178.-182. päivä.

Maanantai alkoi tiedustelukatsauksella. Koululla on vain erittäin rajoitetusti tiloja, joissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, ja katsaus jouduttiin pitämään tällaisessa tilassa. Katsauksen piti komentaja D.K. merivoimien esikunnan tiedusteluosastolta. Sisällöllisesti esityksessä oli vain vähän uutta, pois lukien joitain uusimpia tietoja. Tietoiskua täydensi ilmavoimien osalta everstiluutnantti, joka ei esitellyt itseään. Tiedustelukatsauksen jälkeen palattiin merisotalinjan luokkaan ja tartuttiin seuraavaan ryhmätyöhön, jolle on varattu kaksi viikkoa. Tehtävänanto onkin sitä laajempi: työryhmän tarkoituksena on selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Erityistarkasteluna keskitytään itäisen Välimeren alueeseen.
Aamupäivään kuului vielä toinen johdantoluento ryhmätyön aiheeseen. Sen aiheena oli Yhdysvaltojen laivasto meristrategian välineenä ja sen olemassaolon perusta (Value Proposition). Luennon piti osastopäällikkö B.S. Yhdysvaltojen laivastoministeriön strategisen suunnittelun osastolta. Laivaston on oltava iskukykyinen ja liikkuva, sillä on oltava pitkä toiminta-aika, sen on oltava skaalautuva ja muuntautumiskykyinen. Yhdysvaltojen merellinen uhkakuva käsittää neljä valtiota (Kiinan, Pohjois-Korean, Iranin, Venäjän), islamistisen terrorismin sekä tuntemattomat tekijät (4+1+X). Yhdysvaltojen laivaston ylivoima on supistumassa, joten sen on sekä kasvettava että tehostettava toimintaansa siten, että näiden kasvu yhteensä on eksponentiaalista. Kasvun on tapahduttava jo 2020-luvulla, sillä Yhdysvallat on huolissaan Kiinan ja Venäjän merellisen voiman nopeasta kasvusta. Merivalta koskee vain kriisiaikoja - rauhan aikana meret ovat vapaat. Samaan tapaan A2AD on rauhan ajan käsite ja merenherruus sekä merenherruuden kiistäminen ovat sodan ajan käsitteitä. Merten vapaus on samalla sekä uhka, mutta luennoitsija näki sen ennen kaikkea mahdolisuus. Rauhan aikana laivastolla voi toteuttaa diplomatiaa tavalla, joka muille puolustushaaroille ei ole mahdollinen. Yhdysvaltojen suhdetta Eurooppaan luennoitsija komentoi sanomalla, että kannattaa kaiken poliittisen kohihan ja kohun sijaan kiinnittää huomiota siihen mitä Yhdysvallat tekee. Suhteessa Natoon ja Eurooppaan on muuttunut vähemmän kuin mitä tiedotusvälineistä voisi päätellä. Mieltä lämmitti myös luennoitsijan kehut Suomelle ja Suomen pitkäjänteisyydelle ja kaukonäköisyydelle suhteessa Venäjään - varsinkin kun nämä kehut mainittiin ennen kuin henkilö tiesi kuulijakuntaan kuuluvan suomalaisen upseerin.
Tiistaina osallistuin itäisen Välimeren turvallisuutta käsittelevään symposiumiin Kielissä. Kyseessä oli Kielin meriviikon (Kieler Woche) ohjelmaan perinteisesti kuuluva turvallisuuspolitiikan seminaari, Kiel International Seapower Symposium, jonka osallistujat ovat yleensä olleet ns. korkeaa profiilia. Merisotaopin ryhmästä lähetettiin tilaisuuteen kaksi edustajaa ja tällä kertaa valinta osui minuun. Seminaari osoittautui erittäin korkeatasoiseksi sekä osallistujien ja puitteiden puolesta. Matkustimme Kielin kimppakyydillä minun autollani, koska tarjosin sitä käytettäväksi. Lähdimme liikkeelle 06.30 ja olimme Kielissä 07.45. Pysäköimme keskustan ulkopuolelle ja menimme taksilla kokouspaikalle Hotel Kieler Yacht Clubiin, koska siellä ei juurikaan ole pysäköintimahdollisuuksia. Symposiumi alkoi Klo 09.00 käsitti keynote-esitelmän sekä neljä paneelia, joihin kuhunkin osallistui puheenjohtaja ja kolme keskustelijaa. Välissä oli tietenkin kahvi- ja lounastauot. Tilaisuus päättyi kello 17.30 ja palasimme takaisin Hampuriin käänteisessä järjestyksessä. Perillä koululla olimme Klo 19.40. Kokonaisuutena päivä oli raskas mutta tiedollisesti antoisa.
