418. - 422. päivä

Tämä on kielikoeviikko. Koko viikko on siis pyhitetty yksinomaa kielikokeille sekä niihin valmistautumiselle. Tietenkin ohjelmaa sotkemaan on määrätty myös palautekeskusteluja sekä yksittäisille kurssilaisille että kokonaisille luokille. Nämä tilaisuudet on kuulemma aikataulutettu kielikokeista vastaavia sen suuremmin konsultoimatta, joten he joutuvat jälleen kerran venymään ja järjestemään ylimääräisiä kokeita yksittäisille henkilöille. Viikon aikana järjestetään siis kirjoittamisen, kuullun ymmärtämisen ja luetun ymmärtämisen osakokeet koko kurssille kaikissa opiskeltavissa kielissä (eli englannissa ja ranskassa). Suullisen ilmaisun koetta on järjestetty n. kuukauden ajan erillisen ilmoittautumisjärjestelyn mukaan.
Täysin opitimoidulla aikataululla kielikokeet ja niihin liittyvät harjoittelut olisi minun arvioni mukaan saatu järjestettyä kolmessa työpäivässä. Nyt niihin käytetään koko kurssista n. kaksi viikkoa. Kieltenopettajat vetoavat henkilöstö- ja tilaresurssien niukkuuteen, mutta minusta kyse on pikemminkin koordinoinnin ja johtamisen puutteista. No, joka tapauksessa tyhjäkäyntiä syntyy merkittävissä määrin.
Tämä viikkon on sikäli poikkeuksellinen, että se sisältää koko kurssin ainoan arvosteltavan kokeen.
Maanantain aamupäivän aikana minun englannin koeryhmässäni harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet sekä palautettiin edellisellä kerralla kirjoitetut esseet. Lisäksi kerättiin palautetta kielten opetuksen järjestelyistä, sillä kielten opetus käsittääkseni päättyy tähän koeviikkoon. Kielten opetus on ollut määrällisesti erinomaisen runsasta, mutta mielestäni sen laadussa on parantamisen varaa. Eniten kehitettävää on kuitenkin siinä, että opiskelijat osallistuisivat heille tarjoittuun kieltenopetukseen, eivätkä vetoaisi mitä erilaisimpiin syihin jäädessään pois opetuksesta. Annoimme kuitenkin opettajalle kannustavaa ja kehittävää palautetta: Kieltenopetuksen aluksi opiskelijoiden lähtötason voisi mitata ja tarpeeksi edistyneet voisi vapauttaa tämän kielen opetuksesta. Kansainvälisille opiskelijoille voisi tarjota saksanopetusta. Tunneilla voisi katsoa vähemmän videoita ja vaikkapa teettää tietokoneavusteisia kielioppiharjoituksia. Iltapäivä oli meidän koeryhmällemme vapaata.
Tiistai alkoi kirjoittamisen kokeella. Kokeen jälkeen harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet, ties kuinka monetta kertaa. Suurimpana haasteena näissä kokeissa on edelleen se, että kysymykset ovat saksaksi. Saksankielisten kysymysten tulkinta on usein paljon vaikeampaa kuin englanninkielisen tekstin tai puheen ymmärtäminen. Onneksi varsinaisessa kokeessa saksaa ei äidinkielenään puhuvat saavat ilmeisesti jonkin verran ylimääräistä aikaa kysymysten lukemiseen.
Keskiviikko ja torstai olivat meidän koeryhmällemme vapaata. Keskiviikkona oli kielikoeviikon ulkopuolisena ohjelmana koulun kurssien johtajan, amiraali K.S.:n määräaikainen keskustelu- ja palautteenkeruutilaisuus omalle luokalleni sekä kahdenkeskinen palautekeskustelu oman kurssini johtajan kanssa. Edellisessä tilaisuudessa ei kuultu mitään uutta, vaan amiraali kertoili tarinoita oman virkauransa varrelta. Mitä palautetta luokkani saikin kerrottua painuu pian unohduksiin, sillä palautekeskusteluista ei pidetä pöytäkirjaa. Koulun strukturoitu palautejärjestelmä ja kehittämissuunnitelma loistavat poissaolollaan. Koulua toki kehitetään ja viedään eteenpäin sen mikä ehditään, mutta mihin tehdyt päätökset perustuvat on jäänyt minulta huomaamatta. Jos arvata pitäisi sanoisin, että tehdyt ratkaisut eivät pohjaudu tutkittuun tietoon.
Palautekeskustelu kurssin johtajan kanssa meni hyvin. Lähinnä kyse oli jäähyväisistä hänen puoleltaan, sillä hän siirtyy uusiin tehtäviin kesätauon aikana. Toki sivusimme henkilöarviointiani, jonka sain luokanvalvojaltani luettavaksi edeltävällä viikolla. Henkilöarvioinneissa on tapana välttää suoria kielteisiä ilmaisuja kuin ruttoa, ja näin oli myös omassa, kolmesivuisessa arvioinnissani. Näin ollen mielenkiintoisempaa kuin se mitä arvioinnissa lukee on usein se, mitä arvioinnissa ei lue. Totuus löytyy ns. rivien välistä.
Perjantaina järjestettiin minun koeryhmälleni kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet. Kumpikin on 60 minuuttia kestävä tiukka rypistys, jossa mitataan englannin kielen kanssa yhtä lailla keskittymiskykyä ja saksan kielen taitoa. Koska vastaukset merkitään rasteilla lomakkeelle, saimme tietää tulokset heti: läpäisin molemmat kokeet hyvällä marginaalilla. Alustavien tulosten perusteella minulla on siis nyt englannin SLP 4444, tosin esseekirjoituksen arvostelu venyy ensi viikkoon.
Lauantaina kävin koululla esittelemässä jääkäreistä kertovaa näyttelyä kymmenelle reserviläiselle Lüneburgista. Nämä eivät päässeet Näyttelyn avajaisiin edeltävällä viikolla ja olivat erikseen toivoneet, että joku ehtisi päästämään heidät rakennukseen viikonloppuna.

