338. - 341. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa eli pääsiäisen molemmin puolin olevat vajaat viikot käytetään ryhmätöihin. Opintojakson nimi on Studienphase eli kirjaimellisesti opintojakso, joka käytännössä tarkoittaa jonkinlaista ryhmätyönä tehtävää tutkimusprojektia tai ajatuspajatyötä. Edellisinä vuosina kurssille on annettu joku aihe, se on jaettu osiin, jotka on delegoitu työryhmille, ja muutaman viikon vapaamuotoisen, epätieteellisen työn jälkeen ryhmien tulokset on esitelty perinteisesti arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Tietääkseni jakson tuotoksia aikaisemmilta vuosilta ei ole dokumentoitu, tai ainakaan en ole nähnyt niihin viitattavan missään. (Ehkä niille on käynyt kuten eräille kirjallisille tuotoksille suomalaisilla virkaurakursseilla, eli ne ovat päätyneet nimettöminä johonkin julkaisuun.) Kysyttyäni asiasta sain tietää, että tuotokset on esitelty tilaisuudessa, jossa eturivissä on liuta kenraaleja, minkä jälkeen esityksistä ei ole enää käytännössä nähty jälkeäkään.
Joka tapauksessa tämän opintojakson tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena FüAkBw:n uudelle ajatuspajalle ja tuottaa sen ensimmäiset tuotteet. Ajatuspajan nimeksi tulee German Institute for Defence Studies, eli GIDS. (Lyhennettä ei lausuta saksalaisittain sanalyhenteenä "Gids", vaan lausumisohjeen mukaan lyhenne lausutaan englantilaisittain "gii ai dii es".) Ajatuspaja luodaan kiinteäksi osaksi FüAkBw:n organisaatiota ja sille luodaan kymmeniä uusia virkoja. Samalla koulun kurssin opetusta suunnataan tukemaan ajatuspajan työtä siten, että esim. opinnäytetyöt ja tietyt opintojaksot (tämä juuri alkanut jakso lienee esimerkki tästä) suunnataan tukemaan ajatuspajan toimintaa. GIDS:n tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin tarjota asiantuntemusta ja tietoa liittotasavallan ylimmälle johdolle. Tavoitteet on tietenkin hyvä asettaa korkealle, vaikka nyt ollaan vasta aivan alkuvaiheessa. Jostain on aloitettava.
Maanantai alkoi jo klo 07.30 yhteisellä johdannolla Studienphase-jaksoon. Johdanto pidettiin aikaisin, koska jonkin työryhmän joillain jäsenillä oli kiire lähteä tiedonhakumatkalle jonnekin. Johdantotilaisuuden jälkeen oma työryhmäni kokoontui luokkaan kertaamaan tähän mennessä sovitut tavoitteet ja työnjaon. Oman työryhmäni valvojana toimii everstiluutnantti H., mutta hän on tällä viikolla lomalla. Aloituspalaveri ei kestänyt kauan. Sen jälkeen lähdin sovitusti kotiin ottamaan selvää Suomen ja puolustusvoimien näkemyksestä työryhmäni aiheeseen: PESCO (Permanent Structure of Co-Operation, suomeksi PRY eli pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja eurooppalainen logistiikkakeskus (European Logistic Hub). Olin jo aikaisemmin poiminut puolustusvoimien asianhallintajärjestelmästä eräitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, joita täydensin ulkoministeriön julkisilla tiedotteilla. Kirjoitin iltapäivän aikana viitisen sivua tekstiä saksaksi Suomen suhtautumisesta PRY:hön. Tekstin tuottaminen saksaksi on aina haastavaa, eikä aihepiiri ainakaan helpoittanut tehtävää.
