413. - 417. päivä

Maanantaina jatkettiin edelleen ryhmätyön jalostamista esitysharjoittelun merkeissä. Aamupäivän ohjelmassa oli "dry run" koulun pääauditoriossa, jossa myös varsinainen esitys pidetään torstaina. "Dry run" toistettiin iltapäivällä. Illalla pystytimme yhdessä A.J.:n ja H.R.-T.:n kanssa luokkarakennuksen alakäytävälle jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn. Kiertonäyttely on koululla parisen viikkoa.
Tiistaina vuorossa oli koko esityksen läpikäynti. Siihen kuului yhteinen esitys pääauditoriossa sekä alatyöryhmien esitykset moduuleissa. Myös tämä harjoittelu toteutettiin kaksi kertaa. Iltapäivällä seuraavalle kurssille osallistuva suomalainen upseeri kävi koululla tutustumassa ja esittelin hänelle paikkoja.
Keskiviikkona oli päästy harjoittelussa kenraaliharjoitusvaiheeseen. Tämä tarkoitti sitä, että harjoittelu tehtiin vielä kerran, mutta koulun johtokolmikkoon kuuluvan amiraali S:n läsnäollessa. Harjoittelukierrokseen sisältyivät sekä pääauditorion yhteinen osuus että työryhmien eriytyvät osuudet. Myös käytäville asetellut "messuosastot" tai poster-esitykset tarkastettiin.
Minä olin ilmoittanut olevani poissa keskiviikon kertauskierroksista, sillä valmistelin koulun illalla pidettävää näyttelyn avajaistilaisuutta. Kurssin luokkarakaennuksen alakertaan maanantaina pystytetyn näyttelyn avajaisiin tuli ilahduttavan ja yllättävän paljon väkeä: yli 40. Kaukaisimmat vieraat olivat Kauhavalta asti. Aloituspuheiden jälkeen tutustuttiin näyttelyyn ja kuultiin Suomen Jääkärimuseon johtajan asiantunteva, n. tunnin mittainen luento aiheesta. Tilaisuus oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Olin pyytänyt paikalle myös luokkatoverini toimimaan valokuvaajana, joten tilaisuudesta saadaan varmasti aikaiseksi myös jonkinlainen juttu Führungsakademien nettisivuille.
Torstaina päästiin sitten vihdoinkin tositoimiin Studienphasen tulosten esittelyssä. Aamupäivä oli varattu erilaisille järjestelyille, ja minä käytin sen näyttelyn avajaisten jälkien siivoamiseen. Varsinainen esittely alkoi klo 13. Paikalla oli runsaasti kenraalikuntaa, yhteensä yli 20 kenraalia ja amiraalia Bundeswerin komentajan (Generalinspekteur eli GI) johdolla. Yhteinen esittely kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen siirryttiin kahvitauon kautta neljään eri alaryhmään. Tämän jälkeen kokoonnuttiin jälleen suureen auditorioon, jossa kunkin alatyöryhmän johtajat pitivät esityksestään 5 minuutin yhteenvedon. Tämän jälkeen nähdystä keskusteltiin. Kenraalit esittivät kriittisiä ja tiukkoja kysymyksiä, mutta saksalaiset kollegat olivat hyvin valmistautuneita "hiillostukseen". Vaikka esityksissä tuotiin rohkeasti esiin uusia näkökulmia, jäi mielestäni terävin kritiikki Bundeswehrin ongelmakohtia kohtaan esittämättä. Ehkä hyvä niin, kyseessähän oli kuitenkin samalla FüAkBw:n uuden ajatuspajan German Institute for Defence and Strategic Studies GIDS:n avajaisten ensimmäinen tilaisuus (kolmesta). Tilaisuuden lopuksi puhui GI. Uusi GI on ollut virassa vasta vähän aikaa. Hän teki energisen ja innostavan ensivaikutelman, joka poikkesi varsin paljon edellisen viranhaltijan olemuksesta. GI:n sanoma opiskelijoille oli, että meidän tulee olla rohkeita päätöksentekijöitä ja itsenäisiä ajattelijoita. Siihen meidät on koulutettu: ajatteluun, päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen. Joka käänteessä ei kannata kysyä lupaa tai neuvoa, saatikka noudattaa jokaista prosessin vaihetta viimeistä pykälää myöten.
Tilaisuus ja keskustelu jatkui coctail-päivällisellä kerhon isossa juhlasalissa. Ruoan illalliselle valmisti merivoimien kokkikurssi ja tarjoilut olivat kertakaikkisen herkulliset. Ruoasta maksetulle 35 euron hinnalle sai tällä kertaa todellakin vastinetta. Vaihdoin muutaman sanan Brunssumin esikuntapäällikön kenraalimajuri W.O.:n kanssa, joka poikkea virkistävällä tavalla saksalaisten kenraalien valtavirrasta.
Perjantaina oli GIDS:n avajaisten toinen vaihe, eli ensimmäinen avoin keskustelutilaisuus. Se sisälsi alustuksen strategian määritelmästä (josta ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen...) sekä kolme paneelikeskustelua. Ensimmäinen paneelikeskustelu käsitteli kulttuuria ja strategiaa, toinen urheilua, yhteiskuntaa ja strategiaa, ja kolmas kestävää kehitystä ja strategiaa. Tilaisuuteen osallistumisen piti alun perin olla vapaaehtoista, mutta koska tarpeeksi vapaaehtoisia ei ilmestynyt käskettiin kaikki paikalle vähintään kahteen ensimmäiseen paneelikeskusteluun, jotka olivat ennen lounasta. Ilmaisen lounaan (!) jälkeisen paneelikeskustelun kuuleminen olisi aiheuttanut ylimääräisiä tunteja, joten käytännössä kaikki opiskelijat kaikkosivat lounastauon yhteydessä.
Tilaisuus oli sinänsä onnistunut ja olennainen osa GIDS:n avajaisia. Varsinaiset avajaiset pidettiin puolustusministerin läsnäollessa Helmut Schmidt -yliopiston avoimien ovien päivänä seuraavana lauantaina. Tällöin myös julkaistiin GIDS:n ensimmäinen julkaisu ja avattiin sen nettisivut. Ei voi kuin toivottaa onnea kunnianhimoiselle hankkeelle! Harvoin saa olla todistamassa, kun ihka oikea ajatuspaja polkaistaan maasta pystyyn.