216. - 220. päivä

Maanantaina merisotalinja vieraili yrityksessä TGM Marine Technik osana merivoimien kehittämisen ja sotatalouden opintojaksoa. Liikkeelle lähdettiin jo 07.30 ja bussimatka Hampurin toiselle laidalle kesti n. 45 minuttia. Perillä yrityksen toimitusjohtaja esitteli heidän toimintaansa. Kyseessä on n. 60 työntekijän konsultti- ja insinööritoimisto, jonka tärkein asiakas on Saksan julkishallinto, mutta toimistolla on muitakin asiakkaita, mm. Suomi. TGM keskittyy pinta-alusten suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan. Toimiston tehtävä ja rooli laivaston varusteluketjussa on muuttaa poliitikkojen ja Saksan puolustusministeriön (eli pääesikunnan) vaatimukset sellaiseen muotoon, jota telakat ja muut järjestelmätoimittajat ymmärtävät. Käytännössä TGM laatii luonnoksia siitä, millainen jokin tietty alus voisi olla ja laatii sille mm. kustannuslaskelmat ja tekniset simulaatiot, minkä jälkeen ehdotukset kilpailutetaan telakoilla. Esittelyssä kävi ilmi, että useimmat toimiston johtohenkilöistä ovat entisiä meriupseereita. Tämän jälkeen opiskelijat esittelivät ryhmätyön tähänastisen tuotteensa eli käsityksensä siitä, millaista alusta annettuun skenaarioon kaivattaisiin. Tämä esitys oli lähetetty TGM:lle jo edeltävällä viikolla. Johdantoesitysten jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joissa tarkennettiin FFF:iä (Funktionale Fähigkeitsforderung) eli alukselle asetettavia vaatimuksia yhdessa toimiston insinöörien ja osastopäälliköiden kanssa. Vasta tässä vaiheessa oivalsin ensimmäistä kertaa, että opintojakson konkreettisena tavoitteena on suunnitella sotalaiva, tai pikemminkin tutustuttaa opiskelijat itse tekemällä siihen prosessiin, mikä johtaa uuteen sota-alukseen.
Erinomaisen lounaan jälkeen keskusteluja jatkettiin kahdessa ryhmässä. Keskustelujen pohjalta päädyttiin tarkennettuihin vaatimuksiin, joiden pohjalta MTG:n edustajat laativat muutaman ehdotuksen siitä millainen alus voisi tulla kyseeseen. Toimiston edustajat tulevat koululle käymään vielä kahteen otteeseen. Tällä välin opiskelijat jatkat työtä pohtimalla mittareita sille, miten vaatimusten täyttymisen astetta mitataan sekä prioriointijärjestystä ja -kriteereitä, jos ja kun joistain vaatimuksista joudutaan tinkimään. Yhteenvedon jälkeen siirryttiin linja-autolla takaisin koululle.
Tiistaina jatkettiin ryhmätöitä parin tunnin ajan, minkä jälkeen osastopäällikkö C.P. Bundeswehrin suunnittelulaitokselta luennoi lounaaseen saakka siitä, tulisiko alusluokkien rakentamisen asemesta rakentaa aluslinjoja, joita kehitettäisiin jatkuvasti niiden koko elinkaaren ajan. Hän perusteli teoriansa monipuolisesti ja kattavasti, mutta yleisön joukosta kuultiin myös useita perusteltuja vasta-argumentteja. Luennoitsijan tärkeimmät argumentit olivat taloudelliset ja teollisuuspoliittiset. Hän esitti, että kustannukset alusta kohden voisivat linja-ajattelun tuloksena jopa puolittua. Vasta-argumenteissa sen sijaan korostuivat taktiset ja tekniset vaatimukset. En pystynyt kaikilta osin seuraamaan argumentointia, mutta luento tarjosi kuitenkin virkistävän, poikkeavan näkökulmaan vakiintuneeseen alusluokka-ajatteluun.
Iltapäivällä ei ollut luokanvalvojan tunteja, mutta minulla oli sen sijaan välikeskustelu (Zwischengespräch) kurssinjohtajan kanssa. Keskustelimme mm. toiveistani tulevien palveluspaikkojen suhteen sekä tulevista tapahtumista. Kurssinjohtajaa kiinnosti kuitenkin ehkä eniten saada tietää, onko minulla huolia tai murheita opintoihin tai muuhun elämään liittyen. Niitä ei ollut: olen pääsääntöisesti erittäin tyytyväinen valintaani ja opiskeluun täällä.
Keskiviikkona ryhmätöille oli varattu käytännössä koko päivä, pois lukien alkuiltapäivän liikuntatunnit. Maavoimien opintoryhmä oli kuitenkin poissa, joten ohjattua liikuntaa ei ollut. Siksi kävin liikuntatunnilla omatoimisesti uimassa. Ryhmätyön alaryhmien johtajat eivät edeleenkään ole onnistuneet organisoimaan työtä siten, että kaikille riittäisi tekemistä. Erityisesti tämä koskee kansainvälisiä opiskelijoita. On totta, että vaatimusten priorisointi edellyttää saksalaista järjestelmäosaamista ja kansainvälisille opiskelijoille jää enemmänkin kommentaattorin rooli. Siitä huolimatta näkisin, että työnjaon suunnitteluun olisi voinut panostaa vähän enemmän, enkä epäröinyt tuoda näkemystäni esille kysyttäessä. Onneksi voin joutilaana aikana työstää omia kirjallisia töitä, jotka sain lähetettyä itselleni sähköpostilla (kaikenlainen ulkoisten muistien liittäminen Bundeswehrin tietokoneisiin on kiellettyä).
Myös torstai oli lähes kokonaan varattu ryhmätöille. Iltapäivän englannintunnit oli peruttu, koska maavoimalinjan opiskelijat olivat maastontiedustelussa. Pääsin sen sijaan kuulemaan infotilaisuutta, jonka Hampurin poliisi piti seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Tämä tilaisuus avautui minulle siksi, että yksi meidän kurssin kansainvälisistä opiskelijoista oli käsketty noutamaan poliisi pääportilta. Näin siksi, että kurssien toimistot olivat tänään sidottuja edellisen kurssin päättäjäisten järjestelyihin. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tietämättä mistä oli kyse, ja tällä kertaa kävi tuuri.
Iltapäivän päätteeksi luennoi alusten standardisoinnin (esim. Norske Veritas, Lloyds) asiantuntija. Minä en kuitenkaan päässyt osallistumaan tälle luennolle, koska minut oli käsketty isännöimään Hampurin poliisin luentoa seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Seuraavan kurssin kurssitoimiston henkilökunta tai tuutorit eivät ehtineet tätä pikku tehtävää hoitamaan, koska he olivat sidottuja samaan aikaan järjestettäviin edellisen kurssin päättäjäisiin. Edellisen kurssin johtaja, vääpeli jne. siis jatkavat suoraan seuraavan kurssin kanssa. Poliisi kertoi varsin leppoisaan tyyliin Hampurin liikenteestä, rikollisuusuhkista, poliisin hallinnosta ym. ja vastaili kuulijakunnan runsaisiin kysymyksiin. Poliisin vierailu venyi kysymysten takia niin, että ehdin takaisin standardisointiluennon viimeisille kymmenelle minuutille.
Perjantain ainoan luennon piti key account Manager H.D.E yrityksestä ThyssenKrupp Marine Services. Kyseessä oli yritysesittely, joka kuitenkin oli muuttua välillä kuulusteluksi merivoimalinjan asiantuntevien ja kriittisten saksalaisopiskelijoiden kysymysten takia. Vaikka kuulin samankaltaisen yritysesittelyn toissaviikon perjantaina vieraillessani yrityksen telakalla Meriupseeriyhdistyksen kanssa, oli tämä luento selvästi avoimempi ja yksityiskohtaisempi. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samojen esityskuvien pohjalta puhuja voi luoda erisisältöisen luennon. Läsnäoloa vaativat opinnot päättyivät tämän yhden luennon jälkeen. Sain vihdoin ja viimein kurssin opinnäytetyöni siihen vaiheeseen, että kehtasin tulostaa sen ensimmäistä kertaa ja antaa brittiläiselle opiskelijakollegalleni ensimmäistä oikolukua varten. Alkuiltapäivästä kansainväliset opiskelijat kokoontuivat nyyttikestilounaalle koulun lähettyvillä asuvan hollantilaisen opiskelutoverin J.v.V:n kotiin. Mukana olivat luonnollisesti myös perheenjäsenet. Toin uunilohta, fenkolia ja perunoita, ja ne maistuivat hyvin.

