418. - 422. päivä

Tämä on kielikoeviikko. Koko viikko on siis pyhitetty yksinomaa kielikokeille sekä niihin valmistautumiselle. Tietenkin ohjelmaa sotkemaan on määrätty myös palautekeskusteluja sekä yksittäisille kurssilaisille että kokonaisille luokille. Nämä tilaisuudet on kuulemma aikataulutettu kielikokeista vastaavia sen suuremmin konsultoimatta, joten he joutuvat jälleen kerran venymään ja järjestemään ylimääräisiä kokeita yksittäisille henkilöille. Viikon aikana järjestetään siis kirjoittamisen, kuullun ymmärtämisen ja luetun ymmärtämisen osakokeet koko kurssille kaikissa opiskeltavissa kielissä (eli englannissa ja ranskassa). Suullisen ilmaisun koetta on järjestetty n. kuukauden ajan erillisen ilmoittautumisjärjestelyn mukaan.
Täysin opitimoidulla aikataululla kielikokeet ja niihin liittyvät harjoittelut olisi minun arvioni mukaan saatu järjestettyä kolmessa työpäivässä. Nyt niihin käytetään koko kurssista n. kaksi viikkoa. Kieltenopettajat vetoavat henkilöstö- ja tilaresurssien niukkuuteen, mutta minusta kyse on pikemminkin koordinoinnin ja johtamisen puutteista. No, joka tapauksessa tyhjäkäyntiä syntyy merkittävissä määrin.
Tämä viikkon on sikäli poikkeuksellinen, että se sisältää koko kurssin ainoan arvosteltavan kokeen.
Maanantain aamupäivän aikana minun englannin koeryhmässäni harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet sekä palautettiin edellisellä kerralla kirjoitetut esseet. Lisäksi kerättiin palautetta kielten opetuksen järjestelyistä, sillä kielten opetus käsittääkseni päättyy tähän koeviikkoon. Kielten opetus on ollut määrällisesti erinomaisen runsasta, mutta mielestäni sen laadussa on parantamisen varaa. Eniten kehitettävää on kuitenkin siinä, että opiskelijat osallistuisivat heille tarjoittuun kieltenopetukseen, eivätkä vetoaisi mitä erilaisimpiin syihin jäädessään pois opetuksesta. Annoimme kuitenkin opettajalle kannustavaa ja kehittävää palautetta: Kieltenopetuksen aluksi opiskelijoiden lähtötason voisi mitata ja tarpeeksi edistyneet voisi vapauttaa tämän kielen opetuksesta. Kansainvälisille opiskelijoille voisi tarjota saksanopetusta. Tunneilla voisi katsoa vähemmän videoita ja vaikkapa teettää tietokoneavusteisia kielioppiharjoituksia. Iltapäivä oli meidän koeryhmällemme vapaata.