148.-151. päivä

Tämä viikko aloitti kurssin toisen kolmanneksen eli opinnot. Tähän muutokseen liittyen siirryttiin uusiin opetusryhmiin: 3 maavoimien luokkaa, 2 ilmavoimien luokkaa ja 1 merivoimien luokka. Samalla muutettiin kaapit uusiin luokkiin. Merivoimien opetusryhmästä (Hörsaal) muodostui näin ollen varsin suuri, 21 henkilöä (tai 22 henkilöä, sillä yhden siviiliopiskelijan sijoitus on ilmeisesti vielä jollain tapaa epäselvä, tai sitten hän vaihtelee maa- ja merivoimien välillä opetettavasta asiasta riippuen). Käytännössä merivoimaluokka tulee joissain tilanteissa kuulemma jakautumaan kahteen osaan. Se onkin järkevää, sillä tällä suositussa opetusmenetelmässä eli opetuskeskustelussa n. kahdenkymmenen hengen ryhmä lienee tarpeettoman suuri.
Maanantai oli vapunpäivä, joka Saksassakin on vapaapäivä.
Tiistai alkoi puolustushaaraopintojen avauksella, jossa olivat läsnä kaikki puolustushaaran opettajat. Johdantoluennon piti pääopettaja ja merisotaopin laitoksen (Bereich Marine) johtaja, kommodori H.S. Merisotaopin opinnot jakautuvat kolmeen pääteemaan: perusteet (4 viikkoa), strategia ja kehittäminen (9 viikkoa) sekä operatiivinen johtaminen (12 viikkoa). Teemat menevät osin lomittain ja ohjelmasta voidaan joustaa. Suurin osa harjoituksista sijoittuu viimeiseen teemaan ja jakson loppupuolelle. Puolustushaaraopinnot kestävät lähes jouluun saakka. Kommodori on samalla merivoimien komentajan (Inspekteur der Marine) edustaja koululla, ja tähän liittyen hänellä on mm. edustustehtäviä. Esityksensä lopuksi kommodori kiinnitti huomiota ulkoiseen olemukseen ja esiintymiseen (HASE, eli Haltung, Auftreten, Sprache, Erscheinung). Asian korostaminen lienee kaikkien maiden merivoimille yhteinen ilmiö.
Tämän jälkeen siirryttiin suoraan opetettavaan asiaan. Ensimmäisen opintokokonaisuuden aihe on merivoimien henkilöstöhallinto. Johdantoluennon piti jo edeltävältä opintojaksolta tuttu kommodori W, minkä jälkeen luentoa jatkoi kommodori G. Luento käsitteli merivoimien henkilöstön ajankohtaisia asioita, tulevaisuutta ja haasteita. Luento käsitteli luonnollisesti valtaosin merivoimien henkilöstöjärjestelmää Bundeswehrin ja kansallisesta näkökulmasta. Asioita ei näin ollen ole lainkaan helppo ymmärtää, siltä minulta puuttuu paljon tarvittavaa perustietoa koko valtionhallinnosta ja Bundeswehristä. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita vertailemalla niitä Suomen järjestelmään ja yhdistelemällä siihen vähään, minkä jo luulen tietäväni. Mielenkiintoisena pidin esim. kompetenssialuekiintiöitä, joiden mukaan henkilöstön koulutusta ja urapolkuja suunnitellaan. Jokaisella yleisesikuntaupseerilla tulisi olla kaksi kompetenssialuetta, joiden perusteella hänen urapolkunsa suunnitelllaan. Kullekin kompetenssialueelle on henkilöstökiintiö. Kompetenssialueiden rajat eivät kuitenkaan ole kiveen hakatut. Järjestely muistuttaa eräiltä osin puolustusvoimissa käytettävää keskitetyn urasuunnittelun järjetelmää. Kansainvälinen palvelus on Bundeswehrissä edelleen vapaaehtoista (oletan, että tällä tarkoitetaan yksittäisten sotilaan ulkomaantehtäviä). Sotilaiden eläkeikään on Saksassa(kin) tulossa joustoa, eli se on joissain tapauksissa neuvoteltavissa. Trendi on kuitenkin, että sotilaiden eläkeikää nostetaan. Ylentäminen tapahtuu täysin eri periaatteiden mukaan kuin Suomessa, koska palkka on sidottu sotilasarvoon. Siirroista on ilmoitettava vähintään 6 kuukautta ennen siirtoa. Tätä 6 kk suoja-aikaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli henkilö suostuu siirtoon aikaisemmin (ja käytännössä näin on ylemmissä tehtävissä kuulemma aina).
