Maanantai aloitti uuden kahden viikon mittaisen opintojakson, joka kuitenkin jatkaa Berliinmatkalla aloitettuja teemoja. Ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin opiskellaan perusteita ja skenaariota perjantaina alkavaa peliä varten. Peli kestää toisen viikon torstai-iltaan asti, ja jälkimmäisen viikon perjantai on vapaa. Pelin tai suunnitteluharjoituksen aiheena on poliittisen tason kokonaisvaltainen päätöksenteko kriisiin liittyen. Tarkoituksena on, että osallistujat tietävät poliittisen tason päätöksenteon keskeiset toimijat ja näiden toimintatavat sekä ymmärtävät toimijoiden keskinäiset suhteet. Liikutaan siis valtio- ja ministeriötasolla. Näin ollen voisi sanoa, että Berliininreissu oli eräänlainen tutustumismatka tai maastontiedustelu niihin paikkoihin, joissa tämä suunnitteluharjoitus toteutetaan. Tosin harjoitus tapahtuu jälleen kerran mielikuvitusmaailmassa nimeltään CERASIA, joka on samalla myös harjoituksen nimi. Tähänkin kuvitteelliseen skenaarioon on määrä tutustua tämän valmistavan viikon aikana. Itse harjoitukseen tulee mukaan ulkoministeriön diplomaattikurssin opiskelijoita, joita tapasimme Berliinissä edeltävän viikon keskiviikkona.
Johdantoluennon opintojaksoon ja harjoitukseen piti eversti A.B. Hän piti kansainvälisille opiskelijoille yhden perehdytyluennon aivan kurssin alussa. Tuosta ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että hän käyttää kävelykeppiä ja se, että hän liikuttui kyyneliin puhuessaan Saksan historiasta.
Ensimmäisen perusteluluennon piti professori J. Hänen esityksenä näkökulma oli, että Saksan ulkopolitiikan peruskivet eli demokratia, sopimusten noudattaminen ja vapaa talous ovat viime vuosina kaikki joutuneet jonkinlaiseen kriisiin. Hän esitti, että maailma ei ole palannut uuteen kylmään sotaan, vaikka tilanne voisi päällisin puolin siltä näyttää. Uusi asetelma on paljon kaoottisempi ja vaikeammin ennustettavissa oleva. Syyksi tälle luennoitsija esitti lukuisia tekijöitä, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittymisen ja big datan, maailman tämänhetkisen moninapaisuuden yhdistettynä verkostoitumiseen ja keskinäisriippuvuuteen, sekä liberalismin ongelmista aiheutuneet ideologiset syyt. Euroopalle hänen ennusteensa oli melko synkkä, sillä Eurooppa ei jostain syystä ole ymmärtänyt digitalisaation ja tiedon merkitystä strategisena valtaresurssina, vaan on tässä suhteessa selvästi menettänyt johtoasemansa globaalissa pelissä. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että ajalla ja paikalla ei enää ole merkitystä. Reagointinopeuskaan ei enää välttämättä tuo strategista etua. Automaation ja keinoälyn maailmassa ratkaisee se, miten tapahtumia tulkitaan ja mikä merkitys niille annetaan. Tässä julkisen mielipiteen merkitys on edelleen varsin suuri. Sitä ei enää hallitse tiedotusvälineet, vaan verkostoitunut media, mikä omalta osaltaan lisää järjestelmän kaoottisuutta. Haasteena on myös löytää ne toimijat ja joissain tapauksissa henkilöt, jossa tai jolla todellinen valta on, todellinen eliitti. Nämä eivät välttämättä ole poliitikkoja, ylimpiä johtajia tai instituutioita, vaan esimerkiksi avustajia tai yrityksiä. Tämä on omalta osaltaan johtanut representaatiokriisiin eli siihen, että poliitikot eivät enää edusta kansan mielipideilmastoa.
Luento oli varsin korkealaatuinen ja syvältäluotaava. Esimerkki tästä oli vertaus raamattuun: Epäilevä Tuomas sanoi, että hän uskoo vain jos näkee. Goethe totesi, että Tuomas oli väärässä, sillä asia on päinvastoin: vain sen minkä uskoo voi nähdä. Vasta tieto (tai uskomus) mahdollistaa näkemisen: puu on vain puu, ennen kuin tietää sen olevan tammi, leppä, lehmus tai pyökki.
Seuraavan luennon pitäjä oli eräs Saksan kokeneimmista YK-virkamiehistä, tohtori W. W.-W., joka on työskennellyt erilaisissa YK:n kansainvälisissä tehtävissä yli 30 vuoden ajan. Hän aloitti luentonsa korostamalla YK:n poliittista luonnetta. Päätöksenteko YK:ssa tapahtuu useilla tasoilla, joista ylimpiä ovat yleiskokous, pääsihteeristö ja turvallisuusneuvosto. YK:n poliittista luonnetta korostaa se, että asiat on esiteltävä diplomaattisesti ja että päätökset ovat usein vesittyneitä kompromisseja, joilla on vain vähän suoria tai nopeita vaikutuksia. Päätöksenteko on sirpaloitunutta, mikä osin selittää YK:n operaatioiden tehottomuutta esim. verrattuna Naton operaatioihin. YK:lla on yli 100 000 sotilasta eri tehtävissä, mutta näiden ylin komentaja on rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri, joka on siviili. Tällä on sotilasneuvonantaja, joka on YK:n korkea-arvoisin sotilas. YK:n operaatoita johtaa yleensä erityislähettiläs. Tälle tehtävälle on tyypillistä, että vastuuta on runsaasti ja valtaa niukasti. YK:n organisaatio ja auktoriteetti eivät yksinkertaisesti tue sitä, että operaation mandaatti voitaisiin panna täytäntöön. Osallistuvat valtiot, organisaatiot ym. eivät yksinkertaisesti luovu omasta auktoriteetistaan ja jättävät huomiotta operaation määräykset, mikäli nämä ovat ristiriidassa omien intressien kanssa. Minusta oli merkillepantavaa, että kolme vuosikymmentä järjestöä palvellut asiantuntija puhui näinkin kielteiseen tai ehkä pikemminkin realistiseen sävyyn YK:n johtamisrakenteista ja käytännöistä. Hänen mukaansa järjestön tavoitteiden ja todellisuuden välillä on jyrkkiä ristiriitoja, sillä käytännössä YK:n toiminta perustuu usein jäsenvaltioiden hyvään tahtoon (eli intresseihin). Vaikuttaisi siis siltä, että kokemus YK:sta vahvistaa reaalipoliittista katsantokantaa maailmanjärjestelmään.