Seminaarissa käytävät keskustelut olivat välillä yllättävän suorapuheisia ja provosoiviakin. Virkistävää oli myös turkkilaisen ja kreikkalaisen esitelmöitsijän esittämät päinvastaiset näkökulmat, sekä Yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan venäläistä näkökulmaa valaisseet käsitykset. Tein keskusteluista n.  4 sivua muistiinpanoja. En kuitenkaan liitä niitä tähän blogiin, sillä seminaarissa korostettiin sen luottamuksellisuutta (Chatham House -säännöt). Lisäperusteena on se, että koska seminaarin kieli oli englanti ja tein myös muistiinpanoni englanniksi, jolloin ne olisivat laajemman yleisön luettavissa, mikäli teen tästä blogista joskus julkisen.
Keskiviikon aloitti luento Naton suorituskykyjen suunnitteluprosessista. Sen piti kommodori R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Nato ei tee päätöksiä, vaan jäsenmaat sopivat asioista. Suorituskykyjen kehittämisen ja hankinnan taakka pyritään jakamaan jäsenmaiden välillä tietyin perustein. Naton suunnittelu perustuu liittouman yhteisiin uhkakuviin ja suorituskykyjen kokonaisuutta käsitellään liittouman yhteisinä. Ajankohtaisten suunnitelmien mukaan Natolla on varsin mittavat suunnitelmat merellisen voiman kasvattamiselle. Merellisellä voimalla on ratkaiseva merkitys liittouman taistelussa. Esim. Naton vahvennus- tai vastahyökkäysjoukoista Baltian maiden puolustamiseksi n. 1/3 on suunniteltu kulkevan maitse Puolan kautta. N. 2/3 joukoista on suunniteltu kuljetettavan meri- ja ilmakuljetuksilla. Tätäkin suurempi merkitys on kuitenkin strategisilla merikuljetuksilla ja merellisellä logistiikalla. Luennolla kerrottiin kattava lista erilaisista asejärjestelmistä ja suorituskyvyistä, joiden on määrä olla liittouman käytettävissä tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tehtiin ero Yhdysvaltojen ja muiden maiden järjestelmien välillä. Aikaisemmin Nato ei vaatinut jäsenmailtaan, että järjestelmät olisivat käytettävissä myös korkean intensiteetin sotaan. Tämä on sittemmin muuttunut: nykyään Nato edellyttää, että myös kriisinhallintatehtäviin suunnitellut järjestelmät ovat ns. sotakelpoisia. A2AD ei ilmiönä ole lainkaan uusi, sillä vihollisen mahdollisen vaikuttamisen piirissä on aina suunniteltu ja osattu toimia. Uutta on ainoastaan se, että ylivoima vaikuttamisetäisyyksissä on vähentynyt. Yhdysvaltojen asevoimissa on jo luovuttu A2AD-käsitteen käytöstä, sillä se nähtiin turhana ja toisaalta sen saaman julkisuuden (erilaiset kantamakaaripiirrokset iltapäivälehdissä) kautta jopa haitallisena.