211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

202.-206. päivä

Maanantaina alkoi uusi seminaari, joka kestää kolme viikkoa ja johon sisältyy opintomatkoja. Seminaarin aiheena on merivoimien kehittäminen, suunnittelu sekä sotatalous. Käytännössä tehtävänä on suorituskykyjen suunnittelu osana Bundeswehrin keskitettyä suunnitteluprosessia (Integrated Planning Process, IPP). Tätä varten annetaan tiettyjä suunnittelun reunaehtoja ja vaatimuksia, joiden pohjalta opiskelijat luovat skenaarion, vaatimusluettelon ja tukun muita asiakirjoja.
Seminaari keskeytyy välillä neljä päivää kestävään merivoimiin tutustumismatkaan (Führungsakademie-Exercise eli FüAkEx), jonka aikana käydään myös merellä. Maa- ja ilmavoimiin on jo tehty tutustumismatkat, ja niitäkin kutsuttiin puolustushaaralle tyypillisillä nimillä: Informations- und Lehrübung (ILÜ) sekä Signifigance of National Air Power (SNAP).
Johdantoluennon kolmeviikkoiselle seminaarille piti komentaja K.B. Tehtävänanto ja työltä edellytetyt tuotokset eivät tulleet minulle johdantoluennon perusteella täysin selviksi, mutta ilmeisesti kyse on asiakirjasta ja diaesityksestä. Toivottavasti vaatimukset tarkentuvat jatkossa. Tämän jälkeen luennoi puolustusministeriön suunnitteluosaston osastopäällikkö kommodori H.F. suunnitteluprosessista merivoimien näkökulmasta. Suunnitteluprosessi on (kuten myös Suomessa) ajallisesti pitkä ja rakenteellisesti monivaiheinen prosessi, johon vaikuttaa lukemattomia tekijöitä. Huomasin jo Suomessa, että minun on vaikea ymmärtää suunnitteluprosessia luento-opetuksen perusteella, siis ilman että olen ollut siihen itse osallisena. Näin ollen minun on kohtalaisen helppoa hyväksyä se tosiasia, että kovasta keskittymisestä ja yrittämisestä huolimatta minun on mahdotonta saada selkoa Saksan suunnittelujärjestelmästä luento-opetuksen perusteella. Yhteneväisyyksiä Suomen järjestelmän kanssa on kuitenkin useita, ja näissä kohden pystyin joten kuten pysymään luennossa kärryillä.
Hankintaprosessi voi kestää esim. 10 vuotta. Tämän prosessin alussa suunnitteluvaihtoehdot ovat laajat, periaatteessa vain taivas tai mielikuvitus on rajana. Vaihtoehdot rajoittuvat kuitenkin nopeasti, ja aivan prosessin lopussa vaihtoehdot ovat yleensä rajoittuneet hyvin kapeaksi, vain muutamaan tai jopa vain yhteen vaihtoehtoon. Tällöin päätös tehdään enää vaihtoehtojen kyllä tai ei välillä. Hankkeen kymmenen vuotta on jatkuvaa ohjausta ja vuorovaikutusta muiden toimintojen kanssa. Bundeswehrin suunnittelutoimen asiakirjarakenne ja -hierarkia muistuttaa melko paljon Puolustusvoimien vastaavaa. Kokonaiset konsepti- ja strategiaasiakirjat jakautuvat osa- ja alastrategioihin. Näiden pohjalta sitten suunnitellaan yksittäiset hankkeet. Tämän jälkeen luennoitsija keskittyi käymään läpi kovaan tahtiin merivoimien eri kehitysprojekteja ja niiden senhetkistä tilannetta.
Tiistaina seminaari jatkui lyhyellä, täydentävällä johdantoluennolla jonka aiheena oli vaatimustenhallinta ja siihen liittyvät prosessit merivoimien esikunnassa. Tämän jälkeen työstettiin ryhmätöitä (tai oikeastaan suunnitelmaa ryhmätöiden työnjaosta). Aamupäivän päätteeksi luennoi komentaja B. aiheesta sunnittelu ja kehittäminen puolustusministeriön näkökulmasta. Otsikon perusteella luentoa saattoi hyvällä syyllä pitää toisintona edellispäivän luennosta, ja näin aika pitkälle olikin. Ministeriön tasolta aihetta tarkasteltaessa liikuttiin kuitenkin jonkin verran yleisemmällä ja abstraktimmalla tasolla. Kuten Suomessakin, samat kuvat ja kalvot esiintyvät useilla oppitunnilla. Varsin harvalla luennoitsijalla on kuitenkaan ollut aikaa ja vaivannäköä tai rohkeutta ottaa selvää, mitä näillä kuvilla oikeasti tarkoitetaan ja sanoa niistä oma mielipiteensä. Voi tietenkin olla, että suunnitteluun ja suorituskykyjen rakentamiseen liittyvät asiat ovat oikeasti niin monimutkaisia, että niistä on mahdotonta puhua yksinkertaisesti. Toisaalta luennoitsija saattaa olla niin syvällä omassa aiheessaan, että ei enää kykene tarkastelemaan sitä ulkopuolelta. Oman osastonsa vakioluennon kalvojen läpi lukeminen tai jokaikisen asian puhkiselittäminen eli kuulijoiden hukuttaminen puhetulvaan eivät mielestäni kuitenkaan saisi olla tällä tasolla enää luennon lähtökohtia. En tämänkään luennon jälkeen voi rehellisesti sanoa olevani hullua hurskaampi mitä tulee Bundeswehrin suunnittelu- ja kehittämisjärjestelmään.
Iltapäivällä oli oikeudenhoitoa. Koulun lakimies G.S. oli tyylilleen uskollinen ja puhui kuin Runeberg. Hänen luentonsa käsitteli ajankohtaisia aiheita kuten G20-kokouksen aikaisia mellakoita sekä Bundeswehrin perinteitä oikeudenhoidon näkökulmasta. Puhe eteni kuitenkin niin nopeasti ja tempoilevasti aiheesta toiseen, että argumenteista on mahdotonta saada kiinni. Mikäli tekisin puheesta muistiinpanoja, ne sisältäisivät todennäköisesti enemmän virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia kuin mitä älyllinen rehellisyyteni sallii.
Keskiviikkona olin poissa, koska tiistai-iltana tunsin oloni vilustuneeksi ja kuumeiseksi. Omalla ilmoituksella saa olla poissa sairauden vuoksi kolme päivää. Sen ylittävältä ajalta on oltava lääkärintodistus. Päivän luento oli kuulemma käsitellyt suunnittelu- ja hankintaprosesseja Bundeswehrin suunnitteluviraston (Planungsamt der Bundeswehr) näkökulmasta. Liikuntatunnilla oli kuulemma pelattu sisäjalkapalloa ja sählyä.
Torstaina päivä alkoi ryhmätöiden työstämisellä. Koska minulle ei oltu delegoitu selvää roolia työskentelyssä, kysyin merisotalinjan muilta kansainvälisiltä opiskelijoilta mikä heidän tehtävänsä oli. Kävi ilmi, että kellään viidestä kansainvälisestä opiskelijasta ei ollut ryhmätyöhön liittyvää tekemistä. Keskustelimme tovin siitä, miksi sotataloutta ja hankintaprosesseja painotetaan näinkin paljon kurssin sisällössä. Yhdysvaltalainen kollegani kertoi kuulleensa yhteysupseeriltaan kommodori J.H:lta, että vuoden 2018 kurssin läpivientisuunnitelmaa suunniteltaessa saksalaiset olisivat halunneet kasvattaa merivoimien puolustushaarajaksolla sotatalouden osuutta entisestään. Tämä olisi tapahtunut operaatiotaidon opetuksen kustannuksella, mitä kommodori oli vastustanut. Olimme kansainvälisten opiskelijoiden kesken samaa mieltä siitä, että operaatiotaidon opetuksen tulisi olla painopiste. Saimme kuitenkin tietää, että todennäköisesti jopa yli puolet merisotalinjan opiskelijoista tulee työuransa aikana palvelemaan suunnitteluun, sotatalouteen ja hankintoihin liittyvissä tehtävissä, ja että painotus on tästä syystä perusteltu.
Päivän luennon piti osastopäällikkö N.B. BAAINBw:ltä (Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr). Luennon aikana nousi esiin hanke taisteluveneiden hankkiminen Bundeswehrille Suomesta. Hanke on kuitenkin vielä alkuvaiheissaan eikä se näy aikajanana muiden hankkeiden rinnalla. Luennoitsija korosti monessa kohden sitä, kuinka pitkiä ja laajoja projekteja puolustusmateriaalihankkeet ovat. Laitteen tai järjestelmän käyttöikä tai elinkaari on usein kestoltaan alle puolet tai jopa vain kolmasosa koko hankkeen kestosta.
Perjantai-aamun aloitti komentaja S.L:n luento merivoimien esikunnan suunnitteluosaston näkökulmasta suorituskykyjen kehittämiseen. Luennoitsija oli pitkästä aikaa ensimmäinen, joka avoimesti kertoi pohtineensa sitä, mitä luennolla haluaisi välittää ja mitä hän luennollaan tavoitteli. Tämän lisäksi luennoitsijan puhetapa oli keskimääräistä hitaampi ja selkeämpi. Luennon sisältö oli hyvistä lähtökohdista huolimatta vähemmän kiinnostava. Luennoitsija keskittyi tarkastelemaan merivoimien toimintamäärärahojen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hän mm. vertasi merivoimien budjetin kehitystä Brandenburgin osavaltion budjetin kehitykseen, mitä minä ja opiskelijakollegani pidimme melko omituisena. Suunnittelu painottuu voimakkaasti sotatalouteen eli hankintoihin. Parhaatkaan suunnitelmat eivät aina takaa hankkeen toteutumista. Luennoitsija lainasi Einsteinia: Suunnitelma korvaa sattuman erehdyksellä.
Kokonaisuutena viikko oli raskas juuri siksi, että tekemistä ei ollut riittävästi. Otin ryhmätyön johtajan kanssa puheeksi sen, että kansainvälisille opiskelijoille ei oltu annettu vastuuta työskentelyssä. Kommenttini levisi saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa nopeasti, ja monet tulivat pahoittelemaan tilannetta minulle. Samalla he lupasivat ottaa kansainväliset opiskelijat paremmin huomioon jatkossa.

