427. - 431. päivä.

Kesätauon jälkeen mentiin suoraan asiaan. Loppukurssi käsittää kaksi opintojaksoa. Näistä ensimmäinen on kriisit ja kriisistrategiat, joka kestää kolme viikkoa, ja jälkimmäinen on kaksi viikkoa kestävä YK-opintojakso ja -harjoitus. Kurssin viimeinen viikko on varattu järjestelyjä varten. Kurssia on siis kesätauon jälkeen jäljellä kuusi viikkoa. Olen sitä mieltä että tämä aika olisi helpostikin voitu säästää rytmittämällä kurssi järkevämmin. Nyt näin ei kuitenkaan ole ja siihen on sopeuduttava.
Maanantaiaamuna opintojakson kriisit ja kriisistrategiat avausluennon piti tohtori S.J. Koko aamupäivän kestävä luento käsitteli kriisin käsitettä ja kriisistrategioita (mm. konfliktien ehkäisemistä, jälkihoitoa, velvollisuudesta suojella eli responsibility to protect eli R2P) yleisellä tasolla. Johdantoluennon jälkeen kurssi jakautuu seminaariryhmiin, jossa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kriisin määritelmiä on erilaisia, mutta niille keskeinen yhteinen piirre on muutos ja epätietoisuus tulevasta. Sotilaallisesta näkökulmasta kriisit liittyvät läheisesti konflikteihin. Nämä taas voidaan jakaa intensiteettinsä mukaan viiteen eri asteeseen: kiista, väkivallaton konflikti (uhkaus), väkivaltainen konflikti, rajoitettu sota ja sota. Toisen näkökulman mukaan kyse on siitä, pidetäänkö tietyssä tilanteessa yhteistyötä vai kilpailua parempana vaihtoehtona. Aste-eroja tässä arvioinnissa voidaan tarkastella eskalaationa. Erityiskymyksenä tarkasteltiin väkivallalla uhkaamista: uhkaamisen on oltava uskottavaa ja uskottavuuden säilyttäminen vaatii väkivallan käyttöä ajoittain. Siksi uhkaaminen on riskialtis malli.
Seuraavaksi luennoitsija siirtyi käsittelemään kriisien, konfliktien ja väkivallan ehkäisemistä. Mielenkiintoinen kysymys on tulisiko näitä ylipäänsä pyrkiä ehkäisemään vai ovatko ne peräti hyödyllisiä ja luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä? Kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyssä tulsi tarkastella neljää eri ulottuvuutta: rakenteita ja kulttuuria, toimijoita ja prosesseja, asevoimia sekä erityisiä kohteita. Ennaltaehkäisyllä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta puuttumiskynnyksen ja -ajankohdan määrittely on vaikeaa: missä kohden tulisi puuttua kehittyvään konfliktiin ja millä keinoin? Eräs opiskelijatoverini kommentoi, kuinka kriisin käsite on muuttunut valtavasti esim. kylmän sodan ajoista ja jo tämän luennon aikana. Tähän luennoitsija reagoi innostuneesti ja teorisoi, että Euroopassa vallinnut järjestys ei palvellutkaan rauhaa, vaan valtaa, ja että Ukrainan sota - riippumatta siitä että se soti kansainvälisiä sopimuksia vastaan - rikkoi tämän järjestyksen. Vastakkainasettelun asemesta Venäjän kanssa tulisi siis tehdä yhteistyötä. Luennoitsija saattaa olla konfliktintuntemuksen asiantuntija, mutta venäläistä ajattelua hän ei selvästikään tunne.
Saksassa on kattava infrastruktuuri ja järjestökenttä rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi (järjestöjä ovat mm. ZIF ZFD, FriEnt, zivik). KUitenkin rauhan viimeinen lukko eli Bundeswehr on melko pieni ja ruosteessa, kuten olemme saaneet viime aikoina tiedotusvälineistä lukea.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään konfliktien jälkihoitoa kriisistrategiana. Keinovalikoimaan kuuluu esim. sovittelu, menneisyyden käsittely, totuuskomissiot, oikeusistuimet, poliittinen uudelleenjärjestely. Kansallisvaltio on rakenne, jonka voittokulku maailmassa alkoi Westfalenin rauhasta. Se on kestänyt valistuksen ja monet muut kriitiset tarkastelut, mutta sen leviäminen maailman joka kolkkaan on kolonialismin tulosta. Kansallisvaltion menestyksekäs ylläpito edellyttää kuitenkin tiettyä sivistystasoa, esim. yleistä lukutaitoa, eikä se hallintomallina välttämättä sopi kaikkiin maailman kriisipesäkkeisiin, demokratiasta puhumattakaan. Vaihtoehtoisten poliittisten rakenteiden hyväksyminen edellyttäisi kuitenkin valmiutta hyväksyä tietty määrä poliittista väkivaltaa, ja tähän länsimaiset yhteiskunnat harvoin ovat valmiita.
Siviirauhanvälittäjien perussääntöjä ovat: Respect conflict ownership, Do no harm, Be modest, ja Make yourself superfluous. Nämä vaikuttaisivat olevan jotakuinkin sopivia myös sotilaille, esim. YK-kriisinhallintaoperaatioissa.
Johdantoluennon perusteella vaikuttaisi siltä, että tämä opintojakso jatkaa koko kurssin jatkunutta linjaa, jossa saksalaisista yleisesikuntaupseereista koulutetaan turvallisuuspolittisen ja strategisen tason asiantuntijoita. Ero suomalaiseen YE-koulutukseen on siinä, että Suomessa koulutus on voimakkaamminin sidottu asevoimien käyttöön ja upseereista koulutetaan sotilaallisten keinojen ja välineiden suunnittelijoita.
Tiistai oli matkapäivä Bundessprachenamtille Hürthiin, jossa minun ja brittiläisen kollegan oli määrä osallistua saksan kielikokeeseen. Tämän Nato-standardin mukaisen kielikokeen järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille oli pitkän ja vaikean hallinnollisen väännön tulos, mutta lopulta se saatiin aikaiseksi. Sikäli oli yllättävää, että lopulta vain kaksi kahdeksastatoista kansainvälisestä opiskelijasta oli halukas tai kykenevä osallistumaan kielikokeeseen. Itse pidän koetta lähinnä oppimistapahtumana, sillä Suomi ei ole Naton jäsen eikä Puolustusvoimissa ole toistaiseksi vaadittu Nato-yhteensopivia osoituksia kielitaidosta (tämä on tosin muuttumassa ja kadetit suorittavat SLP:n englannissa). Ei saksan SLP:stä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole jos jossain vaiheessa päätän pyrkiä kansainvälisen esikuntaan palvelemaan.Junamatka Hürthiin kesti liittymämatkoineen yli viisi tuntia.
Keskiviikko oli rankka kielikoepäivä. Koesuoritukset alkoivat heti kahdeksalta luetun ymmärtämisen kokeella, joka kesti tunnin. Koe oli paljon vaikeampi kuin odotin ja jouduin keskittymään tarkasti. Puolen tunnin tauon jälkeen seurasi tunnin kestänyt kuullun ymmärtämisen koe. Tämä osuus oli puolestaan ehkä vähän helpompi kuin odotin. Tauon jälkeen jatkettiin kirjoittamisen kokeella. Tiesin tämän olevan heikko lajini, mutta sain kuitenkin 60 minuutissa laitettua paperille jotain tyydyttävää. Lounastauolla ehdin käymään tervetimässä sotilastulkkiosaston osastopäälliköä. Viimeisenä osasuorituksena oli suullinen ilmaisu. Pakasta sai nostaa kaksi aihetta sattumanvaraisesti, joista piti valita toinen. Puhe-esityksen valmisteluun oli varattu 20 minuuttia, minkä jälkeen piti puhua n. 5 minuutin ajan ja keskustella n. toiset 5 minuuttia. Saimme tulokset n. tunnin odottelun jälkeen ja ilokseni sain SLP:ksi 4442. Tämä tarkoittaa, että Standardised Language Profile saksan kielessä on parhaalla tasolla kaikissa muissa ulottuvuuksissa paitsi kirjoittamisessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Brittiläinen kollegani jäi tekstin ymmärtämisessä yhtä tasoa alemmaksi. Ehdimme paluumatkalle suunniteltua aikaisempaan junaan ja tulin kotiin juuri ennen iltayhdeksää.