Tämän jälkeen esittäytyi ryhmätyön mentoriksi värvätty vara-amiraali evp. H-J.S. Hän tarjosi tukeaan ja koko 42 vuoden palveluksen aikana kertyneen kokemuksensa ryhmätöiden käyttöön. Amiraali antoi leppoisan ja asiantuntevan ensivaikutelman. Iltapäivällä jatkui ryhmätöiden suunnittelu ja teko. Keskiviikkona ei poikkeuksellisesti ollut ohjattua liikunnanopetusta, sillä maasotalinja oli estynyt ja ilmasotalinja opintomatkalla.
Torstaina jatkoi ryhmätöiden laadinta. Oma osuuteni oli tarkastella A2AD-uhkan vastatoimenpiteitä käsitteellisellä tasolla ja laatia niistä jäsennelty esitys. Tein työn yhdessä kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P:n kanssa. Välitarkastelussa aamupäivän lopuksi esittelimme tuotoksemme ja saimme siitä ehkä hieman yllättäen jonkun verran kehuja. Iltapäivällä oli englanninopetusta. Se oli jälleen mukavaa vaihtelua saksan kieleen, mutta opetuksen tasoa ei muuten juurikaan voi kehua.
Perjantaina ryhmätyöt jatkuivat n. kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tarkasteltiin töiden senhetkistä tilaa. Ryhmätöille on annettu aikaa 2 viikkoa (eli 10 x 4,5 päivää, ja melko suuri osa näistäkin päivistä kuluu pohjustavien luentojen seuraamiseen). Työn laajuus ei kuitenkaan mielestäni olisi edellyttänyt kolmea työpäivää enempää. No, parempi näin päin kuin liian kiireellä väsätty tuotos. Kyseessä on kuitenkin meristrategian opinnot ja strategia on määritelmän mukaan pitkäjänteistä touhua.

173.-177. päivä

Meristrategian seminaari jatkuu. Tämän viikon teemana on ryhmätyö, jonka tehtävä annettiin edeltävällä viikolla. En viikon alkaessa vielä tiedä mihin työryhmään kuulun, mutta eiköhän se tästä selviä. Viikon jokainen päivä alkaa ulkomaisen opiskelijan tietoiskulla oman maansa meristrategiasta. Perjantaina esitelmöi tosin italialainen yhteysupseeri.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.

169.-172. päivä.

Maanantai oli helluntaipäivä, joka Saksassa on arkipyhä.
Tiistaina merisotalinja lähti aamukahdeksalta bussilla kohti Flensburgia ja Merisotakoulua (Marineschule Mürwik) ja meristrategian seminaaria. Harmikseni en voinut olla tällä matkalla mukana, sillä minut oli kutsuttu Puolustusvoimien lippujuhlapäivän vastaanotolle Suomen suurlähetystöön Berliiniin. Tiistai oli siis minun osaltani käsitelty, ja myös keskiviikko muodostui matkapäiväksi. Olisin tietenkin ehtinyt Flensburgiin iltapäivällä ja osallistumaan torstain opetukseen. Kun pari viikkoa aikaisemmin pyysin mersotalinjan johtajalta komentaja S.P.:ltä lupaa Berliinin tilaisuueen osallistumiseen, hän kuitenkin totesi että minun on turha tulla Flensburgiin puoleksi päiväksi, sillä torstai loppuu jo lounaan jälkeen. Niinpä käytin päivän Suomen meristrategiaa käsittelevän esitelmäni valmisteluun. Kaikille merisotalinjan kansainvälisille opiskelijoille on annettu tehtäväksi esitellä oman maansa meristrategia.