Tiistai alkoi kirjoittamisen kokeella. Kokeen jälkeen harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet, ties kuinka monetta kertaa. Suurimpana haasteena näissä kokeissa on edelleen se, että kysymykset ovat saksaksi. Saksankielisten kysymysten tulkinta on usein paljon vaikeampaa kuin englanninkielisen tekstin tai puheen ymmärtäminen. Onneksi varsinaisessa kokeessa saksaa ei äidinkielenään puhuvat saavat ilmeisesti jonkin verran ylimääräistä aikaa kysymysten lukemiseen.
Keskiviikko ja torstai olivat meidän koeryhmällemme vapaata. Keskiviikkona oli kielikoeviikon ulkopuolisena ohjelmana koulun kurssien johtajan, amiraali K.S.:n määräaikainen keskustelu- ja palautteenkeruutilaisuus omalle luokalleni sekä kahdenkeskinen palautekeskustelu oman kurssini johtajan kanssa. Edellisessä tilaisuudessa ei kuultu mitään uutta, vaan amiraali kertoili tarinoita oman virkauransa varrelta. Mitä palautetta luokkani saikin kerrottua painuu pian unohduksiin, sillä palautekeskusteluista ei pidetä pöytäkirjaa. Koulun strukturoitu palautejärjestelmä ja kehittämissuunnitelma loistavat poissaolollaan. Koulua toki kehitetään ja viedään eteenpäin sen mikä ehditään, mutta mihin tehdyt päätökset perustuvat on jäänyt minulta huomaamatta. Jos arvata pitäisi sanoisin, että tehdyt ratkaisut eivät pohjaudu tutkittuun tietoon.
Palautekeskustelu kurssin johtajan kanssa meni hyvin. Lähinnä kyse oli jäähyväisistä hänen puoleltaan, sillä hän siirtyy uusiin tehtäviin kesätauon aikana. Toki sivusimme henkilöarviointiani, jonka sain luokanvalvojaltani luettavaksi edeltävällä viikolla. Henkilöarvioinneissa on tapana välttää suoria kielteisiä ilmaisuja kuin ruttoa, ja näin oli myös omassa, kolmesivuisessa arvioinnissani. Näin ollen mielenkiintoisempaa kuin se mitä arvioinnissa lukee on usein se, mitä arvioinnissa ei lue. Totuus löytyy ns. rivien välistä.
Perjantaina järjestettiin minun koeryhmälleni kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet. Kumpikin on 60 minuuttia kestävä tiukka rypistys, jossa mitataan englannin kielen kanssa yhtä lailla keskittymiskykyä ja saksan kielen taitoa. Koska vastaukset merkitään rasteilla lomakkeelle, saimme tietää tulokset heti: läpäisin molemmat kokeet hyvällä marginaalilla. Alustavien tulosten perusteella minulla on siis nyt englannin SLP 4444, tosin esseekirjoituksen arvostelu venyy ensi viikkoon.
Lauantaina kävin koululla esittelemässä jääkäreistä kertovaa näyttelyä kymmenelle reserviläiselle Lüneburgista. Nämä eivät päässeet Näyttelyn avajaisiin edeltävällä viikolla ja olivat erikseen toivoneet, että joku ehtisi päästämään heidät rakennukseen viikonloppuna.