188.-191. päivä

Maanantaina alkoi merivoimien jatkokehittämisen seminaari Neustadtissa. Useimmat matkustivat Neustadtiin omilla autoillaan, koska Hampuriin odotetaan loppuviikosta erittäin vaikeita ruuhkia G20-kokouksen takia. Niinpä lähes kaikki poistuvat kaupungista tulevan viikonlopun ajaksi. Ulkomaalaiset kuitenkin halusivat kyydin talon puolesta ja saksalainen opiskelijatoveri T.S. määrättiin meidän kuljettajaksemme (ulkomaalaiset eivät tietenkään saa ajaa Bundeswehrin ajoneuvoa). Matka Neustadtiin kesti reilut puolitoista tuntia. Perillä merivoimien koulutuskeskuksessa (EinsatzausbildungsZentrum Marine) jaettiin majoitukset, jotka olivat yhden hengen huoneet kurssimajoituksessa. Tämän jälkeen nautittiin lounas varuskunnan ruokalassa. Iltapäivän aluksi lippueamiraali R. toivotti osallistujat tervetulleeksi kertoi mitä seminaarilta odotetaan. Seminaarissa on tarkoitus laatia konkreettisia esityksiä siitä, miten merivoimien suorituskykyvajeita voidaan paikata. Seminaarissa oli enemmän osallistujia kuin olin osannut odottaa: yli 50 meriupseeria. Osallistujat jaetaan neljään työryhmään, jotka kukin tarkastelevat Saksan merivoimien kehitystarpeita hieman eri näkökulmista. Tarkastelun tulokset on määrä esittää merivoimien komentajalle, joka tulee paikalle perjantaina.
Kommodori S. ja komentaja L. pitivät työjärjestyspuheenvuoron. Huomioni kiinnittyi siihen, että työryhmien tuotosten oletettiin olevan PowerPoint-esityksiä. Toinen merkittävä huomio oli, että työryhmien huoneisiin on varattu 2 tietokonetta ja 1 projektori. Tämä ei herättänyt minkäänlaista keskustelua tai kommentointia, joten oletan, että tätä varustusta pidetään riittävänä n. kymmenen henkilön työryhmälle. Kovinkaan monella ei näyttänyt olevan omaa tietokonetta mukana. On mielenkiintoista nähdä, mitä työskentelytapoja seminaarissa käytetään. Itse varauduin omalla tietokoneellani, jota ei tietenkään voi liittää verkkkoon. No, kirjoituskoneesta se kuitenkin käy, tosin tiedostojen siirto ei onnistu. Seminaarin ensimmäinen iltapäivä koostuu neljästä johdantoluennosta. Tämän jälkeen vaihdetaan siviilit ylle ja nautitaan grilipäivällinen upseerikerhon terassilla.
Ensimmäisen johdantoluennon piti kommodori V.B. merisodan suunnittelun reunaehdoista. Nykyisellään Saksan merivoimilla on 2 operaatioesikuntaa, eli sekä ensimmäisellä että toisella laivastolla on valmius johtaa operaatioita. Käytännön syistä tämä kyky on kuitenkin ollut rajallinen.
tulevaisuudessa Saksa rakentaa yhden merivoimien operatiivisen esikunnan (DEU MARFOR), joka tarvittaessa kasvatetaan Maritime Component Commandiksi (MCC, tai oikeastaan Baltic MCC eli BMCC). Tässä esikunnassa on 15 - 25 kansainvälistä upseerin tehtävää. Esikunnan perustaminen on osa Naton vuonna 2016 Varsovassa aloittamaa Framework Nation Conceptia, joka käynnistettiin Saksan aloitteesta. Esikunta voi johtaa laivastojoukkoja aina Task Forceen asti, ja kakissa tehtävissä littouman puolustukseen asti. Keskustelu esikunnan perustamisesta alkoi toivekkaana, mutta sortui nopeasti henkilöstön puutteeseen, kuten olen täällä havainnut varsin useissa tilanteissa olevan tapana. Kommodori yritti sitkeästi luoda visiota uudesta liittouman tärkeästä merellisestä johtoportaasta Saksan johdolla, mutta yleisöstä kuultiin useita masentavia puheenvuoroja, jotka tekivät tämän yrityksen tyhjäksi. Henkilöstöä ei ole, osaamista ei ole, kukaan ei halua Rostockiin, jne., jne.
Lippueamiraali puuttui peliin ja linjasi, että käynnissä olevista muutoksista (Trendwende Finanzen, Trendwende Material, Trendwende Personal) henkilöstön määrän kasvattaminen on hitain ja
vaikein. Tästä huolimatta tulee onnistumaan. Tässä seminaarissa on tarkoitus toisaalta löytää ratkaisuja ylimenoajalle ja toisaalta määrittää ne painopistealueet, joilla Saksan on onnistuttava kaikissa tilanteissa. Kiire asiassa ei kuitenkaan näytä olevan: esikunnan perustamisen aikajana
on kuusi vuotta(?) pitkä. Nyt oltaneen jossain ensimmäisen ja toisen vuoden tienoilla. Seuraavaksi keskustelu siirtyi käsittelemään merisotataktiikan koulutusta ja harjoittelua Saksan merivoimissa. Aikaisemmin taktiikan tutkimukselle oli oma organisaationsa, mutta sittemmin se on yhdistetty muihin tehtäviin, jolloin toiminta on tietenkin pysähtynyt. Merisotataktiikan tutkimus, koulutus ja harjoittelu pitää siis "keksiä uudelleen".
Seuraavan esityksen piti komentaja K. merivoimien merisotataktiikan koulutuksesta. Tämä puhui hyvin voimakasta schwäbisch-murretta, mistä hän vitsaili esityksensä aluksi. Esityksen alussa lounastauosta oli kulunut jo 1 h 55 minuuttia, joten minun tarkkaavaisuuteni oli jo muutenkin
rajoittunut. Tämä yhdistettynä voimakkaaseen murteeseen teki esityksen seuraamisesta lähes ylivoimaisen vaikeaa. Luennon painopiste oli kuitenkin eritasoisten taktiikan koulutustilaisuuksien (joita Suomessa vastannee lähinnä operatiivisen suunnittelun OPSU-viikot) sisällön esittely. Nykyiset osaamisvajeet ovat muodostuneet pääasiassa sen seurauksena, että laivaston tärkeimpiä suorituskykyjä ei nykyisissä tehtävissä (kriisinhallintaoperaatiot) ei käytännössä juurikaan tarvita. Lisäksi se, että aluksissa käytetään useampia miehistöjä on vaikeuttanut tehokasta harjoittelua. Tauko saapui kreivin aikaan tarkalleen 2 ja puoli tuntia siitä, kun seminaari oli alkanut.
Kahvitauon jälkeen everstiluutlantti F. puhui Naton Defence Planning Processista (NDPP) keskittyen sen merellisiin suorituskykyvaatimuksiin ja suunnittelutavoitteisiin. Naton suunnitteluprosessi etenee viidessä vaiheessa ja toistuu kahden vuoden kierrolla. Uusimmassa versiossa on 67 Saksaa koskevaa suunnittelutavoitetta, joista 12 koskee merivoimia. Prosessi käsittelee erikseen myös lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Uusia merellisiä tavoitteita tänä vuonna olivat sukellusveneentorjunta, pintatorjunta, merellisten ampumatarvikkeiden varastointi sekä miinatiedustelu. Suunnittelutavoitteet voivat olla määrällisiä, jolloin ne esitetään tekstimuodossa, tai laadullisia, jolloin ne esitetään useimmiten taulukkomuodossa. Iltapäivällä piti olla vielä yksi luento merivoimien kybersuorituskyvyistä, mutta se päätettiin siirtää huomiselle. Tämän päivän luentojen piti päättyä klo 17, mutta niin vain auditoriossa istuttiin vielä viittä vaille kuusi. Tämä on kulttuuriero, johon en toivottavasti totu koskaan. En muista Suomessa kokeneeni tilaisuutta, jossa 50 upseeria istuisi kuuntelemassa saatikka keskustelemassa sen jälkeen kun tilaisuuteen varattu aika on päättynyt. Poikkeuksen muodostavat ehkä tilaisuudet, joissa joku sotaveteraani innostuu muistelemaan menneitä, mutta Naton suunnitteluprosessin ei minun mielestäni tulisi nauttia vastaavaa kunnioitusta. En luultavasti vain ymmärrä saksalaista tapaa jaaritella tai kykenemättömyyttä tiivistää.
Tiistain aloitti luento, joka oli edeltävän päivän ohjelmassa, mutta jolle ei riittänyt aikaa. Se käsitteli merivoimien kybersuorituskykyjä ja sen piti komentaja T. Hän aloitti väittämällä, että kyber tulee aiheuttamaan merisodankäyntiin vastaavansuuruisia muutoksia kuin ilmailu aikanaan. Aamupalalla toivoimme opiskelijatovereitteni kanssa, että luento ei ole samansisältöinen esitys merellisestä kyberulottuvuudesta kuin se, jonka olemme saaneet kuulla jo kahdesti aikaisemmin. Tämä pelko ei osoittautunut turhaksi, sillä esityksessä oli hyvin paljon tuttua sisältöä. Kyberalan tehtävien työnjakoa merivoimien ja perustettavan kyberaselajin välillä ei vielä ole lyöty lukkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöt siirtyvät uuteen organisaatioon, mutta heidän tehtävänsä jäävät vanhaan. Näinhän ei tietenkään voi olla. Tässä seminaarissa yksi neljästä työryhmästä etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Muiden työryhmien tarkastelunäkökulmta ovat "merisota Itämerellä", "hyökkäykselliset merisodan keinot", ja "Saksan merivoimien suorituskykyprofiili".
Luennon jälkeen siirryttiin työryhmiin. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen aloitettiin pohtimaan, kuinka aihetta lähestyttäisiin. Puhe siirtyi nopeasti Venäjään. Putin on kuulemma sanonut, että nykytilanne on Venäjän kannalta paras mahdollinen: maa on sodassa, mutta muut eivät tiedä sitä.
Venäjän tavoitteena on voittaa merisota Itämerellä ampumatta laukaustakaan. Keinoina on kybersota ja muu hybridivaikuttaminen, sekä länsivaltojen päätöksentekoon ja demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen niin, että päätöksiä asevoiman käytöstä lännessä ei koskaan tehdä. Toisaalta Natolla
