431. - 435. päivä.

Maanantain piti olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag, mutta se peruttiin viime metreillä perjantaina. Kuntosuoritusten poisjäämisen takia vapautuneet tunnit annettiin seminaarien johtajien käytettäviksi. Oman seminaarini johtajan A.M:n esityksestä päätimme, että aloitamme maanantaina heti aamusta ja pyrimme sen sijaan pitämään vapaapäivän perjantaina. Monissa muissa seminaareissa päätettiin toisin ja pitäydyttiin alkuperäisessä aikataulussa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä seminaareihin oli kutsuttu monia ulkopuolisia luennoitsijoita, eikä sellaisten aikataulua voida kovin helposti muuttaa lyhyellä varoitusajalla.
Maanantain opetus oli merkillinen sekoitus keskustelua ja pohdintaa. Ensin seminaarin johtaja kertoi omista kokemuksistaan rauhanvälittäjänä Pohjois-Irlannissa, Namibiassa ja monessa muussa kriisissä. Tämän jälkeen opiskelijat saivat kertoa omista kokemuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan itse kokemissaan konflikteissa ja kriiseissä. Kokonaisuutena opetuksessa liikuttiin hyvinkin taktisella tasolla, eikä käsiteltävää asiaa sidottu mielestäni riittävästi teoriaan. Suoraan sanottuna opetus ei ollut sitä korkeaa tasoa, johon olen täällä saanut tottua. Jotain sain siitä kuitenkin irti: Luennoitsija viittasi useasti yhdeksänportaiseen eskalaation portaikkoon, jossa laskeudutaan yhä syvemmälle kriisiin. Alkupäässä on molempia hyödyttävä yhteistyö ja lopussa molempia osapuolia haittaava, likipitäen itsetuhoinen vastakkainasettelu (win-win => win-lose => lose-lose). Portaikon alkupäässä osapuolet ovat rationaalisia ja "aikuisia", mutta mitä syvemmälle konflikti eskaloituu, sitä enemmän regressio valtaa alaa (näytetään kieltä tai keskisormea, jankutetaan samaa asiaa, huudetaan tai turvaudutaan fyysiseen väkivaltaan). Konfliktinhallinnassa ja rauhanvälittämisessä keskeiset tekijät luennoitsija jakoi neljään osa-alueeseen: 1. Konfliktin historia, tavoitteet ja "säännöt": mitä on tapahtunut ja mitä on kokeiltu ilman menestystä. 2. Tunteet, estot ja tabut: mitkä ovat osapuolten herkkiä kohtia ja mihin välittämisessä ei voi tai kannata puuttua. 3. Sosiaalinen / poliittinen fantasia tai peli: miten osapuolten mielestä konflikti ratkeaisi parhaassa tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa ja 4. Valinta, neuvotteu ja päätös: mistä osapuolet ovat valmiita tinkimään, neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä.
Aamupäivän lopuksi pohjustettiin lyhyesti kriisinhallinnan suunnittelupeliä, joka toteutetaan roolipelinä tiistaina ja keskiviikkona. Odotukset ryhmässä olivat korkealla, sillä pelin tulee johtamaan tällaisten opetuspelien ammattilaiset CRISP-järjestöstä Berliinistä asti. Iltapäivällä oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina roolipeli alkoi kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojalle varattuja tunteja ei pidetty. Suunnittelupeli alkoi lupaavasti, mutta se osoittautui päivän mittaan melkoiseksi pettymykseksi. Kokonaisuuden lässähtäminen johtui varmaankin useasta pienestä tekijästä, joiden vaikutukset kasautuivat. Pelin ohjaaja CRISP:stä oli aluksi yksin ja hänen kollegansa tuli vasta puoliltapäivin. Kollegalla oli osa pelimateriaalista mukanaan ei peliä päästy aloittamaan kunnolla ennen kuin nämä materiaalit oli luettu. Aikalaskelma petti ja oli kiireen tuntu. Kaikkiin rooleihin ei riittänyt pelaajia (11 henkilöä esitti 12 roolia) ja osa rooleista jouduttiin yhdistämään. Pelin johtaja ei ollut innostunut eikä hänen ulosantinsa ollut kovinkaan selkeää. Osallistujien motivaatio ei ollut paras mahdollinen. Kaiken tämän seurauksena ensimmäisistä neuvotteluista sekä kahdesta kokouksesta tuli jossain määrin kiusallista katsottavaa kaikille osallistujille. Oma roolini oli olla kriisin sovittelijan apulaisen roolissa ja sain tehdä muistiinpanoja fläppitaululle huopakynä sauhuten. Roolipeli kesti koko päivän ja jopa lounastaukoa lyhennettiin sen takia. Ennen jälkimmäistä päivän kahdesta kokouksesta katsottiin uutislähetys, jonka pelin johtajat laativat ja editoivat päivän aikana. Siinä ei ollut oikeastaan punaista lankaa tai mitään, mikä olisi merkittävällä tavalla tukenut viimeistä kokousta tai oppimista. Haastateltavat eivät oikeastaan jaksaneet eläytyä rooleihinsa, mikä vesitti heidän sanomaansa. Kokousten sihteerin roolissa sain tehtäväksi vielä kirjoittaa puhtaaksi kokousten pöytäkirjat, eli jäin päivän päätteeksi vielä yli tunniksi ylimääräisiin töihin.