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta. Yritin parhaani mukaan saada kiinni puhetulvan punaisesta langasta. Bundeswehriä voidaan käyttää seuraavissa liittovaltion perustuslain tarkoittamissa tilanteissa ulkomailla (perustuslain artikkeli 24 II): Liittouman puolustus (Naton peruskirjan artikkeli 5), unionin tukeminen (EU:n peruskirjan 42 pykälä), kriisinhallinta valtioita vastaan, kriisinhallinta kapinallisia vastaan sekä muut, mandaatilla vahvistetut kriisinhallintaoperaatiot. Lisäksi Bundeswehriä voidaan käyttää ulkomailla seuraavissa tapauksissa (perustuslain 87 a I artikkelin nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus, näiden kansalaisten puolustus sekä valtion itsepuolustus. Bundeswehriä voidaan käyttää liittovaltion sisällä seuraavissa tapauksissa (perustuslain artikkelin 87 a III nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus tai turvallisuuden varmistaminen (Verteidigungsfall/Spannungsfall), kohteiden suojaaminen tai sotilaallisten maa-, meri- ja ilmakuljetusten kontrolloimiseksi. "Spannungsfall" tarkoittaa Bundeswehrin liikekannallepanoa. Tämän lisäksi on olemassa "pieni valmiuden kohottaminen" (kleiner Spannungsfall), joka tarkoittaa käytännössä Naton voimavarojen liikekannallepanoa. Bundeswehrin sisäiseen käyttöön oikeuttaa myös sisäinen hätätila (kapina), jonka taltuttamiseksi poliisin voimavarat eivät riitä (perustuslain 87 a IV pykälä) sekä katastrofiapuun, johon sisältyy myös terrorismin vastainen toiminta (perustuslain 35 II ja III pykälä). Tämä jaottelun tulisi siis kattaa sota, sisällissota ja kaikki muut sotaa alemmat kriisit ja mahdollistaa Bundeswehrin käyttö perustuslakia noudattaen.
Iltapäivän päätteeksi oli tehtävänanto merivoimen henkilöstöhallinnon ryhmätyöhön. Se käsittelee samaa kompetenssiprofiilia kuin edellinen ryhmätyö, mutta merivoimien näkökulmasta.
Keskiviikko alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n ajankohtaiskatsauksella. Bundeswehriä on lyhyessä ajassa kohdannut kolme tapausta, jotka ovat aiheuttaneet kohua tiedotusvälineissä. Puolustusministeri on kommentoinut näitä tapahtumia tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä ja jopa suuttumusta saksalaisissa sotilaissa. Amiraalin puheenvuoro ja sitä seurannut keskustelu käsittelikin upseerien poliittisen roolin ulottuvuuksia ja rajoja, upseerien sananvapautta sekä Bundeswehrin johtamiskulttuuria ja palautejärjestelmää. Täytyy vilpittömästi ihailla täkäläistä tapaa puhua avoimesti vaikeistakin aiheista. Toisaalta täytyy yhtä lailla ihmetellä sitä, että monessa puheenvuorossa esiin nostetut tärkeät kritiikin kohteet ja uudistustarpeet, kuten tietyt puutteet palautejärjestelmässä ja johtamiskulttuurissa, joita suomalaisena pidän itsestäänselvyyksinä, eivät täällä ole kunnossa. Tilaisuus oli siis hyvä ja tarpeellinen, vaikka sen kaikilta osin ei olisi pitänyt olla.