on valmiit suunnitelmat sen varalta, kuinka merisota Itämerellä käydään ja voitetaan. Keskustelussa käytiin lyhyessä ajassa läpi lähes kaikki mahdolliset näkökulmat ja ehdotukset siitä, mikä aiheen kannalta on keskeistä. Kommodori T.M. esitti näkökulman, joka myötäilee omaani: keskeistä merisodalle Itämerellä on kattava ja jaettu tilannekuva. Sen lisäksi vastustajalta on otettava tilannekuva ja täten toiminnanvapaus pois. Keskustelu jatkui kahvitauolla ja kahvitauon jälkeen. Kahden tunnin keskustelun jälkeen oli saatu sovittua tarkastelun reunaehdot. Nämä ovat:
1. Itämeren alue, 2. Merisota (Venäjää vastaan) 3. Saksan tavoitetaso (Nato ja EU, sisältäen Itämeren sotilaallisesti liittoutumattomat maat). "Tutkimuskysymyksiksi" määriteltiin: 1. Ovatko Saksan merelliset sotilaalliset suorituskyvyt riittävät tai oikeat liittouman merisotaan Itämerellä?
ja 2. Miten Saksan tulisi käydä merisotaa Itämerellä? Lounastauolla työryhmien johtajat tapasivat ja vaihtoivat ajatuksia eri ryhmien tehtävien yhteensovittamisesta, joten lounaan jälkeen tehtävä tarkentui joiltain osin. Lopulta n. tunnin keskustelun jälkeen työryhmä päätettiin jakaa
kolmeen alaryhmään: 1. reunaehdot, 2. organisaatio ja 3. suorituskyvyt. Aivan viime hetkellä ryhmä päätettiin kuitenkin ensin jakaa kahteen alaryhmään, joista toinen tarkastelee Venäjän suorituskykyjä ja toinen Saksan tavoitetasoa, minkä jälkeen palattaisiin kolmessa alaryhmässä työskentelyyn. Kun työt piti aloittaa, oli sekaannus melkoinen. Vielä enemmän tuskaa aiheutti nettiyhteyden saaminen kahteen käytettävissä olevaan tietokoneeseen sekä tietokoneluokasta löytyneisiin työasemiin. Minulla ei ulkomaalaisena ollut tietenkään mitään asiaa näille koneille. Olin myös hieman hämmentynyt ryhmä johtaneen kommodorin puutteellisesta organisaatiokyvystä, mutta enemmän minua hämmästytti se, mihin aamupäivän keskustelussa esitetyt luovat ja erilaiset lähestymistavat ongelmaan katosivat. Nyt lähdettiin näiden kirjaamisen sijasta hakemaan ja esittämään tietoa ja vastauksia, jotka merivoimien komentaja on melko varmasti kuullut monta kertaa ennenkin. Voi tietysti olla, että uudet näkökulmat asiaan löydetään uudestaan jossain kohtaa työn aikana - onhan tässä vielä kaksi ja puoli päivää tehokasta työaikaa jäljellä.
Keskiviikko aloitettiin töiden välitarkastelulla, jonka pitivät työryhmien johtajat. Välitarkastelusta oli päätetty vasta päivällisellä, joten osa työryhmien johtajista oli valmistautunut pitämään esittelyt, toiset taas eivät ja puhuivat vapaasti (ts. lonkalta tai satulasta). Tarkastelun tärkein anti oli ehkäpä se, että mahdollisia päällekkäisyyksiä ryhmien välillä voitiin tätä kautta vähentää. Sisältöä esityksissä oli yllättävän vähän käytettävissä olevaan työvoimaan nähden, ja sekin vähä oli melko yllätyksetöntä. Tavallaan sääli, kun seminaarin osallistujajoukossa oman käsitykseni mukaan olisi kuitenkin potentiaalia paljon enempään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen palattiin työryhmätyöskentelyyn. Yllätyksekseni omassa ryhmässäni palattiin ruutuun yksi eli aivoriihivaiheeseen. Koko työhön oli ilmeisesti löytynyt joku niin uusi taustatekijä tai tehtävänanto, että uusi ideointivaihe oli tarpeen. Tämän aivoriihen jälkeen keskustelu siirtyi perustavanlaatuisten asioiden äärelle: kuka Saksan merivoimia johtaa puolustustilanteessa (liittouman 5. artiklan alainen tilanne). Vastaus on: Nato, joka kuitenkin odottaa Saksan merivoimilta laivastason (Task Force) johtamiskykyä, suunnitelmien mukaan Itämeren alueella. Keskustelu kimpoili tästä lähtökohdasta mitä erilaisempiin suuntiin. Keskustelu oli sinänsä laadukasta ja hetkittäin erittäin mielenkiintoista seurata, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä, että keskustelun sijaan olisi siirrytty laatimaan
konkreettisia työryhmän tuotoksia. Työ siirtyikin askeleen tähän suuntaan kahvitauon jälkeen, kun työryhmä jaettiin kahteen alatyöryhmään. Toisen tarkastelukohteeksi asetettiin organisaatiot ja toisen henkilöstö, koulutus ja taktiikan kehittäminen. Itse päädyin edelliseen ryhmään siksi, että arvelin organisaatioihin liittyvässä tarkastelussa olevan minulle enemmän opittavaa.
Lounaan jälkeen alkuiltapäivän alatyöryhmät kokoontuivat eri huoneissa. Oman ryhmäni työskentely oli suoraviivaista PowerPoint-kalvojen koostamista. Näihin lueteltiin BMCC:n Saksalle tarjoamia mahdollisuuksia. Esitin näkemykseni siitä, että tuloksissa voisi esittää jotain uusiakin näkökulmia,
eikä pelkästään kehua jo tehtyä ratkaisua. Tähän vastattiin, että uuden esikunnan perustaminen on törmännyt Saksan merivoimissa kovaan vastarintaan, joten se on tärkeä esittää myönteisessä valossa. Sitten kun esikunta on perustettu, sen olemassaolo antaa perusteet koko merivoimien johtamisrakenteen uudistamiselle. Kolmelta iltapäivällä ryhmät kokoontuivat samaan tilaan, jolloin piti tarkastella molempien työryhmien aikaansaannoksia. Ensimmäisen ryhmän seitsemästä tekstintäytteisestä kalvosta keskusteltiin lähes tunti. Keskustelussa ei kuintekaan ollut tunnistettavaa rakennetta, vaan se muistutti hetkittäin melkeinpä kiistelyä. Ihmiset puhuivat päällekkäin ja inttivät omia kantojaan. Keskustelussa esitettiin mielestäni rakentaviakin puoheenvuoroja, jotka tukivat työn päämäärää, mutta nämä hukkuivat asiaa vähemmän eteenpäin vievien puheenvuorojen massaan. Lopulta oli toisen ryhmän tulosten esittelyn, minkä jälkeen näistä keskusteltiin. Sitten todettin päivän olevan pulkassa ja lähdettiin kerholle. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tällä kertaa monen osallistujan kohdalla todellakin tapahtui juuri näin.
Torstai alkoi jälleen töiden lyhyellä välitarkastelulla. Tämä toteutettin suullisesti ilman PowerPoint-esityksiä, vaikka nämä esitykset ovat seminaarin päätarkoitus ja -tuote. Tämä ainakin vaikuttaisi olevan kaikkien lähtökohta ja niin se taisi käskyssäkin lukea. Seminaarista ei siis laadita muistiota tai raporttia, vaan pelkät iskusanat ja kuvat esityskalvoilla riittävät. Yhteenvedon jälkeisessä keskustelussa työryhmissä siirryttiin vihdonkin konkretiaan, eli siihen, miten työryhmän ideat merisotataktiikan kehittämisestä olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Nykyisillä kahdella laivastolla tähän olisi vain rajalliset mahodllisuudet, joten päädyttiin siihen, että työnjaon tai organisaation muutokset ovat välttämättömiä, mikäli ideat halutaan toteuttaa. Varsinaisia esityksiä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Syyksi tähän mainittiin mm. se, että työryhmä ei viikon keskustelun perusteella voi heittää hatusta sellaista, jota suunnitteluosastolla on hierottu kuukausia. Suunnitelmia on siis olemassa, mutta niitä ei voi tässä yhteydessä esittää. Kahvitauon jälkeen oli johtopäätösten aika. Työryhmä suositti, että merivoimien olevia johtamisrakenteita ja johtamisen menettelytapoja tarkistetaan. Tarkentavina alakohtina työryhmä esitti, että merivoimien johtamiskykyä taisteluosastotason alapuolella kehitetään; että BMCC:n henkilöstön saatavuutta ja kasvupotentiaalia kehitetään; että BMCC:n ja merivoimien olemassaolevien operaatiokeskusten tehtävät ja työnjako yhteensovitetaan; että johtamispaikkojen infrastruktuuria kehitetään, ja että BMCC:n henkilöstön osaamista kehitetään. Johtopäätökset ovat sinänsä oikeita, mutta mielestäni on sääli, että keskusteluissa esitetyt useat rohkeat ja uutta uurtavat näkökulmat eivät päätyneet lopulliseen esittelyyn. Syitä tähän en halua lähteä arvailemaan. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt eivät halua kuulla samoja vanhoja asioita, jotka he jo tuntevat. Paljon enemmän he arvostavat rehellisiä ja perusteltuja näkemyksiä, vaikka nämä olisivatkin epämukavia tai jopa vääriä. Tietenkin tämä on vain oma näkemykseni ja kokemukseni. Loput työskentelyajasta käytettiin siihen, että näihin johtopäätöksiin johtavat esityskalvot saadaan näyttämään riittävän hyvältä ja että esityksen pitäjä tietää mitä puhua. Myös kurssilla kiinnitetään paljon huomiota siihen, että esitysten sanamuoto on miellyttävä ja sujuva.
Paluumatkalle Hampuriin lähdettiin hyvissä ajoin. Ennakointi tuli todellakin tarpeeseen, sillä sama matka, johon tullessa oli käytetty n. puolitoista tuntia kesti nyt seitsemän (!) tuntia. G20-kokouksen aiheuttama liikennekaaos oli melkoinen.
Perjantai oli työajan tasausvapaata. Tähän järjestelyyn vaikutti myös Hampurissa pidettävä huippukokous ja liikennekaaos, jonka sen aivan oikein ennakoitiin aiheuttavan. Kokonaisuutena viikko oli varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin silmäys saksalaisten meriupseerien käsityksiin nykyaikaisesta merisodasta sekä myös heidään tapaansa työskennellä ryhmässä. Työskentelykulttuuri on tullut jo jossain määrin tutuksi kurssin aikana, mutta oli hauska huomata että opiskelijoiden työtapa ei juurikaan poikkea siitä, miten kokeneet esikuntaupseerit toimivat (seminaari oli varsinaisesti suunnattu kokeneille esikuntaupseereille ja valtaosa osallistujista olivat sotilasarvoltaan komentajia tai komentajakapteeneita.)

