279. - 282. päivä

Viimeisellä viikolla ennen joulutaukoa jatkui johtamista käsittelevä opintojakso.  Maanantain aloitti luento Bundeswehrin uudesta perinnekäskystä (Traditionserlass),  jossa linjataan mitkä perinteet eivät ole Bundeswehrissä sopivia. Näihin kuuluvat mm. kaikki kolmatta valtakuntaa eli Wehrmachtia sekä DDR:ää eli Volksarmeeta koskevat perinteet, pois lukien tietenkin vastarintaa tehneet sotilaat. FüAkBw:n historian opettajat eversti W.S. ja professori L.d.L kävivät läpi ja kommentoivat perinnekäskyn sisältöä. Tämän jälkeen opiskelijatoverit kommentoivat sitä varsin kriittisesti. Kritiikin pääkohtia olivat mm. että Bundeswehrissä perinteissä keskitytään nippeleihin ja yksityiskohtiin, kun perinteissä aina keskiössä ovat suuret linjat, kuten kansakunta ja sota. Lisäksi historioitsijat ylitulkitsevat perinteitä ja pohdiskelevat ne pilalle. Perinteiden omistajuus pitäisi siirtää pois poliitikoilta ja historijoitsijoilta takaisin sotilaille. Taistelutapahtumien tulkiseminen takautuvasti ja nykykontekstiin sitoen ei ole tieteellistä eikä ainakaan palvele perinteitä. Historiorian opettajat joutuivat selkeästi puolustuskannalle, mutta he hoitivat kurssin joukosta kuullun voimakkaankin kritiikin hymysuin keskustellen. Arvioni mukaan kurssin keskuudessa tiedostetaan laajalti, että Bundeswehrin perinneymmärryksessä on jotain pielessä, ja että sille ei nykyisessä poliittisessa ja asenneilmapiirissä oikeastaan voida tehdä mitään. Jos ylin poliittinen johto ei kanna vastuutaan sotilasita ja pidä näiden puolta mitä sotilasperinteisiin tulee, miten sotilaatkaan voisivat sen tehdä?
Johdantoluennon jälkeen kurssi jaettiin kolmeen osaan luokittain ja keskustelua perinteistä jatkettiin luokissa. Minun ryhmääni vetivät johdantoluennon pitäneet henkilöt. Tämä keskustelu ei tuonut mitään uutta tai muistiinpanemisen arvoista.
Lounaan jälkeen kurssitoverini C.M. piti tietoiskun tulevilla kursseilla toteutettavista muutoksista. Siinä missä tänä vuonna (2017) alkanut kurssi on jo jonkin verran erilainen kuin oma kurssini (2016), on kurssien vuodesta 2018 alkaen tarkoitus olla rakenteeltaan täysin uudistuneita. Suunnittelu aloitettiin periaatteessa puhtaalta pöydältä puolustusministerin asettamien vaatimusten pohjalta. Käytännössä reunaehdot olivat tietenkin olemassa. Majuri M. esitteli eri toimintavaihtoehtoja ja runkosuunnitelmia uudelle kurssille, mutta vältti ottamatta kantaa minkään vaihtoehdon puolesta. Päätöksiä on kuulemma odotettavissa helmikuussa 2018.
Tämän jälkeen toinen opiskelijatoveri, komentaja J.D. esitteli ns. opintovaiheen (Studienphase) läpivientisuunnitelman. Tämä on kolmeen erilliseen vaiheeseen jakautunut opintojakso, jossa kurssin on määrä ajatuspajan tapaan tuottaa uusia ideoita ja näkemyksiä annetuista aiheita. Kurssi jaetaan neljään moduuliin sekä tukiorganisaatioon. Kaikki vaiheet toteutetaan ennen kesätaukoa helmi - kesäkuun aikana.
Iltapäivän luennon piti Bundesligan erotuomari M.F. Luennon aiheena oli päätöksenteko stressitilanteissa. Luennoitsija kertoi valmistautumisestaan peliin, pelin aikaisesta strategiasta ja päätöksistä sekä pelin jälkeisistä toimenpiteistä. Lisäksi hän kertoi erotuomarin teknisistä apuvälineistä. Erotuomari opettelee ennen peliä kaikkien pelaajien, myös vaihtopelaajien nimet jotta hän voi puhutella näitä etunimellä. Myös häntä saa sinutella. Yhteinen kieli huippupeleissä on englanti. Erotuomari pyrkii tunnistamaan avainpelaajat ja saamaan nämä puolelleen nopeasti pelin
alussa. Avainpelaajia ovat joukkueen epäviralliset auktoriteetit ja pelinrakentajat. Pelin aikana on pysyttävä päätöksissä ja tarvittaessa suljettava korvat pelaajien selityksiltä. Virheitä sattuu aina ja joka pelissä. Pelien jälkeen ne virheet joihin on selvä syy voi myöntää tiedotusvälineillä. Virheitä joihin ei ole selvää syytä tai ns. omia mokia hän ei pui julkisuudessa, sillä tuomarin julkisuuskuva on hänelle tärkeä työkalu ja pääomaa. Hän näkee oman roolinsa pelin johtajana tai järjestelijänä (Manager): silloin kun kukaan ei kiinnitä tuomariin huomiota pelin aikana tai muista tätä pelin jälkeen on tuomari onnistunut tehtävässään hyvin. Teknisistä apuvälineistä (radiolippu, vapaapotkuspray, radiokuulokkeet ja videotarkistus) radiokuulokkeet ovat tärkein. Tuomariverkossa kaikki viisi tuomaria (päätuomari, linjatuomarit, avustaja sekä videotuomari) voivat keskustella keskenään. Päätökset tekee kuitenkin aina päätuomari. Luureissa käytettävä komentokieli on vakioitua, jotta päätöksenteko on nopeaa. Esimerkki: jos linjatuomari näkee virheen, josta hänen mielestään on annettava punainen kortti hän sanoo "faul, faul, faul, rot, rot, rot". Kaikki komennot sanotaan kolme kertaa jotta ne tulevat selväksi stadionin metelissä. Jos erotuomaritiimin jäsen
on samaa mieltä hän voi puoltaa päätöstä. Jos hänellä ei ole havaintoa tai hän pysyy neutraalina hän on hiljaa. Ristiriitaisia havaintoja ei ilmoiteta. Oli antoisaa saada kuulla sisäpiiritietoja huippujalkapallosta ja erilainen näkökulma johtamiseen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella, joka oli yhtä leppoisaa jutustelua ja televisiosarjan katsomista kuin aina ennenkin. Päivän luennon piti entinen merivoimien komentaja vara-amiraali B. Hänen esitelmänsä aiheena oli sisäisen johtamisen nykytila. Ironisesti kyllä hän piti esitelmänsä suoraan paperista lukien eikä ottanut kuulijoihin juuri minkäänlaista kontaktia. Sisällöltään esitelmä oli tunteisiin vetoavaa ajatustenvirtaa ilman punaista lankaa. Se sisälsi kymmenittäin kysymyksiä, mutta mahdolliset linjaukset ja ehdotukset ratkaisuiksi menivät ainakin minulta ohi. Tunnelman kohottamiseksi puhe olisi saattanut olla omiaan, jos esitytapa olisi ollut vetoavampi. Nyt tunnin yhtäjaksoisesta puheesta ei jäänyt juuri mitään mieleen. Lopussa hän painotti hengen ja hengen luomisen merkitystä sekä varoitti liiasta joustamattomuudesta ja byrokratiasta. Amiraali kehotti kuulijoita rohkeasti laittamaan itsensä likoon ja elämään sisäistä johtajuutta esikuvana muille.
Iltapäivän opetuskeskustelun sisäisen johtamisen nykytilasta johti koulun oma johtamisen opettaja everstiluutnantti P. Hän piti n. kolmen vartin alustuksen siitä, kuinka Bundeswehrin virallinen itsekäsitys (Selbstverständnis) eli eräänlainen suppea versio arvoista, visiosta ja missiosta on syntynyt. Hän tiesi kertoa, että ne muodostuivat ikään kuin sattumalta, Bundeswehrin julkisuuskuvaa parantamaan keskittyneen työryhmän sivutuotteena. Alustuksen jälkeen työryhmän tarkoituksena oli pyrkiä luovalla tavalla parantamaan sisäisen johtamisen konseptia mm. antamalla sille uusia määritelmiä ja merkityksiä.