Lounaan jälkeen luennoi eversti C., joka palvelee Naton päämajassa. Hänen luentonsa aihe Naton päätoksentekojärjestelmä ja Naton päämajan rajapinnat Saksan päätöksentekoelimien ja Saksan intressien kanssa. Natossa tilanne on samansuuntainen kuin YK:ssa, eli intressejä on moneen suuntaan. Erot ovat kuitenkin ratkaisevat Naton eduksi. Jäsenmaita on vain 29, yhteisen puolustuksen intressi on yhteinen, ja järjestö noudattaa (tietyin reunaehdoin) sotilaallista organisaatiorakennetta ja kuria. Saksaa pidetään luennoitsijan mukaan Natossa luotettavana tiimipelurina, joskin sen sitoutuminen ja ponnistelut yhteiseen puolustukseen on joskus asetettu kyseenalaisiksi. Luennoitsijan selostuksen perusteella päätösten valmistelu Naton esikunnassa vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta. Näin sen on tietenkin oltava, jotta 29 maan yhteisestä prosessista syntyisi tuloksia ensinkään.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Todettiin, että meillä on n. 12 kokoontumiskertaa jäljellä ennen SLP-kokeita heinäkuun alussa (Standardised Language Profile). Kokeissa tähtäämme tasolle 4 eli ylimmälle tasolle. Tulevilla tunneilla koetta varten tullaan harjoittelemaan, ainakin kuuntelua, kirjoittamista ja tekstinymmärtämistä. Keskustelua herätti edellen se, että kokeessa ohjeet ovat saksaksi, mikä aiheuttaa ei-saksankielisille opiskelijoille mahdollisesti ongelmia. Tämä kuitenkin kuulemma kompensoidaan kokeessa jotekin kansainvälisille opiskelijoille.
Päivän ensimmäinen luento käsitteli CERASIA-harjoituksen skenaariota ja sen piti eversti A.B. En voi sille mitään, että minua jotenkin tökkii nämä fantasiaskenaariot. Ne ovat jotenkin niin hirvittävän suppeita, mutta toisaalta niiden opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa itse asialta. Täytyy vaan asennoitua harjoitukseen eräänlaisena roolipelinä (don't fight the setting!) ja pelata niillä korteilla mitkä on jaettu.
Seuraavat luennot käsittelivät johtamisprosessien ja -kulttuurien eroja eri ministeriöissä ja niiden pitäjinä toimivat ministeriöissä palvelevat yhteysupseerit. Ensimmäisenä ääneen pääsi everstiluutnantti J.B., joka palvelee ulkoministeriössä. Hän korosti johtamiskulttuurien eroja, jotka tulevat esiin jo kielen tasolla: sotilaat puhuvat paljon suoremmin. Muita suuria eroja ovat konsensusperiaate sekä (puutteelliset) ihmisten johtamisen taidot. Hänen sanomansa oli, että upseerina on vaikea sopeutua monimutkaisempaan ja monilta osin huonompaan johtamiskulttuuriin, mutta yhteysupseerina tälle ei ole vaihtoehtoja. Upseerin tehtäviä ulkoministeriössä on toistakymmentä.
Seuraavaksi kehitysyhteistyöministeriön yhteysupseeri M.A. esitteli yhteysupseerin elämää. Ministeriö on yksi liittovaltion pienimmistä, mikä tekee tunnelmasta välittömän ja hierarkiasta matalan. Ministeriön vajaata kymmentä sotilasasiantuntiaa kuunnellaan ja arvostetaan. Heidän roolinsa on toimia neuvonantajina kriiseihin ja konflikteihin liittyvissä sotilaallisissa kysymyksissä.
Lounaan jälkeen luennoi komentaja H.Z., joka palvelee Saksan pysyvässä edustustustossa EU:ssa. Siellä palvelee 5 sotilasta, joista 3 on upseereita. Määrää ollaan kuitenkin lisäämässä kolmella esikuntaupseerilla. Euroopan unioni ei voi toimeenpanna siviili- tai sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita unionin alueella, vaan yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan (tai turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) työkalupakissa nämä on tarkoitettu käytettäväksi unionin ulkopuolella. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksessa, joka on EU:n ja täten myös YUTP:n "perustuslaki". Tämä oli minulle uusi tieto ja se asettaa Suomen haikailut EU:n yhteisestä puolustuksesta kokonaan uuteen valoon. Comprehensive approach on nykyään jo vanhentunut käsite, se on korvattu käsitteellä Integrated approach, joka sisältää myös aikaulottuvuuden (ennakkovaroitus, valmius, jne.). Esitys oli hyvin ammattitaitoinen ja sisälsi hengästyttävän määrän tosiasioita, väitteitä ja vastaväitteitä mm. eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Osa argumenteista oli minulle entuudestaan tuttuja, osa uusia. Luennoitsija oli kuitenkin oman kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella sitä mieltä, että EU:n yhteisiä puolustusvoimia ei tule olemaan olemassa. Lisäksi Euroopan puolustus ei tule olemaan mahdollista ilman yhdysvaltoja. Tästä keskusteltiin.
Keskiviikon esimmäiset tunnit oli varattu luokanvalvojalle, mutta hän ei näitä tarvinnut. En kuitenkaan päässyt käyttämään niitä esim. liikuntaan, sillä kevään mittaan toteutettava tutkimusvaihe (Studienphase) työllistää jo viime vuoden puolelta alkaen. Projekti toteutetaan isomman ryhmätyön muodossa, ja työryhmän johtajaksi nimetty saksalainen kollega H.F. haluaa tietenkin valmistella tehtävää hyvissä ajoin. Pyrin luonnollisesti suhtautumaan näihin kurssikaverien pieniin tehtäviin aina myönteisesti ja olemaan hyvä alainen. Joskus kuitenkin harmittaa, kun tapaamisia ja pikapalavereja halutaan pitää ennen opetuksen alkua esim. klo 07 tai 07.30, ja vieläpä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se olisi ihan ok, mikäli minulla olisi kurssimajoitus koululla kuten valtaosalla kollegoista. Minun matka-aikani koululle, virkapukuun vaihto ja siirtyminen luokkarakennukseen vie kuitenkin yleensä vähintään puoli tuntia, mikä ei aina mahdollista nopeita, suunnittelemattomia liikkeitä.