40.-44. päivä

Maanantai oli kenttäkelpoisuustestien (IGF eli Individuelle Grundfähigkeiten) suorituspäivä ja järjestelyistä vastasi meidän luokkamme (D). Päivä järjestettiin koululta n. puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla ampumarata- ja harjoitusalueella. Päivä tarjosi suoritusmahdollisuuden kaikille muille kenttäkelpoisuustestien osakokonaisuuksille paitsi liikunnallisille. Näitä ovat rynnäkkökivääri- ja pistooliammunta, suojelukoulutus, lääkintäkoulutus ja jalkamarssi. Marssi järjestettiin ampumaradan vieressä sijaitsevalla kasarmialueella, jossa kuulemma on ilmavoimien aliupseerikoulu. Marssilla on 15 kilon kantamus ja sen pituus on 6 tai 12 kilometriä riippuen siitä, haluaako tavoitella kultaista suoritusmerkkiä. Lääkintäkoulutukseen on suoritettava teoreettinen osuus verkkokurssina (itse en tätä ole vielä päässyt suorittamaan, koska minulla ei ole siihen tunnuksia).

Minun osuuteni järjestelyissä oli rynnäkkökiväärin ampumatarviketäydennyksissä. Ammunnassa jaetaan ampujille valmiiksi lipastetut lippaat, jotka minä täytin. Varsinaisista suorituksista osallistuin kivääri- ja pistooliammuntoihin. Sain molemmista parhaan arvosanan (kivääri 14/16, pistooli 5/5). Kivääriammunta suoritettiin 16 patruunalla kahteen kaatuvaan maaliin neljältä tasalta (150, 100, 50 ja 30 m). Ensimmäiseltä tasalta ammuttiin seisten pystytuelta, toiselta maaten, kolmannelta ja neljänneltä seisten ja polvelta. Jokaiselta tasalta ammuttiin 4 patruunaa ja molemmat maalit oli tuhottava. Aikarajaa ei ollut. Pistooliammunnassa ammuttiin 5 patruunaa kolmeen maaliin 25 metrin tasalta. Jokainen maali oli tuhottava. Ensimmäinen laukaus oli kaksitoiminen. Aikarajaa ei ollut.

Järjestelyihin kuului valmistelujen lisäksi tietysti myös purkaminen ja huolto, sekä päivän ajaksi järjestetty pienimuotoinen kanttiini, jonka järjestelyihin myös osallistuin. Mukava, opettavainen päivä ja hyvää vaihtelua luento-opetukseen.

Tiistaina jatkui esikuntatyön opetus samojen opettajien johdolla. Perustetuille esikunnan osastoille annettiin uudet tilanteet ja tehtävä laatia esittelyasiakirjoja. Välillä oli luentoja perusteista kuten esim. vaihtoehtojen arvioinnin teoriasta ja välillä ryhmien tuotoksia tarkasteltiin. Esikuntatyö on täällä todella erilaista ja siksi opetusta on varsin vaikea seurata. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tukea ryhmäni toimintaa.

Tiistai-iltapäivällä puhdistettiin koko luokan voimin maanantain ammuntojen aseet. Minä putsasin kaksi Heckler & Koch G36:sta. Aloin purkamaan aseita tarkoituksella kysymättä keneltäkään neuvoa, ja pienen pohdinnan jälkeen se onnistuikin. Pari vinkkiä sain kyllä pyytämättäkin.

Keskiviikko alkoi koulun johtajan amraali C.S:n luennolla, jonka aiheena oli esikuntatyö. Amiraali puhui miellytävän hitaasti ja selkeästi, mikä oli tervetullutta. Milloinkohan olen muuten viimeksi nähnyt käytettävän piirtoheitintä oppitunnilla? Siitä on varmaankin n. kymmenen vuotta.

Tapaaminen on useimmissa tilanteissa paras johtamistapa, sillä tapaaminen mahdollistaa välittömän ja henkilökohtaisen viestinnän. Tapaaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, jolloin tekniset apuvälineet tulevat kyseeseen. Tapaamisen hinta on kuitenkin korkea: se käyttää ihmisten aikaa, joka on nykyään niukka, kallis ja kovin kilpailtu resurssi. Amiraali suositti suurten kalenterin mallisten excel-taulukkojen käyttä ajanhallinnan suunnitteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten (Besprechung) suunnittelun ja perustelun pohjana amiraali suositteli pohtimaan, kuka niistä hyötyy (Cui bono?). Johtajan on tunnettava organisaationsa ja mietittävä, ketä asia koskee ennen kuin kokoaa tapaamisen. Tapaamiset on myös valmisteltava huolellisesti. Kyse on viime kädessä vallankäytöstä, eikä sitä ei saa käyttää väärin. Valmistelu ei kuitenkaan tarkoita, että tapaamisessa käsiteltävä asia on jo käsitelty tai päätetty. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tapaamisten ilmapiiriin. Tässä kohden ei ole liian pieniä yksityiskohtia: istumajärjestys, kalustus, tarjoilu, nimikyltit, jne. – kaikella on merkitystä. Myös epäviralliset tapaamiset ovat hyvin tärkeitä (esim. ruokailut, kahvitauot jne.).

Eräs mielenkiintoinen havainto: Saksan osavaltioilla on erilaisia arkipyhiä ja vain osa vapaapäivistä ovat kansallisia. Esim. pyhäinpäivä tai karnevaalipäivä eivät kaikissa osavaltioissa ole vapaapäivä, mutta joissain ne ovat. Tämä nousi esiin ajanhallinnan suunnittelun yhteydessä.

Seuraava luennoitsija oli everstiluutnantti J.B., jonka aiheena oli tiedotusvälineiden kanssa työskentely (Informationsarbeit, myös Pressearbeit tai Medienarbeit). Esikunnan tiedotusupseeri on tärkeä apu, kun halutaan lähettää sanoma. Mikäli esikunnan edustajana toimii tiedotusvälineiden kanssa on syytä valmistautua huolellisesti. Haastattelua tai jutun tekoa varten kannattaa varata aikaa, mielellään vähintään tunti. Avainsanoman on oltava selkeä ja mahdollisuuksien mukaan avoin ja rehellinen. Muuta mielenkiintoista ei kannata sanoa. Aikaa sanomiseen annetaan lähetyksessä yleensä n. 20–30 sekuntia, joten sitä ei kannata käyttää turhaan löpinään tai epäröimiseen. Turvaluokiteltujen tietojen kanssa pitää olla tarkkana, sillä tiedotusvälineet vuotavat tiedot käytännössä aina, eivätkä joudu siitä käytännössä koskaan vastuuseen.

Iltapäivällä oli liikuntakoulutusta, jonka aiheena oli ohjelman mukaan lihashuolto rullalla. Aiheesta poiketen opettaja (P.N.) veti meille kuitenkin lihaskestävyyskuntopiirin, jossa laitettiin taas hiki virtaamaan ja maitohapot lihaksiin. Suihkun jälkeen ajattelin mennä uimaan, mutta en ehtinyt uida kuin 100 metriä ennen kuin uimavalvoja karkoitti minut altaasta. Hänellä loppui työaika joten uiminen loppui siltä päivältä siihen. Ihme touhua.

Torstaina jatkui tiedousvälineiden kanssa työskentelyn opetus. Työryhmät olivat valmistelleet puheenvuoroja ja aiheita (Sprechzettel, Sprechempfehlung tai ns. talking points), joita käyttää fiktiivisessä paneelikeskustelussa, joka lähetettäisiin valtakunnallisessa radiossa suorana lähetyksenä. Haastattelun toteutti luokkaympäristössä erittäin kokenut toimittaja Klaus Pokatzky. Keskustelusta saatiin suora ja välitön palaute. Tiedotusvälineiden kanssa työskentely tulisi nähdä mahdollisuutena saada oma agenda laajaan jakeluun. Nyt toimittajat nähdään usein pakollisena pahana tai jopa vihollisena. Oma sanoma tulisi esittää yksinkertaisesti ja mikäli mahdollista luoda esimerkkien avulla kuulijoille mielikuvia. Tyypillinen radiopuheenvuoro kestää n. 30 - 40 sekuntia, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi yhtään. Pidemmässä haastattelussa tulisi olla aloitus, selkeä argumentatiivinen linja sekä ydinsanoma, joka toistetaan riittävän monta kertaa.