216. - 220. päivä

Maanantaina merisotalinja vieraili yrityksessä TGM Marine Technik osana merivoimien kehittämisen ja sotatalouden opintojaksoa. Liikkeelle lähdettiin jo 07.30 ja bussimatka Hampurin toiselle laidalle kesti n. 45 minuttia. Perillä yrityksen toimitusjohtaja esitteli heidän toimintaansa. Kyseessä on n. 60 työntekijän konsultti- ja insinööritoimisto, jonka tärkein asiakas on Saksan julkishallinto, mutta toimistolla on muitakin asiakkaita, mm. Suomi. TGM keskittyy pinta-alusten suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan. Toimiston tehtävä ja rooli laivaston varusteluketjussa on muuttaa poliitikkojen ja Saksan puolustusministeriön (eli pääesikunnan) vaatimukset sellaiseen muotoon, jota telakat ja muut järjestelmätoimittajat ymmärtävät. Käytännössä TGM laatii luonnoksia siitä, millainen jokin tietty alus voisi olla ja laatii sille mm. kustannuslaskelmat ja tekniset simulaatiot, minkä jälkeen ehdotukset kilpailutetaan telakoilla. Esittelyssä kävi ilmi, että useimmat toimiston johtohenkilöistä ovat entisiä meriupseereita. Tämän jälkeen opiskelijat esittelivät ryhmätyön tähänastisen tuotteensa eli käsityksensä siitä, millaista alusta annettuun skenaarioon kaivattaisiin. Tämä esitys oli lähetetty TGM:lle jo edeltävällä viikolla. Johdantoesitysten jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joissa tarkennettiin FFF:iä (Funktionale Fähigkeitsforderung) eli alukselle asetettavia vaatimuksia yhdessa toimiston insinöörien ja osastopäälliköiden kanssa. Vasta tässä vaiheessa oivalsin ensimmäistä kertaa, että opintojakson konkreettisena tavoitteena on suunnitella sotalaiva, tai pikemminkin tutustuttaa opiskelijat itse tekemällä siihen prosessiin, mikä johtaa uuteen sota-alukseen.
Erinomaisen lounaan jälkeen keskusteluja jatkettiin kahdessa ryhmässä. Keskustelujen pohjalta päädyttiin tarkennettuihin vaatimuksiin, joiden pohjalta MTG:n edustajat laativat muutaman ehdotuksen siitä millainen alus voisi tulla kyseeseen. Toimiston edustajat tulevat koululle käymään vielä kahteen otteeseen. Tällä välin opiskelijat jatkat työtä pohtimalla mittareita sille, miten vaatimusten täyttymisen astetta mitataan sekä prioriointijärjestystä ja -kriteereitä, jos ja kun joistain vaatimuksista joudutaan tinkimään. Yhteenvedon jälkeen siirryttiin linja-autolla takaisin koululle.
Tiistaina jatkettiin ryhmätöitä parin tunnin ajan, minkä jälkeen osastopäällikkö C.P. Bundeswehrin suunnittelulaitokselta luennoi lounaaseen saakka siitä, tulisiko alusluokkien rakentamisen asemesta rakentaa aluslinjoja, joita kehitettäisiin jatkuvasti niiden koko elinkaaren ajan. Hän perusteli teoriansa monipuolisesti ja kattavasti, mutta yleisön joukosta kuultiin myös useita perusteltuja vasta-argumentteja. Luennoitsijan tärkeimmät argumentit olivat taloudelliset ja teollisuuspoliittiset. Hän esitti, että kustannukset alusta kohden voisivat linja-ajattelun tuloksena jopa puolittua. Vasta-argumenteissa sen sijaan korostuivat taktiset ja tekniset vaatimukset. En pystynyt kaikilta osin seuraamaan argumentointia, mutta luento tarjosi kuitenkin virkistävän, poikkeavan näkökulmaan vakiintuneeseen alusluokka-ajatteluun.
Iltapäivällä ei ollut luokanvalvojan tunteja, mutta minulla oli sen sijaan välikeskustelu (Zwischengespräch) kurssinjohtajan kanssa. Keskustelimme mm. toiveistani tulevien palveluspaikkojen suhteen sekä tulevista tapahtumista. Kurssinjohtajaa kiinnosti kuitenkin ehkä eniten saada tietää, onko minulla huolia tai murheita opintoihin tai muuhun elämään liittyen. Niitä ei ollut: olen pääsääntöisesti erittäin tyytyväinen valintaani ja opiskeluun täällä.
