Maanantaina harjoitus jatkui heti aamusta konfliktikartan laatimisella. Siinä on tarkoitus laatia yksi kattava kuva konfliktin osapuolista ja toimijoista sekä näiden välisistä suhteista. Kuten arvata saattaa, kuvasta tulee laaja, värikäs ja monimutkainen. Kartan laatimisessa on tarkoitus pysytellä tosiasioissa (tässä tapauksessa siis skenaariossa kuvatuissa seikoissa) ja olla analyysissä mahdollismman johdonmukainen ja ennen kaikkea neutraali. Konfliktikartta toimii kuulemma hyvänä muistiinpanona tai "lunttilappuna" suunnittelun myöhemmissä vaiheissa. Lisäksi toimijoiden intressiä ja vaikutusta (eli motivaatiota ja kykyä) arvioitiin yksinkertaisessa kaaviossa. Tässä analyysissä kaavion oikeaan ylänurkkaan sijoittuneet toimijat olivat avaintoimijoita. Aamupäivän lopuksi konfliktikartta ja kaavio vielä esiteltiin. Läsnä oli merisotaopin laitoksen johtajan johdolla koko harjoituksen opettajakunta, eli komentajat F., K., W., S., R., sekä tietenkin Senior Mentor amiraali W.
Lounaan jälkeen oli suunnitelmissa suorittaa 2 tunnin pikamarssi kuntomerkkiä varten kahden saksalaisen opiskelijatoverin kanssa, mutta tätä lykättiin eri syiden vuoksi seuraavaan viikkoon. Yksi syistä oli tiedotustilaisuus seuraavan vuoden helmikuussa järjestettävään ulkomaanmatkaan liittyen. Tiedotustilaisuus venyi lähes viiteen asti.
Tiistai alkoi englanninopituksella, jossa aiheena oli elokuvan katselu ja siitä keskustelu. Viihdyttävää, mutta lähdestulkoon täydellisen turhaa oppimisen kannalta. Harjoituksessa jatkettiin seuraavaan vaiheeseen. Ylemmältä johtoportaalta (Joint Forces Command, JFC) oli yön aikana saatu suunnitteluperusteet (Operational Planning Guidance, OPG) ja niihin tuli tutustua. Aamupäivän lopuksi oli tietoiskumainen oppitunti oikeudenhoidosta. Sen piti koulun lakimies G.S. Hän totesi mm., että liittopäivävaalien tuloksena Bundeswehrin ulkomailla toimeenpanemia operaatioita tullaan kyseenalaistamaan huomattavasti aiempaa voimakkaammin. Tämä on selvää jo nyt, sillä oppositiovoimat ovat aiempaa suuremmat kaikissa mahdollisissa hallituskokoonpanoissa. Muilta osin oikeudenhoito koski kansainvälistä merioikeutta sekä voimankäytön säädöksiä merivoimien näkökulmasta. Iltapäivällä siirryttiin analysoimaan avaintekijöitä. Tässä kohden prosessia kehoitettiin opiskelijoita oikeastaan ensimmäistä kertaa avaamaan COPD-prosessia kuvaava ohjesääntö, jotta avaintekijöiden ja alustavan tehtävän analyysissä ei mentäisi harhaan. Toiminnan perusperiaatteet ovat minulle tuttuja jo Suomen kursseilta, mutta on mukava päästä toteuttamaan prosessia isommissa puitteissa ja kansainvälisessä ympäristössä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian luennolla. Se käsitteli Bundeswehrin univormujen historiaa ja luennoitsijana toimi tavalliseen tapaan koulun sotahistorian opettaja, eversti W.S. Univormujen historia on kulttuuriantropologiaa: univormut ovat paljon muutakin kuin pelkkä sotavaruste tai suoja-asu. Se on mitä suurimmassa määrin politiikkaa, historiaa, viestintää ja muotia sekä pakon sanelemia käytäntöjä. Luennoitsija aloitti kertomalla muotisuunnittelija Hugo Bossin vaikutuksesta Bundeswehrin univormuihin. Hän korosti kuitenkin heti alkuun - ehkäpä huomattuaan reaktiot luokassa - että luennosta ei käsittele pelkkää natsiaikaa. Tässä kohden salista kuului vaimea kommentti "mitäs muutakaan". Opiskelijat vaikuttavat olevan melko kyllästyneitä aiheen päättymättömään vatvomiseen. Bundeswehrin aloittaess 12. marraskuuta 1955 kaikille sen 101 sotilaalle ei ollut jakaa univormuja. Niitä oli vain 10 ja niistäkin suurin osa epäsopivia. Niinpä kuvissa kaikilla ei ole edes lakkia päässä, sillä se olisi pudonnut korville. Loput olivat siviilipuvussa. Samanlaiseen puutteeseen törmättiin vuonna 1990, kun Itä-Saksan asevoimien 700 000 miestä piti yht'äkkiä varustaa Bundeswehrin vaatetuksella. Taisteluasu