211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

207.-210. päivä

Viikon opetusaiheena oli tutustuminen Saksan merivoimiin (Deutsche Marine). Tämä tapahtui nelipäiväisessä harjoituksessa, josta käytettiin perinteistä nimitystä FüAkEx (FührungsAkademieExercise) ja joka toteutettiin Flensburgissa, Eckenfördessä sekä Kielin ympäristössä.
Maanantaiaamuna lähdettiin liikkeelle jo klo 07. Tätä ennen merisotaopin pääopettaja kommodori S. puhalsi signaalipillillä harjoituksen alkaneeksi. Bussimatka Flensburgiin merisotakoululle kesti n. 1 h 45 min. Perillä merisotakoulun varajohtaja kommodori S.A. piti lyhyen esittelyn koulun toiminnasta. Tämän jälkeen kurssi jakaantui kolmelle rastille, joiden aiheena oli navigointisimulaattori, Gorch Fock -koulupurjelaivan harjoitusmasto "Gor Top", sekä koulun museokokoelma. Välillä nautittiin merimiesperinteiden mukainen port & sherry sekä lounas. Erityisen antoisana pidin koulun upeaa museota, jossa oli vaikuttava kokoelma historiallisia esineitä, kuten pienoismalleja, lippuja, aseita, kunniamerkkejä, univormuja ja valokuvia Saksan merivoimien koko historian ajalta.
Rastikoulutuksen jälkeen palattiin luentosaliin, jona toimi koulun komea perinneaula. Seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat merivoimien esikunnan sunnitteluosaston osastopäällikkö sekä kaikkien merivoimien joukko-osastojen komentajat tai heidän edustajansa. Keskustelu noudatti tuttua kaavaa, eli osallistujat pitivät n. 10 - 15 minuutin pituisen alustuksen, minkä jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Näitä tulikin laidasta laitaan ja paneelin jäsenet vastasivat kysymyksiin kattavasti.
Päivän päätteeksi siirryttiin bussissa Kieliin. Bussimatkan aikana pidin omassa bussissani Navy Quiz -tietokilpailun, jonka kysymykset olimme merisotalinjan neljän kansainvälisen opiskelijan kanssa valmistelleet. Tietokilpailu oli kaksiosainen ja seuraava osa pidettäisiin seuraavan päivän bussimatkalla. Kieliin saavuttuamme n. kuuden aikaan kolmasosa kurssista majoittui hotelliin Kielin keskustaan ja lopun paikallisen laivastotukikohdan vierasmajoituksiin. Sain majoittua vierasmajoituksiin, mikä on tietysti positiivista siinä mielessä, että rahaa säästyy. Majoitus oli myös tasoltaan hyvä. Ilta oli vapaata ohjelmaa.
Tiistaina siirryimme busseilla Eckenförden sukellusvenekoulutuskeskukseen, jossa kurssi jakautui neljälle koulutusrastille. Näiden aiheina olivat sukellusveneseen (212A-luokka) tutustuminen laiturissa, sukellusveneen ohjaussimulaattori, hydrofonikoulutusluokka ja sukellusvenetaistelusimulaattori, sekä meripataljoonan esittelyluento ja kalustonäyttely. Viimeistä edeltävää rastia ennen nautittiin lounas. Jokainen rasti oli hyvin toteutettu ja erittäin mielenkiintoinen. Kiitospuheiden jälkeen siirryttiin busseilla Kielin lahden toiselle rannalle Laboen muistomerkille, jossa seurasi n. puolen tunnin ohjattu opastus. Bussimatkan aikana teetin autokunnalleni tietokilpailun toisen osan. Opastetun kierroksen jälkeen oli varattu vähän aikaa näyttelyyn ja museoesineisiin omaehtoisesti tutustumiselle. Muistomerkki oli vaikuttava kokonaisuus, jossa olisi voinut viipyä pidempäänkin. Osa vierailuajasta kului tosin tietokilpailukysymysten vastausten yhteensovittamiseen muiden bussikuntien kanssa. Paluumatkalla Kieliin jaettiin tietokilpailun palkinnot bussissa.
Illalla oli "Ice Breaker" eli tervetulojuhla fregatti Bayernin kannella. Siellä tarjottiin ruokaa ja juomaa kaikkien harjoitukseen osallistuvien alusten miehistöille Führungsakademien kustannuksella.