Torstaina oli aamupäivällä liikuntaa. En viitsinyt osallistua lentopallopeliin vaan menin kuntosalille, kuten muutama muukin. Liikunnan jälkeen luentosarja kriisistrategioista jatkui kolmessa eri luokassa samaan tapaan kuin se oli edennyt tiistaina ja keskiviikkona. Harmittaa, että nämä luennot jäivät minulta väliin, sillä ne olivat kuulemma olleet varsin mielenkiintoisia. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta luennon, joka kertoi DDR:n historiasta. Luennoitsijana toimi koulun historianopettajan sijainen tohtori D.B. Hän aloitti pahoittelemalla, että luentosarjan teemana on kriisit ja kriisistrategiat, sillä DDR:n historiankirjoitusta leimaa liika negatiivisuus. DDR:n historiasta puhuttaessa korostuu sen pimeät puolet kuten muuri, turvallisuuskoneiston rikokset sekä rajalla kuolleet. Luennoitsijan mukaan Saksan nuorison tiedot DDR:stä ovat hyvin heikot verrattuna siihen, mitä heille opetetaan kansallissosialistisesta Saksasta. Tavallisesta elämästä DDR:ssä (eikä liiemmin kolmannessa valtakunnassa) ei kerrota. DDR:ssä oli mahdollista poliittista uskollisuutta vastaan työskennellä, asua ja elää perhe-elämää varsin turvallisesti ja tasa-arvoisesti, jopa suuremmassa määrin kuin lännessä. Luentosarjan teemana on kuitenkin kriisit, joten tälläkin luennolla keskitytään valitettavasti DDR:n kielteisiin ilmiöihin.
Itä-Saksan ensimmäinen suuri kriisi oli kansannousu 1953. Siihen johtaneista syistä tärkeimmät olivat taloudellisia, erityisesti ruokahuollossa oli suuria ongelmia. Samaan aikaan DDR:n kansalaiset saattoivat seurata, kuinka Länsi-Saksan talousihme alkoi vaikuttaa naapurissa juuri samaan aikaan. Samaan aikaan ajoittuu myös DDR:n siirtyminen yhä voimakkaammin diktatuuriin (tai autoritääriseen hallintoon, tästä luonnehdinnasta ei olla päästy yksimielisyyteen). Kansalaiset, erityisesti nuoriso, käyttivät erilaisia univormuja, jopa enemmän kuin kansallissosialismin aikana. Tyytymättömyyden ilmaisut alkoivat vuotta ennen kansannousua. Hallitus yritti korjata tilannetta tekemällä uudistuksia. Suurista uudistuksista ilmoitettiin vielä kolme päivää ennen väkivaltaisuuksia, mutta siinä vaiheessa kansa oli jo menettänyt kaiken luottamuksen hallitukseen. Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat kesäkuun 17. päivänä 1953 ja jatkuivat n. kuukauden. Vastarinta tukahdutettiin Neuvostoliiton tuella. Kuolleita kansannousussa oli eri lähteiden mukaan joitain kymmeniä tai satoja. Kansannousu tuli läntisille tiedusteluorganisaatioille yllätyksenä ei ole olemassa todisteita siitä, että lännellä olisi ollut osuutta kansannousuun organisoimiseen tai yllyttämiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hallinnon aiheuttamista ongelmista johtunut kansan spontaani vastarinta.
Seuraavalla luennolla siirryttiin käsittelemään muurin rakentamiseen johtanutta kriisiä. Siihen johtaneessa kehityksessä tärkein tekijä oli kasvanut muuttoliike ja erityisesti koulutettujen nuorten, pääasiassa miesten, pako DDR:stä. Lopulta pako oli niin voimakasta, että valtiota uhkasi työvoimpuola ja pako piti pysäyttää. Muuri ei ollut helppo projekti toteuttaa ideologisesti eikä konkreettisesti. Näistä vuoden 1961 tapahtumista alkoi oikeastaan se aikakausi, josta DDR tuli tunnetuksi, eli suljettuna ja jossain määrin pysähtyneenä yhteiskuntana. Luennoitsija korosti kuitenkin mielestäni virkistävällä tavalla sitä, kuinka elämää DDR:ssä on mahdollista tarkastella myös normaalina ja Länsi-Saksan järjestelmää poikkeuksellisena. Lounaan jälkeen siirryttiin käsittelemään muurin kaatumiseen johtanutta kriisiä. Tässä eräänä merkittävimpänä vaikuttimena mainittiin televisio, josta Itä-Saksan asukkaat pääsivät näkemään millaista rajan toisella puolella on. Toisaalta Itä-Saksassa eräät perhe-edut olivat tuntuvasti parempia kuin Liittotasavallassa.
Aihetta käsiteltiin monelta kannalta: Länsi-Saksan reaktioiden, koulutusjärjestelmän muutosten, musiikin ja taide-elämän, jne. Jossain kohtaa minulle tuli mieleen miten aiheen tarkastelu enää liittyy kriisistrategioihin. Opiskelijatovereista moni tälle luennolle tulleista oli kotoisin uudista liittovaltioista ja heillä oli lapsuudestaan omakohtaista kokemusta Itä-Saksan olosuhteista. Näin ollen luentoa värittivät monet henkilökohtaiset kokemukset ja esimerkit siitä, mitä muurin kaatumisesta seurannut kriisi oli merkinnyt ihmisille. Tapahtumasta on n. 29 vuotta, joten se on varhaisessa keski-iässä olevilla vielä hyvinkin ns. iholla.
Perjantaina kriisistrategioita käsittelevä luentosarja oli ohitse, ja kurssi jakautui viiteen seminaariryhmään. Ryhmiä piti olla alun perin kuusi, mutta yksi jouduttiin perumaan. Itse päädyin ryhmään, jossa käsitellään konfliktinhallintaa yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ja menetelmin. Seminaariryhmäni johtajana toimii tohtori A.M., joka on toiminut rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa. Hän kertoi, että seminaari tulee sisältämään paitsi teoriaa myös paljon käytännön harjoituksia, mm. neuro-lingvististä ohjelmointia, joista on hyötyä neuvottelutilanteissa. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Perjantaiaamupäivän päätteeksi koululla oli korkeimman tason vierailu, kun Naton Napolin esikunnan komentaja amiraali J.G.F III. Hänen esityksensä oli erittäin informatiivinen ja viihdyttävä, kuten amerikkalaisilla on tapana. Erityisesti panin merkille hänen tapansa liittää melkein jokaisen asian yhteyteen pieni tarina. Tämä venytti esityksen pitkäksi, mutta toisaalta sai sen jäämään paremmin mieleen. Olen lukenut jostain tästä ns. narratiivisesta johtamisesta, että parhaat johtajat ovat usein samalla hyviä tarinankertojia.
Kokonaisuutena viikon luentosarja olisi varmasti ollut hyvinkin antoisa, mutta olin siltä poissa kaksi päivää kielikokeen takia. Toisaalta sekään ei ollut ollenkaan turha reissu, sillä kokeet ovat usein parhaita oppimistilaisuuksia.