ja palvelusasu olivat 2. maailmansodassa vielä samankaltaiset, vaikka 1. maailmansota olikin karsinut puvuista kaikenlaisen värikkyyden. Panssarijoukkojen univormun musta väri oli käytännön sanelemaa: mustassa rasvatahrat eivät näkyneet. Maastopukukuoseja kehitettiin useissa eri asevoimissa 1930-luvulla, mutta ensimmäisenä ne ottivat käyttöön erikoisjoukot. Maastopukua pidettiin ensi varsinaisen univormun päällä (lumipuvun tapaan). Ensimmäisenä sen ottivat Saksassa laskuvarjojoukot, sitten SS-joukot. Sodan viimeisen maastopukukuosin (Leibemuster) puvuista maksetaan keräilijöiden keskuudessa kymmeniä tuhansia. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa lisättiin puuvillan rajoitetun saatavuuden takia uusien palveluspukujen kankaisiin selluloosakuitua. Tämä kuintekin imi kosteutta aivan toisella tavalla kuin sodan alkuvaiheessa käytetty puhdas villakangas. Kastumisesta aiheutunut kylmettyminen saattoikin kasvattaa Saksan tappioita viimeisenä sotakeväänä. Bundeswehrin puvustuksessa tähdättiin tietoisesti siviilimuodin mukaiseen ulkoasuun. Luennoitsija korosti, että sotilaallisten yksityiskohtien kuten olkapolettien, kuvioitujen nappien ym. sotilaallisten yksityiskohtien häivyttäminen ei suinkaan ollut sattumaa, vaan tietoinen valinta Saksan demilitarisoimiseksi ja asevoimien hyväksyttävyyden lisäämiseksi sisäisesti ja kansainvälisesti. Samasta syystä valitiin sodan jälkeen amerikkalainen kypärämalli, vaikka se tiedettiin huonommaksi kuin saksalainen: teräskypärästä oli jo 1. maailmansodan jälkeen tullut voimakas poliittinen symboli. Maastokuviosta ja Bundeswehrin tietyistä pukineista on sittemmin tullut myös protestin välikappaleita ja jopa muotiartikkeleita. Euroopan yhteiselle armeijalle, jota kehitettiin 1950-luvulla, muotoiltiin heti alussa yhtenäiset univormut. Luennoitsijan mukaan Bundeswehr on ainoa Euroopan asevoimista, jossa otettiin käyttöön tämän suunnittelutyön tuloksena syntyneitä vaatemalleja. Bundeswehrissä ei ole virallisesti käytössä minkäänlaisia upseerimiekkoja tai tikareita. Epävirallisesti niitä kuitenkin on yksityisessä omistuksessa myös Bundeswehrille.
Sotahistorian jälkeen palattiin suunnitteluprosessin pariin jatkamaan avantekijöiden analyysiä. Tämä tosin tapahtui vajaamiehityksellä, sillä suuri osa saksalaisista opiskelijatovereista oli sidottu Tag Der Regionen eli maakuntien päivän järjestelyihin. Kyseessä oli viime vuotisen kaltainen hyvään ruokaan ja huomaan painottuva maakuntien erikoisuuksien esittelytilaisuus.
Torstai-aamun liikuntatunnille osallistui vain 4 henkilöä ryhmästämme, jonka yhteenlaskettu kahden luokan kirjavahvuus on 32. Suurin osa oli siis jälleen sidottu juhlien purkujärjestelyihin, tai sitten muuten vaan väsyneitä. Ohjattu liikunta ei muutenkaan herätä kaikkien mielenkiintoa, sillä osa opiskelijoista osallistuu siihen vain satunnaisesti. Itse valitsin omaehtoisen uinnin ja sainkin uitua n. 40 minuuttia ainoana uimarina uimavalvojan protesteista huolimatta. Avaintekijöiden analyysissä oli nyt edetty vaiheeseen, jossa operaatioon vaikuttavia tekijöitä eri näkökulmista arvioineiden pienryhmen analyysit yhdistetään ja päädytään operaation kannalta erityisen tärkeisiin tekijöihin (Key Factors). Näitä saisi olla enintään 10 kappaletta. Koska jokaisella neljästä työryhmästä oli esittää n. tusinan verran vaihtoehtoja niiden yhteensovittaminen ja tiivistäminen vei aikansa. Välitarkastelu oli kahdeltatoista ja avaintekijöiden esittely komentajalle (Senior Mentor amiraali W.) oli klo 15.30. Tähän aikamääreeseen päästiin, joskin lievää stressaantuneisuutta oli havaittavissa opetusryhmän joissain osissa ja henkilöissä. Siihen tosin saattaa olla osuutta edellisillan aiheuttamalla väsymyksellä. Suomesta tuli ikäviä uutisia, kun maastokuorma-auto täynnä varusmiehiä oli jäänyt junan alle traagisin seurauksin.
