmäiselle luennolle. Uutena asiana esiin tuotiin luvut maavoimien henkilöstövahvuuksista: maavoimat n. 60 tuhatta, tukijoukot n. 41 tuhatta ja lääkintäjoukot n. 20 tuhatta.

Iltapäivän puolella akatemian kursseista vastaava ylin taho (Direktör Lehrgänge) lippueamiraali S. tuli tapaamaan D-luokkaa. Tilasuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva: tuolit laitettiin rinkiin keskelle luokkaa. Amiraali korosti, että kurssi ei ehkä aina vaikuta hyödyllisesltä opiskelijoiden aiempien kokemusten pohjalta, mutta se onkin suunniteltu opiskelijoiden tulevaisuutta silmälläpitäen. Oppiminen jatkuu tietenkin myös kurssin jälkeen. Tärkeä tarkoitus kurssilla on – kuten on jo monta kertaa mainittu – myös verkostoituminen, siitä on amiraalin mukaan suurta hyötyä tulevissa tehtävissä. Kysyttäessä, miksi opinnoissa ei saa käyttää omaa tietoteknikkaa tai julkista verkkoa oli vastaus, että Yhdysvaltojen Saksaan kohdistaman vakoilun (ns. NSA-Affäre) jälkimainigeissa kaikki palvelusasioiden käsittely yksityisillä laitteilla kiellettiin. Tässä suhteessa oli aikaisemmin helpompaa.

Amiraali totesi myös, että on olemassa kahdenlaisia asevoimia: niitä jotka tietävät kuka vihollinen on ja niitä jotka eivät. Bundeswehr on kylmän sodan päättymisen jälkeen kuulunut jälkimmäisiin, mikä on tietenkin hankaloittanut suunnittelua jonkin verran. Toinen syvällisempi toteamus amiraalilta oli, että demokraattiset valtiot eivät kykene hybridisodankäyntiin – siinä määrin kuin sillä ymmärretään kaikkien käyttettävissä olevien keinojen hyödyntämistä operaatiossa – ennen kuin sodankäynti on elämän tai kuoleman kysymys. Diktatuureilla (lue: Venäjä) on tässä suhteessa helpompaa.

Tiistain opetuksen teemana oli lääkintähuollon järjestelyt. Opetuksen aloitti lääkintäeversti v. O. Ensimmäinen suuri ero lääkintähuollolla Bundeswehrissä ja Puolustusvoimissa on, että Suomessa lääkintä on osa huoltoa ja logistiikkaa, kun taas Saksassa lääkintä on oma puolustushaaransa. Tämä on omalta osaltaan mahdollistanut Saksassa lääkintähuollola olevan erityisaseman (ja lisäksi Saksan nykyinen puolustusministeri on koulutukseltaan lääkäri...).

Opetusta jatkoi lääkintämajuri (Oberfeldarzt) B. Saksalaisia sotilaita on ulkomailla kriisinhallintatehtävissä 3114 henkilöä, joista lääkintähenkilöstöä on 322 (tilanne 22.8.2016). Organisaatiossa tehdään ero terveydenhuollon (Health support, Gesundheitsversorgung) ja lääkintähuollon (Medical support, Sanitätsdienstliche Versorgung) välillä. Liittouman tärkein lääkintähuollon perusteasiakirja on AJP-4.10 (Allied Joint Publication) Medical Support, jota käytetään jatkossa sellaisenaan Saksankin omien alan ohjesääntöjen perustana.

Lääkintähuoltoon liittyvää saksan sanastoa: Joukkosidontapaikka (pataljoonataso) on Rettungsstation (Role 1, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään tunnin sisällä). Kenttäsairaala on Rettungszentrum (Role 2, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään kahden tunnin kuluttua haavoittumisesta. Määräajat muuten määrittää biologia, eikä niitä mikään organisaatio tai ohjesääntö voi muuttaa).