270. - 274. päivä

Maanantaina päivä alkoi infotilaisuudella, jossa käytiin läpi kaksi seuraavaa viikkoa ennen joulutaukoa kattavan opintojakson suunnitelma. Opintojaksoon sisältyy opintomatka Koblenziin.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.

261. - 265. päivä

Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli  operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.

234. - 238. päivä

Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects    Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions    Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state   Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun.  COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.

178.-182. päivä.

Maanantai alkoi tiedustelukatsauksella. Koululla on vain erittäin rajoitetusti tiloja, joissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, ja katsaus jouduttiin pitämään tällaisessa tilassa. Katsauksen piti komentaja D.K. merivoimien esikunnan tiedusteluosastolta. Sisällöllisesti esityksessä oli vain vähän uutta, pois lukien joitain uusimpia tietoja. Tietoiskua täydensi ilmavoimien osalta everstiluutnantti, joka ei esitellyt itseään. Tiedustelukatsauksen jälkeen palattiin merisotalinjan luokkaan ja tartuttiin seuraavaan ryhmätyöhön, jolle on varattu kaksi viikkoa. Tehtävänanto onkin sitä laajempi: työryhmän tarkoituksena on selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Erityistarkasteluna keskitytään itäisen Välimeren alueeseen.
Aamupäivään kuului vielä toinen johdantoluento ryhmätyön aiheeseen. Sen aiheena oli Yhdysvaltojen laivasto meristrategian välineenä ja sen olemassaolon perusta (Value Proposition). Luennon piti osastopäällikkö B.S. Yhdysvaltojen laivastoministeriön strategisen suunnittelun osastolta. Laivaston on oltava iskukykyinen ja liikkuva, sillä on oltava pitkä toiminta-aika, sen on oltava skaalautuva ja muuntautumiskykyinen. Yhdysvaltojen merellinen uhkakuva käsittää neljä valtiota (Kiinan, Pohjois-Korean, Iranin, Venäjän), islamistisen terrorismin sekä tuntemattomat tekijät (4+1+X). Yhdysvaltojen laivaston ylivoima on supistumassa, joten sen on sekä kasvettava että tehostettava toimintaansa siten, että näiden kasvu yhteensä on eksponentiaalista. Kasvun on tapahduttava jo 2020-luvulla, sillä Yhdysvallat on huolissaan Kiinan ja Venäjän merellisen voiman nopeasta kasvusta. Merivalta koskee vain kriisiaikoja - rauhan aikana meret ovat vapaat. Samaan tapaan A2AD on rauhan ajan käsite ja merenherruus sekä merenherruuden kiistäminen ovat sodan ajan käsitteitä. Merten vapaus on samalla sekä uhka, mutta luennoitsija näki sen ennen kaikkea mahdolisuus. Rauhan aikana laivastolla voi toteuttaa diplomatiaa tavalla, joka muille puolustushaaroille ei ole mahdollinen. Yhdysvaltojen suhdetta Eurooppaan luennoitsija komentoi sanomalla, että kannattaa kaiken poliittisen kohihan ja kohun sijaan kiinnittää huomiota siihen mitä Yhdysvallat tekee. Suhteessa Natoon ja Eurooppaan on muuttunut vähemmän kuin mitä tiedotusvälineistä voisi päätellä. Mieltä lämmitti myös luennoitsijan kehut Suomelle ja Suomen pitkäjänteisyydelle ja kaukonäköisyydelle suhteessa Venäjään - varsinkin kun nämä kehut mainittiin ennen kuin henkilö tiesi kuulijakuntaan kuuluvan suomalaisen upseerin.
Tiistaina osallistuin itäisen Välimeren turvallisuutta käsittelevään symposiumiin Kielissä. Kyseessä oli Kielin meriviikon (Kieler Woche) ohjelmaan perinteisesti kuuluva turvallisuuspolitiikan seminaari, Kiel International Seapower Symposium, jonka osallistujat ovat yleensä olleet ns. korkeaa profiilia. Merisotaopin ryhmästä lähetettiin tilaisuuteen kaksi edustajaa ja tällä kertaa valinta osui minuun. Seminaari osoittautui erittäin korkeatasoiseksi sekä osallistujien ja puitteiden puolesta. Matkustimme Kielin kimppakyydillä minun autollani, koska tarjosin sitä käytettäväksi. Lähdimme liikkeelle 06.30 ja olimme Kielissä 07.45. Pysäköimme keskustan ulkopuolelle ja menimme taksilla kokouspaikalle Hotel Kieler Yacht Clubiin, koska siellä ei juurikaan ole pysäköintimahdollisuuksia. Symposiumi alkoi Klo 09.00 käsitti keynote-esitelmän sekä neljä paneelia, joihin kuhunkin osallistui puheenjohtaja ja kolme keskustelijaa. Välissä oli tietenkin kahvi- ja lounastauot. Tilaisuus päättyi kello 17.30 ja palasimme takaisin Hampuriin käänteisessä järjestyksessä. Perillä koululla olimme Klo 19.40. Kokonaisuutena päivä oli raskas mutta tiedollisesti antoisa.
Seminaarissa käytävät keskustelut olivat välillä yllättävän suorapuheisia ja provosoiviakin. Virkistävää oli myös turkkilaisen ja kreikkalaisen esitelmöitsijän esittämät päinvastaiset näkökulmat, sekä Yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan venäläistä näkökulmaa valaisseet käsitykset. Tein keskusteluista n.  4 sivua muistiinpanoja. En kuitenkaan liitä niitä tähän blogiin, sillä seminaarissa korostettiin sen luottamuksellisuutta (Chatham House -säännöt). Lisäperusteena on se, että koska seminaarin kieli oli englanti ja tein myös muistiinpanoni englanniksi, jolloin ne olisivat laajemman yleisön luettavissa, mikäli teen tästä blogista joskus julkisen.
Keskiviikon aloitti luento Naton suorituskykyjen suunnitteluprosessista. Sen piti kommodori R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Nato ei tee päätöksiä, vaan jäsenmaat sopivat asioista. Suorituskykyjen kehittämisen ja hankinnan taakka pyritään jakamaan jäsenmaiden välillä tietyin perustein. Naton suunnittelu perustuu liittouman yhteisiin uhkakuviin ja suorituskykyjen kokonaisuutta käsitellään liittouman yhteisinä. Ajankohtaisten suunnitelmien mukaan Natolla on varsin mittavat suunnitelmat merellisen voiman kasvattamiselle. Merellisellä voimalla on ratkaiseva merkitys liittouman taistelussa. Esim. Naton vahvennus- tai vastahyökkäysjoukoista Baltian maiden puolustamiseksi n. 1/3 on suunniteltu kulkevan maitse Puolan kautta. N. 2/3 joukoista on suunniteltu kuljetettavan meri- ja ilmakuljetuksilla. Tätäkin suurempi merkitys on kuitenkin strategisilla merikuljetuksilla ja merellisellä logistiikalla. Luennolla kerrottiin kattava lista erilaisista asejärjestelmistä ja suorituskyvyistä, joiden on määrä olla liittouman käytettävissä tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tehtiin ero Yhdysvaltojen ja muiden maiden järjestelmien välillä. Aikaisemmin Nato ei vaatinut jäsenmailtaan, että järjestelmät olisivat käytettävissä myös korkean intensiteetin sotaan. Tämä on sittemmin muuttunut: nykyään Nato edellyttää, että myös kriisinhallintatehtäviin suunnitellut järjestelmät ovat ns. sotakelpoisia. A2AD ei ilmiönä ole lainkaan uusi, sillä vihollisen mahdollisen vaikuttamisen piirissä on aina suunniteltu ja osattu toimia. Uutta on ainoastaan se, että ylivoima vaikuttamisetäisyyksissä on vähentynyt. Yhdysvaltojen asevoimissa on jo luovuttu A2AD-käsitteen käytöstä, sillä se nähtiin turhana ja toisaalta sen saaman julkisuuden (erilaiset kantamakaaripiirrokset iltapäivälehdissä) kautta jopa haitallisena.
Tämän jälkeen esittäytyi ryhmätyön mentoriksi värvätty vara-amiraali evp. H-J.S. Hän tarjosi tukeaan ja koko 42 vuoden palveluksen aikana kertyneen kokemuksensa ryhmätöiden käyttöön. Amiraali antoi leppoisan ja asiantuntevan ensivaikutelman. Iltapäivällä jatkui ryhmätöiden suunnittelu ja teko. Keskiviikkona ei poikkeuksellisesti ollut ohjattua liikunnanopetusta, sillä maasotalinja oli estynyt ja ilmasotalinja opintomatkalla.
Torstaina jatkoi ryhmätöiden laadinta. Oma osuuteni oli tarkastella A2AD-uhkan vastatoimenpiteitä käsitteellisellä tasolla ja laatia niistä jäsennelty esitys. Tein työn yhdessä kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P:n kanssa. Välitarkastelussa aamupäivän lopuksi esittelimme tuotoksemme ja saimme siitä ehkä hieman yllättäen jonkun verran kehuja. Iltapäivällä oli englanninopetusta. Se oli jälleen mukavaa vaihtelua saksan kieleen, mutta opetuksen tasoa ei muuten juurikaan voi kehua.
Perjantaina ryhmätyöt jatkuivat n. kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tarkasteltiin töiden senhetkistä tilaa. Ryhmätöille on annettu aikaa 2 viikkoa (eli 10 x 4,5 päivää, ja melko suuri osa näistäkin päivistä kuluu pohjustavien luentojen seuraamiseen). Työn laajuus ei kuitenkaan mielestäni olisi edellyttänyt kolmea työpäivää enempää. No, parempi näin päin kuin liian kiireellä väsätty tuotos. Kyseessä on kuitenkin meristrategian opinnot ja strategia on määritelmän mukaan pitkäjänteistä touhua.

