356. - 360. päivä

Maanantai aloitti Joint Endeavour II -harjoituksen toisen viikon. Tällä viikolla on tarkoitus toteuttaa kaksi synkronointikierrosta. Näin välissä tilanne ei ilmeisesti muutu, eli ensimmäiset koordinointikokoukset ovat ikäänkuin harjoituksia. Niiden jälkeen korjataan havaitut puutteet ja toisella kierroksella pidetään oletettavasti tiiviimmät mutta paremmat kokoukset operaation synkronoimiseksi. Itse pidän omituisena sitä, että tilanne ei kahden viikon harjoituksen aikana kehity lainkaan, vaan pysyy staattisena. Enemmän voimavaroja jää tietenkin suunnitteluun, mutta toisaalta ilman tilanteen muuttumista harjoitus seisoo paikoillaan ja suunnittelusta puuttuu dynamiikka. Syötteiden puuttumista ei myöskään ole tuotu selvästi esiin, vaan harjoituksen aika etenee (skenaariossa mennään nyt syyskuun puolessavälissä). Joka tapauksessa selvää on, että harjoituksen päämääränä ei ole tilanteen elättämäinen vaan operaation synkronointi suuressa yhteisoperaatioesikunnassa.
Yhteensovittamisessa käytetty prosessi on lähes kaikille opiskelijoille melko vieras, joten toiminta on monelta osin haparoivaa. Esikunnan osastoissa pohditaan paljon eri työryhmien roolia ja työnjakoa. Osansa tässä saattaa olla myös harjoituksen järjestelyissä: esikunnan sisäistä tiedonkulkua ei ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, eikä päivittäistä yhteenvetoa esikunnan työn tuloksista järjestetä. Tämä johtaa siihen, että osastoissa tehdään osittain päällekkäistä tai jopa ristiriitaista työtä. Kokouksissa suunnitelmat tietenkin yhteensovitetaan, mutta ei ilman huomattavaa vaivannäköä ja viivästyksiä, jotka olisi ollut mahdollista välttää paremmalla tiedonkululla.
Tiistain englannintunnit oli peruttu. Käytin ylimääräisen ajan sähköpostilaatikon tyhjentämiseen. Bundeswehrin opiskelijoille tarjoama Lotus Notes -sähköpostilaatikko täyttyy yllättävän nopeasti kaikenlaisista "hyvä tietää"-viesteistä.
Aamupäivän ohjelmassa oli seuraavalla viikolla alkavan Combined Joint European Exercise (CJEX) -harjoituksen videokonferenssi. Se lähetettiin Espanjan sotakorkeakoulusta ja puhujina olivat espanjalainen kenraali ja eversti. Kenraali puhui kokemuksistaan Keski-Afrikan Tasavallan kriisinhallinta- ja koulutusoperaatiossa. Eversti puhui EU:n koulutusoperaatioista yleisemmällä tasolla. Video- ja ääniyhteydessä oli häiriöitä (mm. italian- ja espanjankielistä puhetta), mikä teki luennon seuraamisesta ajoittain haastavaa. Luennon päätteeksi kaikkien osallistuvien sotakoulujen edustajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä luennoitsijoille. Italialainen komentaja esitti minun mielestäni kiinnostavimman kysymyksen. Kenraali oli luonnehtinut ranskan kielitaidon avaintekijäksi koulutusoperaatioiden onnistumiselle. Italialainen komentaja kysyi mitä suunnitelmia tai ratkaisuja kriisinhallintajoukko on tehnyt tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kenraalin vastaus kuvasi hyvin sotilaiden yleistä ymmärrystä kielellisen tuen järjestelyistä. Hän totesi, että mitään suunnitelmia tai ratkaisuja ei ole tehty, ja että on ranskankielisten maiden kuten Belgian ja Ranskan vastuulla lähettää joukkoon riittävästi ranskaa äidinkielenään puhuvia sotilaita. Tämä suhtautumistapa taitaa olla valitettavan yleinen.
Iltapäivällä esikuntatyö jatkui Joint Co-ordination Board Working Groupin kokouksella. Se on yhteisesikunnan korkeimman päättävän elimen tai eräänlaisen johtoryhmän eli Joint Co-ordination Boardin työkokous. Tämä oli jo toinen kierros samaa kokousta tilanteen muuttumatta, joten koordinoinnissa ja suunnitelmissa mentiin astetta syvemmälle. Tämä sotii hieman omaa käsitystäni vastaan siitä, miten ylimmän tason yhteisesikunnan tulisi toimia. Toisaalta skenaarion perusteet eivät anna edellytyksiä suunnitelmien syventämiselle.
Keskiviikkona esikuntatyö täytti koko päivän aamusta asti. Oman kokouukseni eli Resources Co-ordination Boardin toinen kierros oli vuorossa iltapäivän päätteeksi, joten minulla oli riittävästi valmistautumisaikaa. Kokous meni suunnitellusti.