Keskiviikkona ryhmätöille oli varattu käytännössä koko päivä, pois lukien alkuiltapäivän liikuntatunnit. Maavoimien opintoryhmä oli kuitenkin poissa, joten ohjattua liikuntaa ei ollut. Siksi kävin liikuntatunnilla omatoimisesti uimassa. Ryhmätyön alaryhmien johtajat eivät edeleenkään ole onnistuneet organisoimaan työtä siten, että kaikille riittäisi tekemistä. Erityisesti tämä koskee kansainvälisiä opiskelijoita. On totta, että vaatimusten priorisointi edellyttää saksalaista järjestelmäosaamista ja kansainvälisille opiskelijoille jää enemmänkin kommentaattorin rooli. Siitä huolimatta näkisin, että työnjaon suunnitteluun olisi voinut panostaa vähän enemmän, enkä epäröinyt tuoda näkemystäni esille kysyttäessä. Onneksi voin joutilaana aikana työstää omia kirjallisia töitä, jotka sain lähetettyä itselleni sähköpostilla (kaikenlainen ulkoisten muistien liittäminen Bundeswehrin tietokoneisiin on kiellettyä).
Myös torstai oli lähes kokonaan varattu ryhmätöille. Iltapäivän englannintunnit oli peruttu, koska maavoimalinjan opiskelijat olivat maastontiedustelussa. Pääsin sen sijaan kuulemaan infotilaisuutta, jonka Hampurin poliisi piti seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Tämä tilaisuus avautui minulle siksi, että yksi meidän kurssin kansainvälisistä opiskelijoista oli käsketty noutamaan poliisi pääportilta. Näin siksi, että kurssien toimistot olivat tänään sidottuja edellisen kurssin päättäjäisten järjestelyihin. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tietämättä mistä oli kyse, ja tällä kertaa kävi tuuri.
Iltapäivän päätteeksi luennoi alusten standardisoinnin (esim. Norske Veritas, Lloyds) asiantuntija. Minä en kuitenkaan päässyt osallistumaan tälle luennolle, koska minut oli käsketty isännöimään Hampurin poliisin luentoa seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Seuraavan kurssin kurssitoimiston henkilökunta tai tuutorit eivät ehtineet tätä pikku tehtävää hoitamaan, koska he olivat sidottuja samaan aikaan järjestettäviin edellisen kurssin päättäjäisiin. Edellisen kurssin johtaja, vääpeli jne. siis jatkavat suoraan seuraavan kurssin kanssa. Poliisi kertoi varsin leppoisaan tyyliin Hampurin liikenteestä, rikollisuusuhkista, poliisin hallinnosta ym. ja vastaili kuulijakunnan runsaisiin kysymyksiin. Poliisin vierailu venyi kysymysten takia niin, että ehdin takaisin standardisointiluennon viimeisille kymmenelle minuutille.
Perjantain ainoan luennon piti key account Manager H.D.E yrityksestä ThyssenKrupp Marine Services. Kyseessä oli yritysesittely, joka kuitenkin oli muuttua välillä kuulusteluksi merivoimalinjan asiantuntevien ja kriittisten saksalaisopiskelijoiden kysymysten takia. Vaikka kuulin samankaltaisen yritysesittelyn toissaviikon perjantaina vieraillessani yrityksen telakalla Meriupseeriyhdistyksen kanssa, oli tämä luento selvästi avoimempi ja yksityiskohtaisempi. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samojen esityskuvien pohjalta puhuja voi luoda erisisältöisen luennon. Läsnäoloa vaativat opinnot päättyivät tämän yhden luennon jälkeen. Sain vihdoin ja viimein kurssin opinnäytetyöni siihen vaiheeseen, että kehtasin tulostaa sen ensimmäistä kertaa ja antaa brittiläiselle opiskelijakollegalleni ensimmäistä oikolukua varten. Alkuiltapäivästä kansainväliset opiskelijat kokoontuivat nyyttikestilounaalle koulun lähettyvillä asuvan hollantilaisen opiskelutoverin J.v.V:n kotiin. Mukana olivat luonnollisesti myös perheenjäsenet. Toin uunilohta, fenkolia ja perunoita, ja ne maistuivat hyvin.