107.-110. päivä

Maanantai oli vierailupäivä Bremenin Garstedtiin, jossa tutustuimme Bundeswehrin Logistiikkakouluun. Bussimatka kesti n. kaksi tuntia suuntaansa. Aamukahvin (maksullisen tietenkin) jälkeen koulun johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli koulun. Tämän jälkeen koulun ei kurssien ja toiminnallisuuksien johtajat esittelivät logistiikkaupseerien koulutusjärjestelmää. Lounaalle siirryttiin tyylikkäästi busseilla. Iltapäivällä Tutustuttiin koulun tarjoamaan opetukseen viidellä rastilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kansvainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan simulaattori. Tämä oli suureen teollisuushalliin rakennettu malli kriisinhallintaoperaation leiristä. Leiri oli varsin aidontuntuinen kontteihin sijoitettuine toimistoineen ja hiekkasäkkeineen. Konttien päätyseinät olivat auki niin, että opiskelijoihin on helpompi pitää yhteyttä. Simulaattorin johtamisjärjestelmä oli rakennettu niin, että uusi rotaatio voidaan kouluttaa käynnissä olevan operaation yhteyksillä, tietokannoilla ja materiaalikirjanpidolla. Tämä vaikuttaisi varsin kätevältä ratkaisulta. Seuraavalla rastilla tutustuimme erilaisten erikoiskonttien kuten pesula-, keittiö-, sairaala-, vesi- ja jätehuoltokonttien käytön ja huollon koulutukseen sekä niihin liittyviin ajoneuvoihin. Viimeisellä rastilla tutustuimme kunnossapitoajoneuvoihin sekä konttien pakkaamiseen. Tämän jälkeen seurasi loppupuhuttelu, kiitossanat ja paluumarssi busseilla. Vierailu ei ollut yhtä hyvin suunniteltu eikä toteutettu kun viimeviikkoinen vierailu sotilaspoliisikoululle. Oppimisen kannalta vierailut ovat kuitenkin aina tervetullut vaihtoehto luento-opetukselle.
Tiistain ensimmäinen luento käsitteli kansainvälisen (eli Naton) logistiikan perusteita ja sen piti eversti D.B. Naton strategisen tason esikunta Euroopassa on SHAPE. Operatiivisen tason esikunnat ovat JFC Napolissa ja Brunssumissa. Ylimpiä taktisen tason esikuntia ovat puolustushaaraesikunnat. Logistiikka on integroitava suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Logistiikan on oltava joustavaa: komentajan asettamiin tavoitteisiin on valmistauduttava ja sopeuduttava. Naton logistiikan on oltava "kollektiivistä", sillä Natolla ei varsinaisesti ole omaa logistiikkaa. Niinpä logistiikka on Natossa ensisijaisesti yksittäisten jäsenmaiden vastuulla. Monikansallinen logistiikka perustuu kahteen asiaan: yhteisymmärrykseen siitä, mitä halutaan sekä luottamukseen toimijoiden välillä. Tästä syystä se onkin niin vaikeaa. Erässä esityskalvossa tulivat näkyviin täydennysmateriaalin luokat. En ole vielä oppinut niitä ulkoa, joten kirjoitin ne ylös. Natossa täydennsmateriaalin luokat ovat: I) muona ja vesi, II) varaosat, III) polttoaineet (IIIa lentokonepolttoaineet), IV) rakennus- ja estemateriaali, sekä V) ampumatarvikkeet. Kansainvälisen logistiikan tärkeitä käsitteitä, jotka tulisi sisäistää ovat mm. National Support Element (NSE), Host Nation Support (HNS), Contractor Support to Operations (CSO), Multinational Integrated Logistics Unit (MILU), Lead Nation, Role Specialist Nation. Nato Support and Procurement Agency (NSPA) on se "yksi luukku", jonka kautta jäsenmaiden (ja Suomen) kannattaa asioida alihankintakysymyksissä. Joint Logistics Support Group on operaation komentajan tärkeä logistiikan suunnittelun, johtamisen ja järjestelyjen työkalu. Se toimii aselajiesikuntien tasolla. JLSG:n esikunnan alaisuudessa on toimii myös vaihteleva määrä huoltojoukkoja. Lisäksi JLSG koordinoi kansallisten huoltoelementtien (NSE) toimintaa. Joukkojen siirrot eli Reception, staging and onward movement (RSOM) on keskeinen osa operaatiota. Myös tämä on JLSG:n heiniä. Saksan työkaluja siirtoihin ovat jo aiemmin mainitut SALIS ja ARK.
Seuraavan luennon piti Naton Joint Force Commandin logistiikkaosaston osastopäällikkö kenraalimajuri W.O. Kenraalit esitellään täällä aina jonkun opiskelijan toimesta, ja tällä kertaa oli minun vuoroni lukea tiivistelmä kenraalin sotilasurasta. Koska en ollut tavannut kenraalia koskaan aiemmin, pyrin pitämään esittelyn kuivan asiallisena, ja tämä osoittautuikin toimivaksi ratkaisuksi. Esityksessään kenraali kävi läpi Naton käynnissä olevia operaatioita ja niiden tilannetta logistiikan näkökulmasta. Hän kertoi olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti Nato pystyi muuttamaan suuntaansa ja reagoimaan kasvaneeseen Venäjän uhkaan. Edelleen hän kertoi olevan erittäin vakuuttunut siitä, miten nopeasti ja ammattimaisesti Puolassa ja Baltian maissa on kyetty tukemaan Enhanced Forward Presence -joukkoja infrastruktuurin rakentamisella. Haasteita on edelleen olemassa mm. polttoaineiden täydennyksissä, mutta niiden ratkaisemiseksi tehdään esikunnassa hartiavoimin töitä.  Naton pysyvän huoltoesikunnan Standing Joint Logistics Support Group Headquarters perustamisen aikataulua on lykätty vuodella ja se tulee toimintaan vasta 2018 lopussa. Esitin kysymyksen Ruotsin ja Suomen roolista Naton tuessa Baltian maille. Vastauksessaan kenraali korosti Ruotsin ja Suomen merkitystä, hyvää yhteistyökykyä sekä esikunnassa työskentelevien yhteysupseereiden korkeaa ammattitaitoa. Hän kertoi Ruotsin ja Suomen olevan aktiivisesti mukana tuen EFP-joukkojen tuen suunnittelussa. Vastauksissa tuli myös esiin, että Naton pelotteen on oltava todellinen, eikä muutaman pataljoonan muodostama "ansalanka" ole riittävä pelote. Toisaalta luennoitsija toi esiin, että Naton nykisessä varautumisessa (ainakaan logistiikan osalta) ole otettu huomioon ydinaseiden käytön mahdollisuutta, toisin kuin kylmän sodan aikaisissa suunnitelmissa. Myös se kävi ilmi, että mikäli Venäjä kaappaa aloitteen ennen kuin Naton voimien rakentaminen (kuten divisioonien follow-on forces) on valmis, ei varasuunnitelmaa ole.
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoitoa, josta en saanut irti yhtään enempää kuin yleensä. Loppuiltapäivä oli vapaata, mutta illan ohjelmassa oli Saksan puolutusteknologisen yhdistyksen (Deutsche Gesellschaft für Wehrtechnik, DWT) seminaari. Se kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli (poikkeuksellisesti ilmainen) iltapala ja verkostoitumistilaisuus.
Keskiviikon aloitti tietoisku Führungsakademien tietoteknisten palvelujen tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tilaisuudessa puhui FüAkBw:n tietohallintopäällikö eversti W. Tietoiskun ydinsanoma oli rauhoitteleva: koulun tietohallintopalveluihin on tulossa parannuksia, kuten langaton verkko. Näiden uudistus toimeenpano kuitenkin vie aikaa, ja valtaosa esityksestä kului viivästyksien syiden esittelyyn. FüAkBw vaikuttasi tietohallintoarkkitehtuuriltaan olevan tulevaisuudessa
jonkinlainen välimalli Bundeswehrin joukko-osaston ja yliopiston välillä, kuitenkin siten, että akatemia on jatkossakin pitkälti erillään Bundeswehrin varsinaisista tietojärjestelmistä. Oman arvioni mukaan koululla ollaan tällä hetkellä n. 5-10 vuotta Suomea jäljessä (jossain EJ:n eli esikuntajärjestelmän ajalla). Esitellyn kehittämissuunnitelman mukaan uutta materiaalia aletaan hankkimaan vasta 2020, eli muun maailman etumatka näyttäisi vain kasvavan. Masentavaa.
Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti evp H.-J.P. aiheesta Bundeswehrin ja teollisuuden yhteistyö operaatioissa. Hän edusti majoitusratkaisuja tarjoavaa yritystä nimeltä Losberger. Luennon sisältö oli selostus kriisinhallintaoperaation leirissä tarvittavien majoitus ym. konttien hankintaprosessista sopimuksineen ja päätöksineen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi kuvitella että luennon yksityiskohdista olisi minulle merkittävää hyötyä tulevissa tehtävissäni. Prosessi sinänsä on tunnettava, sillä siinä on varmasti yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien
hankintamenettelyyn. Tärkeää on ottaa teollisuus mukaan suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan riittävän ajoissa.
Toisen luennon piti itävaltalainen eversti evp J.F. aiheesta European Defence Agency, jota hän nykyään edustaa. EDA:n johtolautakunta kokoontuu ministeritasolla, jolloin sen päätöksillä on (ainakin teoriassa) poliittista painoarvoa. Järjestön budetti on 31 miljoonaa euroa ja sillä on 140 työntekijää. Vuonna 2015 EDA:lla oli 25 projektia, joiden arvo oli n. 70 miljoonaa euroa. EDA pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä Naton kanssa ja sen sijaan täydentämään Naton jättämiä tarpeita. Myös MARSUR eli yhteiseurooppalainen merivalvontajärjestelmä on EDA:n projekti. Viraston tarkoituksena on hankkia säästöjä ja yhteistyökykyä jäsenilleen. Ongelmat yhteensovittamisessa ovat kuitenkin melko suuria, kuten kaikessa eurooppalaisessa yhteistyössä. Järjestön tehtävänä ei ole edistää jäsenvaltioiden asevientiä. Luennoitsija puhui sen verran leveää itävallansaksaa, että luennon seuraaminen oli tavanomaistakin vaikeampaa.
Iltapäivällä oli liikuntaa toisen kasarmin liikuntahallissa. Lämmittely ja kunto-osuus sisälsi koripalloharjoitteita, peliosuudessa oli vaihtoehtoina sisäfutis ja koripallo.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli Tag der Nationen, jossa vanhemman vuosikurssin opiskelijat eri maista järjestävät ruokaa, juomaa ja ohjelmaa kun omasta maastaan.
Torstain aamupäivän luennot käsitteli virastoa nimeltä Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutztung der Bundeswehr (BAAINBw) ja ne piti kaksi siviiliä ja yksi eversti. Virasto on liittovaltion varustelun ja sotatalouden keskeinen toimija. Ensimmäisen luennon pitäjä tohtori H.L. oli sairastunut ja häntä tuurasi tohtori M.S. Ensimmäinen luento oli viraston ja hankintaprosessin yleisesittely. Tiedotusvälineet Saksassa asennoituvat usein kielteisesti uutisoidessaan puolustusmateriaalihankinnoista. Tämä vaikeuttaa viraston työtä, sillä se on poliittisesti johdettu puolustusministeriön alainen siviilivirasto. BAAINBw saa hankintaan sekä vaatimusten- ja elinkaarenhallintaan liittyvät tehtävänsä Bundewehrin suunnitteluvirastolta (Plangungsamt der Bundeswehr, PlgABw), joka puolestaan saa vaatimuksia puolustushaaroilta. Ongelmana on, että puolustushaaroilla on taipumus antaa vaatimuksia jonkin olemassaolevan järjestelmän mukaan. Suunnitteluvirastossa nämä vaatimukset pyritään pyöristämään yleisemmän tason suorituskyvyiksi, minkä jälkeen BAAINBw:ssä suorituskyvyt jälleen muutetaan teknisiksi yksityiskohdiksi hankintaa varten. Käytännössä nämä yksityiskohdat muistuttavat usein varsin
paljon puolustushaarojen asettamia alkuperäisiä vaatimuksia. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet toisinaan ihmiettelevät, mitä Bundeswehrissä oikein tehdään. Tohtori S. oli äänessä myös seuraavalla luennolla, joka käsitteli puolustusmateriaalihankintoja sopimusoikeudellisesta ja -teknisestä näkökulmasta. Luennoitsija korosti, että Bundeswehrin on noudatettava lakeja ja asetuksia. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä joukon ja yksittäisen sotilaan on harkittava, mitä lakeja ja asetuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista noudattaa. Joissain tilanteissa sotaväen on tarkoituksenmukaista olla huomioimatta esim. työturvallisuuteen, lento- tai liikenneturvallisuuteen tai ympäristölainsäädäntöön liittyviä määräyksiä suuremman edun nimissä. Näin toimittaessa on tietenkin oltava valmis kantamaan täysi vastuu toiminnasta. Sopimuksia kirjoitettaessa on oltava tarkkana alusta asti, eli projektin tavoitteiden asettamisesta alkaen. Lisäksi sopimuksiin liittyviä riskejä on tarkkailtava ja analysoitava koko projektin ajan.
Seuraava luennoitsija oli osastopäällikkö Anke Meyer. Hänen aiheenaan oli käytännön esimerkit hankintaprojektista ja hän käytti esimerkkinä projektia SEAD (Suppression of Enemy Air Defence). Kosovon sodan jälkeen todettiin että vastatutkaohjus HARM-88 ei eiää ollut ajan tasalla. Ratkaisuvaihtoehdoiksi esitettiin HARM-ohjuksen päivitystä, ARMIGER-projektia tai kokonaan uutta SEAD-kykyä Tornadoihin. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen. Ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyä seurasi analyysivaihe, minkä jälkeen tehtiin valtintapäätös eri vaihtoehtojen välillä. kaikissa vaiheissa on lukuisia reunaehtoja, näistä ehkäpä tärkeimpänä raha. Toimeenpanovaiheessa laaditaan sopimukset sekä valmistetaan ja vastaanotetaan tuote. Esimerkkiprojektissa ollaan tällä hetkellä siirtymässä toimeenpanovaiheeseen. Valitun PV HARM - AARGM -järjestelmän toimitukset alkavat vuonna 2022. Tämän jälkeen eversti C.K. esitteli esimerkinomaisesti toisen projektin TLVS (Taktische Luftverteidigungssystem, tunnettu myös nimellä MEADS). Luennoitsija totesi itsekin, että hänen esityksessään ei edeltävän esityksen jälkeen ole juuri mitään uutta, joten muistiinpanoja tästä
luennosta on vastaavasti myös vähemmän. Esitys sisälti vähintään yhtä paljon tietoa järjestelmän teknisistä ominaisuuksista kuin itse hankintaprosessista. Hankintamenettely voidaan tiivistää siihen, että tilaalle on mahdollista päättää kahdesta näistä kolmesta tekijästä: aika, kustannukset ja suorituskyky. Mitkä tahansa kaksi vallitsee, toimittaja päättää kolmannesta.
Aamupäivän päätteeksi ylennettiin yhdeksän kurssilaista majuriksi/komentajakapteeniksi.
Englanninopetus iltapäivän aluksi oli minun ryhmäni kohdalla peruttu syytä ilmoittamatta. Iltapäivän päätteeksi luennoi kenraaliluutnantti Z. aiheesta Puolustusministeriön puolustusmateriaaliosasto (BMVg Abt A), jota hän johtaa. Puolustusmateriaali kallistuu kaikissa puolustushaaroissa ja toimialoilla. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kaupan hyllyltä, ja vaikka olisi, ei sitä voi tai ole luvallista käyttää puolustusmateriaalina. Toisaalta varusteluprojektien aikataulut myöhästyvät ja epäonnistuvat tavan takaa, ja näin on ollut jo kauan. Eräs syy tälle on, että sotilasjärjestelmät ovat usein teknisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin vastaavien laitteiden siviiliversiot. Monimutkaisuutta lisää joskus tarpeettomastikin ongelmat vaatimustenhallinnassa. Toinen ongelma on täydellisyyden tavoittelu: paras on hyvän pahin vihollinen. Puolustustarvikehankintoihin liittyviä ongelmia myös paisutellaan helposti julkisuudessa, joten joukkotiedotusvälineiden kanssa on oltava tarkkana. Esitys oli suorapuheinen ja viihdyttäväkin, vaikka puhuja ei käyttänyt havaintovälineitä.
Perjantai oli vapaa tiistain sekä tulevan viikon keskiviikon pakollisten iltamenojen tasoittamiseksi.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena jääkärien muistotilaisuuteen (Finnentag) Hohenlockstedtissa. Olin pyytänyt tilaisuuteen seuraksi kaksi luokkatoveriani sekä luokanvalvojan. Sateisesta säästä huolimatta tilaisuus oli arvokas mutta samalla lämminhenkinen. Vuoden kuluttua on jääkärien paluun satavuotisjuhlallisuudet Vasassa.