Tämän jälkeen palattiin merivoimien henkilöstöhallinnon pariin. Luento käsitteli aliupseerien ja miehistön ajankohtaisia henkilöstöasioita merivoimissa ja sen piti komentaja I.J. Luennolla kävi ilmi, että Saksan merivoimien henkilöstöongelmat ovat hyvin samansuuntaisia kuin monissa muissa länsimaisissa merivoimissa: Aluspalvelus ei kiinnosta riittävästi, etenkään erikoishenkilöstöä, aliupseereita ja miehistöä. Bundeswehrissä on kokeiltu jopa täsmärekrytointia koulupudokkaille. Tämä kokeilu, jossa soveltuvuuskokeen läpäisseet syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saavat sopimuksen miehistötehtäviin laivastossa on osoittautunut menestykseksi ja kokeilua aiotaan jatkaa. Luennoitsija käytti paljon aikaa miehistö- ja aliupseeritehtävissä palvelevien henkilöarvioinnin ja jatkokäytön suunnittelun selvittämiseen. Oli hassua todeta, että tehtävässä on paljon yhtymäkohtia suomalaiseen varusmiesten ja resesviläisten henkilöarviointiin.
Iltapäivällä oli liikuntaa tavalliseen keskiviikkoiseen tapaan. Liikunta, kieltenopetus sekä muiden yhteisien aineiden kuten oikeudenhoidon ja sotahistorian opetus tapahtuu edelleen luokkakokoonpanossa, ei puolustushaarajaon mukaisesti. Ohjelmassa oli kevyitä pallopelejä: polttopalloa ja jalkapallotennistä. Vaihteeksi näin ja ei edes tullut kunnolla hiki.
Liikunnan jälkeen palattiin vielä luokkaan, jossa merisotalinjan luokanvalvoja (Tutor) halusi keskustella koulun johtajan tiedotustilaisuudesta - sekä sen sisällöstä että siellä nähdyistä esimerkeistä upseerin käytöksestä. Keskustelu polveili moneen muuhunkin aiheeseen, joista painopisteeksi muodostui upseerien poliittinen osallistuminen ja poliitikan vaikutus upseereihin. Nämä molemmat ovat mielestäni Saksassa merkittävästi voimakkaampia ilmiöitä kuin Suomessa.
Torstaina pääosa ajasta käytettiin ryhmätöiden valmisteluun. Koska aikaa oli työmäärään nähden runsaasti, ehdin lounastauolla käymään myös uimassa. Englannintuntien aikana oli toisen työryhmän kokoontuminen, johon kuulun. Tässä työryhmässä kootaan näkemyksiä persoonallisuuden kehityksen (Persönlichkeitsentwicklung) opetuksen kehittämiseksi FüAkBw:ssä. Olen tuonut tähän työryhmään omat kokemukseni Maanpuolustuskorkeakoulun ja Suomen yleisesikuntaupseerikurssin johtamisen ja komentajuuden opetuksesta.
Perjantaina purettiin ryhmätyön tulokset. Yhteenvetona päädyttiin siihen, että merivoimien esiupseerien (Marineuniformträger) koulutuksen perustaksi ei tarvita erityistä peruskomptenssiprofiilia, vaan että puolustushaarayhteinen esiupseerien ja yleisesikuntaupseerien kompetenssiprofiili kelpaa sellaisenaan myös merivoimille. Ryhmätyön tulokset esitellään merivoimien esikuntaan. Perjantain toinen aihe oli se, että eräät keskiviikkoisessa koulun johtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellyt asiat olivat ilmestyneet aamun sanomalehdessä (FAZ). Tämä herätti keskustelua erityisesti siksi, että amiraali oli tilaisuuden alussa vedonnut ns. Chatham House -sääntöihin (eli että tilaisuudessa tapahtuvaa keskustelua voi lainata vapaasti, mutta mainitsematta henkilöitä tai näiden sidonnaisuuksia). Jäämme jännityksellä odottamaan jatkoa.

