Yhteenveto

Nyt kolmisen kuukautta kurssin päättymisen jälkeen voisi olla sopivaa tehdän jonkinlainen yhteenveto siitä, millainen kurssi sitä oikein tuli käytyä. Omaa oppimista on todella hankala itse arvioida, sillä itsessä tapahtuville muutoksille on aina jossain määrin sokea. Myös kurssia tarkastelen samaan tapaan voimakkaan subjektiivisesti, joten näkökantoihini tulisi suhtautua varauksella tai edes terveen kriittisesti. Siitä huolimatta haluan kirjoittaa ne muistiin, sillä kirjoittaminen on keino käsitellä ajatuksiani. Niinpä tämäkin yhteenveto, kuten koko tämä blogi kaksi vuotta kestäneeltä kurssilta on kirjoitettu ensisijaisesti minua itseäni varten.
Führungsakademie der Bundeswehr on lahjakkaiden ja älykkäiden ihmisten oppilaistos. Bundeswehrin kansalliselle yleisesikuntaupseerikurssille on varsin vaikea päästä, ja sieltä valmistuneita pidetään Bundeswehrissä korkeassa kurssissa. Itse kurssilla ei sitten olekaan yhtä vaikeaa pärjätä, vaan kurssin läpäisevät kaikki sille valitut. Kurssin kärkeen on tietenkin aina kova kilpailu, sillä kurssin järjestys ennustaa voimakkaasti etenemistä virkauralla. Minulle ei täysin auennut miten tämä korrelaatio toimii, mutta se on todennäköisesti useiden tekijöiden summa: parhaiten menestyneet pääsevät kurssin jälkeen vastuullisimpiiin ja näkyvimpiin tehtäviin, mitkä puolestaan johtavat vielä parempiin tehtäviin. Joka tapauksessa Bundeswehrin virkakierto poikkeaa esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian asevoimien virkaurakierrosta. Bundeswehrissä pysytään ja edetään kyvyistä ja motivaatiosta riippumatta ("in and up") kun USA:ssa ylenemiselle vaihtoehtona on vain potkut ("up or out").
FüAkBw:n kuten monien muiden sotilasopetuslaitosten heikkoutena on, että kaikki ovat melko lailla samasta  puusta veistettyjä. Siviiliopiskelijat ja erikoisupseerit sekä tietenkin kansainväliset opiskelijat tuovat palettiin tervetullutta kirjoa, mutta ns. tavalliset upseerit ovat hämmästyttävän homogenista sakkia. Tilanne on valitettavasti sama myös Suomessa. Saamani tiedon mukaan 98 % Bundeswehrin kenraaleista on käynyt tämän kurssin, ja muut 2 % ovat erikoisupseereita, kuten lääkäreitä, insinöörejä tai lakimiehiä. Yhdenmukaisuus ja yhdenmukaistaminen siis vain korostuu kurssin jälkeen. Asiassa on myös hyvät puolensa, mutta monien tutkimusten mukaan homgenisyys on ketteryyttä korostavassa VUCA-maailmssa heikkous.
FüAkBw:n opetuksessa tarkastellaan useimmiten strategista tasoa, sekä poliittis-sotilaallista (turvallisuuspoliittista) että sotilasstrategista. Tämä on selkeä ero Suomen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa painopiste on operaatioiden johtamisessa. Saksan kurssi siis valmistaa upseereita tämän tason tehtäviin, ja hyvä niin. Minulle ei kurssin aikana kuitenkaan käynyt ilmi, millä kursseilla ja missä kouluissa koulutetaan Bundeswehrin operatiivisen ja taktisen tason johtajat? Yhtä kaikki, sotilasjohtamisen opetus oli tällä kurssilla hämmästyttävän vähäistä.
LGAN (Lehrgang General- und Admiralstabsdienst National) on nimestään huolimatta varsin kansainvälinen kurssi. Kurssilaisia oli 91, joista 18 tuli muista maista (17 liittouman maista ja yksi Suomesta) kuin Saksasta. Saksan (sekä liitto- että demokraattisen tasavallan) turvallisuuspolitiikan perusperiaate onkin ollut kansainvälisyys ja liittoumassa toimiminen. Saksa ei koskaan toimi yksin vaan aina osana liittoumaa. Kansainvälinen asennoituminen näkyy myös kurssilla. Kansainvälisiä opiskelijoita kuunnellaan ja heidän mielipiteitään arvostettaan. Käytännössä asia menee kuitenkin usein niin, että kun kansainvälisten opiskelijoiden näkökulma johonkin asiaan on kuultu ja hyväksi todettu, saksalaiset opiskelijat kuitenkin tekeväet kuten ovat tottuneet tekemään. Joustavuus ja valmius muuttaa rutiineja loistivat poissaolollaan.
Kurssin tärkein opetusmenetelmä oli opetuskeskustelu. Keskustelu saatiin aikaan aina, vaikka asia olisi ollut itsestään selvä (osin tämä varmasti johtui arvostelujärjestelmästä, joka kannustaa opiskelijoita hyödyntämään kaikki tilaisuudet päästä ääneen). Valmius esittää asiansa suullisesti nopeasti ja sujuvasti vaikuttaisi olevan yleisesikuntaupseerin ydinkompetenssi, jonka hallinta ennakoi menestystä erityisesti kansainvälisissä esikunnissa. Yhden sanan vastauksia ei Führungsakademiessa juurikaan esiintynyt. Muista opetusmenetelmistä voin todeta, että kurssilla nähtiin loistavia esimerkkejä edistyneestä pedagogiikasta kuten erilaiset aktivoimis- ja oppimispelit, erilaiset aivoriihimenetelmät, ja jopa taiteiden avulla opiskelu. Vastaavasti kuitenkin puuduttavaa luento-opetusta esiintyi myös. Pedagogiset käytännöt oliva siis paikoitellen erittäin korkeatasoisia joskin taso oli vaihteleva.
Erityisen edistyksellisenä nostaisin esiin etiikan opetuksen, joka korostui sekä määrältään että sisällöltään. Myös oikeudenhoidon, sotahistorian ja yhteiskuntaopin opetuksen taso on korkea. Näissä oppiaineissa ei kuitenkaan keskitytty pelkästään sotilaallisiin näkökohtiin sodankäyntiin kuten Suomessa, vaan opetuksessa liikuttiin laajemmalla strategisella ja valtiollisella tasolla. Kieltenopetukselle ja liikuntakoulutukselle oli FüAkBw:ssä hyvät edellytykset. Näiden aineiden tuloksellisuutta kuitenkin heikensi tuntikehyksen huono suunnittelu sekä läsnäolon vapaaehtoisuus. Periaattessa opetuksessa oli läsnäolopakko, mutta valvonnan ja sanktioiden puuttuessa osallistuminen oli käytännössä jokaisen itsekurin ja -kunnioituksen varassa.