Perjantain luennoit käsittelivät Saksan merivoimien historiaa ja ne piti komentaja I.W. Liittovaltion merivoimat perustettiin samoihin aikoihin kuin itse Bundeswehr, eli 1950-luvun puolivälissä. Suunnitelmista puolustuksellisten rannikkomerivoimien luomiseksi vastasi, mielenkiintoista kyllä, samat Kriegsmarinen johtavat upseerit, jotka olivat vain kymmenkunta vuotta aikaisemmin suunnitelleet maailmanvalloitusta ja merioperaatioita Yhdysvaltoja vastaan. Bundesmarinen (nykyään Deutsche Marine) kehityshistoriaa leimaa liittouman eli Naton tarpeet: sen rakenne ja tehtävät olivat täysin sidonnaisia siihen rooliin, mikä sille oli liittouman suunnitelmissa annettu. Nämä taas puolestaan heijastelivat varsin tarkasti suurvaltasuhteiden kehitystä. Erityisen tärkeässä roolissa Bundesmarinen kannalta olivat punalaivaston koko ja pyrkimykset Itämerellä, sillä Saksan merivoimat olivat Tanskan ohella ainoat liittoumat pysyvät merivoimat Itämerellä. Sittemmin Saksan merivoimat saivat jo jonkinlaista itsenäistäkin toimintakykyä, mutta kylmän sodan päättymisen jälkeen se suunnattiin lähinnä kriisinhallintatehtäviin (tunnetuin seurauksin). Nykyään on turvallisuusympäristön muutoksen myötä taas herätty tilanteeseen, jossa tarvittavaa kalustoa eikä etenkään osaamista ei ole. Suorituskykyjen lakkauttaminen ja purkaminen voidaan tehdä muutamassa vuodessa tai jopa kuukaudessa, kun taas niiden kehittäminen ja rakentaminen voi kestää jopa vuosikymmeniä.
Kokonaisuutena lyhyt viikko jäi minun osaltani vielä enemmän tyngäksi. Tämä oli toisaalta harmi, mutta toisaalta tervetullutta vaihtelua. Mielenkiintoisimmat luennot Flensburgissa olivat saamani tiedon mukaan käsitelleet Yhdysvaltojen meristrategiaa sekä Saksan merivoimien perinteisiin liittyvää aina yhtä ajankohtaista ja arkaluontoista keskustelua. Harmi että nämä jäivät minulta kuulematta.

165.-168. päivä

Tämä viikko on eräänlainen väliviikko tai tauko aselajiopinnoissa ja se muodostaa Oman opintokokonaisuutensa. Viikon aiheena on ilmavoimien esittely. Viikon aloittaa puolentoista päivän luentopaketti ilmavoimista, jota seuraa kaksipäiväinen vierailu ilmavoimien joukko-osastoihin.
Maanantai-aamun aloitti kenraaliluutnantti S:n luento ilmavoimien operaatioista. Ilmavoimilla on yli 600 henkilöä kansainvälisissä operaatioissa. Samalla jatkuvat ilmavoimien kansalliset tehtävät, jotka ovat 1. Saksan ilmatilan turvallisuudesta vastaaminen, 2. Avaruustilannekuvan luominen ja 3. Osallistuminen ydinasepuolustukseen. Ilmavoimilla on kolme johtoporrasta: ilmavoimien esikunta (Lufwaffenkommando) ilmavoimien operaatioesikunta (Einsatzkommando Luftwaffe) ja ilmavoimien joukkojen esikunta (Truppenkommando Luftwaffe). Kenraalin luennon painopiste oli yksittäisissä operaatioissa käytettävien ilmavoimien suorituskykyjen esittely. Tässä hän oli varsin yksityiskohtainen ja esitteli mm. operaatioiden käynnistämiseen liittyviä haasteita ja historiaa. Ilmavoimien suurin operaatio on tällä hetkellä Counter Daesh (Turkki) Muita operaatioita ovat mm. Minusma (Mali), Resolute Support (Afganistan), Verstärktes Air Policing Baltikum (sic!) (Viro) sekä jatkuva valmius evakuointioperaatioihin. Luentonsa toisessa osassa kenraali loi katsauksen ilmavoimien tulevaisuuteen. Ilmavoimien on panostettava tasaisesti kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, joskin kansallisten tehtävien merkitys on kasvamassa. Tornadon seuraajan selvitystyö on käynnissä ja F-35 näyttäsi tällä hetkellä olevan vahvin ehdokas uudeksi monitoimihävittäjäksi. Saksa on tällä hetkellä jäänyt joiltain osin ilmavoimien kehitystyössä jälkeen, ja välimatka potentiaalisiin vastustajiin (lue: Venäjään) on kasvanut. Natossa onkin todettu, että ilmaherruuden hankkiminen kestäisi nykytilanteessa kauemmin ja se maksaisi enemmän kuin vielä muutama vuosi takaperin. Kenraali myönsi avoimesti, että Nato on Venäjään nähden Baltian alueella alivoimainen.
