Maanantai oli vierailupäivä 1. Laivastoon (1. Einsatzflotille) Kielissä, jonne bussimatka kesti n. puolitoista tuntia. Perillä merisotalinja nousi suoraan bussista neljänteen kerrokseen upseerikerholle, jossa vietettiin koko vierailu. Tervehdyssanat lausui kommodori I.P. laivaston esikunnasta. Laivaston henkilöstövahvuus on n. 4000 ja se toimii neljällä paikkakunnalla. Toinen puheenvuoro käsitteli laivaston henkilöstöalan ajankohtaisia asioita. Suurimmat henkilöstövajeet ovat aliupseerien kohdalla. Luennoitsija esitti kuitenkin runsaasti ideoita ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin. Mielenkiintoista oli, että siirtyminen SASPF:iin (vastaa PVSAP:ia Suomessa) oli aiheuttanut ongelmia siksi, että paljon tietoja oli kadonnut matkalla. Seuraavan luennon piti komentaja B.W. aiheesta joukkojen koulutus ja käytettävyys. Pääsanoma oli, että joukot ovat varsin kuormitettuja, ja että henkilöstötilanne heikentää yksikköjen käytettävyyttä. Tämän lisäksi joukkojen osaamisessa on todettu paikoitellen niin suuria puutteita, että yksikköjä ei voida käyttää niille suunnitelluissa tehtävissä. Tauon jälkeen komentaja M.B. puhui laivaston materiaalisesta valmiudesta. Kehitysprojekteja on käynnissä useita, mutta ne etenevät hitaasti. Kalusto on osin hyvin modernia ja osin jo vanhentunutta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että yhdellä toimialalla saattaa yhtä aikaa olla käytössä usean eri valmistajan ja sukupolven järjestelmiä. Seuraavaksi luennoi komentaja A.S. käynnissä olevistä hankkeista. Korveteille hankittua miehittämätöntä tiedustelukopteria ei vieläkään ole saatu operatiiviseen käyttöön. Tilalle on hankittu kaupallinen kamerakopteri (joka muistutti kuvan perusteella erehdyttävästi Phantom II:sta) ja lähetetty sen lennättäjät viikon pituiselle kurssille. Toinen kiinnostava kehitysprojekti liittyi sukellusveneiden passiviseen paikantamiseen ja seuraamiseen. Tämän jälkeen lääkintäkomentaja H.R.F. puhui laivaston lääkintähuollosta. Viimeisen luennon piti komentaja I.S. laivaston kansainvälisestä yhteistyöstä. Tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Ruotsi laivastojoukkojen kanssa ja Hollanti meripataljoonan kanssa. Saksan ja Hollannin meripataljoonien (Seebataillon ja Korps Mariniers) on määrä yhdistää voimansa, joskaan nämä eivät fyysisesti muuta yhteen. Operatiivinen valmius saavutetaan suunnitellusti kuluvan vuoden Northern Coasts -harjoituksessa. Meripataljoona tekee yhteistyötä myös Uudenmaan prikaatin kanssa liittyen taisteluveneisiin (Jurmo- ja Jehu-luokka). Itämeren alueen merivoimien komentajat (-Venäjä, +Norja) kokoontuvat vuosittain palaveriin nimeltä Baltic Commanders' Conference (BCC).
Esitelmien jälkeen nautittiin omakustanteinen upseerikerhon ravintolassa, minkä jälkeen mentiin suoraan takaisin bussiin ja palattiin Hampuriin. Maanantai myös päätti puolustushaaraopintojen ensimmäisen moduulin, eli merivoimien henkilöstöhallinnon opintojakson. Tässä kohden on hyvä todeta, että puolustushaarojen opinnot ovat todellakin täysin eriytyvät: esimerkiksi maavoimalinja on koko tämän viikon opintomatkalla, mm. Tsekissä ja Puolassa.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso, eli merivoimien johamisjärjestelmien (Führungsunterstützung, jatkossa todennäköisesti Informationstechnik) moduuli. Johdantoluennon, joka sisälsi tavanomaiseen tapaan runkosuunnitelman ja opetustavoitteiden esittelyn, piti komentaja Peter Hänle. Tämän lisäksi luennossa käytiin melko laajasti läpi johtamisjärjestelmäalan perusteita, reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä. Melkein kaikkien aiheiden kohdalla luennoitsija lisäsi, että aiheeseen palataan myöhemmin opintojakson aikana, joten niin teen myös muistiinpanojen kohdalla.