Keskiviikkona roolipeli jatkui edeltävän päivän lyhyellä palautetilaisuudella, minkä jälkeen annettiin uusi tilannekuvaus. Tässä konflikti oli (tietenkin) yllättäen kiristynyt ja tarvitiin nopeita päätöksiä toimenpiteistä. Seurasi uusi neuvottelukierros, uutislähetys ja hätäkokous. Toimin hätäkokouksessa pääsovittelijan roolissa, sillä esimieheni roolissa toiminut opiskelijakollega joutui poistumaan muihin tehtäviin Päivän päätteeksi pidettiin liki puolitoistatuntinen palautekeskustelu roolipelistä. Kokonaisuutena roolipeli oli melko yksinkertainen ja siksi oppimisen kannalta mielestäni turha. Olemme toimineet liki vastaavissa tehtävissä, rooleissa ja tilanteissa kurssin aikana jo useammissa useamman viikon harjoituksissa, eikä parin päivän yksinkertaistetulla pelillä ollut paljoa uutta annettavaa. Lisäksi peli oli mielestäni vähän hutiloiden toteutettu.
Torstaina oli aamupäivällä ohjattua liikuntaa. Kävin pyörälenkillä, sillä monet muutkin ovat käyttäneet tunteja itsenäisiin juoksulenkkeihin, punttisalilla käyntiin yms., eikä liikunnanopettajilla tunnu olevan mitään tätä vastaan. Aina he eivät edes vaivaudu tulemaan paikalle, tai sitten vain näyttäytyvät tunnin alussa. Tällä kertaa uusi luokanvalvoja everstiluutnantti W. oli kuitenkin tullut paikalle ja ihmetellyt, miksi liikuntatunnilla on niin vähän osallistujia. Hän otti asian myöhemmin esille puhuttelussa ja totesi liikuntatuntien olevan viikko-ohjelmaan merkittyä palvelusta. Hyvä muistutus, mutta se tulee aivan liian myöhään, sillä seuraavan tunnin ohjatut liikuntatunnit ovat kurssin viimeiset (YK-harjoituksen ohjelmaan ei ole saatu mahtumaan liikuntaa).
Konfliktinhallinnan kurssi jatkui samantapaisena kuin maanantaina, eli luennoitsija puhui jotakuinkin valmistautumatta omien kokemustensa pohjalta ja vastasi opiskelijoiden kysymyksiin pitkästi, aiheesta toiseen poukkoillen ja polveillen. Hän viittasi useisiin teoriateksteihin, jotka oli asettanut opiskelijoiden käytettäviksi sisäverkkoon. Näiden tekstien lukemiseen ei kuitenkaan ilmeisesti oltu suunniteltu aikaa seminaarin läpiviennissä. Koulun sisäverkkoon on pääsy ainoastaan koulun koneilta, joten jos haluaa lukea jotain artikkelita kotona ne joutuu postittamaan itselleen (ulkoisten muistien käyttö on kielletty ja estetty). Tämäkään ei olisi auttanut, sillä tähän mennessä ei oltu annettu tiedoksi ovatko tekstit ylipäänsä sisäverkossa ja jos ovat niin missä siellä.
Opetuksessa keskusteltiin, piirrettiin väriliiduilla ja sitten keskusteltiin lisää. Välillä sentään puhuttiin jonkinlaisista teoreettisista malleista, joiden kautta konflikteja voisi lähestyä. Konfliktiin puuttuminen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1. akuutti, joita ovat toimenpiteet, 2. parantava eli kuratiivinen, joita ovat asenteet ja arvot, ja 3. ennaltaehkäisevä eli preventiivinen, joita ovat konteksti ja olosuhteet. Konflikteja voidaan purkaa seitsemänportaisella menetelmällä, jossa 1. konfliktin osapuolet kuvaavat konfliktia, 2. välittäjä tai välittäjät kertaavat osapuolten kannat omin sanoin, 3. välittäjä saa esittää kysymyksiä, 4. välittäjä asettuu osapuolten asemaan ja kertoo miten toimisi, 5. konfliktin osapuolet arvioivat välittäjien ratkaisuehdotuksia, 6. reflektoidaan yhdessä keskustelun sisältöä, 7. reflektoidaan yhdessä keskustelun menetelmiä.
 Toinen tapa on kuvata tilanne, osapuolet, ketä kaikkia konflikti koskee tai ketkä siitä kärsivät tai hyötyvät, mitkä näiden asemat tai intressit ovat, mitä odotuksia tai vaatimuksia osapuolilla on, mitä arvoja tai normeja näiden takana on, mikä on konfliktin historia, ja mitkä muut tahot ovat siihen osallisia. Näillä menetelmillä voidaan saada konfliktista enemmän tietoa ja jäsennellä sitä.
Perjantai alkoi todistusten jaolla ja jäähyväisillä kolmelle kurssilta poistuvalle opiskelijalle. Meille muille kurssi jatkuu vielä neljä viikkoa. Samalla onniteltiin espanjalaista opiskelijatoveria ylennyksestä everstiluutnantiksi. Virolainen kollega oli myös ylennetty kesätauon aikana, mutta hänestä ei ollut tullut koululle virallista ilmoitusta, joten asia jäi huomaamatta.
Seminaarissa toteutettiin uusi harjoitus. Kyseessä oli roolipeli perheriidan sovittelusta. Tilanteen kuvaamisen ja lyhyen perehdytyksen jälkeen ryhmä jakaantui perhetttä esittäviin roolipelaajiin ja välittäjiin. Molemmilla oli n. puoli tuntia aikaa valmistautua rooleihinsa ja tehtäviinsä. Tämän jälkeen kokoonnuttiin perheneuvojan vastaanotolle ja konfliktia alettiin purkamaan. Harjoituksen aikana mietin useampaan otteeseen miten tämä seminaari hyödyttää minua tulevissa työtehtävissäni. Ehkä siitä jää takaraivoon jotain käytännön vinkkejä siihen, miten henkilöitä kannattaa puhutella tai miten neuvottelutilanteen voi rakentaa.
Kokonaisuutena viikko oli ehkäpä yksi koko kurssin hyödyttömimmistä, sillä valitsemani seminaari osoittautui kehnommanpuoleiseksi sekä sisällöltään että opetustavaltaan.