Euroopan Oma miehittämätön lennokkiprojekti Eurohawk on kenraalin mukaan pysäytetty (ainakin Saksan osalta). Toisen luennon piti luokanvalvoja, everstiluutnantti U.S. ilmasodankäynnin yleisistä perusteista sekä Bundeswehrin uudessa konseptissa Luftwaffelle asetetuista suorituskykyvaatimuksista. Aamupäivän lopuksi kurssitoverini everstiluutnantti S.K. antoi ohjeet seuraavan päivän rastikoulutuksen toteutustavasta.
Lounaan jälkeen luennoi ilmaoperaatiokeskuksen komentaja kenraaliluutnantti W. Ilmaoperaatiokeskuksessa on poikkeuksellinen organisaatio, joka toimii tilaaja-tuottaja -periaatteella. Tämä tarkoittaa käytännössä, että koko esikunnan kaikilla tasoilla on toisaalta kamppailtava esikunnan resursseista ja toisaalta kyettävä priorisoimaan ne tehtävät, jotka tehdään ja kuinka hyvin. Itse keskuksen suorituskyvyistä tavanomaisesta poikkesi kyky valvoa avaruutta kohtalaisen hyvällä tarkkuudella. Muilta osin esitys käsitteli lähes yksinomaa liittouman johtamisrakenteita ja ilmaoperaatioiden suunnitelun osuutta Naton yhteisoperaatioissa. Tämä lienee ilmaoperaatiokeskuksen ydinosaamisaluetta. Kenraali myönsi, että heidän esikunnassaan on joitain päällekkäisiä toimintoja operaatioesikunnan kanssa, mutta kiirehti lisäämään, että samoja päällekkäisyyksiä on myös maa- ja merivoimien esikuntien kanssa.
Iltapäivän päätteeksi opiskelijatoveri J.D. piti esitelmän viikon pituisesta opintomatkastaan Iraniin. Matkan oli järjestänyt ulkopolitiikan ammattilaisten verkosto Hampurista. Matkalla ryhmälle oli räätälöity ohjelma ja heitä myös valvottiin matkan aikana. Maassa vallitsevista virallisesta linjasta ja totuuksista voi kyllä keskustella, mutta niitä ei juurikaan voinut kyseenalaistaa. Luennoitsijan mukaan Iran on monella tasolla jakautunut maa: toisaalta demokraattinen mutta toisaalta autoritääris-teokraattinen, toisaalta moderni ja avoin ja toisaalta vanhoilliinen ja sulkeutunut. Esimerkiksi huivipakko ei estä muuten näyttävää pukeutumista ja alkoholia saa aina, jos tietää mistä kysyä. Ehkä jakautunutta parempi sana on vastakohtainen tai paradoksi maa. Poliittista järjestelmää luennoitsija kuitenkin pitää vakaana, sillä vallankumous tai epävakaus ei olisi kenenkään etu.
Tiistaina oman kurssini ilmasotalinjan opiskelijat pitivät rastikoulutusta Saksan ilmavoimien eri suorituskyvyistä. Opetustapana oli kestoltaan 45 minuutin luento, jota seurasi 15 minuutin tauko ja siirtyminen seuraavalle rastille. Rasteja oli yhteensä viisi, joten koulutus kesti koko aamupäivän. Tylsää tai raskasta se ei silti ollut: opiskelijat olivat oman alansa asiantuntijoita ja innostuneita opetettavasta asiasta. Lisäksi koulutuksen selkeä rytmitys ja runsaat tauot auttoivat vireystilan ylläpitämisessä. Lounaan jälkeen oli varattu pari tuntia ilmavoimien opintomatkalle valmistautumiseen. Liikkelle lähdettiin klo 15 ja hotelleille Rostockiin saavuttiin n. 2,5 tuntia myöhemmin.