Keskiviikko oli ensimmäinen meripäivä. Merelle lähdettiin neljällä aluksella, jotka olivat fregatti Bayern ja huoltoalus Elbe sekä kaksi pienehköä miinanraivaajaa, Pegnitz ja Siegburg. Itse olin ensimmäisen päivän Elbellä. Päivä oli täynnä ohjelmaa kaikille aluksille, mm. ilmapuolustusharjoituksia ylilentoineen, raivausharjoituksia, palo- ja pelastusharjoituksia, täydennysharjoituksia ja alukseen tutustumista. Erityisen vaikutuksen teki tietenkin matalalennossa alusten yli useampaan kertaan jyristänyt Tornado-hävittäjä. Huoltoalus Elbe muistutti ominaisuuksiltaan melko paljon Suomen merivoimien Hyljettä ja Hallia, mutta oli tietenkin paljon suurempi joka suhteessa. Satamaan palattiin suunnitellusti klo 17. Klo 18 oli GrillEx, eli Bayernin kannella järjestetty grilliruokatarjoilu. Sää suosi onneksi molempia iltatilaisuuksia, oli tyyntä ja aurinkokin näyttäytyi ennen laskuaan.
Torstaina harjoitus siirtyi jälleen merelle ja itse olin tällä kertaa Bayernin kyydissä. Päivän harjoituksia olivat mm. boarding-harjoitus, yhteistoiminta helikopterin kanssa, kovapanosammunnat konekivääreillä ja kansitykillä sekä muodostelma-ajo. Fregatilla tarjottu lounas oli melko yksinkertainen ja poikkesi siitä, mitä laivan omalle henkilökunnalle tarjottiin. Tämä herätti runsaasti keskustelua jo matkan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Totta puhuen siitä jäi hieman nälkä. Satamaan saavuttiin hieman suunnitellusta aikataulusta jäljessä, joten saapumisoluelle ja kiitossanoille jäi vain vähän aikaa. Busseihin noustiin n. klo 18.50 ja koululle saavuttiin hieman puoli yhdeksän jälkeen.
Useampi viikon palveluspäivistä oli suunnitellusti säännöllistä työaikaa pidempi, joten perjantai oli kokonaan työajan tasausvapaata. Perjantaiksi sattui kuitenkin Suomen Meriupseeriyhdistyksen vierailu Hampuriin, johon osallistuin koko päiväksi. Vierailuun osallstui sekä Saksan puolustusasiamies Suomessa että Suomen puolustusasiamies Saksassa, ja suomalaisen osaston mukana oli kenraalikuntaa. Päivän ohjelma sisälsi vierailun paikalliselle laivastotelakalle sekä päivällisen museoalus Rickmer Rickmersillä.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin järjestetty ja tarjosi runsaasti uusia elämyksiä. Parannettavaa jäi siihen, että merivoimien operatiiviseen johtamiseen ei viikon aikana perehdytty lainkaan, mutta tähän saataneen merivoimalinjalla runsaasti mahdollisuuksia myöhemmin.

178.-182. päivä.

Maanantai alkoi tiedustelukatsauksella. Koululla on vain erittäin rajoitetusti tiloja, joissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, ja katsaus jouduttiin pitämään tällaisessa tilassa. Katsauksen piti komentaja D.K. merivoimien esikunnan tiedusteluosastolta. Sisällöllisesti esityksessä oli vain vähän uutta, pois lukien joitain uusimpia tietoja. Tietoiskua täydensi ilmavoimien osalta everstiluutnantti, joka ei esitellyt itseään. Tiedustelukatsauksen jälkeen palattiin merisotalinjan luokkaan ja tartuttiin seuraavaan ryhmätyöhön, jolle on varattu kaksi viikkoa. Tehtävänanto onkin sitä laajempi: työryhmän tarkoituksena on selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Erityistarkasteluna keskitytään itäisen Välimeren alueeseen.