Millaiseksi tämän päivän yleisesikuntaupseerikurssi sitten kouluttaa Bundeswehrin nuoret yleisesikuntaupseerit? Kurssitodistuksen etulehdelle on painettu luonnehdinta siitä, millainen saksalaisen yleisesikuntaupseerin tulisi olla. Lainaus on kenraalimajuri Ulrich de Maizièreltä, joka toimi FüAkBw:n johtajana vuonna 1964. Luonnehdinta on samantapainen kuin Suomessa, eli siinä korostetaan ahkeruutta, tarkkuutta, laaja-alaisuutta, luovuutta, aloitekykyä, päättäväisyyttä, ja vaatimattomuutta. Erityisesti mieltäni lämmittää kohta, jossa edellytetään ye-upseerin ymmärtävän ja säilyttävän lämpimät tuntemukset joukkoja kohtaan. Korkealentoisille tavoitteille on tietenkin paikkansa. Oman kokemukseni mukaan yleisesikuntaupseerin arkitodellisuus antaa kuitenkin melko niukasti mahdollisuuksia näiden ideaalien toteuttamiselle, sekä Suomessa että Saksassa.
Ohjesääntöjen noudattaminen, byrokratia ja joustamattomuus eivät oman kokemukseni mukaan ole pelkkä stereotypia saksalaisesta upseerista. Kärjistäen voisi sanoa, että siinä missä Suomessa mennään tyypillisesti tulos edellä ovat Saksassa prosessit etusijalla. Pelisilmää tai menettelytavoissa oikaisemista ei pääsääntöisesti katsota hyvällä. Erityisesti tämä pisti silmään tilanteissa jossa kaikki osapuolet tunnistivat oikean ja helpomman ratkaisun, mutta silti asia toteutettiin hankalemman ja pidemmän kaavan mukaisesti. Hämmästyttävintä oli, ettei kukaan näissä tilanteissa ottanut aloitetta asian korjaamiseksi, vaikka keskinäisissä keskuteluissa ongelma tunnistettiin.
Nykyinen saksalainen sotilasjohtaminen - tai ehkä pikemminkin esikuntatyöskentely - on siis keskusteluorientoitunutta. Silti saksalainen upseeri ajattelee ehkäpä enemmän komentajakeskeisesti kuin suomalainen. Rohkeudesta, luovuudesta ja vastuunkannosta siis kyllä puhutaan, mutta sitä osoittavia jossain määrin karsastetaan. Sama on nähtävissä suhteissa sotilasesimiehiin: päällisin puolin eli ulkoisesti suhtautuminen esimiehiin on Saksassa ehkäpä välittömämpää kuin Suomessa, mutta toisaalta päätöksenteossa komentajakeskeisyys on vielä voimakkaampaa Saksassa. Tehtävätaktiikasta puhuttiin, mutta sen toteuttamisen suhteen oltiin mielestäni Suomea jäljessä. Vaikka jatkuva keskustelu tekee johtamisprosessista heposti hitaan, se saattaa tuottaa laadullisesti parempia suunnitelmia ja päätöksiä.
Korruption suhteen ollaan Saksassa ja Bundeswehrissä erittäin varovaisia. Sisäinen valvonta eli ns. compliance-toimiala oli erittäin tarkka mitä tulee aterioihin, illanviettoihin, lahjaesineisiin ja muihin vastikkeettomiin etuihin. En pidä tätä missään tapauksessa vääränä, joskin joustavuudella ja pelisilmällä voitaisiin joissain tilanteissa ehkä päästä parempiin lopputuloksiin.
Kurssin jälkeen olen sitä mieltä, että FüAkBw:stä olisi paljon enempään kuin mitä koulusta ja kurssista nykyisellään saadaan irti. Kurssilla olisi valtava potentiaali ja suuria mahdollisuuksia, jotka mielestäni suurelta osin hukataan ja menetetään. Mietittyäni pitkään syitä sille, että kurssista ja sen opiskelijoista ei saada enempää irti haluaisin nostaa esiin kaksi omasta mielestäni tärkeää tekijää. Toinen on kurssin arviointijärjestelmä, joka perustuu yksinomaan esimiesten arvioon henkilöstä. Kokeiden, vertaisarviointien ja kaikenlaisen strukturoidun arvostelun puuttuminen johtaa mielestäni siihen, että henkilön pärstäkerroin ja suoriutuminen sosiaalisissa tilanteissa saavat liian korostuneen roolin. Sillä että saksalaiset upseerit kasvavat järjestelmässä, joka perustuu yksinomaan esimiesten arvioon henkilöstä saattaa olla arvaamattomankin suuria seurauksia koko järjestelmälle. Toinen merkittävä haittatekijä Bundeswehrin yleisesikuntaupseerikoulutukselle on perinteiden puuttuminen ja historian painolasti laajemminkin. Laivastotermein ilmaistuna Bundeswehriltä puuttuu riittävän pitkä köli ja suuri peräsin, jotta se pysyisi jonkilaisessa suunnassa. Tämä taustattomuus aiheuttaa mielestäni osan siitä näköalattomuudesta, joka tekee upseereista tavallisia virkamiehiä. Monia muitakin syitä tietenkin on, mutta koululta ja kurssilta puuttui mielestäni suuri osa siitä terveestä ylpeydestä itsestä ja omasta tekemisestä, joka kuuluu jokaiseen sotilasjoukkoon. Perinteitä Saksalla kyllä olisi vaikka muille jakaa, mutta poliitinen ohjaus ja toisaalta itsesensuuri eivät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, mitä perinteitä voidaan kunnioittaa tai edes mitä asioita voidaan käsitellä opetuksessa. Oman käsitykseni mukaan perinteiden ja historian käsittelyn ongelma ei tule poistumaan vielä pitkiin aikoihin. Saattaa jopa käydä päinvastoin niin, että perinteitä ja historian tulkintaa rajoitetaan sitä voimakkaammin, mitä suuremmiksi Bundeswehrille asetettavat sotilaalliset vaatimukset kasvavat. Pasifistien on vaikea myöntää ylilyöntinsä, kun he ovat kerran saaneet niskalenkin saksalaisesta yhteiskunnasta.
Kokonaisuuden ja Puolustusvoimien kannalta lienee kuitenkin viime kädessä tärkeintä se, mitä minä opin kurssilla ja miten minun siellä saamani valmiudet palvelevat Suomen sotilaallista maanpuolustusta. Vaikka tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä, on minun hyvin vaikea vastata siihen itse. Kuten jo yllä totesin on omaa oppimista ja osaamista on vaikea arvioida objektiivisesti, varsinkin ainoana suomalaisena ulkomaalaisella kurssilla. Varmaa on, että osaamiseni suomalaisten upseerien leipälajissa ja osaamisen kovassa ytimessä eli suomalaisten joukkojen operatiivisessa johtamisessa ei ole samalla tasolla kuin suomalaisen yleisesikuntaupseerikurssin käyneillä. Uskallan kuitenkin väittää, että kansainvälinen kurssi on antanut suomalaista kurssia paremmat valmiudet eräisiin muihin tehtäviin, kuten esimerkiksi toimimiseen kansainvälisissä esikunnissa tai Naton johtamisrakenteessa. Yhtä kaikki kurssin käyminen Saksassa oli suomalaiselle upseerille täysin ainutlaatuinen tilaisuus päästä sisälle Bundeswehriin ja saksalaiseen yhteiskuntaan. Olen kiitollinen kaikille henkilöille ja tahoille, jotka soivat minulle tämän mahdollisuuden.