Seuraavan luennon piti kommodori T.A. aiheesta merivoimien johtamisjärjestelmät merivoimien esikunnan näkökulmasta. Luento käsitteli johtamisjärjestelmäalan organisaatiota ja hallintoa. Myös ajankohtaisia asioita ja hankkeita tarkasteltiin lähinnä hallinnon näkökulmasta. Saksalaiset kollegat vaikuttaisivat olevan väsymättömiä pohtimaan erilaisia organisaatioita ja johtosuhteita. Itse koen näiden opiskelemisesta olevan vähemmän hyötyä, sillä vaikka onnistuisinkin ymmärtämään ja siten oppimaan miten merivoimen esikunnan johtamisjärjestelmäosaston vastuunjako toimii, olisi se melko varmasti muuttunut silloin, kun tietoa seuraavan kerran tarvitsen. Sen verran kuitenkin opin, että esikunnan osastojen sektorit ja toimistot nimetään siten, että osaston lyhenteen perään laitetaan roomalainen ja arabialainen numero juoksevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kyber- ja informaatiotekniikan toisen sektorin neljännestä toimistosta käytettävä nimitys on "CIT II 4". Käytännönläheisemmästä näkökulmasta erityiseen tarkasteluun pääsi kuitenkin mahdolliset kyberuhkat aluksille. Mahdollisena heikkoutena luennoitsina mainitsi satelliittiyhteydet, joita ei yleensä ole suojattu kyberhyökkäyksiltä.
Keskiviikkona jatkettiin samasta aiheesta mutta pykälää korkeammasta näkökulmasta, kun komentaja S.F. luennoi merivoimien johtamisjärjestelmistä merivoimien näkökulmasta. Saksassa on samoin kuten Suomessa ulkoistettu suuri osa Bundeswehrin tarvitsemasta verkkoinfrastruktuurista yrityksille. Tärkein näistä on BWI, joka on ns. in-house -yritys, eli sen strategiaa johdetaan puolustusminsteriöstä. BWI johti Herkules-nimistä IT-projektia, jonka päämääränä oli yhdistää käytössä olevat kymmenet tietojärjestelmät yhteen alustaan. Projekti ajoittui vuosille 2006-2016 ja sitä voidaan pitää menestyksellisenä. Yhteiseksi tietojärjestelmäalustaksi on muodostunut SASPF. Luentoon sisältyi myös kattava selostus uuden kyberpuolustushaaran (Cyber- und Informationsraum) rakenteesta ja kehityksestä. Valitettavasti melko tarkkaan samansisältöinen esitys kuultiin jo helmikuussa. Käynnissä on myös tietojärjestelmien harmonisointiprojekti (Harmonisierung Führungs- und Informationssysteme / German Mission Network, eli HaFIS/GMN). Tässä projektissa Saksa on johtovaltio, ja sen päämääränä on luoda verkkorakenne, joka voidaan räätälöitä joustavasti tehtävän sekä osallistuvien valtioiden ja liittoumien (Nato, EU) mukaan. Oppia on otettu mm. Afganistanin operaatiosta. Järjestelmän tai järjestelyn on suunniteltu olevan käytössä ensimmäistä kertaa Nato Response Forcella (NRF) vuonna 2018, mutta täysin valmis siitä on tulossa vasta vuonna 2015.
Seuraavaksi eversti H.Z. luennoi johtamisjärjestelmistä operaatioiden johtoesikunnan (EinsFüKdo) näkökulmasta. Nähdessäni mitä organisaatiota luennoitsija edusti, mieleeni tuli heti jo aikaisemmin pohtimani kysymys siitä, kuka Bundeswehriä johtaa poikkeusoloissa. Rauhan aikana operaatioita johdetaan operaatioiden johtoesikunnasta Potsdamista. Oletan, että poikkeusoloissa puolustushaaraesikunnat haluavat johtaa omia joukkojaan. Vaihtoehdoksi yhteisoperaatioiden johtoesikunnaksi jää joko Nato tai EU-esikunnat, tai tämä Einsatzführungskommando. Kysyin tätä tauolla everstiltä, ja hän vastasi rehellisesti, että asiaa ei ole loppuun asti suunniteltu. Hän oikeastaan pahoitteli, että Bundeswehrin päätehtävän johtosuhteita ei ole lyöty lukkoon. Puolustushaaraesikunnilla ei tällä hetkellä ole kykyä tilanteenmukaiseen johtamiseen. Itse aiheesta luennoitsija korosti operaatioesikunnan roolia tulkkina tai välittäjänä operaatioiden monikansallisten johtoesikuntien (esim. ISAF HQ tai OHQ ATALANTA) ja kansallisten suorituskykyjen välillä. Kyseessä on eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli, joskin tilaajana eivät ole suoraan monikansalliset esikunnat. Kysyin, kuinka paljon ja missä organisaatioissa monikansallisten esikuntien asettamat vaatimukset muuttuvat tullessaan Bundeswehrin prosessoitavaksi. Vastaus oli, että vaatimukset eivät juurikaan muutu matkalla. Johtamisjärjestelmien kohdalla tyypillistä on, että operaatiot vaativat kaikkea lankapuhelimesta satelliittidataan jokaiselle johtamispaikalle. Muutaman kuukauden jälkeen kuitenkin yleensä todetaan, että kaikkea ei suinkaan tarvita. Useimmiten kaikkea ei siis tarjota (ja vielä useammin kaikkeen ei edes pystytä). Operaatioiden johtoesikunta suunnittelee ja välittää vaatimukset puolustushaaroille, jotka asettavat käsketyt suorituskyvyt (rakentavat yhteydet, lähettävät joukot, hankkivat materiaalin jne.) Mikäli yksittäisen puolustushaaran omat voimat eivät riitä tehtävän täyttämiseen, operaatioesikunta vastaa joint-tason yhteistyön koordinoinnista.