Aamupäivään kuului vielä toinen johdantoluento ryhmätyön aiheeseen. Sen aiheena oli Yhdysvaltojen laivasto meristrategian välineenä ja sen olemassaolon perusta (Value Proposition). Luennon piti osastopäällikkö B.S. Yhdysvaltojen laivastoministeriön strategisen suunnittelun osastolta. Laivaston on oltava iskukykyinen ja liikkuva, sillä on oltava pitkä toiminta-aika, sen on oltava skaalautuva ja muuntautumiskykyinen. Yhdysvaltojen merellinen uhkakuva käsittää neljä valtiota (Kiinan, Pohjois-Korean, Iranin, Venäjän), islamistisen terrorismin sekä tuntemattomat tekijät (4+1+X). Yhdysvaltojen laivaston ylivoima on supistumassa, joten sen on sekä kasvettava että tehostettava toimintaansa siten, että näiden kasvu yhteensä on eksponentiaalista. Kasvun on tapahduttava jo 2020-luvulla, sillä Yhdysvallat on huolissaan Kiinan ja Venäjän merellisen voiman nopeasta kasvusta. Merivalta koskee vain kriisiaikoja - rauhan aikana meret ovat vapaat. Samaan tapaan A2AD on rauhan ajan käsite ja merenherruus sekä merenherruuden kiistäminen ovat sodan ajan käsitteitä. Merten vapaus on samalla sekä uhka, mutta luennoitsija näki sen ennen kaikkea mahdolisuus. Rauhan aikana laivastolla voi toteuttaa diplomatiaa tavalla, joka muille puolustushaaroille ei ole mahdollinen. Yhdysvaltojen suhdetta Eurooppaan luennoitsija komentoi sanomalla, että kannattaa kaiken poliittisen kohihan ja kohun sijaan kiinnittää huomiota siihen mitä Yhdysvallat tekee. Suhteessa Natoon ja Eurooppaan on muuttunut vähemmän kuin mitä tiedotusvälineistä voisi päätellä. Mieltä lämmitti myös luennoitsijan kehut Suomelle ja Suomen pitkäjänteisyydelle ja kaukonäköisyydelle suhteessa Venäjään - varsinkin kun nämä kehut mainittiin ennen kuin henkilö tiesi kuulijakuntaan kuuluvan suomalaisen upseerin.
Tiistaina osallistuin itäisen Välimeren turvallisuutta käsittelevään symposiumiin Kielissä. Kyseessä oli Kielin meriviikon (Kieler Woche) ohjelmaan perinteisesti kuuluva turvallisuuspolitiikan seminaari, Kiel International Seapower Symposium, jonka osallistujat ovat yleensä olleet ns. korkeaa profiilia. Merisotaopin ryhmästä lähetettiin tilaisuuteen kaksi edustajaa ja tällä kertaa valinta osui minuun. Seminaari osoittautui erittäin korkeatasoiseksi sekä osallistujien ja puitteiden puolesta. Matkustimme Kielin kimppakyydillä minun autollani, koska tarjosin sitä käytettäväksi. Lähdimme liikkeelle 06.30 ja olimme Kielissä 07.45. Pysäköimme keskustan ulkopuolelle ja menimme taksilla kokouspaikalle Hotel Kieler Yacht Clubiin, koska siellä ei juurikaan ole pysäköintimahdollisuuksia. Symposiumi alkoi Klo 09.00 käsitti keynote-esitelmän sekä neljä paneelia, joihin kuhunkin osallistui puheenjohtaja ja kolme keskustelijaa. Välissä oli tietenkin kahvi- ja lounastauot. Tilaisuus päättyi kello 17.30 ja palasimme takaisin Hampuriin käänteisessä järjestyksessä. Perillä koululla olimme Klo 19.40. Kokonaisuutena päivä oli raskas mutta tiedollisesti antoisa.
Seminaarissa käytävät keskustelut olivat välillä yllättävän suorapuheisia ja provosoiviakin. Virkistävää oli myös turkkilaisen ja kreikkalaisen esitelmöitsijän esittämät päinvastaiset näkökulmat, sekä Yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan venäläistä näkökulmaa valaisseet käsitykset. Tein keskusteluista n.  4 sivua muistiinpanoja. En kuitenkaan liitä niitä tähän blogiin, sillä seminaarissa korostettiin sen luottamuksellisuutta (Chatham House -säännöt). Lisäperusteena on se, että koska seminaarin kieli oli englanti ja tein myös muistiinpanoni englanniksi, jolloin ne olisivat laajemman yleisön luettavissa, mikäli teen tästä blogista joskus julkisen.
