451. - 455. päivä.

Kurssin viimeinen viikko oli varattu puhtaasti järjestelyjä varten, poislukien torstain päättäjäistilaisuutta ja sen harjoittelua keskiviikkona. Maanantai ja tiistai oli varattu luokkien ja niiden yhteydessä olevien pienten keittiöiden siivoamiselle ja järjestämiselle, pukukaappien tyhjentämiselle ja siivoamiselle sekä vastuuvapauskuittausten keräämiselle eri toimistoista ja toimipisteiltä. Tiistaina oli myös tietokoneiden palautus erillisen aikataulun mukaan. Kävin keräämässä kuittaukset koulun käteiskassalta, josta sain tilisiirtona takaisin lounaskortilleni ladatun summan, järjestelytoimistosta palautettuani varastovintin kaapin avaimen ja lukon, sekä kirjastosta varmuuden vuoksi, vaikka olinkin palauttanut viimeisimmät lainaamani kirjat jo melkein vuosi sitten. Muut kuittausmerkinnät oli selvästi suunnattu saksalaisille opiskelijoille, mutta jotkut kansainväliset opiskelijat kävivät tunnollisesti keräämässä kuittaukset myös näistä toimistoista. Kuittauksen saamista hankalampaa oli oikean toimiston löytäminen, sillä kaikilla koulun käytävillä ei kahden vuoden aikana ollut suinkaan tullut asioitua. Itse tein niin kuin järkeväksi katsoin ja jätin esim. henkilöstötoimiston kuittauksen hakematta. Sen sijaan kävin kyselemässä toisella kasarmilla sijaitsevasta hammaslääkäristä leukaperistäni otettujen röntgenkuvien perään. Turhaan, sillä kuvat oli kuulemma lähetetty kurssitoimistolle. Siellä röntgenkuviani ei kuulemma oltu nähty, joten ne olivat ilmeisesti vielä sisäisessä postissa jossain.

Keskiviikkona aamupäivällä järjestettiin valmistujaisjuhlan harjoitukset. Tilaisuudessa määritettiin palkittavien ja luokkien istumajärjestykset siten, että yksittäin tehtävä todistusten jako ja valokuvaus Bundeswehrin komentajan (Generalinspekteur eli GI) kanssa sujuisi mahdollisimman jouheasti. Samalla tilaisuuden juontaja sai mahdollisuuden harjoitella koko ohjelman. Keskiviikkoiltana kurssi kokoontui viimeisen kerran vapaamuotoiseen yhdessäoloon grilli-illan merkeissä. Molemmat hollantilaiset opiskelijamme J. ja R. ylennettiin everstiluutnanteiksi perinteisin menoin. Monet kansainväliset opiskelijat eivät osallistuneet iltamiin, sillä he pitivät seuraa sotilasasiamiehille jotka olivat saapuneet Hampuriin jo edeltävänä iltana seuraavan päivän päättäjäistilaisuutta varten. 

Torstaina oli varsinaisen päättäjäisjuhlan vuoro. Tilaisuuden ohjelmaa jouduttiin viime hetkellä muuttamaan, sillä GI ei päässyt paikalle suunnitellussa aikataulussa. Niinpä todistusten jako, jonka piti olla tilaisuuden alussa ennen palkitsemisia jätettiin viimeiseksi, ja palkitsemiset ja priimuksen (majuri J.R.) puhe hoidettiin alta pois ilman GI:iä. Ranskalainen luokkakaverini majuri W., joka oli poistunut kurssilta jo viikkoja sitten valmistautuakseen joukkonsa kanssa Malin operaatioon oli tullut päättäjäisiin, sillä hänen tutkielmansa palkittiin kansainvälisten opiskelijoiden parhaana. Kahvitauon jälkeen joukko ilmoitettiin GI:lle. Juhlan jälkimmäinen puolikas sujuikin todistusten jaon ja valokuvauksen merkeissä. Juhlan jälkeen tarjottiin lounas. Ilokseni paikalle oli saatu Saksan Merivoimien soittokunna puhallinkokoonpano, jonka esitykset olen todennut varsin tasokkaiksi. Mukavaa oli tavata myös Suomen uusi puolustusasiamies Saksassa eversti M.K. pitkästä aikaa. Yllätyksekseni minulle myönnettiin suorittamistani palveluskelpoisuustesteistä ja kuntosuorituksista kultainen kuntomerkki, vaikka arvelin suoritusteni riittäneen vain hopeiseen merkkiin. Vähemmän mukava sen sijaan oli luokanvalvojani everstiluutnantti W:n käskemä kokoontuminen, joka osoitti täydellistä pelisilmän puutetta: paikalla oli kaikkien omaisia ja kansainvälisten opiskelijoiden sotilasasiamiehiä, ja hän käski luokkansa kokoontumaan luokseen kertoakseen jotain täysin toisarvoista. Onneksi siitä selvittiin nopeasti. Lounaan aikana ja jälkeen koin monet jäähyväiset, sillä kaikille on selvää että useimpia näiden kahden vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä en todennäköisesti tule koskaan enää tapaamaan.

