427. - 431. päivä.

Kesätauon jälkeen mentiin suoraan asiaan. Loppukurssi käsittää kaksi opintojaksoa. Näistä ensimmäinen on kriisit ja kriisistrategiat, joka kestää kolme viikkoa, ja jälkimmäinen on kaksi viikkoa kestävä YK-opintojakso ja -harjoitus. Kurssin viimeinen viikko on varattu järjestelyjä varten. Kurssia on siis kesätauon jälkeen jäljellä kuusi viikkoa. Olen sitä mieltä että tämä aika olisi helpostikin voitu säästää rytmittämällä kurssi järkevämmin. Nyt näin ei kuitenkaan ole ja siihen on sopeuduttava.
Maanantaiaamuna opintojakson kriisit ja kriisistrategiat avausluennon piti tohtori S.J. Koko aamupäivän kestävä luento käsitteli kriisin käsitettä ja kriisistrategioita (mm. konfliktien ehkäisemistä, jälkihoitoa, velvollisuudesta suojella eli responsibility to protect eli R2P) yleisellä tasolla. Johdantoluennon jälkeen kurssi jakautuu seminaariryhmiin, jossa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kriisin määritelmiä on erilaisia, mutta niille keskeinen yhteinen piirre on muutos ja epätietoisuus tulevasta. Sotilaallisesta näkökulmasta kriisit liittyvät läheisesti konflikteihin. Nämä taas voidaan jakaa intensiteettinsä mukaan viiteen eri asteeseen: kiista, väkivallaton konflikti (uhkaus), väkivaltainen konflikti, rajoitettu sota ja sota. Toisen näkökulman mukaan kyse on siitä, pidetäänkö tietyssä tilanteessa yhteistyötä vai kilpailua parempana vaihtoehtona. Aste-eroja tässä arvioinnissa voidaan tarkastella eskalaationa. Erityiskymyksenä tarkasteltiin väkivallalla uhkaamista: uhkaamisen on oltava uskottavaa ja uskottavuuden säilyttäminen vaatii väkivallan käyttöä ajoittain. Siksi uhkaaminen on riskialtis malli.
Seuraavaksi luennoitsija siirtyi käsittelemään kriisien, konfliktien ja väkivallan ehkäisemistä. Mielenkiintoinen kysymys on tulisiko näitä ylipäänsä pyrkiä ehkäisemään vai ovatko ne peräti hyödyllisiä ja luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä? Kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyssä tulsi tarkastella neljää eri ulottuvuutta: rakenteita ja kulttuuria, toimijoita ja prosesseja, asevoimia sekä erityisiä kohteita. Ennaltaehkäisyllä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta puuttumiskynnyksen ja -ajankohdan määrittely on vaikeaa: missä kohden tulisi puuttua kehittyvään konfliktiin ja millä keinoin? Eräs opiskelijatoverini kommentoi, kuinka kriisin käsite on muuttunut valtavasti esim. kylmän sodan ajoista ja jo tämän luennon aikana. Tähän luennoitsija reagoi innostuneesti ja teorisoi, että Euroopassa vallinnut järjestys ei palvellutkaan rauhaa, vaan valtaa, ja että Ukrainan sota - riippumatta siitä että se soti kansainvälisiä sopimuksia vastaan - rikkoi tämän järjestyksen. Vastakkainasettelun asemesta Venäjän kanssa tulisi siis tehdä yhteistyötä. Luennoitsija saattaa olla konfliktintuntemuksen asiantuntija, mutta venäläistä ajattelua hän ei selvästikään tunne.
Saksassa on kattava infrastruktuuri ja järjestökenttä rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi (järjestöjä ovat mm. ZIF ZFD, FriEnt, zivik). KUitenkin rauhan viimeinen lukko eli Bundeswehr on melko pieni ja ruosteessa, kuten olemme saaneet viime aikoina tiedotusvälineistä lukea.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään konfliktien jälkihoitoa kriisistrategiana. Keinovalikoimaan kuuluu esim. sovittelu, menneisyyden käsittely, totuuskomissiot, oikeusistuimet, poliittinen uudelleenjärjestely. Kansallisvaltio on rakenne, jonka voittokulku maailmassa alkoi Westfalenin rauhasta. Se on kestänyt valistuksen ja monet muut kriitiset tarkastelut, mutta sen leviäminen maailman joka kolkkaan on kolonialismin tulosta. Kansallisvaltion menestyksekäs ylläpito edellyttää kuitenkin tiettyä sivistystasoa, esim. yleistä lukutaitoa, eikä se hallintomallina välttämättä sopi kaikkiin maailman kriisipesäkkeisiin, demokratiasta puhumattakaan. Vaihtoehtoisten poliittisten rakenteiden hyväksyminen edellyttäisi kuitenkin valmiutta hyväksyä tietty määrä poliittista väkivaltaa, ja tähän länsimaiset yhteiskunnat harvoin ovat valmiita.
Siviirauhanvälittäjien perussääntöjä ovat: Respect conflict ownership, Do no harm, Be modest, ja Make yourself superfluous. Nämä vaikuttaisivat olevan jotakuinkin sopivia myös sotilaille, esim. YK-kriisinhallintaoperaatioissa.
Johdantoluennon perusteella vaikuttaisi siltä, että tämä opintojakso jatkaa koko kurssin jatkunutta linjaa, jossa saksalaisista yleisesikuntaupseereista koulutetaan turvallisuuspolittisen ja strategisen tason asiantuntijoita. Ero suomalaiseen YE-koulutukseen on siinä, että Suomessa koulutus on voimakkaamminin sidottu asevoimien käyttöön ja upseereista koulutetaan sotilaallisten keinojen ja välineiden suunnittelijoita.
Tiistai oli matkapäivä Bundessprachenamtille Hürthiin, jossa minun ja brittiläisen kollegan oli määrä osallistua saksan kielikokeeseen. Tämän Nato-standardin mukaisen kielikokeen järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille oli pitkän ja vaikean hallinnollisen väännön tulos, mutta lopulta se saatiin aikaiseksi. Sikäli oli yllättävää, että lopulta vain kaksi kahdeksastatoista kansainvälisestä opiskelijasta oli halukas tai kykenevä osallistumaan kielikokeeseen. Itse pidän koetta lähinnä oppimistapahtumana, sillä Suomi ei ole Naton jäsen eikä Puolustusvoimissa ole toistaiseksi vaadittu Nato-yhteensopivia osoituksia kielitaidosta (tämä on tosin muuttumassa ja kadetit suorittavat SLP:n englannissa). Ei saksan SLP:stä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole jos jossain vaiheessa päätän pyrkiä kansainvälisen esikuntaan palvelemaan.Junamatka Hürthiin kesti liittymämatkoineen yli viisi tuntia.
Keskiviikko oli rankka kielikoepäivä. Koesuoritukset alkoivat heti kahdeksalta luetun ymmärtämisen kokeella, joka kesti tunnin. Koe oli paljon vaikeampi kuin odotin ja jouduin keskittymään tarkasti. Puolen tunnin tauon jälkeen seurasi tunnin kestänyt kuullun ymmärtämisen koe. Tämä osuus oli puolestaan ehkä vähän helpompi kuin odotin. Tauon jälkeen jatkettiin kirjoittamisen kokeella. Tiesin tämän olevan heikko lajini, mutta sain kuitenkin 60 minuutissa laitettua paperille jotain tyydyttävää. Lounastauolla ehdin käymään tervetimässä sotilastulkkiosaston osastopäälliköä. Viimeisenä osasuorituksena oli suullinen ilmaisu. Pakasta sai nostaa kaksi aihetta sattumanvaraisesti, joista piti valita toinen. Puhe-esityksen valmisteluun oli varattu 20 minuuttia, minkä jälkeen piti puhua n. 5 minuutin ajan ja keskustella n. toiset 5 minuuttia. Saimme tulokset n. tunnin odottelun jälkeen ja ilokseni sain SLP:ksi 4442. Tämä tarkoittaa, että Standardised Language Profile saksan kielessä on parhaalla tasolla kaikissa muissa ulottuvuuksissa paitsi kirjoittamisessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Brittiläinen kollegani jäi tekstin ymmärtämisessä yhtä tasoa alemmaksi. Ehdimme paluumatkalle suunniteltua aikaisempaan junaan ja tulin kotiin juuri ennen iltayhdeksää.
Torstaina oli aamupäivällä liikuntaa. En viitsinyt osallistua lentopallopeliin vaan menin kuntosalille, kuten muutama muukin. Liikunnan jälkeen luentosarja kriisistrategioista jatkui kolmessa eri luokassa samaan tapaan kuin se oli edennyt tiistaina ja keskiviikkona. Harmittaa, että nämä luennot jäivät minulta väliin, sillä ne olivat kuulemma olleet varsin mielenkiintoisia. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta luennon, joka kertoi DDR:n historiasta. Luennoitsijana toimi koulun historianopettajan sijainen tohtori D.B. Hän aloitti pahoittelemalla, että luentosarjan teemana on kriisit ja kriisistrategiat, sillä DDR:n historiankirjoitusta leimaa liika negatiivisuus. DDR:n historiasta puhuttaessa korostuu sen pimeät puolet kuten muuri, turvallisuuskoneiston rikokset sekä rajalla kuolleet. Luennoitsijan mukaan Saksan nuorison tiedot DDR:stä ovat hyvin heikot verrattuna siihen, mitä heille opetetaan kansallissosialistisesta Saksasta. Tavallisesta elämästä DDR:ssä (eikä liiemmin kolmannessa valtakunnassa) ei kerrota. DDR:ssä oli mahdollista poliittista uskollisuutta vastaan työskennellä, asua ja elää perhe-elämää varsin turvallisesti ja tasa-arvoisesti, jopa suuremmassa määrin kuin lännessä. Luentosarjan teemana on kuitenkin kriisit, joten tälläkin luennolla keskitytään valitettavasti DDR:n kielteisiin ilmiöihin.
Itä-Saksan ensimmäinen suuri kriisi oli kansannousu 1953. Siihen johtaneista syistä tärkeimmät olivat taloudellisia, erityisesti ruokahuollossa oli suuria ongelmia. Samaan aikaan DDR:n kansalaiset saattoivat seurata, kuinka Länsi-Saksan talousihme alkoi vaikuttaa naapurissa juuri samaan aikaan. Samaan aikaan ajoittuu myös DDR:n siirtyminen yhä voimakkaammin diktatuuriin (tai autoritääriseen hallintoon, tästä luonnehdinnasta ei olla päästy yksimielisyyteen). Kansalaiset, erityisesti nuoriso, käyttivät erilaisia univormuja, jopa enemmän kuin kansallissosialismin aikana. Tyytymättömyyden ilmaisut alkoivat vuotta ennen kansannousua. Hallitus yritti korjata tilannetta tekemällä uudistuksia. Suurista uudistuksista ilmoitettiin vielä kolme päivää ennen väkivaltaisuuksia, mutta siinä vaiheessa kansa oli jo menettänyt kaiken luottamuksen hallitukseen. Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat kesäkuun 17. päivänä 1953 ja jatkuivat n. kuukauden. Vastarinta tukahdutettiin Neuvostoliiton tuella. Kuolleita kansannousussa oli eri lähteiden mukaan joitain kymmeniä tai satoja. Kansannousu tuli läntisille tiedusteluorganisaatioille yllätyksenä ei ole olemassa todisteita siitä, että lännellä olisi ollut osuutta kansannousuun organisoimiseen tai yllyttämiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hallinnon aiheuttamista ongelmista johtunut kansan spontaani vastarinta.
Seuraavalla luennolla siirryttiin käsittelemään muurin rakentamiseen johtanutta kriisiä. Siihen johtaneessa kehityksessä tärkein tekijä oli kasvanut muuttoliike ja erityisesti koulutettujen nuorten, pääasiassa miesten, pako DDR:stä. Lopulta pako oli niin voimakasta, että valtiota uhkasi työvoimpuola ja pako piti pysäyttää. Muuri ei ollut helppo projekti toteuttaa ideologisesti eikä konkreettisesti. Näistä vuoden 1961 tapahtumista alkoi oikeastaan se aikakausi, josta DDR tuli tunnetuksi, eli suljettuna ja jossain määrin pysähtyneenä yhteiskuntana. Luennoitsija korosti kuitenkin mielestäni virkistävällä tavalla sitä, kuinka elämää DDR:ssä on mahdollista tarkastella myös normaalina ja Länsi-Saksan järjestelmää poikkeuksellisena. Lounaan jälkeen siirryttiin käsittelemään muurin kaatumiseen johtanutta kriisiä. Tässä eräänä merkittävimpänä vaikuttimena mainittiin televisio, josta Itä-Saksan asukkaat pääsivät näkemään millaista rajan toisella puolella on. Toisaalta Itä-Saksassa eräät perhe-edut olivat tuntuvasti parempia kuin Liittotasavallassa.
Aihetta käsiteltiin monelta kannalta: Länsi-Saksan reaktioiden, koulutusjärjestelmän muutosten, musiikin ja taide-elämän, jne. Jossain kohtaa minulle tuli mieleen miten aiheen tarkastelu enää liittyy kriisistrategioihin. Opiskelijatovereista moni tälle luennolle tulleista oli kotoisin uudista liittovaltioista ja heillä oli lapsuudestaan omakohtaista kokemusta Itä-Saksan olosuhteista. Näin ollen luentoa värittivät monet henkilökohtaiset kokemukset ja esimerkit siitä, mitä muurin kaatumisesta seurannut kriisi oli merkinnyt ihmisille. Tapahtumasta on n. 29 vuotta, joten se on varhaisessa keski-iässä olevilla vielä hyvinkin ns. iholla.
Perjantaina kriisistrategioita käsittelevä luentosarja oli ohitse, ja kurssi jakautui viiteen seminaariryhmään. Ryhmiä piti olla alun perin kuusi, mutta yksi jouduttiin perumaan. Itse päädyin ryhmään, jossa käsitellään konfliktinhallintaa yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ja menetelmin. Seminaariryhmäni johtajana toimii tohtori A.M., joka on toiminut rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa. Hän kertoi, että seminaari tulee sisältämään paitsi teoriaa myös paljon käytännön harjoituksia, mm. neuro-lingvististä ohjelmointia, joista on hyötyä neuvottelutilanteissa. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Perjantaiaamupäivän päätteeksi koululla oli korkeimman tason vierailu, kun Naton Napolin esikunnan komentaja amiraali J.G.F III. Hänen esityksensä oli erittäin informatiivinen ja viihdyttävä, kuten amerikkalaisilla on tapana. Erityisesti panin merkille hänen tapansa liittää melkein jokaisen asian yhteyteen pieni tarina. Tämä venytti esityksen pitkäksi, mutta toisaalta sai sen jäämään paremmin mieleen. Olen lukenut jostain tästä ns. narratiivisesta johtamisesta, että parhaat johtajat ovat usein samalla hyviä tarinankertojia.
Kokonaisuutena viikon luentosarja olisi varmasti ollut hyvinkin antoisa, mutta olin siltä poissa kaksi päivää kielikokeen takia. Toisaalta sekään ei ollut ollenkaan turha reissu, sillä kokeet ovat usein parhaita oppimistilaisuuksia.