302. - 306. päivä

Maanantai aloitti uuden, kahden viikon mittaisen opintojakson "operatiivinen johtaminen II". Tämä opintojakso on osa neljän opintojakson tai harjoituksen pakettia, joka jatkuu pitkälle huhtikuun puolelle. Pakettiin kuuluu siis tämä operatiivinen johtaminen II, ja sitä seuraa harjoitus Joint Endeavour I, joka kestää kolme viikkoa. Näiden väliin mahtuu kuitenkin opintomatka Brysseliin ym. Harjoitusta seuraa viikon mittainen opintojakso "operatiivinen johtaminen III", ja sitä taas harjoitus Joint Endeavour II (kaksi viikkoa). Kun tämä on saatu päätökseen, ollaan siis jo melkein vapun tienoilla.
Harjoitukset toteutetaan osittain hyödyntämällä Naton TOPFAS-sovellusta. Se on tietokonepohjainen sotilasoperaatioiden suunnittelun ja analyysin työkalu. Kaikki eivät sitä kuitenkaan pääse käyttämään, vaan kurssilta pikakoulutetaan järjestelmän käyttäjiksi parisenkymmentä opiskelijaa. Minua ei valittu näiden joukkoon, mikä saattaa ehkä johtua siitä, että Suomi ei ole liittouman jäsen. Toisaalta se voi olla pelkkää sattumaa. Harjoituksessa käytetään jo edeltävältä viikolta tuttua CERASIA-skenaariota, joka sijoittuu keski-Afrikkaan.
Koko kurssin opetussuunnitelmaan tämä opintojakso- ja harjoituspaketti nivoutuu siten, että siinä on tarkoitus yhdistää ja soveltaa aiemmin COPD-opintojaksojen sekä puolustushaarajaksojen aikana opittua. Kaikki tapahtuu siis koko kurssi yhdessä eli yhteisoperaationa (joint), jossa puolustushaarat harjoittelevat käyttäen samaa tilannetta.
Johdantoluennon piti operaatiotaidon laitoksen johtaja eversti V. Käytännön järjestelyistä puhui komentaja K. Seuraavaksi oli opintojakson johdantoluento (tai "keynote", kuten sanonta kuuluu). Sen piti professori N.B. Lontoon King's Collegesta. Luennon otsikko oli operaatiotaidon evoluutio. Luennon ensimmäinen osa käsitteli aihetta historian alusta vuoteen 1945 saakka, ja toinen osa toisesta maailmansodasta nykypäivään. Hän piti luentonsa englanniksi ja se oli oikein viihdyttävää kuultavaa. Valitettavasti sisällöltään se oli melko ohut ja käsitellyt asiat minulle varsin tuttuja jo Santahaminan opinnoista. Mielenkiintoista oli se, että luennoitsija korosti Neuvostoliiton sotataidon korkeaa tasoa. Tämäkin on suomalaisille tuttua, mutta aihe nousee minun kokemukseni mukaan harvemmin esiin länsimaisten sotataidon tutkijoiden esityksissä.
Iltapäivällä oli luento Saksan kansallisen huollon järjestelyistä. Tämän ajan kansainväliset opiskelijat kokoontuivat viimeistelemään kansakuntien illan järjestelyitä, joka on seuraavan viikon torstaina. Jo nyt voin todeta, että juhlista on tulossa ikimuistoiset.
Tiistaina tehtiin pakollisia, vuosittaisia kuntosuorituksia (IGF, Individuelle Grundfertigkeiten. Suomeksi puhutaan PAK- eli pakkisuorituksista, joka tulee siitä, että ne on määritelty pysyväisasiakirjassa (PAK). Niitä ei tosin enää ole, vaan nykyään puhutaan normeista. Normisuorituksista ei ymmärrettävistä syistä silti puhuta.) Kurssi oli jaettu erilaisiin ryhmiin, jotka suorittivat eri rasteja. Ampumaradalla oli myös eriävät ammunnat niille, joille on koulutettu uusi ampumaohjelmisto (NSAK eli Neues Schießausbildungskonzept). Minulle sitä ei tietenkään ollut koulutettu, joten ammuin perusammunnan 5 patruunaa pistoolilla kolmeen tauluun ilman aikarajaa. Tulos oli 5/3: viisi osumaa, vähintään yksi kaikissa kolmessa taulussa eli kiittettävä (Gold). Itse ammunta kesti n. 20 sekuntia, mutta ampuradalla vietettiin n. kaksi ja puoli tuntia. Se ei haitannut, sillä sää oli pitkästä aikaa kirkas pakkanen oli kuivattanut kuralammikot. Tarjolla oli myös hodareita, makeisia ja juomia omakustannehintaan.
Ampumaradan jälkeen vuorossa oli suojelukoulutus ja henkilökohtaisen suojanaamarin käytötaidon tarkastus. Suojanaamari pitää saada päähän tiivisti yhdeksässä sekunnissa. Olisin mieluusti osallistunut harjoitteluun, mutta minulla ei ole henkilökohtaista suojanaamaria täällä mukana. Harmittava virhe, olisi pitänyt ajatella etukäteen ihan omilla aivoilla, vaikka kutsukirjeessä ei puhuttukaan muusta kuin maastopuvusta. Taisteluvarustuksesta ja kunnon repusta ei olisi ollut mitään haittaa, päinvastoin.
Kolmantena suorituksena oli marssi. Perussuoritus on 6 km:n marssi alle 60 minuutissa, joka tälläkin kertaa oli ohjelmassa. Marssi pitää suorittaa vähintään 15 kg painavan repun kanssa. Pakollisen perussuorituksen lisäksi mahdollisia suorituksia ovat 9 km:n marssi 90 minuutissa tai 12 km:n marssi 2 tunnissa. Näitä ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa. Marssireitti kulki läheisillä jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylillä. 6 km/h keskinopeuden säilyttäminen repun kanssa on melko helppoa kovalla ja tasaisella alustalla. Jalkaa joutuu kuitenkin laittamaan toisen eteen siinä määrin reippaasti, että repun ja kenkien on syytä olla mukavat.