139.-142.päivä

Maanantai oli toinen pääsiäispäivä. Tiistai alkoi uuden opintojakson esittelyllä. Moduulin aiheena on henkilöstöhallinto sekä organisaatioteoria. Jakso sisältää sekä luentoja, harjoituksia ja ryhmätöitä. Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti D.H. puolustusministeriöstä, missä hän työskentelee ministeriön johdon alaisessa organisaatio- ja tarkastusesikunnassa. Hänen luentonsa käsitteli organisaation (eli henkilöstökokoonpanon), määrärahojen ja henkilöstön muodostamaa kokonaisuutta ja näiden kolmen tekijän keskinäisiä riippuvuussuhteita. Johto määrittää tavoitteet, ja tavoitteet vaikuttavat organisaatioon. Tämä tarkoittaa, että organisaatio on aina muuttuva ja joustava. Näin tuleekin olla. Bundeswehrissä on tavoitteena, että upseerit olisivat asiantuntijoita tai syventyneitä yhdellä toimialalla. Yleisesikuntaupseereilla näitä erikoistumisalueita tulisi olla kaksi. Tavoitteena on, että yleisesikuntaupseerit palvelisivat urallaan kahdessa eri tehtävässä kummallakin näistä erikoistumisaloista. YE-upseereiden tavoite Bundeswehrissä on vähintän A16-tason virka, mutta kaikki eivät tähän pääse.
Seuraavan luennon piti everstiluutnantti M.L. Hän työskentelee samassa ministeriön johto- ja tarkastusesikunnassa kuin edellinen luennoitsija. Hänen luentonsa käsitteli Bundeswehrin organisaation ja henkilöstöhallinnon tärkeimpiä perusteasiakirjoja. Organisaatiota ei sellaisenaan ole kuvattu missään yksittäisessä asiakirjassa (kuten Suomen kenttäohjesäännöt). Tärkeimmät perusteasiakirjat ovat Saksan puolustusselonteko (ns. Weissbuch) sekä ns. "Dresdenin julkaisu" (Dresdner Erlass), jossa kuvataan puolustusministeriön hallinnonalan ylimmän johdon vastuut ja organisaatio. Bundeswehrin varsinainen organisaatio ja henkilöstökokoonpano on tarkemmin kuvattu useissa erilaisissa alemman tason suunnitelmissa ja konseptiasiakirjoissa. Kokonaiskuvan hahmottaminen on siksi vaikeaa. Olen pannut merkille, että organisaatiot ovat usein vaikeita hahmottaa myös saksalaisille kollegoilleni. Tämän huomaa siitä, että he eivät mielestäni usein oikein osaa vastata selkeästi, kun esitän heille organisaatioita koskevia kysymyksiä. Tilanne olisi kylläkin vastaava minun kohdallani, mikäli minulta kysyttäisiin puolustusministeriön tai pääesikunnan organisaatiosta. Merivoimat ja Logistiikkalaitoksen organisaation voisin sanoa jotakuinkin tuntevani. Luennoitsija väitti, että kaikki puolustusministeriössä palvelevat sotilaat eivät ole Bundeswehrin ylitarkastajan (Generalinspekteur der Bundeswehr) alaisia, vaan ovat ministerin johdossa. Tarkemmin ajatellen näinhän se tietenkin on eli tilanne on vastaava kuin Suomessa.
Ajatukseni vain sekoittuivat siitä, että ylitarkastaja esikuntineen on osa puolustusministeriötä, kun taas Suomessa pääesikunta ja puolustusministeriö ovat erilliset (operaatioesikunnan asemaa tässä kokonaisuudessa en vieläkään ymmärrä, mutta onhan tässä vielä kurssia jäljellä). Aamupäivän kolmannen luennon piti everstiluutnantti Ingo Kloppmeier aiheesta prosessinohjaus organisaatiossa. Prosessinohjaus Bundeswehrissä toteutetaan AKV-periaatetta noudattaen (Aufgabe, Verantwortung, Kompetenz). Tällä tarkoitetaan, että tehtävän, vastuun ja osaamisen tulisi kulkea käsi kädessä. Luennon perusteella prosessijohtaminen on lyönyt itsensä täysillä läpi myös Bundeswehrissä. Mielestäni prosessijohtaminen on näkökulma asioiden johtamiseen, joka ei sovellu sellaisenaan kuin hyvin harvojen asioiden käsittelemiseen, eikä lainkaan ihmisten johtamiseen. Vaikuttaisi siltä, että prosessijohtaminen on koulukuntana saanut sivustatukea uusilta tietoteknisiltä toiminnanohjaus- ja johtamisjärjestelmiltä, jotka edellyttävät prosessimallista ajattelutapaa (PVSAP/SASPF). Oma ajatteluni ei oikein taivu pelkistämään monimutkaista todellisuutta yksinkertaisiksi prosesseiksi, joilla on syöte, vaiheita ja tuote. Minusta prosessiohjaus tai -johtaminen on rajoittunut ja kankea johtamisjärjestelmä monimutkaisten organisaatioiden johtamiseen.