93.-97. päivä

Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:

1. Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
2. Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
3. Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
4. CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
5. Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.

Keskeisiä yheteistyön muotoja ovat etenkin logistiikka ja tietojen vaihto. Erityinen haaste on vakauttamisen ja jälleenrakentamisen väliin jäävä siirtymavaihe (yleensä n. 2-3 vuotta), jolloin alueella on vaara sortua uuteen sotaan. Tälle jaksolle on erityisen vähän asiantuntijoita tai osaamista, sitä ei löydy sotilailta eikä oikeastaan siviileiltäkään. Epävakaat alueet ja korruptio kulkevat pitkälti yhtä jalkaa, joten rahaa jakamalla siirtymävaihetta ei voi ratkaista. Luennoitsija kritisoi voimakkaasti myös avustusorganisaatioita, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä sotilaiden kanssa. Hänen mukaansa se on teeskentelyä, sillä yhteistyö on tapahtunut tosiasia, vaikka sitä ei myönnettäisi. Aseet voi saada vaikenemaan vain asevoimalla. Luento oli erittäin asiantunteva, hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.

78.-82. päivä

Maanantai alkoi opintojakson valinnaisten seminaarien johdannolla everstiluutnantti T.K.:n johdolla. Luennolla käytiin äpi viikon kuluttua alkavan kahden viikon seminaarin rakenne, opetustavoitteet jne. Lisäksi annettiin lukumateriaalia, johon tulee tutustua ennen seminaaria. Minun valitsemani seminaarin aihe on kyberuhkat ja kriittinen infrastruktuuri. Aihe ei kiinnosta minua juurikaan enempää kuin muiden seminaarien aiheet (tarjolla olisi ollut mm. Ukrainan kriisi), mutta tämän seminaarin opetuskieli on englanti, kun muissa käytetään saksaa. Ajattelin kielenvaihdoksen olevan virkistävä, sillä jatkuva saksan kuunteleminen alkaa ajoittain tuntua rasittavalta. Edistyksellisesti ja ehkäpä seminaarin aiheeseen liittyen kaikki lukumateriaali tarjottiin verkkolinkkeinä.
Aamulla oli tullut kurssin keskusteluryhmään viesti, että kurssi järjestyy auditoriotalon (Mannfred Wörner Zentrum) aulaan 10 minuuttia ennen luentoa. Syytä ei ilmoitettu, eikä siitä tuntunut olevan kellään varmaa tietoa. Paikalle tuli akatemian johtaja amiraali C.S., joka käski rivin eteen kolme kurssilaista ja luki näiden ylennyskäskyn majuriksi sekä asensi kurssin johtajan kanssa olkapoletit. Olen jo tainnutkin mainita, että ylennykset tulevat täällä yllätyksenä, ja että sotilasarvo on sidoksissa palkkaan. Melkolailla erilainen järjestely kuin Suomessa siis.
Toisen luennon aiheena oli kyber- ja informaatiotilan strategiset ulottuvuudet ja luennoitsijana toimi eversti F., Bundeswehrin uuden kyberkeskuksen rungon esikuntapäällikkö. Kyberulottuvuuden merkitystä on vasta vähitellen alettu ymmärtää. Samaan tapaan lentokoneen, sukellusveneen, panssarivaunun ja jopa ydinaseen merkitystä vähäteltiin aluksi. Uuden teknologian läpimurto kestää aikansa, mutta sen todellinen vaikutus syntyy vasta yhdessä muiden kehittyvien ilmiöiden ja teknologioiden kanssa. Kyberpuolustuksella ja oikeastaan koko toimialalla on suuria haasteita mm. resurssien saatavuudessa ja osaamisessa. On jossain määrin perusteltua vaittää, että vastustajalla (rikollisilla, terroristeilla, hakkereilla jne.) on tällä hetkellä etulyöntiasema. Erityinen haaste on sopivan henkilöstön rekrytointi. Kuten kaikessa muussakin, Bundeswehr ei toimi tässäkään yksin, vaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Nato on linjannut, että kyberisku voi olla peruste viidenteen artiklaan vetoamiselle. Kyberturvallisuus on Saksalle kuitenkin kansallinen intressi. Bundeswehrissa kyber- ja informaatiotoimiala voidaankin (tulevaisuudessa) rinnastaa puolustushaaroihin, koska sillä on kokonaisvastuu omasta toimialastaan, ja melkein vastaavat resurssit. Toimiala on siis Bundeswehrissä otettu vakavasti ja se on voimakkaassa kasvussa. Keskuksen on määrä saavuttaa täysi toimintavalmius vuonna 2021.
Iltapäivän luento oli "vapaaehtoinen" opiskelijaluento, joka piti luokkatoverini kapteeni B.G. Sen aiheena oli Bundeswehrin tiedustelulaitos (Militärische Abschirmsdienst, MAD). MAD:n tehtävä on hankkia ja käsitellä tietoa yksittäistä henkilöistä, jotka jollain tavalla liittyvät Saksan puolustusministeriön hallinnonalaan. MAD:n tehtävät ja toimivalta on tarkasti laissa määritelty: laitoksesta on oma laki (MAD Gesetz) ja sen lisäksi sitä koskee tietenkin monet muut lait, näistä tärkeimpänä laki Bundeswehristä ja laki turvallisuusselvityksistä. Laitoksella on 7 toimipistettä,
jotka ovat aluevastuussa. MAD:n tehtäviin kuuluu myös vastatiedustelu, eli Bundeswehriä vastaan suunnatun tiedustelutoiminnan paljastaminen. Tärkeä tehtävä on myös turvallisuusselvitykset, eli virasto on ns. Designated Security Authority. Luennoitsijan mukaan turvallisuusselvityksen laadinta voi Saksassa kestää jopa yli vuoden(!).
Tiistai käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla.
