Tällä viikolla
ohjelmassa on moduuli maavoimat. Viikon tavoitteena on tutustuttaa
(kennenlernen) opiskelijat maavoimiin ja niiden johtamiseen. Maavoimat
(Landstreitkräfte) sisältää varsinaisten maavoimien eli armeijan (Heer) lisäksi
myös tukijoukkojen (Streitkräftebasis) ja lääkinnän elementtejä, joten näitä
käsitellään myös viikon aikana. Viikkoon sisältyy keskiviikkona ja torstaina
tutustumismatka maavoimien esittelyharjoitukseen, jossa kalustoesittelyjen
lisäksi pääsemme seuraamaan myös taisteluammuntaa.
Maanantain opetuksen aiheena oli johdatus maavoimien
johtamiseen. Kolmen erillisen luennon opettajina olivat hollantilainen
everstiluutnantti R. v. S. sekä saksalaiset majurit F. M. ja
F. S. Hollantilaisen everstiluutnantin luento ei ollut erityisen
mieleenpainuva. Pääsanomana oli maavoimien (Landstreitkräfte) rakenteen ja
suorituskykyjen esittely, josta mieleeni jäi lähinnä, että Saksan maavoimat
ovat valtion kokoon nähden varsin pienet. Maavoimien aikaisemmasta
painopisteestä eli vakauttamisoperaatioista (lue: ISAF eli Afganistan) ollaan
nyttemmin pikavauhtia siirtymässä korkean intensiteetin operaatioihin oman maan
ja liittouman puolustamiseksi (lue: Ukraina). Saksalaisen konseptin olennaisena
osana säilyy kuitenkin edelleen monikansallisuus. Maavoimissa on mm.
saksalais-ranskalainen prikaati sekä saksalais-puolalainen panssaripataljoona.
Toinen luennoitsija majuri M. oli erittäin pätevä ja esitti asiansa innostuneesti. Hän pyrki reilussa tunnissa esittämään yhteydet saksalaisen sotilasjohtamisen ja operaatiotaidon teoreettisten, historiallisten ja doktrinaalisten taustatekijöiden välillä. Luennon lähteet mainittiin ja niihin viitattiin esimerkein, mm. Lukemalla suoraan Moltken tekstiä. Tältä luennolta jäi mieleeni mm. että Jominin ja Clausewitzin lähestymistavat sodankäyntiin ovat vastakkaiset: Jomini edusti käsitystä, jonka mukaan sota on matematiikkaa ja on olemassa kaava, jolla taistelun lopputuloksen voi laskea. Clausewitz sen sijaan korosti sodan kaoottisuuden, kitkan ja inhimillisten tekijöiden merkitystä.
1800-luvun puolivälissä Saksassa kehittyneen sotilaallisen nerouden taustalla on luennoitsijan mukaan se lähtökohta, että Saksa yritti ratkaista sen epäedullisen geostrategisen aseman vihamielisten alueellisten suurvaltojen välissä sotilaallisin keinoin. Sotilasjohtamisen kyvykkyyden nousulle oli myös muita historiallisessa kehityksessä ymmärrettäviä syitä ja se tapahtui pitkän ajan kuluessa.
Doktriini, eli
strategian käytännön toimeenpano (”oppi sotilaallisen voiman käytöstä
strategisten päämäärien saavuttamiseksi”) voidaan ymmärtää myös sodankäynnin
yleisten periaatteiden valossa. Saksan maavoimien uusimpaan kenttäohjesääntöön
(Heeresdienstvorschrift) on tulossa muutos, jonka mukaan sodankäynnin yleisiin
periaatteisiin lisätään mm. informaatioulottuvuuden hyödyntäminen sekä
operaatioiden legitimiteetti ja uskottavuus. Mielenkiintoista on myös, että
kaikki uuden maavoimen ohjesäänöt (paitsi tiedustelu) ovat tietoturvaluokaltaan
julkisia.