Perjantaina palasin koululle hoitamaan viimeiset järjestelyt ja noutamaan viimeiset tavarani muuttokuormaan pakattavaksi. Palauttaessani kuittauslistani kurssin vääpelille ei häntä häirinnyt vähässäkään määrin siitä puuttuvat kuittausmerkinnät. Yrittäessäni palauttaa hänelle koulun kulkukorttia hän kehotti minua pitämään sen, vaikka oli erikseen korostettu että kulkukortit pitää palauttaa. Paiskasin kättä vanhan puolikuuron vääpelin kanssa toivotin hyvää jatkoa. Se oli siinä.

9. päivä

Päivän ainoa oppitunti oli tapaaminen edellisen kurssin merivoimalinjan kansainvälisten opiskelijoiden kanssa (BG Itävallasta ja NS Tanskasta). He kävivät läpi kurssin runkosuunnitelmaa ja opiskelun yleisiä järjestelyjä. Muutamia poimintoja: Merisotalinja on hajallaan jaettuna luokkiin (yhteensä 6 luokkaa, A - F) huhtikuulle asti. Sen jälkeen on enemmän aselajiopintoja, ja viimeinen vuosi on pääosin harjoituksia.

Tyypillinen opiskelupäivän rakenne on seuraava: Opetusta on klo 08.00 - 17.00. Lounastauko on 12.45 - 13.45. Aamupäivällä on yleensä opintojakson aiheeseen liittyvää opetusta. Iltapäivällä on yleensä pari tuntia yleisiä ja yhteisiä aiheita kuten oikeudenhoitoa, poliittista kasvatusta (eli yhteiskuntaoppia) tai vieraita kieliä ja pari tuntia liikuntaa. Iltapäivän viimeiset tunnit on varattu luokan tuutorin käyttöön ja itseopiskeluun. Aselajiopinnoissa merivoimalinjan päivät ovat kuulemma yleensä lyhyempiä kuin muiden aselajilinjojen, sillä iltapäivän viimeiset tunnit ovat yleensä vapaata.

Suuri osa opetuksesta toteutetaan seminaareissa, joissa käsitellään eri aiheita. Oma seminaariryhmä kannattaa valita huolella sen mukaan, mikä itseä sattuu kiinnostamaan.

MFIS-maisteriohjelman lopputyön kirjoittamiseen on aikaa vain 4 kuukautta. Sen on oltava tieteellinen kirjoitus ja täytettävä gradun vaatimukset. Tämän työn aihe kannattaa valita ensin, sillä sitä voi hyödyntää kurssin lopputyön kirjoittamisessa. Kurssin lopputyölle puolestaan ei aseteta tieteellisiä vaatimuksia, ja sen kirjoittamiseen on aikaa n. 1 vuosi.

22. päivä helmikuuta on "Tag der Nationen", eli kansakuntien päivä, jolloin kansainväliset opiskelijat esittelevät maataan ja sen ruoka- ja (erityisesti) juomakulttuuria muille. Minua edeltänyt suomalainen opiskelija oli tarjonnut tuolloin lonkeroa, joka oli kuulemma ollut suuri menestys. Täytyypä pitää mielessä. Vinkiksi kerrottiin myös, että omasta maasta, itsestään ja puolustushaarastaan on hyvä valmistella esitys ja valmistautua kertomaan.

Saimme myös vinkin, että esikuntarakennuksen vintillä on vaatekomeroita, joihin voi käydä kuittaamassa lukon. Näin teimmekin, ja saimme kukin vintiltä tilavan sotilaskaapin, jonne voi jättää varusteita säilöön. Vintillä ei kuitenkaan ollut suihkua tai vessaa, joten pukuhuoneena sitä ei varsinaisesti voi käyttää.

1. päivä

Ensimmäinen päivä FüAkBw:lla alkoi maanantai-iltapäivänä 5.9.2016 iltapäivällä hallinnollisilla järjestelyillä: lomakkeiden täytöllä sekä ateriaälykortin, kulkukortin ja tietokoneen kuittaamisella. Kurssin vääpeli on nimeltään JB, häneen lienee tärkää pitää yllä hyvät suhteet. Tärkeä henkilö lienee myös maksuliikenteestä ja ilmeisesti myös monista muista käytännön asioista toimistosihteeri MS, joka löytyy hallintorakennuksen huoneesta 87. Omaa vuoroa odotellessani tapasin kurssin muita kansainvälisiä opiskelijoita, joita on nimiluettelon mukaan 18 henkilöä 14 eri maasta.

Hallinnollisten kuvioiden jälkeen oli vuorossa päättyvän kurssin johtajan eversti MS:n tervetuliaissanat upseerikerholla, jotka kuunneltiin rennosti kylmien juomien ja Bretzl-suolarinkelien
kera pienten pöytien ympärillä seisten. Virallisen osuuden päätyttyä jäin hetkeksi juttelemaan pöytään, jossa eräs kurssimme opetusryhmien (Hörsaal) johtajista (Tutor), everstiluutnantti V. kertoi niitä ja näitä Hampurista, Saksasta ja opinnoista.