Tiistaina viimeistelin ja täydensin tekstiäni parilla sivulla ja tein yhden esityskalvon, jossa oli avainsanoja esitykseni tueksi. Iltapäivällä oli välitarkastelu, jossa eri alatyöryhmät (suomalaisen opiskelijan ohella ryhmässäni on yhdysvaltalainen, tanskalainen ja kreikkalainen opiskelija) tasoittivat tietonsa. Tarkoituksena oli tässä kohden selvittää PESCO:n nykytila, minkä jälkeen päästäisiin varsinaiseen ajatuspajatyöskentelyyn eli ideointiin. Välitarkastelu aiheutti kiivastakin keskustelua, joka jatkui ns. tappiin asti eli klo 17:ään. Lopulta kuitenkin päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen nykytilasta.
Keskiviikkona työ jatkui ideointivaiheella. Sitä ennen kuitenkin käytiin keskustelu ryhmän tuotoksen otsikosta ja rakenteesta. Otsikoksi päätettiin antaa "Network of Logistical Hubs in Europe and Support to Operations". Alustavaksi rakenteeksi sovittiin jonkinlainen operaation perusrakenne, johon tulisi neljä operaatiolinjaa. Sitten siirryttiin Brainstorming-vaiheeseen, joka kuitenkin keskeytyi jatkuvasti Nerf-aseiden nuolista. Jostain kumman syystä tiistaina ja tänään useimpiin luokkiin on ilmestynyt useita vaahtokuminuolia ampuvia Nerf-aseita. Nämä kädessään saksalaiset opiskelijat sitten hyökkäilevät toisiin luokkiin tai järjestävät tuliylläkköjä toisilleen. Tätä on tietenkin vaikea uskoa sitä itse näkemättä, mutta tämä on kuitenkin asioiden tila. Kyseessä taitaa olla samanlaisesta ilmiöstä, jossa roskakorin päälle laitetaan minikokoinen koripallokori ja siihen yritetään osua joka kerta kun roskikseen laitetaan jotain. Tylsyyden välttelystä siis. Taidan olla ikävä ihminen, kun en oikein piittaisi luokassa sujahtelevista vaahtokuminuolista samalla kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Minulla on oikeastaan ikävä tiettyä sotilaallisuutta, tai oikeastaan sellaista tervettä sisäistä ylpeyttä omasta joukosta, sen tekemisistä ja saavutuksista. Sellainen loistaa FüAkBw:ssä poissaolollaan. Ylpeyttä ja sotilaallisuutta kyllä on, mutta se tuntuu ontolta ja päälleliimatulta verrattuna suomalaiseen.
Torstaina päivän piti alkaa ohjatulla liikuntakoulutuksella. Paikalle ilmaantui kahdesta luokasta, joiden kirjavahvuus on yhteensä 32 kuintenkin vain kokonaiset 6 henkilöä, joten saimme liikunnanopettajalta vapaat kädet valita lajin. Valituksi tuli sulkapallon kaksinpeli, jossa erän voittajapari sai pysyä kentällä. Odottavat tekivät jotain omaehtoisesti kentän laidalla. Pelistä tuli parempi kuin osasin odottaa ja kaikki saivat hien pintaan.
Ryhmätyössä jatkettiin "operaation" perusrakenteen osien kuten tavoitetilan ja operaatiolinjojen määrittelyä. Kiirastorstai oli määritetty lyhyemmäksi päiväksi ja se loppui yhden kurssilaisen jäähyväistilaisuuteen klo 12. Viime viikollakin oli muuten yhteinen tilaisuus, silloin ylennettiin yksi kurssilainen everstiluutnantiksi. Tunteellisten jäähyväisten jälkeen kurssi lähti tahoillensa pääsiäisen viettoon.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

328.-332. päivä

Joint Endeavour I -hajoituksen toinen viikko alkoi maanantaina kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Työn painopisteenä oli MAB:n eli Mission Analysis Briefin viimeistely. Suomeksi sen nimi taitaa olla operaation perusrakenteen esittely. Esittely pidettiin lounastauon jälkeen. Viikon teema on toimintavaihtoehtojen laatiminen komentajan päätöksentekoesittelyä varten, joka pidetään perjantaina.