Iltapäivän päätteeksi koulun johtotroikan kolmas pyörä, eli strategia- ja hallintojohtaja (Direktör Strategie und Fakultäten) eversti B.N., piti pakollisen keskustelutilaisuuden D- ja C-luokkien kanssa. Keskustelu yllätti myönteisesti ja everstillä oli varsin hyviä ideoita koulun kehittämiseksi ja sen profiilin nostamiseksi. Vaikuttaisi siltä, että FüAkBw:tä halutaan kehittää asiantuntevampaan ja akateemisempaan ja avoimempaan suuntaan. En voi välttyä siltä, että FüAkBw:ssä käynnistynyt muutosprosessi rinnastuu mielessäni Maanpuolustuskorkeakoulun n. kaksi vuosikymmentä sitten alkaneeseen ja nyttemmin jo loppuun saatettuun muutokseen Kadettikoulusta (ja Sotakorkeakoulusta) virallisesti tunnustetuksi yliopistoksi.
Keskiviikko alkoi historianopetuksella, jota ei pitänytkään tuttuun tapaan eversti W.S., vaan tämän sijaisena toimiva esiupseerikurssin (Basislehrgang Stabsoffiziere, BLS) historianopettaja. Hän esittäytyi, mutta nimi meni minulta ohi. Hän oli lyhyellä varoitusajalla päättänyt puhua antisemitismistä. Luennoitsija kävi läpi antisemitismin historian, taustat, syyt ja seuraukset Saksassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Hän on tutkinut aihetta laajasti jo kahdenkymmenen vuoden ajan, joten hänellä oli paljon sanottavaa antisemitismistä eri näkökulmista: uskontotiede, sosiologia, biologia, eugeniikka, taloustiede, valtio-oppi, pedagogiikka, tiedotusoppi. Ihme kyllä hän onnistui aivan luentonsa loppupuolella säilyttämään melko objektiivisen ja tieteellisen sävyn. Todelliset karvansa hän paljasti vasta kun puheeksi tuli nykyinen antisemitismi Saksassa, jota harjoittavat pääasiassa muslimit. Silloinkin hän kuitenkin toi korrektisti ilmi mikä hänen oma kantansa aiheeseen on ja kehotti kuulijoita vapaasti olemaan eri mieltä.
Päivän ensimmäinen luennoitsija on avaruus-, ilmailu- ja navigaatiotekniikan alan perheyrityksen OHB (Otto Hydraulik Bremen) chief compliance officer M. S. Aluksi hän esitteli ja kehui yrityksen toimintaa. Yrityksen liikevaihto on n. 750 miljoonaa euroa. Yksi Ariane 2-rakettilaukaisu kuluttaa 540 tonnia hydratsiinia, eli kyseessä ei ole mikään ympäristöteko. Bundeswehrillä on 5 tutkavalvontasatelliitta (SAR-Lupe) ja lisäksi on tulossa 3 tutkavalvontasatelliitta SARah.
Käsitteellä "compliance" ymmärretään niitä organisaation hallinnollisia keinoja, jolla varmistetaan että organisaation työntekijät toimivat säännösten mukaisesti. Toisin sanoen käsite kattaa turvallisuustoiminnan, riskienhallinnan sekä oikeudelliset näkökulmat, ml. yrityksen sisäiset sanktiot. Compliance on muotitermi, jonka yleistyminen on johtanut siihen, että yrityksiin perustetaan kovalla kiireellä compliance-osastoja, eli sisäisen valvonnan yksikköjä. Termin alle luetaan myös mm. ympäristösuojelu sekä eettiset ja moraaliset kysymykset. Compliance officer voi olla myös oikeudellisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa, mikäli yritys syyllistyy rikokseen tai jokin sen toimi riitautetaan.
Seuraavan luennon piti prikaatikenraali T., joka palvelee puolustusministeriön Compliance Management Beauftragterina eli vastuuhenkilönä. Myös Bundeswehriin on perustettu Compliance-organisaatio. Prikaatikenraali myönsi kuitenkin avoimesti, että kyseessä ei ole mitään uutta, vaan pikemminkin pyrkimys järjestellä uudelleen sisäisen valvonnan toimintoja ja koota ne yhden sateenvarjon alle. Merkillepantavaa on myös, että luennoitsijan mukaan compliance-organisaatiolla on vahva poliittinen ulottuvuus. Hän kertoi, että rikkomusten vakavuutta arviodaan sen mukaan kuinka suuri haitta niistä on puolustusministerille. Asiasta vierustoveriltani kysyessäni tämä kertoi, että organisaatio ei ole lainkaan Bundeswehriä varten, vaan sen on poliittisen maineenhallinnan työkalu. Vastaus saattoi olla hieman kärjistävä, mutta siinä on oman arvioni mukaan silti oltava jotain perää. Toivottavasti compliance ei saavuta Puolustusvoimia vielä pitkään aikaan, ainakaan tässä muodossa.
Iltapäivän lopuksi muutettiin takaisin kurssin alussa jaettuihin luokkakokoonpanoihin, josta oli puolustushaarajakson ajaksi siirrytty puolustushaarajaon mukaisiin luokkin. Lisäksi luokanvalvoja everstiluutnantti C.K. piti katsauksen tuleviin opintojaksoihin kurssin loppuun asti sekä erityistarkastelun tammikuiseen Berliinin vierailuun, johon kohdistuu suuria odtuksia.
Torstaiaamun ohjelmassa oli liikuntaa ja ohjelmassa oli uintia. Uinninopettajan johdolla suoritettiin ns. military program, joka sisälsi erilaisia harjoituksia yksin ja pareittain maastopuku päällä. Treeni oli varsin rankka eikä mitenkään erityisen mukava. Aamupäivän jälkimmäisellä puoliskolla esiteltiin johtamisen oppimisen projekti (Projekt Führen lernen). Esittelyn ja sitä seuranneen opintojakson yhteenvedon piti everstiluutnantti P. Esityksensä aluksi hän palasi Bundeswehrin yhteiseen johtamiskäsitykseen,  johon pitäisi sisältyä sekä siviilien johtamiskäsitys ja sotilaiden johtamiskäsitys. Tämä kuulostaa suomalaisen korviin todella omituiselta, mutta Bundeswehrissä tehdään oikeasti ero siviilien johtamisella ja sotilaiden johtamisella. Puolustusvoimissa siviili- ja sotilasjohtamisen eroja lähestytään toisesta näkökulmasta, nimittäin johtamisen nelikentän kautta (management, leadership, kulttuuri, organisaatio). Itse asiassa Puolustusvoimissa ei siis tehdä eroa johtamiskäsityksessä siviilien ja sotilaiden kohdalla. Seuraavana aiheena oli projekti Führen Lernen. Projekti jatkuu jo neljättä vuotta ja sen aloitti eversti N. palvellessaan operaatioesikunnassa. Projektissa nuoria ja sotilas- ja siviilijohtajia saatetaan yhteen erilaisiin seminaareihin ja työpajoihin oppimaan toisiltaan. Projektin johtoajatuksena on koota verkkopohjainen tietopankki erilaisista johtamisen teemoista (www.fuehren.digital). Tänä vuonna projektiryhmään kuului 8 nuorta upseeria ja 8 nuorta yriysjohtajaa (tai keskijohdon edustajaa). Ajatus on mielenkiintoinen, sillä se lisää väistämättä ymmärrystä sotilasorganisaatiosta yritysmaailmassa, vähän niin kuin typistetty versio maanpuolustuskurssista. Viime vuoden työryhmän tuotoksena oli neljän sivun mittainen "opaskirja" johtajana kehittymisestä.
Aamupäivän lopuksi eversti N. veti yhteen opintojakson keskeisen sisällön ja sanoi rohkaisevia sanoja johtajuudesta ja yleiseskuntaupseerien roolista johtajina, sekä tietenkin hyvän joulun toivotukset. Samalla linjalla jatkoi kurssinjohtaja, eversti H.W. Iltapäivä oli omatoimista opiskelua, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että useimmat lähtivät kotimatkalle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata edeltävällä viikolla kertyneistä ylityötunneista. Kokonaisuutena viikko oli leppoisa, mutta ei tuonut merkittävää uutta oppia. Opintojaksolla kokonaisuutena opin kuitenkin paljon Bundeswehrin johtajuuskonseptista käytännössä, ja siitä kuinka saksalaiset upseerit sen ymmärtävät. Samalla voin todeta, että vaikka saksalaisessa ja suomalaisessa johtamiskäsityksessä on isoja eroja, ollaan johtamisen teoriapuolen opetuksessa Puolustusvoimissa ehkä piirun verran edistyneempiä. Kyse voi toisaalta kuitenkin olla vain siitä, että ymmärrän suomenkielistä johtamisen teoriaa paremmin.

