45.-48. päivä

Tällä viikolla alkaa kolmeviikkoinen moduuli aiheesta yhteiskunnallinen kehitys (Gesellschaftliche Entwicklung). Moduuli totetutetaan siten, että ensimmäisellä viikolla annetaan luento-opetusta kolmessa ryhmässä, jotka saa valita vapaasti ja luentojen tauoilla voi vaihtaa ryhmää. Näiden luentosarjojen teemat ovat "Bundeswehrin ajankohtaiset talous- ja sosiaalipoliittiset kehitysnäkymät", "sotahistorian tutkimuksen ajankohtaisia kehitysnäkymiä" ja "sotaväki tutkimuskohteena". Luentosarjojen pääopettajat esittelivät omat luentosarjansa ja yrittivät samalla houkutella kuulijoita juuri heidän luennoilleen. Kahdella jälkimmäisellä viikolla opetus on viidessä seminaariryhmässä, joihin ilmoittauduttiin etukäteen. Näiden seminaarien välillä ei voi vaihtaa kesken moduulin ja opetus ei ole pelkkää luento-opetusta, vaan seminaareihin kuuluu esim. ryhmätöitä. Seminaarien aihepiirit ovat "äärioikeisto ja oikeistopopulismi", "kidutus ilmiönä ja tutkimuskohteena", "kuolema sotilaallisesta näkökulmasta", "yhteiskunnallisen kehityksen taustatekijät" sekä "pahuus".

Maanantaina oli moduulin ja sen aloittavan seminaariviikon johdantoluento sekä seminaariryhmien johdantoluento tehtävänantoineen. Minulle tehtäväksi lankesi lukea kolme kellastunutta, saksankielistä kirjaa yhteiskuntatieteilijältä, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, ja laatia niistä n. 45 minuutin esitelmä, saksaksi tietenkin, jonka pidän viikon kuluttua keskiviikkona. Melko haastavaa, katsotaan miten minun käy.

Iltapäivällä oli vuorossa vierailu Hampurin raatihuoneelle. Perillä oli kahvit ja n. puolentoista tunnin esitelmä johtavalta kunnallispoliitikolta. Esitelmä ei ollut sisällöltään kovinkaan mielenkiintoinen, mutta se omalta osaltaan valaisi liittotasavallan poliittista järjestelmää ja sitä, kuinka paljon itsenäistä päätäntävaltaa osavaltioilla itseasiassa onkaan. Hampurihan on paitsi Saksan toiseksi suurin kaupunki myös oma osavaltionsa. Luennoitsija kertoi, että Hampuri on myös Euroopan vauraimpia alueita mitattuna bruttokansantulolla asukasta kohden.

Tiistaina osallistuin aamupäivän aluksi yhteiskunnallista kehitystä talouden näkökulmasta tarkastelevaan seminaariryhmään. Luennoitsija oli S.B. Bundeswehrin osuus liittovaltion budjetista vuonna 2016 oli 34,3 miljardia euroa. Bruttokansantuotteesta puolustusbudjetin osuus oli 1,3 %. Rahoituksen kehitysnäkymät ovat kuitenkin synkät kuten muuallakin länsimaissa. Merkille pantava on trendi, jossa sosiaali- ja eläkemenojen osuus valtionbudjetista on jatkuvasti kasvanut. Samalla henkilöstömenojen osuus puolustusbudjetissa on kasvanut ja on Bundeswehrissä lähes 50 % siitä huolimatta, että henkilöstömäärä on pienentynyt lähes puolella.

Tiistaiaamupäivän toinen luento käsitteli Afganistanissa muodustunutta iskulausetta "Treue um Treue", sen syntyhistoriaa, merkityksiä ja sivumerkityksiä. Lause on luennon jälkeenkin melko vaikea kääntää suomeksi, mutta se tarkoittaa lähinnä uskollisuutta uskollisuudesta tai uskollisuutta uskollisuuden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että kaveria ei jätetä, kaatuneenakaan, eikä unohdeta ikinä ja ennenkaikkea sitä, että tämä uskollisuus on vastavuoroista. Iskulause syntyi uudelleen Afganistanissa 2010, mutta sillä on historia jo ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Bundeswehr kielsi sen pitkällisen prosessin jälkeen 2013 - 14. Kiellon perustelut olivat luennoitsijan mielestä ontuvat eivätkä lauseen historialliset yhteydetkään ole kiistattomat. Luennoitsija teoretisoi perinteiden ja käytäntöjen eron ja argumentoi, että kielto oli ennenaikainen. Lause esiintyy lukemattomissa sotamuistomerkeissä eikä sitä koeta yhteiskunnassa negatiivisesti. Lauseen hyväksyivät myös Zentrum für Innere Führung ja Saksan perustuslakituomioistuin sekä kolme muuta institutiota. Sen sijaan Helmut Schmidt -yliopiston historian professori kehotti Bundeswehriä selvästi tuomitsemaan iskulauseen käytön. Luennoitsijan mukaan lause on kuitenkin ikivanhaa germaanista alkuperää jo keskiajalta ja feodaaliyhteiskunnasta. Lause on yhtä kaikki Bundeswehrissa tätä nykyä kielletty. Luennon jälkeisessä keskustelussa kävi ilmi, että yksimielisen kuulijakunnan mielestä kielto tulisi kumota.