Majuri S:n luento jatkoi varsinaisten maavoimien (Heer) esittelyä ja oli osittain toistoa päivän ensimmäiselle luennolle. Uutena asiana esiin tuotiin luvut maavoimien henkilöstövahvuuksista: maavoimat n. 60 tuhatta, tukijoukot n. 41 tuhatta ja lääkintäjoukot n. 20 tuhatta.
Iltapäivän puolella akatemian kursseista vastaava ylin taho (Direktör Lehrgänge) lippueamiraali S. tuli tapaamaan D-luokkaa. Tilasuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva: tuolit laitettiin rinkiin keskelle luokkaa. Amiraali korosti, että kurssi ei ehkä aina vaikuta hyödyllisesltä opiskelijoiden aiempien kokemusten pohjalta, mutta se onkin suunniteltu opiskelijoiden tulevaisuutta silmälläpitäen. Oppiminen jatkuu tietenkin myös kurssin jälkeen. Tärkeä tarkoitus kurssilla on – kuten on jo monta kertaa mainittu – myös verkostoituminen, siitä on amiraalin mukaan suurta hyötyä tulevissa tehtävissä. Kysyttäessä, miksi opinnoissa ei saa käyttää omaa tietoteknikkaa tai julkista verkkoa oli vastaus, että Yhdysvaltojen Saksaan kohdistaman vakoilun (ns. NSA-Affäre) jälkimainigeissa kaikki palvelusasioiden käsittely yksityisillä laitteilla kiellettiin. Tässä suhteessa oli aikaisemmin helpompaa.
Amiraali totesi myös, että on olemassa kahdenlaisia asevoimia: niitä jotka tietävät kuka vihollinen on ja niitä jotka eivät. Bundeswehr on kylmän sodan päättymisen jälkeen kuulunut jälkimmäisiin, mikä on tietenkin hankaloittanut suunnittelua jonkin verran. Toinen syvällisempi toteamus amiraalilta oli, että demokraattiset valtiot eivät kykene hybridisodankäyntiin – siinä määrin kuin sillä ymmärretään kaikkien käyttettävissä olevien keinojen hyödyntämistä operaatiossa – ennen kuin sodankäynti on elämän tai kuoleman kysymys. Diktatuureilla (lue: Venäjä) on tässä suhteessa helpompaa.
Tiistain opetuksen teemana oli lääkintähuollon järjestelyt. Opetuksen aloitti lääkintäeversti v. O. Ensimmäinen suuri ero lääkintähuollolla Bundeswehrissä ja Puolustusvoimissa on, että Suomessa lääkintä on osa huoltoa ja logistiikkaa, kun taas Saksassa lääkintä on oma puolustushaaransa. Tämä on omalta osaltaan mahdollistanut Saksassa lääkintähuollola olevan erityisaseman (ja lisäksi Saksan nykyinen puolustusministeri on koulutukseltaan lääkäri...).
Opetusta jatkoi lääkintämajuri (Oberfeldarzt) B. Saksalaisia sotilaita on ulkomailla kriisinhallintatehtävissä 3114 henkilöä, joista lääkintähenkilöstöä on 322 (tilanne 22.8.2016). Organisaatiossa tehdään ero terveydenhuollon (Health support, Gesundheitsversorgung) ja lääkintähuollon (Medical support, Sanitätsdienstliche Versorgung) välillä. Liittouman tärkein lääkintähuollon perusteasiakirja on AJP-4.10 (Allied Joint Publication) Medical Support, jota käytetään jatkossa sellaisenaan Saksankin omien alan ohjesääntöjen perustana.
Lääkintähuoltoon
liittyvää saksan sanastoa: Joukkosidontapaikka (pataljoonataso) on
Rettungsstation (Role 1, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään
tunnin sisällä). Kenttäsairaala on Rettungszentrum (Role 2, eli potilaan tulisi
olla täällä hoidossa viimeistään kahden tunnin kuluttua haavoittumisesta.