275. - 278. päivä

Maanantaina kurssi siirtyi viimeiselle kolmannekselle, eli puolustushaarat palasivat yhteisiin opintoihin. Viimeiset kaksi viikkoa ennen joulutaukoa käytetään johtamistaidon opintoihin, tarkemmin ottaen Bundeswehrin johtamiskonseptin Innere Führungin opiskeluun. Konseptille ei käsittääkseni vakiintunutta suomennosta, joten käytän siitä kömpelöä suoraa käännöstä "sisäinen johtaminen". Opintojakson ensimmäinen viikko toteutetaan vierailuna sisäisen johtamisen keskukseen (Zentrum Innere Führung) Koblenzissa. Jälkimmäinen viikko toteutetaan koululla Hampurissa ja sisältää mm. ryhmätöitä.
Matka Koblenziin on 550 kilometriä ja arvioitu matka-aika linja-autolla on n. 7 tuntia. Lumisohjoisen kelin takia matka kuitenkin venyi yli kahdeksantuntiseksi. Liikkeelle lähdettiin seitsemältä ja perillä oltiin klo 15.30. Kurssin pitkien bussi- ja lentomatkojen varalle olen oppinut varustautumaan kunnon tyynyllä, vastamelukuulokkeilla, kirjalla sekä kannettavalla tietokoneella, jotka tekevät matka-ajasta siedettävämmän tai jopa hyödyllisen. Perille saavuttua Sisäisen johtamisen keskuksen johtaja kenraalimajuri R. Z. piti n. tunnin mittaisen tervetuliaispuheen, johon liittyen oli mahdollisuus myös esittää kysymyksiä. Tämän jälkeen oli päivällinen ja ns. ice-breaker, eli mahdollisuus (ja velvollisuus) seisoskella itse ostettujen juomien äärellä n. tunnin ajan niitä näitä keskustellen. Majoitus oli 2/3 kurssia kurssimajoituksissa yhden hengen huoneissa ja n. kolmasosa kurssista asui läheisessä hotellissa.
Tiistain teema oli sisäisen johtamisen keskuksen esittely sekä ryhmätyöt. Kurssi jaettiin kolmeen ryhmään jotka kiersivät kolmella rastilla. Rastit kestivät puoli päivää, joten kolmas rasti jäi seuraavalle päivälle. Kullakin rastilla esiteltiin yksi keskuksen kurssi ja toteutettiin ainakin yksi tähän kurssiin liittyvä harjoitus. Ensimmäisellä rastilla opettajina toimivat everstiluutnantti A. T. ja psykologi K. Paikalle tuli myös kolmas opettaja tai valvoja (Dienstaufsicht), mutta tätä siviiliä ei esitelty. Taisi olla joku harjoittelija tai tutkija. Harjoituksen aiheena oli tarkastella hyvää johtamista haittaavia tai estäviä tekijöitä kolmesta eri näkökulmasta: reunaehdot, johtamiskäyttäytyminen ja henkilöstö/koulultus. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja jokainen alaryhmä kiersi tarkastelemassa johtamisen esteitä jokaisesta em. näkökulmasta 25 minuutin ajan. Ensimmäisellä rastilla koottiin esteitä, toisella arvioitiin niiden vaikutuksia ja keskinäisiä suhteita, ja kolmannella rastilla etsitiin ratkaisuja esteiden voittamiseksi. Työskentelytapa oli ilmeisesti nimeltään "world café". Tauon jälkeen rastien johtajat esittelivät oman aiheensa tiimoilta kootut tulokset. Aamupäivän aikana kävi jälleen kerran ilmi se, kuinka saksalaiset kollegat ovat enemmän orientoituneita rakenteisiin, prosesseihin ja valvontaan (tai jopa kontrolliin), siinä missä minä ja monet muut kansainväliset kollegat ovat selkeästi enemmän päämääräorientoituneita ja valmiitä joustavuuteen, tilanteenmukaisuuteen ja ns. pelisilmään. Saksalaiset keksivät tehtävätaktiikan ja puhuvat siitä edelleenkin paljon, mutta eivät välttämättä osaa sitä itse enää noudattaa. Kyseessä on tietenkin karkea yleistys, mutta asiassa on oltava jotain perääkin, sillä se nousee toistuvasti esiin.
Iltapäivän rastilla aiheena oli johtamiskulttuurin soveltaminen käytäntöön ja siihen liittyvät mahdollisuudet ja riskit. Rastin järjesti koulutuksen, valmennuksen ja neuvonnan osasto (Training, Coaching und Beratung, lyhenne TCB(!)). Osaston leipälaji on epäilyttävältä kuulostava poliittinen kasvatus (Politische Bildung). Tämä ei kuitenkaan ole aivan niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa, vaan sillä yritetään pikemminkin perustella asevoimien olemassaolo demokraattisessa järjestelmässä. Opettajina toimivat everstit G. G. ja O. (joka muuten oli pomppaeversti, varmaan ensimmäinen jonka bongasin), everstiluutnantti A., kapteeni B. ja sotilasmestari B. Esittelypuheenvuorossaan osaston johtaja korosti mm. sitä, että suurin osa keskuksen tarjoama koulutus on nykyään vapaaehtoista, joskin joitakin kursseista edellytetään tietyissä tehtävissä. Kursseilla on tärkeä rooli vapaana ajatustenvaihdon foorumina samantasoisissa tehtävissä toimivien sotilaiden kesken sekä kentän mielialojen luotaamisessa. Kentän tunnelmien seuraaminen onkin eräs osaston tehtävistä.
Eversti O. kertoi laajasti Sisäisen johtamisen keskuksen järjestämästä valmennuksesta Bundeswehrin ylimmälle johdolle. Valmennus kestää 9 - 12 kuukautta ja alkaa 360 asteeen palautteen keräämisellä. Vastaukset kerätään lomakkeille saman kysymyssarjan pohjalta, minkä jälkeen ne analysoidaan tieteellisesti kuuden johtamisulottuvuuden suhteen. Palautteen perusteella valmennettaville määritetään kehittymis- ja vahvuusalueet. Valmennukseen sisältyy myös vaellusta ja ruuanlaittoa. Kuulostaa melko tutulta puolustusvoimien johtajakoulutuksen läpikäyneelle. Keskustelin tauolla everstin kanssa ja hänen mukaansa vertaisarviointia ollaan valmennuksen varjolla tuomassa vähitellen myös osaksi yleisesikuntaupseerikurssia.
Harjoituksena ja esimerkkinä valmennuksesta toteutimme pelin, jossa ryhmä jaettiin neljään joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli koota palapeli, josta saisi rahaa. Kaikkia paloja ei kuitenkaan ollut saatavilla, mutta paloista sekä tiedoista palapelin kokoamiseksi voi käydä kauppaa muiden joukkueiden kanssa. Kaupankäynti tapahtui torilla 7 minuutin aikana, minkä jälkeen joukkueet kokoontuivat tukikohtiinsa hiomaan strategiaansa. Kolmen kierroksen jälkeen vertailtiin palapelejä, jäljellä olevia rahoja sekä joukkueiden mainetta, jonka jokainen joukkue arvioi myös omalta kohdaltaan. Peli oli oikein hyvä ja mukava tapa oppia johtamista eli tavoitteellista vuorovaikuttamista sekä ryhmädynamiikkaa, varsinkin kun oma joukkueeni voitti. Iltapäivän viimeinen osuus oli ryhmäkeskustelu, jossa reflektoitiin johtamisen ja johtajuuden eri ulottuvuuksia. Tässäkin kohtaa sain vaikutelman, että Suomessa käytettävä jako organisaatiorakenteeseen, ihmisten johtamiseen ja asioiden johtamiseen sekä poikkeusolojen ja normaaliolojen johtamiskäyttäytymiseen on toimiva teoreettinen viitekehys johtamisen tarkastelulle. Keskustelu polveili välillä niin, että olisin kaivannut siihen selkeämpää mallia kuvaamaan sitä mistä kulloinkin puhutaan. Toisaalta tämä voi johtua vain omasta tottumuksestani johtamisen nelikenttään.
Tiistai-iltana osallistuin vapaaehtoisena sotilasorkesterin joulukonserttiin Bonnissa, jonne kurssikaverini minut kutsui.
Keskiviikko alkoi kolmannella ja viimeisellä koulutusrastilla, jonka aiheena oli Eurooppa henkisenä kotina. Yhteisen johtamiskäsityksen arvot ja normit. Opettajina toimivat eversti R. J. everstiluutnantti T. P. Aihetta lähestyttiin korostuneen filosofisesta näkökulmasta. Luennoitsija määritteli ensin Euroopan ja länsimaiden käsitteet etymologisesti ja filosofisesti. Tähän liittyen mielenkiintoinen oli romantiikan määritelmä: romantiikka filosofisena suuntauksena pyrkii yhdistämään järjen ja tunteet. Seuraavaksi luennoitsija käsitteli identitääristä liikettä ja analysoi sen käyttämää retoriikkaa ja symboliikkaa. Luennoitsija oli koulutukseltaan filologi, joten hän lähestyi monia käsitteitä kielifilosofisesti. Esim. kotiseudun käsite tarkoittaa sijaintia, alkuperän, viljelyn ja perheen paikkaa. Tauon jälkeiset puolitoista tuntia käytettin "Pariisin julistuksen" lukemiseen ja siitä keskustelemiseen. Pariisin julistus on uskonnollis-konservatiivinen poliittinen julistus Eurooppalaisen identiteetin, arvojen ja hyveiden puolesta. Samalla julistus kritisoi materialismia, liberalismia ja relativismia kovin sanoin. Keskustelu oli hyvä ja analyyttisesti johdettu, mutta aihe oli tietenkin aivan liian suuri keskustelussa ratkaistavaksi. Oli mukavaa seurata opiskelijatovereita ja heidän kommenttejaan vaikeaan aiheeseen.
Keskiviikkoiltapäivä vietettiin sotahistoriallisella kierroksella Ehrenbreitsteinin linnoituksessa ja museossa sekä Deutsches Eck -muistomerkillä. Kurssi oli jaettu kolmeen ryhmään, joita johti sotahistorian asiantuntijat. Oman ryhmäni opas oli everstiluutnantti evp K., joka saamani tiedon mukaan on jonkinlainen legenda  (verrattavissa eversti Ahtoon) maavoimien upseerien keskuudessa. Hän oli kertakaikkiaan erinomainen opas, joka onnistui elävöittämään kierroksen kertomuksillaan. Erityisesti jäivät mieleen hänen voimakas elätymisensä eri kohteilla sekä hänen suorapuheiset ja koskettavat sanansa maavoimien kaatuneiden muistomerkillä. Suorapuheiset ainakin saksalaisen mittapuun mukaan, sillä hän kyseenalaisti sen että  muistomerkille lisätyn kilven teksti asettaa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneet n. 5,5 miljoonaa saksan maavoimien sotilasta eriarvoiseen asemaan Bundeswehrin maavoimissa kaatuneisiin nähden. "Sellaisen maan joka ei pysty kunnioittaen muistamaan sen puolesta kaatuneita sauva on katkennut". Illalla kurssi kokoontui vielä yhteiseen illanviettoon hyvän ruuan ja juoman äärellä. Kyseessä oli vuoden päättäjäiset ja samalla joulujuhla, vaikka jouluruuan lisäksi siinä ei muuta jouluista ollutkaan.
Torstain ainoan luennon piti prikaatikenraali W. R., joka palvelee Bundeswehrin koulutuspäällikkönä tai koulutuksen ja kasvatuksen tarkastajana (Beauftragter Erziehung und Ausbildung der Generalinspekteur, eli BEAGenInsp). Hänen luentonsa ei saanut kuuljoita vakuuttuneeksi ja monet kyseenalaistivatkin hänen sanomansa ja jopa hänen tehtävänsä merkityksen omissa kysymyksisään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen vaihdettin kiitossanat ja ojennettiin lahjat, minkä jälkeen alkoi kurssin pitkä bussimatka kohti Hampuria. Itse kuitenkin siirryin taksilla Koblenzin rautatieasemalle, josta matkustin Berliiniin pohjoismaiden puolustusasiamiesten jouluvastaanotolle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata eikä koululla järjestetty opetusta. Tämä oli onnekas sattuma sikäli, että olin Berliinissä, jossa osallistuin palaveriin puolustusasiamiehen kanssa.
Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen ja antoisa. Sain paljon suoranaista tietoa ja myös epäsuorasti tai välillisesti laajemman käsityksen siitä, miten Bundeswehrissä ymmärretään johtajuus ja johtajana kehittyminen. Käsitykseni mukaan Puolustusvoimilla ei ole tässä suhteessa mitään hävettävää, vaan eräät hyvän johtajuuden piirteet ovat meille jopa itsestäänselviä. Myös syväjohtajuutta, varusmiesten johtajakoulusta sekä ylimmän johdon valmennusta voidaan nähdäkseni perustellusti pitää varsin edistyksellisinä.