102.-106. päivä

Maanantain teema oli operaatioiden arviointi (Einsatzauswertung), eli Bundeswehr oppivana organisaationa. Ensimmäisenä aamuvpäivän viidestä puhujasta ääneen pääsi everstiluutnantti H. suunnitteluorganisaatiosta (Planungsamt der Bundeswehr). Bundeswehrissä ei ole organisaatiota, jonka päätehtävä olisi työstää palautetta ja kehittää toimintaa. Suunnittelukeskus on ollut toiminnassa 4 vuotta ja sillä on n. 400 työntekijää, joista 1/3 on siiviileitä. Luennoitsija kritisoi melko suorin
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.

54.-58. päivä

Yhteiskunnallisen kehityksen seminaari jatkuu. Maanantaiaamun esitelmän aiheena oli Ronald Inglehartin hiljaisen vallankumouksen teoria vuodelta 1977. Toki esitelmässä käsiteltiin myös Inglehartin myöhempiä tutkimuksia ja niiden tuloksia, teorioiden kritiikkiä unohtamatta. Tällä kertaa osallistuin myös keskusteluun, joka sai ajoittain jopa poliittisen väittelyn piirteitä.

Maanantai-iltapäivällä käsiteltiin kurssin arviointijärjestelmää hieman aiempaa yksityiskohtaisemmin. Kurssillahan ei siis ole ainuttakaan koetta, mutta jatkuva arviointi. Arvioinnista päävastuun kantaa luokanvalvoja, mutta siihen osallistuvat kaikki muutkin luokanvalvojat, kurssin johtaja sekä opettajakunta. Silti en voi olla välttymättä vaikutelmalta, että mahdollisuus virheisiin ja mielivaltaan on suurempi tällaisessa arvostelujärjestelmässä kuin sellaisessa, johon sisältyy kirjallisia kokeita. Esittelyn piti yksi luokanvalvojista, everstiluutnantti V. Oppitunnin tarkoituksena on hänen mukaansa lisätä arviointijärjestelmän läpinäkyvyyttä. Tarkoitus on, että kurssin lopussa ilmoitettava arvosana ei tulisi kenellekään yllätyksenä, myöskään kansainvälisille opiskelijoille. Esitin kysymykyen sisältyykö kurssin arviointiin mahdollisuus vertaisarviointiin kurssin sisällä. Vastaus oli ei: esimiesten arvio on riittävän luotettava ja sen lisäksi Bundeswehrin arviointiohjesääntöön ei sisälly vertaisarvioinnin mahdollisuutta.

Maanantain päätti ylimääräinen oppitunti, jossa arvioitiin yhdysvaltojen valitulosta ja sen vaikutuksia Saksalle. Arvion vaalituloksesta antoi FüAkBw:n yhteiskuntatieteiden pääopettaja J.T. Puhe ei sitältänyt mitään uutta sellaiselle, joka on lukenut vaalien jälkeisiä lukuisia analyysejä. Luennoitsija sanoi, että hän ei esittänyt puheessaan Bundeswehrin virallista kantaa, vaan henkilökohtaisia näkemyksiään. Minulle jäi esityksestä vaikutelma, että puhuja yritti esittää mukamas rohkeita johtopäätöksiä ominaan, vaikka ne eivät olleet hänen omiaan eivätkä edes kovin rohkeita. Esim. Yhdysvaltojen halukkuus puuttua maailman kriisipesäkkeisiin saattaa heiketä, mistä seuraa, että Euroopan on vahvistettava omaa sotilaallista toimintakykyä. Keskustelu esitelmän jälkeen vei aika pitkälle Saksan sisäpolitikkaan ja pitkälle johdettuihin spekulaatioihin. Hämmästyin sitä, miten pitkälle politiikkaan täällä mennään virkapuvut päällä, vaikkakin vain keskustelun tasolla. Johtopäätöksenä lienee se, että saksalaiset virkamiehet ovat poliittisia huomattavasti alemmilta tasoilta alkaen kuin suomalaiset. Koko virkamieskentän kohdalla tämä ei välttämättä pidä paikkansa,
mutta ainakin asevoimissa näin vaikuttaisi olevan.

Tiistain esitelmän aiheena oli Saksan keisarikunnan sosiaaliset ympäristöt (Milieu) Mario Rainer Lepsiuksen teorian mukaan. Mielestäni esitelmä poikkesi hieman liikaa annetusta aiheesta, sillä pääosa ajasta kului keisarikunnan poliittisen järjestelmän ja vaalitulosten kuvaamiseen. Toki se liittyy sosiaalisiin ympäristöihin, enkä tunne Lepsiuksen teoksia lainkaan, joten voi hyvin olla, että esitelmän aihe oli täsmälleen oikein rajattu. Jättäydyin tällä kertaa keskustelussa suosiolla passiiviseksi, sillä sosiaalisten ympäristöjen teorian yhteys keisarikunnan vaalituloksiin (jotka olivat keskustelun ytimessä) ei oikein avautunut minulle. Iltapäivä oli varattu luokanvalvojan oppitunnille, mutta koska luokka oli hajaantunut seminaareihin, joista osa oli opintomatkalla, ei oppituntia pidetty. Iltapäivä oli siis poikkeuksellisesti vapaata!

Illalla oli oman luokkani toinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend). Se järjestettiin C.M.:n kotona Schenefeldissä. Luokanvalvoja oli mukana ja valmisti Feuerzangenbohlea. Tämäntyyppiset illanvietot voi kyllä oikeastaan lukea aivan täysin osaksi kurssia. Minulle ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä opettavaisia kuin oppitunnit.