Tiistain luennon aihe oli turvallisuuspoliittinen keskustelu, asevoimat, politiikka ja yhteiskunta. Luennon piti everstiluutnantti F.T. Saksan puolustusministeriön poliittiselta osastolta. Everstiluutnantilla oli veikeät rock'n'roll-pulisongit ja leukaparta, joten en varmastikaan olisi osannut arvata hänen ammattiaan, mikäli tapaisimme siviiliasussa. Turvallisuuspoliittinen keskustelu ei ole pelkkää kommunikatiivista toimintaa Habermasin mukaan, vaan sitä voidaan pitää strategisena toimintana, sillä sillä on päämäärä todellisuudessa. (Onko se siis performatiivista kommunikaatiota? Ehkä.) Poliittisen osaston ajan turvallisuuspoliittisen keskustelun päämäärät ovat ensisijaisesti sisäpoliittiset. Tarkoituksena on kehittää Bundeswehrin yhteiskuntasuhteita ja parantaa yhteiskunnan antamaa tukea ja sitoutumista sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rivien välistä on luettavissa, että tämä on ihan eri kokoluokan asia kuin Suomessa, jossa Puolustusvoimat nauttii laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Poliittisen osaston tehtäväkenttään sisältyy asioita, jotka Suomessa hoituvat vapaaehtoispohjalta, tai yhteiskunnalliset toimijat tekevät ne omaehtoisesti. Osasto pitää yhteyttä esim. säätiöihin ja yhdiytyksiin, ammattiliittoihin, yliopistoihin, liike-elämään sekä kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin. Uskoisin, että Puolustusvoimien valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit palvelevat aika pitkälle samaa tarkoitusta. (Jos tällainen toiminta ministeriön tasolla kuulostaa oudolta on hyvä muistaa, että Saksassa ei ole pääesikuntaa, vaan se ikään kuin sisältyy puolustusministeriöön.) Osasto ohjaa (ja tekee itse?) myös maanpuolustustiedotusta sekä yhteiskunnallisen ilmapiirin ja maanpuolustustahtoon liittyviä tutkimuksia. Luennon loppu käytettiinkin näiden mielipidetutkimusten tulosten tarkasteluun ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin.
Iltapäivä sisälsi oikeudellista opetusta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, nämä opetustilaisuudet ovat pedagogisesta näkökulmasta silkka katastrofi. 2 x 45 minuutin monologi tai puhetulva sisältää kuitenkin sinänsä mielenkiintoista sirpaletietoa liittotasavallan oikeusjärjestelmästä, mutta ainakaan minä en löydä opetuksesta jäsenneltyä rakennetta tai edes päämäärää, mitä kuulijoiden tulisi oppitunnin jälkeen ymmärtää. Sirpaleisten tiedonmurusten referoiminen muistiinpanoissa ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista ja saattaisi jopa johtaa väärinkäsityksiin. Sääli sinänsä, että luennolla on pakko istua.
Myös keskiviikko käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla. Keskiviikon luennon aiheena oli aseistariisunta, luottamuksen rakentaminen ja ETYK (Rüstungskontrolle und Vertrauensbildung, myös termiä Abrüstung käytettiin) on n. 10 hengen toimisto puolustusministeriön poliittisella osastolla. Luennoitsija aloitti osoittamalla omasta mielestään aukottomasti (eli dogmaattisesti), että aseidenriisunta ennaltaehkäisee kriisejä ja parantaa rauhan edellytyksiä. Hän jakoi osoittamalla, että aseistariisunnalla on ollut menestyksekäs historia: sopimuksia on lukemattomia ja niitä on pääsääntöisesti noudatettu. Ydinaseiden määrän romahdus 90-luvulla johtui kuitenkin pääsääntöisesti muista syistä kuin sopimuksista. Aseidenriisuntasopimuksista on varmasti kuitenkin ollut hyötyä välttämättömän toteuttamisessa. Vuoden 2017 turvallisuuspoliittisessa tilanteessa aseidenriisunta on käytännössä pysähtynyt ja asevarustelu on kiihtynyt. Myös joukkotuhoaseista puhutaan aiempaa enemmän. Luennoitsijan mukaan tämä osoittaa, että aseidenriisuntaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet nykyään voimassaolevista aseidenriisuntasopimuksista ovat sisällöltään vanhentuneita. Poliittiset olosuhteet tällä hetkellä ovat kuitenkin sellaiset, että uudistaminen tuskin tulee onnistumaan.
Saksan aseidenriisuntainnon takana on kolme syytä: Saksan poliittinen asema (sekä fyysinen eli geopoliittinen että poliittinen), Saksan kansalliset intressit, mutta ennen kaikkea ideologiset syyt (ns. historialliset vakiot). Hieman erikoista on mielestäni kuitenkin, että aseidenriisunta on jyvitetty Bundeswehrin tehtäväksi. Politiikkaa johtaa kuitenkin ulkoministeriö, ja käytännön toimenpiteistä vastaa Zentrum für Verifikationsaufgaben der Bundeswehr, eli Bundeswehrin seurantakeskus (n. 160 työntekijää, johtajana kenraali). Luennonjälkeisten kysymysten aikana tuli selväksi, että tämänhetkiset ongelmat aseidenriisunnassa johtuvat pääosin Venäjän arvaamattoamsta käytöksestä. Nato toimii oikein ja ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta on jäljessä Venäjän varustelun jäljiltä. Aseidenriisuntaneuvotteluissa voidaan edistyä vain, jos lähtökohdat ovat molempia osapuolia tyydyttävät. Nyt näin ei ole.
Torstain ensimmäisen luennon piti opintojakson johtaja eversti Lange ja sen aiheena oli historia strategian tutkimuksen ja opiskelun välineenä. Luennoitsija kysyi, onko käytännön strategista ajattelua mahdollista omaksua historiaa tarkastelemalla? Historialla on tässä suhteessa rajoituksia, mutta se on toistaiseksi ainoa väline strategian tulosten tarkasteluun. Historiaa tarkastellaan kuitenkin usein epäsystemaattisesti ja pinnallisesti. Lisäksi tarkastelua värittää nykyhetki, eika aikalaisten mielenmaailmaa voida täysin ymmärtää. Nykyajan paradigma on yksinkertaisesti liian erilainen menneeseen maailmaan nähden. Sotilailla ja historioitsijoilla on erilaiset tiedonintressit: historiantutkijat etsivät ajankuvaa, sotilaat malleja tai säännönmukaisuuksia. Sen sijaan historian tarkastelun päämääräänä tulisi luennoitsijan mukaan olla oman ajattelun kehittäminen: historiasta tulisi pyrkiä ymmärtämään, miksi sotilasjohtajat ja strategit ovat toimineet kuten ovat. Historiaa tulisi siis aina tarkastella kontekstissaan. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja työlästä, eikä sitä kyetä akatemiassa tyydyttävästi toteuttamaan. Näin historian ja strategisen ajattelun opiskelu lankeaa upseerien vapaa-ajalle - aivan kuten Suomessakin. Luennon jälkeisessä keskustelussa päädyttiin monen mutkan kautta väittelyyn sotilaiden osallistumesta politiikkaan ja upseerien sananvapauteen. Aihe näyttäisi olevan kuuma peruna täälläkin.
