427. - 431. päivä.

Kesätauon jälkeen mentiin suoraan asiaan. Loppukurssi käsittää kaksi opintojaksoa. Näistä ensimmäinen on kriisit ja kriisistrategiat, joka kestää kolme viikkoa, ja jälkimmäinen on kaksi viikkoa kestävä YK-opintojakso ja -harjoitus. Kurssin viimeinen viikko on varattu järjestelyjä varten. Kurssia on siis kesätauon jälkeen jäljellä kuusi viikkoa. Olen sitä mieltä että tämä aika olisi helpostikin voitu säästää rytmittämällä kurssi järkevämmin. Nyt näin ei kuitenkaan ole ja siihen on sopeuduttava.
Maanantaiaamuna opintojakson kriisit ja kriisistrategiat avausluennon piti tohtori S.J. Koko aamupäivän kestävä luento käsitteli kriisin käsitettä ja kriisistrategioita (mm. konfliktien ehkäisemistä, jälkihoitoa, velvollisuudesta suojella eli responsibility to protect eli R2P) yleisellä tasolla. Johdantoluennon jälkeen kurssi jakautuu seminaariryhmiin, jossa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kriisin määritelmiä on erilaisia, mutta niille keskeinen yhteinen piirre on muutos ja epätietoisuus tulevasta. Sotilaallisesta näkökulmasta kriisit liittyvät läheisesti konflikteihin. Nämä taas voidaan jakaa intensiteettinsä mukaan viiteen eri asteeseen: kiista, väkivallaton konflikti (uhkaus), väkivaltainen konflikti, rajoitettu sota ja sota. Toisen näkökulman mukaan kyse on siitä, pidetäänkö tietyssä tilanteessa yhteistyötä vai kilpailua parempana vaihtoehtona. Aste-eroja tässä arvioinnissa voidaan tarkastella eskalaationa. Erityiskymyksenä tarkasteltiin väkivallalla uhkaamista: uhkaamisen on oltava uskottavaa ja uskottavuuden säilyttäminen vaatii väkivallan käyttöä ajoittain. Siksi uhkaaminen on riskialtis malli.
Seuraavaksi luennoitsija siirtyi käsittelemään kriisien, konfliktien ja väkivallan ehkäisemistä. Mielenkiintoinen kysymys on tulisiko näitä ylipäänsä pyrkiä ehkäisemään vai ovatko ne peräti hyödyllisiä ja luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä? Kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyssä tulsi tarkastella neljää eri ulottuvuutta: rakenteita ja kulttuuria, toimijoita ja prosesseja, asevoimia sekä erityisiä kohteita. Ennaltaehkäisyllä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta puuttumiskynnyksen ja -ajankohdan määrittely on vaikeaa: missä kohden tulisi puuttua kehittyvään konfliktiin ja millä keinoin? Eräs opiskelijatoverini kommentoi, kuinka kriisin käsite on muuttunut valtavasti esim. kylmän sodan ajoista ja jo tämän luennon aikana. Tähän luennoitsija reagoi innostuneesti ja teorisoi, että Euroopassa vallinnut järjestys ei palvellutkaan rauhaa, vaan valtaa, ja että Ukrainan sota - riippumatta siitä että se soti kansainvälisiä sopimuksia vastaan - rikkoi tämän järjestyksen. Vastakkainasettelun asemesta Venäjän kanssa tulisi siis tehdä yhteistyötä. Luennoitsija saattaa olla konfliktintuntemuksen asiantuntija, mutta venäläistä ajattelua hän ei selvästikään tunne.
Saksassa on kattava infrastruktuuri ja järjestökenttä rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi (järjestöjä ovat mm. ZIF ZFD, FriEnt, zivik). KUitenkin rauhan viimeinen lukko eli Bundeswehr on melko pieni ja ruosteessa, kuten olemme saaneet viime aikoina tiedotusvälineistä lukea.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään konfliktien jälkihoitoa kriisistrategiana. Keinovalikoimaan kuuluu esim. sovittelu, menneisyyden käsittely, totuuskomissiot, oikeusistuimet, poliittinen uudelleenjärjestely. Kansallisvaltio on rakenne, jonka voittokulku maailmassa alkoi Westfalenin rauhasta. Se on kestänyt valistuksen ja monet muut kriitiset tarkastelut, mutta sen leviäminen maailman joka kolkkaan on kolonialismin tulosta. Kansallisvaltion menestyksekäs ylläpito edellyttää kuitenkin tiettyä sivistystasoa, esim. yleistä lukutaitoa, eikä se hallintomallina välttämättä sopi kaikkiin maailman kriisipesäkkeisiin, demokratiasta puhumattakaan. Vaihtoehtoisten poliittisten rakenteiden hyväksyminen edellyttäisi kuitenkin valmiutta hyväksyä tietty määrä poliittista väkivaltaa, ja tähän länsimaiset yhteiskunnat harvoin ovat valmiita.
Siviirauhanvälittäjien perussääntöjä ovat: Respect conflict ownership, Do no harm, Be modest, ja Make yourself superfluous. Nämä vaikuttaisivat olevan jotakuinkin sopivia myös sotilaille, esim. YK-kriisinhallintaoperaatioissa.
Johdantoluennon perusteella vaikuttaisi siltä, että tämä opintojakso jatkaa koko kurssin jatkunutta linjaa, jossa saksalaisista yleisesikuntaupseereista koulutetaan turvallisuuspolittisen ja strategisen tason asiantuntijoita. Ero suomalaiseen YE-koulutukseen on siinä, että Suomessa koulutus on voimakkaamminin sidottu asevoimien käyttöön ja upseereista koulutetaan sotilaallisten keinojen ja välineiden suunnittelijoita.
Tiistai oli matkapäivä Bundessprachenamtille Hürthiin, jossa minun ja brittiläisen kollegan oli määrä osallistua saksan kielikokeeseen. Tämän Nato-standardin mukaisen kielikokeen järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille oli pitkän ja vaikean hallinnollisen väännön tulos, mutta lopulta se saatiin aikaiseksi. Sikäli oli yllättävää, että lopulta vain kaksi kahdeksastatoista kansainvälisestä opiskelijasta oli halukas tai kykenevä osallistumaan kielikokeeseen. Itse pidän koetta lähinnä oppimistapahtumana, sillä Suomi ei ole Naton jäsen eikä Puolustusvoimissa ole toistaiseksi vaadittu Nato-yhteensopivia osoituksia kielitaidosta (tämä on tosin muuttumassa ja kadetit suorittavat SLP:n englannissa). Ei saksan SLP:stä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole jos jossain vaiheessa päätän pyrkiä kansainvälisen esikuntaan palvelemaan.Junamatka Hürthiin kesti liittymämatkoineen yli viisi tuntia.
Keskiviikko oli rankka kielikoepäivä. Koesuoritukset alkoivat heti kahdeksalta luetun ymmärtämisen kokeella, joka kesti tunnin. Koe oli paljon vaikeampi kuin odotin ja jouduin keskittymään tarkasti. Puolen tunnin tauon jälkeen seurasi tunnin kestänyt kuullun ymmärtämisen koe. Tämä osuus oli puolestaan ehkä vähän helpompi kuin odotin. Tauon jälkeen jatkettiin kirjoittamisen kokeella. Tiesin tämän olevan heikko lajini, mutta sain kuitenkin 60 minuutissa laitettua paperille jotain tyydyttävää. Lounastauolla ehdin käymään tervetimässä sotilastulkkiosaston osastopäälliköä. Viimeisenä osasuorituksena oli suullinen ilmaisu. Pakasta sai nostaa kaksi aihetta sattumanvaraisesti, joista piti valita toinen. Puhe-esityksen valmisteluun oli varattu 20 minuuttia, minkä jälkeen piti puhua n. 5 minuutin ajan ja keskustella n. toiset 5 minuuttia. Saimme tulokset n. tunnin odottelun jälkeen ja ilokseni sain SLP:ksi 4442. Tämä tarkoittaa, että Standardised Language Profile saksan kielessä on parhaalla tasolla kaikissa muissa ulottuvuuksissa paitsi kirjoittamisessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Brittiläinen kollegani jäi tekstin ymmärtämisessä yhtä tasoa alemmaksi. Ehdimme paluumatkalle suunniteltua aikaisempaan junaan ja tulin kotiin juuri ennen iltayhdeksää.
Torstaina oli aamupäivällä liikuntaa. En viitsinyt osallistua lentopallopeliin vaan menin kuntosalille, kuten muutama muukin. Liikunnan jälkeen luentosarja kriisistrategioista jatkui kolmessa eri luokassa samaan tapaan kuin se oli edennyt tiistaina ja keskiviikkona. Harmittaa, että nämä luennot jäivät minulta väliin, sillä ne olivat kuulemma olleet varsin mielenkiintoisia. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta luennon, joka kertoi DDR:n historiasta. Luennoitsijana toimi koulun historianopettajan sijainen tohtori D.B. Hän aloitti pahoittelemalla, että luentosarjan teemana on kriisit ja kriisistrategiat, sillä DDR:n historiankirjoitusta leimaa liika negatiivisuus. DDR:n historiasta puhuttaessa korostuu sen pimeät puolet kuten muuri, turvallisuuskoneiston rikokset sekä rajalla kuolleet. Luennoitsijan mukaan Saksan nuorison tiedot DDR:stä ovat hyvin heikot verrattuna siihen, mitä heille opetetaan kansallissosialistisesta Saksasta. Tavallisesta elämästä DDR:ssä (eikä liiemmin kolmannessa valtakunnassa) ei kerrota. DDR:ssä oli mahdollista poliittista uskollisuutta vastaan työskennellä, asua ja elää perhe-elämää varsin turvallisesti ja tasa-arvoisesti, jopa suuremmassa määrin kuin lännessä. Luentosarjan teemana on kuitenkin kriisit, joten tälläkin luennolla keskitytään valitettavasti DDR:n kielteisiin ilmiöihin.
Itä-Saksan ensimmäinen suuri kriisi oli kansannousu 1953. Siihen johtaneista syistä tärkeimmät olivat taloudellisia, erityisesti ruokahuollossa oli suuria ongelmia. Samaan aikaan DDR:n kansalaiset saattoivat seurata, kuinka Länsi-Saksan talousihme alkoi vaikuttaa naapurissa juuri samaan aikaan. Samaan aikaan ajoittuu myös DDR:n siirtyminen yhä voimakkaammin diktatuuriin (tai autoritääriseen hallintoon, tästä luonnehdinnasta ei olla päästy yksimielisyyteen). Kansalaiset, erityisesti nuoriso, käyttivät erilaisia univormuja, jopa enemmän kuin kansallissosialismin aikana. Tyytymättömyyden ilmaisut alkoivat vuotta ennen kansannousua. Hallitus yritti korjata tilannetta tekemällä uudistuksia. Suurista uudistuksista ilmoitettiin vielä kolme päivää ennen väkivaltaisuuksia, mutta siinä vaiheessa kansa oli jo menettänyt kaiken luottamuksen hallitukseen. Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat kesäkuun 17. päivänä 1953 ja jatkuivat n. kuukauden. Vastarinta tukahdutettiin Neuvostoliiton tuella. Kuolleita kansannousussa oli eri lähteiden mukaan joitain kymmeniä tai satoja. Kansannousu tuli läntisille tiedusteluorganisaatioille yllätyksenä ei ole olemassa todisteita siitä, että lännellä olisi ollut osuutta kansannousuun organisoimiseen tai yllyttämiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hallinnon aiheuttamista ongelmista johtunut kansan spontaani vastarinta.
Seuraavalla luennolla siirryttiin käsittelemään muurin rakentamiseen johtanutta kriisiä. Siihen johtaneessa kehityksessä tärkein tekijä oli kasvanut muuttoliike ja erityisesti koulutettujen nuorten, pääasiassa miesten, pako DDR:stä. Lopulta pako oli niin voimakasta, että valtiota uhkasi työvoimpuola ja pako piti pysäyttää. Muuri ei ollut helppo projekti toteuttaa ideologisesti eikä konkreettisesti. Näistä vuoden 1961 tapahtumista alkoi oikeastaan se aikakausi, josta DDR tuli tunnetuksi, eli suljettuna ja jossain määrin pysähtyneenä yhteiskuntana. Luennoitsija korosti kuitenkin mielestäni virkistävällä tavalla sitä, kuinka elämää DDR:ssä on mahdollista tarkastella myös normaalina ja Länsi-Saksan järjestelmää poikkeuksellisena. Lounaan jälkeen siirryttiin käsittelemään muurin kaatumiseen johtanutta kriisiä. Tässä eräänä merkittävimpänä vaikuttimena mainittiin televisio, josta Itä-Saksan asukkaat pääsivät näkemään millaista rajan toisella puolella on. Toisaalta Itä-Saksassa eräät perhe-edut olivat tuntuvasti parempia kuin Liittotasavallassa.
Aihetta käsiteltiin monelta kannalta: Länsi-Saksan reaktioiden, koulutusjärjestelmän muutosten, musiikin ja taide-elämän, jne. Jossain kohtaa minulle tuli mieleen miten aiheen tarkastelu enää liittyy kriisistrategioihin. Opiskelijatovereista moni tälle luennolle tulleista oli kotoisin uudista liittovaltioista ja heillä oli lapsuudestaan omakohtaista kokemusta Itä-Saksan olosuhteista. Näin ollen luentoa värittivät monet henkilökohtaiset kokemukset ja esimerkit siitä, mitä muurin kaatumisesta seurannut kriisi oli merkinnyt ihmisille. Tapahtumasta on n. 29 vuotta, joten se on varhaisessa keski-iässä olevilla vielä hyvinkin ns. iholla.
Perjantaina kriisistrategioita käsittelevä luentosarja oli ohitse, ja kurssi jakautui viiteen seminaariryhmään. Ryhmiä piti olla alun perin kuusi, mutta yksi jouduttiin perumaan. Itse päädyin ryhmään, jossa käsitellään konfliktinhallintaa yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ja menetelmin. Seminaariryhmäni johtajana toimii tohtori A.M., joka on toiminut rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa. Hän kertoi, että seminaari tulee sisältämään paitsi teoriaa myös paljon käytännön harjoituksia, mm. neuro-lingvististä ohjelmointia, joista on hyötyä neuvottelutilanteissa. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Perjantaiaamupäivän päätteeksi koululla oli korkeimman tason vierailu, kun Naton Napolin esikunnan komentaja amiraali J.G.F III. Hänen esityksensä oli erittäin informatiivinen ja viihdyttävä, kuten amerikkalaisilla on tapana. Erityisesti panin merkille hänen tapansa liittää melkein jokaisen asian yhteyteen pieni tarina. Tämä venytti esityksen pitkäksi, mutta toisaalta sai sen jäämään paremmin mieleen. Olen lukenut jostain tästä ns. narratiivisesta johtamisesta, että parhaat johtajat ovat usein samalla hyviä tarinankertojia.
Kokonaisuutena viikon luentosarja olisi varmasti ollut hyvinkin antoisa, mutta olin siltä poissa kaksi päivää kielikokeen takia. Toisaalta sekään ei ollut ollenkaan turha reissu, sillä kokeet ovat usein parhaita oppimistilaisuuksia.