Keskiviikon esiteltävä yhteiskunnallisen kehityksen teoria tai malli olivat Sinus-Milieu ja Sigma-Milieu. Nämä minulle entuudestaan tuntemattomat mallit ovat kaupallisten yritysten tuotesuojattuja sosiaalisten luokkien tai ympäristöjen analyysityökaluja. Analyysimallit on alunperin kehitetty markkinoinnin kohderyhmäanalyysiä varten, mutta niitä on sittemmin laajennettu kattamaan myös muita näkökulmia kuin kuluttajuus. Sinus- ja Sigma-nimiset yritykset myyvät kokoamiaan tietoja ja tekemiään analyysejä yhteiskuntatieteilijöille, puolueille ja tietenkin kaupallisille toimijoille. Analyysimalleilla on paljon yhteneviä piirteitä: molemmissa väestö on jaettu kymmeneen sosiaaliseen ryhmään tai luokkaan, joita arvioidaan ensisijaisesti taloudellisten tekijöiden ja poliittisten näkemysten suhteen. Yksinkertaisimmillaan sosiaaliset ryhmät sijoitetaan kaavioon, jonka pystyakselilla on taloudelliset yhteiskuntaluokat (yläluokka, keskiluokka ja työväestö) ja vaaka-akselilla poliittinen suuntautuminen (konservatiivi, liberaali, postmoderni). Ryhmät ovat eri malleissa kuitenkin erilaisia ja ne on nimetty eri nimillä.

Liikuntakoulutuksen aiheena oli uinti. Saimme uida melkein koko tunnin uintiräpylöiden kanssa ja se oli vaihtelun vuoksi tosi hauskaa. Räpylöillä pääsee tosi lujaa! Päivän päätteeksi meidän kurssimme 2 ranskalaista opiskelijaa yhdessä edellisen kurssin ranskalaisten sekä ranskalaisten yhteysupseerien kanssa järjestivät Beaujolais Nouveau -tilaisuuden, eli uuden sadon viinin maistajaiset. Tilaisuus oli yksinkertainen seisova tarjoilu laatikkoviiniä ja juustoa luokkarakennuksen käytävällä, mutta samalla miellyttävä mahdollisuus koko kurssin vapaamuotoiselle kanssakäymiselle. Harkitsin pitkään jaksanko jäädä tilaisuutta odottamaan puolentoista tunnin ajan, mutta lopulta päätin kuitenkin jättää sen väliin ja mennä kotiin rentoutumaan.

Torstaina oli kaksi esitelmää joiden aiheet olivat verrattain lähellä toisiaan. Ensimmäisen esitelmän aiheena oli Saksan liittotasavallan poliittinen ja sotilaallinen eliitti ja sen kehitys Weimarin tasavallasta nykypäivään. Eliitille on useita määritelmiä ja aihetta ovat käsitelleeet lukemattomat modernin ajan sosiologit. Terminä eliitti on verrattain nuori, mutta käsite on tuttu jo mm. Platonilta ja Macciavellilta. Luennoitsijan tärkeimpinä lähteinä käsitteen määrittelyssä toimivat Ursula Hoffman-Lange, Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca. Eliitin jäsenyyden määritteli aikaisemmin etupäässä yhteiskuntaluokka ja syntyperä. Muutos tähän tapahtui oikeastaan vasta ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen ja tärkeimpinä syinä mainittiin teknologinen ja poliittinen kehitys, yleinen koulutustason nousu ja yhteiskunnan byrokratisoituminen. Esitelmässä kiinnitettiin erityistä huomiota toisen maailmansodan jälkeisen eliitin rooleihin kansallissosialistisen yhteiskunnan eliitissä. Nykyiseen eliittiin katsottiin kuuluvan vain muutamia tuhansia ihmisiä, joiden käsissä valta tosiasiassa on.

