Maanantain ensimmäinen luento oli perehdytys TOPFAS-tietojärjestelmään (Tools for Operations Planning and Functional Area Services). Sen piti järjestelmäasiantuntijat C. M. ja L. B. Järjelmä on varsin laaja ja esitys kattoi siitä vain ne osat tai sovellukset, joita kurssi tulee harjoituksessa käyttämään. Järjestelmä tukee Naton operatiivista suunnittelua (Crisis Response Planning, NCRP) sekä operatiivisen suunnittelun prosessia (Comprehensive Operations Planning Directive, COPD). Järjestelmä käsittelee pääosin operatiivisen ja sotilasstrategisen tason suunnittelua, mutta ottaa vastaan syötteitä myös taktiselta ja strategiselta tasolta. Järjestelmä vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin pätevältä ja monipuoliselta. Samalla sain kuitenkin vaikutelman, että järjestelmä ei juurikaan kannusta luovuuteen tai ns. laatikon ulkopuolelta ajatteluun, vaan se edustaa puhdasta prosessiajattelua, jossa kaikki etenee vaiheittain ja suunnitellusti. En myöskään tiedä, kuinka paljon järjestelmä tosiasiassa nopeuttaa suunnittelua ja päätöksentekoa asettamalla paljon tietoa kaikkien saataville. Kokonaiskuvan muodostaminen saattaa tulla jopa vaikeammaksi kuin niukemman tiedon pohjalta. Järjestelmä ei varmaankaan osaa arvioida mikä on olennaista ja mikä pelkkää kohinaa. Tekoälyn tukemana TOPFAS-järjestelmä voisi olla kova sana.
Seuraavan luennon piti U.D. aiheesta operaatioanalyysi ja arviointi. Operaatioanalyysi ei ole ennustamista tai päätöksentekoa. Se on pikemminkin mahdollisuuksien arviointia (What if...?). Operaatioanalyysi jaetaan kovaan ja pehmeään operaatioanalyysiin. Kova perustuu faktoihin ja laskentaan, pehmeä puolestaan inhimilliseen arvioon ja arviointikykyyn. Analyytikoilla on usein pitkä ura esikunnissa ja heidän kokemustaan ja sormenpäätuntumaansa kannattaa hyödyntää. Erityisesti brittiläisessä ja amerikkalaisessa sotilaskulttuurissa analyytikoilla on arvostettu asema.
Tämän jälkeen harjoitukseen valmistavia luentoja jatkettiin kahdeksassa eri seminaarissa. Seminaarit jatkuvat koko viikon. Osa sai valita seminaariaiheensa itse ja osa oli määrättyjä sen perusteella, missä tehtävässä on tulevissa harjoituksissa. Minun ensimmäisen seminaarini aihe oli logistiikka ja operatiivinen liike. Seminaarin vetäjänä toimi eversti B. Ensin kuitenkin kuultiin esitys Naton rahoituksesta ja sen piti Italian yhteysupseeri everstiluutnantti M.V., koska hän on toiminut rahoitusalan tehtävissä Natossa. Natolla on useita budjetteja, mutta meitä kiinnosti erityisesti sotilasbudjetti ja investointibudjetti. Naton sotilasbudjetti on n. 1,3 Mrd euroa ja siitä maksetaan Naton pysyvän johtamisrakenteen kulut. Kaikki henkilöstömenot sekä erillisten operaatioiden kulut maksavat jäsenvaltiot. Esimerkiksi jos johtamisrakenteen henkilöstö menee virkamatkalle, matkat maksetaan Naton sotilasbudjetista mutta majoitukset ja päivärahat kansallisista budjeteista. Tämä aiheuttaa joskus mielenkiintoisia intressiristiriitoja. Naton suositukset 2 % BKT:sta, josta 20 % investointeihin herättivät paljon keskustelua. Prosenttiluvuissa on paljon ongelmia, sillä niitä lasketaan erilaisilla perusteilla eri maissa. Olennaista ei ole myöskään 2 % saavuttaminen vaan se, kuinka suuri osuus siitä menee Natoa hyödyttäviin kuluihin (eikä esim. sotilaseläkkeisiin). Lukuihin nähden Suomella ei ole mitään hävettävää, vaikka BKT-osuus onkin vain n. 1,3 %. Hankintoihin menee Suomessa n. kolmasosa ja suuri osa hankinnoista ei edes mahdu puolustusbudjettiin.
Rahoitusluennon jälkeen eversti B. jatkoi Naton logistiikalla. Naton logistiikan perusongelman voi tiivistää siihen, että Nato ja sen jäsenvaltion ovat yhdessä vastuussa Naton operaatioiden ja tehtävien logistisesta tuesta. Samalla kuitenkin jäsenvaltiot vastaavat viime kädessä itse kansallisten joukkojensa tuesta. Vastuunjako ei siis kaikissa tilanteissa ole aina aivan selvä. Toinen keskeinen kysymys on logististen järjestelmien yhteensopivuus. Logistiikka on yhteinen suorituskyky (Joint Function), mikä tarkoittaa, että kiinnostaa (tai että sen tulisi kiinnostaa) kaikkia.
Lounastauon jälkeen siirryttiin käsittelemään Joint Endeavour -harjoituksen huoltotilanteen yksityiskohtia, eli CERASIA-skenaarion logistiikkaan liittyviä erityispiirteitä - ja niiden yhtymäkohtia todellisuuteen. Niitä riittää, sillä skenaario on rakennettu melko pitkälle Etiopian ja Eritrean sisällissodan tapahtumien pohjalle. Luennoitsijalla oli aikaisempien vuosien pohjalta melko valmis materiaali, eli näyttäisi siltä, että huoltotoimiston suunnittelijat pääsevät ainakin harjoituksen alussa melko helpolla.