Aamupäivän kolme luentoa toteutettiin rasteina siten, että kaksi luokat kiersivät pareittaan kolmella eri luennolla. Luentojen pitäjät joutuivat siis esittämään saman asian kolme kertaa peräkkäin. Tällä tavalla järjestää opetus on sekä huonoja että hyviä puolia. Kun luennot ovat aiheiltaan lähellä toisiaan, joutuvat opettajat kaiken lisäksi miettimään, mitkä luennot kuulijat ovat jo kuulleet, ja siten sopeuttamaan aihetta aamupäivän mittaan. Kaikkia perusteita ei tarvitse kerrata kolmannella luennolla. Aamupäivän lopuksi kurssi kokoontui vielä yhteen reflektoimaan ja keskustelemaan aamupäivän aiheista. Nämä ovat yleensä varsin hyviä tilaisuuksia, mutta nyt keskustelu ei jostain syystä saanut tulta alleen. Liekö ollut pääsiäisloman jälkeistä väsymystä. Iltapäivällä luokanvalvojan tunneilla käsiteltiin ajankohtaisia asioita sekä kuultiin luokanvalvojan luento hänen kokemuksistaan osallistumisesta tulvavaurioiden rajoittamiseen vuonna 2013. Tämä luento liittyi lomaviikkoni aikaiseen aiheeseen eli viranomaisyhteistyöhön.
Keskiviikon rakenne oli samankaltainen kuin tiistain: kolme ryhmää kiersi kolmella rastilla luokissa kuulemassa luentoja, ja aamupäivän päätteeksi oli kokoava reflektointi- ja keskusteluistunto.
Ensimmäinen luento käsitteli keskivälin henkilöstösuunnittelua ja sen piti osastopäällikkö L. puolustusministeriöstä. Hän lähestyi aihetta henkilöstömäärän kasvattamisen ja siihen liittyvien ongelmien näkökulmasta. Keskivälin suunnittelujänne on 7 vuotta. Erityisen haasteellisina lähtökohtina luennoitsija nosti esiin väestökehityksen sekä ns. osaamisvajeen. Sunnittelun suurimmaksi haasteeksi hän nosti keskivälin henkilöstösuunnitelman yhteensovittamisen muiden osastojen suunnitelmien kanssa. Minua kiinnosti eniten osaamiseen liittyvät kysymykyset. Mitä
sotilaan on osattava 10, 20 tai 40 vuoden kuluttua? Vastausta ei ole olemassa. Lisäksi tulevat ongelmat palveluspaikkojen täytössä: kaikki eivät suostu palvelemaan missä tahansa, etenkään ne osaajat, joilla on kysyntää työmarkkinoilla. Luokasta kysyttiin, onko yleinen asevelvollisuus varasuunnitelma. Ei kuulemma ole, koska se ei ole järkevää eikä se saa olla suunnitelmissa. Näistä vastauksista oltiin luokassa myös eri mieltä.
Toisen luennon piti alivaltiosihteeri H.B. puolustusmienisteriöstä. Hänen toimialaansa on henkilöstömenojen hallinnointi. Merkittävä eri Saksan ja Suomen järjestelmien välillä on, että sotilasarvo ja palkkaluokka ovat sidoksissa toisiinsa. Kullekin sotilasarvolle on siis sitä vastaava palkkaluokka (tai joissain tapauksissa kaksi), ja sotilaiden ylentäminen voi tulla kyseeseen vain mikäli siihen on rahallisesti varaa (eli virka on avoin). Koko luento pyöri oikeastaan
tähän järjestelyyn liittyvien lainsäädännön, sopimusten ja poikkeustapausten ympärillä. Bundeswehrin henkilöstömäärät ovat Suomeen nähden suuria. Esimerkiksi kenraalin virkoja on n. 200, ja upseerien virkoja yhteensä n. 25000. Lääkintäupseerien virkoja on yhteensä n. 4000. Bundeswehrin henkilöstövahvuus oli alimmillaan n. 177000, mutta se on tänä  vuonna nousussa. Tavoite on päästä yli 18000 henkilöön jo ensi vuonna. Kyseessähän on ammattiarmeija, joten henkilöstömenot ovat valtavat, n. 50 % puolustusbudjetista eli n. 20 miljardia euroa. Suomen ja Saksan puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmien perustavanlaatuisista eroista ja puutteellisista perustietämyksestäni johtuen en kyennyt seuraamaan luennoitsijan argumentointia hänen vastatessaan opiskelijoiden lukuisiin kysymyksiin.
Kolmas luento käsitteli henkilöstörakenteen suunnittelua ja sen piti komentaja A.K. Luento oli prosessiorientoitunut kuvaus henkilöstörakenteen suunnittelusta. Se sisälsi varsin yksityiskohtaisia lukuja kunkin henkilöstöryhmän suunnitellusta kasvusta seuraavan parin vuoden aikana. Mielenkiintoista oli, että henkilöstösuunnitteluosastolla myös jonkin verran tutkitaan henkilöstörakenteen suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä, kuten väestörakennetta, yhteiskunnallista kehitystä, työmarkkinatilannetta, aseteknologista kehitystä jne.