Torstai-iltapäivällä koululla vieraili Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen. Hän piti koko koululle n. tunnin kestäneen puheen, minkä jälkeen hän vastasi kuulijakunnan kysymyksiin n. tunnin ajan. Ministerin puhe oli erittäin hyvä sekä sisällöltään, esitystavaltaan että dramaturgialtaan. Sisällössä oli myös painavaa asiaa, joka tulee vaikuttamaan pitkälle Führungsakademien tulevaisuuteen. Puheensa aikana ministeri jakoi koulun johtajalle amiraali C.S:lle suoria tehtäviä aikamääreineen. Ministeri velvoitti myös kaikki everstit ja kenraalit (kenraaliluutnanttiin asti) luennoimaan koululla vuosittain. Lisäksi ministeri määräsi, että koulun opettajakunnan on vaihduttava useammin kuin nykyisin, että kosketus Bundeswehrin kentän todellisuuteen ei katoaisi. Ministeri otti myös suoraan kantaa opetuksen sisältöön ja vaati, että sodankäynnin uusimpiakin kehitystrendejä on käsiteltävä. Myös opetusmenetelmiä ja välineitä on uudistettava. Puhe sisälsti runsaasti täysin päinvastaisia kohtia siihen nähden, mitä meille opetuksesta ja sisällöstä on tähän mennessä kerrottu. Omalta paikaltani näin, kuinka eturivissä istuvat vanhemmat sotilashenkilöt kiemurtelivat tuoleissaan. Erinomainen puhe kerta kaikkiaan. Ei siis haitannut, vaikka iltapäivän kieltenopetus jäi väliin ja esikuntatyön viimeisen vaiheen viimeistely venyi vähän pidemmälle iltaan.

Perjantaina oli esikuntatyön kolmeviikkoisen moduulin viimeinen päivä. Aamulla oli minun vuoroni pitää ns. herätys, ja teimme muutaman minuutin merimiespainia sekä lyhyen lauluharjoituksen. Lauluharjoitus ei mennyt ns. ihan putkeen, mutta olipahan erilainen herätys. Työryhmät totettivat päätöksentekoesittelyn komentajalle. Kolme työryhmää käyttivät toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä ja myös esittelyiden aiheet olivat erilaiset. Toimin oman työryhmäni "projektiupseerina" ja olin äänessä esittelyn aikana. Meidän työryhmämme esittelyä ei hyväksytty, sillä en onnistunut myymään suunnitelmaamme komentajaa esittäneelle everstiluutnantti B.K.:lle. Epäonnistuminen meni varmasti osittain kankean saksankieleni piikkiin. Opintojakson päätti palautekeskustelu, jossa hyödynnettiin punaisen, keltaisen ja vihreän kortin nostoa sen mukaan oli esitetyn väitteen kanssa samaa mieltä, eri mieltä tai siltä väliltä.

Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas, mutta jälleen hyvin toteutettu ja antoisa.

25.-29. päivä

Tällä viikolla ohjelmassa on moduuli maavoimat. Viikon tavoitteena on tutustuttaa (kennenlernen) opiskelijat maavoimiin ja niiden johtamiseen. Maavoimat (Landstreitkräfte) sisältää varsinaisten maavoimien eli armeijan (Heer) lisäksi myös tukijoukkojen (Streitkräftebasis) ja lääkinnän elementtejä, joten näitä käsitellään myös viikon aikana. Viikkoon sisältyy keskiviikkona ja torstaina tutustumismatka maavoimien esittelyharjoitukseen, jossa kalustoesittelyjen lisäksi pääsemme seuraamaan myös taisteluammuntaa.

Maanantain opetuksen aiheena oli johdatus maavoimien johtamiseen. Kolmen erillisen luennon opettajina olivat hollantilainen everstiluutnantti R. v. S. sekä saksalaiset majurit F. M. ja F. S. Hollantilaisen everstiluutnantin luento ei ollut erityisen mieleenpainuva. Pääsanomana oli maavoimien (Landstreitkräfte) rakenteen ja suorituskykyjen esittely, josta mieleeni jäi lähinnä, että Saksan maavoimat ovat valtion kokoon nähden varsin pienet. Maavoimien aikaisemmasta painopisteestä eli vakauttamisoperaatioista (lue: ISAF eli Afganistan) ollaan nyttemmin pikavauhtia siirtymässä korkean intensiteetin operaatioihin oman maan ja liittouman puolustamiseksi (lue: Ukraina). Saksalaisen konseptin olennaisena osana säilyy kuitenkin edelleen monikansallisuus. Maavoimissa on mm. saksalais-ranskalainen prikaati sekä saksalais-puolalainen panssaripataljoona.

Toinen luennoitsija majuri M. oli erittäin pätevä ja esitti asiansa innostuneesti. Hän pyrki reilussa tunnissa esittämään yhteydet saksalaisen sotilasjohtamisen ja operaatiotaidon teoreettisten, historiallisten ja doktrinaalisten taustatekijöiden välillä. Luennon lähteet mainittiin ja niihin viitattiin esimerkein, mm. Lukemalla suoraan Moltken tekstiä. Tältä luennolta jäi mieleeni mm. että Jominin ja Clausewitzin lähestymistavat sodankäyntiin ovat vastakkaiset: Jomini edusti käsitystä, jonka mukaan sota on matematiikkaa ja on olemassa kaava, jolla taistelun lopputuloksen voi laskea. Clausewitz sen sijaan korosti sodan kaoottisuuden, kitkan ja inhimillisten tekijöiden merkitystä.

1800-luvun puolivälissä Saksassa kehittyneen sotilaallisen nerouden taustalla on luennoitsijan mukaan se lähtökohta, että Saksa yritti ratkaista sen epäedullisen geostrategisen aseman vihamielisten alueellisten suurvaltojen välissä sotilaallisin keinoin. Sotilasjohtamisen kyvykkyyden nousulle oli myös muita historiallisessa kehityksessä ymmärrettäviä syitä ja se tapahtui pitkän ajan kuluessa.

Doktriini, eli strategian käytännön toimeenpano (”oppi sotilaallisen voiman käytöstä strategisten päämäärien saavuttamiseksi”) voidaan ymmärtää myös sodankäynnin yleisten periaatteiden valossa. Saksan maavoimien uusimpaan kenttäohjesääntöön (Heeresdienstvorschrift) on tulossa muutos, jonka mukaan sodankäynnin yleisiin periaatteisiin lisätään mm. informaatioulottuvuuden hyödyntäminen sekä operaatioiden legitimiteetti ja uskottavuus. Mielenkiintoista on myös, että kaikki uuden maavoimen ohjesäänöt (paitsi tiedustelu) ovat tietoturvaluokaltaan julkisia.

Majuri S:n luento jatkoi varsinaisten maavoimien (Heer) esittelyä ja oli osittain toistoa päivän ensimmäiselle luennolle. Uutena asiana esiin tuotiin luvut maavoimien henkilöstövahvuuksista: maavoimat n. 60 tuhatta, tukijoukot n. 41 tuhatta ja lääkintäjoukot n. 20 tuhatta.

Iltapäivän puolella akatemian kursseista vastaava ylin taho (Direktör Lehrgänge) lippueamiraali S. tuli tapaamaan D-luokkaa. Tilasuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva: tuolit laitettiin rinkiin keskelle luokkaa. Amiraali korosti, että kurssi ei ehkä aina vaikuta hyödyllisesltä opiskelijoiden aiempien kokemusten pohjalta, mutta se onkin suunniteltu opiskelijoiden tulevaisuutta silmälläpitäen. Oppiminen jatkuu tietenkin myös kurssin jälkeen. Tärkeä tarkoitus kurssilla on – kuten on jo monta kertaa mainittu – myös verkostoituminen, siitä on amiraalin mukaan suurta hyötyä tulevissa tehtävissä. Kysyttäessä, miksi opinnoissa ei saa käyttää omaa tietoteknikkaa tai julkista verkkoa oli vastaus, että Yhdysvaltojen Saksaan kohdistaman vakoilun (ns. NSA-Affäre) jälkimainigeissa kaikki palvelusasioiden käsittely yksityisillä laitteilla kiellettiin. Tässä suhteessa oli aikaisemmin helpompaa.

Amiraali totesi myös, että on olemassa kahdenlaisia asevoimia: niitä jotka tietävät kuka vihollinen on ja niitä jotka eivät. Bundeswehr on kylmän sodan päättymisen jälkeen kuulunut jälkimmäisiin, mikä on tietenkin hankaloittanut suunnittelua jonkin verran. Toinen syvällisempi toteamus amiraalilta oli, että demokraattiset valtiot eivät kykene hybridisodankäyntiin – siinä määrin kuin sillä ymmärretään kaikkien käyttettävissä olevien keinojen hyödyntämistä operaatiossa – ennen kuin sodankäynti on elämän tai kuoleman kysymys. Diktatuureilla (lue: Venäjä) on tässä suhteessa helpompaa.

Tiistain opetuksen teemana oli lääkintähuollon järjestelyt. Opetuksen aloitti lääkintäeversti v. O. Ensimmäinen suuri ero lääkintähuollolla Bundeswehrissä ja Puolustusvoimissa on, että Suomessa lääkintä on osa huoltoa ja logistiikkaa, kun taas Saksassa lääkintä on oma puolustushaaransa. Tämä on omalta osaltaan mahdollistanut Saksassa lääkintähuollola olevan erityisaseman (ja lisäksi Saksan nykyinen puolustusministeri on koulutukseltaan lääkäri...).