270. - 274. päivä

Maanantaina päivä alkoi infotilaisuudella, jossa käytiin läpi kaksi seuraavaa viikkoa ennen joulutaukoa kattavan opintojakson suunnitelma. Opintojaksoon sisältyy opintomatka Koblenziin.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.

266. - 269. päivä

Maanantaina oli sairaana. Olin vuodepotilaana koko viikonlopun ja vaikka olo oli maanantaina jo vähän parempi, katsoin silti viisaammaksi jäädä kotiin toipumaan vielä yhdeksi päiväksi. Muiden tartuttamisvaaralla ei ole niin väliä, sillä merivoimalinjalla on kiertänyt flunssapöpö jo pidemmän aikaa. Omalla ilmoituksella saa olla poissa kolme päivää. Maanantaina alkoi harjoituksen kolmas ja viimeinen vaihe, jossa laadittuja suunnitelmia testataan ja tarvittaessa muokataan tilannekuvausten pohjalta. Vaiheeseen osallistuu myös kymmeniä vierailevia opiskelijoita muista sotakouluista (mm. Yhdysvalloista ja Itävallasta), mutta valitettavasti ei merisotalinjan ryhmään. Aloituspäivänä oli vierailijoiden vuoksi mm. johdantoluento sekä tervetuliaistilaisuus (ns. Ice Breaker), mutta nämä jäivät minulta kokematta. Itse esikuntatyössä ei edetty kovinkaan pitkälle, kuten tiistaina sain todeta.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.

261. - 265. päivä

Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli  operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.

257.-260. päivä

Maanantai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyn kenraaliharjoituksella. Varsinen esittely on tiistaiaamuna. Harjoittelu tehtiin kuten varsinainen esittelykin, tosin komentajaa kuvaava Senior Mentor amiraali evp. W. ei itse ollut paikalla. Harjoittelu kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen keskusteltiin kuullusta. Palautteessa nostettiin esiin muutamia sisältöönkin liittyviä pienehköjä tarkennuksia, mutta enimmäkseen palaute koski tietenkin sanamuotoja, esitystapaa ja muita pieniä yksityiskohtia. Palautekeskustelun jälkeen jatkui esityksen hienosäätö. Kun esitys oli valmis, tarkensimme omalla osastollani eli tiedustelutoimistossa komentajan tärkeitä tiedustelukysymyksiä (CCIR). Iltapäivällä oli varattu aikaa linjanjohtajan tunnille sekä omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.