346. - 350. päivä

Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.

302. - 306. päivä

Maanantai aloitti uuden, kahden viikon mittaisen opintojakson "operatiivinen johtaminen II". Tämä opintojakso on osa neljän opintojakson tai harjoituksen pakettia, joka jatkuu pitkälle huhtikuun puolelle. Pakettiin kuuluu siis tämä operatiivinen johtaminen II, ja sitä seuraa harjoitus Joint Endeavour I, joka kestää kolme viikkoa. Näiden väliin mahtuu kuitenkin opintomatka Brysseliin ym. Harjoitusta seuraa viikon mittainen opintojakso "operatiivinen johtaminen III", ja sitä taas harjoitus Joint Endeavour II (kaksi viikkoa). Kun tämä on saatu päätökseen, ollaan siis jo melkein vapun tienoilla.
Harjoitukset toteutetaan osittain hyödyntämällä Naton TOPFAS-sovellusta. Se on tietokonepohjainen sotilasoperaatioiden suunnittelun ja analyysin työkalu. Kaikki eivät sitä kuitenkaan pääse käyttämään, vaan kurssilta pikakoulutetaan järjestelmän käyttäjiksi parisenkymmentä opiskelijaa. Minua ei valittu näiden joukkoon, mikä saattaa ehkä johtua siitä, että Suomi ei ole liittouman jäsen. Toisaalta se voi olla pelkkää sattumaa. Harjoituksessa käytetään jo edeltävältä viikolta tuttua CERASIA-skenaariota, joka sijoittuu keski-Afrikkaan.
Koko kurssin opetussuunnitelmaan tämä opintojakso- ja harjoituspaketti nivoutuu siten, että siinä on tarkoitus yhdistää ja soveltaa aiemmin COPD-opintojaksojen sekä puolustushaarajaksojen aikana opittua. Kaikki tapahtuu siis koko kurssi yhdessä eli yhteisoperaationa (joint), jossa puolustushaarat harjoittelevat käyttäen samaa tilannetta.
Johdantoluennon piti operaatiotaidon laitoksen johtaja eversti V. Käytännön järjestelyistä puhui komentaja K. Seuraavaksi oli opintojakson johdantoluento (tai "keynote", kuten sanonta kuuluu). Sen piti professori N.B. Lontoon King's Collegesta. Luennon otsikko oli operaatiotaidon evoluutio. Luennon ensimmäinen osa käsitteli aihetta historian alusta vuoteen 1945 saakka, ja toinen osa toisesta maailmansodasta nykypäivään. Hän piti luentonsa englanniksi ja se oli oikein viihdyttävää kuultavaa. Valitettavasti sisällöltään se oli melko ohut ja käsitellyt asiat minulle varsin tuttuja jo Santahaminan opinnoista. Mielenkiintoista oli se, että luennoitsija korosti Neuvostoliiton sotataidon korkeaa tasoa. Tämäkin on suomalaisille tuttua, mutta aihe nousee minun kokemukseni mukaan harvemmin esiin länsimaisten sotataidon tutkijoiden esityksissä.
Iltapäivällä oli luento Saksan kansallisen huollon järjestelyistä. Tämän ajan kansainväliset opiskelijat kokoontuivat viimeistelemään kansakuntien illan järjestelyitä, joka on seuraavan viikon torstaina. Jo nyt voin todeta, että juhlista on tulossa ikimuistoiset.
Tiistaina tehtiin pakollisia, vuosittaisia kuntosuorituksia (IGF, Individuelle Grundfertigkeiten. Suomeksi puhutaan PAK- eli pakkisuorituksista, joka tulee siitä, että ne on määritelty pysyväisasiakirjassa (PAK). Niitä ei tosin enää ole, vaan nykyään puhutaan normeista. Normisuorituksista ei ymmärrettävistä syistä silti puhuta.) Kurssi oli jaettu erilaisiin ryhmiin, jotka suorittivat eri rasteja. Ampumaradalla oli myös eriävät ammunnat niille, joille on koulutettu uusi ampumaohjelmisto (NSAK eli Neues Schießausbildungskonzept). Minulle sitä ei tietenkään ollut koulutettu, joten ammuin perusammunnan 5 patruunaa pistoolilla kolmeen tauluun ilman aikarajaa. Tulos oli 5/3: viisi osumaa, vähintään yksi kaikissa kolmessa taulussa eli kiittettävä (Gold). Itse ammunta kesti n. 20 sekuntia, mutta ampuradalla vietettiin n. kaksi ja puoli tuntia. Se ei haitannut, sillä sää oli pitkästä aikaa kirkas pakkanen oli kuivattanut kuralammikot. Tarjolla oli myös hodareita, makeisia ja juomia omakustannehintaan.
Ampumaradan jälkeen vuorossa oli suojelukoulutus ja henkilökohtaisen suojanaamarin käytötaidon tarkastus. Suojanaamari pitää saada päähän tiivisti yhdeksässä sekunnissa. Olisin mieluusti osallistunut harjoitteluun, mutta minulla ei ole henkilökohtaista suojanaamaria täällä mukana. Harmittava virhe, olisi pitänyt ajatella etukäteen ihan omilla aivoilla, vaikka kutsukirjeessä ei puhuttukaan muusta kuin maastopuvusta. Taisteluvarustuksesta ja kunnon repusta ei olisi ollut mitään haittaa, päinvastoin.
Kolmantena suorituksena oli marssi. Perussuoritus on 6 km:n marssi alle 60 minuutissa, joka tälläkin kertaa oli ohjelmassa. Marssi pitää suorittaa vähintään 15 kg painavan repun kanssa. Pakollisen perussuorituksen lisäksi mahdollisia suorituksia ovat 9 km:n marssi 90 minuutissa tai 12 km:n marssi 2 tunnissa. Näitä ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa. Marssireitti kulki läheisillä jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylillä. 6 km/h keskinopeuden säilyttäminen repun kanssa on melko helppoa kovalla ja tasaisella alustalla. Jalkaa joutuu kuitenkin laittamaan toisen eteen siinä määrin reippaasti, että repun ja kenkien on syytä olla mukavat.
Päivän päätteeksi yritin ratkoa koululta lainaamassani kannettavassa ilmenneitä tietokoneongelmia. Sähköposti ei toiminut ja päivitykset eivät latautuneet. Etätuki ei auttanut, joten jouduin viemään koneeni uudelleen asennettavaksi.
Keskiviikkona jatkuivat luennot operatiivisen suunnittelun perusteista. Aamupäivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat kuitenkin kansainvälisille opiskeijoille eriytyvää ohjelmaa, joka sisälsi seuraavan viikon tilaisuuden valmisteluja. Aamupäivän luento käsitteli YK:n rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden erityispiirteitä ja sen piti lihava eversti, jonka nimi meni minulta ohi. Hän korosti YK:n operaatioissa sotilaallisen pilarin olevan vain yksi osa operaatiota ja koordinoinnin muiden pilareiden kanssa olevan ensiarvoisen tärkeää. YK-peraatioiden ylin auktoriteetti on aina siviilillä ja mukana on aina useita valtioita. Nämä aiheuttavat usein haasteita ja sopeutumisvaikeuksia sotilasorganisaatioissa.
Iltapäivän luennot käsittelivät kriisinhallintaoperaatioiden lääkintää sekä logistiikkaa ja voimien keskittämistä. Pitäjinä toimivat entuudestaan tutut koulun opettajat. Lääkintää käsittelevässä luennossa ei ollut juuri mitään uutta tai muistiin kirjoittamisen arvoista. Logistiikan opettaja on oman alansa huippuasiantuntia eversti B., joka opetti omaa luokkaani jo aiemmin COPD-opintojaksossa. Hän osasi jälleen esittää asiansa kiinnostavasti. Logistiikka ei tue operaatioita, vaan logistiikka on oma operaationsa jo aivan itsessään. Logistikkojen tuli olla mukana suunnitelmien tekemisessä, eikä vain vastata vaatimuksiin. Logistiikka vie aikaa, joten ennakointi on välttämätöntä. Mikään ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, joten logistikolla on aina oltava vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tarkemmin ajatellen tämänkin luennon sisältö oli pitkälti saman vanhan kertaamista. No, sehän se on opintojen äiti. Tietokoneeni uudelleen asennus ei ollut vieläkään tullut valmiiksi.
Torstai alkoi liikunnalla ja aiheena oli funktionaalinen kuntopiiri oma keho vastuksena. Sen veti uusi, nuori liikunnanopettaja. Kuntopiiri oli niin perusteellisesti valmisteltu, johdettu ja ohjattu, että varsinaiselle treenille jäi aikaa vain alle 20 minuuttia. Suihkun jälkeen ehdin juuri ja juuri hakemaan ja testaamaan tietokoneeni, ja se näytti taas toimivan.
Aamupäivän luento käsitteli sotapelaamisen teoriaa ja käytäntöä. Luennoitsijan nimi meni minulta taas ohi. Uutena elementtinä jo tutuksi tulleiden sotapelien järjestelyiden päälle tuli Naton käyttämän TOPFAS-sovelluksen antaman mahdollisuudet. Verratessani luennolta saamani kuvaa sotapelien järjestelyistä täällä siihen, mitä sain oppia Maanpuolustuskorkeakoululla voin todeta, että Suomessa asiat ovat varsin hyvällä mallilla, vaikka asia on meillä varsin uusi. Täällä käytettävä ohjesääntö on jo yli kymmenen vuoden takaa. Suomessa sotapelaamisen kulttuuri ei ole yhtä pitkä. Luentonsa lopuksi totesi että sotapelaaminen vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta sen tulokset voivat olla yllättävänkin palkitsevat.
Lounaan jälkeen oli perehdytys viikon kuluttua toteutettavan euroopanmatkan järjestelyihin. Matka toteutetaan ryhmissä, jotka yhteisten Brysselin ja Naton päämajan osuuksien jälkeen hajaantuvat eri ilmansuuntiin. Kohteita ovat ainakin Pariisi/Lontoo, Hollan/Norja, Baltian maat, Israel, Portugali, Wien ja Budapest, Italia sekä Afrikka. Itse päädyin ryhmään joka suuntaa Pariisiin ja Lontooseen. Ranskan ja Iso-britannian yhteysupseerit luennoivat omien maidensa asevoimista ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä perustietoja varmasti päästään syventämään matkan aikana.
Perjantaina syvennettiin CERASIA skenaarioon, ensin kootusti isossa auditoriossa ja sitten luokittain. Sitä ennen kuitenkin komentaja K. kertasi käytännön järjestelyt, ja komentaja B. päivitti seuraavan viikon valinnaisten seminaarien tilanteen. Seuraavalla viikolla on siis tarkoitus valmistautua tuleviin kahteen harjoitukseen eri seminaareissa. Nämä jakautuvat osin käsketysti esikunnan osastoittain ja osin oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi TOPFAS-järjestelmän
käyttäjille annetaan pikakoulutus järjestelmään. CERASIA-esityksen piti komentaja K.
Luokkakoossa luimme ensin skenaarioperusteita n. tunnin ajan, minkä jälkeen laadittiin ryhmätyönä konfliktipuu (syyt ja seuraukset) ja konfliktikartta (toimijoiden keskinäiset suhteet). Opetusta johti eversti V. Kokonaisuutena viikko oli tavanomainen yhdistelmä luentoja ja keskusteluja, joiden lomaan oli onneksi varattu vähän tavanomaista enemmän aikaa itseopiskelulle.