409. - 412. päivä

Maanantaina jatkettiin ryhmätyön jalostamista. Ryhmän esitys käytiin ensimmäistä kertaa kokonaisuutena läpi. Esitykselle on varattu aikaa 45 minuuttia ja sen läpikäymiseen kului 39 minuuttia, tosin kaikki esiintyjät puhuivat varmuuden vuoksi kiivaaseen tahtiin. Tämän jälkeen keskusteltiin esityksen sisällöstä ja ulkonäöstä. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ihmettelimme hieman sitä kuinka paljon ja voimakkaasti työryhmän valvoja osallistuu ryhmän keskusteluun ja työhön. Suomessa tällainen ei ole tapana. Tarkemmin ajatellen koko työpäivästä n. kolme neljäsosaa oli keskustelua. Tällaisen työskentelytavan tehokkuudesta voi olla monta mieltä. Toisaalta se saattaa tuottaa keskimääräistä parempaa laatua.
Tiistain englanninopetuksessa harjoiteltiin kirjallista ilmaisua, eli tehtävänä oli kirjoittaa essee annetuista aiheista. Aikaa oli tunti. Tämä harjoitus tehtiin kielikokeisiin valmistautumiseksi jo kolmatta kertaa. Ryhmätyön valmistelu eteni loppuiltapäivän totuttua rataa.
Kansainvälisille opiskelijoille oli iltapäiväksi järjestetty tutustumiskäynti Norddeutsche Rundfunkiin (NDR) eli paikallisen julkisen sähköisen tiedotusvälineen tiloihin. Hampurissa sijaitsevat NDR:n televisiotoiminnot. Saimme kuulla selostuksen NDR:n ja paikallisten lähettimien roolista Liittotasavallan mediakentässä. Mielenkiintoista oli mm. se, kuinka suurella budjetilla paikalliset lähettimet operoivat: Saksan kaikkien paikallislähettimien budjetti on yhteensä 1,1 miljardia euroa. Tämä summa sisältää kaiken televisio-, radio- ja nettimedian kulut. Netin merkitys korostuu jatkuvasti, sillä useiden paikalliskanavien katsojien keski-ikä on yli 60 v. Lyhyen johdannon jälkeen tutustuimme televisiostudion ohjaamoon sekä kolmeen erikokoiseen studioon. Vierailu oli selvästi rutiinikierros, jota kuitenkin piristimme kiperillä kysymyksillä.
Minä ja oman luokkani toinen jäljellä oleva kansainvälinen opiskelija eli liettualainen kollegani jouduimme kuitenkin poistumaan NDR:ltä hieman etuajassa, sillä iltapäivän päätteeksi oli sovittu luokanvalvojan läksiäistilaisuus. Hän sai luokaltamme viinilasit kurssin vaakunalla ja pullollisen kurssin viniä, sekä lisäksi suomalaisen sissipuukon, jonka minä olin hankkinut ja kaiverruttanut tätä tilaisuutta varten. Oman luokkani luokanvalvojaa pidetään kurssilla yleisesti ottaen tolkun miehenä ja hyvänä sotilaana, joskaan ei erityisen lahjakkaana ihmisten johtajana. Hänen seuraava tehtävänsä operaatioesikunnassa Potsdamissa alkaa seuraavalla viikolla. Läksiäisiin liittyi vielä illallinen hyvässä ravintolassa Hampurin keskustassa, sillä luokanvalvoja harrastaa hyviä ruokia.
Keskiviikon luokanvalvojan tunteja ei ymmärrettävistä syistä pidetty. Aamulla kurssin johtaja tarkasti ryhmätöiden suoritusvaiheen, mutta siinä läsnäolovelvoite oli vain alatyöryhmien johtajilla. Läpikäynti meni kuulemma hyvin ja erityisen myönteisen vaikutuksen olivat tehneet isolla rahalla teetetyt animaatiovideot. Loppupäivä hiotiin esityksen sanamuotoja ja ulkonäköä.
Kansainvälisten opiskelijoiden työaika päättyi kolmelta iltapäivällä, sillä meidän piti valmistautua kurssin johtajan ja kurssitoimiston henkilöstön läksiäisiin. Tämä grilli-illan muodossa järjestettävä tilaisuus pidettiin nyt, sillä sekä kurssinjohtaja että monet kansainväliset opiskelijat poistuvat kesätauon aikana. Kurssinjohtajan seuraava tehtävä on logistiikkalaitoksen esikunnassa.
Torstaina en osallistunut aamun liikuntakoulutukseen, sillä noudin jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn näyttelytaulut valmiiksi koululle ensi viikon keskiviikkona pidettäviä avajaisia varten. Koululla ryhmätyön viimeistely jatkui vielä yhdellä tarkastelukierroksella. Seuraavan viikon viikko-ohjelman mukaan maanantai, tiistai ja keskiviikko käytetään kokonaisuudessaan ryhmätöiden tulosten esittämistavan viimeistelyyn varsinaisen esittelyn ollessa torstaina. No, palataan tähän seuraavalla viikolla. Lounaan jälkeen luokanvalvoja kokosi luokan läsnäolevat opiskelijat lyhyeen tilaisuuteen, jossa saksalaisille opiskelijoille annettiin tutustuttavaksi heidän lopulliset henkilöarviointinsa kurssilta. Kansainvälisten opiskelijoiden arvioinnit eivät syysta tai toisesta olleet kuulemma vielä valmiita.
Perjantai oli työajan tasausvapaata tulevan viikon pidemmistä päivistä johtuen.
Lauantaina pidettiin kurssin kurssijuhla (Abschlussball) hotelli Atlanticin juhlatiloissa. Kurssijuhla päätettiin pitää jo ennen kesätaukoa, sillä niin monet opiskelijat jättävät palaamatta kurssille kesätauon jälkeiselle kuudelle viikolle. Tästä huolimatta juhlaan osallistui kurssista alle kaksi kolmasosaa, valitettavasti. Pois jääneillä oli erilaisia syitä, mm. lastenhoitajan saamisen vaikeus, muutto, suunniteltu lomamatka, tilaisuuden hinta (125 e / henkilö), ja joillain jopa Saksan ja Ruotsin välinen jalkapallo-ottelu, joka pelattiin samaan aikaan. Prioriteettijärjestys on tietenkin henkilökohtainen, mutta niin monen poisjääminen oli minun mielestäni harmillistä kurssin yhteishengen kannalta. Itse juhla oli oikein juhlava puitteiltaan. Juhla poikkesi tavanomaisesta suomalaisesta sotilaallisesta iltajuhlasta siten, että se alkoi hieman myöhemmin ja että ruokatarjoilu oli seisovasta pöydästä. Ruoka oli hyvää, joskin hintaan nähden hieman yksinkertaista. Ohjelma oli musiikkipainotteinen: brittiläinen kurssikollegani oli hankkinut paikalle Royal Armyn puhallinyhtyeen ja viihdebändin ilmaiseksi! Sali oli kauniisti koristeltu, esim. leikkokukkamaljakoissa oli painona hylsyjä! Mukava lisä olivat myös juhlaa varten teetetyt kiviset lasinaluset, jotka sai ottaa mukaansa muistoksi.