252. - 256. päivä

Maanantai alkoi harjoituksen päätöksentekoesittelyllä (Mission Analysis Brief, olisiko se suomeksi sitten operatiivisen tehtävän esittely vai operaation perusrakenteen esittely, ainakin jotain sinnepäin). Esittely oli harjoiteltu perjantaina, jolloin en ollut itse paikalla. Tällöin oli myös sovittu paremmasta varustuksesta kuin mitä viikko-ohjelmassa lukee. Kukaan ei kuitenkaan ollut muistanut jakaa tietoa muutoksesta minulle, joten tulin luokkaan linjasta poikkeavasta virkapuvussa. Esittely kesti puolisentoista tuntia Senior Mentorin kommentteineen.
Tämän jälkeen esittelyä seuraamassa ollut kommodori V.B. merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta kertoi ajankohtaisia asioita ja kehityskulkuja siitä, miten harjoitustilanteen kaltaisia liittouman operaatioita suunnitellaan ja harjoitellaan todellisuudessa. Tätä aihetta en ymmärrettävistä syistä voi näissä muistiinpanoissa enempää. Kommodori sanoi käyntinsä varsinaiseksi syyksi sen, että Saksan asevoimat, mukaan lukien merivoimat, ovat varsin syvällä rauhan ajan ajattelumalleissa. Tästä on seurannut se, että byrokraattiset prosessit ovat niin raskaita ja rauhan ajan säännökset niin tiukkoja, että ne vaarantavat tehtävän toteuttamisen. Hän vetosi kaikkiin kuulijoihin todetessaan, että asevoimien kaikilla portailla on oltava valmiimpia ottamaan ja kantamaan vastuuta, oltava nopeampia ja joustavampia. Esikunnan eri osastoilla ja toiminnoissa tuijotetaan vain omaa puuta, eikä haluta tai osata katsoa koko metsää. Toinen seuraus syvälle juurtuneista rauhan ajan ajatusmalleista on se, että eskalaatiota ei välttämättä osata kontrolloida. Sellaiset mekanismit ja johtajien ammattitaito, jolla kylmän sodan aikana tahaton tai varomaton eskalaatio onnistuttiin välttämään, ovat ruostuneet tai kadonneet kokonaan.
Tietoiskun jälkeen opettajakunta antoi palautetta esittelystä ennen seuraavaa vaihetta eli toimintavaihtoehtojen laatimista. Eniten kritiikkiä sai se, että esittelyn eri toiminnot eivät aina olleet keskenään ajatuksellisesti yhteensopivia. Harjoituksen vaihe 1 todettiin päättyneeksi ja siirryttiin vaiheeseen 2. Toisessa vaiheessa muodostettiin opetusryhmästä perinteisempi esikuntarakenne, jossa itse päädyin tiedustelutoimiston eli M2:n työrukkaseksi.
Lounaan jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli laatia vastustajan merivoimien operaation perusrakenne kahtena eri vaihtoehtona. Aikaa tälle melko mittavalle työlle annettiin kaksi tuntia. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sai ryhmämme lopulta aikaan esittelykelpoisen tuotteen. Esittelyn jälkeen piti viikko-ohjelman mukaan olla aikaa omaehtoiselle liikunnalle, mutta keskustelut jatkuivat, saksalaisille hyvin tyypilliseen tapaan. Täsmällisyys määräaikoijen suhteen koskee täällä saamani kokemuksen mukaan ainoastaan alkamisajankohtia.
Tiistaina koko päivä käytettiin operatiiviseen suunnitteluun harjoituksen puitteissa. Oma roolini oli varsin rajattu, sillä toimin vastustajan operaation toisen toimintavaihtoehdon suunnitteluryhmän jäsenenä. Pyrin osallistumaan työhön aktiivisesti, mutta koin että mielipiteitäni ei oikein kuunneltu. Minun luultavasti sopeutettava lähestymistapaani operatiiviseen suunnitteluun paremmin saksalaiseen toimintakulttuuriin ja mielenlaatuun jos haluan, että työpanokseni saa enemmän vaikuttavuutta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole sille mitään merkitystä, vaan pääasia on, että työryhmän tuotos on kelpuutettavissa.
Keskiviikon piti myöskin olla puhtaasti esikuntatyölle varattu päivä, poislukien aamun ohjattua liikuntaa. Edellisenä iltana tuli kuitenkin matkapuhelimeeni viesti, jonka mukaan ohjattua liikuntaa ei ole ja se korvataan omaehtoisella liikunnalla. Niinpä käytin ajan työmatkaliikuntaan. Aamupäivällä oli lisäksi Kreikan asevoimien komentajan vierailu. Näitä vierailuja on täällä melko säännöllisesti, sillä nykyinen Bundeswehrin komentaja, kenraali V.W., on ottanut tavakseen tuoda vieraansa Hampuriin luennoimaan FüAkBw:llä. Hän perusteli tämän siten, että tutuista turvallisuusongelmista kuuleminen uudesta näkökulmasta avartaa ajattelua. Tilaisuuden aluksi kuultiin puhallinkvintetin musiikkia ja ojennettiin kreikkalaiselle amiraalille korkea kunniamerkki. Kenraali ja amiraali kehuivat vuolaasti toistensa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia saavutuksia ja kävi ilmi, että he ovat hyviä ystäviä myös ammitillisen ulkopuolella. Amiraalin puhe ei sisältänyt mitään mullistavaa, vaan pääasiassa hän keskittyi kehumaan Kreikan asevoimien kykyä ja osaamista, painottaen maan merellistä asemaa kolmen mantereen leikkauspisteessä. Hän kehno englannin lausumisensa teki puheen seuraamisesta hetkittäin haastavaa.
Iltapäivällä palattiin varsinaiseen aiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen viimeistelyyn, riskianalyysiin, valintakriteereihin ym. mielenkiintoiseen operatiiviseen suunnitteluprosessiin kuuluvaan. Valitettavasti siihen sisältyi tälläkin kertaa melko paljon turhaa työtä, kun eri osastojen ja työryhmien johtajat eivät tiedä mitä haluavat eivätkä osaa koordinoida työvaiheita. Jossain välissä merisotalinjan johtaja otti puheeksi sen, että aamun ohjatun liikunnan peruuntumisesta ei oltu tiedotettu häntä eikä siitä, että ketään ei ollut liikuntatunnilla. Hän on nyt järjestänyt asian niin, että ohjattua liikuntaa on silloin kun sitä pitää olla, myös uintia. Tarvittaessa hän vetää uintiharjoitukset vanhana taistelusukeltajana itse. Tervetullut muutos yleiseen linjaan, täällä kun ohjattu liikunta on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Illalla pidin suomalaisen saunaillan oman luokkani opiskelijoille. Paikalle saapui neljä seitsemästätoista kutsutusta. Saunominen ei ole kaikkien mieleen, ja monelle tulijalle oli samaksi illaksi valitettavasti tullut ihan oikea este. Löylyt ja tarjoilut maistuivat sitä paremmilta osallistuneille. Tulipahan järjestettyä.
Torstai oli tavanomainen harjoituspäivä: esikuntatyötä, välitarkasteluja ja kokouksia. Esikuntatyöskentely näyttäisi olevan melko samanlaista joka puolella (tähän mennessä minulla on kokemusta suomalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista ja espanjalaisista esikunnista). Joitain eroja tietenkin aina on. Saksalaisissa esikunnissa näyttäisi korostuvan keskusteleva johtamistapa. Yhteinen mielipide ja eräänlainen konsensus korvaa osin komentajan tai esimiehen (osastopäällikön, työryhmän johtajan) vähemmän keskeistä roolia. Toinen merkittävä ero näyttäisi olevan ajanhallinnassa. Suomessa aika näyttäisi olevan esikunnassa niukempi resurssi: jos aikaa ei ole käytettävissä asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen, siirrytään Suomessa ehkä kevyemmin mielin toimeenpanoon vaikka keskeneräisellä suunnitelmalla. Puutteellisesten suunnitelmien varassa toimeenpano ei ehkä ole pelkästään huono asia, sillä käsitykseni mukaan tavoitteena on olla aina vastustajaa muutaman askeleen edellä. Toimeenpantu kehnohko suunnitelma on parempi kuin toimeenpanoa odottava lähes täydellinen suunnitelma. Lisäksi kuluneen sanonnan mukaan yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä viholliskosketusta pidemmälle.
Päivän aikaansaannos oli arvio vastustajan toimintavaihtoehdoista sekä niiden vertailu omiin toimintavaihtoihin. Ajan säästämiseksi (kuulemma) varsinaista sotapeliä ei järjestetty. Opiskelijatovereitteni mukaan sotapeli jätetään Saksassa useimmiten pois suunnitteluharjoituksista. Suomessakin toimittiin pitkään näin ja se johtui saamani käsityksen mukaan siitä, että ammattitaitoa tai kokemusta sotapelin järjestämisestä ei ollut käytettävissä. Nykyisellään Suomessa toimintavaihtotehdot useimmiten pelataan läpi. Pidän tätä hyvänä, sillä samalla toimintavaihtoehdot tulevat vielä kerran läpikäydyksi ja esikunnalle tutuksi.
Perjantai kului sekin kokonaan esikuntatyön parissa. Koko suunnitteluryhmä katsoi yhdessä läpi komentajan päätöksentekoesittelyn, minkä jälkeen esittelyä viimeisteltiin ryhmissä. Esittely on käytännössä ja valmis, mutta se pidetään vasta seuraavan viikon tiistaiaamuna. Päätöksentekoesittelystä ei yllättävää kyllä tehdä asiakirjaa (toiminta-ajatus), vaan ainoaksi dokumentiksi siitä mitä komentajalle on esitetty jää PowerPoint-esitys. Siihen ei tietenkään kirjoiteta kaikkea, joten asioiden jäljitettävyys saattaa kärsiä. Saa nähdä kostautuuko tämä myöhemmissä työvaiheissa. Mielestäni Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin.
Kokonaisuutena viikko oli työläs ja jopa jonkun verran stressaava harjoitusviikko. Olen myös oppinut paljon, mutta en ole niinkään varma onko saatu oppi juuri sitä oikeaa, Jota COPD-prosessin taitamiseen jatkossa tarvitsisin. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, mutta tekemällä oppii.