266. - 269. päivä

Maanantaina oli sairaana. Olin vuodepotilaana koko viikonlopun ja vaikka olo oli maanantaina jo vähän parempi, katsoin silti viisaammaksi jäädä kotiin toipumaan vielä yhdeksi päiväksi. Muiden tartuttamisvaaralla ei ole niin väliä, sillä merivoimalinjalla on kiertänyt flunssapöpö jo pidemmän aikaa. Omalla ilmoituksella saa olla poissa kolme päivää. Maanantaina alkoi harjoituksen kolmas ja viimeinen vaihe, jossa laadittuja suunnitelmia testataan ja tarvittaessa muokataan tilannekuvausten pohjalta. Vaiheeseen osallistuu myös kymmeniä vierailevia opiskelijoita muista sotakouluista (mm. Yhdysvalloista ja Itävallasta), mutta valitettavasti ei merisotalinjan ryhmään. Aloituspäivänä oli vierailijoiden vuoksi mm. johdantoluento sekä tervetuliaistilaisuus (ns. Ice Breaker), mutta nämä jäivät minulta kokematta. Itse esikuntatyössä ei edetty kovinkaan pitkälle, kuten tiistaina sain todeta.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.

261. - 265. päivä

Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli  operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.

257.-260. päivä

Maanantai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyn kenraaliharjoituksella. Varsinen esittely on tiistaiaamuna. Harjoittelu tehtiin kuten varsinainen esittelykin, tosin komentajaa kuvaava Senior Mentor amiraali evp. W. ei itse ollut paikalla. Harjoittelu kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen keskusteltiin kuullusta. Palautteessa nostettiin esiin muutamia sisältöönkin liittyviä pienehköjä tarkennuksia, mutta enimmäkseen palaute koski tietenkin sanamuotoja, esitystapaa ja muita pieniä yksityiskohtia. Palautekeskustelun jälkeen jatkui esityksen hienosäätö. Kun esitys oli valmis, tarkensimme omalla osastollani eli tiedustelutoimistossa komentajan tärkeitä tiedustelukysymyksiä (CCIR). Iltapäivällä oli varattu aikaa linjanjohtajan tunnille sekä omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.