288. - 292. päivä

Tämän viikon kurssi oli opintomatkalla liittovaltion pääkaupungissa eli Berliinissä. Matkan teemana oli tutustua Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviin elimiin ja toimijoihin. Muistiinpanoni tältä viikolta ovat tavanomaista suppeammat. Toisaalta se johtuu siitä, että vierailuijen aikana käsitellyt aiheet menivät usein aika syvälle Saksan politiikan koukeroihin, enkä aina onnistunut pysymään kärryillä. Toisaalta en viitsinyt kantaa tietokonetta kaikissa tilaisuuksissa muistiinpanoja varten, ja tällöin minun tulee kirjoitettua vähemmän.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.

211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

207.-210. päivä

Viikon opetusaiheena oli tutustuminen Saksan merivoimiin (Deutsche Marine). Tämä tapahtui nelipäiväisessä harjoituksessa, josta käytettiin perinteistä nimitystä FüAkEx (FührungsAkademieExercise) ja joka toteutettiin Flensburgissa, Eckenfördessä sekä Kielin ympäristössä.
Maanantaiaamuna lähdettiin liikkeelle jo klo 07. Tätä ennen merisotaopin pääopettaja kommodori S. puhalsi signaalipillillä harjoituksen alkaneeksi. Bussimatka Flensburgiin merisotakoululle kesti n. 1 h 45 min. Perillä merisotakoulun varajohtaja kommodori S.A. piti lyhyen esittelyn koulun toiminnasta. Tämän jälkeen kurssi jakaantui kolmelle rastille, joiden aiheena oli navigointisimulaattori, Gorch Fock -koulupurjelaivan harjoitusmasto "Gor Top", sekä koulun museokokoelma. Välillä nautittiin merimiesperinteiden mukainen port & sherry sekä lounas. Erityisen antoisana pidin koulun upeaa museota, jossa oli vaikuttava kokoelma historiallisia esineitä, kuten pienoismalleja, lippuja, aseita, kunniamerkkejä, univormuja ja valokuvia Saksan merivoimien koko historian ajalta.
Rastikoulutuksen jälkeen palattiin luentosaliin, jona toimi koulun komea perinneaula. Seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat merivoimien esikunnan sunnitteluosaston osastopäällikkö sekä kaikkien merivoimien joukko-osastojen komentajat tai heidän edustajansa. Keskustelu noudatti tuttua kaavaa, eli osallistujat pitivät n. 10 - 15 minuutin pituisen alustuksen, minkä jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Näitä tulikin laidasta laitaan ja paneelin jäsenet vastasivat kysymyksiin kattavasti.
Päivän päätteeksi siirryttiin bussissa Kieliin. Bussimatkan aikana pidin omassa bussissani Navy Quiz -tietokilpailun, jonka kysymykset olimme merisotalinjan neljän kansainvälisen opiskelijan kanssa valmistelleet. Tietokilpailu oli kaksiosainen ja seuraava osa pidettäisiin seuraavan päivän bussimatkalla. Kieliin saavuttuamme n. kuuden aikaan kolmasosa kurssista majoittui hotelliin Kielin keskustaan ja lopun paikallisen laivastotukikohdan vierasmajoituksiin. Sain majoittua vierasmajoituksiin, mikä on tietysti positiivista siinä mielessä, että rahaa säästyy. Majoitus oli myös tasoltaan hyvä. Ilta oli vapaata ohjelmaa.
Tiistaina siirryimme busseilla Eckenförden sukellusvenekoulutuskeskukseen, jossa kurssi jakautui neljälle koulutusrastille. Näiden aiheina olivat sukellusveneseen (212A-luokka) tutustuminen laiturissa, sukellusveneen ohjaussimulaattori, hydrofonikoulutusluokka ja sukellusvenetaistelusimulaattori, sekä meripataljoonan esittelyluento ja kalustonäyttely. Viimeistä edeltävää rastia ennen nautittiin lounas. Jokainen rasti oli hyvin toteutettu ja erittäin mielenkiintoinen. Kiitospuheiden jälkeen siirryttiin busseilla Kielin lahden toiselle rannalle Laboen muistomerkille, jossa seurasi n. puolen tunnin ohjattu opastus. Bussimatkan aikana teetin autokunnalleni tietokilpailun toisen osan. Opastetun kierroksen jälkeen oli varattu vähän aikaa näyttelyyn ja museoesineisiin omaehtoisesti tutustumiselle. Muistomerkki oli vaikuttava kokonaisuus, jossa olisi voinut viipyä pidempäänkin. Osa vierailuajasta kului tosin tietokilpailukysymysten vastausten yhteensovittamiseen muiden bussikuntien kanssa. Paluumatkalla Kieliin jaettiin tietokilpailun palkinnot bussissa.
Illalla oli "Ice Breaker" eli tervetulojuhla fregatti Bayernin kannella. Siellä tarjottiin ruokaa ja juomaa kaikkien harjoitukseen osallistuvien alusten miehistöille Führungsakademien kustannuksella.
Keskiviikko oli ensimmäinen meripäivä. Merelle lähdettiin neljällä aluksella, jotka olivat fregatti Bayern ja huoltoalus Elbe sekä kaksi pienehköä miinanraivaajaa, Pegnitz ja Siegburg. Itse olin ensimmäisen päivän Elbellä. Päivä oli täynnä ohjelmaa kaikille aluksille, mm. ilmapuolustusharjoituksia ylilentoineen, raivausharjoituksia, palo- ja pelastusharjoituksia, täydennysharjoituksia ja alukseen tutustumista. Erityisen vaikutuksen teki tietenkin matalalennossa alusten yli useampaan kertaan jyristänyt Tornado-hävittäjä. Huoltoalus Elbe muistutti ominaisuuksiltaan melko paljon Suomen merivoimien Hyljettä ja Hallia, mutta oli tietenkin paljon suurempi joka suhteessa. Satamaan palattiin suunnitellusti klo 17. Klo 18 oli GrillEx, eli Bayernin kannella järjestetty grilliruokatarjoilu. Sää suosi onneksi molempia iltatilaisuuksia, oli tyyntä ja aurinkokin näyttäytyi ennen laskuaan.
Torstaina harjoitus siirtyi jälleen merelle ja itse olin tällä kertaa Bayernin kyydissä. Päivän harjoituksia olivat mm. boarding-harjoitus, yhteistoiminta helikopterin kanssa, kovapanosammunnat konekivääreillä ja kansitykillä sekä muodostelma-ajo. Fregatilla tarjottu lounas oli melko yksinkertainen ja poikkesi siitä, mitä laivan omalle henkilökunnalle tarjottiin. Tämä herätti runsaasti keskustelua jo matkan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Totta puhuen siitä jäi hieman nälkä. Satamaan saavuttiin hieman suunnitellusta aikataulusta jäljessä, joten saapumisoluelle ja kiitossanoille jäi vain vähän aikaa. Busseihin noustiin n. klo 18.50 ja koululle saavuttiin hieman puoli yhdeksän jälkeen.
Useampi viikon palveluspäivistä oli suunnitellusti säännöllistä työaikaa pidempi, joten perjantai oli kokonaan työajan tasausvapaata. Perjantaiksi sattui kuitenkin Suomen Meriupseeriyhdistyksen vierailu Hampuriin, johon osallistuin koko päiväksi. Vierailuun osallstui sekä Saksan puolustusasiamies Suomessa että Suomen puolustusasiamies Saksassa, ja suomalaisen osaston mukana oli kenraalikuntaa. Päivän ohjelma sisälsi vierailun paikalliselle laivastotelakalle sekä päivällisen museoalus Rickmer Rickmersillä.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin järjestetty ja tarjosi runsaasti uusia elämyksiä. Parannettavaa jäi siihen, että merivoimien operatiiviseen johtamiseen ei viikon aikana perehdytty lainkaan, mutta tähän saataneen merivoimalinjalla runsaasti mahdollisuuksia myöhemmin.

