211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

165.-168. päivä

Tämä viikko on eräänlainen väliviikko tai tauko aselajiopinnoissa ja se muodostaa Oman opintokokonaisuutensa. Viikon aiheena on ilmavoimien esittely. Viikon aloittaa puolentoista päivän luentopaketti ilmavoimista, jota seuraa kaksipäiväinen vierailu ilmavoimien joukko-osastoihin.
Maanantai-aamun aloitti kenraaliluutnantti S:n luento ilmavoimien operaatioista. Ilmavoimilla on yli 600 henkilöä kansainvälisissä operaatioissa. Samalla jatkuvat ilmavoimien kansalliset tehtävät, jotka ovat 1. Saksan ilmatilan turvallisuudesta vastaaminen, 2. Avaruustilannekuvan luominen ja 3. Osallistuminen ydinasepuolustukseen. Ilmavoimilla on kolme johtoporrasta: ilmavoimien esikunta (Lufwaffenkommando) ilmavoimien operaatioesikunta (Einsatzkommando Luftwaffe) ja ilmavoimien joukkojen esikunta (Truppenkommando Luftwaffe). Kenraalin luennon painopiste oli yksittäisissä operaatioissa käytettävien ilmavoimien suorituskykyjen esittely. Tässä hän oli varsin yksityiskohtainen ja esitteli mm. operaatioiden käynnistämiseen liittyviä haasteita ja historiaa. Ilmavoimien suurin operaatio on tällä hetkellä Counter Daesh (Turkki) Muita operaatioita ovat mm. Minusma (Mali), Resolute Support (Afganistan), Verstärktes Air Policing Baltikum (sic!) (Viro) sekä jatkuva valmius evakuointioperaatioihin. Luentonsa toisessa osassa kenraali loi katsauksen ilmavoimien tulevaisuuteen. Ilmavoimien on panostettava tasaisesti kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, joskin kansallisten tehtävien merkitys on kasvamassa. Tornadon seuraajan selvitystyö on käynnissä ja F-35 näyttäsi tällä hetkellä olevan vahvin ehdokas uudeksi monitoimihävittäjäksi. Saksa on tällä hetkellä jäänyt joiltain osin ilmavoimien kehitystyössä jälkeen, ja välimatka potentiaalisiin vastustajiin (lue: Venäjään) on kasvanut. Natossa onkin todettu, että ilmaherruuden hankkiminen kestäisi nykytilanteessa kauemmin ja se maksaisi enemmän kuin vielä muutama vuosi takaperin. Kenraali myönsi avoimesti, että Nato on Venäjään nähden Baltian alueella alivoimainen.
Euroopan Oma miehittämätön lennokkiprojekti Eurohawk on kenraalin mukaan pysäytetty (ainakin Saksan osalta). Toisen luennon piti luokanvalvoja, everstiluutnantti U.S. ilmasodankäynnin yleisistä perusteista sekä Bundeswehrin uudessa konseptissa Luftwaffelle asetetuista suorituskykyvaatimuksista. Aamupäivän lopuksi kurssitoverini everstiluutnantti S.K. antoi ohjeet seuraavan päivän rastikoulutuksen toteutustavasta.
Lounaan jälkeen luennoi ilmaoperaatiokeskuksen komentaja kenraaliluutnantti W. Ilmaoperaatiokeskuksessa on poikkeuksellinen organisaatio, joka toimii tilaaja-tuottaja -periaatteella. Tämä tarkoittaa käytännössä, että koko esikunnan kaikilla tasoilla on toisaalta kamppailtava esikunnan resursseista ja toisaalta kyettävä priorisoimaan ne tehtävät, jotka tehdään ja kuinka hyvin. Itse keskuksen suorituskyvyistä tavanomaisesta poikkesi kyky valvoa avaruutta kohtalaisen hyvällä tarkkuudella. Muilta osin esitys käsitteli lähes yksinomaa liittouman johtamisrakenteita ja ilmaoperaatioiden suunnitelun osuutta Naton yhteisoperaatioissa. Tämä lienee ilmaoperaatiokeskuksen ydinosaamisaluetta. Kenraali myönsi, että heidän esikunnassaan on joitain päällekkäisiä toimintoja operaatioesikunnan kanssa, mutta kiirehti lisäämään, että samoja päällekkäisyyksiä on myös maa- ja merivoimien esikuntien kanssa.
Iltapäivän päätteeksi opiskelijatoveri J.D. piti esitelmän viikon pituisesta opintomatkastaan Iraniin. Matkan oli järjestänyt ulkopolitiikan ammattilaisten verkosto Hampurista. Matkalla ryhmälle oli räätälöity ohjelma ja heitä myös valvottiin matkan aikana. Maassa vallitsevista virallisesta linjasta ja totuuksista voi kyllä keskustella, mutta niitä ei juurikaan voinut kyseenalaistaa. Luennoitsijan mukaan Iran on monella tasolla jakautunut maa: toisaalta demokraattinen mutta toisaalta autoritääris-teokraattinen, toisaalta moderni ja avoin ja toisaalta vanhoilliinen ja sulkeutunut. Esimerkiksi huivipakko ei estä muuten näyttävää pukeutumista ja alkoholia saa aina, jos tietää mistä kysyä. Ehkä jakautunutta parempi sana on vastakohtainen tai paradoksi maa. Poliittista järjestelmää luennoitsija kuitenkin pitää vakaana, sillä vallankumous tai epävakaus ei olisi kenenkään etu.