249.-251. päivä

Viikon maanantai ja tiistai olivat vapaapäiviä: tiistai oli reformaation 500. vuosipäivä, joka oli määrätty koko liittovaltiossa vapaapäiväksi, ja maanantai puolestaan ns. välipäivä. Käytin molemmat päivät täysimääräisesti diplomityön kirjoittamiseen. Se edistyy, mutta tuskallisen hitaasti.
Keskiviikkona päivä alkoi vasta kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Harjoituksessa tartuttiin työhön ja mentiin suoraan asiaan, eli voimanlähteen kriittiseen tarkasteluun. Tälle varattu aika ylitettiin tavanomaisista syistä, eli johtajan tai kouluttajan roolin itselleen omaksuneilla oli liikaa sanottavaa siihen nähden, että kyse on aikuisopiskelijoista. Kun puheet oli puhuttu jaettiin opetusryhmä kolmeen pienryhmään, joissa analysoitiin operaatiolinjoja ja ratkaisukohtia (Decisive Conditions). Esikuntapäällikkö päätti, että merivoimakomponentti joudattaa Joint Force Commandin operaatiolinjoja ja päätöskohtia (Decision Points), vaikka näin ei välttämättä tarvitse olla. Lisäksi käytössä oli merivoimakomponentin alustava operatiiviinen tehtävä. Vaikka aikaa oli vähän, saimme melko helposti kasaan liudan ratkaisukohtia. Niiden löytämisessä oli jonkin verran apua aikaisemmasta analyysistä tekijöiden ja avaintekijöiden parissa, mutta pääosassa oli kuitenkin ihan perinteinen, luova esikuntatyö. Kuhunkin ratkaisukohtaan laadittiin muutamia vaikutuksia, joita ratkaisukohdan saavuttaminen edellyttää. Lopuksi ratkaisukohdat kirjoitettiin paperilapuille, jotka laitettiin nuppineuloilla valtavalle taululle. Taululle laitettiin myös operaatiolinjat ihan fyysisesti narua nuppilneuloilla kiinnittämällä.
Illalla osallistuin viran puolesta Hampurin, Lyypekin ja Kielin kaupunkien yhteiselle vastaanotolle satavuotiaan Suomen kunniaksi Hampurin raatihuoneella.
Torstaina aamu alkoi liikunnalla. Ohjausta ei taaskaan ollut, mutta sisäjalkapallopeli sentään saatiin aikaan. Osallistujia oli kymmenkunta ja tappioihin voidaan lukea yksi venähtänyt nilkka. Tunnin lopuksi tein jälleen yhden osasuorituksen palveluskuntoisuusmerkkiä varten: tällä kertaa vuorossa oli ketteryyskoe, joka minun ikäluokalleni sisälsi naruhyppelyä yhtäjaksoisesti 80 kertaa juoksuaskeleella. Helppo homma.
Tämän jälkeen oli käsketty kurssi kolmiriviin (eli ns. Antreten) ja kurssin johtaja eversti H.W. ilmoitti kurssin koulun johtajalle, amiraali C.S.:lle. Hän ilmoitti kahden ilmasotalinjan opiskelijan ylennyksestä, toinen majuriksi (taisi olla kolmanneksi viimeinen kapteeni kurssilla) tai toinen everstiluutnantiksi. Ylennystilaisuudet ovat täällä varsin leppoisia ja epäsotilaallisia Suomeen verrattuna, jossa ylentäminen on vakava asia. Ylennyksen merkitys on myös aivan toinen, sillä sotilasarvo liittyy kiinteästi palkkaluokkaan.
Harjoituksessa oli vuorossa toinen oikeudenhoidon tietoisku. Koulun lakimies G.S. käsitteli Saksan perustuslain suhdetta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin sekä Naton ja Euroopan neuvoston ratkaisuihin. Kuten olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, on hänen opetuksensa pedagoisesta näkökulmasta täysi katastrofi, ja jätänkin nykyään muistiinpanot suosiolla tekemättä. On valitettava tosiasia, että en saa yhdestäkään hänen esittämästään ajatuksesta siinä määrin kiinni, että voisin viedä sen jonkinlaiseen koherenttiin johtopäätökseen saakka, enkä koe, että irrallisten sirpaletietojen ylös kirjaaminen opettaisi minulle juuri mitään. Paitsi tietenkin irrallista sirpaletietoa, joka tosin sekin saattaisi melko todennäköisesti olla väärin ymmärretty.
Tietoiskun jälkeen palattiin itse aiheeseen, eli operaation perusrakenteen laatimiseen. Jouduin kuitenkin lähtemään aika pian lounaan jälkeen, sillä matkustan Suomeen.
Perjantaina osallistuin yleisesikuntaupseerikurssin päätöstilaisuuteen Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa ja iltajuhlaan ravintola Pörssissä. Oli mukava vierailla kotimaassa, nähdä vanhoja kurssikavereita ja juhlistaa suurta päivää. Samalla oli hieman haikeaa, että oma valmistumiseni on edelleen n. vuoden päässä, jos kaikki menee suunnitellusti.
Mukava päätös lyhyelle ja siksi leppoisalle viikolle.