Keskiviikon aloitti luento Naton suorituskykyjen suunnitteluprosessista. Sen piti kommodori R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Nato ei tee päätöksiä, vaan jäsenmaat sopivat asioista. Suorituskykyjen kehittämisen ja hankinnan taakka pyritään jakamaan jäsenmaiden välillä tietyin perustein. Naton suunnittelu perustuu liittouman yhteisiin uhkakuviin ja suorituskykyjen kokonaisuutta käsitellään liittouman yhteisinä. Ajankohtaisten suunnitelmien mukaan Natolla on varsin mittavat suunnitelmat merellisen voiman kasvattamiselle. Merellisellä voimalla on ratkaiseva merkitys liittouman taistelussa. Esim. Naton vahvennus- tai vastahyökkäysjoukoista Baltian maiden puolustamiseksi n. 1/3 on suunniteltu kulkevan maitse Puolan kautta. N. 2/3 joukoista on suunniteltu kuljetettavan meri- ja ilmakuljetuksilla. Tätäkin suurempi merkitys on kuitenkin strategisilla merikuljetuksilla ja merellisellä logistiikalla. Luennolla kerrottiin kattava lista erilaisista asejärjestelmistä ja suorituskyvyistä, joiden on määrä olla liittouman käytettävissä tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tehtiin ero Yhdysvaltojen ja muiden maiden järjestelmien välillä. Aikaisemmin Nato ei vaatinut jäsenmailtaan, että järjestelmät olisivat käytettävissä myös korkean intensiteetin sotaan. Tämä on sittemmin muuttunut: nykyään Nato edellyttää, että myös kriisinhallintatehtäviin suunnitellut järjestelmät ovat ns. sotakelpoisia. A2AD ei ilmiönä ole lainkaan uusi, sillä vihollisen mahdollisen vaikuttamisen piirissä on aina suunniteltu ja osattu toimia. Uutta on ainoastaan se, että ylivoima vaikuttamisetäisyyksissä on vähentynyt. Yhdysvaltojen asevoimissa on jo luovuttu A2AD-käsitteen käytöstä, sillä se nähtiin turhana ja toisaalta sen saaman julkisuuden (erilaiset kantamakaaripiirrokset iltapäivälehdissä) kautta jopa haitallisena.
Tämän jälkeen esittäytyi ryhmätyön mentoriksi värvätty vara-amiraali evp. H-J.S. Hän tarjosi tukeaan ja koko 42 vuoden palveluksen aikana kertyneen kokemuksensa ryhmätöiden käyttöön. Amiraali antoi leppoisan ja asiantuntevan ensivaikutelman. Iltapäivällä jatkui ryhmätöiden suunnittelu ja teko. Keskiviikkona ei poikkeuksellisesti ollut ohjattua liikunnanopetusta, sillä maasotalinja oli estynyt ja ilmasotalinja opintomatkalla.
Torstaina jatkoi ryhmätöiden laadinta. Oma osuuteni oli tarkastella A2AD-uhkan vastatoimenpiteitä käsitteellisellä tasolla ja laatia niistä jäsennelty esitys. Tein työn yhdessä kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P:n kanssa. Välitarkastelussa aamupäivän lopuksi esittelimme tuotoksemme ja saimme siitä ehkä hieman yllättäen jonkun verran kehuja. Iltapäivällä oli englanninopetusta. Se oli jälleen mukavaa vaihtelua saksan kieleen, mutta opetuksen tasoa ei muuten juurikaan voi kehua.
Perjantaina ryhmätyöt jatkuivat n. kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tarkasteltiin töiden senhetkistä tilaa. Ryhmätöille on annettu aikaa 2 viikkoa (eli 10 x 4,5 päivää, ja melko suuri osa näistäkin päivistä kuluu pohjustavien luentojen seuraamiseen). Työn laajuus ei kuitenkaan mielestäni olisi edellyttänyt kolmea työpäivää enempää. No, parempi näin päin kuin liian kiireellä väsätty tuotos. Kyseessä on kuitenkin meristrategian opinnot ja strategia on määritelmän mukaan pitkäjänteistä touhua.