Ryhmätyöpalaverin jälkeen lähetin opinnäytetyöni sähköisenä versiona kiitosten kera niille huhtikuussa haastattelemistani henkilöistä, joiden sähköpostiosoitteet minulla oli tiedossa. Työn palautin varsinaisesti maanantaina n. puolitoista viikkoa ennen määräaikaa (31.1.). Työ piti palauttaa tulostettuna kolmena kappaleena ja sähköisenä cd-rompulla(!), mutta minä palautin sen muistitikulla. Opinnäytetyön ohjeistus oli muutenkin niin väljä ja ylimalkainen, että se herätti paljon tulkintaa ja erilaisia versioita. MPKK on selvästi FüAkBw:tä parempi kaikessa mikä tutkimukseen liittyy, ainakin opiskelijan näkökulmasta. Opetushenkilöstön akateemisessa pätevyydessä puntit saattavat olla paremmin tasan, ja joissain asioissa (joskin harvoissa) FüAkBw saattaa jopa olla MPKK:a edellä.
Päivän ensimmäisen luennon piti eversti S. aheesta puolustusministeriön työjärjestys ja päätöksentekojärjestelmä. Saksan puolustusministeriö on kuten todettu eräänlainen yhdistelmä Suomen pääesikuntaa ja puolustusministeriötä, kuitenkin ilman operatiivisen ja taktisen johtamisen elementtejä kuten tilannekeskusta, ym. Minulle ei oikeasti ole vielä selvinnyt, missä Bundeswehrin tilannekuva kootaan ja kuka päivittäistä toimintaa tai esim. valmiuden tehostamista tai kohottamista johtaa. Valitettavasti tämäkään luento ei tuonut tähän minulle ymmärrettvää vastausta. Jotenkin tuntuu siltä, että Bundeswehrin ei anneta hoitaa omaa tonttiaan eli sotilaallista turvallisuutta, vaan siihen on kaikilla jotain sanomista. Onko tämä sitten saksalainen näkemys ns. comprehensive approachista tai kokonaismaanpuolustuksesta, mutta kovasti sekavaa, byrokraattista ja hierarkkista tuntuu olevan. Luennoitsija korosti sitä, että järjestelmässä liittolaisten hankkiminen on äärimmäisen tärkeää. Kokouksissa saa asiansa paljon helpommin läpi jos joku muukin on samaa mieltä. Muita tärkeitä kohtia oli ennakointi, rakenteiden tuntemus, verkostoituminen, selkeä argumentoini ja reservien varaaminen kriisitilanteita varten. Keskusteluun osallistui myös everstiluutnantti S., myöskin ministeriön poliittiselta osastolta.
Esitin kysymyksen koskien puolustusministeriön valmiutta reagoida nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Vastaus oli suppea turvallisuusnäkökohtiin vedoten, mutta tilannekeskuksen perustamista kuulemma valmistellaan kiivaasti. Sain sen käsityksen, että tästä puolustusministeriön tilannekeskuksesta tulisi samalla myös liittotasavallan halituksen tilannekeskus. Liittokanslerillahan oli jo oma pieni tilannepäivystys, kuten edeltävällä viikolla saimme kuulla. Vastauksessa viitattiin myös ulkoministeriön ja operaatioiden johtoesikunnan tilannekeskuksiin, joiden käyttö on myös mahdollista tilanteesta riippuen.
Lounaan jälkeen oli tyhjä tunti, koska luennoitsijalle oli tullut este. Aika oli määrä käyttää harjoituksen perusteasiakirjoihin tutustumiseen, mutta päätin mennä uimaan, kun kerrankin oli aikaa käyttää vapaata vuoroa. Ehdin toki myös silmäillä perusteita.
Iltapäivän päätteeksi koulun kurssien johtaja amiraali S. piti palauteskustelun Berliinin opintomatkan tiimoilta. Tässä keskustelussa opiksi nousi mm. se, millaisia kysymyksiä kannattaa esittää ja millaisia ei kannata esittää esim. puolustusministeriössä. Eniten keskustelua herätti puolustusministeriössä kuullut kommentit viimekesäisestä tapauksesta, jossa sotilas oli kuollut lämpöhalvaukseen marssilla. Keskustelu käsitteli mm. vastuuta tapahtuneesta ja siitä tiedottamista.
Torstai alkoi liikunnalla pitkästä aikaa. Liikunta oli ohjattu kuntopiiri, myöskin pitkästä aikaa, jota kevennettiin polttopallolla ja hipalla. Päivän ensimmäinen luento piti valtiosihteeri (Ministerdirektor) K. ulkoministeriöstä. Hän on kokenut diplomaatti, joka on toiminut myös YK:ssa ja rauhanvälitystehtävissä. Hänen esityksenä kuvasi ulkoministeriön työskentelyä sekä rajapintoja muihin hallintoviranomaisiin. Esitys oli varsin yksityiskohtainen ja syvältäluotaava. Luennoitsija käytti erinomaisen selkeää kieltä, mutta poliittiselle kielelle tyypillisiä monimutkaisia lauserakenteita. Luennoitsija ei esityksensä alussa kertonut luentonsa rakennetta ja tavoitteita, ja syy tälle selvisi esityksen kuluessa: niitä ei ollut, vaan esitys edusti enemmänkin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Jos pitäisi arvata sanoisin, että luennoitsija ei ollut valmistautunut esitykseensä kohdeyleisön tarpeisiin nähden, vaan tuli puhumaan pitkän ja kattavan kokemuksensa turvin ns. takki auki. Käyhän se tietysti niinkin, mutta se ei ole pedagogisesti mielekästä. Opiskelijoille siirtyvä tieto voi jäädä niukemmaksi ja ydinsanoma hukkua kohinaan kun luennoitsija valmistautumattomuuttaan siirtää liian suuren vastuun oppimisesta kuulijoille.