418. - 422. päivä

Tämä on kielikoeviikko. Koko viikko on siis pyhitetty yksinomaa kielikokeille sekä niihin valmistautumiselle. Tietenkin ohjelmaa sotkemaan on määrätty myös palautekeskusteluja sekä yksittäisille kurssilaisille että kokonaisille luokille. Nämä tilaisuudet on kuulemma aikataulutettu kielikokeista vastaavia sen suuremmin konsultoimatta, joten he joutuvat jälleen kerran venymään ja järjestemään ylimääräisiä kokeita yksittäisille henkilöille. Viikon aikana järjestetään siis kirjoittamisen, kuullun ymmärtämisen ja luetun ymmärtämisen osakokeet koko kurssille kaikissa opiskeltavissa kielissä (eli englannissa ja ranskassa). Suullisen ilmaisun koetta on järjestetty n. kuukauden ajan erillisen ilmoittautumisjärjestelyn mukaan.
Täysin opitimoidulla aikataululla kielikokeet ja niihin liittyvät harjoittelut olisi minun arvioni mukaan saatu järjestettyä kolmessa työpäivässä. Nyt niihin käytetään koko kurssista n. kaksi viikkoa. Kieltenopettajat vetoavat henkilöstö- ja tilaresurssien niukkuuteen, mutta minusta kyse on pikemminkin koordinoinnin ja johtamisen puutteista. No, joka tapauksessa tyhjäkäyntiä syntyy merkittävissä määrin.
Tämä viikkon on sikäli poikkeuksellinen, että se sisältää koko kurssin ainoan arvosteltavan kokeen.
Maanantain aamupäivän aikana minun englannin koeryhmässäni harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet sekä palautettiin edellisellä kerralla kirjoitetut esseet. Lisäksi kerättiin palautetta kielten opetuksen järjestelyistä, sillä kielten opetus käsittääkseni päättyy tähän koeviikkoon. Kielten opetus on ollut määrällisesti erinomaisen runsasta, mutta mielestäni sen laadussa on parantamisen varaa. Eniten kehitettävää on kuitenkin siinä, että opiskelijat osallistuisivat heille tarjoittuun kieltenopetukseen, eivätkä vetoaisi mitä erilaisimpiin syihin jäädessään pois opetuksesta. Annoimme kuitenkin opettajalle kannustavaa ja kehittävää palautetta: Kieltenopetuksen aluksi opiskelijoiden lähtötason voisi mitata ja tarpeeksi edistyneet voisi vapauttaa tämän kielen opetuksesta. Kansainvälisille opiskelijoille voisi tarjota saksanopetusta. Tunneilla voisi katsoa vähemmän videoita ja vaikkapa teettää tietokoneavusteisia kielioppiharjoituksia. Iltapäivä oli meidän koeryhmällemme vapaata.
Tiistai alkoi kirjoittamisen kokeella. Kokeen jälkeen harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet, ties kuinka monetta kertaa. Suurimpana haasteena näissä kokeissa on edelleen se, että kysymykset ovat saksaksi. Saksankielisten kysymysten tulkinta on usein paljon vaikeampaa kuin englanninkielisen tekstin tai puheen ymmärtäminen. Onneksi varsinaisessa kokeessa saksaa ei äidinkielenään puhuvat saavat ilmeisesti jonkin verran ylimääräistä aikaa kysymysten lukemiseen.
Keskiviikko ja torstai olivat meidän koeryhmällemme vapaata. Keskiviikkona oli kielikoeviikon ulkopuolisena ohjelmana koulun kurssien johtajan, amiraali K.S.:n määräaikainen keskustelu- ja palautteenkeruutilaisuus omalle luokalleni sekä kahdenkeskinen palautekeskustelu oman kurssini johtajan kanssa. Edellisessä tilaisuudessa ei kuultu mitään uutta, vaan amiraali kertoili tarinoita oman virkauransa varrelta. Mitä palautetta luokkani saikin kerrottua painuu pian unohduksiin, sillä palautekeskusteluista ei pidetä pöytäkirjaa. Koulun strukturoitu palautejärjestelmä ja kehittämissuunnitelma loistavat poissaolollaan. Koulua toki kehitetään ja viedään eteenpäin sen mikä ehditään, mutta mihin tehdyt päätökset perustuvat on jäänyt minulta huomaamatta. Jos arvata pitäisi sanoisin, että tehdyt ratkaisut eivät pohjaudu tutkittuun tietoon.
Palautekeskustelu kurssin johtajan kanssa meni hyvin. Lähinnä kyse oli jäähyväisistä hänen puoleltaan, sillä hän siirtyy uusiin tehtäviin kesätauon aikana. Toki sivusimme henkilöarviointiani, jonka sain luokanvalvojaltani luettavaksi edeltävällä viikolla. Henkilöarvioinneissa on tapana välttää suoria kielteisiä ilmaisuja kuin ruttoa, ja näin oli myös omassa, kolmesivuisessa arvioinnissani. Näin ollen mielenkiintoisempaa kuin se mitä arvioinnissa lukee on usein se, mitä arvioinnissa ei lue. Totuus löytyy ns. rivien välistä.
Perjantaina järjestettiin minun koeryhmälleni kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet. Kumpikin on 60 minuuttia kestävä tiukka rypistys, jossa mitataan englannin kielen kanssa yhtä lailla keskittymiskykyä ja saksan kielen taitoa. Koska vastaukset merkitään rasteilla lomakkeelle, saimme tietää tulokset heti: läpäisin molemmat kokeet hyvällä marginaalilla. Alustavien tulosten perusteella minulla on siis nyt englannin SLP 4444, tosin esseekirjoituksen arvostelu venyy ensi viikkoon.
Lauantaina kävin koululla esittelemässä jääkäreistä kertovaa näyttelyä kymmenelle reserviläiselle Lüneburgista. Nämä eivät päässeet Näyttelyn avajaisiin edeltävällä viikolla ja olivat erikseen toivoneet, että joku ehtisi päästämään heidät rakennukseen viikonloppuna.