202.-206. päivä

Maanantaina alkoi uusi seminaari, joka kestää kolme viikkoa ja johon sisältyy opintomatkoja. Seminaarin aiheena on merivoimien kehittäminen, suunnittelu sekä sotatalous. Käytännössä tehtävänä on suorituskykyjen suunnittelu osana Bundeswehrin keskitettyä suunnitteluprosessia (Integrated Planning Process, IPP). Tätä varten annetaan tiettyjä suunnittelun reunaehtoja ja vaatimuksia, joiden pohjalta opiskelijat luovat skenaarion, vaatimusluettelon ja tukun muita asiakirjoja.
Seminaari keskeytyy välillä neljä päivää kestävään merivoimiin tutustumismatkaan (Führungsakademie-Exercise eli FüAkEx), jonka aikana käydään myös merellä. Maa- ja ilmavoimiin on jo tehty tutustumismatkat, ja niitäkin kutsuttiin puolustushaaralle tyypillisillä nimillä: Informations- und Lehrübung (ILÜ) sekä Signifigance of National Air Power (SNAP).
Johdantoluennon kolmeviikkoiselle seminaarille piti komentaja K.B. Tehtävänanto ja työltä edellytetyt tuotokset eivät tulleet minulle johdantoluennon perusteella täysin selviksi, mutta ilmeisesti kyse on asiakirjasta ja diaesityksestä. Toivottavasti vaatimukset tarkentuvat jatkossa. Tämän jälkeen luennoi puolustusministeriön suunnitteluosaston osastopäällikkö kommodori H.F. suunnitteluprosessista merivoimien näkökulmasta. Suunnitteluprosessi on (kuten myös Suomessa) ajallisesti pitkä ja rakenteellisesti monivaiheinen prosessi, johon vaikuttaa lukemattomia tekijöitä. Huomasin jo Suomessa, että minun on vaikea ymmärtää suunnitteluprosessia luento-opetuksen perusteella, siis ilman että olen ollut siihen itse osallisena. Näin ollen minun on kohtalaisen helppoa hyväksyä se tosiasia, että kovasta keskittymisestä ja yrittämisestä huolimatta minun on mahdotonta saada selkoa Saksan suunnittelujärjestelmästä luento-opetuksen perusteella. Yhteneväisyyksiä Suomen järjestelmän kanssa on kuitenkin useita, ja näissä kohden pystyin joten kuten pysymään luennossa kärryillä.
Hankintaprosessi voi kestää esim. 10 vuotta. Tämän prosessin alussa suunnitteluvaihtoehdot ovat laajat, periaatteessa vain taivas tai mielikuvitus on rajana. Vaihtoehdot rajoittuvat kuitenkin nopeasti, ja aivan prosessin lopussa vaihtoehdot ovat yleensä rajoittuneet hyvin kapeaksi, vain muutamaan tai jopa vain yhteen vaihtoehtoon. Tällöin päätös tehdään enää vaihtoehtojen kyllä tai ei välillä. Hankkeen kymmenen vuotta on jatkuvaa ohjausta ja vuorovaikutusta muiden toimintojen kanssa. Bundeswehrin suunnittelutoimen asiakirjarakenne ja -hierarkia muistuttaa melko paljon Puolustusvoimien vastaavaa. Kokonaiset konsepti- ja strategiaasiakirjat jakautuvat osa- ja alastrategioihin. Näiden pohjalta sitten suunnitellaan yksittäiset hankkeet. Tämän jälkeen luennoitsija keskittyi käymään läpi kovaan tahtiin merivoimien eri kehitysprojekteja ja niiden senhetkistä tilannetta.
Tiistaina seminaari jatkui lyhyellä, täydentävällä johdantoluennolla jonka aiheena oli vaatimustenhallinta ja siihen liittyvät prosessit merivoimien esikunnassa. Tämän jälkeen työstettiin ryhmätöitä (tai oikeastaan suunnitelmaa ryhmätöiden työnjaosta). Aamupäivän päätteeksi luennoi komentaja B. aiheesta sunnittelu ja kehittäminen puolustusministeriön näkökulmasta. Otsikon perusteella luentoa saattoi hyvällä syyllä pitää toisintona edellispäivän luennosta, ja näin aika pitkälle olikin. Ministeriön tasolta aihetta tarkasteltaessa liikuttiin kuitenkin jonkin verran yleisemmällä ja abstraktimmalla tasolla. Kuten Suomessakin, samat kuvat ja kalvot esiintyvät useilla oppitunnilla. Varsin harvalla luennoitsijalla on kuitenkaan ollut aikaa ja vaivannäköä tai rohkeutta ottaa selvää, mitä näillä kuvilla oikeasti tarkoitetaan ja sanoa niistä oma mielipiteensä. Voi tietenkin olla, että suunnitteluun ja suorituskykyjen rakentamiseen liittyvät asiat ovat oikeasti niin monimutkaisia, että niistä on mahdotonta puhua yksinkertaisesti. Toisaalta luennoitsija saattaa olla niin syvällä omassa aiheessaan, että ei enää kykene tarkastelemaan sitä ulkopuolelta. Oman osastonsa vakioluennon kalvojen läpi lukeminen tai jokaikisen asian puhkiselittäminen eli kuulijoiden hukuttaminen puhetulvaan eivät mielestäni kuitenkaan saisi olla tällä tasolla enää luennon lähtökohtia. En tämänkään luennon jälkeen voi rehellisesti sanoa olevani hullua hurskaampi mitä tulee Bundeswehrin suunnittelu- ja kehittämisjärjestelmään.
Iltapäivällä oli oikeudenhoitoa. Koulun lakimies G.S. oli tyylilleen uskollinen ja puhui kuin Runeberg. Hänen luentonsa käsitteli ajankohtaisia aiheita kuten G20-kokouksen aikaisia mellakoita sekä Bundeswehrin perinteitä oikeudenhoidon näkökulmasta. Puhe eteni kuitenkin niin nopeasti ja tempoilevasti aiheesta toiseen, että argumenteista on mahdotonta saada kiinni. Mikäli tekisin puheesta muistiinpanoja, ne sisältäisivät todennäköisesti enemmän virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia kuin mitä älyllinen rehellisyyteni sallii.
Keskiviikkona olin poissa, koska tiistai-iltana tunsin oloni vilustuneeksi ja kuumeiseksi. Omalla ilmoituksella saa olla poissa sairauden vuoksi kolme päivää. Sen ylittävältä ajalta on oltava lääkärintodistus. Päivän luento oli kuulemma käsitellyt suunnittelu- ja hankintaprosesseja Bundeswehrin suunnitteluviraston (Planungsamt der Bundeswehr) näkökulmasta. Liikuntatunnilla oli kuulemma pelattu sisäjalkapalloa ja sählyä.
Torstaina päivä alkoi ryhmätöiden työstämisellä. Koska minulle ei oltu delegoitu selvää roolia työskentelyssä, kysyin merisotalinjan muilta kansainvälisiltä opiskelijoilta mikä heidän tehtävänsä oli. Kävi ilmi, että kellään viidestä kansainvälisestä opiskelijasta ei ollut ryhmätyöhön liittyvää tekemistä. Keskustelimme tovin siitä, miksi sotataloutta ja hankintaprosesseja painotetaan näinkin paljon kurssin sisällössä. Yhdysvaltalainen kollegani kertoi kuulleensa yhteysupseeriltaan kommodori J.H:lta, että vuoden 2018 kurssin läpivientisuunnitelmaa suunniteltaessa saksalaiset olisivat halunneet kasvattaa merivoimien puolustushaarajaksolla sotatalouden osuutta entisestään. Tämä olisi tapahtunut operaatiotaidon opetuksen kustannuksella, mitä kommodori oli vastustanut. Olimme kansainvälisten opiskelijoiden kesken samaa mieltä siitä, että operaatiotaidon opetuksen tulisi olla painopiste. Saimme kuitenkin tietää, että todennäköisesti jopa yli puolet merisotalinjan opiskelijoista tulee työuransa aikana palvelemaan suunnitteluun, sotatalouteen ja hankintoihin liittyvissä tehtävissä, ja että painotus on tästä syystä perusteltu.
Päivän luennon piti osastopäällikkö N.B. BAAINBw:ltä (Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr). Luennon aikana nousi esiin hanke taisteluveneiden hankkiminen Bundeswehrille Suomesta. Hanke on kuitenkin vielä alkuvaiheissaan eikä se näy aikajanana muiden hankkeiden rinnalla. Luennoitsija korosti monessa kohden sitä, kuinka pitkiä ja laajoja projekteja puolustusmateriaalihankkeet ovat. Laitteen tai järjestelmän käyttöikä tai elinkaari on usein kestoltaan alle puolet tai jopa vain kolmasosa koko hankkeen kestosta.
Perjantai-aamun aloitti komentaja S.L:n luento merivoimien esikunnan suunnitteluosaston näkökulmasta suorituskykyjen kehittämiseen. Luennoitsija oli pitkästä aikaa ensimmäinen, joka avoimesti kertoi pohtineensa sitä, mitä luennolla haluaisi välittää ja mitä hän luennollaan tavoitteli. Tämän lisäksi luennoitsijan puhetapa oli keskimääräistä hitaampi ja selkeämpi. Luennon sisältö oli hyvistä lähtökohdista huolimatta vähemmän kiinnostava. Luennoitsija keskittyi tarkastelemaan merivoimien toimintamäärärahojen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Hän mm. vertasi merivoimien budjetin kehitystä Brandenburgin osavaltion budjetin kehitykseen, mitä minä ja opiskelijakollegani pidimme melko omituisena. Suunnittelu painottuu voimakkaasti sotatalouteen eli hankintoihin. Parhaatkaan suunnitelmat eivät aina takaa hankkeen toteutumista. Luennoitsija lainasi Einsteinia: Suunnitelma korvaa sattuman erehdyksellä.
Kokonaisuutena viikko oli raskas juuri siksi, että tekemistä ei ollut riittävästi. Otin ryhmätyön johtajan kanssa puheeksi sen, että kansainvälisille opiskelijoille ei oltu annettu vastuuta työskentelyssä. Kommenttini levisi saksalaisten opiskelijoiden keskuudessa nopeasti, ja monet tulivat pahoittelemaan tilannetta minulle. Samalla he lupasivat ottaa kansainväliset opiskelijat paremmin huomioon jatkossa.