Luennoitsijan perimmäiset ajatukset tulivat paremmin esiin esityksen kysymys-vastaus -vaiheessa. Hän korosti, että Saksan ulkopolitiikka ja ulkopolitiikka yleensä perustuu viime kädessä arvoihin. Näitä arvoja Saksalle ovat mm. demokratia, kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, yhteistyö ja rauha. Näitä arvoja Saksa edistää EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Saksa ei koskaan toimi yksin, vaan aina monikansansallisesti tai kahdenvälisesti. Saksalaisten kollegojen kysymyksiä kuunnellessa jouduin jälleen kerran ihmettelemään, miten pitkälle sotilaat täällä ovat valmiita ottamaan kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Suomalaisessa sotilaskultuurissa sotilaallisen ja poliittisen toiminnan raja on huomattavasti selkeämpi.
Aamupäivän päätteeksi oli vielä palautekeskustelu (Nachbereitung) viikon luentosarjasta. Se meni minulta kuitenki sivu suun, sillä osallistuin vielä toiseen palaveriin kevään aikana toteutettavan tutkimusjakson ryhmätyön tiimoilta. Palaverissa meidän ryhmämme valvoja everstiluutnantti H. linjasi omat näkemyksensä siitä, mitä ryhmätyössä tulisi saada aikaan.
Iltapäivän tunnit oli varattu tulevan CERASIA-harjoituksen valmisteluun ja skenaarioon tutustumiseen. Tämä valmistautuminen toteutettiin esikuntatyön perusteiden kertaamisen muodossa ja sen johta oman D-luokkamme valvoja everstiluutnantti C.K. Tarkoituksena oli kirjoittaa määrmuotoinen muistio (Vorlage zur Information) skenaarion tiimoilta. Ensin kuitenkin keskusteltiin aamupäivän luennosta. Luennoista ja keskusteluista keskusteleminen on kuten todettua tämän lyseon pääasiallinen opetusmenetelmä.
Lyhyen ryhmätyön jälkeen skenaarion pohjalta laaditut muistiot käytiin kootusti läpi.
Perjantaina pidettiin lyhyt johdantoluento harjoituksen tiimoilta, minkä jälkeen laitettiin luokkatilat ja tietokoneet harjoituksen edellyttämään kuntoon. Harjoitus toteutetaan koulun sisäverkon SharePoint-harjoitustilassa. Harjoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti tietokoneavusteinen, sillä harjoitussivustolla ei ole oikeastaan juuri muita palveluita kuin tiedostojen jakaminen ja sähköposti. Esim. tilannekuvasovellusta tai mitään erillistä tiedonhallintajärjestelmää ei ole käytössä. Todennäköisesti tärkeimmät johtamisvälineet ovat sähköpostin lisäksi puhelin ja erilaiset palaverit, joiden pohjalta sitten laaditaan asiakirjoja. Oman alaosastoni mentorina toimii kaksi evp-upseeria, eversti E.L. ja komentaja K.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen perusviikko koululla. Luentoja, keskusteluja, englantia, liikuntaa, viikko-ohjelman ulkopuolisia ohjelmanumeroita, peruuntuneita luentoja ja viime hetken muutoksia varustukseen ja aikatauluihin. Paljon positiivistakin tietenkin oli, esim. professori J:n luento maanantaina ja se, että sain palautettua opinnäytetyön.
27.1.2018
20.1.2018
288. - 292. päivä
Tämän viikon kurssi oli opintomatkalla liittovaltion pääkaupungissa eli Berliinissä. Matkan teemana oli tutustua Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviin elimiin ja toimijoihin. Muistiinpanoni tältä viikolta ovat tavanomaista suppeammat. Toisaalta se johtuu siitä, että vierailuijen aikana käsitellyt aiheet menivät usein aika syvälle Saksan politiikan koukeroihin, enkä aina onnistunut pysymään kärryillä. Toisaalta en viitsinyt kantaa tietokonetta kaikissa tilaisuuksissa muistiinpanoja varten, ja tällöin minun tulee kirjoitettua vähemmän.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.
13.1.2018
283.-287. päivä
Maanantai aloitti viikon mittaisen LEKU eli Lebenskundliche Unterricht -opintojakso. Oppiaine käsittää yleensä etiikan kirkollisen työn opetuksen, mutta viikon teemaksi oli valittu (yllätys, yllätys!) Bundeswehrin perinteet sekä julkisuuskuva. Opintojakson opetuksesta vastaavat koulun sotilaspastorit (MilDek), katolinen M. ja evankelinen v.S., joten uskonnollisilta pohdinnoilta ja elementeiltä tuskin voidaan välttyä. Opintojaksoa varten jaettiin ennakkoon luettavaksi moniste joulutaukoa edeltävällä viikolla. Se käsitteli perinteitä ja uskontoa modernismin valossa. Teksti oli erittäin syvältäluotaavaa, osin filosofista ja henkilökohtaistakin pohdintaa ja osin historiallista, lähdeviitteistettyä tarkastelua. Saksaksi luettuna tehtävä oli lähestulkoon ylivoimainen, vaikka moniste oli vain parisenkymmentä sivua pitkä.
Ensimmäisen luennon pitäjä oli M. C., joka on tehnyt uraa markkinointitutkimuksen parissa. Hän lähestyi aihetta brändien ja mielikuvien kautta. Hyvä brändi aktivoi molemmat aivolohkot sekä vetoamalla tunteisiin että tarjoamalla tietoa. Hyvää brändiä voi lähes aina kuvata samoilla piirteillä kuin jotain ihmistä. Luennoitsija avasi tuotemerkkien takana olevia käsityksiä lukuisilla erimerkeillä mm. urheiluvälineiden, autojen ja hiustenhoitotuotteiden brändeistä. Brändin luomisessa ytimessä saavuttaa kuluttajien luottamus brändiin.
Seuraavalla tunnilla luennoitsija analysoi Bundeswehrin brändiä samoja menetelmiä ja kysymyksiä käyttäen. Keskustelu vaelsi Bundeswehrin kohderyhmistä sen olemassaolon oikeutukseen ja sen brändin luotettavuuteen. Mielenkiintoisia argumentteja olivat mm. se, että brändin rakentaminen ei ole Bundeswehrin vastuulla, vaan Bundeswehrin puolesta puhuminen tulisi olla poliitikkojen tehtävä. Eräs opiskelijatoveri totesi myös, että Bundeswehrin julkisuuskuvan ja todellisuuden välillä on ristiriita, minkä heikentää brändin uskottavuutta. Kuten täällä on usein tapana, keskustelusta ei ollut tulla loppua ja vaikutti siltä, että myös luennoitsijan mielestä keskustelu oli itsetarkoitus. Kävin hyvän keskustelun vieressäni istuvan amerikkalaiskollegan kanssa siitä, miksi meidän maissamme ei ole Saksan ongelmaa, eli meidän maidemme asevoimat eivät jatkuvasti joudu perustelemaan olemassaoloaan. Yhdysvaltojen ja Suomen syyt, lähtökohdat ja ratkaisut ovat hyvin erilaiset, mutta lopputulos on samansuuntainen: asevoimat koetaan välttämättömiksi ja laajalti jopa suosituiksi. Suomessa ratkaisu on yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten mielekäs kohtelu, mikä vakiinnuttaa brändin koko väestöön. Ehkä tässä olisi ratkaisu myös Saksalle.