Tiistaina oman kurssini ilmasotalinjan opiskelijat pitivät rastikoulutusta Saksan ilmavoimien eri suorituskyvyistä. Opetustapana oli kestoltaan 45 minuutin luento, jota seurasi 15 minuutin tauko ja siirtyminen seuraavalle rastille. Rasteja oli yhteensä viisi, joten koulutus kesti koko aamupäivän. Tylsää tai raskasta se ei silti ollut: opiskelijat olivat oman alansa asiantuntijoita ja innostuneita opetettavasta asiasta. Lisäksi koulutuksen selkeä rytmitys ja runsaat tauot auttoivat vireystilan ylläpitämisessä. Lounaan jälkeen oli varattu pari tuntia ilmavoimien opintomatkalle valmistautumiseen. Liikkelle lähdettiin klo 15 ja hotelleille Rostockiin saavuttiin n. 2,5 tuntia myöhemmin.
Keskiviikko alkoi vajaan tunnin bussimatkalla 73. Lennostoon (TaktLwG 73 "Steinhoff") Laagessa. Perillä joukko-osaston komentajan sijainen piti lyhyen tervetulotoivotuksen ja joukko-osaston esittelyn. Tämän jälkeen nuorempi lentoupseeri esitteli harjoituksen kuvitteellisen tilanteen, taistelusuunnitelman ja lentäjien tehtävänannon. Aikaistetun lounaan jälkeen siirryttiin bussilla lentokentän laidalle pystytettyyn katsomoon seuraamaan lentonäytöstä. Näytös oli erittäin hienosti totetettu kokonaisuus, jossa esiteltiin Luftwaffen tärkein lentävä kalusto mielenkiintoisella ja näyttävällä tavalla. Taivaalla nähtiin nousuineen ja laskuineen 4 Eurofighteria, 4 Tornadoa, 2 C-160 Transallia, 1 Airbus A400M sekä 1 CH-53. Myös erikoisjoukkojen uusi helikopteri EC645 T2 lensi kierroksen. Esitykseen sisältyi myös tukikohdan suojajoukkojen näytös maahanlaskuineen ja haavoittuneen evakuointeineen. Näytöksen informatiivisuutta ja viihdyttävyyttä lisäsi asiantunteva selostus ja ilmavoimahenkinen musiikki.
Näytöksen jälkeen kurssi jaettiin kolmeen osastoon, joita kierrätettiin bussikuljetuksilla kolmella rastilla: simulaattorikoulutus ja lentotehtävän jälkeinen debriefing, tukikohdan suojausjoukkojen kalustoesittely ja helikopterilennätys, sekä Tornado ja Eurofighter kaikkine varusteineen ja aseistuksineen. Kaikki rastit olivat hyvin järjestettyjä ja mieleenpainuvia. Erityisen hienoa oli tietysti päästä lentämään CH-53:lla ja kokeilla Eurofighterin lentämistä simulaattorissa. Helikopteripilotti antoi kyyditettäville ns. lavasikaa tekemällä kohtalaisen jyrkkiä käännöksiä ja lentämällä matalalla ja kovaa, esim. tuulivoimalapuiston läpi. Eurofighterin ja Tornadon esittelijät kertoivat myös avoimesti koneidensa ja niiden aseistuksen hyvistä ja huonoista puolista. Kiitospuheiden ja muistoesineiden jaon jälkeen siirryttiin busseilla takaisin hotelleille, jonne saavuttiin n. puoli seitsemän aikohin. Ilta-ateria nautittiin luokkakokoonpanossa luokanvalvojan läsnäollessa, mikä ainakin saksalaisille kollegoille edustaa ns. pakkohauskaa.
Torstaina siirryttiin busseilla Todendorfin harjoitusalueelle tutustumaan Ilmatorjuntaohjuspatteristo 1:n (FlaRakG 1) kalustoon. Siirtyminen kesti n. kaksi tuntia. Esittelyluennon jälkeen nautittiin lounas, minkä jälkeen seurasi kalustosesittely kolmella rastilla: Patriot, Mantiz ja Wiesel 2 Ozelot. Erityisesti Mantiz-järjestelmä oli mielenkiintoinen, sillä täysin automaattisena se edustaa viimeiseintä huipputekniikkaa. Esittelyt oli jälleen kerran mielenkiintoisesti ja ammattitaitoisesti tehty, joskaan henkilöstö ei ollut ehkäpä yhtä innostunut tehtävästään kuin edellisenä päivänä lennostossa. Paluumatka Hampuriin kesti lähes kolme tuntia ja takaisin koululle saavuttiin n. klo 20.
Perjantai oli työajan tasausvapaata johtuen siitä, että vierailuun käytetty aika kuulemma ylitti reippaasti EU:n työaikadirektiivin määrittämät rajat. Varmasti näin olikin.