409. - 412. päivä

Maanantaina jatkettiin ryhmätyön jalostamista. Ryhmän esitys käytiin ensimmäistä kertaa kokonaisuutena läpi. Esitykselle on varattu aikaa 45 minuuttia ja sen läpikäymiseen kului 39 minuuttia, tosin kaikki esiintyjät puhuivat varmuuden vuoksi kiivaaseen tahtiin. Tämän jälkeen keskusteltiin esityksen sisällöstä ja ulkonäöstä. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ihmettelimme hieman sitä kuinka paljon ja voimakkaasti työryhmän valvoja osallistuu ryhmän keskusteluun ja työhön. Suomessa tällainen ei ole tapana. Tarkemmin ajatellen koko työpäivästä n. kolme neljäsosaa oli keskustelua. Tällaisen työskentelytavan tehokkuudesta voi olla monta mieltä. Toisaalta se saattaa tuottaa keskimääräistä parempaa laatua.
Tiistain englanninopetuksessa harjoiteltiin kirjallista ilmaisua, eli tehtävänä oli kirjoittaa essee annetuista aiheista. Aikaa oli tunti. Tämä harjoitus tehtiin kielikokeisiin valmistautumiseksi jo kolmatta kertaa. Ryhmätyön valmistelu eteni loppuiltapäivän totuttua rataa.
Kansainvälisille opiskelijoille oli iltapäiväksi järjestetty tutustumiskäynti Norddeutsche Rundfunkiin (NDR) eli paikallisen julkisen sähköisen tiedotusvälineen tiloihin. Hampurissa sijaitsevat NDR:n televisiotoiminnot. Saimme kuulla selostuksen NDR:n ja paikallisten lähettimien roolista Liittotasavallan mediakentässä. Mielenkiintoista oli mm. se, kuinka suurella budjetilla paikalliset lähettimet operoivat: Saksan kaikkien paikallislähettimien budjetti on yhteensä 1,1 miljardia euroa. Tämä summa sisältää kaiken televisio-, radio- ja nettimedian kulut. Netin merkitys korostuu jatkuvasti, sillä useiden paikalliskanavien katsojien keski-ikä on yli 60 v. Lyhyen johdannon jälkeen tutustuimme televisiostudion ohjaamoon sekä kolmeen erikokoiseen studioon. Vierailu oli selvästi rutiinikierros, jota kuitenkin piristimme kiperillä kysymyksillä.
Minä ja oman luokkani toinen jäljellä oleva kansainvälinen opiskelija eli liettualainen kollegani jouduimme kuitenkin poistumaan NDR:ltä hieman etuajassa, sillä iltapäivän päätteeksi oli sovittu luokanvalvojan läksiäistilaisuus. Hän sai luokaltamme viinilasit kurssin vaakunalla ja pullollisen kurssin viniä, sekä lisäksi suomalaisen sissipuukon, jonka minä olin hankkinut ja kaiverruttanut tätä tilaisuutta varten. Oman luokkani luokanvalvojaa pidetään kurssilla yleisesti ottaen tolkun miehenä ja hyvänä sotilaana, joskaan ei erityisen lahjakkaana ihmisten johtajana. Hänen seuraava tehtävänsä operaatioesikunnassa Potsdamissa alkaa seuraavalla viikolla. Läksiäisiin liittyi vielä illallinen hyvässä ravintolassa Hampurin keskustassa, sillä luokanvalvoja harrastaa hyviä ruokia.
Keskiviikon luokanvalvojan tunteja ei ymmärrettävistä syistä pidetty. Aamulla kurssin johtaja tarkasti ryhmätöiden suoritusvaiheen, mutta siinä läsnäolovelvoite oli vain alatyöryhmien johtajilla. Läpikäynti meni kuulemma hyvin ja erityisen myönteisen vaikutuksen olivat tehneet isolla rahalla teetetyt animaatiovideot. Loppupäivä hiotiin esityksen sanamuotoja ja ulkonäköä.
Kansainvälisten opiskelijoiden työaika päättyi kolmelta iltapäivällä, sillä meidän piti valmistautua kurssin johtajan ja kurssitoimiston henkilöstön läksiäisiin. Tämä grilli-illan muodossa järjestettävä tilaisuus pidettiin nyt, sillä sekä kurssinjohtaja että monet kansainväliset opiskelijat poistuvat kesätauon aikana. Kurssinjohtajan seuraava tehtävä on logistiikkalaitoksen esikunnassa.
Torstaina en osallistunut aamun liikuntakoulutukseen, sillä noudin jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn näyttelytaulut valmiiksi koululle ensi viikon keskiviikkona pidettäviä avajaisia varten. Koululla ryhmätyön viimeistely jatkui vielä yhdellä tarkastelukierroksella. Seuraavan viikon viikko-ohjelman mukaan maanantai, tiistai ja keskiviikko käytetään kokonaisuudessaan ryhmätöiden tulosten esittämistavan viimeistelyyn varsinaisen esittelyn ollessa torstaina. No, palataan tähän seuraavalla viikolla. Lounaan jälkeen luokanvalvoja kokosi luokan läsnäolevat opiskelijat lyhyeen tilaisuuteen, jossa saksalaisille opiskelijoille annettiin tutustuttavaksi heidän lopulliset henkilöarviointinsa kurssilta. Kansainvälisten opiskelijoiden arvioinnit eivät syysta tai toisesta olleet kuulemma vielä valmiita.
Perjantai oli työajan tasausvapaata tulevan viikon pidemmistä päivistä johtuen.
Lauantaina pidettiin kurssin kurssijuhla (Abschlussball) hotelli Atlanticin juhlatiloissa. Kurssijuhla päätettiin pitää jo ennen kesätaukoa, sillä niin monet opiskelijat jättävät palaamatta kurssille kesätauon jälkeiselle kuudelle viikolle. Tästä huolimatta juhlaan osallistui kurssista alle kaksi kolmasosaa, valitettavasti. Pois jääneillä oli erilaisia syitä, mm. lastenhoitajan saamisen vaikeus, muutto, suunniteltu lomamatka, tilaisuuden hinta (125 e / henkilö), ja joillain jopa Saksan ja Ruotsin välinen jalkapallo-ottelu, joka pelattiin samaan aikaan. Prioriteettijärjestys on tietenkin henkilökohtainen, mutta niin monen poisjääminen oli minun mielestäni harmillistä kurssin yhteishengen kannalta. Itse juhla oli oikein juhlava puitteiltaan. Juhla poikkesi tavanomaisesta suomalaisesta sotilaallisesta iltajuhlasta siten, että se alkoi hieman myöhemmin ja että ruokatarjoilu oli seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää, joskin hintaan nähden hieman yksinkertaista. Ohjelma oli musiikkipainotteinen: brittiläinen kurssikollegani oli hankkinut paikalle Royal Armyn puhallinyhtyeen ja viihdebändin ilmaiseksi! Sali oli kauniisti koristeltu, esim. leikkokukkamaljakoissa oli painona hylsyjä! Mukava lisä olivat myös juhlaa varten teetetyt kiviset lasinaluset, jotka sai ottaa mukaansa muistoksi.

404. - 408. päivä

Maanantai oli kuntosuorituspäivä (IGF-Tag). Minulla oli kevään vastaavalta päivältä jo kaikki tarvittavat kenttäkelpoisuussuoritukset (eli marssi, ammunta, lääkintäkoulutus ja suojelukoulutus), joten osallistuin nyt pakollisiin kuntosuorituksiin. Näihin kuuluu peruskuntotesti BFT eli Basisfitnesstest sekä DSA (Deutsche Sportabzeichen) eli Saksan kuntomerkin osasuoritukset. Kuntomerkkiä ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen anoa. Siihen kuuluvat osasuoritukset sekä BFT pitää kuitenkin jokaisen saksalaisen sotilaan suorittaa vuosittain. Ulkomaalaisille opiskelijoille ne ovat käytännössä vapaaehtoisia, mutta suoritan ne kuitenkin - vaikka vain treenin vuoksi. Päivä loppui käytännössä lounaaseen.
Tiistai alkoi englannin kuunteluharjoituksella. Sain 5 virhepistettä suurimman sallitun virhepistemäärän ollessa 12, eli läpi olisi mennyt. Tämän jälkeen jatkui Studienphase-ryhmätyö. Työvaiheena on esityksen rakenteen ja sisällön hiominen, jossa oma panokseni rajoittui muiden tuotosten kommentointiin.
Keskiviikkoaamuna pidettiin pitkästä aikaa luokanvalvojan tunti. Everstiluutnantti C.K. kertoi saksalaisia opiskelijoita koskevia ohjeita kurssin loppuarvosteluun liittyen. Saksalaiset saavat loppuarvostelunsa jo heinäkuun puoleen väliin mennessä, sillä henkilöstöjärjestelmä edellyttää, että henkilöarvioinnit syötetään järjestelmään siihen mennessä. Kansainväliset opiskelijat saavat loppuarvostelunsa kurssin päättyessä. (Siis ne jotka jäävät kurssin loppuun asti - varsin monet eivät osallistu kesätauon jälkeisille viikoille vaan valmistuvat ja saavat todistuksen ja henkilöarvioinnin ennen aikojaan. Mistään tasapuolisuudesta opiskelijoiden kesken ei siis voi puhua. Valmistuakseen kurssilta ei siis vain tarvitse olla tekemättä mitään - riittää kun ei edes ole paikalla.) Luokanvalvojan puheenvuoron jälkeen kurssi kokoontui auditorioon. Puolet kurssista oli käsketty pukeutua siistiin siviiliasuun, sillä meidän tehtävänä oli toimia luennon videoinnin studioyleisönä. Tämä GIDS-Talk (vrt. TED-Talk) ilmeisesti videoitiin kahden viikon kuluttua olevaa ryhmätyön tulosten esittelyä varten. Puhujana oli sotatalouden professori Helmut-Schmidt -yliopistosta eli Bundeswehrin yliopistosta ja puheen aiheena oli monikansallinen logistiikka. Kurssista oli paikalla ehkäpä kolmasosa, joten hyvien kuvakulmien saamiseksi yleisö siirtyi eri puolille salia professorin lausuessa ulkomuistista runoja. Itse viidentoista minuutin luennon saimme kuunnella kaksi kertaa kameroiden käydessä. Koko tilaisuus oli jotenkin epätodellinen ja absurdi. Monet kurssitoverit ihmettelivät miksi puolet kurssista käskettiin pukeutua siviiliasuun. Tavallaan sen voi ymmärtää kuvauksellisista syistä, mutta se välittää myös toisenlaista viestiä siitä, että pelkästään virkapukuisille puhumisessa olisi jotain kielteistä tai epäuskottavaa.
Loppupäivä jatkettiin ryhmätyön parissa. Iltapäivällä viimeistä viikkoaan kurssilla viettävä ranskalainen kollega tarjosi kansainvälisille opiskelijoille sekä omalle luokalleen virvokkeita ja pikkusuolaista.
Torstai alkoi liikunnalla. Osa paikalle saapuneista teki ensin kuntotestejä, joille oli varattu aikaa myös maanantaina. Kokoon saatiin sentään 6 henkilöä lentopallopeliä varten. Todettakoon, että kahden luokan kirjavahvuus on n. 32 henkilöä, joista paikalle oli päässyt kymmenkunta. Erityisen ikävää on, että liikuntatunneilta lipsuminen heijastuu myös liikunnanopettajien motivaatioon, eivätkä he enää juurikaan viitsi panostaa harjoitusten ohjaamiseen.
Aamupäivällä kurssi käskettiin kokoon hyvästelmään toinen ranskalaisista opiskelijoista, joka lähtee takaisin kotimaahansa valmistautumaan ulkomaanoperaatiota varten.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätyön pariin. Vuorossa oli esityksen ensimmäinen läpikäynti. Siihen osallistui myös ryhmän ohjaaja everstiluutnantti K.H., jolla olikin paljon sanottavaa sisällön kehittämiseksi. Keskustelusta ei ollut tulla loppua ollenkaan. Erityisen turhauttavaa oli se, että keskustelussa tunnuttiin välillä palaavan ihan peruskysymysten äärelle, joiden ratkaisut oli linjattu jo viikkoja aiemmin.
Perjantaina ryhmätyö jatkui edeltävien päivien kaltaisena. Lauantai-iltana osallistuin vastaanotolle Kielissä vierailevalla brittiläisellä fregatilla.
Kokonaisuutena viikko oli varsin sekava ja tehoton. Kurssista oli paikalla vain noin puolet ja ryhmätyövaiheeseen on varattu liikaa aikaa.