249.-251. päivä

Viikon maanantai ja tiistai olivat vapaapäiviä: tiistai oli reformaation 500. vuosipäivä, joka oli määrätty koko liittovaltiossa vapaapäiväksi, ja maanantai puolestaan ns. välipäivä. Käytin molemmat päivät täysimääräisesti diplomityön kirjoittamiseen. Se edistyy, mutta tuskallisen hitaasti.
Keskiviikkona päivä alkoi vasta kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Harjoituksessa tartuttiin työhön ja mentiin suoraan asiaan, eli voimanlähteen kriittiseen tarkasteluun. Tälle varattu aika ylitettiin tavanomaisista syistä, eli johtajan tai kouluttajan roolin itselleen omaksuneilla oli liikaa sanottavaa siihen nähden, että kyse on aikuisopiskelijoista. Kun puheet oli puhuttu jaettiin opetusryhmä kolmeen pienryhmään, joissa analysoitiin operaatiolinjoja ja ratkaisukohtia (Decisive Conditions). Esikuntapäällikkö päätti, että merivoimakomponentti joudattaa Joint Force Commandin operaatiolinjoja ja päätöskohtia (Decision Points), vaikka näin ei välttämättä tarvitse olla. Lisäksi käytössä oli merivoimakomponentin alustava operatiiviinen tehtävä. Vaikka aikaa oli vähän, saimme melko helposti kasaan liudan ratkaisukohtia. Niiden löytämisessä oli jonkin verran apua aikaisemmasta analyysistä tekijöiden ja avaintekijöiden parissa, mutta pääosassa oli kuitenkin ihan perinteinen, luova esikuntatyö. Kuhunkin ratkaisukohtaan laadittiin muutamia vaikutuksia, joita ratkaisukohdan saavuttaminen edellyttää. Lopuksi ratkaisukohdat kirjoitettiin paperilapuille, jotka laitettiin nuppineuloilla valtavalle taululle. Taululle laitettiin myös operaatiolinjat ihan fyysisesti narua nuppilneuloilla kiinnittämällä.
Illalla osallistuin viran puolesta Hampurin, Lyypekin ja Kielin kaupunkien yhteiselle vastaanotolle satavuotiaan Suomen kunniaksi Hampurin raatihuoneella.
Torstaina aamu alkoi liikunnalla. Ohjausta ei taaskaan ollut, mutta sisäjalkapallopeli sentään saatiin aikaan. Osallistujia oli kymmenkunta ja tappioihin voidaan lukea yksi venähtänyt nilkka. Tunnin lopuksi tein jälleen yhden osasuorituksen palveluskuntoisuusmerkkiä varten: tällä kertaa vuorossa oli ketteryyskoe, joka minun ikäluokalleni sisälsi naruhyppelyä yhtäjaksoisesti 80 kertaa juoksuaskeleella. Helppo homma.
Tämän jälkeen oli käsketty kurssi kolmiriviin (eli ns. Antreten) ja kurssin johtaja eversti H.W. ilmoitti kurssin koulun johtajalle, amiraali C.S.:lle. Hän ilmoitti kahden ilmasotalinjan opiskelijan ylennyksestä, toinen majuriksi (taisi olla kolmanneksi viimeinen kapteeni kurssilla) tai toinen everstiluutnantiksi. Ylennystilaisuudet ovat täällä varsin leppoisia ja epäsotilaallisia Suomeen verrattuna, jossa ylentäminen on vakava asia. Ylennyksen merkitys on myös aivan toinen, sillä sotilasarvo liittyy kiinteästi palkkaluokkaan.
Harjoituksessa oli vuorossa toinen oikeudenhoidon tietoisku. Koulun lakimies G.S. käsitteli Saksan perustuslain suhdetta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin sekä Naton ja Euroopan neuvoston ratkaisuihin. Kuten olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, on hänen opetuksensa pedagoisesta näkökulmasta täysi katastrofi, ja jätänkin nykyään muistiinpanot suosiolla tekemättä. On valitettava tosiasia, että en saa yhdestäkään hänen esittämästään ajatuksesta siinä määrin kiinni, että voisin viedä sen jonkinlaiseen koherenttiin johtopäätökseen saakka, enkä koe, että irrallisten sirpaletietojen ylös kirjaaminen opettaisi minulle juuri mitään. Paitsi tietenkin irrallista sirpaletietoa, joka tosin sekin saattaisi melko todennäköisesti olla väärin ymmärretty.
Tietoiskun jälkeen palattiin itse aiheeseen, eli operaation perusrakenteen laatimiseen. Jouduin kuitenkin lähtemään aika pian lounaan jälkeen, sillä matkustan Suomeen.
Perjantaina osallistuin yleisesikuntaupseerikurssin päätöstilaisuuteen Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa ja iltajuhlaan ravintola Pörssissä. Oli mukava vierailla kotimaassa, nähdä vanhoja kurssikavereita ja juhlistaa suurta päivää. Samalla oli hieman haikeaa, että oma valmistumiseni on edelleen n. vuoden päässä, jos kaikki menee suunnitellusti.
Mukava päätös lyhyelle ja siksi leppoisalle viikolle.