Perjantai alkoi johdatuksella voimanlähteen määrittämisen menetelmiin. Tämä prosessin osa onkin hyvä kerrata aina uudestaan, sillä se on tunnetusti samalla kertaa erittäin hankala ja myös tärkeä tuotos. Lyhyen johdannon jälkeen määritettiin eri osapuolten voimanlähteet pienryhmissä. Sain oikeastaan ensimmäistä kertaa toimia työryhmän johtajana, joten pääsin myös esittelemään työn tulokset aamupäivän päätteeksi.
Viikko oli työntäyteinen ja pitkä, kuten harjoitusviikoilla on usein tapana olla. Onneksi seuraavalla viikolla on uskonpuhdistuksen päivä, joka on vain tänä vuonna kansallinen vapaapäivä. Se sattuu tiistaille, joten myös välipäivä maanantai on vapaapäivä (ns. Brückentag).
27.10.2017
20.10.2017
239.-243. päivä
Maantai aloitti uuden opintojakson ja samalla kurssin ensimmäisen harjoituksen. Jakso kestää kokonaisuudessaan 8 viikkoa ja jakautuu kolmeen osaan: XERXES I, jossa tutustutaan skenaarioon ja laaditaan suunnitteluperusteet (2 viikkoa), XERXES II, jossa laaditaan operaatiosuunnitelma ja -käskyt (4 viikkoa), sekä tilanteenmukainen vaihe XERXES III, jossa pelataan laadittuja suunnitelmia sovelletussa tilannekehyksessä. Viimeisessä vaiheessa opetusryhmää täydennetään ennakkotietojen perusteella muutamalla ulkomaisella opiskelijalla liittolaismaiden sotakouluista. Koko jakso pidetään eri rakennuksessa kuin normaalisti siksi, että siellä on mahdollista jakaa luokka väliseinillä kahdeksaksi eri työpisteeksi. Kahden ensimmäisen osan aikana yhtenevät opinnot kuten kieltenopetus ja liikunta jatkuvat normaalisti ja päivät päättyvät viimeistään klo 17, mutta soveltavan vaiheen ajankäytöstä ei sanottu mitään sitovaa. Todennäköisesti silloin yhtenevät opinnot jäävät väliin ja päivätkin saattavat venyä vähän pidemmiksi.
Johdannon jälkeen opintojakson johtaja komentaja C.F. esitteli harjoituksessa käytettävän skenaarion. Se on nimeltään Skolkan ja sijoittuu Itämerelle. Tämän jälkeen esittäytyi opetusryhmän Senior Mentor vara-amiraali evp W. Myös harjoituksen muut opettajat, komentajat K. ja S. sekä komentaja evp S. esittäytyivät lyhyesti. Aamupäivän päätteeksi operaatiotaidon pääopettaja komentaja S.R. piti luennon liittouman eri johtamistasoista (Command & Control). Asia on periaatteessa yksinkertainen ja helppo, mutta käytännössä se ei sitä suinkaan ole, minkä osoittavat jo pelkästään johtamistasoissa ja -rakenteissa eri harjoituksissa varsin usein esiintyvät ongelmat. Johtamisen yhtenäisyys (Unity of command) on sodankäynnin perusperiaate joka tarkoittaa sitä, että johtamisrakenne on selkeä ja ymmärrettävä, se vähentää kitkaa, mutta on samalla myös joustava ja sopeutumiskykyinen. Ennen kaikkea johtamisrakenteesta ja mahdollisista muutoksista siinä on sovittava etukäteen, ennen kuin sitä tarvitaan operaatiossa. Operatiivisen suunnittelun ajankäytöstä todettiin, että suunnitteluun käytettävissä olevasta ajasta n. 30 % tulisi käyttää tilanteeseen tutustumiseen ja ideointiin, n. 50 % suunnitteluun ja ajatustyöhön ja vain n. 20 % suunnitelman laatimiseen eli kirjoitustyöhön. Kuulostaa järkevältä. Iltapäivällä ei ollut opetusta, mutta käytin pari tuntia perusteasiakirjojen selaamiseen, mihin aika olikin tarkoitettu.
Tiistaina päivä alkoi englannin opetuksella. Taas mentiin leppoisasti keskustellen ja elokuvaa katsellen, onneksi tällä kertaa sentään valmistauduttiin elokuvaan käymällä läpi hieman sanastoa etukäteen. Tunti alkoi kahdeksalta ja oli ohi jo yhdeksältä.