372. - 376. päivä

Maanantai alkoi luennolla Yhdysvaltojen turvallisuus- ja sotilaspolitiikasta sekä Yhdysvaltojen kulttuurista yleensä. Luennon ensimmäisen osan piti kommodori, jonka nimi meni minulta ohi, sekä prikaatikenraali evp D.B., joka on toiminut kuuden vuoden ajan Saksan sotilasasiamiehenä Washingtonissa. Molemmat puhujista tulevat mukaan kurssin opintomatkalle Yhdysvaltoihin seuraavalla kahdella viikolla. Luento ei ollut erityisen hyvin valmisteltu tai syvältäluotaava. Kurssista vain vähän yli puolet oli paikalla monien pitäessä lomaa tai osallistuessa työharjoitteluun tai erilaisiin palavereihin.
Luento ei kestänyt edes tuntia, mutta sitä seurasi totuttuun tapaan keskustelu pienryhmissä. Yllätyksekseni myös keskustelu jäi totuttua lyhyemmäksi ja loppui n. 15 minuutin jälkeen. Loppupäivän ja loppuviikon ajaksi palattiin ryhmätyön eli Studienphasen pariin. Siinä ajankäytöstä päättää ryhmätyön johtaja itsenäisesti. Päivän mittaan valmistelin myös käskyä ja kutsua koululla kesäkuun lopussa järjestettävään tapahtumaan.
Tiistaina oli kieltenopetusta. Englannintunnilla keskusteltiin CJEX-harjoituksesta, harjoiteltiin suullisen ilmaisun koetta varten ja katsottiin lyhyt sotilasaiheinen televisiosketsi. Aamupäivän päätteeksi suoritin Naton SLP-kokeen suullisen osuuden. Se meni hyvin ja sain arvosanaksi 4 (asteikolla 0 - 5).
Iltapäivällä jatkettiin ryhmätyötä jakaantuneina pienryhmiin.
Keskiviikkona aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Ryhmätyön johtaja oli antanut suurimalle osalle ryhmästä vapaata klo 14 saakka, jolloin pidetään yhden työvaiheen välitarkastelu. Saapuessani paikalle olikin luokassa paikalla koko meidän työryhmämme, pari opettajaa, työryhmän valvoja ja kurssinjohtaja. Keskustelu oli jo täydessä käynnissä, tai oikeammin sanoen linjaus, jossa suurimman osan ajasta äänessä oli kurssinjohtaja, ryhmätyön valvojan säestäessä. Puhetulva kesti noin tunnin, minä aikana työryhmälle varsin suorin sanoin linjattiin, mitä ryhmätyön tulee sisältää ja miten tulokset tulee esittää. Olin tästä käänteestä varsin hämmästynyt, sillä minun kokemukseni mukaan suomalaisella YE-kurssilla ei voisi tulla kysymykseenkään, että oppilastyönä tehtävän tuotoksen rakenteelle ja sisällölle annettaisiin näin selkeät reunaehdot. Kysyttyäni ilmiön taustoja arvelivat kurssitoverini, että taustalla on toisaalta ryhmätyölle ja FüAkBw:n ajatuspajalle (GIDS) asetetut korkeat tavoitteet ja toisaalta se, että meidän ryhmämme aihe käsittelee melko tarkasti sitä tehtävää, johon kurssinjohtaja siirtyy elokuussa. Joka tapauksessa menettelytapa on mielestäni varsin erikoinen ottaen huomioon minkä tason kurssilla tässä (aikuis)opiskellaan.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli sisäjalkapallo, joten menin mielummin punttisalille tekemään jotain tehokkaampaa (myös moni muu jätti potkupallon väliin ja meni lenkille tai salille). Liikuntakoulutuksen jälkeen jatkettiin ryhmätyötä siitä, mistä sitä olisi edellisenä päivänä pitänyt jatkaa. Iltapäivällä pidettiin toinen välitarkastelu siten, että tutustuttiin myös muiden alatyöryhmien tuloksiin.
Perjantaina ryhmätyötä jatkoivat ainoastaan alatyöryhmien johtajat sovittamalla yhteen viikon tuotokset. Muut saivat keskittyä valmistautumaan Yhdysvaltojen opintomatkaan, joka alkoi seuraavana päivänä. Kokonaisuutena viikko oli sekä ajankäytöltään että sisällöltään varsin väljä "väliviikko" kahden ulkomaanmatkan välissä.

351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.

346. - 350. päivä

Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.