Keskiviikko alkoi vajaan tunnin bussimatkalla 73. Lennostoon (TaktLwG 73 "Steinhoff") Laagessa. Perillä joukko-osaston komentajan sijainen piti lyhyen tervetulotoivotuksen ja joukko-osaston esittelyn. Tämän jälkeen nuorempi lentoupseeri esitteli harjoituksen kuvitteellisen tilanteen, taistelusuunnitelman ja lentäjien tehtävänannon. Aikaistetun lounaan jälkeen siirryttiin bussilla lentokentän laidalle pystytettyyn katsomoon seuraamaan lentonäytöstä. Näytös oli erittäin hienosti totetettu kokonaisuus, jossa esiteltiin Luftwaffen tärkein lentävä kalusto mielenkiintoisella ja näyttävällä tavalla. Taivaalla nähtiin nousuineen ja laskuineen 4 Eurofighteria, 4 Tornadoa, 2 C-160 Transallia, 1 Airbus A400M sekä 1 CH-53. Myös erikoisjoukkojen uusi helikopteri EC645 T2 lensi kierroksen. Esitykseen sisältyi myös tukikohdan suojajoukkojen näytös maahanlaskuineen ja haavoittuneen evakuointeineen. Näytöksen informatiivisuutta ja viihdyttävyyttä lisäsi asiantunteva selostus ja ilmavoimahenkinen musiikki.
Näytöksen jälkeen kurssi jaettiin kolmeen osastoon, joita kierrätettiin bussikuljetuksilla kolmella rastilla: simulaattorikoulutus ja lentotehtävän jälkeinen debriefing, tukikohdan suojausjoukkojen kalustoesittely ja helikopterilennätys, sekä Tornado ja Eurofighter kaikkine varusteineen ja aseistuksineen. Kaikki rastit olivat hyvin järjestettyjä ja mieleenpainuvia. Erityisen hienoa oli tietysti päästä lentämään CH-53:lla ja kokeilla Eurofighterin lentämistä simulaattorissa. Helikopteripilotti antoi kyyditettäville ns. lavasikaa tekemällä kohtalaisen jyrkkiä käännöksiä ja lentämällä matalalla ja kovaa, esim. tuulivoimalapuiston läpi. Eurofighterin ja Tornadon esittelijät kertoivat myös avoimesti koneidensa ja niiden aseistuksen hyvistä ja huonoista puolista. Kiitospuheiden ja muistoesineiden jaon jälkeen siirryttiin busseilla takaisin hotelleille, jonne saavuttiin n. puoli seitsemän aikohin. Ilta-ateria nautittiin luokkakokoonpanossa luokanvalvojan läsnäollessa, mikä ainakin saksalaisille kollegoille edustaa ns. pakkohauskaa.
Torstaina siirryttiin busseilla Todendorfin harjoitusalueelle tutustumaan Ilmatorjuntaohjuspatteristo 1:n (FlaRakG 1) kalustoon. Siirtyminen kesti n. kaksi tuntia. Esittelyluennon jälkeen nautittiin lounas, minkä jälkeen seurasi kalustosesittely kolmella rastilla: Patriot, Mantiz ja Wiesel 2 Ozelot. Erityisesti Mantiz-järjestelmä oli mielenkiintoinen, sillä täysin automaattisena se edustaa viimeiseintä huipputekniikkaa. Esittelyt oli jälleen kerran mielenkiintoisesti ja ammattitaitoisesti tehty, joskaan henkilöstö ei ollut ehkäpä yhtä innostunut tehtävästään kuin edellisenä päivänä lennostossa. Paluumatka Hampuriin kesti lähes kolme tuntia ja takaisin koululle saavuttiin n. klo 20.
Perjantai oli työajan tasausvapaata johtuen siitä, että vierailuun käytetty aika kuulemma ylitti reippaasti EU:n työaikadirektiivin määrittämät rajat. Varmasti näin olikin.