Torstaina henkilöstöhallinnon opintojaksolla siirryttiin käsittelemään osaamisen kehittämistä, suomeksi sanottuna koulutusta. Johdantoluennon aiheeseen piti komentaja, joka ei poikkeuksellisesti esitellyt itseään. Myöhemmin tarkastin, että hänen nimensä oli W. Häntä säesti everstiluutnantti S. Osaamista lähestytään Buneswehrissä kompetenssimallin kautta, siinä missä Suomessa käytetään sotilaan toimintakyvin mallia. Kompetenssimalliin syvennytään ryhmätöissä, jotka jatkuvat seuraavalle viikolle. Ryhmätöiden aiheet olivat johtamiskompetenssi (ihmisten ja asioiden), sosiaalinen kompetenssi, itsekompetenssi, ammatillinen kompetenssi ja menetelmäkompetenssi. Periaatteessa Bundeswehrin kompetenssimalli on tehtäväkohtainen, eli jokaiselle tehtävälle tarvitaan eri kompetenssiprofiili. FÜAkBw:llä on kuitenkin oivallettu, että jokaista tehtävää varten ei erikseen pysytytä kouluttamaan yhdellä ja samalla kurssilla. Niinpä koululla on koottu esiupseerin peruskompetenssiprofiili, johon koulutus tähtää. Kompetenssimallin viisi kompetenssialuetta on jaettu 29 alakompetenssiin.
Aamupäivän syventävän johdantoluennon osaamisen johtamiseen piti kommodori L. puolustusministeriön henkilöstöosastolta. Yllätyksekseni luennon sisältö olikin pitkälti kertausta tiistain ja keskiviikon luennoilta, vaikka viikko-ohjelmassa luki, että luennon näkökulma on Bundeswehrin kompetenssimalli. Nyt luento ei juurikaan tukenut iltapäivällä alkavia ryhmätöitä. sen sijaan hän esitteli ikäpyramideja eri sotilasarvoille ja henkilöstöryhmille. Bundeswehrissä näyttäisi olevan sama ongelma kuin Suomessa sen suhteen, että eläkeikää pitäisi nostaa, mutta asevoimille
työntekijöiden keski-iän kohoaminen on erityinen ongelma. Luennoitsijan tähän ongelmaan esittämät ratkaisut eivät mielestäni olleet erityisen luovia tai tarjoinneet siihen varsinaista ratkaisua.
Iltapäivällä piti olla enlanninopetusta, jossa katsoimme videon eräästä tulevaisuuden skenaariosta ja siihen liittyvästä sotapelistä, ja keskustelimme siitä. Vaikka tunti tällä kertaa oli ihan ok, ei englanninopetus tässä laitoksessa ei aina vastaa sitä korkeaa tasoa, jota opetus muilta osin edustaa. Tässä kohden on hyvä muistaa, että FüAkBw ei nimestään huolimatta ole yliopisto tai akateemista tasoa, vaikka se toimiikin läheisessä yhteistyössä Bundeswehrin yliopistojen kanssa. Parannettavaa näkisin tässä suhteessa olevan erityisesti olevan kielten- ja liikunnanopetuksessa: ne ovat hyvää suomalaista peruskoulutasoa sisällöltään ja menetelmiltään.
Perjantaina toteutettiin ryhmätyö, joka käsitteli Bundeswehrin EUK:n eli esiupseerikurssin (BLS eli Basislehrgang Stabsoffiziere) ja YEK:n eli yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN eli Lehrgang General- und Admiralstabsdienst National) tavoiteltavien kompetenssien eroja. Tehtävä oli sidottu Bundeswehrissä käytettävään kompetenssimalliin siten, että 5 kompetenssialueen 29 alakompetenssista muodostuu kompetenssiprofiili. Kurssi jaetiin viiteen ryhmään, joista kukin tarkasteli yhtä kompetenssialuetta. Ryhmien tehtävänä oli tarkastella uudelleen ensiksi osakompetenssien määritelmiä ja etsiä niistä puutteita tai tarkennettavaa. Lisäksi tehtävänä oli tarkastella uudelleen niitä tavoitetasoja (tasot 1-5, jossa 1 on korkein), jotka kussakin osakompetenssissa on asetettu BLS:n ja LGAN:in opiskelijoille. Kriittisyyttä ja hyviä perusteluja painotettiin. Itse päädyin käsittelemään johtamisen kompetenssialueen alakompetenssia "aloitteellisuus" tai aloitekyky (Initiative). Ryhmälleni kävi pian ilmi, että tällä alakompetenssilla on voimakkaita sidoksia muihin alakompetensseihin sekä kompetenssialueisiin. Tehtävänä ei kuitenkaan ollut kritisoida kompetenssimallia (jota itse siis pidän varsin monimutkaisena työkaluna henkilön kompetenssin arviointiin), vaan arvioida millaista osaamista kurssien jälkeen tulisi olla. Ryhmätyön tulokset valmistuivat parissa tunnissa. Aamupäivän lopuksi ryhmän tulokset koottiin yhteen ja niistä
keskusteltiin. Ryhmätyö oli kokonaisuutena hyvin suunniteltu ja johdettu.
Tämä viikko oli kurssin ensimmäisen kolmanneksen eli yhtenevien opintojen tai perusteiden toiseksi viimeinen viikko. Kurssin toinen kolmannes eli  aselajijakso alkaa seuraavan viikon jälkeen, minun osaltani merivoimalinjalla. Tämän jakson valmistelut ovat jo pitkään olleet täydessä käynnissä.