342. - 345. päivä

Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

328.-332. päivä

Joint Endeavour I -hajoituksen toinen viikko alkoi maanantaina kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Työn painopisteenä oli MAB:n eli Mission Analysis Briefin viimeistely. Suomeksi sen nimi taitaa olla operaation perusrakenteen esittely. Esittely pidettiin lounastauon jälkeen. Viikon teema on toimintavaihtoehtojen laatiminen komentajan päätöksentekoesittelyä varten, joka pidetään perjantaina.
MAB kesti suunnitellusti puolitoista tuntia. Kun n. sadan henkilön esikunnan lähes viikon työ tiivistetään 90 minuuttiin, on esityksen sisältö luonnollisesti pelkkää painavaa asiaa. Puhuijia on reilusti toistakymmentä ja jokaisen mielestä oma asia ja aihepiiri on se kaikkein tärkein. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jotta ei tulisi vahingossakaan kysyttyä asioita jotka on jo mainittu. Tietenkään kukaan ei pysty keskittymään täydellisesti koko 90 minuuttia, ei edes komentaja, jolle esitys pidetään. Loogisena seurauksena on, että kukaan ei kysy mitään, korkeintaan nyökyttelee hyväksyvästi. Komentajalla on sentään se etu puolellaan, että hän voi halutessaan keskeyttää esityksen ja pyytää tarkennuksia. Esitysten jälkeen löytyy yleensä kuitenkin aina joku innokas kouluttaja, joka välttämättä haluaa oikaista jonkun väärinkäsityksen. Tällä kertaa sen puheenvuoron piti komentaja B. MAB:n jälkeinen opetuskeskustelu venyi suunniteltua pidemmäksi. Keskustelu sisälsi pääosin kehuja, jotka mielestäni oli perusteltuja, sillä esikunta oli tehnyt hyvää työtä. Erityisesti TOPFAS-sovelluksen käytössä oli kuulemma tehty suuria edistysaskeleita verrattuna aiempiin kursseihin. Suunnitelmia kehuneilla opettajilla on myös vertailupohjaa, sillä samaa harjoitusta ja skenaariota on kuulemma pyöritetty jo vuosia.
Päivän päätteeksi operaatioanalyysiosasto piti oppitunnin siitä, miten heidän tietokoneavusteisia operaatioanalyysityökaluja voi hyödyntää operatiivisessa suunnittelussa ja arvioinnissa. Ääneen pääsi viisi tai kuusi eri henkilöä, joista jokainen toimii oman analyysiohjelmansa pääkäyttäjänä ja kouluttajana. Esimerkiksi eräällä ohjelmalla pystyi laskemaan joukkojen keskityskuljetusten aikatauluja minuutin tarkkuudella. Toisella taas piirrettiin käyriä erilaisista kehitystrendeistä hyvinkin abstrakteilla alueilla, kuten hallinnon tehokkuus tai
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Viime viikolla kirjoitetut harjoitusesseet palautettiin ja niissä olleista virheistä keskusteltiin ja tehtiin harjoituksia. Tunnin päätteeksi katsottiin jakso brittiläistä sotilasaiheista komediaa.
Harjoituksen esikuntatyö jatkui toimintavaihtoehtojen laadinnalla. Tiedustelutoimiston tehtäväksi tuli laatia monimutkaisen skenaarion kolmelle tärkeimmälle vastustajalla todennäköisin ja vaarallisin toimintavaihtoehto riskianalyyseineen. Samalla tiedustelutoimisto teki jo valmisteluja seuraavan viikon sotapeliä varten. Minut käskettiin tukemaan omien joukkojen toisen toimintavaihtoehdon laadintaa tiedustelutoimiston edustajana. Lounastauolla kävin uimassa pitkästä aikaa, ja ehdin jopa syömäänkin sen jälkeen.
Toimintavaihtoehtojen laadinta alkoi ratkaisukohtien ja niihin liittyvien vaikutusten ja toimenpiteiden järjestelyllä. Ensin ne lajiteltiin vaiheisiin, sitten maantieteellisesti, minkä jälkeen taas vaiheittain. Toiminta oli melko kaoottista, sillä jo alussa todettiin että aikaa on käytettävissä melko vähän. Harjoituksen johtaja eversti V. tosin totesi joka-aamuisessa harjoituspalaverissaan, että ajankäyttösuunnitelma vastaa melko tarkasta Naton esikunnissa todellisuudessa käytettäviä aikoja. Ainoana erona on, että JFC:ssa pyörii suunnitteluprosessin ympärillä valtava lauma asiantuntijoita ja erilaisia analyytikoita ja eksperttejä.
Kaottisuuden tunnetta lisäsi se, että molempien toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät toimivat samassa tilassa. Tiloissa on käytettävissä kätevät väliseinät, mutta jostain syystä näitä ei haluttu käyttää. Kun yhdessä ja samassa luokassa sitten työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä, joista tusinan verran puhuu päällekkäin, usein vieläpä englantia ja saksaa sekaisin ja päällekkäin, voi seuraaminen olla suomalaiselle hiukan haastavaa. Osa suunnitteli kartalla, osa paperilla, toiset perinteisesti PowerPointilla ja toiset modernisti TOPFAS:lla. Mikäli minut olisi määrätty osastopäälliköksi, olisin ensimmäiseksi laittanut työergonomian ja perusasiat kuntoon: väliseinät kiinni, pöydät järkevästi ja valkotaulut niin että kaikki näkevät ne. Perusteasiakirjat olisin heijastanut seinälle ja sitten jakanut suunnitteluryhmälle jotain tehtäviä tunnin ajaksi, esim. ratkaisukohtien tai aikatekijöiden pohtimista niin, että olisin itse voinut laatia työsuunnitelman. Sen jälkeen olisin toimintavaihtoehdon omistajana (COA owner) laatinut suunnitteluperusteiden pohjalta alustavan operaatioajatuksen, jonka mukaan itse toimintavaihtoehto on paljon helpompi laatia - sen sijaan että alkaa kiivetä takaperin puuhun. Näin siis täydellisessä maailmassa ja jälkiviisaana. Parannettaviin perusasioihin kuuluisi myös virvokkeet ja välipalat, mutta näiden järkevä järjestäminen näinkin isoon harjoitukseen tuntuu olevan täysin ylivoimainen tehtävä. Sotilaskotia on ikävä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella. Tällä kertaa sain selville opettajan nimen: D.B. Sotahistorian luentosarjan aihe on nyt tarkentunut: se käsittelee poliittista historiaa. Tarkoituksena on käsitellä Saksan politiikalle keskeisiä aatesuuntauksia ja ideologioita, kuten liberalismia, konservatismia ja sosiaalidemokratiaa, ja laittaa näiden suurten käsitteiden ympärille vähän konkretiaa. Luentosarjan keskeinen opetusmenetelmä tulee olemaan opetuskeskustelu. Luennoitsija kertoi haluavansa keskustella mm. siitä, miksi sosiaalidemokratia on Saksassa ja koko Euroopassa kriisissä ja demaripuolueiden kannatus on pudonnut jonnekin 20 ja 10 %:n väliin. Luentosarjan näkökulma on tietenkin Saksan sisäpolitiikassa.
Nykyisten kaltaisen puolueiden lähtökohdat luotiin vuoden 1848 vallankumouksissa Euroopassa. Ensimmäisenä poliittisena liikkeenä ehtivät järjestäytymään liberaalit. Liberalismin lähtökohtana oli syntymäoikeuden sekä luokkien ja säätyjen poistaminen yhteiskunnasta. Etenemisen tuli perustua yksilön kyvykkyyteen. Saksan puoluekentässä liberaalipuolue FDP on pysynyt melko pitkään. Alussa se oli ikään kuin kolmas vaihtoehto SDP:lle ja CDU/CSU:lle. Vihreät perustettiin vasta 1980 ja se pääsi liittopäiville 1983. Vasemmistopuolueita ei Länsi-Saksassa varsinaisesti ollut ja yhdistyneeseen Saksaan se syntyi vasta DDR:n valtapuolueen perinnön päälle. Saksassa ei myöskään ole ollut merkittäviä oikeistopuolueita ennen AfD:n nousua. Luennon lopuksi keskusteltiin liberalismin aatteen ja käsitteen sisällöstä sekä liberalismin historiasta Saksassa.
Harjoitusesikunnassa jatkui toimintavaihtoehtojen suunnittelu tavanomaiseen tapaan, joskin astetta kiivaammin kuin aikaisempina päivinä. Toimintavaihtoehdot esitellään komentajalle esikunnan tarkastuksen yhteydessä seuraavanan päivänä ennen lounastaukoa. Tätä tarkastelutapaa nimitetään termillä "boardwalk" ja siinä esittelijä sekä kuulijat pysyvät seisaallaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suomailaistyylinen tilanneselostus tarkastamaan tulleelle esimiehelle, vaan kierros on valmisteltu. Boardwalk vaikuttaisi olevan jonkinlainen esittelyn ja tilanneselostuksen välimuoto. Keskusteltuani boardwalkista esittelytapana sain kuulla arvion, että se kuuluisi Naton toimintakulttuuriin. Tämä oli kuitenkin vain arvaus.
Torstaina päivä alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli uintikuntosuoritukset, joista tein 25 metrin pikauinnin aikaan 15 sekuntia ja 800 metrin kestävyysuinnin aikaan 16 minuuttia. Molemmat alittavat kirkkaasti kiitettävän (Gold) rajan.
Harjoituksen esikuntatyöstä ei oikeastaan ole erityistä kerrottavaa. Toimintavaihtoehtojen esittely meni hyvin, kuinkas muuten, ja tiedusteluosastolla jatkuivat seuraavan viikon sotapelin valmistelut. Tauolla kävin parin opiskelijakollejan kanssa mielenkiintoisen keskustelun Venäjän tulevaisuudennäkymistä ja operaatiotaidosta. Näkymät ovat huolestuttavan pessimistiset, eikä enää voi pitää lainkaan varmana, että rauha säilyisi meidän tulevan virkauramme ajan (n. 15 - 20 vuotta). Sen verran monet signaalit viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Perjantain esikuntatyöskentely keskittyi siihen, että toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät tarkastivat marssiaikataulun, jonka operaatioanalyytikot olivat laatineet edellisen illan aikana. Tämä aikataulukko ei luonnollisestkaan kattanut vastustajan joukkoja, joten tiedusteluosastolle ei jäänyt paljonkaan tehtävää. Muilla osastoilla sen sijaan arveltiin, että perjantaille suunniteltu palvelusaika ei välttämättä riittäisi taulukkojen tarkastamiseen. Sen takia koko kurssilta kysyttiin, kuka olisi valmis jäämään viikko-ohjelmassa ilmoitettua pidempään palvelukseen. Itselläni oli suunniteltua muuta ohjelmaa, joten ilmoitin olevani käytettävissä viikko-ohjelman puitteissa. Tässä kohden on mielestäni selvä kulttuuriero Suomeen verrattuna. Suomessa harjoitus jatkuu kunnes se päättyy, eikä henkilöiden vapaaehtoisen käytettävyyden perään tarvitse kysellä. Toisaalta viikko-ohjelmaan merkittyjä aikoja ei lähdetä yhtä helposti venyttämään. Tällä viikolla meni monella useana päivänä pidempään kuin klo 17:ään.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen harjoitusviikko: melko kaoottinen ja hektinen, mutta ei kuitenkaan liian työntäyteinen, ainakaan omalla kohdallani. Olisin voinut osallistua aktiivisemmin, mutta toisaalta isossa esikunnassa on hyvä pysyä lestissään. Jos töitä lähtee ehdoin tahdoin haalimaan niin niitä saa kyllä tehdä maailman tappiin asti - isoista esikunnista eivät työt tekemällä lopu.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.