152.-156. päivä

Maanantai oli vierailupäivä 1. Laivastoon (1. Einsatzflotille) Kielissä, jonne bussimatka kesti n. puolitoista tuntia. Perillä merisotalinja nousi suoraan bussista neljänteen kerrokseen upseerikerholle, jossa vietettiin koko vierailu. Tervehdyssanat lausui kommodori I.P. laivaston esikunnasta. Laivaston henkilöstövahvuus on n. 4000 ja se toimii neljällä paikkakunnalla. Toinen puheenvuoro käsitteli laivaston henkilöstöalan ajankohtaisia asioita. Suurimmat henkilöstövajeet ovat aliupseerien kohdalla. Luennoitsija esitti kuitenkin runsaasti ideoita ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin. Mielenkiintoista oli, että siirtyminen SASPF:iin (vastaa PVSAP:ia Suomessa) oli aiheuttanut ongelmia siksi, että paljon tietoja oli kadonnut matkalla. Seuraavan luennon piti komentaja B.W. aiheesta joukkojen koulutus ja käytettävyys. Pääsanoma oli, että joukot ovat varsin kuormitettuja, ja että henkilöstötilanne heikentää yksikköjen käytettävyyttä. Tämän lisäksi joukkojen osaamisessa on todettu paikoitellen niin suuria puutteita, että yksikköjä ei voida käyttää niille suunnitelluissa tehtävissä. Tauon jälkeen komentaja M.B. puhui laivaston materiaalisesta valmiudesta. Kehitysprojekteja on käynnissä useita, mutta ne etenevät hitaasti. Kalusto on osin hyvin modernia ja osin jo vanhentunutta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että yhdellä toimialalla saattaa yhtä aikaa olla käytössä usean eri valmistajan ja sukupolven järjestelmiä. Seuraavaksi luennoi komentaja A.S. käynnissä olevistä hankkeista. Korveteille hankittua miehittämätöntä tiedustelukopteria ei vieläkään ole saatu operatiiviseen käyttöön. Tilalle on hankittu kaupallinen kamerakopteri (joka muistutti kuvan perusteella erehdyttävästi Phantom II:sta) ja lähetetty sen lennättäjät viikon pituiselle kurssille. Toinen kiinnostava kehitysprojekti liittyi sukellusveneiden passiviseen paikantamiseen ja seuraamiseen. Tämän jälkeen lääkintäkomentaja H.R.F. puhui laivaston lääkintähuollosta. Viimeisen luennon piti komentaja I.S. laivaston kansainvälisestä yhteistyöstä. Tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Ruotsi laivastojoukkojen kanssa ja Hollanti meripataljoonan kanssa. Saksan ja Hollannin meripataljoonien (Seebataillon ja Korps Mariniers) on määrä yhdistää voimansa, joskaan nämä eivät fyysisesti muuta yhteen. Operatiivinen valmius saavutetaan suunnitellusti kuluvan vuoden Northern Coasts -harjoituksessa. Meripataljoona tekee yhteistyötä myös Uudenmaan prikaatin kanssa liittyen taisteluveneisiin (Jurmo- ja Jehu-luokka). Itämeren alueen merivoimien komentajat (-Venäjä, +Norja) kokoontuvat vuosittain palaveriin nimeltä Baltic Commanders' Conference (BCC).
Esitelmien jälkeen nautittiin omakustanteinen upseerikerhon ravintolassa, minkä jälkeen mentiin suoraan takaisin bussiin ja palattiin Hampuriin. Maanantai myös päätti puolustushaaraopintojen ensimmäisen moduulin, eli merivoimien henkilöstöhallinnon opintojakson. Tässä kohden on hyvä todeta, että puolustushaarojen opinnot ovat todellakin täysin eriytyvät: esimerkiksi maavoimalinja on koko tämän viikon opintomatkalla, mm. Tsekissä ja Puolassa.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso, eli merivoimien johamisjärjestelmien (Führungsunterstützung, jatkossa todennäköisesti Informationstechnik) moduuli. Johdantoluennon, joka sisälsi tavanomaiseen tapaan runkosuunnitelman ja opetustavoitteiden esittelyn, piti komentaja Peter Hänle. Tämän lisäksi luennossa käytiin melko laajasti läpi johtamisjärjestelmäalan perusteita, reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä. Melkein kaikkien aiheiden kohdalla luennoitsija lisäsi, että aiheeseen palataan myöhemmin opintojakson aikana, joten niin teen myös muistiinpanojen kohdalla.