Toisen esitelmän aiheena oli Bundeswehrin ja sen johtamiskonseptin Innere Führungin kehitys osana liittotasavallan yhteiskunnallista kehitystä. Länsiliittoutuneiden tehtyä päätöksen Länsi-Saksan uudelleen aseistamisesta koottiin ryhmä entisiä sotilaita laatimaan suunnitelma asevoimien luomiseksi. Valmiin luonnoksen nimi oli "Himmeroder Denkschrift". Eräänä tärkeänä vaatimuksena henkilöstölle oli oikea menneisyys, mm. suhtautuminen Hitlerin vastaiseen vastarintaliikkeeseen. Innere Führungin sisällyttäminen uusien asevoimien johtoajatukseksi kohtasi aluksi voimakasta vastarintaa. Päämäärä oli kuitenkin sama kuin nykyäänkin, eli toimintakykyisten asevoimien kehittäminen osana yhteiskuntaa (lue: yhteiskuntajärjestystä uhkaamatta). Sittemmine Innere Führungille on annettu runsaasti merkityksiä, joita sillä ei alun perin ollut. Esitelmien jälkeinen keskustelu oli mielenkiintoinen, sillä siinä esitettiin voimakkaita näkemyksiä ja kritiikkiä Bundeswehrin johtamiskonsepitin nykytilaa kohtaan.

Iltapäivän kieltenopetuksessa kaksi ryhmää oli yhdistetty toisen opettajan ollessa lomalla. Englanniopetus on oikeastaan varsin korkeatasoista ja siinä keskitytään olennaiseen, eli ammattikielen ja -termien käyttöön.

Iltapäivän päätteeksi koko kurssi pukeutui palveluspukuihin ja asettui luokkarakennuksen käytävälle kuvattavaksi. Videokuvaa on tarkoitus käyttää kurssivideossa sekä tarpeen mukaan Führungsakademien esittelymateriaalina.

Illalla oli merisotaopin pääopettajan kommodori S:n isännöimä vastaanotto upseerikerhon isossa salissa. Paikalla oli yli sata kutsuttua seuralaisineen. Musiikista vastasi merivoimien soittokunnan (Musikkorps der Marine) jazzkombo. Ruokana oli tuhtia lihakeittoa (Eintopf) ja valmiita voileipiä. Myös juomatarjoilu kuului 10 euron hintaan. Mukava tilaisuus.

Perjantaina oli seminaarin päätös, yhteenveto ja palaute. Seminaariryhmä jakautui työryhmiin, jossa arvioitiin eri teorioiden aineistopohjaa, vahvuuksia, heikkouksia ja erikoispiirteitä. Näistä muodostettiin valtava mind map, jossa kätevästi tiivistyi koko kahden viikon seminaarin ydinsisältö.

Perjantaina iltapäivällä alkoi MFIS, eli Helmut Schmidt -yliopiston järjestämä maisteriohjelma Miltärische Führung und Internationale Sicherheit. Tämä tarkoittaisi, että perjantai-iltapäivä sekä koko lauantai ja sunnuntai olisi opetusta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että en osallistu maisteriohjelmaan. Se on tavallaan sääli, koska harvoin on tarjoilla maisterin papereita saksalaisesta yliopistosta näin helposti, mutta työn ja vapaa-ajan välillä on oltava edes jonkinlainen tasapaino. Lisäksi minulla on jo yksi maisterintutkinto, ja lisäksi työn alla diplomityö Maanpuolustuskorkeakouluun ja muita kirjallisia töitä. Turvallisuuspolitiikan alan gradu kaiken tämän päälle olisi ehkä jo liikaa. En pidä ajatuksesta, että tekisin gradun ns. vasemmalla kädellä tai puoliksi sinnepäin vain tutkinnon takia, vaikka se olisi varmasti mahdollista. En haluaisi samaistua uraa tekeviin ja titteleitä titteleiden vuoksi kerääviin typpeihin, vaan mielummin niihin, jotka jossain määrin ymmärtävät ne asiat, joista kirjoittavat.