307.-311. päivä

Maanantain ensimmäinen luento oli perehdytys TOPFAS-tietojärjestelmään (Tools for Operations Planning and Functional Area Services). Sen piti järjestelmäasiantuntijat C. M. ja L. B. Järjelmä on varsin laaja ja esitys kattoi siitä vain ne osat tai sovellukset, joita kurssi tulee harjoituksessa käyttämään. Järjestelmä tukee Naton operatiivista suunnittelua (Crisis Response Planning, NCRP) sekä operatiivisen suunnittelun prosessia (Comprehensive Operations Planning Directive, COPD). Järjestelmä käsittelee pääosin operatiivisen ja sotilasstrategisen tason suunnittelua, mutta ottaa vastaan syötteitä myös taktiselta ja strategiselta tasolta. Järjestelmä vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin pätevältä ja monipuoliselta. Samalla sain kuitenkin vaikutelman, että järjestelmä ei juurikaan kannusta luovuuteen tai ns. laatikon ulkopuolelta ajatteluun, vaan se edustaa puhdasta prosessiajattelua, jossa kaikki etenee vaiheittain ja suunnitellusti. En myöskään tiedä, kuinka paljon järjestelmä tosiasiassa nopeuttaa suunnittelua ja päätöksentekoa asettamalla paljon tietoa kaikkien saataville. Kokonaiskuvan muodostaminen saattaa tulla jopa vaikeammaksi kuin niukemman tiedon pohjalta. Järjestelmä ei varmaankaan osaa arvioida mikä on olennaista ja mikä pelkkää kohinaa. Tekoälyn tukemana TOPFAS-järjestelmä voisi olla kova sana.
Seuraavan luennon piti U.D. aiheesta operaatioanalyysi ja arviointi. Operaatioanalyysi ei ole ennustamista tai päätöksentekoa. Se on pikemminkin mahdollisuuksien arviointia (What if...?). Operaatioanalyysi jaetaan kovaan ja pehmeään operaatioanalyysiin. Kova perustuu faktoihin ja laskentaan, pehmeä puolestaan inhimilliseen arvioon ja arviointikykyyn. Analyytikoilla on usein pitkä ura esikunnissa ja heidän kokemustaan ja sormenpäätuntumaansa kannattaa hyödyntää. Erityisesti brittiläisessä ja amerikkalaisessa sotilaskulttuurissa analyytikoilla on arvostettu asema.
Tämän jälkeen harjoitukseen valmistavia luentoja jatkettiin kahdeksassa eri seminaarissa. Seminaarit jatkuvat koko viikon. Osa sai valita seminaariaiheensa itse ja osa oli määrättyjä sen perusteella, missä tehtävässä on tulevissa harjoituksissa. Minun ensimmäisen seminaarini aihe oli logistiikka ja operatiivinen liike. Seminaarin vetäjänä toimi eversti B. Ensin kuitenkin kuultiin esitys Naton rahoituksesta ja sen piti Italian yhteysupseeri everstiluutnantti M.V., koska hän on toiminut rahoitusalan tehtävissä Natossa. Natolla on useita budjetteja, mutta meitä kiinnosti erityisesti sotilasbudjetti ja investointibudjetti. Naton sotilasbudjetti on n. 1,3 Mrd euroa ja siitä maksetaan Naton pysyvän johtamisrakenteen kulut. Kaikki henkilöstömenot sekä erillisten operaatioiden kulut maksavat jäsenvaltiot. Esimerkiksi jos  johtamisrakenteen henkilöstö menee virkamatkalle, matkat maksetaan Naton sotilasbudjetista mutta majoitukset ja päivärahat  kansallisista budjeteista. Tämä aiheuttaa joskus mielenkiintoisia intressiristiriitoja. Naton suositukset 2 % BKT:sta,  josta 20 % investointeihin herättivät paljon keskustelua. Prosenttiluvuissa on paljon ongelmia, sillä niitä lasketaan  erilaisilla perusteilla eri maissa. Olennaista ei ole myöskään 2 % saavuttaminen vaan se, kuinka suuri osuus siitä menee Natoa hyödyttäviin kuluihin (eikä esim. sotilaseläkkeisiin). Lukuihin nähden Suomella ei ole mitään hävettävää, vaikka BKT-osuus onkin vain n. 1,3 %. Hankintoihin menee Suomessa n. kolmasosa ja suuri osa hankinnoista ei edes mahdu puolustusbudjettiin.
Rahoitusluennon jälkeen eversti B. jatkoi Naton logistiikalla. Naton logistiikan perusongelman voi tiivistää siihen, että Nato ja sen jäsenvaltion ovat yhdessä vastuussa Naton operaatioiden ja tehtävien logistisesta tuesta. Samalla kuitenkin jäsenvaltiot vastaavat viime kädessä itse kansallisten joukkojensa tuesta. Vastuunjako ei siis kaikissa tilanteissa ole aina aivan selvä. Toinen keskeinen kysymys on logististen järjestelmien yhteensopivuus. Logistiikka on yhteinen suorituskyky (Joint Function), mikä tarkoittaa, että kiinnostaa (tai että sen tulisi kiinnostaa) kaikkia.
Lounastauon jälkeen siirryttiin käsittelemään Joint Endeavour -harjoituksen huoltotilanteen yksityiskohtia, eli CERASIA-skenaarion logistiikkaan liittyviä erityispiirteitä - ja niiden yhtymäkohtia todellisuuteen. Niitä riittää, sillä skenaario on rakennettu melko pitkälle Etiopian ja Eritrean sisällissodan tapahtumien pohjalle. Luennoitsijalla oli aikaisempien vuosien pohjalta melko valmis materiaali, eli näyttäisi siltä, että huoltotoimiston suunnittelijat pääsevät ainakin harjoituksen alussa melko helpolla.
Tiistain piti alkaa englannintunneilla, joita ei sitten pidettykään. Kaksi ryhmäni jäsenistä on Yhdysvalloissa harjoituksessa ja yksi on työharjoittelussa. Muiden minun lisäkseni kolmen ryhmäläisen piti parhaan tiedon mukaan tulla paikalle, sillä he olivat edeltävänä päivänä paikalla ja yhden heistä näin jopa samana aamuna. Opettaja kuitenkin kertoi, että yksi ryhmän jäsenistä oli juuri soittanut hänelle ja sanonut ettei kukaan tule paikalle, sillä käynnissä on joku tärkeä projekti. Minä tulin paikalle enkä ole kuullut mistään tärkeästä projektista mitään. Kieltenopetus on viikko-ohjelmassa, mutta päätimme opettajan kanssa että emme ryhdy sitä yksityisopetuksena pitämään. Käsittämätöntä toimintaa. Täytyy ottaa asia puheeksi puhelun soittaneen ryhmäläiseni kanssa.
Perutun englannintunnin aikana otin selvää, missä ja milloin verenluovutuskampanja pidetään. Kurssin johtaja oli edeltävänä päivänä vedonnut koko kurssiin, että osallistuminen verenluovutukseen olisi suotavaa. Löysin koulun sisäverkosta verenluovutustilaisuudesta kertovan ilmoituksen sekä amiraalin päiväkäskyn aiheesta. Niissä oli mainittu päivämäärä ja paikka, mutta ei kellonaikoja. Niinpä oletin, että tempaus kestää koko päivään ja lähdin matkaan naapurikasarmille. Siellä selvisi kuitenkin, että verenluovutus alkaa vasta klo 12. En viitsinyt ajella edestakaisin kasarmien väliä joten odotin tilaisuuden alkamista autossa. Verenluovutus sujui suhteellisen tehokkaasti ja perusteellisesti. Siihen sisältyi pintapuolinen lääkärintarkastus, ja tarjolla oli pieni lounaskin. Kokonaisuutena ihan vastaava kokemus kuin Suomessa, ehkä hieman perusteellisempi ja palvelualttiimpi kaikilta osin.
Tämän jälkeen palasin seminaariin, johon minun olisi pitänyt olla jo aamupäivästä alkaen. Sen aiheena oli turvallisuussektorin reformi CERASIAn kaltaisissa skenaarioissa. Esityksen piti DCAF:n (Democratic Control of Armed Forces) ja ISSAT:n (International Security Sector Advisory Team) edustaja nimeltään K.E. Järjestöt ovat sveitsiläisiä, mutta puhuja oli onneksi britti, joten häntä oli helppo seurata (sveitsinsaksa olisi ollut liikaa). Esitys käsitteli monipuolisesti ja ammattitaitoisesti sitä, miten ja missä vaiheessa konfliktia maan oman turvallisuuskoneiston tukemiseksi ja rakentamiseksi. Luennon punainen lanka oli paikallisen omistajuuden ja ratkaisujen tukeminen, ei itse tekeminen tai mallien pakkosyöttäminen ulkoa. Mikäli käytössä olisi ollut nettiyhteys olisin käynyt järjestöjen kotisivuilla tarkastelemassa esitteitä, jotka kiersivät luokassa. Ne vaikuttivat ammattitaitoisilta ja hyviltä lähteiltä, mikäli aiheeseen joutuu joskus syventymään enemmän. Päivän päätteeksi teimme ryhmätyön, jossa suunnittelimme CERASIAn erään paikallisen valtion turvallisuus. Tai ei se oikeastaan ryhmätyö ollut, vaan luento, jossa oli opetuskeskutelun elementtejä. Luennoitsija teki kovasti töitä myydäkseen edustamansa organisaation asiantuntemusta (joka kiistämättä vaikutti olevan hyvällä tasolla) meille kuulijoina oleville sotilaille.
Keskiviikko alkoi palautekeskustelulla luokanvalvojan kanssa. Sain kuulla päivitetyn tilanteen siitä, missä opettajakunnan käsityksen mukaan olen opintomenestykseltäni kurssin keskuudessa. Arvosanoja tai vertaisarviointiahan täällä ei harrasteta, joten kyseessä on kooste opettajien arvioista. Siinä ei ollut mitään uutta tai yllättävää ja minun suoriutumiseeni ollaan pääosin tyytyväisiä. Henkilöarvioinneissa on melko suuri kulttuuriero Suomen ja Saksan välillä siinä, että Suomessa on melko turha lähteä arvioimaan henkilöitä pelkästään tuntumapohjalta, sillä se kääntyy nopeasti arvioijaa itseään vastaan. Suomessa pitää olla lukemia ja mustaa valkoisella, niitä uskotaan helpommin kuin suullista argumentointia, keskustelua tai mielipiteitä.
Päivän seminaari käsitteli poliisioperaatioita osana kriisinhallintaa. Luenn on piti kaksi kokenutta poliisia, F.H. ja S.C. Aampäivän luennot käsittelivät näiden kahden poliisioperaatioissa marinoituneen herran henkilökohtaisia kokemuksia mm. Kosovon, Afganistanin ja Malin operaatioista. Pääsanomaksi jäi, että operaatoiden vaikuttavuus oli usein jäänyt heikoksi eli pintapuoliseksi ja lyhytaikaiseksi. Yksittäisiä menestystarinoitakin mahtuu luonnollisesti mukaan. Poliisioperaatioiden vaikuttavuutta on hyvin vaikea mitata, sillä se riippuu niin monista eri tekijöistä. Mittaaminen keskittyy usein myös lukuihin eikä laatuun. Onko parempi kouluttaa 2000 rivipoliisia vai 20 poliisipäällikköä? Pidetäänkö kymmeniä lyhyitä koulutustilaisuuksia vai muutama pitkä kurssi?
Iltapäivän luento syventyi Afganistanin kriisinhallintaoperaation poliisikomponentin toiminnasta saatuihin oppeihin. Poliisioperaatiot toteutetaan yleensä tiiviissä yhteistyössä sotilaiden kanssa, mutta sotilaiden ei yleensä (koskaan) tulisi johtaa poliiseja. Joissain tapauksissa voi olla perusteltua, että poliisit johtavat sotilaita, mutta harvemmin toisin päin. Operaation suurimmat menestykset saavutettiin miehistökoulutuksessa ja suurimmat vaikeudet puolestaan koettiin päällystön koulutuksessa. Luennon mielenkiintoisimmat keskustelut käytiin kuitenkin korruption torjunnasta ja sen vaikeudesta. Mustaa ja valkoista on vain paperilla ja ideologioissa, todellisuus koostuu enemmän harmaan eri sävyistä. Konfliktialueilla kaikilla on likaiset kädet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Samalla kun joistain tulee ystäviä tulee toisista vihamiehiä. Poliisien mukaan olisi erittäin tärkeää kuunnella myös kentän ääntä eikä väkisin ajaa perille ylimmillä tasoilla kehiteltyjä ideoita. Kentän äänellä ei tässä välttämättä tarkoiteta länsimaista käsitystä poliisityöstä, vaan ongelmia, tarpeita, toiveita ja käsityksiä pitäisi tiedustella paikallisilta toimijoilta.
Torstaina kansainvälisten opiskelijoiden koko päivä oli oikeastaan varattu kansakuntien päivän iltatilaisuuden valmisteluun, ja olimme täten vapautettuja opetuksesta. Valmisteluihin tosiaankin meni ihan koko päivä. Aamulla toimitettiin palju ja puolitapäivin sauna. Sähköjen ja valaistuksen sekä suihkun ja suihkuverhojen virkaa toimittaneiden telttakankaiden virittelyyn meni pari tuntia, koristeluun ja viimeistelyyn toinen mokoma. Paljua lämmitin n. kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ja saunaa n. tunnin. Ensimmäiset kylpijät uskaltautuivat löylyihin n. seitsemältä, minä heidän joukossaan. Saunojia riitti jatkuvana virtana ja varaamani pyyhkeet sekä neljä laatikkoa lonkeroa loppuivat jo parin tunnin jälkeen. Se ei saunojia kuitenkaan lannistanut, vaan käyteytkin pyyhkeet kelpasivat paremman puutteessa. Salmiakkikossupullo katosi jonkun matkaan, mutta kynttilälyhdyn valossa oli vielä leijona-snapsi ja kossupullo, joiden nestepinta laski illan mittaan. Nuotion ääressä paistettu saunamakkara ei ollut yhtä suuri menestys, mutta se johtui varmaan räntäsateisesta säästä. Paljussa oli parhaimmillaan 6 henkeä ja veden lämpötila 45 astetta. Kävijöitä riitti oikeastaan koko illan ajan, heitä oli yhteensä arviolta yli 50, mikä ylitti ennakkoarvioni reippaasti! Omituisinta oli monien hämmästys siitä, että paikalla oli oikeasti oikea sauna! Tapahtumaa mainostaneessa julisteessa oli mainittu sauna ja palju, mutta ne oli jollain ihmeen tavalla tulkittu vitsiksi. En voi käsittää mikä sellaisessa vitsissä olisi ollut hauskaa. Hauska sen sijaan oli kansainvälisten opiskelijoiden tekemä sketsivideo, joka esitettiin illan aikana kaksi kertaa.
Viimeiset kylpijät poistuivat paljusta ja saunasta n. puoli kolmen aikaan perjantai-aamuna, minkä jälkeen laskin vedet paljusta ja korjasin sähkölaitteet, juomat ja muun anastusherkän materiaalin talteen autooni, vaatteet ja tilasin taksikyydin kotiin. Suomen "ständiä" kehuttiin illan aikana vuolaasti ja ideaani tuoda tilaisuuteen sauna toisaalta täysin hulluksi mutta samalla aivan loistavaksi. Ne jotka saunassa kävivät kehuivat sitä hyväksi, ja siihen arvioon on minunkin yhdyttävä: tynnyrisaunassa oli varsin mukavat ja pehmeät löylyt ja hyvä ilmanvaihto. Palju oli ensimmäisille kylpijöille kuulemma vähän liian viileä, mutta laitoin nopeaan tahtiin kaksi pesällistä lisää, jolloin lämpötila saatiin mukavaksi. Jossain vaiheessa joku totesi veden jo hieman liian lämpimäksi enkä loppuillasta lämmittänyt paljua enää.
Perjantaina saunaa tultiin hakemaan aamulla ja paljua puolen päivän aikaan. Siinä välissä siivosin jälkiä ja palauttelin tavaroita ja tarvikkeita paikalleen. Alle kolme tuntia nukkuneena olotila ei ollut erityisen virkeä, mutta onneksi pääsin jo puolitapäivin palaamaan kotiin päiväunille.