121.-125. päivä

Tämän viikon opintojaksojen aiheena on Bundeswehrin integroitu suunnittelujärjestelmä sekä henkilöstöjohtaminen. Kuten edelliselläkin viikolla, aiheita käsitellään rinnakkain, eivätkä kaikki kurssilaiset osallistu jokaiseen opetustilaisuuteen.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja  liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.

98.-101.päivä

Maanantain luennot olivat tarkoitettu vain kansallisille kurssilaisille, joten kansainväliset opiskelijat saivat käyttää päivän kurssin opinnäytetyön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Olen tähän mennessä saanut hyväksytyksi opinnäytetyöni aiheen ja hankittua sille ohjaajan. Lisäksi olen tehnyt alustavan aineistohaun ja sopinut alustavasti parista haastattelusta. Aihe käsittelee sotilastulkkien rekrytointia ja koulutusta Bundeswehrissä, mutta se tarkentuu myöhemmin. Normaaleina luentopäivinä opinnäytetyö ei juuri etene, joten päivän omatoiminen työskentely tuli tarpeeseen.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

8. päivä

Merivoimiin (Deutsche Marine) perehdytystä jatkoi kommodori M. Oppitunti oli rakennettu seuraavien kysymysten ympärille:

• Miksi Saksalla on merivoimat?
• Mitä Saksan merivoimilta odotetaan?
• Mitä kykyjä Saksan merivoimilla on?
• Miten Saksan merivoimat toimivat?
• Miltä Saksan merivoimien tulevaisuus näyttää?

Saksalla on nykyään merivoimien esikunta (Marinekommando), johon on sulautettu siis nyt jo lakkautetut kolme puolustusministeriön alaista osastoa (Marineamt, Führungstab Marine ja Flotillienkommando).

Saksassa tehdään ero operatiivisen johtamisen ja tehtävän johtamisen välillä. Operatiivinen johtaminen (Operative Führung) on sitä, mitä joukoilla tehdään tehtävän saavuttamiseksi, esim. liike ja vaikuttaminen. Tehtävän johtamiseen (Einsatzführung) sisältyy kaikki muu: logistiikka, henkilöstötuki, lääkintä (saksassa erotetaan lääkintä logistiikasta), johtamisen tuki (johtamisjärjestelmät?) ja valvonta (Logistik, Personal, Sanität, FüUstg und Führungs/Kontrollfunktion). Opettajan mukaan jopa hänellekin pitkästä palvelusurastaan huolimatta ero on välillä vaikea ymmärtää. Ero onkin osittain keinotekoinen ja johtuu siitä, että Saksa operoi käytännössä aina liittolaisten kanssa ja miltei aina niiden alaisuudessa. Niinpä ns. tehtävän johtaminen on usein kansallisten asioiden ja tehtävien johtamista.

Merivoimien konsepti (Maritime Fähigkeiten) rakentuu samalla tavalla kuin koko Bundeswehrin (vielä voimassaoleva?) konsepti. Tämä konsepti (Verbund FAWU) sisältää neljä toimintoa: johtaminen (Führung), tiedustelu (Aufklärung), vaikuttaminen (Wirkung) ja tuki (Unterstützung). Näitä toimintoja toteutetaan Saksassa viidessä taistelutilan ulottuvuudessa (Dimensionen): maa (Land), ilma (Luft), meri (See), avaruus (Weltraum) ja informaatio (Informationsraum).

Tämän melko teoreettisen esityksen jälkeen komentaja W. jatkoi kertomalla merivoimien koulutus- ja rotaatiojärjestelmästä. Saksan merivoimat on viime vuosina ollut varsin kuormitettu erilaisilla ulkomaantehtävillä. Erityisesti tämä on koskenut fregatteja ja huoltoaluksia. Niille on jouduttu varaamaan kaksi miehistöä kullekin, jolloin operaation jälkeinen telakointi ja operaatioita edeltävä huolto on mahdollista. Henkilöstökysymyksiin liittyvistä ongelmista kuten majoituksista, päivähoitopaikoista ym. keskusteltiin pidemmpäänkin, mm. varusmiespalveluksen merkityksestä henkilöstön saatavuudelle ja yhteiskunnalle yleensä.

Saksan uudet Baden-Würtenberg -luokan fregatit (F125) saavuttavat operatiivisen valmiuden 2020. Alus on varsin suuri ja monipuolisesti varustettu. Alusta ei ole suunniteltu klassiseen merisodankäyntiin (pl. pintatorjunta), vaan pikemminkin asymmetriseen sodankäyntiin ja meriliikenteen suojaamiseen. Aluksessa ei ole sukellusveneentorjuntavarustusta, ei edes
sonaria. Sen sijaan siinä on 2 helikopteria, 4 venettä sekä tilat n. 50 henkilön joukolle. Lisäksi alus on suunniteltu siten, että se voi olla operaatiossa 2 vuotta(!) yhtäjaksoisesti.

Suunitteluasteella (toteutustapa kolmesta vaihtoehdosta on valittu) oleva monitoimitaistelualus (Mehrzweckkampfschiff 180 tai F126) saavuttaa operatiivisen valmiuden 2030. Alus on suunniteltu pitkäkestoisiin (jopa 2 vuotta) merioperaatioihin korkean uhkan alla koko maailmassa. Aluksen pituus on 155 m ja uppouma 9800 tonnia. Hinnaksi on arvioitus 1 miljardi euroa(!) alusta kohden. Aluksia on tilattu 4 kpl ja jätetty optio kahdesta.