197.-201. päivä

Loman päätyttyä palattiin koululle ja luokkatyöskentelyyn. Mistään ei huomannut, että alppimatkaa ja lomaa olisi koskaan ollutkaan: luokkia ei oltu siivottu, väritulostin oli edelleen rikki ja kahvitaukoja varten tarkoitettua herkkukaappia ei oltu täydennetty. (Koululla ei ole sotilaskotia vastaavaa kahviota, joten jokainen luokka ylläpitää omaa välipala- ja kahvikeittiötään. Kerholla en viitsi asioida, koska siellä on pöytiin tarjoilu ja yhden sinänsä herkullisen ja edullisen sämpylän nauttiminen kestää vähintään 20 minuuttia, eikä siihen riitä pitkäkään tauko.) Opiskelijatovereistakaan ei huomannut sen kummempia muutoksia, vaan kaikki asettuivat omille paikoilleen ja rooleihinsa käytännössä heti.
Viikon opetus koostuu seminaarista, jonka päämääränä on laatia opetusmateriaali nykyaikaisesta merisodankäynnistä. Materiaalin pohjalta on tämän viikon aikana myös tarkoitus harjoitella puolen päivän opetuksen antaminen kurssin maa- ja ilmasotalinjan opiskelijoille. Tämän lyhyen tietoiskun on tarkoitus toimia johdatuksena ja pohjustuksena opintomatkalle merivoimien joukko-osastoihin. Maa- ja ilmavoimien opintomatkathan on jo tehty, ja niitäkin edelsi lyhyet perehdytyspaketit. Tälle valmistelutyölle ei alun perin ollut varattu opetussuunnitelmassa lainkaan aikaa, mutta läpivientisuunnitelmaa muutettiin siten, että merisotalinja saa valmistella opetusta koko viikon (pois lukien torstaille ilmestynyt Bundeswehrin perinteitä käsittelevä seminaari).
Maanantaina tartuttiin siis suoraan tehtävään, mikä täälläpäin tarkoittaa tehtävän erittäin tarkkaa tarkastelua ja analysoimista keskustelemalla. Samalla keskusteltiin myös monesta muusta asiasta, jotka liittyivät tehtävään vain välillisesti. Sen jälkeen keskustelu jatkui pienryhmissä. Lounaaseen mennessä oli päästy siihen lopputulokseen, että opetuspaketti on paras rakentaa viimevuotisen pohjalle ja todettiin, että tehtävään on varattu aikaa vähintäänkin runsaasti. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä (ja ylitettyäkin) keskustelemalla. Lounaan jälkeen kurssin johtaja eversti H.W. puhui ajankohtaisista asioista koko kurssille. Tämän jälkeen vikko-ohjelmassa oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina aloitettiin maanantaina koostettujen oppituntipakettien läpikäyminen ja puiminen heti aamusta. Ensimmäisenä oli vuorossa pintasodankäynnin osuus. Menetelmänä oli, että yksi puhui luokan edessä esitellen diat ja niiden taustalla olevan ajatuksen. Muut kommentoivat ja esittivät parannusehdotuksia. Kommenttien sisältö ulottui aina fontista ja kirjoitusvirheistä merisodan käsitteisiin ja perusperiaatteisiin. Eniten keskustelua aiheutti se, kuinka syvällistä tai yksityiskohtaista tietoa maavoimien ja ilmavoimien opiskelijoille on syytä selostaa. Loppuaamupäivä kaunisteltiin dioja. Minä osallistuin työhön etsimällä sopivia havainnollistavia kuvia netistä.
Iltapäivän puolella oli yritysvierailu. Tämä vierailu ei oikeastaan liittynyt mihinkään, mutta koulun johtaja oli jonkin henkilökohtaisen kontaktinsa kautta päätynyt lupaamaan, että FüAkBw:n delegaatio vierailisi yrityksessä. Amiraalin oli itsekin tarkoitus osallistua vierailuun, mutta hänelle oli tullut este. Merisotalinja kuitenkin meni paikalle. Firma oli Noske-Kaeser, joka valmistaa ilmastointi-, jäähdytys- ja sammutusjärjesestelmiä aluksiin ja sukellusveneisiin. Yrityksen tärkeimpiä asiakkaita ovat eri maiden merivoimat, mutta järjestelmiä toimitetaan myös siviilialuksiin. Noske-Kaeserilla on Saksassa n. 150 työntekijää ja lisäksi ulkomailla n. 50 henkilöä. Vierailu kesti neljä tuntia, josta n. 3,5 tuntia oli luentoesitystä kokoushuoneessa. Esityksissä käytiin yksityiskohtaisesti läpi eri järjestelmien ominaisuuksia. Eniten keskustelua herätti ehkä erilaisten jäähdytysnesteiden ympäristövaikutukset. Esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tehdaskierros, jossa näimme kuinka laitteistoja asennetaan ja testataan. Vierailu oli mielestäni sisältöön nähden liian pitkä, ei erityisen mielenkiintoinen ja todennäköisesti ammatillisesti merkityksetön.
Keskiviikkona jatkettiin oppituntipakettien viimeistelyä varsin leppoisaan tahtiin. Oma kontribuutioni rajoittui esityskuvien kaunisteluun. Lisäksi aamulla keskusteltiin lyhyesti edeltävän päivän yritysvierailusta. Siinä tärkeintä kuulemma oli kontaktien solmimien Saksan merivoimien erääseen tärkeään järjestelmätoimittajaan. Iltapäivällä oli liikuntaa. Ohjelmassa olisi ollut lihaskuntoharjoituksia ja pallopelejä salissa, mutta koska en ollut täysin palautunut vapaa-ajan liikuntasuorituksista pyysin lupaa mennä uimaan. Lupa myönnettiin, ja uin n. tunnin.
Iltapäivän päätteeksi harjoiteltiin laaditut oppituntipaketit. Paikalle saapui myös merisotaopin laitoksen opettajia. Opetuspaketit todettiin monella tapaa puutteellisiksi, ja siksi keskustelu jatkui pitkälle virka-ajan jälkeen. Selväksi tuli kuitenkin, että merisota tulisi tulevan viikon maanantai-iltapäivänä esittää muiden puolustushaarojen opiskelijoille huomattavasti myyvemmin ja virheettömämmin.
Torstaina piti alun perin olla liikuntapäivä ("Tag des Teamsports") grilli-iltoineen. Se olisi ollut erittäin tervetullut ja mukava tapahtuma kurssin yhteishengen ja verkostoitumisen kannalta (omasta näkökulmastani verkostoituminen on tämän kurssin tärkein päämäärä). Liikuntapäivä kuitenkin peruttiin, sillä puolustusministerin käskystä akatemia järjesti seminaarin Bundeswehrin perinteisiin liittyen. Seminaarin tavoitteena on koostaa materiaalia Bundeswehrin uuteen perinneohjeeseen. Edellinen on vuodelta 1982 ja monilta osin vanhentunut. Uuden ohjeen valmistelua varten järjestetään neljä seminaaria, joista tämä oli ensimmäinen. Tämän seminaarin teemana on se, millä tavoin Saksa ja Bundeswehr voivat osallistua tai tukea yhteiseurooppalaisten sotilaperinteiden muodostumista. Tilaisuuteen osallistuu Bundeswehrin ylin johto puolustusministeriä myöten. Tilaisuuden avauksessa puhui puolustusministeri, akatemian sotilassosiologian pääopettaja sekä hollantilainen evp-kenraali. Johdantoluennot käsittelivät sotilasperinteitä ja niihin liittyvää, erityisesti saksalaisia koskettavaa problematiikkaa. Tämän jälkeen keskustelu jatkui neljässä seminaarissa, joissa aihetta käsiteltiin hieman eri näkökulmista. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäseneksi paneeliin, jossa käsiteltiin niitä arvoja, joihin perinteet perustuvat. Tähän paneeliin minua ei kuitenkaan valittu. Sen sijaan koulun johtaja kontra-amiraali S. kutsui minut ja brittiläisen opiskelijatoverini S.D:n osallistumaan hänen johtamaansa paneeliin, joka käsitteli eurooppalaisten asevoimien perinteiden mahdollisia yhtymäkohtia. Pidin seminaarissa lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin suomalaisen näkökulman sotilasperinteisiin. Tärkeimpänä taistelunamme mainitsin Talvisodan sekä perinnepäivinä itsenäisyyspäivän ja lippujuhlan päivän. Mainitsin lisäksi siitä, kuinka Venäjällä arvot ovat menossa päinvastaiseen suuntaan kuin Euroopassa ja kuinka Venäjä vääristelee sotahistoriaansa. Venäjä on sotilasperinteiltään erällä tapaa Saksan vastakohta. Toisessa puheenvuorossani otin esiin sen, miten ongelmallista on että Saksassa ei voida avoimesti ja neutraalisti keskustella kenestäkään muista Toisen maailmansodan sotilaista kuin niistä, jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen. Tästä aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua, johon osallistui mm. huoneessa tällöin istunut Generalinspekteur eli Bundeswehrin komentaja. Ulkomaalaisena minulla on mahdollisuus kysyä tai ottaa kantaa asioihin, joihin saksalaiset opiskelijatoverit eivät ymmärrettävistä syistä halua koskea pitkällä tikullakaan. Tälläkin kertaa alkoi kilpalaulanta siitä, kuka jyrkimmin ja ehdottomimmin sanankääntein ehtii tuomitsemaan Saksan. Pisimmän korren veti tällä kertaa siviiliprofessori, jonka mukaan pysyvä rauha Euroopassa tuli mahdolliseksi vasta sen jälkeen, kun Saksa oli lopullisesti hävitetty. Onneksi keskustelussa oli mukana myös järjen ääniä, mm. eräs kenraali oli samaa mieltä kanssani. Seminaarikeskustelujen jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla. Järjestelyt olivat viimeisen päälle, ja seminaariin sisältyi ilmainen lounas- ja kahvitarjoilu.
Perjantain ohjelmassa oli vedenalaisen sodankäynnin oppitunnin harjoittelu ja arviointi. Jälleen arviointiin osallistui merisotaopin opettajakuntaa (4 kpl), laitoksen johtajan kommodori S:n johdolla. Menetelmä oli edelleen sama: esitys, kommentti- ja kritiikkikierros, ja tarvittavaksi katsotut muutokset. Minulla ei ollut erityistä roolia tässä työssä.
Keskustelu perinteistä jatkui myös luokassa, sillä tiedotusvälineissä oli taas uusi paljastus mahdollisista oikestoradikaaleista ajatuksista Bundeswehrin ammattisotilailla. Keskustelussa kävi ilmi, että irtisanomisperusteeksi riittää esimerkiksi pelkästään jäsenenä oleminen WhatsApp-ryhmässä, jossa jaetaan Wehrmachtiin tai kansallissosialismiin liittyvä kuva, mikäli tätä ei heti keskustelussa tuomitse. Oma selusta suositeltiin suojaamalla paheksumalla kuvan esittämistä ja tämän jälkeen tallettamalla keskusteluhistoria. Eikä tämä edes ole vitsi.
Viikonlopun aikana osallistuin ohjattuun, vapaaehtoiseen vapaa-ajantoimintaan. Oman luokkani (D) jäsenet lähtivät merisotakoulun kolmella purjeveneellä Flensburgista Itämerelle pienelle huvipurjehdukselle.