Torstain aloitti tiedotustilaisuus toukokuun puolivälissä toteutettavasta yhdysvaltainmatkasta. Matkakohteita ovat Seattle, Denver, New York ja Washington. Reissusta on tulossa hieno ja elämyksellinen, mutta varmasti melko raskas. Iltapäivällä esikuntatyötä väritti pakistanilaisen delegaation vierailu sekä työelämään tutustuvien nuorten ryhmän vierailu. Nämä eivät kuitenkaan häirinneet päivän päätapahtumaa, joka oli Joint Co-ordination Board Working Groupin kolmas kokous. Sen tulokset esitellään seuraavana päivänä, joka myös päättää kaksiviikkoisen harjoituksen.
Perjantaina pidettiin koko esikunnalle Joint Co-ordination Boardin kokous, joka oli samalla päätöksentekoesittely komentajalle. Päätös oli jo jalostettu Joint Co-ordination Order (JCO) -käskyksi, joten komentajan eli kenraali evp R:n päätökseksi jäi tässä kohden oikeastaan enää vain "ota tai jätä". Suunnitelma todettiin hyväksi, huomautusten kera tietenkin. Palautepuheenvuorossaan harjoituksen pääkouluttaja eversti V. kiitteli vuolaasti kouluttajia ja harjoitusjoukkoa hyvistä tuloksista. Kehitettävääkin löytyi. Itse olisin valinnut sanani hieman vähemmän ylistävästi ja keskittynyt enemmän harjoituksen kehitettäviin kohtiin. Kenraali korosti omassa Senior Mentorin loppupuheenvuorossaan mm. tiedonkulun, viestinnän ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä isossa, monikansallisessa esikunnassa. Lopuksi vieraileville kouluttajille jaettiin harjoituksen puolesta tuloste yhteiskuvasta. Siiviilikomponenttia mentoroineelle suurlähettiläs H:lle sekä kenraalille ojennettiin kurssin puolesta pullo kurssin punaviiniä.
Kokonaisuutena harjoitus oli kehnommasta päästä niistä esikuntaharjoituksista, joihin minä olen lyhyellä sotilasurallani saanut osallistua. Kehitettävää oli lähes jokaisella alueella, mutta turhauttavinta oli kuitenkin ajankäytön tehottomuus. Esikunnalla olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin.

351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

328.-332. päivä

Joint Endeavour I -hajoituksen toinen viikko alkoi maanantaina kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Työn painopisteenä oli MAB:n eli Mission Analysis Briefin viimeistely. Suomeksi sen nimi taitaa olla operaation perusrakenteen esittely. Esittely pidettiin lounastauon jälkeen. Viikon teema on toimintavaihtoehtojen laatiminen komentajan päätöksentekoesittelyä varten, joka pidetään perjantaina.
MAB kesti suunnitellusti puolitoista tuntia. Kun n. sadan henkilön esikunnan lähes viikon työ tiivistetään 90 minuuttiin, on esityksen sisältö luonnollisesti pelkkää painavaa asiaa. Puhuijia on reilusti toistakymmentä ja jokaisen mielestä oma asia ja aihepiiri on se kaikkein tärkein. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jotta ei tulisi vahingossakaan kysyttyä asioita jotka on jo mainittu. Tietenkään kukaan ei pysty keskittymään täydellisesti koko 90 minuuttia, ei edes komentaja, jolle esitys pidetään. Loogisena seurauksena on, että kukaan ei kysy mitään, korkeintaan nyökyttelee hyväksyvästi. Komentajalla on sentään se etu puolellaan, että hän voi halutessaan keskeyttää esityksen ja pyytää tarkennuksia. Esitysten jälkeen löytyy yleensä kuitenkin aina joku innokas kouluttaja, joka välttämättä haluaa oikaista jonkun väärinkäsityksen. Tällä kertaa sen puheenvuoron piti komentaja B. MAB:n jälkeinen opetuskeskustelu venyi suunniteltua pidemmäksi. Keskustelu sisälsi pääosin kehuja, jotka mielestäni oli perusteltuja, sillä esikunta oli tehnyt hyvää työtä. Erityisesti TOPFAS-sovelluksen käytössä oli kuulemma tehty suuria edistysaskeleita verrattuna aiempiin kursseihin. Suunnitelmia kehuneilla opettajilla on myös vertailupohjaa, sillä samaa harjoitusta ja skenaariota on kuulemma pyöritetty jo vuosia.