239.-243. päivä

Maantai aloitti uuden opintojakson ja samalla kurssin ensimmäisen harjoituksen. Jakso kestää kokonaisuudessaan 8 viikkoa ja jakautuu kolmeen osaan: XERXES I, jossa tutustutaan skenaarioon ja laaditaan suunnitteluperusteet (2 viikkoa), XERXES II, jossa laaditaan operaatiosuunnitelma ja -käskyt (4 viikkoa), sekä tilanteenmukainen vaihe XERXES III, jossa pelataan laadittuja suunnitelmia sovelletussa tilannekehyksessä. Viimeisessä vaiheessa opetusryhmää täydennetään ennakkotietojen perusteella muutamalla ulkomaisella opiskelijalla liittolaismaiden sotakouluista. Koko jakso pidetään eri rakennuksessa kuin normaalisti siksi, että siellä on mahdollista jakaa luokka väliseinillä kahdeksaksi eri työpisteeksi. Kahden ensimmäisen osan aikana yhtenevät opinnot kuten kieltenopetus ja liikunta jatkuvat normaalisti ja päivät päättyvät viimeistään klo 17, mutta soveltavan vaiheen ajankäytöstä ei sanottu mitään sitovaa. Todennäköisesti silloin yhtenevät opinnot jäävät väliin ja päivätkin saattavat venyä vähän pidemmiksi.
Johdannon jälkeen opintojakson johtaja komentaja C.F. esitteli harjoituksessa käytettävän skenaarion. Se on nimeltään Skolkan ja sijoittuu Itämerelle. Tämän jälkeen esittäytyi opetusryhmän Senior Mentor vara-amiraali evp W. Myös harjoituksen muut opettajat, komentajat K. ja S. sekä komentaja evp S. esittäytyivät lyhyesti. Aamupäivän päätteeksi operaatiotaidon pääopettaja komentaja S.R. piti luennon liittouman eri johtamistasoista (Command & Control). Asia on periaatteessa yksinkertainen ja helppo, mutta käytännössä se ei sitä suinkaan ole, minkä osoittavat jo pelkästään johtamistasoissa ja -rakenteissa eri harjoituksissa varsin usein esiintyvät ongelmat. Johtamisen yhtenäisyys (Unity of command) on sodankäynnin perusperiaate joka tarkoittaa sitä, että johtamisrakenne on selkeä ja ymmärrettävä, se vähentää kitkaa, mutta on samalla myös joustava ja sopeutumiskykyinen. Ennen kaikkea johtamisrakenteesta ja mahdollisista muutoksista siinä on sovittava etukäteen, ennen kuin sitä tarvitaan operaatiossa. Operatiivisen suunnittelun ajankäytöstä todettiin, että suunnitteluun käytettävissä olevasta ajasta n. 30 % tulisi käyttää tilanteeseen tutustumiseen ja ideointiin, n. 50 % suunnitteluun ja ajatustyöhön ja vain n. 20 % suunnitelman laatimiseen eli kirjoitustyöhön. Kuulostaa järkevältä. Iltapäivällä ei ollut opetusta, mutta käytin pari tuntia perusteasiakirjojen selaamiseen, mihin aika olikin tarkoitettu.
Tiistaina päivä alkoi englannin opetuksella. Taas mentiin leppoisasti keskustellen ja elokuvaa katsellen, onneksi tällä kertaa sentään valmistauduttiin elokuvaan käymällä läpi hieman sanastoa etukäteen. Tunti alkoi kahdeksalta ja oli ohi jo yhdeksältä.
Harjoituksen tiimoilta vuorossa oli luento tiedustelusta, tarkemmin ottaen CPOE:stä (Comprehensive Preparation of the Operational Environment. Luennon piti ehkä hieman yllättäen opiskelijakollegani, vaikka merisotaopin laitoksella on oma tiedusteluun erikoistunut opettajansa. Tämä oli kuulemma vain delegoinut opetustehtävänsä kurssilaiselle sillä verukkeella, että kurssilainen saa tilaisuuden osoittaa ammattitaitonsa arvioijille. Joka tapauksessa oppitunnin tärkein anti oli, että kaikki esikunnan osastot osallistuvat tilannearvioon, tiedusteluosasto vain johtaa toimintaa. Liittoumatasolla tilanteen esittelytilaisuus kestää n. 3 tuntia.
Seuraava luento käsitteli huollon ja logistiikan operatiivista suunnittelua ja sen piti komentaja H.W. Hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta pöytään, vaan kävi nopeasti läpi operaation koko suunnitteluprosessin logistiikan näkökulmasta. No, näkökulma oli tietenkin uusi, mutta sisältö sinällään ei.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen johdantoluento käsitteli lääkintähuoltoa ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Lääkintää käsitellään Saksassa huollosta erillisenä, itsenäisenä aselajina tai jopa puolustushaarana ja luennoitsija kertoi, että myös Natossa kehitys on menossa tähän suuntaan. Yläkäsitteeksi tulisi tällöin Support tai Sustainability. Suomessa Sotilaslääketieteen keskus kuuluu toistaiseksi Logistiikkalaitoksen alaisuuteen. Myös tässä esityksessä käytiin läpi suunnitteluprosessin eri vaiheet lääkinnän näkökulmasta.
Lounaan jälkeen seurasi johdantoluento johtamisjärjestelmänäkökulmasta suunnitteluprosessiin. Keskeistä on selvittää, minkä joukkojen ja esikuntien tarvitsee vaihtaa tietoa keskenään, missä vaiheissa ja millä suojaustasoilla. Näiden tietojen sekä johtosuhteiden perusteella voidaan jo aika pitkälle suunnitella operaation johtamisjärjestelmäalan toiminta-ajatus ja verkkorakenne.
Illan ohjelmassa oli brittiläisen opiskelijatoverini järjestämä Trafalgar Night Dinner. Järjestelyt olivat erinomaiset kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Keskiviikon aamutunnit oli varattu luokanvalvojan käyttöön. Hän on kuitenkin harjoituksessa Hollannissa, joten luokkani jäsenet saivat nämä tunnit muuhun käyttöön. Aamupäivän johdantoluento käsitteli kauppamerenkulun ja liittouman merivoimien yhteistoimintaa ja ne piti komentaja evp A.S. Luennon avainsanoja olivat mm. NCAGS ja AWNIS, jotka tarkoittavat Naval Co-Operation and Guidance for Shipping sekä Allied Worldwide Navigation Information System. Yhteistyön muodot ovat moninaiset ja ne vaihtelevat eri uhkatasoissa. Ensijaisesti kyse on tietojen vaihdosta kauppamerenkulun kanssa ja merivoimien/sotilasorganisaation viestinnästä kauppamerenkulun /siviiliyhteiskunnan suuntaan. Toiminnan päämääränä on pikemminkin merenkulun vapaus ja turvallisuus kuin operatiiviset tavoitteet. Toisaalta yhteistoiminnasta ja tietojen vaihdosta voi olla merkittävää hyötyä myös tilannekuvan ja tiedustelun kannalta, etenkin ns. harmaassa vaiheessa. Luennoitsija toi toistuvasti esille oman toiminimensä ja osaamisensa merivoimien ja kauppamerenkulun rajapinnassa. AWNIS vaikutti mielenkiinoisesta järjestelmältä siinä, että se tulkitsi siviilimerenkulun tarvitsemalle selkokielelle paljon siitä, minkä liittouma tuo julki laivastojargonilla (APP-11, jne.). Tärkeä työkalu yhteistyössä on Nato Shipping Centren nettisivusto (http://www.shipping.nato.int/nsc.aspx).
Lounaan jälkeen siirryttin ryhmätöiden pariin, jossa laadittiin laajan turvallisuuskäsityksen mukainen tilannearvio skenaarion pohjalta (PMESIIG, eli Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure ja Geographic). Tulokset esitellään perjantaina.
Torstaina päivä alkoi liikunnalla (lentopalloa isolla pallolla ja sählyä). Koko loppupäivä oli varattu ryhmätöille tilannearvion laatimseksi SKOLKAN-skenaariosta. Koko työryhmän yhdistetty välitarkastelu pidettiin klo 14.30 iltapäivällä ja tulos näytti jo ihan siedeltävältä. Aikaa jäi myös havaittujen puutteiden korjaamiseen sekä aina pakolliseen yhdenmukaistamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn.
Perjantai aloitettiin CPOE:n esittelyllä. Se kesti kaikkineen reilun tunnin ja palautetilaisuus vielä lähes toisen mokoman. Haasteena tilanteen tarkastelussa oli kaivaa lähinnä strategisella tasolla liikkuneista lähteistä ne seikat, jotka ovat olennaisia taktisella tasolla. Tarkastelussa olivat jälleen läsnä useimmat merisotaopin laitoksen opettajat. Senior mentor eli vara-amiraali evp W. kuvasi MCC:n komentajaa ja esitti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä esityksen aikana.
Kokonaisuutena viikko sisälsi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, mikä teki siitä toisaalta pitkän ja raskaan tuntuisen.