Tiistai-iltapäivällä oli tavallinen historiantunti, jonka aiheena oli Clausewitz-kasarmi (jossa FüAkBw siis sijaitsee) historiallisena tapahtumapaikkana. Luento kesti 20 minuuttia, minkä jälkeen tutustuttiin kasarmin historiaan kiertokävelyn muodossa. Opin paljon uutta ja mielenkiintoista kasarmin historiallisista vaiheista.

Keskiviikon ainoan luennon piti everstiluutnantti ja Potsdamin yliopiston dosentti J.Z. Hänen esitelmänsä aiheena oli "Sotaväki ja sen saksalaiset - sotilaan identiteetti Saksassa 1870 - 1970". Aihe on valtavan laaja, mitä luennoitsija kuvasi esimerkillä: Mitä Bismarck olisi ajatellut jos olisi saanut kuulla että 150 vuotta myöhemmin ylipäällikkönä on siviili ja vieläpä nainen? Väliin mahtuu 2 maailmansotaa, liittoumia ja kansainvälistä yhteistyötä. Saksalaisen sotilaan nykyinen identiteetti on valtavan suuri palapeli, johon vaikuttaa historia, maahanmuutto, yhdistyminen, politiikka, jne. Bundeswehrin sotilaista nykyään n. kolmasosalla on maahanmuuttajan tausta (vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Saksan ulkopuolella. Tämän jälkeen pohdittiin, mikä on saksalainen identiteetti ja kuka on saksalainen. Varsin mielenkiintoinen ja hyvin argumentoitu luento tämäkin.

Keskiviikkoaamupäivälle oli luennon lisäksi varattu pari tuntia omatoimista työskentelyä, jotka käytin sosiologian esitelmän valmisteluun, joka minun on määrä pitää seuraavana keskiviikkona. Lounaalla kansainväliset opiskelijat kokoontuivat aterioimaan yhdessä upseerikerholle. Lounaalle osallistui myös kurssin johtaja eversti H.W. Lounaalta olikin jo kiire liikuntakoulutukseen. Uintiharjoituksen aiheena oli pakolliset kuntosuoritukset ja pelastusuinnin tekniikkaharjoitukset. Pakollisista suorituksista teimme 25 metrin pikauinnin sekä 100 metrin vaatteet päällä uinnin. Merkillepantavaa oli, että luokan 16:sta opiskelijasta uintiharjoitukseen osallistui vain 5. Useimmilla oli pätevä syy poissaoloon, mutta asialla saattaa olla tekemistä myös sen kanssa että luokanvalvojamme everstiluutnantti C.K. inhoaa uimista eikä koskaan osallistu uintiharjoituksiin. Kaikessa muussa liikuntakoulutuksessa hän sen sijaan on innolla mukana - ja niihin osallistuu myös useampia opiskelijoita.

Torstain ensimmäisen luennon aiheena oli pankkijärjestelmän kehitysnäkymät. Luento oli hyvä mutta siinä määrin yleisluontoinen, että terävimmät väitteet ja johtopäätökset jäivät puuttumaan. Oma johtopäätökseni on sama minkä olen saanut todeta jo käytännössä: Suomen pankkijärjestelmä on Saksan vastaavaa muutaman askeleen kehityksessä edellä.

Torstaiaamupäivän toinen luento käsitteli SS:n Ahnenerbe-järjestön lääketieteellisiä tutkimuksia ja sen piti aiheesta kirjan kirjoittanut J.R. Luento oli varsin syvältäluotaava analyysi järjestön rakenteesta, tavoitteista ja toiminnasta, mutta siitä ei kuitenkaan jäänyt käteen kovinkaan paljoa tai olennaisia johtopäätöksiä nykypäivää ajatellen. Ikävän sivumaun luentoon antoi se, että luennoitsija toistuvasti ivasi tutkimuskohdettaan arvottavin termein ja irtisanoutui siitä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta mielestäni tarpeetonta, sillä se häiritisi luennon tieteellisyyttä sekä ymmärrettävyyttä jo määränsä puolesta. Ilmeisesti se on Saksassa näitä asioita tutkiessa kuitenkin yhä edelleen väistämätöntä.

Torstai-iltapäivällä oli kielikoulutusta, eli englannintunti. Iltapäivän päätteeksi oli bonuksena vielä kurssinjohtajan oppitunti, jossa ruodittiin puolustusministerin käskemiä uudistuksia koululle ja sen opetukseen. Koulun johtajan laatiman suunnitelman mukaan päävastuu opiskelijoiden osuudessa uudistusten suunnitelussa kuuluu viime vuonna opintonsa aloittaneelle kurssille, eli LGAN 2015:lle. Oppitunti venyi odotettuakin pidemmäksi, kun Moltke-salin videotykki reistaili.

Perjantaina olin vapaalla ja matkustin Suomeen.