Harjoituksen tiimoilta vuorossa oli luento tiedustelusta, tarkemmin ottaen CPOE:stä (Comprehensive Preparation of the Operational Environment. Luennon piti ehkä hieman yllättäen opiskelijakollegani, vaikka merisotaopin laitoksella on oma tiedusteluun erikoistunut opettajansa. Tämä oli kuulemma vain delegoinut opetustehtävänsä kurssilaiselle sillä verukkeella, että kurssilainen saa tilaisuuden osoittaa ammattitaitonsa arvioijille. Joka tapauksessa oppitunnin tärkein anti oli, että kaikki esikunnan osastot osallistuvat tilannearvioon, tiedusteluosasto vain johtaa toimintaa. Liittoumatasolla tilanteen esittelytilaisuus kestää n. 3 tuntia.
Seuraava luento käsitteli huollon ja logistiikan operatiivista suunnittelua ja sen piti komentaja H.W. Hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta pöytään, vaan kävi nopeasti läpi operaation koko suunnitteluprosessin logistiikan näkökulmasta. No, näkökulma oli tietenkin uusi, mutta sisältö sinällään ei.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen johdantoluento käsitteli lääkintähuoltoa ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Lääkintää käsitellään Saksassa huollosta erillisenä, itsenäisenä aselajina tai jopa puolustushaarana ja luennoitsija kertoi, että myös Natossa kehitys on menossa tähän suuntaan. Yläkäsitteeksi tulisi tällöin Support tai Sustainability. Suomessa Sotilaslääketieteen keskus kuuluu toistaiseksi Logistiikkalaitoksen alaisuuteen. Myös tässä esityksessä käytiin läpi suunnitteluprosessin eri vaiheet lääkinnän näkökulmasta.
Lounaan jälkeen seurasi johdantoluento johtamisjärjestelmänäkökulmasta suunnitteluprosessiin. Keskeistä on selvittää, minkä joukkojen ja esikuntien tarvitsee vaihtaa tietoa keskenään, missä vaiheissa ja millä suojaustasoilla. Näiden tietojen sekä johtosuhteiden perusteella voidaan jo aika pitkälle suunnitella operaation johtamisjärjestelmäalan toiminta-ajatus ja verkkorakenne.
Illan ohjelmassa oli brittiläisen opiskelijatoverini järjestämä Trafalgar Night Dinner. Järjestelyt olivat erinomaiset kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Keskiviikon aamutunnit oli varattu luokanvalvojan käyttöön. Hän on kuitenkin harjoituksessa Hollannissa, joten luokkani jäsenet saivat nämä tunnit muuhun käyttöön. Aamupäivän johdantoluento käsitteli kauppamerenkulun ja liittouman merivoimien yhteistoimintaa ja ne piti komentaja evp A.S. Luennon avainsanoja olivat mm. NCAGS ja AWNIS, jotka tarkoittavat Naval Co-Operation and Guidance for Shipping sekä Allied Worldwide Navigation Information System. Yhteistyön muodot ovat moninaiset ja ne vaihtelevat eri uhkatasoissa. Ensijaisesti kyse on tietojen vaihdosta kauppamerenkulun kanssa ja merivoimien/sotilasorganisaation viestinnästä kauppamerenkulun /siviiliyhteiskunnan suuntaan. Toiminnan päämääränä on pikemminkin merenkulun vapaus ja turvallisuus kuin operatiiviset tavoitteet. Toisaalta yhteistoiminnasta ja tietojen vaihdosta voi olla merkittävää hyötyä myös tilannekuvan ja tiedustelun kannalta, etenkin ns. harmaassa vaiheessa. Luennoitsija toi toistuvasti esille oman toiminimensä ja osaamisensa merivoimien ja kauppamerenkulun rajapinnassa. AWNIS vaikutti mielenkiinoisesta järjestelmältä siinä, että se tulkitsi siviilimerenkulun tarvitsemalle selkokielelle paljon siitä, minkä liittouma tuo julki laivastojargonilla (APP-11, jne.). Tärkeä työkalu yhteistyössä on Nato Shipping Centren nettisivusto (http://www.shipping.nato.int/nsc.aspx).
Lounaan jälkeen siirryttin ryhmätöiden pariin, jossa laadittiin laajan turvallisuuskäsityksen mukainen tilannearvio skenaarion pohjalta (PMESIIG, eli Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure ja Geographic). Tulokset esitellään perjantaina.
Torstaina päivä alkoi liikunnalla (lentopalloa isolla pallolla ja sählyä). Koko loppupäivä oli varattu ryhmätöille tilannearvion laatimseksi SKOLKAN-skenaariosta. Koko työryhmän yhdistetty välitarkastelu pidettiin klo 14.30 iltapäivällä ja tulos näytti jo ihan siedeltävältä. Aikaa jäi myös havaittujen puutteiden korjaamiseen sekä aina pakolliseen yhdenmukaistamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn.