Seuraavan luennon piti kommodori T.A. aiheesta merivoimien johtamisjärjestelmät merivoimien esikunnan näkökulmasta. Luento käsitteli johtamisjärjestelmäalan organisaatiota ja hallintoa. Myös ajankohtaisia asioita ja hankkeita tarkasteltiin lähinnä hallinnon näkökulmasta. Saksalaiset kollegat vaikuttaisivat olevan väsymättömiä pohtimaan erilaisia organisaatioita ja johtosuhteita. Itse koen näiden opiskelemisesta olevan vähemmän hyötyä, sillä vaikka onnistuisinkin ymmärtämään ja siten oppimaan miten merivoimen esikunnan johtamisjärjestelmäosaston vastuunjako toimii, olisi se melko varmasti muuttunut silloin, kun tietoa seuraavan kerran tarvitsen. Sen verran kuitenkin opin, että esikunnan osastojen sektorit ja toimistot nimetään siten, että osaston lyhenteen perään laitetaan roomalainen ja arabialainen numero juoksevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kyber- ja informaatiotekniikan toisen sektorin neljännestä toimistosta käytettävä nimitys on "CIT II 4". Käytännönläheisemmästä näkökulmasta erityiseen tarkasteluun pääsi kuitenkin mahdolliset kyberuhkat aluksille. Mahdollisena heikkoutena luennoitsina mainitsi satelliittiyhteydet, joita ei yleensä ole suojattu kyberhyökkäyksiltä.
Keskiviikkona jatkettiin samasta aiheesta mutta pykälää korkeammasta näkökulmasta, kun komentaja S.F. luennoi merivoimien johtamisjärjestelmistä merivoimien näkökulmasta. Saksassa on samoin kuten Suomessa ulkoistettu suuri osa Bundeswehrin tarvitsemasta verkkoinfrastruktuurista yrityksille. Tärkein näistä on BWI, joka on ns. in-house -yritys, eli sen strategiaa johdetaan puolustusminsteriöstä. BWI johti Herkules-nimistä IT-projektia, jonka päämääränä oli yhdistää käytössä olevat kymmenet tietojärjestelmät yhteen alustaan. Projekti ajoittui vuosille 2006-2016 ja sitä voidaan pitää menestyksellisenä. Yhteiseksi tietojärjestelmäalustaksi on muodostunut SASPF. Luentoon sisältyi myös kattava selostus uuden kyberpuolustushaaran (Cyber- und Informationsraum) rakenteesta ja kehityksestä. Valitettavasti melko tarkkaan samansisältöinen esitys kuultiin jo helmikuussa. Käynnissä on myös tietojärjestelmien harmonisointiprojekti (Harmonisierung Führungs- und Informationssysteme / German Mission Network, eli HaFIS/GMN). Tässä projektissa Saksa on johtovaltio, ja sen päämääränä on luoda verkkorakenne, joka voidaan räätälöitä joustavasti tehtävän sekä osallistuvien valtioiden ja liittoumien (Nato, EU) mukaan. Oppia on otettu mm. Afganistanin operaatiosta. Järjestelmän tai järjestelyn on suunniteltu olevan käytössä ensimmäistä kertaa Nato Response Forcella (NRF) vuonna 2018, mutta täysin valmis siitä on tulossa vasta vuonna 2015.
Seuraavaksi eversti H.Z. luennoi johtamisjärjestelmistä operaatioiden johtoesikunnan (EinsFüKdo) näkökulmasta. Nähdessäni mitä organisaatiota luennoitsija edusti, mieleeni tuli heti jo aikaisemmin pohtimani kysymys siitä, kuka Bundeswehriä johtaa poikkeusoloissa. Rauhan aikana operaatioita johdetaan operaatioiden johtoesikunnasta Potsdamista. Oletan, että poikkeusoloissa puolustushaaraesikunnat haluavat johtaa omia joukkojaan. Vaihtoehdoksi yhteisoperaatioiden johtoesikunnaksi jää joko Nato tai EU-esikunnat, tai tämä Einsatzführungskommando. Kysyin tätä tauolla everstiltä, ja hän vastasi rehellisesti, että asiaa ei ole loppuun asti suunniteltu. Hän oikeastaan pahoitteli, että Bundeswehrin päätehtävän johtosuhteita ei ole lyöty lukkoon. Puolustushaaraesikunnilla ei tällä hetkellä ole kykyä tilanteenmukaiseen johtamiseen. Itse aiheesta luennoitsija korosti operaatioesikunnan roolia tulkkina tai välittäjänä operaatioiden monikansallisten johtoesikuntien (esim. ISAF HQ tai OHQ ATALANTA) ja kansallisten suorituskykyjen välillä. Kyseessä on eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli, joskin tilaajana eivät ole suoraan monikansalliset esikunnat. Kysyin, kuinka paljon ja missä organisaatioissa monikansallisten esikuntien asettamat vaatimukset muuttuvat tullessaan Bundeswehrin prosessoitavaksi. Vastaus oli, että vaatimukset eivät juurikaan muutu matkalla. Johtamisjärjestelmien kohdalla tyypillistä on, että operaatiot vaativat kaikkea lankapuhelimesta satelliittidataan jokaiselle johtamispaikalle. Muutaman kuukauden jälkeen kuitenkin yleensä todetaan, että kaikkea ei suinkaan tarvita. Useimmiten kaikkea ei siis tarjota (ja vielä useammin kaikkeen ei edes pystytä). Operaatioiden johtoesikunta suunnittelee ja välittää vaatimukset puolustushaaroille, jotka asettavat käsketyt suorituskyvyt (rakentavat yhteydet, lähettävät joukot, hankkivat materiaalin jne.) Mikäli yksittäisen puolustushaaran omat voimat eivät riitä tehtävän täyttämiseen, operaatioesikunta vastaa joint-tason yhteistyön koordinoinnista.