162.-164. päivä

Maanantaina bussi kohti Rostockia ja merivoimien esikuntaa lähti aamulla jo klo 06.45. Matka sujui odotettua nopeammin n. 2,5 tunnissa ja perillä oli hotelliin majoittumisen jälkeenkin odotteluaikaa hieman yli tunti. Matka-ajan arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä reitti saattaa olla ruuhkainen. Hotelli oli merivoimien esikunnan välittömässä läheisyydessä ja matka auditorioon kesti jalan n. 5 minuuttia. Järjestelyt olivat auditoriossa ulkoisesti kunnossa: saliin oli tehty istumajärjestys ja kaikille oli tulostettu nimikyltit.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.

152.-156. päivä

Maanantai oli vierailupäivä 1. Laivastoon (1. Einsatzflotille) Kielissä, jonne bussimatka kesti n. puolitoista tuntia. Perillä merisotalinja nousi suoraan bussista neljänteen kerrokseen upseerikerholle, jossa vietettiin koko vierailu. Tervehdyssanat lausui kommodori I.P. laivaston esikunnasta. Laivaston henkilöstövahvuus on n. 4000 ja se toimii neljällä paikkakunnalla. Toinen puheenvuoro käsitteli laivaston henkilöstöalan ajankohtaisia asioita. Suurimmat henkilöstövajeet ovat aliupseerien kohdalla. Luennoitsija esitti kuitenkin runsaasti ideoita ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin. Mielenkiintoista oli, että siirtyminen SASPF:iin (vastaa PVSAP:ia Suomessa) oli aiheuttanut ongelmia siksi, että paljon tietoja oli kadonnut matkalla. Seuraavan luennon piti komentaja B.W. aiheesta joukkojen koulutus ja käytettävyys. Pääsanoma oli, että joukot ovat varsin kuormitettuja, ja että henkilöstötilanne heikentää yksikköjen käytettävyyttä. Tämän lisäksi joukkojen osaamisessa on todettu paikoitellen niin suuria puutteita, että yksikköjä ei voida käyttää niille suunnitelluissa tehtävissä. Tauon jälkeen komentaja M.B. puhui laivaston materiaalisesta valmiudesta. Kehitysprojekteja on käynnissä useita, mutta ne etenevät hitaasti. Kalusto on osin hyvin modernia ja osin jo vanhentunutta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että yhdellä toimialalla saattaa yhtä aikaa olla käytössä usean eri valmistajan ja sukupolven järjestelmiä. Seuraavaksi luennoi komentaja A.S. käynnissä olevistä hankkeista. Korveteille hankittua miehittämätöntä tiedustelukopteria ei vieläkään ole saatu operatiiviseen käyttöön. Tilalle on hankittu kaupallinen kamerakopteri (joka muistutti kuvan perusteella erehdyttävästi Phantom II:sta) ja lähetetty sen lennättäjät viikon pituiselle kurssille. Toinen kiinnostava kehitysprojekti liittyi sukellusveneiden passiviseen paikantamiseen ja seuraamiseen. Tämän jälkeen lääkintäkomentaja H.R.F. puhui laivaston lääkintähuollosta. Viimeisen luennon piti komentaja I.S. laivaston kansainvälisestä yhteistyöstä. Tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Ruotsi laivastojoukkojen kanssa ja Hollanti meripataljoonan kanssa. Saksan ja Hollannin meripataljoonien (Seebataillon ja Korps Mariniers) on määrä yhdistää voimansa, joskaan nämä eivät fyysisesti muuta yhteen. Operatiivinen valmius saavutetaan suunnitellusti kuluvan vuoden Northern Coasts -harjoituksessa. Meripataljoona tekee yhteistyötä myös Uudenmaan prikaatin kanssa liittyen taisteluveneisiin (Jurmo- ja Jehu-luokka). Itämeren alueen merivoimien komentajat (-Venäjä, +Norja) kokoontuvat vuosittain palaveriin nimeltä Baltic Commanders' Conference (BCC).
Esitelmien jälkeen nautittiin omakustanteinen upseerikerhon ravintolassa, minkä jälkeen mentiin suoraan takaisin bussiin ja palattiin Hampuriin. Maanantai myös päätti puolustushaaraopintojen ensimmäisen moduulin, eli merivoimien henkilöstöhallinnon opintojakson. Tässä kohden on hyvä todeta, että puolustushaarojen opinnot ovat todellakin täysin eriytyvät: esimerkiksi maavoimalinja on koko tämän viikon opintomatkalla, mm. Tsekissä ja Puolassa.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso, eli merivoimien johamisjärjestelmien (Führungsunterstützung, jatkossa todennäköisesti Informationstechnik) moduuli. Johdantoluennon, joka sisälsi tavanomaiseen tapaan runkosuunnitelman ja opetustavoitteiden esittelyn, piti komentaja Peter Hänle. Tämän lisäksi luennossa käytiin melko laajasti läpi johtamisjärjestelmäalan perusteita, reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä. Melkein kaikkien aiheiden kohdalla luennoitsija lisäsi, että aiheeseen palataan myöhemmin opintojakson aikana, joten niin teen myös muistiinpanojen kohdalla.
Seuraavan luennon piti kommodori T.A. aiheesta merivoimien johtamisjärjestelmät merivoimien esikunnan näkökulmasta. Luento käsitteli johtamisjärjestelmäalan organisaatiota ja hallintoa. Myös ajankohtaisia asioita ja hankkeita tarkasteltiin lähinnä hallinnon näkökulmasta. Saksalaiset kollegat vaikuttaisivat olevan väsymättömiä pohtimaan erilaisia organisaatioita ja johtosuhteita. Itse koen näiden opiskelemisesta olevan vähemmän hyötyä, sillä vaikka onnistuisinkin ymmärtämään ja siten oppimaan miten merivoimen esikunnan johtamisjärjestelmäosaston vastuunjako toimii, olisi se melko varmasti muuttunut silloin, kun tietoa seuraavan kerran tarvitsen. Sen verran kuitenkin opin, että esikunnan osastojen sektorit ja toimistot nimetään siten, että osaston lyhenteen perään laitetaan roomalainen ja arabialainen numero juoksevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kyber- ja informaatiotekniikan toisen sektorin neljännestä toimistosta käytettävä nimitys on "CIT II 4". Käytännönläheisemmästä näkökulmasta erityiseen tarkasteluun pääsi kuitenkin mahdolliset kyberuhkat aluksille. Mahdollisena heikkoutena luennoitsina mainitsi satelliittiyhteydet, joita ei yleensä ole suojattu kyberhyökkäyksiltä.
Keskiviikkona jatkettiin samasta aiheesta mutta pykälää korkeammasta näkökulmasta, kun komentaja S.F. luennoi merivoimien johtamisjärjestelmistä merivoimien näkökulmasta. Saksassa on samoin kuten Suomessa ulkoistettu suuri osa Bundeswehrin tarvitsemasta verkkoinfrastruktuurista yrityksille. Tärkein näistä on BWI, joka on ns. in-house -yritys, eli sen strategiaa johdetaan puolustusminsteriöstä. BWI johti Herkules-nimistä IT-projektia, jonka päämääränä oli yhdistää käytössä olevat kymmenet tietojärjestelmät yhteen alustaan. Projekti ajoittui vuosille 2006-2016 ja sitä voidaan pitää menestyksellisenä. Yhteiseksi tietojärjestelmäalustaksi on muodostunut SASPF. Luentoon sisältyi myös kattava selostus uuden kyberpuolustushaaran (Cyber- und Informationsraum) rakenteesta ja kehityksestä. Valitettavasti melko tarkkaan samansisältöinen esitys kuultiin jo helmikuussa. Käynnissä on myös tietojärjestelmien harmonisointiprojekti (Harmonisierung Führungs- und Informationssysteme / German Mission Network, eli HaFIS/GMN). Tässä projektissa Saksa on johtovaltio, ja sen päämääränä on luoda verkkorakenne, joka voidaan räätälöitä joustavasti tehtävän sekä osallistuvien valtioiden ja liittoumien (Nato, EU) mukaan. Oppia on otettu mm. Afganistanin operaatiosta. Järjestelmän tai järjestelyn on suunniteltu olevan käytössä ensimmäistä kertaa Nato Response Forcella (NRF) vuonna 2018, mutta täysin valmis siitä on tulossa vasta vuonna 2015.