Iltapäivällä keskusteltiin samoista aiheista. Pääkysymyksiä olivat mm. mitkä ovat Bundeswehrin kohderyhmiä, mikä erottaa Bundeswehrin muista yrityksistä, ja mikä on Bundeswehrin ydinajatus ja olemassaolon perusta. Keskustelun teoreettinen lähtökohta oli lukumateriaalissa esitelty ja aamupäivän aikana kerrattu funktionaalinen uskontokäsitys. Sen mukaan uskonnoiksi luetaan myös uskontojen tehäviä (sosiaalisia rakenteita tukevat ja maailmaa selittävät) täyttävät ajatusrakennelmat, jotka eivät sisällä yliluonnollisia elementtejä (esim. ideologiat, tiede, perinteet, etiikka, jne.). Aamupäivällä luennoitsija oli voimakkaasti vedonnut kuulijoihin siinä, että tämän viikon ajan me tekisimme pesäeron kristilliseen traditioon ja pyrkisimme tarkastelemaan uskontoa ilmiönä sekulaarisesta näkökulmasta.
Merkillepantavaa oli, että koko kurssista oli paikalla n. 2/3, koska monet pitivät vuosilomaa. Käytäntö poikkeaa rajusti Suomen ye-kurssista, jossa on velvollisuus olla läsnä ja poissaoloista seuraa yleensä korvaavia suorituksia.
Tiistain johdantoluennolla syvennettiin funktionaalista uskontokäsitystä. Luennoitsijana toimi evankelinen sotilaspastori v.S., joka mm. rinnasti raamatun luomiskertomuksen ja periodisen taulukon. Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmissä luokkiin keskustelemaan. Kysymyksenä oli mm. se, voiko olla uskomatta johonkin, eli onko funktionaalinen uskontokäsitys perusteltu. Se menee näin: Uskonnoksi voidaan käsittää kaikki toiminta, joka 1. perustelee yleisen elämänmuodon, erityisesti jokapäiväisestä poikkeavat ilmiöt (funktionaalinen) 2. muodostaa pysyvän ja voimakkaan kollektiivin (sosiaalinen) 3. luo kiinnostusta ja motivaatiota (psykologinen) 4.hyödyntää myyttejä, riittejä ja etiikkaa (pedagoginen) 5. asettaa symbolisen järjestyksen (filosofinen) 6. ja jossa yliluonnolliset voimat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa (sisällöllinen). Keskustelu oli pienryhmässä varsin laadukasta.
Aamupäivällä oli vielä toinen johdantoluento, jossa luennoitsija esitteli Ernst Cassirerin filosofiaa symbolisista muodoista. Pointti oli jotakuinkin se, että kaiken ytimessä on myytti, josta symboliset muodot kumpuavat. Nämä puolestaan täyttyvät myytillä, joten on erityisen tärkeää, että myytti on oikea. Uskonto (funktionaalinen) on se väline, jolla myyttiä työstetään. Panin merkille, melko moni harvoista paikallaolijoista keskittyi muuhun kuin luennon kuuntelemiseen. Harmi sisänsä, sillä luento oli aiheensa raskauteen nähden varsin laadukas.
Tämän jälkeen oli kahvia ja sämpylöitä opintojakson piikkiin, kuten eilenkin, ja kuulemma joka päivänä tällä viikolla. Tämä on hyvin poikkeuksellista mutta erittäin tervetullutta, koska sotilaskotia ei edelleenkään ole. Tästä täydet pisteet LeKu:lle. Kahvitauon jälkeen keskusteltiin pienryhmissä. Keskustelun piti käsitellä symbolisia muotoja, mutta ryhmämme puheenjohtaja, Hampurin sotilassairaalan ja Bundeswehrin yliopiston sotilaspappi, antoi keskustelun kumpuilla vapaasti. Pääpuheenaiheeksi muodostui tappamisen legitimointi ja tappamisen käsittely henkisesti. Sotilaspastorin mukaan tappamisen tabun häivyttäminen tai tappamisen demystifiointi on eräs tärkein osa sotilasjoukon henkistä valmistautumista sotilasoperaatioon.
Iltapäivän johdantoluento käsitteli perinteiden merkitystä Norbert Eliaksen yhteiskuntateorian (sivilisaatioprosessi) sekä Thomas Luckmannin transendenssien kautta. Jälleen erittäin hyvä luento, H.v.S. onnistui tiivistää teorioista olennainen 30 minuuttiin, vieläpä esimerkeillä valaisten. Johdantoluennon jälkeen palattiin keskustelemaan pienryhmissä. Aluksi annettiin jokaiselle tehtäväksi määritellä, mikä hänelle henkilökohtaisesti muodostaa upseerin ammatin emotionaalisen ytimen. Tämä piti pistää paperille ja esittää muulle ryhmälle perusteluineen, mitä seurasi keskustelu. Ryhmässä tuli esiin seuraavanlaisia emotionaalisia ytimiä: toveruus, työtoveruus ja ystävyys, suojeleminen ja velvollisuus suojella, esikuvana oleminen ja esikuvien seuraaminen, vaatimuksiin vastaaminen ja velvollisuuksien täyttäminen vaikeuksista huolimatta ja ylpeys siitä, oma yksikkö ja
työyhteisö ja vastuu siitä, oman työn jälkien näkeminen. Keskustelu oli avointa ja rehellistä, paikoitellen jopa tunteellista. Tämäntyyppistä johdettua opetusta Suomessa näkee harvemmin. Ehkä pitäisi, mutta toisaalta meillä on saunailtoja.
Termillä "Kameradschaft" on muuten saksan sotilaskielessä aivan erityinen merkitys, joka ei välttämättä välity kovinkaan hyvin termin käännösvastineisiin.