Lounaan jälkeen oli liikuntaa. Koska liikunnanohjaaja oli sairastunut, oli ohjelmassa vapaata liikuntaa, ja menin uimaan. Melkoista luksusta, varsinkin kun koko altaan itselleni joksikin aikaa.
Iltapäivän päätteeksi 2. Laivaston (1. Einsatzflotille) johtamisjärjestelmäpäällikkö komentaja L. tuli esitelmöimään opintojakson aiheesta omasta näkökulmastaan. Hän aloitti - täällä lähes pakollisen itsensä ja sotilasuransa esittelyn jälkeen tietenkin - räväkästi kertomalla käytännön esimerkeillä höystettynä jo nyt käynnissä olevasta kybersodasta. Kyseessä on matalan intensiteetin sota, mutta toimijat ovat tälläkin hetkellä samat kuin tositilanteessa, myös vastustajan puolella. Merivoimien aluksia ovat monien järjestelmien liittymäpinta ja siten tämän sodan etulinjassa. Merivoimien valmiudet ja ennen kaikkea asenteet eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Myös tekniikassa on puutteita, etenkin ohjelmistojen osalta. Tietoturvaohjelmistot eivät ole päivitettyjä, tai niitä ei ole lainkaan. Suurimpana puutteena luennoitsija mainitsi kuitenkin henkilöstön riittävyyden.
Torstai alkoi merisotalinjan johtajan komentaja S.P.:n palautetilaisuudella. Palaute oli lähes pelkästään myönteistä ja kiittävää, ja kehitettävätkin asiat hän esitti rakentavalla tavalla. Suomalaiseen sotilaskulttuuriin sopeutuneena huomasin olevani oikeastaan yllättynyt siitä, että palaute oli voittopuolisesti myönteistä. Tilaisuuden tärkeintä antia olivat yhden virkkeen palautemenetelmä, yhteishengen ja henkilösuhteiden merkitys sekä merivoimien korkean valmiuden tai oikeastaan joustavuuden tärkeys. Lopuksi komentaja rohkaisi kaikkia tuomaan esiin omat kokemuksensa ja oman persoonansa.
Päivän ensimmäisen luennon itse aiheesta piti kommodori F.B. aiheesta johtamisjärjestelmien tuki ja varustelu. Monet Saksan merivoimien maissa sijaitsevista johtamisjärjestelmistä ja keskuksista on edelleen sijoitettu kylmän sodan aikaisiin kantalinnoitteisiin. Niistä ollaan kuitenkin kustannussyistä luopumassa ja osin jo luovuttu. Luennoitsija piti tätä turhana, sillä tilat ovat useimmiten täysin käyttökelpoisia. Jotkut tilat ovat Naton kanssa yhteiskäytössä, mikä varmistaa niiden tulevaisuuden. Bundeswehrillä on kaksi omaa satelliittia, ComSatBw 1 ja 2. Satelliittiyhteydet ovatkin laivastoyksiköille nykyään ensisijaisen tärkeitä, mutta niilläkin on rajoituksensa. Satelliittiyhteydet eivät yllä mm. napa-alueille, ja niiden tiedonsiirtokapasiteetti on rajallinen. Viestivälineet ja johtamisjärjestelmät ovat osin nykyvaatimuksiin nähden vanhentuneita, jopa uudemmilla aluksilla. Hankinta- ja kehitysprojekteja on käynnissä (näitä ovat mm. MODILE tai C2D2E ja MTWAN), mutta niitä jarruttaa henkilöstöpula (jälleen kerran). Johtamisjärjestelmien tuen suunnittelussa tulisi varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: satelliitit voidaan tuhota tai niitä voidaan häiritä, internet-yhteydet voidaan katkaista tai tukkia ja sähkönjakelua voidaan häiritä. Operaatioiden tulisi silti käynnistyä ja jatkua. Luennoitsija esittikin kysymyksen, miksi aluksilla harjoitellaan ohjauksen tai pääkoneiden häiriötiloja varten, eikä esim. GPS- tai satelliittihäirintää.