MAB kesti suunnitellusti puolitoista tuntia. Kun n. sadan henkilön esikunnan lähes viikon työ tiivistetään 90 minuuttiin, on esityksen sisältö luonnollisesti pelkkää painavaa asiaa. Puhuijia on reilusti toistakymmentä ja jokaisen mielestä oma asia ja aihepiiri on se kaikkein tärkein. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jotta ei tulisi vahingossakaan kysyttyä asioita jotka on jo mainittu. Tietenkään kukaan ei pysty keskittymään täydellisesti koko 90 minuuttia, ei edes komentaja, jolle esitys pidetään. Loogisena seurauksena on, että kukaan ei kysy mitään, korkeintaan nyökyttelee hyväksyvästi. Komentajalla on sentään se etu puolellaan, että hän voi halutessaan keskeyttää esityksen ja pyytää tarkennuksia. Esitysten jälkeen löytyy yleensä kuitenkin aina joku innokas kouluttaja, joka välttämättä haluaa oikaista jonkun väärinkäsityksen. Tällä kertaa sen puheenvuoron piti komentaja B. MAB:n jälkeinen opetuskeskustelu venyi suunniteltua pidemmäksi. Keskustelu sisälsi pääosin kehuja, jotka mielestäni oli perusteltuja, sillä esikunta oli tehnyt hyvää työtä. Erityisesti TOPFAS-sovelluksen käytössä oli kuulemma tehty suuria edistysaskeleita verrattuna aiempiin kursseihin. Suunnitelmia kehuneilla opettajilla on myös vertailupohjaa, sillä samaa harjoitusta ja skenaariota on kuulemma pyöritetty jo vuosia.
Päivän päätteeksi operaatioanalyysiosasto piti oppitunnin siitä, miten heidän tietokoneavusteisia operaatioanalyysityökaluja voi hyödyntää operatiivisessa suunnittelussa ja arvioinnissa. Ääneen pääsi viisi tai kuusi eri henkilöä, joista jokainen toimii oman analyysiohjelmansa pääkäyttäjänä ja kouluttajana. Esimerkiksi eräällä ohjelmalla pystyi laskemaan joukkojen keskityskuljetusten aikatauluja minuutin tarkkuudella. Toisella taas piirrettiin käyriä erilaisista kehitystrendeistä hyvinkin abstrakteilla alueilla, kuten hallinnon tehokkuus tai
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Viime viikolla kirjoitetut harjoitusesseet palautettiin ja niissä olleista virheistä keskusteltiin ja tehtiin harjoituksia. Tunnin päätteeksi katsottiin jakso brittiläistä sotilasaiheista komediaa.
Harjoituksen esikuntatyö jatkui toimintavaihtoehtojen laadinnalla. Tiedustelutoimiston tehtäväksi tuli laatia monimutkaisen skenaarion kolmelle tärkeimmälle vastustajalla todennäköisin ja vaarallisin toimintavaihtoehto riskianalyyseineen. Samalla tiedustelutoimisto teki jo valmisteluja seuraavan viikon sotapeliä varten. Minut käskettiin tukemaan omien joukkojen toisen toimintavaihtoehdon laadintaa tiedustelutoimiston edustajana. Lounastauolla kävin uimassa pitkästä aikaa, ja ehdin jopa syömäänkin sen jälkeen.
Toimintavaihtoehtojen laadinta alkoi ratkaisukohtien ja niihin liittyvien vaikutusten ja toimenpiteiden järjestelyllä. Ensin ne lajiteltiin vaiheisiin, sitten maantieteellisesti, minkä jälkeen taas vaiheittain. Toiminta oli melko kaoottista, sillä jo alussa todettiin että aikaa on käytettävissä melko vähän. Harjoituksen johtaja eversti V. tosin totesi joka-aamuisessa harjoituspalaverissaan, että ajankäyttösuunnitelma vastaa melko tarkasta Naton esikunnissa todellisuudessa käytettäviä aikoja. Ainoana erona on, että JFC:ssa pyörii suunnitteluprosessin ympärillä valtava lauma asiantuntijoita ja erilaisia analyytikoita ja eksperttejä.
