98.-101.päivä

Maanantain luennot olivat tarkoitettu vain kansallisille kurssilaisille, joten kansainväliset opiskelijat saivat käyttää päivän kurssin opinnäytetyön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Olen tähän mennessä saanut hyväksytyksi opinnäytetyöni aiheen ja hankittua sille ohjaajan. Lisäksi olen tehnyt alustavan aineistohaun ja sopinut alustavasti parista haastattelusta. Aihe käsittelee sotilastulkkien rekrytointia ja koulutusta Bundeswehrissä, mutta se tarkentuu myöhemmin. Normaaleina luentopäivinä opinnäytetyö ei juuri etene, joten päivän omatoiminen työskentely tuli tarpeeseen.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

49.-53. päivä

Maanantaina oli Suomessa asioimassa pääesikunnassa. Sain lainaksi kannettavan tietokoneen, jolla voin pitää virtuaaliverkon välityksellä olla paremmin yhteydessä Suomeen. Puolustusvoimat näyttäisi todellakin olevan muutaman askeleen Bundeswehriä edellä tietoteknisissä ratkaisuissa.

Tiistaina pääsin mukaan edellisenä päivänä alkaneeseen seminaariin. Minun ryhmässäni tarkastellaan yhteiskunnallisen kehityksen paradigmojen muutosta. Opetus on toteutettu siten, että kunakin seminaaripäivänä (seminaari kestää kaksi viikkoa) opiskelija tai 2-3 opiskelijan pari alustaa aihetta jostain näkökulmasta (enintään 45 minuuttia), minkä jälkeen näkökulmasta ja aiheesta keskustellaan opettajan ja alustajan ohjaamina. Päivän aihe oli Jürgen Mirowin verkostoteoria. Se tarkastelee maailmanhistoriaa poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen verkostojen näkökulmasta. Ei mitään helppoa kuunneltavaa tai keskusteltavaa siis. Vaikeusastetta lisäsi se, että esittäjä oli kurssitoverini majuri J.v.d.V., joka puhui hollaninsaksaa ja se, että hänen valmistelemansa esitys oli täynnä tekstiä suoraan kirjasta. Niinpä pääsin aiheeseen sisälle oikeastaan vasta keskustelun aikana. Keskustelu on opetusmenetelmänä muuten erittäin hyvä, mutta seminaariryhmä oli siihen nähden hieman liian suuri (16 henkilöä).

Iltapäivällä oli oikeustieteen opetusta. Sen opetustavasta olen ehkä jo kirjoittanut tarpeeksi, eikä se siitä näytä muuksi muuttuvan. Puhetulvan seassa on edelleen kultajyviä, mutta niiden esiin seulominen ja johdonmukaiseen järjestykseen laittaminen on kovan työn takana.

Iltapäivän päätteeksi osallistuin lipaskeräykseen sotilashautaismaiden ylläpitoa varten. Saksassa ei kuulemma kerätä rahaa elossa oleville veteraaneille, ainoastaan haudoille. Osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, eikä meidän luokasta osallistunut minun lisäkseni kuin kolme saksalaista. Asiaa ei ilmeisesti koeta tärkeänä, tai ehkä virkapuvussa esiintyminen metroasemalla koetaan jopa kiusallisena. Keskustelimme muiden keräykseen osallistuneiden kanssa siitä, miksi osallistujia oli niin vähän, mutta mitään yksinkertaista selitystä tähän en saanut. Saksassa ei toisaalta ole myöskään kuulemma mitään erityisiä korvauksia elossa oleville veteraaneille, sotainvalideille tai sotavangeille. Myös nykisten veteraanien (Irak, Afganistan) asioiden hoitoon ollaan Saksassa herätty melko jälkijättöisesti ja pienin toimin.

Illan ohjelmassa oli merivoimien Feuerzangenbohle-tilaisuus. Se on ilmeisesti jonkinlainen talviajan tai joulunalusajan perinteinen illanvietto, johon kuuluu hiilipihtibooli (Feuzangenbohle) ja lehtikaaliruoka (Grünkohl). Molempiin herkkuihin löytyy netistä lukuisia erilaisia reseptejä. Lehtikaaliruoka on tosin jonkinasteinen kiertoilmaus, sillä tässäkin saksalaisessa ruuassa pääosaa näyttelee sianliha.