244.-248. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui heti aamusta konfliktikartan laatimisella. Siinä on tarkoitus laatia yksi kattava kuva konfliktin osapuolista ja toimijoista sekä näiden välisistä suhteista. Kuten arvata saattaa, kuvasta tulee laaja, värikäs ja monimutkainen. Kartan laatimisessa on tarkoitus pysytellä tosiasioissa (tässä tapauksessa siis skenaariossa kuvatuissa seikoissa) ja olla analyysissä mahdollismman johdonmukainen ja ennen kaikkea neutraali. Konfliktikartta toimii kuulemma hyvänä muistiinpanona tai "lunttilappuna" suunnittelun myöhemmissä vaiheissa. Lisäksi toimijoiden intressiä ja vaikutusta (eli motivaatiota ja kykyä) arvioitiin yksinkertaisessa kaaviossa. Tässä analyysissä kaavion oikeaan ylänurkkaan sijoittuneet toimijat olivat avaintoimijoita. Aamupäivän lopuksi konfliktikartta ja kaavio vielä esiteltiin. Läsnä oli merisotaopin laitoksen johtajan johdolla koko harjoituksen opettajakunta, eli komentajat F., K., W., S., R., sekä tietenkin Senior Mentor amiraali W.
Lounaan jälkeen oli suunnitelmissa suorittaa 2 tunnin pikamarssi kuntomerkkiä varten kahden saksalaisen opiskelijatoverin kanssa, mutta tätä lykättiin eri syiden vuoksi seuraavaan viikkoon. Yksi syistä oli tiedotustilaisuus seuraavan vuoden helmikuussa järjestettävään ulkomaanmatkaan liittyen. Tiedotustilaisuus venyi lähes viiteen asti.
Tiistai alkoi englanninopituksella, jossa aiheena oli elokuvan katselu ja siitä keskustelu. Viihdyttävää, mutta lähdestulkoon täydellisen turhaa oppimisen kannalta. Harjoituksessa jatkettiin seuraavaan vaiheeseen. Ylemmältä johtoportaalta (Joint Forces Command, JFC) oli yön aikana saatu suunnitteluperusteet (Operational Planning Guidance, OPG) ja niihin tuli tutustua. Aamupäivän lopuksi oli tietoiskumainen oppitunti oikeudenhoidosta. Sen piti koulun lakimies G.S. Hän totesi mm., että liittopäivävaalien tuloksena Bundeswehrin ulkomailla toimeenpanemia operaatioita tullaan kyseenalaistamaan huomattavasti aiempaa voimakkaammin. Tämä on selvää jo nyt, sillä oppositiovoimat ovat aiempaa suuremmat kaikissa mahdollisissa hallituskokoonpanoissa. Muilta osin oikeudenhoito koski kansainvälistä merioikeutta sekä voimankäytön säädöksiä merivoimien näkökulmasta. Iltapäivällä siirryttiin analysoimaan avaintekijöitä. Tässä kohden prosessia kehoitettiin opiskelijoita oikeastaan ensimmäistä kertaa avaamaan COPD-prosessia kuvaava ohjesääntö, jotta avaintekijöiden ja alustavan tehtävän analyysissä ei mentäisi harhaan. Toiminnan perusperiaatteet ovat minulle tuttuja jo Suomen kursseilta, mutta on mukava päästä toteuttamaan prosessia isommissa puitteissa ja kansainvälisessä ympäristössä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian luennolla. Se käsitteli Bundeswehrin univormujen historiaa ja luennoitsijana toimi tavalliseen tapaan koulun sotahistorian opettaja, eversti W.S. Univormujen historia on kulttuuriantropologiaa: univormut ovat paljon muutakin kuin pelkkä sotavaruste tai suoja-asu. Se on mitä suurimmassa määrin politiikkaa, historiaa, viestintää ja muotia sekä pakon sanelemia käytäntöjä. Luennoitsija aloitti kertomalla muotisuunnittelija Hugo Bossin vaikutuksesta Bundeswehrin univormuihin. Hän korosti kuitenkin heti alkuun - ehkäpä huomattuaan reaktiot luokassa - että luennosta ei käsittele pelkkää natsiaikaa. Tässä kohden salista kuului vaimea kommentti "mitäs muutakaan". Opiskelijat vaikuttavat olevan melko kyllästyneitä aiheen päättymättömään vatvomiseen. Bundeswehrin aloittaess 12. marraskuuta 1955 kaikille sen 101 sotilaalle ei ollut jakaa univormuja. Niitä oli vain 10 ja niistäkin suurin osa epäsopivia. Niinpä kuvissa kaikilla ei ole edes lakkia päässä, sillä se olisi pudonnut korville. Loput olivat siviilipuvussa. Samanlaiseen puutteeseen törmättiin vuonna 1990, kun Itä-Saksan asevoimien 700 000 miestä piti yht'äkkiä varustaa Bundeswehrin vaatetuksella. Taisteluasu ja palvelusasu olivat 2. maailmansodassa vielä samankaltaiset, vaikka 1. maailmansota olikin karsinut puvuista kaikenlaisen värikkyyden. Panssarijoukkojen univormun musta väri oli käytännön sanelemaa: mustassa rasvatahrat eivät näkyneet. Maastopukukuoseja kehitettiin useissa eri asevoimissa 1930-luvulla, mutta ensimmäisenä ne ottivat käyttöön erikoisjoukot. Maastopukua pidettiin ensi varsinaisen univormun päällä (lumipuvun tapaan). Ensimmäisenä sen ottivat Saksassa laskuvarjojoukot, sitten SS-joukot. Sodan viimeisen maastopukukuosin (Leibemuster) puvuista maksetaan keräilijöiden keskuudessa kymmeniä tuhansia. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa lisättiin puuvillan rajoitetun saatavuuden takia uusien palveluspukujen kankaisiin selluloosakuitua. Tämä kuintekin imi kosteutta aivan toisella tavalla kuin sodan alkuvaiheessa käytetty puhdas villakangas. Kastumisesta aiheutunut kylmettyminen saattoikin kasvattaa Saksan tappioita viimeisenä sotakeväänä. Bundeswehrin puvustuksessa tähdättiin tietoisesti siviilimuodin mukaiseen ulkoasuun. Luennoitsija korosti, että sotilaallisten yksityiskohtien kuten olkapolettien, kuvioitujen nappien ym. sotilaallisten yksityiskohtien häivyttäminen ei suinkaan ollut sattumaa, vaan tietoinen valinta Saksan demilitarisoimiseksi ja asevoimien hyväksyttävyyden lisäämiseksi sisäisesti ja kansainvälisesti. Samasta syystä valitiin sodan jälkeen amerikkalainen kypärämalli, vaikka se tiedettiin huonommaksi kuin saksalainen: teräskypärästä oli jo 1. maailmansodan jälkeen tullut voimakas poliittinen symboli. Maastokuviosta ja Bundeswehrin tietyistä pukineista on sittemmin tullut myös protestin välikappaleita ja jopa muotiartikkeleita. Euroopan yhteiselle armeijalle, jota kehitettiin 1950-luvulla, muotoiltiin heti alussa yhtenäiset univormut. Luennoitsijan mukaan Bundeswehr on ainoa Euroopan asevoimista, jossa otettiin käyttöön tämän suunnittelutyön tuloksena syntyneitä vaatemalleja. Bundeswehrissä ei ole virallisesti käytössä minkäänlaisia upseerimiekkoja tai tikareita. Epävirallisesti niitä kuitenkin on yksityisessä omistuksessa myös Bundeswehrille.
Sotahistorian jälkeen palattiin suunnitteluprosessin pariin jatkamaan avantekijöiden analyysiä. Tämä tosin tapahtui vajaamiehityksellä, sillä suuri osa saksalaisista opiskelijatovereista oli sidottu Tag Der Regionen eli maakuntien päivän järjestelyihin. Kyseessä oli viime vuotisen kaltainen hyvään ruokaan ja huomaan painottuva maakuntien erikoisuuksien esittelytilaisuus.
Torstai-aamun liikuntatunnille osallistui vain 4 henkilöä ryhmästämme, jonka yhteenlaskettu kahden luokan kirjavahvuus on 32. Suurin osa oli siis jälleen sidottu juhlien purkujärjestelyihin, tai sitten muuten vaan väsyneitä. Ohjattu liikunta ei muutenkaan herätä kaikkien mielenkiintoa, sillä osa opiskelijoista osallistuu siihen vain satunnaisesti. Itse valitsin omaehtoisen uinnin ja sainkin uitua n. 40 minuuttia ainoana uimarina uimavalvojan protesteista huolimatta. Avaintekijöiden analyysissä oli nyt edetty vaiheeseen, jossa operaatioon vaikuttavia tekijöitä eri näkökulmista arvioineiden pienryhmen analyysit yhdistetään ja päädytään operaation kannalta erityisen tärkeisiin tekijöihin (Key Factors). Näitä saisi olla enintään 10 kappaletta. Koska jokaisella neljästä työryhmästä oli esittää n. tusinan verran vaihtoehtoja niiden yhteensovittaminen ja tiivistäminen vei aikansa. Välitarkastelu oli kahdeltatoista ja avaintekijöiden esittely komentajalle (Senior Mentor amiraali W.) oli klo 15.30. Tähän aikamääreeseen päästiin, joskin lievää stressaantuneisuutta oli havaittavissa opetusryhmän joissain osissa ja henkilöissä. Siihen tosin saattaa olla osuutta edellisillan aiheuttamalla väsymyksellä. Suomesta tuli ikäviä uutisia, kun maastokuorma-auto täynnä varusmiehiä oli jäänyt junan alle traagisin seurauksin.
Perjantai alkoi johdatuksella voimanlähteen määrittämisen menetelmiin. Tämä prosessin osa onkin hyvä kerrata aina uudestaan, sillä se on tunnetusti samalla kertaa erittäin hankala ja myös tärkeä tuotos. Lyhyen johdannon jälkeen määritettiin eri osapuolten voimanlähteet pienryhmissä. Sain oikeastaan ensimmäistä kertaa toimia työryhmän johtajana, joten pääsin myös esittelemään työn tulokset aamupäivän päätteeksi.
Viikko oli työntäyteinen ja pitkä, kuten harjoitusviikoilla on usein tapana olla. Onneksi seuraavalla viikolla on uskonpuhdistuksen päivä, joka on vain tänä vuonna kansallinen vapaapäivä. Se sattuu tiistaille, joten myös välipäivä maanantai on vapaapäivä (ns. Brückentag).