Perjantai aloitettiin CPOE:n esittelyllä. Se kesti kaikkineen reilun tunnin ja palautetilaisuus vielä lähes toisen mokoman. Haasteena tilanteen tarkastelussa oli kaivaa lähinnä strategisella tasolla liikkuneista lähteistä ne seikat, jotka ovat olennaisia taktisella tasolla. Tarkastelussa olivat jälleen läsnä useimmat merisotaopin laitoksen opettajat. Senior mentor eli vara-amiraali evp W. kuvasi MCC:n komentajaa ja esitti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä esityksen aikana.
Kokonaisuutena viikko sisälsi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, mikä teki siitä toisaalta pitkän ja raskaan tuntuisen.
Johdannon jälkeen opintojakson johtaja komentaja C.F. esitteli harjoituksessa käytettävän skenaarion. Se on nimeltään Skolkan ja sijoittuu Itämerelle. Tämän jälkeen esittäytyi opetusryhmän Senior Mentor vara-amiraali evp W. Myös harjoituksen muut opettajat, komentajat K. ja S. sekä komentaja evp S. esittäytyivät lyhyesti. Aamupäivän päätteeksi operaatiotaidon pääopettaja komentaja S.R. piti luennon liittouman eri johtamistasoista (Command & Control). Asia on periaatteessa yksinkertainen ja helppo, mutta käytännössä se ei sitä suinkaan ole, minkä osoittavat jo pelkästään johtamistasoissa ja -rakenteissa eri harjoituksissa varsin usein esiintyvät ongelmat. Johtamisen yhtenäisyys (Unity of command) on sodankäynnin perusperiaate joka tarkoittaa sitä, että johtamisrakenne on selkeä ja ymmärrettävä, se vähentää kitkaa, mutta on samalla myös joustava ja sopeutumiskykyinen. Ennen kaikkea johtamisrakenteesta ja mahdollisista muutoksista siinä on sovittava etukäteen, ennen kuin sitä tarvitaan operaatiossa. Operatiivisen suunnittelun ajankäytöstä todettiin, että suunnitteluun käytettävissä olevasta ajasta n. 30 % tulisi käyttää tilanteeseen tutustumiseen ja ideointiin, n. 50 % suunnitteluun ja ajatustyöhön ja vain n. 20 % suunnitelman laatimiseen eli kirjoitustyöhön. Kuulostaa järkevältä. Iltapäivällä ei ollut opetusta, mutta käytin pari tuntia perusteasiakirjojen selaamiseen, mihin aika olikin tarkoitettu.
Tiistaina päivä alkoi englannin opetuksella. Taas mentiin leppoisasti keskustellen ja elokuvaa katsellen, onneksi tällä kertaa sentään valmistauduttiin elokuvaan käymällä läpi hieman sanastoa etukäteen. Tunti alkoi kahdeksalta ja oli ohi jo yhdeksältä.
Harjoituksen tiimoilta vuorossa oli luento tiedustelusta, tarkemmin ottaen CPOE:stä (Comprehensive Preparation of the Operational Environment. Luennon piti ehkä hieman yllättäen opiskelijakollegani, vaikka merisotaopin laitoksella on oma tiedusteluun erikoistunut opettajansa. Tämä oli kuulemma vain delegoinut opetustehtävänsä kurssilaiselle sillä verukkeella, että kurssilainen saa tilaisuuden osoittaa ammattitaitonsa arvioijille. Joka tapauksessa oppitunnin tärkein anti oli, että kaikki esikunnan osastot osallistuvat tilannearvioon, tiedusteluosasto vain johtaa toimintaa. Liittoumatasolla tilanteen esittelytilaisuus kestää n. 3 tuntia.
Seuraava luento käsitteli huollon ja logistiikan operatiivista suunnittelua ja sen piti komentaja H.W. Hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta pöytään, vaan kävi nopeasti läpi operaation koko suunnitteluprosessin logistiikan näkökulmasta. No, näkökulma oli tietenkin uusi, mutta sisältö sinällään ei.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen johdantoluento käsitteli lääkintähuoltoa ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Lääkintää käsitellään Saksassa huollosta erillisenä, itsenäisenä aselajina tai jopa puolustushaarana ja luennoitsija kertoi, että myös Natossa kehitys on menossa tähän suuntaan. Yläkäsitteeksi tulisi tällöin Support tai Sustainability. Suomessa Sotilaslääketieteen keskus kuuluu toistaiseksi Logistiikkalaitoksen alaisuuteen. Myös tässä esityksessä käytiin läpi suunnitteluprosessin eri vaiheet lääkinnän näkökulmasta.
Lounaan jälkeen seurasi johdantoluento johtamisjärjestelmänäkökulmasta suunnitteluprosessiin. Keskeistä on selvittää, minkä joukkojen ja esikuntien tarvitsee vaihtaa tietoa keskenään, missä vaiheissa ja millä suojaustasoilla. Näiden tietojen sekä johtosuhteiden perusteella voidaan jo aika pitkälle suunnitella operaation johtamisjärjestelmäalan toiminta-ajatus ja verkkorakenne.