Päivän päätteeksi operaatioanalyysiosasto piti oppitunnin siitä, miten heidän tietokoneavusteisia operaatioanalyysityökaluja voi hyödyntää operatiivisessa suunnittelussa ja arvioinnissa. Ääneen pääsi viisi tai kuusi eri henkilöä, joista jokainen toimii oman analyysiohjelmansa pääkäyttäjänä ja kouluttajana. Esimerkiksi eräällä ohjelmalla pystyi laskemaan joukkojen keskityskuljetusten aikatauluja minuutin tarkkuudella. Toisella taas piirrettiin käyriä erilaisista kehitystrendeistä hyvinkin abstrakteilla alueilla, kuten hallinnon tehokkuus tai
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Viime viikolla kirjoitetut harjoitusesseet palautettiin ja niissä olleista virheistä keskusteltiin ja tehtiin harjoituksia. Tunnin päätteeksi katsottiin jakso brittiläistä sotilasaiheista komediaa.
Harjoituksen esikuntatyö jatkui toimintavaihtoehtojen laadinnalla. Tiedustelutoimiston tehtäväksi tuli laatia monimutkaisen skenaarion kolmelle tärkeimmälle vastustajalla todennäköisin ja vaarallisin toimintavaihtoehto riskianalyyseineen. Samalla tiedustelutoimisto teki jo valmisteluja seuraavan viikon sotapeliä varten. Minut käskettiin tukemaan omien joukkojen toisen toimintavaihtoehdon laadintaa tiedustelutoimiston edustajana. Lounastauolla kävin uimassa pitkästä aikaa, ja ehdin jopa syömäänkin sen jälkeen.
Toimintavaihtoehtojen laadinta alkoi ratkaisukohtien ja niihin liittyvien vaikutusten ja toimenpiteiden järjestelyllä. Ensin ne lajiteltiin vaiheisiin, sitten maantieteellisesti, minkä jälkeen taas vaiheittain. Toiminta oli melko kaoottista, sillä jo alussa todettiin että aikaa on käytettävissä melko vähän. Harjoituksen johtaja eversti V. tosin totesi joka-aamuisessa harjoituspalaverissaan, että ajankäyttösuunnitelma vastaa melko tarkasta Naton esikunnissa todellisuudessa käytettäviä aikoja. Ainoana erona on, että JFC:ssa pyörii suunnitteluprosessin ympärillä valtava lauma asiantuntijoita ja erilaisia analyytikoita ja eksperttejä.
Kaottisuuden tunnetta lisäsi se, että molempien toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät toimivat samassa tilassa. Tiloissa on käytettävissä kätevät väliseinät, mutta jostain syystä näitä ei haluttu käyttää. Kun yhdessä ja samassa luokassa sitten työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä, joista tusinan verran puhuu päällekkäin, usein vieläpä englantia ja saksaa sekaisin ja päällekkäin, voi seuraaminen olla suomalaiselle hiukan haastavaa. Osa suunnitteli kartalla, osa paperilla, toiset perinteisesti PowerPointilla ja toiset modernisti TOPFAS:lla. Mikäli minut olisi määrätty osastopäälliköksi, olisin ensimmäiseksi laittanut työergonomian ja perusasiat kuntoon: väliseinät kiinni, pöydät järkevästi ja valkotaulut niin että kaikki näkevät ne. Perusteasiakirjat olisin heijastanut seinälle ja sitten jakanut suunnitteluryhmälle jotain tehtäviä tunnin ajaksi, esim. ratkaisukohtien tai aikatekijöiden pohtimista niin, että olisin itse voinut laatia työsuunnitelman. Sen jälkeen olisin toimintavaihtoehdon omistajana (COA owner) laatinut suunnitteluperusteiden pohjalta alustavan operaatioajatuksen, jonka mukaan itse toimintavaihtoehto on paljon helpompi laatia - sen sijaan että alkaa kiivetä takaperin puuhun. Näin siis täydellisessä maailmassa ja jälkiviisaana. Parannettaviin perusasioihin kuuluisi myös virvokkeet ja välipalat, mutta näiden järkevä järjestäminen näinkin isoon harjoitukseen tuntuu olevan täysin ylivoimainen tehtävä. Sotilaskotia on ikävä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella. Tällä kertaa sain selville opettajan nimen: D.B. Sotahistorian luentosarjan aihe on nyt tarkentunut: se käsittelee poliittista historiaa. Tarkoituksena on käsitellä Saksan politiikalle keskeisiä aatesuuntauksia ja ideologioita, kuten liberalismia, konservatismia ja sosiaalidemokratiaa, ja laittaa näiden suurten käsitteiden ympärille vähän konkretiaa. Luentosarjan keskeinen opetusmenetelmä tulee olemaan opetuskeskustelu. Luennoitsija kertoi haluavansa keskustella mm. siitä, miksi sosiaalidemokratia on Saksassa ja koko Euroopassa kriisissä ja demaripuolueiden kannatus on pudonnut jonnekin 20 ja 10 %:n väliin. Luentosarjan näkökulma on tietenkin Saksan sisäpolitiikassa.