Kolme viikkoa kestänyt yhteiskunnallisen kehityksen seminaari on takanapäin. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita jonkun toisen seminaariryhmän. Ei sillä, ettei valitsemani seminaarin aihe olisi ollut kiinnostava, mutta muiden seminaariryhmien opetustapa vaikutti paremmalta (vaikka niistä saamani kuva perustuu vain muiden kertomaan). Omassa ryhmässäni aihetta lähestyttiin teoreettisten mallien kautta. Minusta hedelmällisempi lähestymistapa olisi ollut tarkastella yhteiskunnallista muutosta teemoittain muutostekijöiden kautta (esim. teknologian kehitys, uskonto, maahanmuutto, poliittiset liikkeet, jne.) ja käyttää teorioita tässä tarkastelussa työkaluina. Nyt tarkastelu sirpaloitui ja kokonaisuus jäi hahmottamatta, kun teoreettiset mallit olivat tarkastelun keskipisteessä ikäänkuin itsetarkoituksellisesti.

Tästä huolimatta seminaariviikot olivat antoisia ja tarjosivat vaihtelua sekä uusia - eikä ainoastaan sotilaallisia - näkökulmia yhteiskuntaan.

2. päivä

Eilen menin FüAk:lle omalla autolla, mutta tänään kokeilin julkisia kulkuneuvoja. Matkaan kuluu suurin piirtein saman verran molemmilla menetelmillä, mutta onhan lähijunalla kulkeminen paljon fiksumpaa. Kolme asemanväliä kestää n. 10 minuuttia, ja asemalta kävelee kasarmille ja luokkarakennukseen n. 10 minuuttia. Eilen saamallani kulkukortilla pääsee kätevästi kasarmin takana sijaitsevasta kevyen liikenteen portista.

Opintojen toinen päivä alkoi FüAkBw:n ja opintojen yleisesittelyllä, ja sen piti everstiluutnantti CK, joka on myös minun oman opetusryhmäni (Hörsaal) johtaja (Tutor). Normaali opintopäivä kurssilla alkaa klo 08.00 ja päättyy klo 17.00. Lounastauko on 12.45 - 13.45. Kurssin läpivientisuunnitelma on tehty päivän tarkkuudella koko kahden vuoden ajalle. Kurssin vahvuus on 73 saksalaista ja 18 kansainvälistä opiskelijaa, eli yhteensä 91 henkilöä. Nimiluettelon mukaan kurssilla opiskelee 6 naista. Opiskelijoiden joukossa on myös 2 siviiliä.

Kurssi alkaa varsinaisesti vasta 26.9., mutta kansainvälisille opiskelijoille on järjestetty kolmen viikon perehdytys ennen kurssia. Myös saksalaiset opiskelijat liittyvät perehdytykseen viimeisellä viikolla. Perehdytysviikkojen aikataulu on leppoisa, koska omaa aikaa (zbV, zur besonderen Verfügung) on varattu myös asioiden hoitamiseen.

Kurssilla ei ole lainkaan kokeita. Sen sijaan arviointimenetelmänä käytetään jatkuvaa arviointia. Useimmissa ellei kaikissa opetustapahtumissa on läsnä opettajien ja luennoitsijoiden lisäksi henkilöitä, joiden tehtävänä on arvioida opiskelijoita.

Kurssilla ei keskitytä niin paljon sotilasaineisiin kuin joissain muissa sotilasakatemioissa. Kurssin poliittinen ulottuvuus on saksalainen erikoisuus. Sillä on historialliset syyt ja se pitää vain hyväksyä. Opetusohjelmaan näytti sisältyvän varsin kiinnostavia kokonaisuuksia, kuten elämäntaito-oppi (lebenskundliche Unterricht), Lego(c) SeriousPlay(c), Team Building, Innere Führung (käsitettä ei voi lyhyesti suomentaa), sekä lukuisia opintomatkoja aina Yhdysvaltoja myöten.

Kurssilla on myös mahdollista suorittaa sotilasjohtamisen ja kansainvälisen turvallisuuden maisteriohjelma (Militärische Führung und Internationale Sicherheit, MFIS), joka toteutetaan yhteistyössä Helmut Schmidt -yliopiston kanssa.

Illalla oli vuorossa kansainvälisten opiskelijoiden grilli-ilta, johon osallistuivat nyt aloittaneet kansainväliset opiskelijat ja vuosi sitten kurssinsa aloittaneet kansainväliset opiskelijat perheineen. Ruoka ja juoma oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi. Lapsille oli pomppulinna ja sää mitä parhain.