40.-44. päivä

Maanantai oli kenttäkelpoisuustestien (IGF eli Individuelle Grundfähigkeiten) suorituspäivä ja järjestelyistä vastasi meidän luokkamme (D). Päivä järjestettiin koululta n. puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla ampumarata- ja harjoitusalueella. Päivä tarjosi suoritusmahdollisuuden kaikille muille kenttäkelpoisuustestien osakokonaisuuksille paitsi liikunnallisille. Näitä ovat rynnäkkökivääri- ja pistooliammunta, suojelukoulutus, lääkintäkoulutus ja jalkamarssi. Marssi järjestettiin ampumaradan vieressä sijaitsevalla kasarmialueella, jossa kuulemma on ilmavoimien aliupseerikoulu. Marssilla on 15 kilon kantamus ja sen pituus on 6 tai 12 kilometriä riippuen siitä, haluaako tavoitella kultaista suoritusmerkkiä. Lääkintäkoulutukseen on suoritettava teoreettinen osuus verkkokurssina (itse en tätä ole vielä päässyt suorittamaan, koska minulla ei ole siihen tunnuksia).

Minun osuuteni järjestelyissä oli rynnäkkökiväärin ampumatarviketäydennyksissä. Ammunnassa jaetaan ampujille valmiiksi lipastetut lippaat, jotka minä täytin. Varsinaisista suorituksista osallistuin kivääri- ja pistooliammuntoihin. Sain molemmista parhaan arvosanan (kivääri 14/16, pistooli 5/5). Kivääriammunta suoritettiin 16 patruunalla kahteen kaatuvaan maaliin neljältä tasalta (150, 100, 50 ja 30 m). Ensimmäiseltä tasalta ammuttiin seisten pystytuelta, toiselta maaten, kolmannelta ja neljänneltä seisten ja polvelta. Jokaiselta tasalta ammuttiin 4 patruunaa ja molemmat maalit oli tuhottava. Aikarajaa ei ollut. Pistooliammunnassa ammuttiin 5 patruunaa kolmeen maaliin 25 metrin tasalta. Jokainen maali oli tuhottava. Ensimmäinen laukaus oli kaksitoiminen. Aikarajaa ei ollut.

Järjestelyihin kuului valmistelujen lisäksi tietysti myös purkaminen ja huolto, sekä päivän ajaksi järjestetty pienimuotoinen kanttiini, jonka järjestelyihin myös osallistuin. Mukava, opettavainen päivä ja hyvää vaihtelua luento-opetukseen.

Tiistaina jatkui esikuntatyön opetus samojen opettajien johdolla. Perustetuille esikunnan osastoille annettiin uudet tilanteet ja tehtävä laatia esittelyasiakirjoja. Välillä oli luentoja perusteista kuten esim. vaihtoehtojen arvioinnin teoriasta ja välillä ryhmien tuotoksia tarkasteltiin. Esikuntatyö on täällä todella erilaista ja siksi opetusta on varsin vaikea seurata. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tukea ryhmäni toimintaa.

Tiistai-iltapäivällä puhdistettiin koko luokan voimin maanantain ammuntojen aseet. Minä putsasin kaksi Heckler & Koch G36:sta. Aloin purkamaan aseita tarkoituksella kysymättä keneltäkään neuvoa, ja pienen pohdinnan jälkeen se onnistuikin. Pari vinkkiä sain kyllä pyytämättäkin.

Keskiviikko alkoi koulun johtajan amraali C.S:n luennolla, jonka aiheena oli esikuntatyö. Amiraali puhui miellytävän hitaasti ja selkeästi, mikä oli tervetullutta. Milloinkohan olen muuten viimeksi nähnyt käytettävän piirtoheitintä oppitunnilla? Siitä on varmaankin n. kymmenen vuotta.

Tapaaminen on useimmissa tilanteissa paras johtamistapa, sillä tapaaminen mahdollistaa välittömän ja henkilökohtaisen viestinnän. Tapaaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, jolloin tekniset apuvälineet tulevat kyseeseen. Tapaamisen hinta on kuitenkin korkea: se käyttää ihmisten aikaa, joka on nykyään niukka, kallis ja kovin kilpailtu resurssi. Amiraali suositti suurten kalenterin mallisten excel-taulukkojen käyttä ajanhallinnan suunnitteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten (Besprechung) suunnittelun ja perustelun pohjana amiraali suositteli pohtimaan, kuka niistä hyötyy (Cui bono?). Johtajan on tunnettava organisaationsa ja mietittävä, ketä asia koskee ennen kuin kokoaa tapaamisen. Tapaamiset on myös valmisteltava huolellisesti. Kyse on viime kädessä vallankäytöstä, eikä sitä ei saa käyttää väärin. Valmistelu ei kuitenkaan tarkoita, että tapaamisessa käsiteltävä asia on jo käsitelty tai päätetty. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tapaamisten ilmapiiriin. Tässä kohden ei ole liian pieniä yksityiskohtia: istumajärjestys, kalustus, tarjoilu, nimikyltit, jne. – kaikella on merkitystä. Myös epäviralliset tapaamiset ovat hyvin tärkeitä (esim. ruokailut, kahvitauot jne.).

Eräs mielenkiintoinen havainto: Saksan osavaltioilla on erilaisia arkipyhiä ja vain osa vapaapäivistä ovat kansallisia. Esim. pyhäinpäivä tai karnevaalipäivä eivät kaikissa osavaltioissa ole vapaapäivä, mutta joissain ne ovat. Tämä nousi esiin ajanhallinnan suunnittelun yhteydessä.