Päivän päätteeksi yritin ratkoa koululta lainaamassani kannettavassa ilmenneitä tietokoneongelmia. Sähköposti ei toiminut ja päivitykset eivät latautuneet. Etätuki ei auttanut, joten jouduin viemään koneeni uudelleen asennettavaksi.
Keskiviikkona jatkuivat luennot operatiivisen suunnittelun perusteista. Aamupäivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat kuitenkin kansainvälisille opiskeijoille eriytyvää ohjelmaa, joka sisälsi seuraavan viikon tilaisuuden valmisteluja. Aamupäivän luento käsitteli YK:n rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden erityispiirteitä ja sen piti lihava eversti, jonka nimi meni minulta ohi. Hän korosti YK:n operaatioissa sotilaallisen pilarin olevan vain yksi osa operaatiota ja koordinoinnin muiden pilareiden kanssa olevan ensiarvoisen tärkeää. YK-peraatioiden ylin auktoriteetti on aina siviilillä ja mukana on aina useita valtioita. Nämä aiheuttavat usein haasteita ja sopeutumisvaikeuksia sotilasorganisaatioissa.
Iltapäivän luennot käsittelivät kriisinhallintaoperaatioiden lääkintää sekä logistiikkaa ja voimien keskittämistä. Pitäjinä toimivat entuudestaan tutut koulun opettajat. Lääkintää käsittelevässä luennossa ei ollut juuri mitään uutta tai muistiin kirjoittamisen arvoista. Logistiikan opettaja on oman alansa huippuasiantuntia eversti B., joka opetti omaa luokkaani jo aiemmin COPD-opintojaksossa. Hän osasi jälleen esittää asiansa kiinnostavasti. Logistiikka ei tue operaatioita, vaan logistiikka on oma operaationsa jo aivan itsessään. Logistikkojen tuli olla mukana suunnitelmien tekemisessä, eikä vain vastata vaatimuksiin. Logistiikka vie aikaa, joten ennakointi on välttämätöntä. Mikään ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, joten logistikolla on aina oltava vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tarkemmin ajatellen tämänkin luennon sisältö oli pitkälti saman vanhan kertaamista. No, sehän se on opintojen äiti. Tietokoneeni uudelleen asennus ei ollut vieläkään tullut valmiiksi.
Torstai alkoi liikunnalla ja aiheena oli funktionaalinen kuntopiiri oma keho vastuksena. Sen veti uusi, nuori liikunnanopettaja. Kuntopiiri oli niin perusteellisesti valmisteltu, johdettu ja ohjattu, että varsinaiselle treenille jäi aikaa vain alle 20 minuuttia. Suihkun jälkeen ehdin juuri ja juuri hakemaan ja testaamaan tietokoneeni, ja se näytti taas toimivan.
Aamupäivän luento käsitteli sotapelaamisen teoriaa ja käytäntöä. Luennoitsijan nimi meni minulta taas ohi. Uutena elementtinä jo tutuksi tulleiden sotapelien järjestelyiden päälle tuli Naton käyttämän TOPFAS-sovelluksen antaman mahdollisuudet. Verratessani luennolta saamani kuvaa sotapelien järjestelyistä täällä siihen, mitä sain oppia Maanpuolustuskorkeakoululla voin todeta, että Suomessa asiat ovat varsin hyvällä mallilla, vaikka asia on meillä varsin uusi. Täällä käytettävä ohjesääntö on jo yli kymmenen vuoden takaa. Suomessa sotapelaamisen kulttuuri ei ole yhtä pitkä. Luentonsa lopuksi totesi että sotapelaaminen vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta sen tulokset voivat olla yllättävänkin palkitsevat.
Lounaan jälkeen oli perehdytys viikon kuluttua toteutettavan euroopanmatkan järjestelyihin. Matka toteutetaan ryhmissä, jotka yhteisten Brysselin ja Naton päämajan osuuksien jälkeen hajaantuvat eri ilmansuuntiin. Kohteita ovat ainakin Pariisi/Lontoo, Hollan/Norja, Baltian maat, Israel, Portugali, Wien ja Budapest, Italia sekä Afrikka. Itse päädyin ryhmään joka suuntaa Pariisiin ja Lontooseen. Ranskan ja Iso-britannian yhteysupseerit luennoivat omien maidensa asevoimista ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä perustietoja varmasti päästään syventämään matkan aikana.
Perjantaina syvennettiin CERASIA skenaarioon, ensin kootusti isossa auditoriossa ja sitten luokittain. Sitä ennen kuitenkin komentaja K. kertasi käytännön järjestelyt, ja komentaja B. päivitti seuraavan viikon valinnaisten seminaarien tilanteen. Seuraavalla viikolla on siis tarkoitus valmistautua tuleviin kahteen harjoitukseen eri seminaareissa. Nämä jakautuvat osin käsketysti esikunnan osastoittain ja osin oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi TOPFAS-järjestelmän
käyttäjille annetaan pikakoulutus järjestelmään. CERASIA-esityksen piti komentaja K.
Luokkakoossa luimme ensin skenaarioperusteita n. tunnin ajan, minkä jälkeen laadittiin ryhmätyönä konfliktipuu (syyt ja seuraukset) ja konfliktikartta (toimijoiden keskinäiset suhteet). Opetusta johti eversti V. Kokonaisuutena viikko oli tavanomainen yhdistelmä luentoja ja keskusteluja, joiden lomaan oli onneksi varattu vähän tavanomaista enemmän aikaa itseopiskelulle.