244.-248. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui heti aamusta konfliktikartan laatimisella. Siinä on tarkoitus laatia yksi kattava kuva konfliktin osapuolista ja toimijoista sekä näiden välisistä suhteista. Kuten arvata saattaa, kuvasta tulee laaja, värikäs ja monimutkainen. Kartan laatimisessa on tarkoitus pysytellä tosiasioissa (tässä tapauksessa siis skenaariossa kuvatuissa seikoissa) ja olla analyysissä mahdollismman johdonmukainen ja ennen kaikkea neutraali. Konfliktikartta toimii kuulemma hyvänä muistiinpanona tai "lunttilappuna" suunnittelun myöhemmissä vaiheissa. Lisäksi toimijoiden intressiä ja vaikutusta (eli motivaatiota ja kykyä) arvioitiin yksinkertaisessa kaaviossa. Tässä analyysissä kaavion oikeaan ylänurkkaan sijoittuneet toimijat olivat avaintoimijoita. Aamupäivän lopuksi konfliktikartta ja kaavio vielä esiteltiin. Läsnä oli merisotaopin laitoksen johtajan johdolla koko harjoituksen opettajakunta, eli komentajat F., K., W., S., R., sekä tietenkin Senior Mentor amiraali W.
Lounaan jälkeen oli suunnitelmissa suorittaa 2 tunnin pikamarssi kuntomerkkiä varten kahden saksalaisen opiskelijatoverin kanssa, mutta tätä lykättiin eri syiden vuoksi seuraavaan viikkoon. Yksi syistä oli tiedotustilaisuus seuraavan vuoden helmikuussa järjestettävään ulkomaanmatkaan liittyen. Tiedotustilaisuus venyi lähes viiteen asti.
Tiistai alkoi englanninopituksella, jossa aiheena oli elokuvan katselu ja siitä keskustelu. Viihdyttävää, mutta lähdestulkoon täydellisen turhaa oppimisen kannalta. Harjoituksessa jatkettiin seuraavaan vaiheeseen. Ylemmältä johtoportaalta (Joint Forces Command, JFC) oli yön aikana saatu suunnitteluperusteet (Operational Planning Guidance, OPG) ja niihin tuli tutustua. Aamupäivän lopuksi oli tietoiskumainen oppitunti oikeudenhoidosta. Sen piti koulun lakimies G.S. Hän totesi mm., että liittopäivävaalien tuloksena Bundeswehrin ulkomailla toimeenpanemia operaatioita tullaan kyseenalaistamaan huomattavasti aiempaa voimakkaammin. Tämä on selvää jo nyt, sillä oppositiovoimat ovat aiempaa suuremmat kaikissa mahdollisissa hallituskokoonpanoissa. Muilta osin oikeudenhoito koski kansainvälistä merioikeutta sekä voimankäytön säädöksiä merivoimien näkökulmasta. Iltapäivällä siirryttiin analysoimaan avaintekijöitä. Tässä kohden prosessia kehoitettiin opiskelijoita oikeastaan ensimmäistä kertaa avaamaan COPD-prosessia kuvaava ohjesääntö, jotta avaintekijöiden ja alustavan tehtävän analyysissä ei mentäisi harhaan. Toiminnan perusperiaatteet ovat minulle tuttuja jo Suomen kursseilta, mutta on mukava päästä toteuttamaan prosessia isommissa puitteissa ja kansainvälisessä ympäristössä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian luennolla. Se käsitteli Bundeswehrin univormujen historiaa ja luennoitsijana toimi tavalliseen tapaan koulun sotahistorian opettaja, eversti W.S. Univormujen historia on kulttuuriantropologiaa: univormut ovat paljon muutakin kuin pelkkä sotavaruste tai suoja-asu. Se on mitä suurimmassa määrin politiikkaa, historiaa, viestintää ja muotia sekä pakon sanelemia käytäntöjä. Luennoitsija aloitti kertomalla muotisuunnittelija Hugo Bossin vaikutuksesta Bundeswehrin univormuihin. Hän korosti kuitenkin heti alkuun - ehkäpä huomattuaan reaktiot luokassa - että luennosta ei käsittele pelkkää natsiaikaa. Tässä kohden salista kuului vaimea kommentti "mitäs muutakaan". Opiskelijat vaikuttavat olevan melko kyllästyneitä aiheen päättymättömään vatvomiseen. Bundeswehrin aloittaess 12. marraskuuta 1955 kaikille sen 101 sotilaalle ei ollut jakaa univormuja. Niitä oli vain 10 ja niistäkin suurin osa epäsopivia. Niinpä kuvissa kaikilla ei ole edes lakkia päässä, sillä se olisi pudonnut korville. Loput olivat siviilipuvussa. Samanlaiseen puutteeseen törmättiin vuonna 1990, kun Itä-Saksan asevoimien 700 000 miestä piti yht'äkkiä varustaa Bundeswehrin vaatetuksella. Taisteluasu ja palvelusasu olivat 2. maailmansodassa vielä samankaltaiset, vaikka 1. maailmansota olikin karsinut puvuista kaikenlaisen värikkyyden. Panssarijoukkojen univormun musta väri oli käytännön sanelemaa: mustassa rasvatahrat eivät näkyneet. Maastopukukuoseja kehitettiin useissa eri asevoimissa 1930-luvulla, mutta ensimmäisenä ne ottivat käyttöön erikoisjoukot. Maastopukua pidettiin ensi varsinaisen univormun päällä (lumipuvun tapaan). Ensimmäisenä sen ottivat Saksassa laskuvarjojoukot, sitten SS-joukot. Sodan viimeisen maastopukukuosin (Leibemuster) puvuista maksetaan keräilijöiden keskuudessa kymmeniä tuhansia. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa lisättiin puuvillan rajoitetun saatavuuden takia uusien palveluspukujen kankaisiin selluloosakuitua. Tämä kuintekin imi kosteutta aivan toisella tavalla kuin sodan alkuvaiheessa käytetty puhdas villakangas. Kastumisesta aiheutunut kylmettyminen saattoikin kasvattaa Saksan tappioita viimeisenä sotakeväänä. Bundeswehrin puvustuksessa tähdättiin tietoisesti siviilimuodin mukaiseen ulkoasuun. Luennoitsija korosti, että sotilaallisten yksityiskohtien kuten olkapolettien, kuvioitujen nappien ym. sotilaallisten yksityiskohtien häivyttäminen ei suinkaan ollut sattumaa, vaan tietoinen valinta Saksan demilitarisoimiseksi ja asevoimien hyväksyttävyyden lisäämiseksi sisäisesti ja kansainvälisesti. Samasta syystä valitiin sodan jälkeen amerikkalainen kypärämalli, vaikka se tiedettiin huonommaksi kuin saksalainen: teräskypärästä oli jo 1. maailmansodan jälkeen tullut voimakas poliittinen symboli. Maastokuviosta ja Bundeswehrin tietyistä pukineista on sittemmin tullut myös protestin välikappaleita ja jopa muotiartikkeleita. Euroopan yhteiselle armeijalle, jota kehitettiin 1950-luvulla, muotoiltiin heti alussa yhtenäiset univormut. Luennoitsijan mukaan Bundeswehr on ainoa Euroopan asevoimista, jossa otettiin käyttöön tämän suunnittelutyön tuloksena syntyneitä vaatemalleja. Bundeswehrissä ei ole virallisesti käytössä minkäänlaisia upseerimiekkoja tai tikareita. Epävirallisesti niitä kuitenkin on yksityisessä omistuksessa myös Bundeswehrille.
Sotahistorian jälkeen palattiin suunnitteluprosessin pariin jatkamaan avantekijöiden analyysiä. Tämä tosin tapahtui vajaamiehityksellä, sillä suuri osa saksalaisista opiskelijatovereista oli sidottu Tag Der Regionen eli maakuntien päivän järjestelyihin. Kyseessä oli viime vuotisen kaltainen hyvään ruokaan ja huomaan painottuva maakuntien erikoisuuksien esittelytilaisuus.
Torstai-aamun liikuntatunnille osallistui vain 4 henkilöä ryhmästämme, jonka yhteenlaskettu kahden luokan kirjavahvuus on 32. Suurin osa oli siis jälleen sidottu juhlien purkujärjestelyihin, tai sitten muuten vaan väsyneitä. Ohjattu liikunta ei muutenkaan herätä kaikkien mielenkiintoa, sillä osa opiskelijoista osallistuu siihen vain satunnaisesti. Itse valitsin omaehtoisen uinnin ja sainkin uitua n. 40 minuuttia ainoana uimarina uimavalvojan protesteista huolimatta. Avaintekijöiden analyysissä oli nyt edetty vaiheeseen, jossa operaatioon vaikuttavia tekijöitä eri näkökulmista arvioineiden pienryhmen analyysit yhdistetään ja päädytään operaation kannalta erityisen tärkeisiin tekijöihin (Key Factors). Näitä saisi olla enintään 10 kappaletta. Koska jokaisella neljästä työryhmästä oli esittää n. tusinan verran vaihtoehtoja niiden yhteensovittaminen ja tiivistäminen vei aikansa. Välitarkastelu oli kahdeltatoista ja avaintekijöiden esittely komentajalle (Senior Mentor amiraali W.) oli klo 15.30. Tähän aikamääreeseen päästiin, joskin lievää stressaantuneisuutta oli havaittavissa opetusryhmän joissain osissa ja henkilöissä. Siihen tosin saattaa olla osuutta edellisillan aiheuttamalla väsymyksellä. Suomesta tuli ikäviä uutisia, kun maastokuorma-auto täynnä varusmiehiä oli jäänyt junan alle traagisin seurauksin.
Perjantai alkoi johdatuksella voimanlähteen määrittämisen menetelmiin. Tämä prosessin osa onkin hyvä kerrata aina uudestaan, sillä se on tunnetusti samalla kertaa erittäin hankala ja myös tärkeä tuotos. Lyhyen johdannon jälkeen määritettiin eri osapuolten voimanlähteet pienryhmissä. Sain oikeastaan ensimmäistä kertaa toimia työryhmän johtajana, joten pääsin myös esittelemään työn tulokset aamupäivän päätteeksi.
Viikko oli työntäyteinen ja pitkä, kuten harjoitusviikoilla on usein tapana olla. Onneksi seuraavalla viikolla on uskonpuhdistuksen päivä, joka on vain tänä vuonna kansallinen vapaapäivä. Se sattuu tiistaille, joten myös välipäivä maanantai on vapaapäivä (ns. Brückentag).