Seuraava luennoitsija oli everstiluutnantti J.B., jonka aiheena oli tiedotusvälineiden kanssa työskentely (Informationsarbeit, myös Pressearbeit tai Medienarbeit). Esikunnan tiedotusupseeri on tärkeä apu, kun halutaan lähettää sanoma. Mikäli esikunnan edustajana toimii tiedotusvälineiden kanssa on syytä valmistautua huolellisesti. Haastattelua tai jutun tekoa varten kannattaa varata aikaa, mielellään vähintään tunti. Avainsanoman on oltava selkeä ja mahdollisuuksien mukaan avoin ja rehellinen. Muuta mielenkiintoista ei kannata sanoa. Aikaa sanomiseen annetaan lähetyksessä yleensä n. 20–30 sekuntia, joten sitä ei kannata käyttää turhaan löpinään tai epäröimiseen. Turvaluokiteltujen tietojen kanssa pitää olla tarkkana, sillä tiedotusvälineet vuotavat tiedot käytännössä aina, eivätkä joudu siitä käytännössä koskaan vastuuseen.

Iltapäivällä oli liikuntakoulutusta, jonka aiheena oli ohjelman mukaan lihashuolto rullalla. Aiheesta poiketen opettaja (P.N.) veti meille kuitenkin lihaskestävyyskuntopiirin, jossa laitettiin taas hiki virtaamaan ja maitohapot lihaksiin. Suihkun jälkeen ajattelin mennä uimaan, mutta en ehtinyt uida kuin 100 metriä ennen kuin uimavalvoja karkoitti minut altaasta. Hänellä loppui työaika joten uiminen loppui siltä päivältä siihen. Ihme touhua.

Torstaina jatkui tiedousvälineiden kanssa työskentelyn opetus. Työryhmät olivat valmistelleet puheenvuoroja ja aiheita (Sprechzettel, Sprechempfehlung tai ns. talking points), joita käyttää fiktiivisessä paneelikeskustelussa, joka lähetettäisiin valtakunnallisessa radiossa suorana lähetyksenä. Haastattelun toteutti luokkaympäristössä erittäin kokenut toimittaja Klaus Pokatzky. Keskustelusta saatiin suora ja välitön palaute. Tiedotusvälineiden kanssa työskentely tulisi nähdä mahdollisuutena saada oma agenda laajaan jakeluun. Nyt toimittajat nähdään usein pakollisena pahana tai jopa vihollisena. Oma sanoma tulisi esittää yksinkertaisesti ja mikäli mahdollista luoda esimerkkien avulla kuulijoille mielikuvia. Tyypillinen radiopuheenvuoro kestää n. 30 - 40 sekuntia, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi yhtään. Pidemmässä haastattelussa tulisi olla aloitus, selkeä argumentatiivinen linja sekä ydinsanoma, joka toistetaan riittävän monta kertaa.

Torstai-iltapäivällä koululla vieraili Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen. Hän piti koko koululle n. tunnin kestäneen puheen, minkä jälkeen hän vastasi kuulijakunnan kysymyksiin n. tunnin ajan. Ministerin puhe oli erittäin hyvä sekä sisällöltään, esitystavaltaan että dramaturgialtaan. Sisällössä oli myös painavaa asiaa, joka tulee vaikuttamaan pitkälle Führungsakademien tulevaisuuteen. Puheensa aikana ministeri jakoi koulun johtajalle amiraali C.S:lle suoria tehtäviä aikamääreineen. Ministeri velvoitti myös kaikki everstit ja kenraalit (kenraaliluutnanttiin asti) luennoimaan koululla vuosittain. Lisäksi ministeri määräsi, että koulun opettajakunnan on vaihduttava useammin kuin nykyisin, että kosketus Bundeswehrin kentän todellisuuteen ei katoaisi. Ministeri otti myös suoraan kantaa opetuksen sisältöön ja vaati, että sodankäynnin uusimpiakin kehitystrendejä on käsiteltävä. Myös opetusmenetelmiä ja välineitä on uudistettava. Puhe sisälsti runsaasti täysin päinvastaisia kohtia siihen nähden, mitä meille opetuksesta ja sisällöstä on tähän mennessä kerrottu. Omalta paikaltani näin, kuinka eturivissä istuvat vanhemmat sotilashenkilöt kiemurtelivat tuoleissaan. Erinomainen puhe kerta kaikkiaan. Ei siis haitannut, vaikka iltapäivän kieltenopetus jäi väliin ja esikuntatyön viimeisen vaiheen viimeistely venyi vähän pidemmälle iltaan.

Perjantaina oli esikuntatyön kolmeviikkoisen moduulin viimeinen päivä. Aamulla oli minun vuoroni pitää ns. herätys, ja teimme muutaman minuutin merimiespainia sekä lyhyen lauluharjoituksen. Lauluharjoitus ei mennyt ns. ihan putkeen, mutta olipahan erilainen herätys. Työryhmät totettivat päätöksentekoesittelyn komentajalle. Kolme työryhmää käyttivät toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä ja myös esittelyiden aiheet olivat erilaiset. Toimin oman työryhmäni "projektiupseerina" ja olin äänessä esittelyn aikana. Meidän työryhmämme esittelyä ei hyväksytty, sillä en onnistunut myymään suunnitelmaamme komentajaa esittäneelle everstiluutnantti B.K.:lle. Epäonnistuminen meni varmasti osittain kankean saksankieleni piikkiin. Opintojakson päätti palautekeskustelu, jossa hyödynnettiin punaisen, keltaisen ja vihreän kortin nostoa sen mukaan oli esitetyn väitteen kanssa samaa mieltä, eri mieltä tai siltä väliltä.

Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas, mutta jälleen hyvin toteutettu ja antoisa.