157.-161. päivä

Maantaina oli IGF-päivä, eli mahdollisuus suorittaa yksittäisen sotilaan vuosittaisia kuntosuorituksia (Individuelle Grundfertigkeiten). Minä en kuitenkaan tällä kertaa osallistunut ammuntoihin, suojelukoulutukseen, lääkintäkoulutukseen ja marssiin. Persoonallisuuden kehittämisen työryhmä, johon kuulun, oli vapautettu kuntosuorituspäivästä ja laati sen sijaan ryhmätyön tuotosta, joka on määrä esitellä koulun johtajalle torstaina. Työryhmä kokoontui luokkaan heti aamulla. Noin tunnin keskustelun jälkeen saatiin tehtävät jaetuksi ja aloitettiin esityksien ja siihen liittyvien asiakirjojen viimeistely. Ryhmätyö saatiin palautuskuntoon määräaikaan mennessä. Muiden palattua kuntosuorituspäivän koitoksista oli järjestetty grilli-ilta. Jouduin valitettavasti jättämään sen väliin, vaikka olinkin maksanut 10 euron osallistumismaksun.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso nimeltään merivoimien logistiset operaatiot (Einsatzlogistik Marine). Sen pääopettajana toimi komentaja B., joka esitteli läpiviennin lyhyesti. Opintojaksoon sisältyy ryhmätyö, jonka tulokset esitellään merivoimien esikunnassa. Ensimmäisen luennon piti komentaja L.P. merivoimien esikunnan logistiikkaosaston kansainväliseltä sektorilta. Puheet kylmän sodan asetelmaan voisi oikeastaan unohtaa, sillä niin moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut vuoteen 1990 nähden. Kriisinhallinnan volyymi on kasvanut ja kriisinhallintaoperaatiot myös jatkuvat, vaikka maanpuolustustehtävä (Landes- ja Bündnisverteidigung) tulisikin siihen rinnalle. Maanpuolustustehtävät ovat siirtyneet kauemmas Saksan kotirintamalta ja logistiikkakeskuksista, osin pelkästään aseteknologian kehittymisen takia. Myös globalisaatio, verkottuminen ja digitalisaatio ovat logistiikan näkökulmasta aiheuttaneet niin suuria muutoksia, että kylmän sodan opit eivät sellaisenaan kelpaa. Keskustelu lähti virkistävällä tavalla liikkeelle kohti korkean intensiteetin konfliktia, eli selkeämmin ilmaistuna täysimittaista sotaa. Tarkasteltava kysymys oli: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Täysimittaisen sodan näkökulma on kurssilla tähän mennessä ollut esillä valitettavan vähän, vaikka sen on useasti todettu olevan mahdollinen uhkakuva muiden joukossa. Saksan merivoimien kansallisena tavoitetasona on kyetä asettamaan tehtävään ja ylläpitämään yhtäaikaisesti 15 sota-alusta (lukumäärään sisältyy huoltoalukset ja sukellusveneet). Nykyisillä henkilöstö- ja logistisilla resursseilla tähän ei ilmeisesti päästä.
Seuraavan luennon piti käsitellä Host Nation Supportia (HNS) ja Status of Forces Agreementiä (SOFA) Saksan merivoimien näkökulmasta, mutta sen piti koulun lakimies G.S. Näin ollen luento käsitteli vähän kaikkea muuta kuin itse aihetta. Saksa julkaisi elokuussa 2016 siviilipuolustuksen konseptin (Konzeption Zivile Verteidigung). Tämän asiakirjan tarkoituksena oli määrittää, mitä muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden pitää tehdä maanpuolustustilanteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, että puolustusministeriö ei osannut asettaa muille hallinnonaloille vaatimuksia. Saksa lähtee konfliktitilanteissa siitä, että siellä missä Saksan joukkoja on noudatetaan Saksan lakia. Rauhan aikana tilanne on toinen ja lainsäädäntö on sopimusasia (SOFA). Mahdollisten sopimusrikkomusten käsittely liittolaisten kesken on vaikeaa, eikä sille ole olemassa erityistä tuomioistuinta.
Seuraava luento käsitteli Standard-Anwendungs-Software-Produktfamilien (SASPF eli paikallinen versio PVSAP:sta) käyttöä merivoimien uusien Baden-Würtenberg -luokan fregattien varustelussa ja sen piti komentaja M. Hänen luentonsa oli yleiskatsaus alusluokan varustelun eri käänteissä esiin nousseisiin ongelmiin, joista osa kylläkin liittyi SASPF:iin. Sen sijaan varsinaista logistiikan tietojärjestelmän käyttöä käsitteli seuraava, komentaja B:n puheenvuoro. SASPF:n käyttö edellyttää hyvää satelliittiyhteyttä. Ohjelmistosta on kehitteillä versio, johon voi syöttää tietoja myös verkkoyhteyden ulkopuolella, mutta se ei ole vielä käytössä.
Iltapäivällä oli todella pitkästä aikaa sotahistorian opetusta oikeudenhoidon sijaan. Luennoitsijana oli kuten aikaisemminkin eversti, tohtori W.S. Luennon aiheena oli saksalaisille ja varsinkin saksalaisille sotilaille ehtymätön inspiraation ja keskustelun lähde, eli suhde kansallisosialistiseen historiaan ja sen aikakauden sotilasperinteisiin ja esikuviin. Tällä kertaa aihetta lähestyttiin maalaustaiteen kautta. Liittotasavallan laki on yksiselitteinen vain siinä, että tiettyjä symboleita (esim. hakaristi, mutta myös eräät DDR:n symbolit ei saa esittää julkisesti, tai se on luvanvaraista. Muu onkin sitten tulkintaa, ja tästä tulkinnasta riittää keskusteltavaa. Luennoitsijan mukaan maalauksissa on aina useita merkityskerroksia ja ns. salattuja merkityksiä. Näitä voidaan tutkia mm. visual history -tutkimuksen menetelmillä. Taide oli kansallissosialistisessa Saksassa erittäin tärkeässä asemassa, sillä Hitler piti itseään taiteilijana. Monet propagandakuvat ja maalaukset toistuivat miltei samanlaisina sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Kuvissa esiintyy saksalaisen sotilaan arkkityyppi tai idealistinen hahmo, joka osin elää edelleen. Tunnettuja kansallissosialisten kauden kuvataiteilijoita olivat Erik Eber, Claus Bergen ja Josef Arens.
Kurssitoverini T.G. totesi mielestäni osuvasti, että kansallissosialistisessa taiteessa kuvatut sotilaalliset hyveet kuten rohkeus, lojaalius, ja toveruus eivät ole kadonneet minnekään tai muuttuneet kovinkaan paljon. Tästä syystä kuvat vetoavat edelleen sotilaisiin joka puolella maailmaa. Lisäksi Saksassa ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin uusien, poliittisesti korrektimpien esikuvien ja perinteiden juurruttamisessa. Omasta mielestäni perinteitä ei voikaan juuri merkkinoida, vaan ne edustavat määritelmän mukaan pysyvyyttä. Perinteitä ei voi luoda tai muokata väkipakolla. Toinen kurssitoverini, F.V., totesi, että periteet, taulut tai valokuvat eivät sinänsä ole ongelma tai hyvä tai paha, vaan ongelma on aiheen poliittinen arkaluontoisuus. Niin kauan kun pienistäkin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä paisutellaan valtavia mediaspektaakkeleita ja poliittisia skandaaleja, ei aiheeseen voida suhtautua asiallisesti.
Iltapäivän päätti johdantoluento Nato Supply and Procurement Agencyn (NSPA) ja sen merellisen osan Naval Logistic and Support Partnership (NLSP) toimintaan. Luennon piti K.K. Luennon pääasiallinen sisältö oli minulle tuttu aikaisemmista tehtävistäni Suomen merivoimien huolto-organisaatiossa. Oli mukava huomata, että Suomi on nyt NSPA:n jäsenvaltio.
Keskiviikon luennot aloitti komentaja K. kertomalla Kielin laivastotukikohdan infrastruktuurista ja logistiikasta. Kielin tukikohta on verrattain suuri: sen maa-alueiden pinta-ala on yli 80 hehtaaria ja laituria on 5300 metriä. Tukikohdassa työskentelee 2200 henkilöä ja määrä nousee lähivuosina 2800:aan. Laiturien kunto on osin heikko ja niiden kunnostustyöt 64 Me:n arvosta ovat käynnissä. Myös ruoppauksia tarvitaan laiturien läheisyydessä, vaikka Kielin sotasatama on yleisesti ottaen syvä. Sotasataman alueella on rajallisesti tilaa ja lähiympäristö on rakennettu täyteen, joten laajentumisen varaa ei enää ole. Kunnossapitokapasiteetti on siirretty Kielistä muualle. Polttoaineen syöttöjärjestelmät ja varavoimajärjestelmät ovat osin vanhentuneet ja kapasiteetiltaan riittämättömät. Alueelta puuttu johtamistilat sodan ajan huoltoesikunnalle, joten se jouduttaisiin sijoittamaan kontteihin. Tukikohdan haasteet kuulostivat perin tutuilta aikaisemmista tehtävistäni.