Päivän viimeinen oppitunti oli johdatus ILÜ-harjoituksen (Informationslehrübung) kehystilanteeseen (Rahmenlage) ja sen piti majuri S. Hyvien koulutuskäytäntöjen mukaisesti soveltava koulutus tulee sitoa tilanteeseen, näin Suomessakin tehdään. Historiallis-poliittisista syistä koulutsta Saksassa ei kuitenkaan voida sitoa todelliseen tilanteeseen. Niinpä kaikki koulutus Bundeswehrin maavoimissa tapahtuu fiktiivisellä Pandora-saarella, joka maantieteellisesti muistuttaa kovasti Pohjois-Saksaa. Tämän saaren keskellä on valtio nimeltä Obsidia, joka on ajautunut sotaan Satawan-nimisen naapurivaltion kanssa. Tähän tilanteeseen harjoituksessa esiteltävä saksalainen prikaati on divisioonan osana heitetty. Vaikuttaa melkoisen monimutkaiselta ja turhalta työltä opetella tällainen fiktiivinen tilanne ja ylläpitää sitä, ja kaikki vain sen takia, että Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisäpuolella on laissa kielletty. Sitä korostettiin erityisesti, että harjoitus, toimintanäytokset ovat ajassa ja tilassa tiivistetty äärimmilleen, eivätkä vastaa tässä suhteessa todellisuutta.

Iltapäivällä oli ns. poikittaista opetusta (Querschnittliche Lehre), tällä kertaa oikeudenhoitoa. Opettaja aloitti sellaisella showlla, että meinasi leuka pudota ja luulin tulleeni stand-up-esitykseen. Oikeusoppinut piti omasta äänestään niin paljon, etta vauhdikas monologi jatkui melko tovin ennen kuin hän sai aikaiseksi edes esitellä itsensä. Lopulta kävi ilmi, että nimi on S. Tästä huolimatta esitys jatkui. Ongelmana oli lähinnä, että ei voinut olla varma onko showmies tosissaan vai ei. Jos oli, hänellä oli hyviäkin ideoita ja sanottavaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että hän lakimiehenä puhui vain lämpimikseen. Ja kyllä hän puhuikin. Lisäksi oikeusoppineella oli mukanaan sotilaspalvelija, nuori luutnantti, jonka tehtävänä oli vastata koomikon kännykkään.

Puhetulva oli täynnä kärjistyksiä ja ylilyöntejä, mutta myös paljon asiaa. Ongelma oli paitsi kuten yllä totesin sanomisten arvottaminen myös silkan määrän suodattaminen. Lopulta annoin periksi ja sallin tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jäi kuitenkin päähän. Saksalla ei ole puolutussuunnitelmaa, vaan maan puolustusratkaisu toteutetaan liittouman kanssa. Lisäksi Saksan sodanjohto puolustustilanteessa (Verteidigungsfall) ei ole sama kuin rauhan aikana, vaan johtamisrakenne muuttuu. Bundeswehrillä ei ole rakennetta, vaan se on kokoelma saman hallinnon alle kuuluvia laitoksia. Univormu ei ole vitsi tai huvin vuoksi, vaan oikeudellisesta näkökulmasta vakava asia. Upseeri on paitsi johtaja, myös kouluttaja, kasvattaja ja esikuva. Vakaumus menee velvollisuuden edelle, aina ja useimmiten menestyksellisesti (näin siis luennoitsijan mukaan).

Olin jo lähdössä kotiin ja vaihtamassa vaatteita, kun kävi ilmi, että viikko-ohjelmaan on tullut muutos: tukijoukkojen (Streitkräftebasis) esittely. Koko kurssi marssi iltapäivän lopuksi siis 100 henkilölle aivan liian pieneen luentosaliin (jossa ei ole ilmanvaihtoa) kuuntelemaan everstiluutnantti UL:n paperista lukemaa selvitystä SKB:n roolista keskiviikkona ja torstaina nähtävässä harjoituksessa. Tästä luennosta ei jäänyt käteen käytännössä mitään.