Määräajat muuten määrittää biologia, eikä niitä mikään organisaatio tai
ohjesääntö voi muuttaa).
Päivän viimeinen oppitunti oli johdatus ILÜ-harjoituksen (Informationslehrübung) kehystilanteeseen (Rahmenlage) ja sen piti majuri S. Hyvien koulutuskäytäntöjen mukaisesti soveltava koulutus tulee sitoa tilanteeseen, näin Suomessakin tehdään. Historiallis-poliittisista syistä koulutsta Saksassa ei kuitenkaan voida sitoa todelliseen tilanteeseen. Niinpä kaikki koulutus Bundeswehrin maavoimissa tapahtuu fiktiivisellä Pandora-saarella, joka maantieteellisesti muistuttaa kovasti Pohjois-Saksaa. Tämän saaren keskellä on valtio nimeltä Obsidia, joka on ajautunut sotaan Satawan-nimisen naapurivaltion kanssa. Tähän tilanteeseen harjoituksessa esiteltävä saksalainen prikaati on divisioonan osana heitetty. Vaikuttaa melkoisen monimutkaiselta ja turhalta työltä opetella tällainen fiktiivinen tilanne ja ylläpitää sitä, ja kaikki vain sen takia, että Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisäpuolella on laissa kielletty. Sitä korostettiin erityisesti, että harjoitus, toimintanäytokset ovat ajassa ja tilassa tiivistetty äärimmilleen, eivätkä vastaa tässä suhteessa todellisuutta.
Iltapäivällä oli
ns. poikittaista opetusta (Querschnittliche Lehre), tällä kertaa
oikeudenhoitoa. Opettaja aloitti sellaisella showlla, että meinasi leuka pudota
ja luulin tulleeni stand-up-esitykseen. Oikeusoppinut piti omasta äänestään
niin paljon, etta vauhdikas monologi jatkui melko tovin ennen kuin hän sai
aikaiseksi edes esitellä itsensä. Lopulta kävi ilmi, että nimi on S. Tästä huolimatta esitys jatkui. Ongelmana oli lähinnä, että ei
voinut olla varma onko showmies tosissaan vai ei. Jos oli, hänellä oli hyviäkin
ideoita ja sanottavaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että hän lakimiehenä puhui
vain lämpimikseen. Ja kyllä hän puhuikin. Lisäksi oikeusoppineella oli mukanaan
sotilaspalvelija, nuori luutnantti, jonka tehtävänä oli vastata koomikon
kännykkään.
Puhetulva oli täynnä kärjistyksiä ja ylilyöntejä, mutta myös paljon asiaa. Ongelma oli paitsi kuten yllä totesin sanomisten arvottaminen myös silkan määrän suodattaminen. Lopulta annoin periksi ja sallin tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jäi kuitenkin päähän. Saksalla ei ole puolutussuunnitelmaa, vaan maan puolustusratkaisu toteutetaan liittouman kanssa. Lisäksi Saksan sodanjohto puolustustilanteessa (Verteidigungsfall) ei ole sama kuin rauhan aikana, vaan johtamisrakenne muuttuu. Bundeswehrillä ei ole rakennetta, vaan se on kokoelma saman hallinnon alle kuuluvia laitoksia. Univormu ei ole vitsi tai huvin vuoksi, vaan oikeudellisesta näkökulmasta vakava asia. Upseeri on paitsi johtaja, myös kouluttaja, kasvattaja ja esikuva. Vakaumus menee velvollisuuden edelle, aina ja useimmiten menestyksellisesti (näin siis luennoitsijan mukaan).
Olin jo lähdössä
kotiin ja vaihtamassa vaatteita, kun kävi ilmi, että viikko-ohjelmaan on tullut
muutos: tukijoukkojen (Streitkräftebasis) esittely. Koko kurssi marssi
iltapäivän lopuksi siis 100 henkilölle aivan liian pieneen luentosaliin (jossa
ei ole ilmanvaihtoa) kuuntelemaan everstiluutnantti UL:n paperista lukemaa
selvitystä SKB:n roolista keskiviikkona ja torstaina nähtävässä harjoituksessa.