Seuraavan luennon aiheena oli logistiikka Yhdysvaltojen merivoimien näkökulmasta ja sen piti kommodori P.B. Hänen mukaansa US Navyn logistiikan järjestelyt ovat organisoitu erittäin sekavasti. Yhdellä toiminnolla on lähes aina useita vastuutahoja, mikä aiheuttaa paljon sotkuja. Vakioitu logistiikkajärjestelmä korvautuu ns. sankarilogistiikalla (heroic logistics), jossa yksittäinen huoltopäällikkö joutuu pelastamaan päivän satulasta johtaen, koska järjestelmä petti jälleen kerran. Hyvä logistiikkaupseeri tarvitsee luovuutta ja päättäväisyyttä. Luovuutta siksi, että yksinkertaiset ongelmat ratkeavat alemmilla tasoilla, ja vain hankalat ongelmat päätyvät upseereille. Päättäväisyyttä siksi, että tehdyt luovat ratkaisut pitää ajaa läpi. Logistiikan suunnittelu on periaatteessa hyvin yksinkertaista: Resurssit ja vaatimukset pitää saada kohtaamaan. Tärkeää on tietää missä resurssit ovat ja miten ne kuljetetaan tarvitsijalle. US Navyn läsnäolo Itämerellä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on heijastunut myös logistiikkaan Itämeren alueella. Oli todella virkistävää saada kuunnella luentoa englanniksi vaihteeksi. Englannin seuraaminen on kuitenkin todella paljon helpompaa kuin saksan (myös tiistain NSPA-luento oli englanniksi). Lisäksi täytyy todeta, että amerikkalaisilla on toisinaan kyllä varsin mutkaton suhtautumistapa maailmaan ja sen ongelmiin.
Seuraavan puheenvuoron piti C.O. kuljetusyrityksestä nimeltä Interfracht. Esityksen aiheena oli yrityksen yhteistyö Bundeswehrin kanssa. Interfracht järjestää kuljetuksia sekä satamapalveluita. Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, mutta muiden puolustusministeriöiden alaisten virastojen (lue: BAIUDBw) kanssa yhteistyö on ollut varsin heikolla tasolla. Tämän luennoitsija arvioi johtuneen siitä, että virastosta puuttuu merellinen tietämys ja näkemys tai asenne.
Iltapäivän aluksi oli ohjattua liikuntaa, aiheena pallopelit remontoidussa kuntosalissa. Ensiksi pelattiin eräänlaista helpotettua lentopalloa jumppapallolla(!) ja sitten samaa peliä sisäjalkapallolla. Ei ollut kovin rankkaa, mutta mukavan leppoisaa.
Iltapäivän päätteeksi Key Account Manager G.R. Airbus Helicoptersista kertoi NH-90 -helikopterin merivoimaversion kehitystyön tilanteesta sekä helikopterien kunnossapidon logistisesta konseptista. Luento eteni suurista linjoista ja kauppapolitiikasta aina pieniin teknisiin yksityiskohtiin asti. Kopterista on tällä hetkellä käytössä 22 eri versiota 13 eri maalla, ml. Suomen 20 kopteria.
Torstain aloitti VTG Groupin hallituksen puheenjohtajan, komentajakapteeni res. H.F:n luento. VTG AG on yksi Euroopan suurimmista rautatiehuolintayhtiöistä. Se on erikoistunut varsinkin säiliövaunujen vuokraamiseen. Yhtiön liikevaihto on yli miljardi euroa ja sillä on lähes 1500 työntekijää. Yhtiön kapasiteetti on n. 30 000 säiliövaunua ja lisäksi n. 23000 säiliökonttia/konttivaunua. Yhtiö vastasi mm. amerikkalaisten joukkojen siirrosta Bremerhavenista Liettuaan. Yritys tekee kuljetuksia myös Venäjälle. 1990- ja 2000-luvulla nämä sujuivat hienosti, mutta Saksan joukkojen raskaan kaluston siirto Afganistaniin ei enää onnistunutkaan. Sittemmin yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa on hiipunut. Toinen mielenkiintoinen havainto luennolta oli, että Euroopan öljynjalostamokapasiteetti on pienentyt viime vuosina voimakkaasti. Samalla venäläiset, kiinalaiset ja intialaiset yhtiöt ovat ostaneet enemmistöosuuksia jäljelle jääneistä jalostamoista.
Seuraava luento käsitteli kokemuksia Naton VJTF:n eli liittouman Baltiaan sijoitettujen joukkojen logistikasta, ja sen piti everstiluutnatti J.M. FüAkBw:stä. Aihetta lähestyttiin pienimuotoisen ryhmätyön muodossa, mutta niiden lopputulemana syntyi vain vähän uutta tietoa. Yhteenvetona todettiin, että Saksa oli aikaisemmin parempi isäntämaa, mutta nykyään osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat paljon heikommat. Vaikka kyky lähteä ulkomaanoperaatioihin on nykyään parempi kuin aikaisemmin, aiheuttaisi tilanteen kiristyminen monenlaisia haasteita.
Tämän jälkeen ääneen pääsi poliittisen johdon tiedotuskeskuksen (Leitungsinformationszentrale) edustaja F. puolustusministeriöstä. Hänen luentonsa aihe oli Host Nation Support (HNS) Saksassa. Luennon aluksi esittämässä tilannekatsauksessa todettiin, että Kaliningradissa ei tällä hetkellä ole ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjellä. Pitäisin tätä lausuntoa ns. poliittisesti värittyneenä. Itse aiheesta pääsanoma oli, että Saksassa on tapana noudattaa lakeja ja asetuksia varsin tarkasti tai jopa kirjaimellisesti ilman joustoa. Tämä tapahtuu sen kustannuksella, että asetusten taustalla oleva operatiivinen päämäärä jää toissijaiseksi tai ikään kuin unohtuu. Sitä mikä on välttämätöntä kussakin tilanteessa ei välttämättä ole osattu ottaa huomioon lakeja säädettäessä. Mikäli tällöin lakien tarkkaa noudattamista pidetään tärkeämpänä tai itsetarkoituksellisena, jää operatiiviinen tavoite saavuttamatta.
Iltapäivällä oli englannin opetusta tutun kaavan mukaan. Iltapäivän päätteeksi aloitettiin merivoimien logistiikan opintojakson ryhmätyö. Sen tarkoituksena on koota opetusryhmän ajatuksia jo aikaisemmin esitetystä kysymyksestä: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Työn tulokset esitellään 20 minuutin esitelmän muodossa seuraavan viikon maanantaina. Keskustelu polveili laidasta laitaan eikä valmista meinannut tulla millään. Työskentelymenetelmä taisi olla epäsopiva n. 20 henkilön ryhmälle. Lopulta kuitenkin syntyi jonkinlainen konsensus siitä, mitä ensi viikolla esitetään.
Perjantain ensimmäinen ja ainoa luento käsitteli Saksan merivoimien uuden säiliöaluksen kehitystyötä ja projektin ajankohtaisia asioita ja sen piti komentaja K. Alus on toistaiseksi konseptivaiheessa, vaikka käyttöönoton ja jo nyt osin vanhentuneiden säiliöalusten korvaamisen pitäisi tapahtua vuosina 2021 - 23. Aluksen kustannukset on suhteutettava siitä saatavaan hyötyyn, käyttöasteeseen ja elinkaaren pituuteen. Yhtälö ei ole helppo, mutta se auttaa määrittämään kuinka paljon rahaa alukseen kannattaa panostaa. Luento keskittyi projektinhallintaan ja kustannuslaskelmiin eikä varsinaisen säiliöaluksen ominaisuuksista ja vaatimuksista juurikaan keskusteltu.
Tämän jälkeen ryhmätyön tuotos esiteltiin merisotaopin laitoksen johtajalle. Paikalle tulivat myös muut merisotaopin opettajat. Sain tilaisuuden luonteesta sen käsityksen, että kommodorit (S., H. ja M.) halusivat ikään kuin esitarkistaa, mitä ajatuksia opiskelijat merivoimien esikuntaan vievät, mikä on ymmärrettävää sinänsä. Vertailun vuoksi en kuitenkaan usko että Suomessa oltaisiin vastaavalla tavalla kiinnostuneita yhdestä opiskelijoiden aivoituksesta. Esityksen tärkeintä sisältöä olivat mervoimien logistiikkajärjestelmässä havaitut mahdolliset kriittiset haavoittuvuudet, mutta niitä en halua julkisessa blogissa kommentoida.
Viikko oli sisällöltään mielenkiintoinen, joskin opetusmenetelmiltään valitettavan luento- ja keskustelupainotteinen. Kahdeksasta viiteen kestävien päivien aikana minun kykyni vastaanottaa uutta tietoa vieraalla kielellä väistämättä heikkenee jonkin verran.