Seuraavana oli vuorossa aseistariisuntaluennon "vastaluento", eli luento kansainvälisestä yhteistystä varustelupolitiikassa. Sen piti puolustusministeriön siviiliasiantuntija S.S. Kansainvälinen varusteluyhteistyö tapahtuu valtioiden lähtökohdista, ei yritysten. Mikäli yhteistyö palvelee saksalaisten yritysten etua on se tietysti pelkkää plussaa. Toisaalta jos valtio on ollut suoraan yhteydessä yritykseen ja ottaa vasta tämän jälkeen yhteyttä puolustusministeriöön, ei sekään ole ongelma. Yhteistyön muodot ovat joustavia ja eroavan jonkin verran jokaisessa hankkeessa. Saksa on määrittänyt erikseen ne teknologian alat ja sektorit, joiden on säilyttävä kotimaisina tai Saksan kontrollissa. Nämä ovat ns. avainteknologioita(Schlüsseltechnologie). Yhteistyöhön liittyy usein poliittisia näkökohtia, mikä monimutkaistaa asiota. Tekniset seikat tai hinta eivät olekaan enää ensisijaisia. Varustelupolitiikka on nimenomaa politikkaa, eli sillä on kauppa- ja teollisuuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi aina myös turvallisuus- ja sotilaspoliittinen ulottuvuus. Erityisen vaikea kysymys on ns. dual use -teknologia, jota voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Luennoitsija kritisoi sitä, että Saksasta puuttuu lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksiä voitaisiin estää myymästä tiettyä teknologiaa tiettyihin maihin.
Perjantain ensimmäisen luennon aihe oli Saksan turvallisuuspolitiikka strategiana ja sen piti tohtori J.P. Strategia edellyttää, että valtiolla on selkeä päämäärä, ja että kaikki valtion voimavarat kyetään ottamaan verkostoituneesti käyttöön tämän päämäärän saavuttamiseksi. Saksan ulkopolitiikassa näin ei aina ole ollut. Luennoitsija otti esimerkkinä esiin Afganistanin, jossa Saksan ulkopolitiikka oli lyhytnäköistä, torjuvaa ja ristiriitaista, eikä ministeriöiden välillä ollut riittävän kattavaa yhteistoimintaa. Saksan ulkopolitiikka kärsii uskottavuusongelmasta, erityisesti Saksan äänestettyä YK:ssa Libyan interventiota vastaan. Tässäkin on osittain taustalla ns. historialliset vakiot: strateginen ajattelu sekoitetaan Saksassa nykyään militarismiin, koska historiallisesti sotilasstrategialla on ollut ulkopolitiikassa keskeinen rooli. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parempaan suuntaan viime vuosina. Saksalta on edellytetty tai jopa vaadittu suurempaa aktiivisuutta ja selkeämpää roolia kansainvälisesti. Saksalle on asetettu paineita, ja se on osittain vastannut sille asetettuihin vaatimuksiin. Tämä uusi suunta ei aina ole Saksan tai ulkovaltojen oma valinta, vaan johtuu siitä, että muitakaan vastuunkantajia Euroopassa ei ole näköpiirissä. Näin ollen uutta
suuntausta siitä, mikä tai mitä Saksa haluaa olla, ei välttämättä voida pitää strategiana sanan varsinaisessa merkityksessä. Tahto ja kyky strategiseen ja proaktiviiseen ulkopolitiikkaan näyttäisi kuitenkin olevan Saksassa vähitelleen muodostumassa. Kokonaan eri asia on, onko Saksalla olemassa työkaluja panna toimeen strategiaansa. Puutteet sotilaallisissa suorituskyvissä onkin huomattu ja niiden paikkaaminen aloitettu (tai ainakin sen suunnittelu). Ensi vuoden liittopäivävaalien vaalitulos saattaa kuitenkin vaikuttaa tähän orastavaan strategisen ajattelun ja toiminnan kehitykseen.
Toisen luennon aiheena oli ulkopuolisen näkökulman Saksan turvallisuuspolitiikkkaan ja sen piti toimittaja W.S. Luennoitsija aloitti räväkästi kysymällä "hajoaako Nato?" Tätä seurasi hyvin jäsennelty ja kattava selostus Saksan turvallisuuspoliittisista astelemista ja kehitysaskeleista aina toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Siinä käytiin läpi Saksan pakolaistilanne sodan jälkeen, Naton perustaminen, Bundeswehrin perustaminen, kylmä sota, Kosovo, 9/11, Afganistan, Münchenin turvallisuuskonferenssi, Ukraina, Brexit ja Trump. Selvitys oli viihdyttävää kuultavaa, mutta ei siis sisältänyt mitään uutta. Lopussa luennoitsija palasi alussa esittämäänsä kysymykseen. Hän spekuloi sillä, miten pitkälle Trump on valmis velvoittamaan Natoa vastaamaan omista kuluistaan ja lähentämään suhteita Venäjään. Saksan joukot ovat nyt Liettuassa Venäjän rajalla. Vaikka kyseessä on rotatoiva joukko, on lähtökohtana, että joukko pysyy Liettuassa toistaiseksi. Venäjä on Ukrainassa tappanut 10 000 ihmistä, joista 300 hollantilaisia. Missä ovat kaikki mielenosoitukset (pakotteita toki on asetettu)? Tähän tilanteeseen Trumpin ja Putinin lähentyminen saattaa todellakin olla Naton tulevaisuuden vaarantava tekijä. Luennoitsija ei sanonut näin suoraan, mutta rivien välistä luettuna sanoma oli selkeä. Pehmeistä uhkista mainittiin pakolaisuus ja siirtolaisuus, josta luennoitsijan mukaan on nähty vasta alkusoitto. Esitin luennoitsijalle kysymyksen, miten Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen. Hän näki kysymyksen erittäin tärkeänä ja mielenkiintoisena. Ruotsi ja Suomi ovat Naton isäntämaasopimuksen myötä käytännössä luopuneet puolueettomuudesta. Jäsenyys olisi erityisesti Suomelle vaikea sen kahdenvälisten taloudellisten suhteiden Venäjään väistämättömän heikentymisen takia. Varsinainen kysymykseni kuitenkin väistettiin pahoittelujen kera todeten, että Suomen ja Ruotsin tulee itse päättää mahdollisesta jäsenyyden hakemisesta.
Pitkä luentosarja tuli näin päätökseensä. Kokonaisuutena täytyy todeta, että luennot olivat erittäin korkeatasoisia ja mielenkiintoisia.