Seuraavaksi eversti H.Z. luennoi johtamisjärjestelmistä operaatioiden johtoesikunnan (EinsFüKdo) näkökulmasta. Nähdessäni mitä organisaatiota luennoitsija edusti, mieleeni tuli heti jo aikaisemmin pohtimani kysymys siitä, kuka Bundeswehriä johtaa poikkeusoloissa. Rauhan aikana operaatioita johdetaan operaatioiden johtoesikunnasta Potsdamista. Oletan, että poikkeusoloissa puolustushaaraesikunnat haluavat johtaa omia joukkojaan. Vaihtoehdoksi yhteisoperaatioiden johtoesikunnaksi jää joko Nato tai EU-esikunnat, tai tämä Einsatzführungskommando. Kysyin tätä tauolla everstiltä, ja hän vastasi rehellisesti, että asiaa ei ole loppuun asti suunniteltu. Hän oikeastaan pahoitteli, että Bundeswehrin päätehtävän johtosuhteita ei ole lyöty lukkoon. Puolustushaaraesikunnilla ei tällä hetkellä ole kykyä tilanteenmukaiseen johtamiseen. Itse aiheesta luennoitsija korosti operaatioesikunnan roolia tulkkina tai välittäjänä operaatioiden monikansallisten johtoesikuntien (esim. ISAF HQ tai OHQ ATALANTA) ja kansallisten suorituskykyjen välillä. Kyseessä on eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli, joskin tilaajana eivät ole suoraan monikansalliset esikunnat. Kysyin, kuinka paljon ja missä organisaatioissa monikansallisten esikuntien asettamat vaatimukset muuttuvat tullessaan Bundeswehrin prosessoitavaksi. Vastaus oli, että vaatimukset eivät juurikaan muutu matkalla. Johtamisjärjestelmien kohdalla tyypillistä on, että operaatiot vaativat kaikkea lankapuhelimesta satelliittidataan jokaiselle johtamispaikalle. Muutaman kuukauden jälkeen kuitenkin yleensä todetaan, että kaikkea ei suinkaan tarvita. Useimmiten kaikkea ei siis tarjota (ja vielä useammin kaikkeen ei edes pystytä). Operaatioiden johtoesikunta suunnittelee ja välittää vaatimukset puolustushaaroille, jotka asettavat käsketyt suorituskyvyt (rakentavat yhteydet, lähettävät joukot, hankkivat materiaalin jne.) Mikäli yksittäisen puolustushaaran omat voimat eivät riitä tehtävän täyttämiseen, operaatioesikunta vastaa joint-tason yhteistyön koordinoinnista.
Lounaan jälkeen oli liikuntaa. Koska liikunnanohjaaja oli sairastunut, oli ohjelmassa vapaata liikuntaa, ja menin uimaan. Melkoista luksusta, varsinkin kun koko altaan itselleni joksikin aikaa.
Iltapäivän päätteeksi 2. Laivaston (1. Einsatzflotille) johtamisjärjestelmäpäällikkö komentaja L. tuli esitelmöimään opintojakson aiheesta omasta näkökulmastaan. Hän aloitti - täällä lähes pakollisen itsensä ja sotilasuransa esittelyn jälkeen tietenkin - räväkästi kertomalla käytännön esimerkeillä höystettynä jo nyt käynnissä olevasta kybersodasta. Kyseessä on matalan intensiteetin sota, mutta toimijat ovat tälläkin hetkellä samat kuin tositilanteessa, myös vastustajan puolella. Merivoimien aluksia ovat monien järjestelmien liittymäpinta ja siten tämän sodan etulinjassa. Merivoimien valmiudet ja ennen kaikkea asenteet eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Myös tekniikassa on puutteita, etenkin ohjelmistojen osalta. Tietoturvaohjelmistot eivät ole päivitettyjä, tai niitä ei ole lainkaan. Suurimpana puutteena luennoitsija mainitsi kuitenkin henkilöstön riittävyyden.
Torstai alkoi merisotalinjan johtajan komentaja S.P.:n palautetilaisuudella. Palaute oli lähes pelkästään myönteistä ja kiittävää, ja kehitettävätkin asiat hän esitti rakentavalla tavalla. Suomalaiseen sotilaskulttuuriin sopeutuneena huomasin olevani oikeastaan yllättynyt siitä, että palaute oli voittopuolisesti myönteistä. Tilaisuuden tärkeintä antia olivat yhden virkkeen palautemenetelmä, yhteishengen ja henkilösuhteiden merkitys sekä merivoimien korkean valmiuden tai oikeastaan joustavuuden tärkeys. Lopuksi komentaja rohkaisi kaikkia tuomaan esiin omat kokemuksensa ja oman persoonansa.
Päivän ensimmäisen luennon itse aiheesta piti kommodori F.B. aiheesta johtamisjärjestelmien tuki ja varustelu. Monet Saksan merivoimien maissa sijaitsevista johtamisjärjestelmistä ja keskuksista on edelleen sijoitettu kylmän sodan aikaisiin kantalinnoitteisiin. Niistä ollaan kuitenkin kustannussyistä luopumassa ja osin jo luovuttu. Luennoitsija piti tätä turhana, sillä tilat ovat useimmiten täysin käyttökelpoisia. Jotkut tilat ovat Naton kanssa yhteiskäytössä, mikä varmistaa niiden tulevaisuuden. Bundeswehrillä on kaksi omaa satelliittia, ComSatBw 1 ja 2. Satelliittiyhteydet ovatkin laivastoyksiköille nykyään ensisijaisen tärkeitä, mutta niilläkin on rajoituksensa. Satelliittiyhteydet eivät yllä mm. napa-alueille, ja niiden tiedonsiirtokapasiteetti on rajallinen. Viestivälineet ja johtamisjärjestelmät ovat osin nykyvaatimuksiin nähden vanhentuneita, jopa uudemmilla aluksilla. Hankinta- ja kehitysprojekteja on käynnissä (näitä ovat mm. MODILE tai C2D2E ja MTWAN), mutta niitä jarruttaa henkilöstöpula (jälleen kerran). Johtamisjärjestelmien tuen suunnittelussa tulisi varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: satelliitit voidaan tuhota tai niitä voidaan häiritä, internet-yhteydet voidaan katkaista tai tukkia ja sähkönjakelua voidaan häiritä. Operaatioiden tulisi silti käynnistyä ja jatkua. Luennoitsija esittikin kysymyksen, miksi aluksilla harjoitellaan ohjauksen tai pääkoneiden häiriötiloja varten, eikä esim. GPS- tai satelliittihäirintää.
Seuraava luento käsitteli kyberulottuvuutta merivoimien alusten näkökulmasta ("Cyber-Fregatte") ja sen piti komentaja R.K. johtamisjärjestelmäkeskuksesta. Moderneilla aluksilla käytännössä kaikki osajärjestelmät ovat verkottuneet ja yhteydessä toisiinsa. Aihetta lähestyttiin pienen ryhmätyön muodossa jossa havaittiin, että tähän järjestelmien verkostoon voidaan päästä varsin useista, yllättävistäkin kohdista. Seuraavaksi käytiin läpi näihin haavoittuvuuksiin liittyviä hyökkäysvektoreita, kuten ammattitermi kuuluu. Luennoitsija korosti, että vaarallisimmat hyökkäykset ovat erittäin luovasti ja huolellisesti suunniteltuja ja totetutettuja. Monet vaarallisimmista hyökkäyksistä noudattavat tarkoituksella tehtyjä rakenteellisia haavoittuvuuksia (ns. Hardware backdoor).
Kieltenopetuksessa oli läsnä vain kaksi henkilöä seitsemänhenkisestä ryhmästä, koska maavoimien opetusryhmä on opintomatkalla. Siksi opetuksen aiheena oli kuullun ymmärryksen harjoitus tulevia SLP-testejä varten (Standardised Language Profile). Tehtävästä teki erityisen haastavan se, että kuuntelun kysymykset olivat saksaksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt.
Myös perjantaina ohjelma alkoi ennen varsinaista opetusta: kaksi henkilöä palkittiin joukon edessä ja kolmannelle pidettiin hiljainen hetki. Viimeksimainittu ei ollut kurssilaisia, mutta koulun henkilökuntaa kuitenkin.
Päivän luento koski merivoimien johtamisjärjestelmäalan varustelua, hankintoja ja ylläpitoa. Sen piti komentaja T.J. liittovaltion varustelu-, informaatiotekniikka- ja infrastruktuurivirastosta (en muista miten olen tämän viraston nimen kääntänyt aiemmin, mutta kyseessä on siis BAAINBw. Viraston tehtävät ja rooli ovat minulle vieläkin vähän epäselvät, ehkä siksi, että sille ei löydy mitään suoraa vastaparia minun kokemusmaailmastani eli Suomesta). Johtamisjärjestelmiin liittyvät hankkeet sekä järjestelmien ylläpito ovat erittäin monimutkaisia projekteja riippumatta hankeen koosta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän lisäksi hankkeet eivät oikeasti kiinnosta ketään, paitsi jos ne epäonnistuvat tai viivästyvät. Projektin johtaja tai hankepäällikkö on yksin. Avaintekijöitä onnistumisessa ovat kokonaiskuva hankkeesta sekä eri tekijöiden koordinoiniti. Luennoitsija viittasi hankepäällikön vastuusta puhuessaan jopa perustuslakiin, mitä itse pidin lähinnä huvittavana. Saksalaiset kollegat eivät kuitenkaan pitäneet tätä mitenkään outona. Olen aikaisemminkin huomannut, että perustuslakia pidetään täällä melko käytännönläheisenä ohjenuorana ja siihen viitataan mielellään. Suomessa perustuslaki edustaa ehkäpä enemmän idealismia ja juhlapuheita, käytäntö on erikseen.
Kokonaisuutena viikko oli valitettavan luentopainoitteinen, joskin useimmat luennot olivat hyviä, muutamaa puisevampaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aihe sinänsä oli varsin tärkeä ja ehkä siitä jotain uutta opinkin.