Keskiviikon johdantoluento siirtyi joustavasti perinteiden ja sotialaperinteiden merkitykseen ja syvimpään tarkoitukseen. Sotilaspappi H.v.S. kritisoi voimakkaasti Bundeswehrin uutta perinneohjetta (Traditionsanlass), jossa kategorisesti kielletään Wehrmachtin ja Volksarmeen käyttö perinteiden lähteenä. Hänen mukaansa Bundeswehrillä on jopa velvollisuus vaalia näiden rikollisten hallintojen asevoimien perinteitä samalla kuitenkin tehden selväksi se, mikä asevoimien suhde hallintoihin oli ja mitä asevoimissa tehtiin oikein ja mitä väärin. Tämän jälkeen siirryttiin luokkiin
keskustelemaan. Oman ryhmämme opettaja oli joutunut palaamaan päivätöihinsä, joten meidän luokkamme liittyi E-luokan seuraan. Ryhmästä tuli siis melko kookas, mikä johti väistämättä siihen että keskustelusta tuli jäykempää. Myös aihe alkaa olla melko lailla loppuun kaluttu ja se näkyi myös opiskelijatovereista. Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää Saksan ja Bundeswehrin perinnepiehtarointia, eivätkä nuoret saksalaiset sotilaatkaan tunnu sitä enää oikein jaksavan. Keskustelua seurasi jälleen luento, joka jatkoi perinnekäsityksen puimista ja myös ohjeet iltapäivän ryhmätyöhön. Siinä tarkoituksena on analysoida jotain tiettyä perinnettä (henkilöä, taistelua, tms.) tähän asti opitun valossa ja tehdä siitä eräänlainen markkina-analyysi. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä perinteet joukot voisivat kokea omakseen. Tauon jälkeen koottiin aivoriihen tapaan ehdotuksia mahdollisiksi perinteiksi. Luetteloon kertyi aiheita laidasta laitaan, alkaen Fredrik suuresta ja ensimmäisestä maailmansodasta päättyen Afganistanin sotaan. Mukaan mahtui myös erikoisuuksia kuten fantasiahahmot perinteinä ja sotatieteen saavutukset, sekä muutama ulkomainen perinne. Toisen maailmansodan perinteitä oli mukana suhteellisesti eniten, joukossa myös ss-joukkojen saavutuksia.
Iltapäivällä oli vuorossa ryhmätyö. Meidän luokkamme aiheena oli Emden-perinnelinja, jonka merkityksestä laadittiin n. 45 minuuttia kestävä esitys. Emden on merivoimien sota-aluksen nimi, jonka käyttö lopetettiin Bundeswehrissä vuonna 2013.
Torstaina koko päivä käytettiin ryhmätöiden purkuun. Aiheet käsittelivät laajalti erilaisen saksalaisten mahdollisten tai toivottavien sotilasperinteiden kirjoa. Tein muistiinpanot tapani mukaan tietokoneella, mutta en siirtänyt niitä päivän päätteeksi verkkoon. Talletan muistiinpanoni yleensä työpöydälle, johon yhteys katkeaa kun koneen irrottaa verkosta. Työpöydälle koneen verkossa ollessa tallennettuja tiedostoja ei siis voi tarkastella, kun kone ei ole verkossa (langatonta verkkoa ei ole, eikä isossa auditoriossa ole verkkoliittymiä). Seuraavana päivänä unohdin, että en ollut siirtänyt muistiinpanojani verkkoon ja tallensin uudet muistiinpanot samalla nimellä korvaten edellisen tiedoston. Huomasin virheeni liian myöhään, ja muistiinpanoni keskustelusta olivat kadonneet. No, ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa en viitsi vaivautua jälkikäteen miettimään mitä mahdoin kirjoittaa. Harmittaa. Koulun tietoteknisissä palveluissa olisi paljon parantamisen varaa, esim. langaton verkko kaikkiin rakennuksiin ja pistorasioita työpisteiden äärelle.
Perjantaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin opintojakson loppuyhteenveto ja palaute. Johdantopuheenvuorossaan sotilaspastori korosti, että jokainen sukupolvi määrittelee uskonnon (funktionaalisessa mielessä) ja perinteet uudelleen ja välittää nämä seuraavalle sukupolvelle. Tällä kertaa on meidän sukupolvemme vuoro. Luennoitsija kehotti kuulijoita pyrkimään siihen, että he kykenevät tarkastelemaan perinteitä ja uskontoa myös analyyttisesti ja irroittautuen omasta viitekehyksestämme ja tunteistamme. Vain näin toimien voidaan objektiivisesti tarkastella perinteiden todellisia sisältöjä ja sanomia niiden eri tasoilla ja ulottuvuuksissa. alautekeskustelussa ei noussut esiin kovinkaan paljon uutta. Puheenvuoroja käyttäneet olivat pääosin tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä viikon sisältöön ja toteutustapaan. Keskustelussa hollantilainen kollegani kiitti sitä avoimuutta, jolla saksalaiset opiskelijat olivat valmiita keskustelemaan historiansa vaikeistakin aiheista. Yleensä nämä keskustelut käydään suljetummassa piirissä siitä syystä, että pelätään jonkun loukkaantuvan tai tekevän ilmoituksen. Tästä täytyy olla samaa mieltä.
Kokonaisuutena viikko oli miellyttävän pehmeä lasku joululomalta takaisin arkeen. On melkoista luksusta saada rauhassa pohdiskella sotilaan ammatin perimmäisiä kysymyksiä koko viikon ajan miellyttävässä ja kannustavassa ilmapiirissä.
Ensimmäisen luennon pitäjä oli M. C., joka on tehnyt uraa markkinointitutkimuksen parissa. Hän lähestyi aihetta brändien ja mielikuvien kautta. Hyvä brändi aktivoi molemmat aivolohkot sekä vetoamalla tunteisiin että tarjoamalla tietoa. Hyvää brändiä voi lähes aina kuvata samoilla piirteillä kuin jotain ihmistä. Luennoitsija avasi tuotemerkkien takana olevia käsityksiä lukuisilla erimerkeillä mm. urheiluvälineiden, autojen ja hiustenhoitotuotteiden brändeistä. Brändin luomisessa ytimessä saavuttaa kuluttajien luottamus brändiin.