Keskiviikkona jatkui seminaari minun omalla esitykselläni. Eipä olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että joudun pitämään n. puolen tunnin esitelmän Norbert Eliaksen yhteiskunnallisen kehityksen teoriasta, saksaksi. Esitys meni ihan ok ja sitä seurasi n. kahden tunnin opetuskeskustelu. Siinä sain onneksi pääasiassa jakaa puheenvuoroja, mutta jonkin verran myös kommentoin ja ohjasin keskustelua.

Henkisesti raskaan aamupäivän vastapainoksi iltapäivällä oli liikuntaa, aiheena funktionaalinen harjoittelu. Sehän voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se tarkoitti lihashuoltoa putkirullalla ja muilla välineillä. Oikein mukavaa vaihtelua tähänastisille rankoille kuntopiireille.

Torstaina tulin juosten koululle. Tämä oli toinen kerta kun tulin juosten, ja sama sekoilu suihkun etsimisineen toistui tälläkin kertaa. Haettua virkapukuni luokan kaapista (jossa oli jo luento käynnissä) kuljin virkapuku kädessä uimahallille, joka oli kiinni. Urheilutalon ulkopuolelle tuodusta suihkukontista puuttui suhkuletku ja -suutin, joten minun ei auttanut kuin kävellä takaisin luokkarakennukseen ja käyttää sen ainoaa suihkua (joka on oikeastaan tarkoitettu opettajien käyttöön). En vieläkään voi käsittää, että kurssin luokka- ja toimistorakennuksessa ei ole minkäänlaista puku- ja suihkuhuonetta, ainoastaan naulakot ja yksi suihkukoppi. Nyt pyyhkeeni ja hikiset juoksuvaatteeni roikkuvat päivän luokkamme naulakossa, josta puen ne luokan varastossa ennen kotiinlähtöä.

Torstain seminaariluento käsitteli Gerhard Schulzin teoriaa elämysyhteiskunnasta. Teoria oli sinänsä mielenkiintoinen ("elämysmarkkinat", "miljööt" ja "näyttämöt"), mutta koin sen kokonaisuutena liian yksinkertaistavaksi enkä tunnistanut teoriasta moniakaan yhtymäkohtia omaan todellisuuteeni ja jättäydyin keskustelussa passiiviseksi.

Pitkän lounastauon jälkeen oli englanninopetusta. Oppitunnilla oli kuuntelu ja keskustelua. Vaikka minut on sijoitettu edistyneimpien ryhmään, ei englanninopetuksesta ole ollut minulle toistaiseksi mainittavasti hyötyä. Erikoista on sen sijaan ollut huomata, miten rasittavaa jatkuva saksan käyttö on ollut. Välillä ei vaan jaksa keskittyä kuuntelemaan, puhumisesta puhumattakaan. Englannintunnit tulevat tähän väliin tervetulleena helpotuksena.

Perjantaina luokanvalvoja halusi tiedottaa meille ajankohtaisista asioista ja käski kokouksen klo 07.30. Seminaariluento ja -keskustelu alkoi poikkeuksellisesti jo kahdeksalta, jotta pidemmän matkan viikonloppuvapaille kulkevat pääsisivät vähän aikaisemmin liikkeelle. Joillain on ajomatkaa kotiin jopa 700 km. Luennon aiheena oli Pierre Bourdieun habitusteoria. Se on minulle pääpiirteittäin tuttu jo käännöstieteen sosiologian opinnoista, mutta oli silti kiinnostavaa kuulla sosiaalisesta pääomasta, kentistä ym. käsitteistä saksaksi. Keskusteluun aiheesta en kuitenkaan liiemmin osallistunut. Ennen viikonloppuvapaalle lähtöä kirjoitin vielä sähköpostia FüAkBw:n kielitoimialan johtajalle liittyen opinnäytetyöni (Lehrgangsarbeit) aiheeseen: toivoisin kielitoimialalta tukea aiheen valinnassa.

Raskas mutta jälleen erilainen ja siksi mielenkiintoinen viikko.