239.-243. päivä

Maantai aloitti uuden opintojakson ja samalla kurssin ensimmäisen harjoituksen. Jakso kestää kokonaisuudessaan 8 viikkoa ja jakautuu kolmeen osaan: XERXES I, jossa tutustutaan skenaarioon ja laaditaan suunnitteluperusteet (2 viikkoa), XERXES II, jossa laaditaan operaatiosuunnitelma ja -käskyt (4 viikkoa), sekä tilanteenmukainen vaihe XERXES III, jossa pelataan laadittuja suunnitelmia sovelletussa tilannekehyksessä. Viimeisessä vaiheessa opetusryhmää täydennetään ennakkotietojen perusteella muutamalla ulkomaisella opiskelijalla liittolaismaiden sotakouluista. Koko jakso pidetään eri rakennuksessa kuin normaalisti siksi, että siellä on mahdollista jakaa luokka väliseinillä kahdeksaksi eri työpisteeksi. Kahden ensimmäisen osan aikana yhtenevät opinnot kuten kieltenopetus ja liikunta jatkuvat normaalisti ja päivät päättyvät viimeistään klo 17, mutta soveltavan vaiheen ajankäytöstä ei sanottu mitään sitovaa. Todennäköisesti silloin yhtenevät opinnot jäävät väliin ja päivätkin saattavat venyä vähän pidemmiksi.
Johdannon jälkeen opintojakson johtaja komentaja C.F. esitteli harjoituksessa käytettävän skenaarion. Se on nimeltään Skolkan ja sijoittuu Itämerelle. Tämän jälkeen esittäytyi opetusryhmän Senior Mentor vara-amiraali evp W. Myös harjoituksen muut opettajat, komentajat K. ja S. sekä komentaja evp S. esittäytyivät lyhyesti. Aamupäivän päätteeksi operaatiotaidon pääopettaja komentaja S.R. piti luennon liittouman eri johtamistasoista (Command & Control). Asia on periaatteessa yksinkertainen ja helppo, mutta käytännössä se ei sitä suinkaan ole, minkä osoittavat jo pelkästään johtamistasoissa ja -rakenteissa eri harjoituksissa varsin usein esiintyvät ongelmat. Johtamisen yhtenäisyys (Unity of command) on sodankäynnin perusperiaate joka tarkoittaa sitä, että johtamisrakenne on selkeä ja ymmärrettävä, se vähentää kitkaa, mutta on samalla myös joustava ja sopeutumiskykyinen. Ennen kaikkea johtamisrakenteesta ja mahdollisista muutoksista siinä on sovittava etukäteen, ennen kuin sitä tarvitaan operaatiossa. Operatiivisen suunnittelun ajankäytöstä todettiin, että suunnitteluun käytettävissä olevasta ajasta n. 30 % tulisi käyttää tilanteeseen tutustumiseen ja ideointiin, n. 50 % suunnitteluun ja ajatustyöhön ja vain n. 20 % suunnitelman laatimiseen eli kirjoitustyöhön. Kuulostaa järkevältä. Iltapäivällä ei ollut opetusta, mutta käytin pari tuntia perusteasiakirjojen selaamiseen, mihin aika olikin tarkoitettu.
Tiistaina päivä alkoi englannin opetuksella. Taas mentiin leppoisasti keskustellen ja elokuvaa katsellen, onneksi tällä kertaa sentään valmistauduttiin elokuvaan käymällä läpi hieman sanastoa etukäteen. Tunti alkoi kahdeksalta ja oli ohi jo yhdeksältä.
Harjoituksen tiimoilta vuorossa oli luento tiedustelusta, tarkemmin ottaen CPOE:stä (Comprehensive Preparation of the Operational Environment. Luennon piti ehkä hieman yllättäen opiskelijakollegani, vaikka merisotaopin laitoksella on oma tiedusteluun erikoistunut opettajansa. Tämä oli kuulemma vain delegoinut opetustehtävänsä kurssilaiselle sillä verukkeella, että kurssilainen saa tilaisuuden osoittaa ammattitaitonsa arvioijille. Joka tapauksessa oppitunnin tärkein anti oli, että kaikki esikunnan osastot osallistuvat tilannearvioon, tiedusteluosasto vain johtaa toimintaa. Liittoumatasolla tilanteen esittelytilaisuus kestää n. 3 tuntia.
Seuraava luento käsitteli huollon ja logistiikan operatiivista suunnittelua ja sen piti komentaja H.W. Hän ei oikeastaan tuonut mitään uutta pöytään, vaan kävi nopeasti läpi operaation koko suunnitteluprosessin logistiikan näkökulmasta. No, näkökulma oli tietenkin uusi, mutta sisältö sinällään ei.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen johdantoluento käsitteli lääkintähuoltoa ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Lääkintää käsitellään Saksassa huollosta erillisenä, itsenäisenä aselajina tai jopa puolustushaarana ja luennoitsija kertoi, että myös Natossa kehitys on menossa tähän suuntaan. Yläkäsitteeksi tulisi tällöin Support tai Sustainability. Suomessa Sotilaslääketieteen keskus kuuluu toistaiseksi Logistiikkalaitoksen alaisuuteen. Myös tässä esityksessä käytiin läpi suunnitteluprosessin eri vaiheet lääkinnän näkökulmasta.
Lounaan jälkeen seurasi johdantoluento johtamisjärjestelmänäkökulmasta suunnitteluprosessiin. Keskeistä on selvittää, minkä joukkojen ja esikuntien tarvitsee vaihtaa tietoa keskenään, missä vaiheissa ja millä suojaustasoilla. Näiden tietojen sekä johtosuhteiden perusteella voidaan jo aika pitkälle suunnitella operaation johtamisjärjestelmäalan toiminta-ajatus ja verkkorakenne.
Illan ohjelmassa oli brittiläisen opiskelijatoverini järjestämä Trafalgar Night Dinner. Järjestelyt olivat erinomaiset kaikkia perinteitä kunnioittaen.
Keskiviikon aamutunnit oli varattu luokanvalvojan käyttöön. Hän on kuitenkin harjoituksessa Hollannissa, joten luokkani jäsenet saivat nämä tunnit muuhun käyttöön. Aamupäivän johdantoluento käsitteli kauppamerenkulun ja liittouman merivoimien yhteistoimintaa ja ne piti komentaja evp A.S. Luennon avainsanoja olivat mm. NCAGS ja AWNIS, jotka tarkoittavat Naval Co-Operation and Guidance for Shipping sekä Allied Worldwide Navigation Information System. Yhteistyön muodot ovat moninaiset ja ne vaihtelevat eri uhkatasoissa. Ensijaisesti kyse on tietojen vaihdosta kauppamerenkulun kanssa ja merivoimien/sotilasorganisaation viestinnästä kauppamerenkulun /siviiliyhteiskunnan suuntaan. Toiminnan päämääränä on pikemminkin merenkulun vapaus ja turvallisuus kuin operatiiviset tavoitteet. Toisaalta yhteistoiminnasta ja tietojen vaihdosta voi olla merkittävää hyötyä myös tilannekuvan ja tiedustelun kannalta, etenkin ns. harmaassa vaiheessa. Luennoitsija toi toistuvasti esille oman toiminimensä ja osaamisensa merivoimien ja kauppamerenkulun rajapinnassa. AWNIS vaikutti mielenkiinoisesta järjestelmältä siinä, että se tulkitsi siviilimerenkulun tarvitsemalle selkokielelle paljon siitä, minkä liittouma tuo julki laivastojargonilla (APP-11, jne.). Tärkeä työkalu yhteistyössä on Nato Shipping Centren nettisivusto (http://www.shipping.nato.int/nsc.aspx).
Lounaan jälkeen siirryttin ryhmätöiden pariin, jossa laadittiin laajan turvallisuuskäsityksen mukainen tilannearvio skenaarion pohjalta (PMESIIG, eli Political, Military, Economic, Social, Information, Infrastructure ja Geographic). Tulokset esitellään perjantaina.
Torstaina päivä alkoi liikunnalla (lentopalloa isolla pallolla ja sählyä). Koko loppupäivä oli varattu ryhmätöille tilannearvion laatimseksi SKOLKAN-skenaariosta. Koko työryhmän yhdistetty välitarkastelu pidettiin klo 14.30 iltapäivällä ja tulos näytti jo ihan siedeltävältä. Aikaa jäi myös havaittujen puutteiden korjaamiseen sekä aina pakolliseen yhdenmukaistamiseen ja ulkoasun viimeistelyyn.
Perjantai aloitettiin CPOE:n esittelyllä. Se kesti kaikkineen reilun tunnin ja palautetilaisuus vielä lähes toisen mokoman. Haasteena tilanteen tarkastelussa oli kaivaa lähinnä strategisella tasolla liikkuneista lähteistä ne seikat, jotka ovat olennaisia taktisella tasolla. Tarkastelussa olivat jälleen läsnä useimmat merisotaopin laitoksen opettajat. Senior mentor eli vara-amiraali evp W. kuvasi MCC:n komentajaa ja esitti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä esityksen aikana.
Kokonaisuutena viikko sisälsi paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa, mikä teki siitä toisaalta pitkän ja raskaan tuntuisen.

234. - 238. päivä

Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects    Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions    Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state   Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun.  COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.