Illan ohjelmassa oli brittiläisen opiskelijatoverini järjestämä Trafalgar Night Dinner. Järjestelyt olivat erinomaiset kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Keskiviikon aamutunnit oli varattu luokanvalvojan käyttöön. Hän on kuitenkin harjoituksessa Hollannissa, joten luokkani jäsenet saivat nämä tunnit muuhun käyttöön. Aamupäivän johdantoluento käsitteli kauppamerenkulun ja liittouman merivoimien yhteistoimintaa ja ne piti komentaja evp A.S. Luennon avainsanoja olivat mm. NCAGS ja AWNIS, jotka tarkoittavat Naval Co-Operation and Guidance for Shipping sekä Allied Worldwide Navigation Information System. Yhteistyön muodot ovat moninaiset ja ne vaihtelevat eri uhkatasoissa. Ensijaisesti kyse on tietojen vaihdosta kauppamerenkulun kanssa ja merivoimien/sotilasorganisaation viestinnästä kauppamerenkulun /siviiliyhteiskunnan suuntaan. Toiminnan päämääränä on pikemminkin merenkulun vapaus ja turvallisuus kuin operatiiviset tavoitteet. Toisaalta yhteistoiminnasta ja tietojen vaihdosta voi olla merkittävää hyötyä myös tilannekuvan ja tiedustelun kannalta, etenkin ns. harmaassa vaiheessa. Luennoitsija toi toistuvasti esille oman toiminimensä ja osaamisensa merivoimien ja kauppamerenkulun rajapinnassa. AWNIS vaikutti mielenkiinoisesta järjestelmältä siinä, että se tulkitsi siviilimerenkulun tarvitsemalle selkokielelle paljon siitä, minkä liittouma tuo julki laivastojargonilla (APP-11, jne.). Tärkeä työkalu yhteistyössä on Nato Shipping Centren nettisivusto (http://www.shipping.nato.int/nsc.aspx).
Lounaan jälkeen siirryttin ryhmätöiden pariin, jossa laadittiin laajan turvallisuuskäsityksen mukainen tilannearvio skenaarion pohjalta (PMESIIG, eli Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure ja Geographic). Tulokset esitellään perjantaina.
Torstaina päivä alkoi liikunnalla (lentopalloa isolla pallolla ja sählyä). Koko loppupäivä oli varattu ryhmätöille tilannearvion laatimseksi SKOLKAN-skenaariosta. Koko työryhmän yhdistetty välitarkastelu pidettiin klo 14.30 iltapäivällä ja tulos näytti jo ihan siedeltävältä. Aikaa jäi myös havaittujen puutteiden korjaamiseen sekä aina pakolliseen yhdenmukaistamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn.
Perjantai aloitettiin CPOE:n esittelyllä. Se kesti kaikkineen reilun tunnin ja palautetilaisuus vielä lähes toisen mokoman. Haasteena tilanteen tarkastelussa oli kaivaa lähinnä strategisella tasolla liikkuneista lähteistä ne seikat, jotka ovat olennaisia taktisella tasolla. Tarkastelussa olivat jälleen läsnä useimmat merisotaopin laitoksen opettajat. Senior mentor eli vara-amiraali evp W. kuvasi MCC:n komentajaa ja esitti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä esityksen aikana.
Kokonaisuutena viikko sisälsi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, mikä teki siitä toisaalta pitkän ja raskaan tuntuisen.
14.10.2017
234. - 238. päivä
Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun. COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun. COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.
6.10.2017
231.-233. päivä
Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän välille jäävä yksittäinen arkipäivä. Nämä ovat Saksassa monilla työpaikolla päivä, joina käytetään työaikapankkiin kertyneitä tunteja tai yksittäisiä vapaapäiviä. Koululla ei ollut järjestettyä opetusta, vaan päivä oli varattu omatoimiseen opiskeluun. Minä viimeistelin opinnäytetyöni käännettävään kuntoon.
Tiistai oli kansallinen vapaapäivä, eli Saksan jälleenyhdistymisen päivä (Tag der Deutschen Einheit).