Kaottisuuden tunnetta lisäsi se, että molempien toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät toimivat samassa tilassa. Tiloissa on käytettävissä kätevät väliseinät, mutta jostain syystä näitä ei haluttu käyttää. Kun yhdessä ja samassa luokassa sitten työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä, joista tusinan verran puhuu päällekkäin, usein vieläpä englantia ja saksaa sekaisin ja päällekkäin, voi seuraaminen olla suomalaiselle hiukan haastavaa. Osa suunnitteli kartalla, osa paperilla, toiset perinteisesti PowerPointilla ja toiset modernisti TOPFAS:lla. Mikäli minut olisi määrätty osastopäälliköksi, olisin ensimmäiseksi laittanut työergonomian ja perusasiat kuntoon: väliseinät kiinni, pöydät järkevästi ja valkotaulut niin että kaikki näkevät ne. Perusteasiakirjat olisin heijastanut seinälle ja sitten jakanut suunnitteluryhmälle jotain tehtäviä tunnin ajaksi, esim. ratkaisukohtien tai aikatekijöiden pohtimista niin, että olisin itse voinut laatia työsuunnitelman. Sen jälkeen olisin toimintavaihtoehdon omistajana (COA owner) laatinut suunnitteluperusteiden pohjalta alustavan operaatioajatuksen, jonka mukaan itse toimintavaihtoehto on paljon helpompi laatia - sen sijaan että alkaa kiivetä takaperin puuhun. Näin siis täydellisessä maailmassa ja jälkiviisaana. Parannettaviin perusasioihin kuuluisi myös virvokkeet ja välipalat, mutta näiden järkevä järjestäminen näinkin isoon harjoitukseen tuntuu olevan täysin ylivoimainen tehtävä. Sotilaskotia on ikävä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella. Tällä kertaa sain selville opettajan nimen: D.B. Sotahistorian luentosarjan aihe on nyt tarkentunut: se käsittelee poliittista historiaa. Tarkoituksena on käsitellä Saksan politiikalle keskeisiä aatesuuntauksia ja ideologioita, kuten liberalismia, konservatismia ja sosiaalidemokratiaa, ja laittaa näiden suurten käsitteiden ympärille vähän konkretiaa. Luentosarjan keskeinen opetusmenetelmä tulee olemaan opetuskeskustelu. Luennoitsija kertoi haluavansa keskustella mm. siitä, miksi sosiaalidemokratia on Saksassa ja koko Euroopassa kriisissä ja demaripuolueiden kannatus on pudonnut jonnekin 20 ja 10 %:n väliin. Luentosarjan näkökulma on tietenkin Saksan sisäpolitiikassa.
Nykyisten kaltaisen puolueiden lähtökohdat luotiin vuoden 1848 vallankumouksissa Euroopassa. Ensimmäisenä poliittisena liikkeenä ehtivät järjestäytymään liberaalit. Liberalismin lähtökohtana oli syntymäoikeuden sekä luokkien ja säätyjen poistaminen yhteiskunnasta. Etenemisen tuli perustua yksilön kyvykkyyteen. Saksan puoluekentässä liberaalipuolue FDP on pysynyt melko pitkään. Alussa se oli ikään kuin kolmas vaihtoehto SDP:lle ja CDU/CSU:lle. Vihreät perustettiin vasta 1980 ja se pääsi liittopäiville 1983. Vasemmistopuolueita ei Länsi-Saksassa varsinaisesti ollut ja yhdistyneeseen Saksaan se syntyi vasta DDR:n valtapuolueen perinnön päälle. Saksassa ei myöskään ole ollut merkittäviä oikeistopuolueita ennen AfD:n nousua. Luennon lopuksi keskusteltiin liberalismin aatteen ja käsitteen sisällöstä sekä liberalismin historiasta Saksassa.