239.-243. päivä

Maantai aloitti uuden opintojakson ja samalla kurssin ensimmäisen harjoituksen. Jakso kestää kokonaisuudessaan 8 viikkoa ja jakautuu kolmeen osaan: XERXES I, jossa tutustutaan skenaarioon ja laaditaan suunnitteluperusteet (2 viikkoa), XERXES II, jossa laaditaan operaatiosuunnitelma ja -käskyt (4 viikkoa), sekä tilanteenmukainen vaihe XERXES III, jossa pelataan laadittuja suunnitelmia sovelletussa tilannekehyksessä. Viimeisessä vaiheessa opetusryhmää täydennetään ennakkotietojen perusteella muutamalla ulkomaisella opiskelijalla liittolaismaiden sotakouluista. Koko jakso pidetään eri rakennuksessa kuin normaalisti siksi, että siellä on mahdollista jakaa luokka väliseinillä kahdeksaksi eri työpisteeksi. Kahden ensimmäisen osan aikana yhtenevät opinnot kuten kieltenopetus ja liikunta jatkuvat normaalisti ja päivät päättyvät viimeistään klo 17, mutta soveltavan vaiheen ajankäytöstä ei sanottu mitään sitovaa. Todennäköisesti silloin yhtenevät opinnot jäävät väliin ja päivätkin saattavat venyä vähän pidemmiksi.
Johdannon jälkeen opintojakson johtaja komentaja C.F. esitteli harjoituksessa käytettävän skenaarion. Se on nimeltään Skolkan ja sijoittuu Itämerelle. Tämän jälkeen esittäytyi opetusryhmän Senior Mentor vara-amiraali evp W. Myös harjoituksen muut opettajat, komentajat K. ja S. sekä komentaja evp S. esittäytyivät lyhyesti. Aamupäivän päätteeksi operaatiotaidon pääopettaja komentaja S.R. piti luennon liittouman eri johtamistasoista (Command & Control). Asia on periaatteessa yksinkertainen ja helppo, mutta käytännössä se ei sitä suinkaan ole, minkä osoittavat jo pelkästään johtamistasoissa ja -rakenteissa eri harjoituksissa varsin usein esiintyvät ongelmat. Johtamisen yhtenäisyys (Unity of command) on sodankäynnin perusperiaate joka tarkoittaa sitä, että johtamisrakenne on selkeä ja ymmärrettävä, se vähentää kitkaa, mutta on samalla myös joustava ja sopeutumiskykyinen. Ennen kaikkea johtamisrakenteesta ja mahdollisista muutoksista siinä on sovittava etukäteen, ennen kuin sitä tarvitaan operaatiossa. Operatiivisen suunnittelun ajankäytöstä todettiin, että suunnitteluun käytettävissä olevasta ajasta n. 30 % tulisi käyttää tilanteeseen tutustumiseen ja ideointiin, n. 50 % suunnitteluun ja ajatustyöhön ja vain n. 20 % suunnitelman laatimiseen eli kirjoitustyöhön. Kuulostaa järkevältä. Iltapäivällä ei ollut opetusta, mutta käytin pari tuntia perusteasiakirjojen selaamiseen, mihin aika olikin tarkoitettu.
Tiistaina päivä alkoi englannin opetuksella. Taas mentiin leppoisasti keskustellen ja elokuvaa katsellen, onneksi tällä kertaa sentään valmistauduttiin elokuvaan käymällä läpi hieman sanastoa etukäteen. Tunti alkoi kahdeksalta ja oli ohi jo yhdeksältä.
Harjoituksen tiimoilta vuorossa oli luento tiedustelusta, tarkemmin ottaen CPOE:stä (Comprehensive Preparation of the Operational Environment. Luennon piti ehkä hieman yllättäen opiskelijakollegani, vaikka merisotaopin laitoksella on oma tiedusteluun erikoistunut opettajansa. Tämä oli kuulemma vain delegoinut opetustehtävänsä kurssilaiselle sillä verukkeella, että kurssilainen saa tilaisuuden osoittaa ammattitaitonsa arvioijille. Joka tapauksessa oppitunnin tärkein anti oli, että kaikki esikunnan osastot osallistuvat tilannearvioon, tiedusteluosasto vain johtaa toimintaa. Liittoumatasolla tilanteen esittelytilaisuus kestää n. 3 tuntia.
Seuraava luento käsitteli huollon ja logistiikan operatiivista suunnittelua ja sen piti komentaja H.W. Hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta pöytään, vaan kävi nopeasti läpi operaation koko suunnitteluprosessin logistiikan näkökulmasta. No, näkökulma oli tietenkin uusi, mutta sisältö sinällään ei.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen johdantoluento käsitteli lääkintähuoltoa ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Lääkintää käsitellään Saksassa huollosta erillisenä, itsenäisenä aselajina tai jopa puolustushaarana ja luennoitsija kertoi, että myös Natossa kehitys on menossa tähän suuntaan. Yläkäsitteeksi tulisi tällöin Support tai Sustainability. Suomessa Sotilaslääketieteen keskus kuuluu toistaiseksi Logistiikkalaitoksen alaisuuteen. Myös tässä esityksessä käytiin läpi suunnitteluprosessin eri vaiheet lääkinnän näkökulmasta.
Lounaan jälkeen seurasi johdantoluento johtamisjärjestelmänäkökulmasta suunnitteluprosessiin. Keskeistä on selvittää, minkä joukkojen ja esikuntien tarvitsee vaihtaa tietoa keskenään, missä vaiheissa ja millä suojaustasoilla. Näiden tietojen sekä johtosuhteiden perusteella voidaan jo aika pitkälle suunnitella operaation johtamisjärjestelmäalan toiminta-ajatus ja verkkorakenne.
Illan ohjelmassa oli brittiläisen opiskelijatoverini järjestämä Trafalgar Night Dinner. Järjestelyt olivat erinomaiset kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Keskiviikon aamutunnit oli varattu luokanvalvojan käyttöön. Hän on kuitenkin harjoituksessa Hollannissa, joten luokkani jäsenet saivat nämä tunnit muuhun käyttöön. Aamupäivän johdantoluento käsitteli kauppamerenkulun ja liittouman merivoimien yhteistoimintaa ja ne piti komentaja evp A.S. Luennon avainsanoja olivat mm. NCAGS ja AWNIS, jotka tarkoittavat Naval Co-Operation and Guidance for Shipping sekä Allied Worldwide Navigation Information System. Yhteistyön muodot ovat moninaiset ja ne vaihtelevat eri uhkatasoissa. Ensijaisesti kyse on tietojen vaihdosta kauppamerenkulun kanssa ja merivoimien/sotilasorganisaation viestinnästä kauppamerenkulun /siviiliyhteiskunnan suuntaan. Toiminnan päämääränä on pikemminkin merenkulun vapaus ja turvallisuus kuin operatiiviset tavoitteet. Toisaalta yhteistoiminnasta ja tietojen vaihdosta voi olla merkittävää hyötyä myös tilannekuvan ja tiedustelun kannalta, etenkin ns. harmaassa vaiheessa. Luennoitsija toi toistuvasti esille oman toiminimensä ja osaamisensa merivoimien ja kauppamerenkulun rajapinnassa. AWNIS vaikutti mielenkiinoisesta järjestelmältä siinä, että se tulkitsi siviilimerenkulun tarvitsemalle selkokielelle paljon siitä, minkä liittouma tuo julki laivastojargonilla (APP-11, jne.). Tärkeä työkalu yhteistyössä on Nato Shipping Centren nettisivusto (http://www.shipping.nato.int/nsc.aspx).
Lounaan jälkeen siirryttin ryhmätöiden pariin, jossa laadittiin laajan turvallisuuskäsityksen mukainen tilannearvio skenaarion pohjalta (PMESIIG, eli Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure ja Geographic). Tulokset esitellään perjantaina.
Torstaina päivä alkoi liikunnalla (lentopalloa isolla pallolla ja sählyä). Koko loppupäivä oli varattu ryhmätöille tilannearvion laatimseksi SKOLKAN-skenaariosta. Koko työryhmän yhdistetty välitarkastelu pidettiin klo 14.30 iltapäivällä ja tulos näytti jo ihan siedeltävältä. Aikaa jäi myös havaittujen puutteiden korjaamiseen sekä aina pakolliseen yhdenmukaistamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn.
Perjantai aloitettiin CPOE:n esittelyllä. Se kesti kaikkineen reilun tunnin ja palautetilaisuus vielä lähes toisen mokoman. Haasteena tilanteen tarkastelussa oli kaivaa lähinnä strategisella tasolla liikkuneista lähteistä ne seikat, jotka ovat olennaisia taktisella tasolla. Tarkastelussa olivat jälleen läsnä useimmat merisotaopin laitoksen opettajat. Senior mentor eli vara-amiraali evp W. kuvasi MCC:n komentajaa ja esitti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä esityksen aikana.
Kokonaisuutena viikko sisälsi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, mikä teki siitä toisaalta pitkän ja raskaan tuntuisen.