Keskiviikkona aloitettiin liikunnalla. Yhteiset opinnot ovat nyt toisena opintovuonna siirtyneet aamupäivän ensimmäisille tunneille iltapäivän ensimmäisten tuntien asemesta. Liikunnassa oli jälleen pallopelejä, joko koripalloa tai lentopalloa isolla, pehmeällä pallolla. Paikalla oli kaksi liikunnanopettajaa, mutta nämä eivät ilmeisesti viitsi tehdä mitään ohjattua lämmittelyä, vaan lähettävät 35-vuotiaat amatöörit suoraan lentopallon ja koripallon pariin. Loukkaantumisriski on huomattava. Liikunnanopettajat eivät myöskään enää ilmeisesti viitsi tehdä liikunnan runkosuunnitelmia, vaan ohjatun liikunnan laji selviää vasta tunnin alkaessa. Näin ollen liikuntatunnille pitäisi periaattessa tuoda mukana sekä ulko- ja sisäliikuntavälineet ja uimavälineet. Käytännössä ohjelmaksi on vakiintunut sisäliikunta. Liikunnan jälkeisen tauon aikana lähetin valmiin opinnäytetyöni käännettäväksi koulun kielipalvelualalle. Saksankielisen työn palauttamisen määräaika on tammikuun 2018 lopussa.
Varsinainen opetus tällä viikolla on Power Projection -seminaarin toinen viikko ja ryhmätyö, jonka liki kolmekymmentäsivuinen harjoitusskenaario oli annettu luettavaksi pitkän viikonlopun yli. Skenaario käsitteli Yhdysvaltojen lentotulkialusosaston sekä amfibio-osaston sekä vihreän valtion kiistaa Hormuzin salmessa. Skenaariossa tarkasteltiin pelkästään merivoimien operaatiota. Vihreän valtion merivoimat oli rakennettu Iranin asevoimien pohjalle. Opintoryhmä jaettiin kahteen osaan, jotka tarkastelivat skenaariota hieman eri lähtökohtatilanteista. Ensimmäisenä tehtävänä työrymillä oli määrittää kummankin osapuolen tavoitteet ja voimanlähteet. Välitarkastelun jälkeen siirryttiin nopeasti itse operatiiviseen suunnitteluun. Tarkasteltavana oli alakysymyksineen kymmenkunta kohtaa, joihin piti ottaa kantaa. Työ lähti hyvin käyntiin yhdysvaltalaisen opiskelijatoverini johdolla.
Torstaiaamun yhteiset opinnot olivat englantia, pitkästä aikaa. Opetus oli jälleen kerran ihan mukavaa ja leppoisaa, mutta ei tarjonnut kovinkaan paljoa oppimistilaisuuksia. Kuten olen todennut, englanninopetus on minun osaltani pitkälti tuhlattua aikaa. Tällä kertaa ei sentään katsottu mitään mukavia elokuvia.
Operatiivisen suunnittelun ryhmätyöt jatkuivat koko loppupäivän. Työskentely oli tuloksellista, vaikka mitään varsinaista työskentelysuunnitelmaa (aikataulua ja työnjakoa) ei laadittukaan. Opiskelijat tällä tasolla ovat onneksi melko pitkälle itseohjautuvia. Välitarkastelun seuraavan päivän esittelyä varten piti alkaa klo 15, mutta se myöhästyi puolella tunnilla. Kuten täällä on lähes poikkeuksetta takana, välitarkastelu ja sen jälkeinen opetuskeskustelu myös venyivät yli annetun aikaraamin. Minun on pakko tunnustaa, että keskustelun venyessä yli määräaikojen ei motivaationi ja keskittymiskykyni enää riitä painamaan mieleen juuri mitään olennaista, varsinkin kun edellisestä tauosta on kulunut yli tunti.
Perjantain esittelytilaisuus noudatti tuttua kaavaa. Klo 8 ilmoitettiin merisotaopin laitoksen johtajalle, jolle oli katettu suklaakeksejä ja mineraalivettä. Opettajan pitämän muutaman lauseen alustuksen jälkeen molemmat työryhmät esittelivät tuloksensa. Tähän oli varattu 45 minuuttia, eli reilut 20 minuuttia ryhmää kohden. Englanninkielisiä esittelyjä oli mukava seurata. Esittelyjä seurasi n. puolen tunnin keskustelu ja tauko, minkä jälkeen kurssin johtaja kommodori J.H. keräsi opiskelijoilta suullisen palautteen. Palaute oli pääosin varsin myönteistä, mielestäni täysin oikeutetusti. Opintokokonaisuus oli sisällöltään ja opetusmenetelmiltään yksi kurssin parhaista tähän mennessä. Kommodori on jäämässä eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten samalla tämä oli hänelle jäähyväistilaisuus. Hän esitti kehoituksen ottaa yhteyttä aina kun käymme Yhdysvalloissa.
Kokonaisuutena lyhyt viikko oli antoisa ja mielenkiintoinen. Seuraavalla viikolla alkaa uusi opintokokonaisuus: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu.
Tiistai oli kansallinen vapaapäivä, eli Saksan jälleenyhdistymisen päivä (Tag der Deutschen Einheit).