Nykyisten kaltaisen puolueiden lähtökohdat luotiin vuoden 1848 vallankumouksissa Euroopassa. Ensimmäisenä poliittisena liikkeenä ehtivät järjestäytymään liberaalit. Liberalismin lähtökohtana oli syntymäoikeuden sekä luokkien ja säätyjen poistaminen yhteiskunnasta. Etenemisen tuli perustua yksilön kyvykkyyteen. Saksan puoluekentässä liberaalipuolue FDP on pysynyt melko pitkään. Alussa se oli ikään kuin kolmas vaihtoehto SDP:lle ja CDU/CSU:lle. Vihreät perustettiin vasta 1980 ja se pääsi liittopäiville 1983. Vasemmistopuolueita ei Länsi-Saksassa varsinaisesti ollut ja yhdistyneeseen Saksaan se syntyi vasta DDR:n valtapuolueen perinnön päälle. Saksassa ei myöskään ole ollut merkittäviä oikeistopuolueita ennen AfD:n nousua. Luennon lopuksi keskusteltiin liberalismin aatteen ja käsitteen sisällöstä sekä liberalismin historiasta Saksassa.
Harjoitusesikunnassa jatkui toimintavaihtoehtojen suunnittelu tavanomaiseen tapaan, joskin astetta kiivaammin kuin aikaisempina päivinä. Toimintavaihtoehdot esitellään komentajalle esikunnan tarkastuksen yhteydessä seuraavanan päivänä ennen lounastaukoa. Tätä tarkastelutapaa nimitetään termillä "boardwalk" ja siinä esittelijä sekä kuulijat pysyvät seisaallaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suomailaistyylinen tilanneselostus tarkastamaan tulleelle esimiehelle, vaan kierros on valmisteltu. Boardwalk vaikuttaisi olevan jonkinlainen esittelyn ja tilanneselostuksen välimuoto. Keskusteltuani boardwalkista esittelytapana sain kuulla arvion, että se kuuluisi Naton toimintakulttuuriin. Tämä oli kuitenkin vain arvaus.
Torstaina päivä alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli uintikuntosuoritukset, joista tein 25 metrin pikauinnin aikaan 15 sekuntia ja 800 metrin kestävyysuinnin aikaan 16 minuuttia. Molemmat alittavat kirkkaasti kiitettävän (Gold) rajan.
Harjoituksen esikuntatyöstä ei oikeastaan ole erityistä kerrottavaa. Toimintavaihtoehtojen esittely meni hyvin, kuinkas muuten, ja tiedusteluosastolla jatkuivat seuraavan viikon sotapelin valmistelut. Tauolla kävin parin opiskelijakollejan kanssa mielenkiintoisen keskustelun Venäjän tulevaisuudennäkymistä ja operaatiotaidosta. Näkymät ovat huolestuttavan pessimistiset, eikä enää voi pitää lainkaan varmana, että rauha säilyisi meidän tulevan virkauramme ajan (n. 15 - 20 vuotta). Sen verran monet signaalit viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Perjantain esikuntatyöskentely keskittyi siihen, että toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät tarkastivat marssiaikataulun, jonka operaatioanalyytikot olivat laatineet edellisen illan aikana. Tämä aikataulukko ei luonnollisestkaan kattanut vastustajan joukkoja, joten tiedusteluosastolle ei jäänyt paljonkaan tehtävää. Muilla osastoilla sen sijaan arveltiin, että perjantaille suunniteltu palvelusaika ei välttämättä riittäisi taulukkojen tarkastamiseen. Sen takia koko kurssilta kysyttiin, kuka olisi valmis jäämään viikko-ohjelmassa ilmoitettua pidempään palvelukseen. Itselläni oli suunniteltua muuta ohjelmaa, joten ilmoitin olevani käytettävissä viikko-ohjelman puitteissa. Tässä kohden on mielestäni selvä kulttuuriero Suomeen verrattuna. Suomessa harjoitus jatkuu kunnes se päättyy, eikä henkilöiden vapaaehtoisen käytettävyyden perään tarvitse kysellä. Toisaalta viikko-ohjelmaan merkittyjä aikoja ei lähdetä yhtä helposti venyttämään. Tällä viikolla meni monella useana päivänä pidempään kuin klo 17:ään.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen harjoitusviikko: melko kaoottinen ja hektinen, mutta ei kuitenkaan liian työntäyteinen, ainakaan omalla kohdallani. Olisin voinut osallistua aktiivisemmin, mutta toisaalta isossa esikunnassa on hyvä pysyä lestissään. Jos töitä lähtee ehdoin tahdoin haalimaan niin niitä saa kyllä tehdä maailman tappiin asti - isoista esikunnista eivät työt tekemällä lopu.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.