Lounaan jälkeen oli liikuntaa. Koska liikunnanohjaaja oli sairastunut, oli ohjelmassa vapaata liikuntaa, ja menin uimaan. Melkoista luksusta, varsinkin kun koko altaan itselleni joksikin aikaa.
Iltapäivän päätteeksi 2. Laivaston (1. Einsatzflotille) johtamisjärjestelmäpäällikkö komentaja L. tuli esitelmöimään opintojakson aiheesta omasta näkökulmastaan. Hän aloitti - täällä lähes pakollisen itsensä ja sotilasuransa esittelyn jälkeen tietenkin - räväkästi kertomalla käytännön esimerkeillä höystettynä jo nyt käynnissä olevasta kybersodasta. Kyseessä on matalan intensiteetin sota, mutta toimijat ovat tälläkin hetkellä samat kuin tositilanteessa, myös vastustajan puolella. Merivoimien aluksia ovat monien järjestelmien liittymäpinta ja siten tämän sodan etulinjassa. Merivoimien valmiudet ja ennen kaikkea asenteet eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Myös tekniikassa on puutteita, etenkin ohjelmistojen osalta. Tietoturvaohjelmistot eivät ole päivitettyjä, tai niitä ei ole lainkaan. Suurimpana puutteena luennoitsija mainitsi kuitenkin henkilöstön riittävyyden.
Torstai alkoi merisotalinjan johtajan komentaja S.P.:n palautetilaisuudella. Palaute oli lähes pelkästään myönteistä ja kiittävää, ja kehitettävätkin asiat hän esitti rakentavalla tavalla. Suomalaiseen sotilaskulttuuriin sopeutuneena huomasin olevani oikeastaan yllättynyt siitä, että palaute oli voittopuolisesti myönteistä. Tilaisuuden tärkeintä antia olivat yhden virkkeen palautemenetelmä, yhteishengen ja henkilösuhteiden merkitys sekä merivoimien korkean valmiuden tai oikeastaan joustavuuden tärkeys. Lopuksi komentaja rohkaisi kaikkia tuomaan esiin omat kokemuksensa ja oman persoonansa.
Päivän ensimmäisen luennon itse aiheesta piti kommodori F.B. aiheesta johtamisjärjestelmien tuki ja varustelu. Monet Saksan merivoimien maissa sijaitsevista johtamisjärjestelmistä ja keskuksista on edelleen sijoitettu kylmän sodan aikaisiin kantalinnoitteisiin. Niistä ollaan kuitenkin kustannussyistä luopumassa ja osin jo luovuttu. Luennoitsija piti tätä turhana, sillä tilat ovat useimmiten täysin käyttökelpoisia. Jotkut tilat ovat Naton kanssa yhteiskäytössä, mikä varmistaa niiden tulevaisuuden. Bundeswehrillä on kaksi omaa satelliittia, ComSatBw 1 ja 2. Satelliittiyhteydet ovatkin laivastoyksiköille nykyään ensisijaisen tärkeitä, mutta niilläkin on rajoituksensa. Satelliittiyhteydet eivät yllä mm. napa-alueille, ja niiden tiedonsiirtokapasiteetti on rajallinen. Viestivälineet ja johtamisjärjestelmät ovat osin nykyvaatimuksiin nähden vanhentuneita, jopa uudemmilla aluksilla. Hankinta- ja kehitysprojekteja on käynnissä (näitä ovat mm. MODILE tai C2D2E ja MTWAN), mutta niitä jarruttaa henkilöstöpula (jälleen kerran). Johtamisjärjestelmien tuen suunnittelussa tulisi varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: satelliitit voidaan tuhota tai niitä voidaan häiritä, internet-yhteydet voidaan katkaista tai tukkia ja sähkönjakelua voidaan häiritä. Operaatioiden tulisi silti käynnistyä ja jatkua. Luennoitsija esittikin kysymyksen, miksi aluksilla harjoitellaan ohjauksen tai pääkoneiden häiriötiloja varten, eikä esim. GPS- tai satelliittihäirintää.