Keskiviikkona aloitettiin liikunnalla. Yhteiset opinnot ovat nyt toisena opintovuonna siirtyneet aamupäivän ensimmäisille tunneille iltapäivän ensimmäisten tuntien asemesta. Liikunnassa oli jälleen pallopelejä, joko koripalloa tai lentopalloa isolla, pehmeällä pallolla. Paikalla oli kaksi liikunnanopettajaa, mutta nämä eivät ilmeisesti viitsi tehdä mitään ohjattua lämmittelyä, vaan lähettävät 35-vuotiaat amatöörit suoraan lentopallon ja koripallon pariin. Loukkaantumisriski on huomattava. Liikunnanopettajat eivät myöskään enää ilmeisesti viitsi tehdä liikunnan runkosuunnitelmia, vaan ohjatun liikunnan laji selviää vasta tunnin alkaessa. Näin ollen liikuntatunnille pitäisi periaattessa tuoda mukana sekä ulko- ja sisäliikuntavälineet ja uimavälineet. Käytännössä ohjelmaksi on vakiintunut sisäliikunta. Liikunnan jälkeisen tauon aikana lähetin valmiin opinnäytetyöni käännettäväksi koulun kielipalvelualalle. Saksankielisen työn palauttamisen määräaika on tammikuun 2018 lopussa.
Varsinainen opetus tällä viikolla on Power Projection -seminaarin toinen viikko ja ryhmätyö, jonka liki kolmekymmentäsivuinen harjoitusskenaario oli annettu luettavaksi pitkän viikonlopun yli. Skenaario käsitteli Yhdysvaltojen lentotulkialusosaston sekä amfibio-osaston sekä vihreän valtion kiistaa Hormuzin salmessa. Skenaariossa tarkasteltiin pelkästään merivoimien operaatiota. Vihreän valtion merivoimat oli rakennettu Iranin asevoimien pohjalle. Opintoryhmä jaettiin kahteen osaan, jotka tarkastelivat skenaariota hieman eri lähtökohtatilanteista. Ensimmäisenä tehtävänä työrymillä oli määrittää kummankin osapuolen tavoitteet ja voimanlähteet. Välitarkastelun jälkeen siirryttiin nopeasti itse operatiiviseen suunnitteluun. Tarkasteltavana oli alakysymyksineen kymmenkunta kohtaa, joihin piti ottaa kantaa. Työ lähti hyvin käyntiin yhdysvaltalaisen opiskelijatoverini johdolla.
Torstaiaamun yhteiset opinnot olivat englantia, pitkästä aikaa. Opetus oli jälleen kerran ihan mukavaa ja leppoisaa, mutta ei tarjonnut kovinkaan paljoa oppimistilaisuuksia. Kuten olen todennut, englanninopetus on minun osaltani pitkälti tuhlattua aikaa. Tällä kertaa ei sentään katsottu mitään mukavia elokuvia.
Operatiivisen suunnittelun ryhmätyöt jatkuivat koko loppupäivän. Työskentely oli tuloksellista, vaikka mitään varsinaista työskentelysuunnitelmaa (aikataulua ja työnjakoa) ei laadittukaan. Opiskelijat tällä tasolla ovat onneksi melko pitkälle itseohjautuvia. Välitarkastelun seuraavan päivän esittelyä varten piti alkaa klo 15, mutta se myöhästyi puolella tunnilla. Kuten täällä on lähes poikkeuksetta takana, välitarkastelu ja sen jälkeinen opetuskeskustelu myös venyivät yli annetun aikaraamin. Minun on pakko tunnustaa, että keskustelun venyessä yli määräaikojen ei motivaationi ja keskittymiskykyni enää riitä painamaan mieleen juuri mitään olennaista, varsinkin kun edellisestä tauosta on kulunut yli tunti.
Perjantain esittelytilaisuus noudatti tuttua kaavaa. Klo 8 ilmoitettiin merisotaopin laitoksen johtajalle, jolle oli katettu suklaakeksejä ja mineraalivettä. Opettajan pitämän muutaman lauseen alustuksen jälkeen molemmat työryhmät esittelivät tuloksensa. Tähän oli varattu 45 minuuttia, eli reilut 20 minuuttia ryhmää kohden. Englanninkielisiä esittelyjä oli mukava seurata. Esittelyjä seurasi n. puolen tunnin keskustelu ja tauko, minkä jälkeen kurssin johtaja kommodori J.H. keräsi opiskelijoilta suullisen palautteen. Palaute oli pääosin varsin myönteistä, mielestäni täysin oikeutetusti. Opintokokonaisuus oli sisällöltään ja opetusmenetelmiltään yksi kurssin parhaista tähän mennessä. Kommodori on jäämässä eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten samalla tämä oli hänelle jäähyväistilaisuus. Hän esitti kehoituksen ottaa yhteyttä aina kun käymme Yhdysvalloissa.
Kokonaisuutena lyhyt viikko oli antoisa ja mielenkiintoinen. Seuraavalla viikolla alkaa uusi opintokokonaisuus: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)