226.-230. päivä

Tämä viikko aloittaa uuden, kaksi viikkoa kestävän seminaarin aiheesta voiman projisoiminen. Seminaarin johtajana toimii koulun yhteysupseeri Yhdysvalloista, kommodori J.H. Siksi koko seminaari pidetään englanniksi. Seminaari "Power Projection" tai "Salamis", kuten sen uusi nimi kuuluu, tuntuu siis todella tervetulleelta hengähdystauolta saksankielisen opetuksen lomaan.
Maanantai alkoi sillä, että merisotaopin laitoksen pääopettaja kommodori C.M. kävi ilmoittautumassa luokalle ennen siirtymistään merivoimien suunnitteluosastolle. Hän kiitti yhteisestä ajasta ja kertoi kolme pointtia jäähyväisiksi. Ensinnäkin viitekehyksemme muuttuu kurssin jälkeen: emme enää ajattele yksikköjä, joukkoja tai järjestelmiä. Sen sijaan viitekehyksemme on merivoimat, puolustusvoimat, tai jopa puolustuspolitiikka. Viitekehystä kannattaa vaihtaa tietoisesti, koska vaihto on joka tapauksessa edessä. Toiseksi, mikäli päädymme puolustusministeriön (eli Saksan pääesikunnan) palvelukseen, on edessä toinen todellisuus, ja myös siihen on vain sopeuduttava. Kolmas pointti oli hieman epäselvä, mutta se liittyi siihen miten hienoa on opettaa - opetustehtäviin meidän tulee aina tarttua mikäli mahdollista.
Tämän lyhyen puheenvuoron jälkeen päästiin aloittamaan itse seminaarin aiheesta. Kommodori H. aloitti esittelemällä seminaarin läpivientisuunnitelman ja pelisäännöt. Tämän jälkeen aiheena oli johdatus operaatiotaitoon, merioperaatiotaitoon ja amerikkalaiseen operatiiviseen ajatteluun. Teoreettinen johdanto kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen tarkasteltiin Yhdysvaltojen laivaston operatiivisen ajattelun kehitystä maailmansotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan aikana. Erityistarkastelun kohteena oli Tyynenmeren sota ja siinä keskeisellä Tyynellämerellä 1943-44 käyty Granite-kampanja.
Yhdysvalloissa käytetään operaatioajatuksen ja komentajan tahdon käsitteiden lisäksi operatiivisen vision käsitettä. Visio on se tie, jota pitkin operaatioajatukseen päädytään. Komentajan tahto on lähempänä visiota, mutta oikeastaan komentajan tahto pukee sanoiksi operaatioajatuksen. Käsitteet varmasti tarkentuvat seminaarin aikana, kun tehtäväksi tulee operaatioajatusten muotoilu historiallisten esimerkkien pohjalta. Tätä tarkoitusta varten seminaarin johtaja jakaa joka päivä artikkelin tai kaksi luettavaksi seuraavan päivän opetuksen perustaksi. Tämä vaikuttaa erittäin lupaavalta, sillä mielestäni itse luetun pohjalta keskustelu on juuri se opetusmenetelmä, jota yleisesikuntaupseerikurssilla tulisi suosia. Tähän asti se on ollut täällä valitettavan vähällä käytöllä.
Tiistai alkoi keskustelulla edellisenä päivänä jaetuista lukutehtävistä.
Yhdysvaltojen laivaston henkilöstövahvuus on 324 627 henkilöä. Laivastolla on 10 lentotukialusta. Lentotukialuksia on monilla mailla, mutta Yhdysvallat on niiden(kin) suhteen täysin ylivoimainen. Lentotukialukselle laskeutuminen on yksi vaikeimpia lentotehtäviä, varsinkin yöllä, ja säällä ja merenkäynnillä on vaikutuksia. Näkyvyys on suurin rajoittava tekijä. Tukialuslentokoneiden toimintamatkalla on suuri vaikutus alusten taktiseen käyttöön. Lyhyempi toimintamatka pakottaa ajamaan tukialuksen riskialttille toiminta-alueelle. Tukialuksen toiminta-aika on toinen merkittävä taktinen tekijä. Yleensä tukialus operoi kuusi päivää, minkä jälkeen alus huoltaa yhden päivän. Ampumatarvikkeiden, ruoan, tarvikkeiden ja polttoaineiden varastot riittävät yleensä viikoksi. Lentopäivät ovat yleensä 12-tuntisia ja lentotehtäviä on n. 120 päivää kohden. Lentopolttoainetta riittää 32 päivän lentotoimintaan. Lentotehtävien rajoittava tekijä on henkilöstön jaksaminen. Lentotukialukset liikkuvat yleensä tukialusosaston osana (Carrier Strike Group), paitsi pakottavissa tilanteissa, esim. jos sää tai tarvittava nopeus estää suojaavien osien mukaan pääsemisen.
Seuraavaksi yhdysvaltalainen opiskelijatoverini T.R. kertoi palveluksestaan Nimitz-luokan tukialuksella. Lentotukialus on suomalaisella mittapuulla miltei käsittämätön laitos: 100 000 tonnia, 333 metriä, 5700 henkilöä, yli 30 solmua, tankkaus 20 vuoden välein, neljä katapulttia, 90 lentokonetta. Esitys keskittyi lentotoimintaan, erityisesti E-2C Hawkeye -ilmavalvontakoneella, jollaisella hän oli palvellut. Tämän jälkeen ranskalainen kollegani P-L.J. kertoi Ranskan lentotukialuksesta ja muista voiman projisoimisen keinoista. Ranskan aina lentotukialus on paljon pienempi kuin amerikkalaiset, mutta ranskalaset ottavat siitä enemmän irti. Alusosasto voi operoida 45 vuorokautta ilman ulkoista tukea. Lentosuorituksia voi tehdä 100 päivässä 7 päivän ajan. Alus on 5 vuorokauden valmiudessa 65 tai jopa 70 % toiminta-ajastaan (vertauksena amerikkalaisten lentotukialusten käytettävyys on n. 50 %). Lisäksi Ranskalla on 150 mereltä laukaistavaa risteilyohjusta jaettuna kahdeksalle fregatille ja kuudelle sukellusveneelle.
Aamupäivän lopuksi kommodori H. kävi nopeasti läpi ristelyohjusten ja laivatykistön suorituskyvyt, käytön ja kehitysnäkymät. Lisäksi hän esitteli Yhdysvaltojen käsityksen A2/AD-uhkasta ja vastaamisesta siihen. Käsiteen A2/AD (Anti-Access/Area-Denial) on muuten kielletty U.S. Navyssä. Lopuksi jaettiin vielä päivän lukuartikkelit, jotka ovat seuraavan aamun keskustelun pohjana.
Lounaan jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi tarinointia Saksan yleisesikunnan historiasta, painopisteen ollessa edelleen kansallissosialismin ajan yleisesikunnan rakenteen analyysissa. Kansallissosialistinen hallintojärjestelmä oli polykraattinen, eli vallan keskuksia oli useita. Yllättäen suuri osa opetuksesta oli saman kertausta, minkä kuulimme jo viime viikolla. Vielä yllättävämpää oli, että kukaan ei huomauttanut tästä everstille, enkä minäkään ottanut sitä asiakseni.
Iltapäivän lopuksi oli vielä vapaamuotinen tapaaminen kahvin äärellä kansainvälisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAI) merivoimaopiskelijoiden kanssa. Tähän vapaaehtoiseen tilaisuuteen päätin kuitenkin olla osallistumatta muiden kiireiden vuoksi.