Seuraavalla tunnilla luennoitsija analysoi Bundeswehrin brändiä samoja menetelmiä ja kysymyksiä käyttäen. Keskustelu vaelsi Bundeswehrin kohderyhmistä sen olemassaolon oikeutukseen ja sen brändin luotettavuuteen. Mielenkiintoisia argumentteja olivat mm. se, että brändin rakentaminen ei ole Bundeswehrin vastuulla, vaan Bundeswehrin puolesta puhuminen tulisi olla poliitikkojen tehtävä. Eräs opiskelijatoveri totesi myös, että Bundeswehrin julkisuuskuvan ja todellisuuden välillä on ristiriita, minkä heikentää brändin uskottavuutta. Kuten täällä on usein tapana, keskustelusta ei ollut tulla loppua ja vaikutti siltä, että myös luennoitsijan mielestä keskustelu oli itsetarkoitus. Kävin hyvän keskustelun vieressäni istuvan amerikkalaiskollegan kanssa siitä, miksi meidän maissamme ei ole Saksan ongelmaa, eli meidän maidemme asevoimat eivät jatkuvasti joudu perustelemaan olemassaoloaan. Yhdysvaltojen ja Suomen syyt, lähtökohdat ja ratkaisut ovat hyvin erilaiset, mutta lopputulos on samansuuntainen: asevoimat koetaan välttämättömiksi ja laajalti jopa suosituiksi. Suomessa ratkaisu on yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten mielekäs kohtelu, mikä vakiinnuttaa brändin koko väestöön. Ehkä tässä olisi ratkaisu myös Saksalle.
Iltapäivällä keskusteltiin samoista aiheista. Pääkysymyksiä olivat mm. mitkä ovat Bundeswehrin kohderyhmiä, mikä erottaa Bundeswehrin muista yrityksistä, ja mikä on Bundeswehrin ydinajatus ja olemassaolon perusta. Keskustelun teoreettinen lähtökohta oli lukumateriaalissa esitelty ja aamupäivän aikana kerrattu funktionaalinen uskontokäsitys. Sen mukaan uskonnoiksi luetaan myös uskontojen tehäviä (sosiaalisia rakenteita tukevat ja maailmaa selittävät) täyttävät ajatusrakennelmat, jotka eivät sisällä yliluonnollisia elementtejä (esim. ideologiat, tiede, perinteet, etiikka, jne.). Aamupäivällä luennoitsija oli voimakkaasti vedonnut kuulijoihin siinä, että tämän viikon ajan me tekisimme pesäeron kristilliseen traditioon ja pyrkisimme tarkastelemaan uskontoa ilmiönä sekulaarisesta näkökulmasta.
Merkillepantavaa oli, että koko kurssista oli paikalla n. 2/3, koska monet pitivät vuosilomaa. Käytäntö poikkeaa rajusti Suomen ye-kurssista, jossa on velvollisuus olla läsnä ja poissaoloista seuraa yleensä korvaavia suorituksia.
Tiistain johdantoluennolla syvennettiin funktionaalista uskontokäsitystä. Luennoitsijana toimi evankelinen sotilaspastori v.S., joka mm. rinnasti raamatun luomiskertomuksen ja periodisen taulukon. Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmissä luokkiin keskustelemaan. Kysymyksenä oli mm. se, voiko olla uskomatta johonkin, eli onko funktionaalinen uskontokäsitys perusteltu. Se menee näin: Uskonnoksi voidaan käsittää kaikki toiminta, joka 1. perustelee yleisen elämänmuodon, erityisesti jokapäiväisestä poikkeavat ilmiöt (funktionaalinen) 2. muodostaa pysyvän ja voimakkaan kollektiivin (sosiaalinen) 3. luo kiinnostusta ja motivaatiota (psykologinen) 4.hyödyntää myyttejä, riittejä ja etiikkaa (pedagoginen) 5. asettaa symbolisen järjestyksen (filosofinen) 6. ja jossa yliluonnolliset voimat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa (sisällöllinen). Keskustelu oli pienryhmässä varsin laadukasta.
Aamupäivällä oli vielä toinen johdantoluento, jossa luennoitsija esitteli Ernst Cassirerin filosofiaa symbolisista muodoista. Pointti oli jotakuinkin se, että kaiken ytimessä on myytti, josta symboliset muodot kumpuavat. Nämä puolestaan täyttyvät myytillä, joten on erityisen tärkeää, että myytti on oikea. Uskonto (funktionaalinen) on se väline, jolla myyttiä työstetään. Panin merkille, melko moni harvoista paikallaolijoista keskittyi muuhun kuin luennon kuuntelemiseen. Harmi sisänsä, sillä luento oli aiheensa raskauteen nähden varsin laadukas.
Tämän jälkeen oli kahvia ja sämpylöitä opintojakson piikkiin, kuten eilenkin, ja kuulemma joka päivänä tällä viikolla. Tämä on hyvin poikkeuksellista mutta erittäin tervetullutta, koska sotilaskotia ei edelleenkään ole. Tästä täydet pisteet LeKu:lle. Kahvitauon jälkeen keskusteltiin pienryhmissä. Keskustelun piti käsitellä symbolisia muotoja, mutta ryhmämme puheenjohtaja, Hampurin sotilassairaalan ja Bundeswehrin yliopiston sotilaspappi, antoi keskustelun kumpuilla vapaasti. Pääpuheenaiheeksi muodostui tappamisen legitimointi ja tappamisen käsittely henkisesti. Sotilaspastorin mukaan tappamisen tabun häivyttäminen tai tappamisen demystifiointi on eräs tärkein osa sotilasjoukon henkistä valmistautumista sotilasoperaatioon.
Iltapäivän johdantoluento käsitteli perinteiden merkitystä Norbert Eliaksen yhteiskuntateorian (sivilisaatioprosessi) sekä Thomas Luckmannin transendenssien kautta. Jälleen erittäin hyvä luento, H.v.S. onnistui tiivistää teorioista olennainen 30 minuuttiin, vieläpä esimerkeillä valaisten. Johdantoluennon jälkeen palattiin keskustelemaan pienryhmissä. Aluksi annettiin jokaiselle tehtäväksi määritellä, mikä hänelle henkilökohtaisesti muodostaa upseerin ammatin emotionaalisen ytimen. Tämä piti pistää paperille ja esittää muulle ryhmälle perusteluineen, mitä seurasi keskustelu. Ryhmässä tuli esiin seuraavanlaisia emotionaalisia ytimiä: toveruus, työtoveruus ja ystävyys, suojeleminen ja velvollisuus suojella, esikuvana oleminen ja esikuvien seuraaminen, vaatimuksiin vastaaminen ja velvollisuuksien täyttäminen vaikeuksista huolimatta ja ylpeys siitä, oma yksikkö ja
työyhteisö ja vastuu siitä, oman työn jälkien näkeminen. Keskustelu oli avointa ja rehellistä, paikoitellen jopa tunteellista. Tämäntyyppistä johdettua opetusta Suomessa näkee harvemmin. Ehkä pitäisi, mutta toisaalta meillä on saunailtoja.