Opetusta jatkoi lääkintämajuri (Oberfeldarzt) B. Saksalaisia sotilaita on ulkomailla kriisinhallintatehtävissä 3114 henkilöä, joista lääkintähenkilöstöä on 322 (tilanne 22.8.2016). Organisaatiossa tehdään ero terveydenhuollon (Health support, Gesundheitsversorgung) ja lääkintähuollon (Medical support, Sanitätsdienstliche Versorgung) välillä. Liittouman tärkein lääkintähuollon perusteasiakirja on AJP-4.10 (Allied Joint Publication) Medical Support, jota käytetään jatkossa sellaisenaan Saksankin omien alan ohjesääntöjen perustana.

Lääkintähuoltoon liittyvää saksan sanastoa: Joukkosidontapaikka (pataljoonataso) on Rettungsstation (Role 1, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään tunnin sisällä). Kenttäsairaala on Rettungszentrum (Role 2, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään kahden tunnin kuluttua haavoittumisesta. Määräajat muuten määrittää biologia, eikä niitä mikään organisaatio tai ohjesääntö voi muuttaa).

Päivän viimeinen oppitunti oli johdatus ILÜ-harjoituksen (Informationslehrübung) kehystilanteeseen (Rahmenlage) ja sen piti majuri S. Hyvien koulutuskäytäntöjen mukaisesti soveltava koulutus tulee sitoa tilanteeseen, näin Suomessakin tehdään. Historiallis-poliittisista syistä koulutsta Saksassa ei kuitenkaan voida sitoa todelliseen tilanteeseen. Niinpä kaikki koulutus Bundeswehrin maavoimissa tapahtuu fiktiivisellä Pandora-saarella, joka maantieteellisesti muistuttaa kovasti Pohjois-Saksaa. Tämän saaren keskellä on valtio nimeltä Obsidia, joka on ajautunut sotaan Satawan-nimisen naapurivaltion kanssa. Tähän tilanteeseen harjoituksessa esiteltävä saksalainen prikaati on divisioonan osana heitetty. Vaikuttaa melkoisen monimutkaiselta ja turhalta työltä opetella tällainen fiktiivinen tilanne ja ylläpitää sitä, ja kaikki vain sen takia, että Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisäpuolella on laissa kielletty. Sitä korostettiin erityisesti, että harjoitus, toimintanäytokset ovat ajassa ja tilassa tiivistetty äärimmilleen, eivätkä vastaa tässä suhteessa todellisuutta.

Iltapäivällä oli ns. poikittaista opetusta (Querschnittliche Lehre), tällä kertaa oikeudenhoitoa. Opettaja aloitti sellaisella showlla, että meinasi leuka pudota ja luulin tulleeni stand-up-esitykseen. Oikeusoppinut piti omasta äänestään niin paljon, etta vauhdikas monologi jatkui melko tovin ennen kuin hän sai aikaiseksi edes esitellä itsensä. Lopulta kävi ilmi, että nimi on S. Tästä huolimatta esitys jatkui. Ongelmana oli lähinnä, että ei voinut olla varma onko showmies tosissaan vai ei. Jos oli, hänellä oli hyviäkin ideoita ja sanottavaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että hän lakimiehenä puhui vain lämpimikseen. Ja kyllä hän puhuikin. Lisäksi oikeusoppineella oli mukanaan sotilaspalvelija, nuori luutnantti, jonka tehtävänä oli vastata koomikon kännykkään.

Puhetulva oli täynnä kärjistyksiä ja ylilyöntejä, mutta myös paljon asiaa. Ongelma oli paitsi kuten yllä totesin sanomisten arvottaminen myös silkan määrän suodattaminen. Lopulta annoin periksi ja sallin tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jäi kuitenkin päähän. Saksalla ei ole puolutussuunnitelmaa, vaan maan puolustusratkaisu toteutetaan liittouman kanssa. Lisäksi Saksan sodanjohto puolustustilanteessa (Verteidigungsfall) ei ole sama kuin rauhan aikana, vaan johtamisrakenne muuttuu. Bundeswehrillä ei ole rakennetta, vaan se on kokoelma saman hallinnon alle kuuluvia laitoksia. Univormu ei ole vitsi tai huvin vuoksi, vaan oikeudellisesta näkökulmasta vakava asia. Upseeri on paitsi johtaja, myös kouluttaja, kasvattaja ja esikuva. Vakaumus menee velvollisuuden edelle, aina ja useimmiten menestyksellisesti (näin siis luennoitsijan mukaan).

Olin jo lähdössä kotiin ja vaihtamassa vaatteita, kun kävi ilmi, että viikko-ohjelmaan on tullut muutos: tukijoukkojen (Streitkräftebasis) esittely. Koko kurssi marssi iltapäivän lopuksi siis 100 henkilölle aivan liian pieneen luentosaliin (jossa ei ole ilmanvaihtoa) kuuntelemaan everstiluutnantti UL:n paperista lukemaa selvitystä SKB:n roolista keskiviikkona ja torstaina nähtävässä harjoituksessa. Tästä luennosta ei jäänyt käteen käytännössä mitään.

Keskiviikkona matkaan lähdettiin bussilla koulun pihalta klo 07.30. Käsketty varustus oli maastopuku ja mukaan oli kehoitettu ottamaan sekä lämmintä vaatetta että sadepuku. Täydensin omaa varustustani vielä mm. kiikareilla, termospullolla, naposteltavalla ym. tärkeällä. Majoitus on kasarmioloissa, joten oma lukko on hyvä olla olemassa.

Bussimatka sujui odotettua nopeammin, joten perillä oli pari tuntia odottelua. Lounasta ei tarjottu, mutta paikalle oli tuotu nakkikioski, josta sai ostaa hyviä frikadellisämpylöitä. Päivän ohjelmaan kuului maavoimien, tukijoukkojen ja lääkintähuollon toimintanäytökset sekä monipuolisesti kalustoesittelyjä. Kaikki oli äärimmäisen huolillisesti ja näyttävästi toteutettu, kerta kaikkiaan viimeisen päälle. Olo oli kuin isommallakin herralla kun sai vain istua katsomoissa, kiikaroida ja kommentoida. Päivä päättyi iltatilaisuuteen isossa teltassa, joka oli koristeltu varsin hienosti meri- ja rantalomahenkiseksi. Hyvää ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi.

Torstaina aamupala oli jo puoli kuudelta, minkä jälkeen siirryttiin bussilla prikaatin esikunnan alueelle. Täällä esiteltiin ja näyteltiin prikaatin viivytyksen ja vastahyökkäyksen suunnittelu ja johtaminen. Esittely toimi pohjustuksena harjoituksen huipennukselle eli iltapäivän taisteluammunnalle. Sitä ennen tarjottiin lounas ampuma-alueen huoltotukikohdassa.  Taisteluammunta oli sekin erittäin näyttävästi ja monipuolisesti toteutettu. Yhtäjaksoisessa ammunnassa oli käytössä mm. Tornadon ilmapommitus, Tiger-taisteluhelikopterin rakettirynnäkkö ja panssarintorjuntaohjus, Milan-panssarintorjuntaohjus, PzH 2000 -panssarihaupitsit, MARS-raketinheittimet, panssarisilta, miinanraivauspanssari, haavoittuneen evakuointi helikopterilla, sinkoja, kranaattikonekivääri, sekä tietenkin suuret määrät taistelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja ja jalkaväkeä. Suorastaan hengästyttävä esitys. Bussimatka takaisin akatemialle alkoi vasta viideltä ja kesti pari tuntia, joten päivällinen olisi ollut paikallaan. Onneksi olin ottanut naposteltavaa mukaan.

Perjantaina oli harjoituksen palaute ja purkutilaisuus (Nachbereitung). Se toteutettiin samassa liian pienessä ja ilmastoimattomassa luokkatilassa siten, että yksi upseeri puhui ja satakunta muuta oli kuuntelevinaan. Kurssin arviointijärjestelmästä johtuen useille on tärkeää päästä ääneen, vaikka ei olisikaan mitään kovin tärkeää sanottavaa. Onneksi palautetilaisuus ei kestänyt kuin x tuntia, vaikka siinäkin oli puolet liikaa. Palauteen kerääminen on tärkeää, mutta keräämisen toteutustapaa voisi harkita. Jos vaikka olisi jaettu A4-lomake, johon jokainen olisi saanut kirjoittaa havaintonsa. Paperi olisi palautettu maanantaina ja kyselyn tuloksista olisi tehty kooste, joka olisi esitelty esim. viikon kuluttua. Viikon kokonaisuuden kannalta perjantai oli hukkaan heitettyä aikaa.

Viikon päätti kansainvälisten opiskelijoiden lounas. Tilaisuudesta on suunniteltu määräajoin toistuvaa perinnettä. Tämä ensimmäinen lounas toteutettiin nyyttikestinä, koska upseerikerho oli suljettu.

Erinomaisen mielenkiintoinen mutta melko rankka viikko!