126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.

40.-44. päivä

Maanantai oli kenttäkelpoisuustestien (IGF eli Individuelle Grundfähigkeiten) suorituspäivä ja järjestelyistä vastasi meidän luokkamme (D). Päivä järjestettiin koululta n. puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla ampumarata- ja harjoitusalueella. Päivä tarjosi suoritusmahdollisuuden kaikille muille kenttäkelpoisuustestien osakokonaisuuksille paitsi liikunnallisille. Näitä ovat rynnäkkökivääri- ja pistooliammunta, suojelukoulutus, lääkintäkoulutus ja jalkamarssi. Marssi järjestettiin ampumaradan vieressä sijaitsevalla kasarmialueella, jossa kuulemma on ilmavoimien aliupseerikoulu. Marssilla on 15 kilon kantamus ja sen pituus on 6 tai 12 kilometriä riippuen siitä, haluaako tavoitella kultaista suoritusmerkkiä. Lääkintäkoulutukseen on suoritettava teoreettinen osuus verkkokurssina (itse en tätä ole vielä päässyt suorittamaan, koska minulla ei ole siihen tunnuksia).

Minun osuuteni järjestelyissä oli rynnäkkökiväärin ampumatarviketäydennyksissä. Ammunnassa jaetaan ampujille valmiiksi lipastetut lippaat, jotka minä täytin. Varsinaisista suorituksista osallistuin kivääri- ja pistooliammuntoihin. Sain molemmista parhaan arvosanan (kivääri 14/16, pistooli 5/5). Kivääriammunta suoritettiin 16 patruunalla kahteen kaatuvaan maaliin neljältä tasalta (150, 100, 50 ja 30 m). Ensimmäiseltä tasalta ammuttiin seisten pystytuelta, toiselta maaten, kolmannelta ja neljänneltä seisten ja polvelta. Jokaiselta tasalta ammuttiin 4 patruunaa ja molemmat maalit oli tuhottava. Aikarajaa ei ollut. Pistooliammunnassa ammuttiin 5 patruunaa kolmeen maaliin 25 metrin tasalta. Jokainen maali oli tuhottava. Ensimmäinen laukaus oli kaksitoiminen. Aikarajaa ei ollut.

Järjestelyihin kuului valmistelujen lisäksi tietysti myös purkaminen ja huolto, sekä päivän ajaksi järjestetty pienimuotoinen kanttiini, jonka järjestelyihin myös osallistuin. Mukava, opettavainen päivä ja hyvää vaihtelua luento-opetukseen.

Tiistaina jatkui esikuntatyön opetus samojen opettajien johdolla. Perustetuille esikunnan osastoille annettiin uudet tilanteet ja tehtävä laatia esittelyasiakirjoja. Välillä oli luentoja perusteista kuten esim. vaihtoehtojen arvioinnin teoriasta ja välillä ryhmien tuotoksia tarkasteltiin. Esikuntatyö on täällä todella erilaista ja siksi opetusta on varsin vaikea seurata. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tukea ryhmäni toimintaa.

Tiistai-iltapäivällä puhdistettiin koko luokan voimin maanantain ammuntojen aseet. Minä putsasin kaksi Heckler & Koch G36:sta. Aloin purkamaan aseita tarkoituksella kysymättä keneltäkään neuvoa, ja pienen pohdinnan jälkeen se onnistuikin. Pari vinkkiä sain kyllä pyytämättäkin.

Keskiviikko alkoi koulun johtajan amraali C.S:n luennolla, jonka aiheena oli esikuntatyö. Amiraali puhui miellytävän hitaasti ja selkeästi, mikä oli tervetullutta. Milloinkohan olen muuten viimeksi nähnyt käytettävän piirtoheitintä oppitunnilla? Siitä on varmaankin n. kymmenen vuotta.

Tapaaminen on useimmissa tilanteissa paras johtamistapa, sillä tapaaminen mahdollistaa välittömän ja henkilökohtaisen viestinnän. Tapaaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, jolloin tekniset apuvälineet tulevat kyseeseen. Tapaamisen hinta on kuitenkin korkea: se käyttää ihmisten aikaa, joka on nykyään niukka, kallis ja kovin kilpailtu resurssi. Amiraali suositti suurten kalenterin mallisten excel-taulukkojen käyttä ajanhallinnan suunnitteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten (Besprechung) suunnittelun ja perustelun pohjana amiraali suositteli pohtimaan, kuka niistä hyötyy (Cui bono?). Johtajan on tunnettava organisaationsa ja mietittävä, ketä asia koskee ennen kuin kokoaa tapaamisen. Tapaamiset on myös valmisteltava huolellisesti. Kyse on viime kädessä vallankäytöstä, eikä sitä ei saa käyttää väärin. Valmistelu ei kuitenkaan tarkoita, että tapaamisessa käsiteltävä asia on jo käsitelty tai päätetty. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tapaamisten ilmapiiriin. Tässä kohden ei ole liian pieniä yksityiskohtia: istumajärjestys, kalustus, tarjoilu, nimikyltit, jne. – kaikella on merkitystä. Myös epäviralliset tapaamiset ovat hyvin tärkeitä (esim. ruokailut, kahvitauot jne.).