Termillä "Kameradschaft" on muuten saksan sotilaskielessä aivan erityinen merkitys, joka ei välttämättä välity kovinkaan hyvin termin käännösvastineisiin.
Keskiviikon johdantoluento siirtyi joustavasti perinteiden ja sotialaperinteiden merkitykseen ja syvimpään tarkoitukseen. Sotilaspappi H.v.S. kritisoi voimakkaasti Bundeswehrin uutta perinneohjetta (Traditionsanlass), jossa kategorisesti kielletään Wehrmachtin ja Volksarmeen käyttö perinteiden lähteenä. Hänen mukaansa Bundeswehrillä on jopa velvollisuus vaalia näiden rikollisten hallintojen asevoimien perinteitä samalla kuitenkin tehden selväksi se, mikä asevoimien suhde hallintoihin oli ja mitä asevoimissa tehtiin oikein ja mitä väärin. Tämän jälkeen siirryttiin luokkiin
keskustelemaan. Oman ryhmämme opettaja oli joutunut palaamaan päivätöihinsä, joten meidän luokkamme liittyi E-luokan seuraan. Ryhmästä tuli siis melko kookas, mikä johti väistämättä siihen että keskustelusta tuli jäykempää. Myös aihe alkaa olla melko lailla loppuun kaluttu ja se näkyi myös opiskelijatovereista. Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää Saksan ja Bundeswehrin perinnepiehtarointia, eivätkä nuoret saksalaiset sotilaatkaan tunnu sitä enää oikein jaksavan. Keskustelua seurasi jälleen luento, joka jatkoi perinnekäsityksen puimista ja myös ohjeet iltapäivän ryhmätyöhön. Siinä tarkoituksena on analysoida jotain tiettyä perinnettä (henkilöä, taistelua, tms.) tähän asti opitun valossa ja tehdä siitä eräänlainen markkina-analyysi. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä perinteet joukot voisivat kokea omakseen. Tauon jälkeen koottiin aivoriihen tapaan ehdotuksia mahdollisiksi perinteiksi. Luetteloon kertyi aiheita laidasta laitaan, alkaen Fredrik suuresta ja ensimmäisestä maailmansodasta päättyen Afganistanin sotaan. Mukaan mahtui myös erikoisuuksia kuten fantasiahahmot perinteinä ja sotatieteen saavutukset, sekä muutama ulkomainen perinne. Toisen maailmansodan perinteitä oli mukana suhteellisesti eniten, joukossa myös ss-joukkojen saavutuksia.
Iltapäivällä oli vuorossa ryhmätyö. Meidän luokkamme aiheena oli Emden-perinnelinja, jonka merkityksestä laadittiin n. 45 minuuttia kestävä esitys. Emden on merivoimien sota-aluksen nimi, jonka käyttö lopetettiin Bundeswehrissä vuonna 2013.
Torstaina koko päivä käytettiin ryhmätöiden purkuun. Aiheet käsittelivät laajalti erilaisen saksalaisten mahdollisten tai toivottavien sotilasperinteiden kirjoa. Tein muistiinpanot tapani mukaan tietokoneella, mutta en siirtänyt niitä päivän päätteeksi verkkoon. Talletan muistiinpanoni yleensä työpöydälle, johon yhteys katkeaa kun koneen irrottaa verkosta. Työpöydälle koneen verkossa ollessa tallennettuja tiedostoja ei siis voi tarkastella, kun kone ei ole verkossa (langatonta verkkoa ei ole, eikä isossa auditoriossa ole verkkoliittymiä). Seuraavana päivänä unohdin, että en ollut siirtänyt muistiinpanojani verkkoon ja tallensin uudet muistiinpanot samalla nimellä korvaten edellisen tiedoston. Huomasin virheeni liian myöhään, ja muistiinpanoni keskustelusta olivat kadonneet. No, ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa en viitsi vaivautua jälkikäteen miettimään mitä mahdoin kirjoittaa. Harmittaa. Koulun tietoteknisissä palveluissa olisi paljon parantamisen varaa, esim. langaton verkko kaikkiin rakennuksiin ja pistorasioita työpisteiden äärelle.
Perjantaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin opintojakson loppuyhteenveto ja palaute. Johdantopuheenvuorossaan sotilaspastori korosti, että jokainen sukupolvi määrittelee uskonnon (funktionaalisessa mielessä) ja perinteet uudelleen ja välittää nämä seuraavalle sukupolvelle. Tällä kertaa on meidän sukupolvemme vuoro. Luennoitsija kehotti kuulijoita pyrkimään siihen, että he kykenevät tarkastelemaan perinteitä ja uskontoa myös analyyttisesti ja irroittautuen omasta viitekehyksestämme ja tunteistamme. Vain näin toimien voidaan objektiivisesti tarkastella perinteiden todellisia sisältöjä ja sanomia niiden eri tasoilla ja ulottuvuuksissa. alautekeskustelussa ei noussut esiin kovinkaan paljon uutta. Puheenvuoroja käyttäneet olivat pääosin tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä viikon sisältöön ja toteutustapaan. Keskustelussa hollantilainen kollegani kiitti sitä avoimuutta, jolla saksalaiset opiskelijat olivat valmiita keskustelemaan historiansa vaikeistakin aiheista. Yleensä nämä keskustelut käydään suljetummassa piirissä siitä syystä, että pelätään jonkun loukkaantuvan tai tekevän ilmoituksen. Tästä täytyy olla samaa mieltä.
Kokonaisuutena viikko oli miellyttävän pehmeä lasku joululomalta takaisin arkeen. On melkoista luksusta saada rauhassa pohdiskella sotilaan ammatin perimmäisiä kysymyksiä koko viikon ajan miellyttävässä ja kannustavassa ilmapiirissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)