Harjoitusesikunnassa jatkui toimintavaihtoehtojen suunnittelu tavanomaiseen tapaan, joskin astetta kiivaammin kuin aikaisempina päivinä. Toimintavaihtoehdot esitellään komentajalle esikunnan tarkastuksen yhteydessä seuraavanan päivänä ennen lounastaukoa. Tätä tarkastelutapaa nimitetään termillä "boardwalk" ja siinä esittelijä sekä kuulijat pysyvät seisaallaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suomailaistyylinen tilanneselostus tarkastamaan tulleelle esimiehelle, vaan kierros on valmisteltu. Boardwalk vaikuttaisi olevan jonkinlainen esittelyn ja tilanneselostuksen välimuoto. Keskusteltuani boardwalkista esittelytapana sain kuulla arvion, että se kuuluisi Naton toimintakulttuuriin. Tämä oli kuitenkin vain arvaus.
Torstaina päivä alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli uintikuntosuoritukset, joista tein 25 metrin pikauinnin aikaan 15 sekuntia ja 800 metrin kestävyysuinnin aikaan 16 minuuttia. Molemmat alittavat kirkkaasti kiitettävän (Gold) rajan.
Harjoituksen esikuntatyöstä ei oikeastaan ole erityistä kerrottavaa. Toimintavaihtoehtojen esittely meni hyvin, kuinkas muuten, ja tiedusteluosastolla jatkuivat seuraavan viikon sotapelin valmistelut. Tauolla kävin parin opiskelijakollejan kanssa mielenkiintoisen keskustelun Venäjän tulevaisuudennäkymistä ja operaatiotaidosta. Näkymät ovat huolestuttavan pessimistiset, eikä enää voi pitää lainkaan varmana, että rauha säilyisi meidän tulevan virkauramme ajan (n. 15 - 20 vuotta). Sen verran monet signaalit viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Perjantain esikuntatyöskentely keskittyi siihen, että toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät tarkastivat marssiaikataulun, jonka operaatioanalyytikot olivat laatineet edellisen illan aikana. Tämä aikataulukko ei luonnollisestkaan kattanut vastustajan joukkoja, joten tiedusteluosastolle ei jäänyt paljonkaan tehtävää. Muilla osastoilla sen sijaan arveltiin, että perjantaille suunniteltu palvelusaika ei välttämättä riittäisi taulukkojen tarkastamiseen. Sen takia koko kurssilta kysyttiin, kuka olisi valmis jäämään viikko-ohjelmassa ilmoitettua pidempään palvelukseen. Itselläni oli suunniteltua muuta ohjelmaa, joten ilmoitin olevani käytettävissä viikko-ohjelman puitteissa. Tässä kohden on mielestäni selvä kulttuuriero Suomeen verrattuna. Suomessa harjoitus jatkuu kunnes se päättyy, eikä henkilöiden vapaaehtoisen käytettävyyden perään tarvitse kysellä. Toisaalta viikko-ohjelmaan merkittyjä aikoja ei lähdetä yhtä helposti venyttämään. Tällä viikolla meni monella useana päivänä pidempään kuin klo 17:ään.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen harjoitusviikko: melko kaoottinen ja hektinen, mutta ei kuitenkaan liian työntäyteinen, ainakaan omalla kohdallani. Olisin voinut osallistua aktiivisemmin, mutta toisaalta isossa esikunnassa on hyvä pysyä lestissään. Jos töitä lähtee ehdoin tahdoin haalimaan niin niitä saa kyllä tehdä maailman tappiin asti - isoista esikunnista eivät työt tekemällä lopu.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.

312.- 322. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa kurssi on opintomatkalla. Matkan nimi on "NATO/EU-Hauptstadtreise", eli Nato-, EU- ja pääkaupunkimatka. Matkan opetustarkoitus on tiivistetysti antaa katsaus Naton, EU:n ja valikoitujen liittolaismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tavoitteisiin, menettelytapoihin ja kehitysnäkymiin, Saksan intressejä unohtamatta. Kuten edellisen viikon merkinnöissä totesin, matka toteutetaan osittain pienemmissä osastoissa useisiin eri maihin ja kohteisiin.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.