131.-134. päivä

Varhain maanantaiaamuna lähdettiin bussilla kohti Potsdamia. Matka kesti aika tarkkaan 4 tuntia. Perillä päädyimme paikallisen lääkintärykmentin upseerikerholle, missä seurasi luento Bundewehrin lääkinnän historiasta ja etiikasta. Luennolla tuotiin ansiokkaasti esiin niitä moninaisia ettisiä kysymyksiä, joihin lääkintäjoukot joutuvat käytännössä ottamaan kantaa. Luennon piti lääkintäeversti R. V. Lounaan jälkeen lääkintäeversti S. luennoi lääkintähuollon järjestelyistä Bundeswehrin kansainvälisissä operaatiossa. Saksan panos lääkintätoimialalla on perinteisesti ollut varsin vahva, ja myös Suomi on usein tukeutunut saksalaisten kenttäsairaanhoitoon. Tämän jälkeen Brandenburgin osavaltion sotilaslääkintähuollon aluellinen vastaava, lääkintäkommodori S. luennoi paikallisista järjestelyistä. Tätä luentoa seuranneessa keskustelussa pääteemaksi nousi henkilöstön valinnat kansainvälisiin operaatioihin ja erityisesti palveluskelpoisuuden lääketieteellinen määrittäminen. Ilmeisesti alueellisella organisaatiolla on erityisesti miehistön rekrytoinnissa ja palveluskelpoisuuksien määrittämisessä suuri rooli. Majoitus oli hyvätasoisessa hotellissa, jossa hämmästyksekseni jokaiselle oli oma huone.
Tiistaina tutustuimme lääkinnän toimintanäytökseen ja kalustoesittelyyn (Informationslehrübung Sanitätsdienst Bundeswehr, eli ILÜ SanDstBw). Bussimatka lääkintärykmentin harjoitusalueelle kesti n. tunnin. Perillä seurasi aloitusluento, jossa rykmentin komentaja lääkintäprikaatikenraali W. sekä lääkintäeversti S. esittelivät joukko-osaston sekä näytöksen ja esittelyn kulun. Aamupäivän toimintanäytöksissä seurattiin kahden haavoittuneen potilaan matkaa evakuointiketjussa aina komppanian lääkintäpaikalta evakuointiajoneuvoilla joukkosidontapaikalle ja sieltä helikopterilla kenttäsairaalaan asti. Kenttälounaan jälkeen iltapäivällä oli vuorossa kalustoesittely viidellä rastilla. Näiden aiheina olivat evakuointiajoneuvot, suojelutiedustelu ja kenttälaboratorio, haavoittuneiden henkilönpuhdistusrata, liikkuva erikoisjoukkojen leikkaussali sekä potilasjohtamisjärjestelmä. Lisäksi yhdellä rastilla oli kahvitauko.
Harjoituksessa tuli monta kertaa esiin Bundeswehrin lääkintätoimialaa velvoittava maksiimi: sotilaille on kenttäoloissa kyettävä tarjoamaan vastaavantasoinen hoito kuin Saksassa. Tämä periaate näkyy myös käytännössä. Kenttälääkintään on Bundeswehrissä panostettu voimakkaasti. Monessa puheenvuorossa todettiinkin, että Saksan kenttälääkintä on maailman paras. Kenttäsairaala ensiapuasemineen, teho-osastoineen, leikkaussaleineen ja hammaslääkäriasemineen oli varsin vaikuttava kokonaisuus. Sairaalaan kuuluu mm. elektrotomografialaite, joka painaa 7,5 tonnia. Myös erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettu siirrettävä leikkaussali oli varsin vakuuttava ja hyvin varusteltu kokonaisuus. Siihen sisältyi mm. laitteet, joilla voidaan akkukäyttöisesti valmistaa useiden tuntien ajan leikkaussalihoidon edellyttämä happi ja typpi ilmasta erottamalla. Myös haavoittuneiden henkilöiden puhdistusradan esittely oli varsin hyvin toteutettu.
Keskiviikkona vierailtiin Saksan Punaisen Ristin päämajassa Berliinissä. Punaisen Ristin toimintaa esitteli kolme järjestön toimihenkilöä, joista vanhin paikallolija oli pääsihteerin sijainen J. R. Luentojen sisältö käsitteli punaisen ristin roolia osana Saksan pelastustoimea, väestönsuojelua ja poikkeusolojen lääkintähuoltoa. Järjestestöllä on varsin mittava rooli ja myös lakisääteisiä tehtäviä. Punaisen Risin "brändi" ja logo ovatkin liittovaltion omaisuutta. Silti valtaosa järjestön rahoituksesta tulee hyväntekeväisyydestä ja henkilöstö on pääosin vapaaehtoisia. Luennoitsijat totesivat kuitenkin, että poikkeusolojen suunnitelmissa on puutteita, eikä suursodan vaikutuksiin ole enää vuosikymmeniin toden teolla varauduttu. Tähän halutaan jatkossa panostaa enemmän. Paluumatka takaisin Hampuriin kesti pidempään kuin tulomatka, eli lähes 5 tuntia. Linja-auton penkki tulee tällä kurssilla tutuksi.
Torstain aamupäivän luennot käsittelivät Bundeswehrin lääkinnän yliopistotason koulutusta. Ensimmäinen luennoitsija oli Münchenissä sijaitsevan Bundeswehrin lääkintäyliopiston johtaja, lääkintäkenraalimajuri G.K. Luentonsa hän piti paperista lukien ja se käsitteli pääosin lääkinnän yliopistokoulutuksen yhteistyösuhteita siviilisektorin kanssa sekä tulevaisuuden haasteita. Tämän jälkeen luennoi saman yliopiston pääopettaja (Direktör Lehre), lääkintäeversti H-U. H. Hän käsitteli lääkintäyliopiston (ja koko aselajin) arvoja ja strategiaa. Tämän lisäksi hän esittelin Bundewehrin lääkärien oman koulutusohjelman ja painotti sen käytännönläheisyyttä akateemisten ansioiden ohella. Aamupäivän viimeisen luennon piti lääkintäeverstiluutnantti K.K. aiheesta Bundeswehrin lääkinnän tutkimustoiminta. Luennot päätti tavan mukaan paneelikeskustelu.
Torstai-iltapäivällä kokoontui tulevien kurssien johtajana kehittymistä suunnitteleva työryhmä, jonka jäseneksi minut on valittu. Valmistelin oman panokseni ryhmän esitykseen ja tallensin sen verkkoasemalle.
Perjantai oli työajan tasaus- ja asiointivapaata. Täällä on tapana, että opintomatkoilla väistämättä syntyvät ylitunnit korvataan vapaa-aikana ensimmäisen tilaisuuden tullen. Perjantaina oli mahdollisuus myös pitää lomaa. Koska sekä minun loma- että työaikakirjanpitoni ovat Suomessa, on tilanne jossain määrin keinotekoinen. Niille opiskelijoille, joilla ei ole tunteja työaikapankissa tai jotka eivät tahdo käyttää lomaa, järjestetään kuitenkin opetusta. Toisilla luokilla tämä tarkoittaa itseopiskelua Hampurin suurkaupunkialueella. Toiset luokanvalvojat taas edellyttävät, että itseopiskelu tapahtuu omassa luokassa virkapuvussa. Meidän luokanvalvojamme on tykästynyt liikuntaan, ja niinpä meille järjestettiin perjantaiaamupäivällä ohjattu kuntopiiri, juoksulenkki sekä luento jalkaväkitaktiikasta. Opetukseen osallistui minun lisäkseni 2 muuta henkilöä. Luokkamme vahvuus on 16. Liikuntakoulutuksesta vapautettujen ei tarvinnut osallistua, sillä jalkaväkitaktiikan luennosta ei ilmoitettu etukäteen. Kuntopiiriharjoituksen jälkeen pyysin lupaa poistua, mikä minulle myönnettiin.

Seuraavan viikon olen lomalla. Tällä kurssilla edellytetään, että lomia käytetään normaalisti ja suunnitellusti, joten ajattelin että "maassa maan tavalla". Suomessahan virkaurakurssien aikana ei käytetä lomia muuten kuin yhteisesti käskettynä aikoina, ja loput lomat siirtyvät kurssin jälkeisessä virkapaikassa pidettäväksi. Täällä sen sijaan jokainen vastaa siitä, että lomat ja mahdolliset työaikapankin tunnit tulevat käytetyksi ajallaan. Minä olen tähän mennessä suunnitellut käyttäväni pakollisten kesä- ja joulutaukojen ulkopuolella toistaiseksi vain yhden viikon lomaa, ja se on ensi viikko. Loma tulee todellakin tarpeeseen, sillä kevät on ollut raskas.

126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.