Eräs mielenkiintoinen havainto: Saksan osavaltioilla on erilaisia arkipyhiä ja vain osa vapaapäivistä ovat kansallisia. Esim. pyhäinpäivä tai karnevaalipäivä eivät kaikissa osavaltioissa ole vapaapäivä, mutta joissain ne ovat. Tämä nousi esiin ajanhallinnan suunnittelun yhteydessä.

Seuraava luennoitsija oli everstiluutnantti J.B., jonka aiheena oli tiedotusvälineiden kanssa työskentely (Informationsarbeit, myös Pressearbeit tai Medienarbeit). Esikunnan tiedotusupseeri on tärkeä apu, kun halutaan lähettää sanoma. Mikäli esikunnan edustajana toimii tiedotusvälineiden kanssa on syytä valmistautua huolellisesti. Haastattelua tai jutun tekoa varten kannattaa varata aikaa, mielellään vähintään tunti. Avainsanoman on oltava selkeä ja mahdollisuuksien mukaan avoin ja rehellinen. Muuta mielenkiintoista ei kannata sanoa. Aikaa sanomiseen annetaan lähetyksessä yleensä n. 20–30 sekuntia, joten sitä ei kannata käyttää turhaan löpinään tai epäröimiseen. Turvaluokiteltujen tietojen kanssa pitää olla tarkkana, sillä tiedotusvälineet vuotavat tiedot käytännössä aina, eivätkä joudu siitä käytännössä koskaan vastuuseen.

Iltapäivällä oli liikuntakoulutusta, jonka aiheena oli ohjelman mukaan lihashuolto rullalla. Aiheesta poiketen opettaja (P.N.) veti meille kuitenkin lihaskestävyyskuntopiirin, jossa laitettiin taas hiki virtaamaan ja maitohapot lihaksiin. Suihkun jälkeen ajattelin mennä uimaan, mutta en ehtinyt uida kuin 100 metriä ennen kuin uimavalvoja karkoitti minut altaasta. Hänellä loppui työaika joten uiminen loppui siltä päivältä siihen. Ihme touhua.

Torstaina jatkui tiedousvälineiden kanssa työskentelyn opetus. Työryhmät olivat valmistelleet puheenvuoroja ja aiheita (Sprechzettel, Sprechempfehlung tai ns. talking points), joita käyttää fiktiivisessä paneelikeskustelussa, joka lähetettäisiin valtakunnallisessa radiossa suorana lähetyksenä. Haastattelun toteutti luokkaympäristössä erittäin kokenut toimittaja Klaus Pokatzky. Keskustelusta saatiin suora ja välitön palaute. Tiedotusvälineiden kanssa työskentely tulisi nähdä mahdollisuutena saada oma agenda laajaan jakeluun. Nyt toimittajat nähdään usein pakollisena pahana tai jopa vihollisena. Oma sanoma tulisi esittää yksinkertaisesti ja mikäli mahdollista luoda esimerkkien avulla kuulijoille mielikuvia. Tyypillinen radiopuheenvuoro kestää n. 30 - 40 sekuntia, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi yhtään. Pidemmässä haastattelussa tulisi olla aloitus, selkeä argumentatiivinen linja sekä ydinsanoma, joka toistetaan riittävän monta kertaa.

Torstai-iltapäivällä koululla vieraili Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen. Hän piti koko koululle n. tunnin kestäneen puheen, minkä jälkeen hän vastasi kuulijakunnan kysymyksiin n. tunnin ajan. Ministerin puhe oli erittäin hyvä sekä sisällöltään, esitystavaltaan että dramaturgialtaan. Sisällössä oli myös painavaa asiaa, joka tulee vaikuttamaan pitkälle Führungsakademien tulevaisuuteen. Puheensa aikana ministeri jakoi koulun johtajalle amiraali C.S:lle suoria tehtäviä aikamääreineen. Ministeri velvoitti myös kaikki everstit ja kenraalit (kenraaliluutnanttiin asti) luennoimaan koululla vuosittain. Lisäksi ministeri määräsi, että koulun opettajakunnan on vaihduttava useammin kuin nykyisin, että kosketus Bundeswehrin kentän todellisuuteen ei katoaisi. Ministeri otti myös suoraan kantaa opetuksen sisältöön ja vaati, että sodankäynnin uusimpiakin kehitystrendejä on käsiteltävä. Myös opetusmenetelmiä ja välineitä on uudistettava. Puhe sisälsti runsaasti täysin päinvastaisia kohtia siihen nähden, mitä meille opetuksesta ja sisällöstä on tähän mennessä kerrottu. Omalta paikaltani näin, kuinka eturivissä istuvat vanhemmat sotilashenkilöt kiemurtelivat tuoleissaan. Erinomainen puhe kerta kaikkiaan. Ei siis haitannut, vaikka iltapäivän kieltenopetus jäi väliin ja esikuntatyön viimeisen vaiheen viimeistely venyi vähän pidemmälle iltaan.

Perjantaina oli esikuntatyön kolmeviikkoisen moduulin viimeinen päivä. Aamulla oli minun vuoroni pitää ns. herätys, ja teimme muutaman minuutin merimiespainia sekä lyhyen lauluharjoituksen. Lauluharjoitus ei mennyt ns. ihan putkeen, mutta olipahan erilainen herätys. Työryhmät totettivat päätöksentekoesittelyn komentajalle. Kolme työryhmää käyttivät toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä ja myös esittelyiden aiheet olivat erilaiset. Toimin oman työryhmäni "projektiupseerina" ja olin äänessä esittelyn aikana. Meidän työryhmämme esittelyä ei hyväksytty, sillä en onnistunut myymään suunnitelmaamme komentajaa esittäneelle everstiluutnantti B.K.:lle. Epäonnistuminen meni varmasti osittain kankean saksankieleni piikkiin. Opintojakson päätti palautekeskustelu, jossa hyödynnettiin punaisen, keltaisen ja vihreän kortin nostoa sen mukaan oli esitetyn väitteen kanssa samaa mieltä, eri mieltä tai siltä väliltä.

Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas, mutta jälleen hyvin toteutettu ja antoisa.