Seuraava luento käsitteli kyberulottuvuutta merivoimien alusten näkökulmasta ("Cyber-Fregatte") ja sen piti komentaja R.K. johtamisjärjestelmäkeskuksesta. Moderneilla aluksilla käytännössä kaikki osajärjestelmät ovat verkottuneet ja yhteydessä toisiinsa. Aihetta lähestyttiin pienen ryhmätyön muodossa jossa havaittiin, että tähän järjestelmien verkostoon voidaan päästä varsin useista, yllättävistäkin kohdista. Seuraavaksi käytiin läpi näihin haavoittuvuuksiin liittyviä hyökkäysvektoreita, kuten ammattitermi kuuluu. Luennoitsija korosti, että vaarallisimmat hyökkäykset ovat erittäin luovasti ja huolellisesti suunniteltuja ja totetutettuja. Monet vaarallisimmista hyökkäyksistä noudattavat tarkoituksella tehtyjä rakenteellisia haavoittuvuuksia (ns. Hardware backdoor).
Kieltenopetuksessa oli läsnä vain kaksi henkilöä seitsemänhenkisestä ryhmästä, koska maavoimien opetusryhmä on opintomatkalla. Siksi opetuksen aiheena oli kuullun ymmärryksen harjoitus tulevia SLP-testejä varten (Standardised Language Profile). Tehtävästä teki erityisen haastavan se, että kuuntelun kysymykset olivat saksaksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt.
Myös perjantaina ohjelma alkoi ennen varsinaista opetusta: kaksi henkilöä palkittiin joukon edessä ja kolmannelle pidettiin hiljainen hetki. Viimeksimainittu ei ollut kurssilaisia, mutta koulun henkilökuntaa kuitenkin.
Päivän luento koski merivoimien johtamisjärjestelmäalan varustelua, hankintoja ja ylläpitoa. Sen piti komentaja T.J. liittovaltion varustelu-, informaatiotekniikka- ja infrastruktuurivirastosta (en muista miten olen tämän viraston nimen kääntänyt aiemmin, mutta kyseessä on siis BAAINBw. Viraston tehtävät ja rooli ovat minulle vieläkin vähän epäselvät, ehkä siksi, että sille ei löydy mitään suoraa vastaparia minun kokemusmaailmastani eli Suomesta). Johtamisjärjestelmiin liittyvät hankkeet sekä järjestelmien ylläpito ovat erittäin monimutkaisia projekteja riippumatta hankeen koosta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän lisäksi hankkeet eivät oikeasti kiinnosta ketään, paitsi jos ne epäonnistuvat tai viivästyvät. Projektin johtaja tai hankepäällikkö on yksin. Avaintekijöitä onnistumisessa ovat kokonaiskuva hankkeesta sekä eri tekijöiden koordinoiniti. Luennoitsija viittasi hankepäällikön vastuusta puhuessaan jopa perustuslakiin, mitä itse pidin lähinnä huvittavana. Saksalaiset kollegat eivät kuitenkaan pitäneet tätä mitenkään outona. Olen aikaisemminkin huomannut, että perustuslakia pidetään täällä melko käytännönläheisenä ohjenuorana ja siihen viitataan mielellään. Suomessa perustuslaki edustaa ehkäpä enemmän idealismia ja juhlapuheita, käytäntö on erikseen.
Kokonaisuutena viikko oli valitettavan luentopainoitteinen, joskin useimmat luennot olivat hyviä, muutamaa puisevampaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aihe sinänsä oli varsin tärkeä ja ehkä siitä jotain uutta opinkin.