Keskiviikon keskustelu artikkelin pohjalta koski aluksi artikkelin aihetta, joka oli Yhdysvaltojen tukialusjärjestelmän taloudellisuus, innovatiivisuus, panos/tuotos-suhde ja tulevaisuus. Keskustelu polveili kuitenkin moneen suuntaan, mm. moninapaiseen maailmanjärjestykseen, autonomisten aseiden käyttöön liittyviin eettisiin kysymyksiin, ja tietenkin littoumapolitiikkaan. Keskustelu oli erinomainen muuten, mutta lähes 20 hengen ryhmässä aihe ehtii vaihtua monta kertaa ennen kuin puheenvuoro sattuu omalle kohdalle.
Tämän jälkeen brittiläinen opiskelijatoverini piti esitelmän voiman projisoinnin ei-tappavasta puolesta, ja vieläpä tarkastelemalla Venjäjän informaatio-operaatiota Krimin valtauksessa. Hän rakensi esityksensä vertaamalla esimerkkejä siitä mitä Venäjä teki Krimillä brittiläiseen ymmärrykseen siitä, kuinka hyökkäyksellsiä informaatio-operaatioita tehdään. Vertailu oli mielestäni virkistävä, sillä se nosti esiin erot venäläisen ja brittiläisen sotataidon tämän alahaaran välillä. Esitelmässä käytetyt esimerkit Krimiltä olivat tuttuja, mutta esitelmän jälkeisessä keskustelussa nousi esiin uusiakin näkökulmia. Saksalaisilta upseereilta tuntuu löytyvän yllättävän paljon ymmärrystä Venäjän toiminnalle. Yllättävää tämä on siksi, että kaikkialla toisaalta korostetaan kansainvälisen sopimusjärjestelmän merkitystä.
Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin voiman projisoiminen mereltä rannikolle, eli amfibio-operaatiot. Kommodori H. esitteli Yhdysvaltojen amfibiset suorituskyvyt, jotka jakautuvat merivoimien (laivaston) ja merijalkaväen kesken. Merijalkaväki on Yhdysvaltojen asevoimien eliittiä. Merijalkaväki on ainoa neljästä puolustushaarasta, jonka tehtävät on erikseen määritelty laissa. Erikoista tässä on se, että puolustushaaran lakisääteisiin tehtäviin kuuluu amfibiotaktiikan ja -välineiden kehittäminen. Amfibinen operaatio tehdään muistisäännön PERMA mukaan: Planning, Embarkation, Rehearsal, Movement, Action, eli suunnittelu, lastaaminen, harjoittelu, kuljetus ja hyökkäys. Viimeisen luennon ennen kounasta piti jälleen brittiläinen kollegani T.M., joka esitteli kuninkaallisen merijalkaväen näkökulman amfibio-operaatioihin.
Iltapäivän liikuntakoulutus oli peruttu, koska koululla vieraili Singaporen asevoimien komentaja. Hänen esityksensä sitä seuranneine keskusteluineen n. puolitoista tuntia. Loppuiltapäivän tunnit oli varattu jaettuihin artikkeleihin tutustumiseen.
Torstai-aamun keskustelu käsitteli amfibio-operaatioita ja tarkemmin ottaen sitä, onko Yhdysvaltojen asevoimien amfibisten järjestelmien ja metodien kehitys jäänyt jälkeen mahdollisten vastustajien kehityksestä, eli onko ylivoima kaventunut. Keskustelu laajeni myös käsittämään amfibisten operaatioiden luonnetta laajemminkin. Tämän jälkeen kommodori piti esityksen voimanlähteen määrittämisestä Yhdysvaltain laivaston käyttämän mallin mukaan. Esityksen ongelmat olivat samansuuntaisia mihin olen tottunut jo Suomessa: voimanlähde on todella monipolvinen käsite ja sen määrittelyyn on yhtä monta menetelmää kuin on määrittelijääkin.
Seuraavaksi pidettiin lyhyt käytännön harjoitus edellisenä päivänä luettavaksi annetun toisen artikkelin pohjalta, joka käsitteli Falklandin sotaa. Luokka jaettin kahteen ryhmään, joista toinen tarkasteli kysymyksiä Argentiinan ja toinen Iso-Britannian kannalta. Tarkasteltavat kysymykset eivät olleet kummallakin ryhmällä täysin identtiset, mutta samansuuntaiset kuitenkin. Artikkelin pohjalta tuli määrittää osapuolten voimanlähteet ja arvioida niiden oikeellisuutta. Lisäksi tuli arvioida operaatioajatusta eri kriteerien pohjalta. Hyvä harjoitus kehittämään operatiivista ajattelua. Tämänkaltaisia teksteihin perustuvia tapausharjoituksia tulisi olla paljon enemmän, jotta toistoa syntyisi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, koska maavoimat oli taas sidottu johonkin ilmeisesti tärkeämpään. Käytin vapautuneen ajan opinnäytetyön viimeistelyyn. Illalla oman kurssini kansainväliset opiskelijat järjestivät grilli-illan seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille perheineen. Omasta tervetuliaisillasta on siis kulunut jo vuosi, ja kylläpä aika onkin mennyt nopeasti. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta ihan vähän aikaa sitten.
Perjantain ohjelmassa oli johdatus seuraavalla viikolla järjestettävän lyhyen analyysi- ja suunnitteluharjoituksen tilanteenkuvaukseen. Se on melko suppea, vain n. 40 sivua, ja kuvaa monikansallista merioperaatiota Persianlahdella. Lisäksi minulla oli henkilökohtainen palautekeskustelu merivoimalinjan johtajan komentaja S.P.:n kanssa, ja se meni hyvin.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin suunniteltu ja ennen kaikkea toteteutettu paketti, yksi kurssin parhaimmista tähän mennessä. Sisältöä oli kuitenkin ehkä vähän liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden. Seminaarissa käytetty kieli eli englanti kuitenkin helpotti tiedon omaksumista jonkin verran ja teki myös omien kommenttien ja kysymysten esittämisestä rennompaa. Huomasin saman myös muista merivoimalinjan kansainvälisistä opiskelijoista (paitsi ehkä ranskalaisesta).

93.-97. päivä

Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:

1. Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
2. Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
3. Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
4. CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
5. Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.

Keskeisiä yheteistyön muotoja ovat etenkin logistiikka ja tietojen vaihto. Erityinen haaste on vakauttamisen ja jälleenrakentamisen väliin jäävä siirtymavaihe (yleensä n. 2-3 vuotta), jolloin alueella on vaara sortua uuteen sotaan. Tälle jaksolle on erityisen vähän asiantuntijoita tai osaamista, sitä ei löydy sotilailta eikä oikeastaan siviileiltäkään. Epävakaat alueet ja korruptio kulkevat pitkälti yhtä jalkaa, joten rahaa jakamalla siirtymävaihetta ei voi ratkaista. Luennoitsija kritisoi voimakkaasti myös avustusorganisaatioita, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä sotilaiden kanssa. Hänen mukaansa se on teeskentelyä, sillä yhteistyö on tapahtunut tosiasia, vaikka sitä ei myönnettäisi. Aseet voi saada vaikenemaan vain asevoimalla. Luento oli erittäin asiantunteva, hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.