Tästä luennosta ei jäänyt käteen käytännössä mitään.
Keskiviikkona matkaan lähdettiin bussilla koulun pihalta klo
07.30. Käsketty varustus oli maastopuku ja mukaan oli kehoitettu ottamaan sekä
lämmintä vaatetta että sadepuku. Täydensin omaa varustustani vielä mm.
kiikareilla, termospullolla, naposteltavalla ym. tärkeällä. Majoitus on
kasarmioloissa, joten oma lukko on hyvä olla olemassa.
Bussimatka sujui
odotettua nopeammin, joten perillä oli pari tuntia odottelua. Lounasta ei
tarjottu, mutta paikalle oli tuotu nakkikioski, josta sai ostaa hyviä
frikadellisämpylöitä. Päivän ohjelmaan kuului maavoimien, tukijoukkojen ja
lääkintähuollon toimintanäytökset sekä monipuolisesti kalustoesittelyjä. Kaikki
oli äärimmäisen huolillisesti ja näyttävästi toteutettu, kerta kaikkiaan
viimeisen päälle. Olo oli kuin isommallakin herralla kun sai vain istua
katsomoissa, kiikaroida ja kommentoida. Päivä päättyi iltatilaisuuteen isossa
teltassa, joka oli koristeltu varsin hienosti meri- ja rantalomahenkiseksi.
Hyvää ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi.
Torstaina aamupala oli jo puoli kuudelta, minkä jälkeen siirryttiin bussilla prikaatin esikunnan alueelle. Täällä esiteltiin ja näyteltiin prikaatin viivytyksen ja vastahyökkäyksen suunnittelu ja johtaminen. Esittely toimi pohjustuksena harjoituksen huipennukselle eli iltapäivän taisteluammunnalle. Sitä ennen tarjottiin lounas ampuma-alueen huoltotukikohdassa. Taisteluammunta oli sekin erittäin näyttävästi ja monipuolisesti toteutettu. Yhtäjaksoisessa ammunnassa oli käytössä mm. Tornadon ilmapommitus, Tiger-taisteluhelikopterin rakettirynnäkkö ja panssarintorjuntaohjus, Milan-panssarintorjuntaohjus, PzH 2000 -panssarihaupitsit, MARS-raketinheittimet, panssarisilta, miinanraivauspanssari, haavoittuneen evakuointi helikopterilla, sinkoja, kranaattikonekivääri, sekä tietenkin suuret määrät taistelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja ja jalkaväkeä. Suorastaan hengästyttävä esitys. Bussimatka takaisin akatemialle alkoi vasta viideltä ja kesti pari tuntia, joten päivällinen olisi ollut paikallaan. Onneksi olin ottanut naposteltavaa mukaan.
Perjantaina oli harjoituksen palaute ja purkutilaisuus (Nachbereitung). Se toteutettiin samassa liian pienessä ja ilmastoimattomassa luokkatilassa siten, että yksi upseeri puhui ja satakunta muuta oli kuuntelevinaan. Kurssin arviointijärjestelmästä johtuen useille on tärkeää päästä ääneen, vaikka ei olisikaan mitään kovin tärkeää sanottavaa. Onneksi palautetilaisuus ei kestänyt kuin x tuntia, vaikka siinäkin oli puolet liikaa. Palauteen kerääminen on tärkeää, mutta keräämisen toteutustapaa voisi harkita. Jos vaikka olisi jaettu A4-lomake, johon jokainen olisi saanut kirjoittaa havaintonsa. Paperi olisi palautettu maanantaina ja kyselyn tuloksista olisi tehty kooste, joka olisi esitelty esim. viikon kuluttua. Viikon kokonaisuuden kannalta perjantai oli hukkaan heitettyä aikaa.
Erinomaisen mielenkiintoinen mutta melko rankka viikko!