Seuraava luento käsitteli kyberulottuvuutta merivoimien alusten näkökulmasta ("Cyber-Fregatte") ja sen piti komentaja R.K. johtamisjärjestelmäkeskuksesta. Moderneilla aluksilla käytännössä kaikki osajärjestelmät ovat verkottuneet ja yhteydessä toisiinsa. Aihetta lähestyttiin pienen ryhmätyön muodossa jossa havaittiin, että tähän järjestelmien verkostoon voidaan päästä varsin useista, yllättävistäkin kohdista. Seuraavaksi käytiin läpi näihin haavoittuvuuksiin liittyviä hyökkäysvektoreita, kuten ammattitermi kuuluu. Luennoitsija korosti, että vaarallisimmat hyökkäykset ovat erittäin luovasti ja huolellisesti suunniteltuja ja totetutettuja. Monet vaarallisimmista hyökkäyksistä noudattavat tarkoituksella tehtyjä rakenteellisia haavoittuvuuksia (ns. Hardware backdoor).
Kieltenopetuksessa oli läsnä vain kaksi henkilöä seitsemänhenkisestä ryhmästä, koska maavoimien opetusryhmä on opintomatkalla. Siksi opetuksen aiheena oli kuullun ymmärryksen harjoitus tulevia SLP-testejä varten (Standardised Language Profile). Tehtävästä teki erityisen haastavan se, että kuuntelun kysymykset olivat saksaksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt.
Myös perjantaina ohjelma alkoi ennen varsinaista opetusta: kaksi henkilöä palkittiin joukon edessä ja kolmannelle pidettiin hiljainen hetki. Viimeksimainittu ei ollut kurssilaisia, mutta koulun henkilökuntaa kuitenkin.
Päivän luento koski merivoimien johtamisjärjestelmäalan varustelua, hankintoja ja ylläpitoa. Sen piti komentaja T.J. liittovaltion varustelu-, informaatiotekniikka- ja infrastruktuurivirastosta (en muista miten olen tämän viraston nimen kääntänyt aiemmin, mutta kyseessä on siis BAAINBw. Viraston tehtävät ja rooli ovat minulle vieläkin vähän epäselvät, ehkä siksi, että sille ei löydy mitään suoraa vastaparia minun kokemusmaailmastani eli Suomesta). Johtamisjärjestelmiin liittyvät hankkeet sekä järjestelmien ylläpito ovat erittäin monimutkaisia projekteja riippumatta hankeen koosta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän lisäksi hankkeet eivät oikeasti kiinnosta ketään, paitsi jos ne epäonnistuvat tai viivästyvät. Projektin johtaja tai hankepäällikkö on yksin. Avaintekijöitä onnistumisessa ovat kokonaiskuva hankkeesta sekä eri tekijöiden koordinoiniti. Luennoitsija viittasi hankepäällikön vastuusta puhuessaan jopa perustuslakiin, mitä itse pidin lähinnä huvittavana. Saksalaiset kollegat eivät kuitenkaan pitäneet tätä mitenkään outona. Olen aikaisemminkin huomannut, että perustuslakia pidetään täällä melko käytännönläheisenä ohjenuorana ja siihen viitataan mielellään. Suomessa perustuslaki edustaa ehkäpä enemmän idealismia ja juhlapuheita, käytäntö on erikseen.
Kokonaisuutena viikko oli valitettavan luentopainoitteinen, joskin useimmat luennot olivat hyviä, muutamaa puisevampaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aihe sinänsä oli varsin tärkeä ja ehkä siitä jotain uutta opinkin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johtamisjärjestelmät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johtamisjärjestelmät. Näytä kaikki tekstit
12.5.2017
10.2.2017
98.-101.päivä
Maanantain luennot olivat tarkoitettu vain kansallisille kurssilaisille, joten kansainväliset opiskelijat saivat käyttää päivän kurssin opinnäytetyön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Olen tähän mennessä saanut hyväksytyksi opinnäytetyöni aiheen ja hankittua sille ohjaajan. Lisäksi olen tehnyt alustavan aineistohaun ja sopinut alustavasti parista haastattelusta. Aihe käsittelee sotilastulkkien rekrytointia ja koulutusta Bundeswehrissä, mutta se tarkentuu myöhemmin. Normaaleina luentopäivinä opinnäytetyö ei juuri etene, joten päivän omatoiminen työskentely tuli tarpeeseen.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)