Keskiviikkona matkaan lähdettiin bussilla koulun pihalta klo 07.30. Käsketty varustus oli maastopuku ja mukaan oli kehoitettu ottamaan sekä lämmintä vaatetta että sadepuku. Täydensin omaa varustustani vielä mm. kiikareilla, termospullolla, naposteltavalla ym. tärkeällä. Majoitus on kasarmioloissa, joten oma lukko on hyvä olla olemassa.

Bussimatka sujui odotettua nopeammin, joten perillä oli pari tuntia odottelua. Lounasta ei tarjottu, mutta paikalle oli tuotu nakkikioski, josta sai ostaa hyviä frikadellisämpylöitä. Päivän ohjelmaan kuului maavoimien, tukijoukkojen ja lääkintähuollon toimintanäytökset sekä monipuolisesti kalustoesittelyjä. Kaikki oli äärimmäisen huolillisesti ja näyttävästi toteutettu, kerta kaikkiaan viimeisen päälle. Olo oli kuin isommallakin herralla kun sai vain istua katsomoissa, kiikaroida ja kommentoida. Päivä päättyi iltatilaisuuteen isossa teltassa, joka oli koristeltu varsin hienosti meri- ja rantalomahenkiseksi. Hyvää ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi.

Torstaina aamupala oli jo puoli kuudelta, minkä jälkeen siirryttiin bussilla prikaatin esikunnan alueelle. Täällä esiteltiin ja näyteltiin prikaatin viivytyksen ja vastahyökkäyksen suunnittelu ja johtaminen. Esittely toimi pohjustuksena harjoituksen huipennukselle eli iltapäivän taisteluammunnalle. Sitä ennen tarjottiin lounas ampuma-alueen huoltotukikohdassa.  Taisteluammunta oli sekin erittäin näyttävästi ja monipuolisesti toteutettu. Yhtäjaksoisessa ammunnassa oli käytössä mm. Tornadon ilmapommitus, Tiger-taisteluhelikopterin rakettirynnäkkö ja panssarintorjuntaohjus, Milan-panssarintorjuntaohjus, PzH 2000 -panssarihaupitsit, MARS-raketinheittimet, panssarisilta, miinanraivauspanssari, haavoittuneen evakuointi helikopterilla, sinkoja, kranaattikonekivääri, sekä tietenkin suuret määrät taistelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja ja jalkaväkeä. Suorastaan hengästyttävä esitys. Bussimatka takaisin akatemialle alkoi vasta viideltä ja kesti pari tuntia, joten päivällinen olisi ollut paikallaan. Onneksi olin ottanut naposteltavaa mukaan.

Perjantaina oli harjoituksen palaute ja purkutilaisuus (Nachbereitung). Se toteutettiin samassa liian pienessä ja ilmastoimattomassa luokkatilassa siten, että yksi upseeri puhui ja satakunta muuta oli kuuntelevinaan. Kurssin arviointijärjestelmästä johtuen useille on tärkeää päästä ääneen, vaikka ei olisikaan mitään kovin tärkeää sanottavaa. Onneksi palautetilaisuus ei kestänyt kuin x tuntia, vaikka siinäkin oli puolet liikaa. Palauteen kerääminen on tärkeää, mutta keräämisen toteutustapaa voisi harkita. Jos vaikka olisi jaettu A4-lomake, johon jokainen olisi saanut kirjoittaa havaintonsa. Paperi olisi palautettu maanantaina ja kyselyn tuloksista olisi tehty kooste, joka olisi esitelty esim. viikon kuluttua. Viikon kokonaisuuden kannalta perjantai oli hukkaan heitettyä aikaa.

Viikon päätti kansainvälisten opiskelijoiden lounas. Tilaisuudesta on suunniteltu määräajoin toistuvaa perinnettä. Tämä ensimmäinen lounas toteutettiin nyyttikestinä, koska upseerikerho oli suljettu.

Erinomaisen mielenkiintoinen mutta melko rankka viikko!