Tiistain piti alkaa englannintunneilla, joita ei sitten pidettykään. Kaksi ryhmäni jäsenistä on Yhdysvalloissa harjoituksessa ja yksi on työharjoittelussa. Muiden minun lisäkseni kolmen ryhmäläisen piti parhaan tiedon mukaan tulla paikalle, sillä he olivat edeltävänä päivänä paikalla ja yhden heistä näin jopa samana aamuna. Opettaja kuitenkin kertoi, että yksi ryhmän jäsenistä oli juuri soittanut hänelle ja sanonut ettei kukaan tule paikalle, sillä käynnissä on joku tärkeä projekti. Minä tulin paikalle enkä ole kuullut mistään tärkeästä projektista mitään. Kieltenopetus on viikko-ohjelmassa, mutta päätimme opettajan kanssa että emme ryhdy sitä yksityisopetuksena pitämään. Käsittämätöntä toimintaa. Täytyy ottaa asia puheeksi puhelun soittaneen ryhmäläiseni kanssa.
Perutun englannintunnin aikana otin selvää, missä ja milloin verenluovutuskampanja pidetään. Kurssin johtaja oli edeltävänä päivänä vedonnut koko kurssiin, että osallistuminen verenluovutukseen olisi suotavaa. Löysin koulun sisäverkosta verenluovutustilaisuudesta kertovan ilmoituksen sekä amiraalin päiväkäskyn aiheesta. Niissä oli mainittu päivämäärä ja paikka, mutta ei kellonaikoja. Niinpä oletin, että tempaus kestää koko päivään ja lähdin matkaan naapurikasarmille. Siellä selvisi kuitenkin, että verenluovutus alkaa vasta klo 12. En viitsinyt ajella edestakaisin kasarmien väliä joten odotin tilaisuuden alkamista autossa. Verenluovutus sujui suhteellisen tehokkaasti ja perusteellisesti. Siihen sisältyi pintapuolinen lääkärintarkastus, ja tarjolla oli pieni lounaskin. Kokonaisuutena ihan vastaava kokemus kuin Suomessa, ehkä hieman perusteellisempi ja palvelualttiimpi kaikilta osin.
Tämän jälkeen palasin seminaariin, johon minun olisi pitänyt olla jo aamupäivästä alkaen. Sen aiheena oli turvallisuussektorin reformi CERASIAn kaltaisissa skenaarioissa. Esityksen piti DCAF:n (Democratic Control of Armed Forces) ja ISSAT:n (International Security Sector Advisory Team) edustaja nimeltään K.E. Järjestöt ovat sveitsiläisiä, mutta puhuja oli onneksi britti, joten häntä oli helppo seurata (sveitsinsaksa olisi ollut liikaa). Esitys käsitteli monipuolisesti ja ammattitaitoisesti sitä, miten ja missä vaiheessa konfliktia maan oman turvallisuuskoneiston tukemiseksi ja rakentamiseksi. Luennon punainen lanka oli paikallisen omistajuuden ja ratkaisujen tukeminen, ei itse tekeminen tai mallien pakkosyöttäminen ulkoa. Mikäli käytössä olisi ollut nettiyhteys olisin käynyt järjestöjen kotisivuilla tarkastelemassa esitteitä, jotka kiersivät luokassa. Ne vaikuttivat ammattitaitoisilta ja hyviltä lähteiltä, mikäli aiheeseen joutuu joskus syventymään enemmän. Päivän päätteeksi teimme ryhmätyön, jossa suunnittelimme CERASIAn erään paikallisen valtion turvallisuus. Tai ei se oikeastaan ryhmätyö ollut, vaan luento, jossa oli opetuskeskutelun elementtejä. Luennoitsija teki kovasti töitä myydäkseen edustamansa organisaation asiantuntemusta (joka kiistämättä vaikutti olevan hyvällä tasolla) meille kuulijoina oleville sotilaille.
Keskiviikko alkoi palautekeskustelulla luokanvalvojan kanssa. Sain kuulla päivitetyn tilanteen siitä, missä opettajakunnan käsityksen mukaan olen opintomenestykseltäni kurssin keskuudessa. Arvosanoja tai vertaisarviointiahan täällä ei harrasteta, joten kyseessä on kooste opettajien arvioista. Siinä ei ollut mitään uutta tai yllättävää ja minun suoriutumiseeni ollaan pääosin tyytyväisiä. Henkilöarvioinneissa on melko suuri kulttuuriero Suomen ja Saksan välillä siinä, että Suomessa on melko turha lähteä arvioimaan henkilöitä pelkästään tuntumapohjalta, sillä se kääntyy nopeasti arvioijaa itseään vastaan. Suomessa pitää olla lukemia ja mustaa valkoisella, niitä uskotaan helpommin kuin suullista argumentointia, keskustelua tai mielipiteitä.
Päivän seminaari käsitteli poliisioperaatioita osana kriisinhallintaa. Luenn on piti kaksi kokenutta poliisia, F.H. ja S.C. Aampäivän luennot käsittelivät näiden kahden poliisioperaatioissa marinoituneen herran henkilökohtaisia kokemuksia mm. Kosovon, Afganistanin ja Malin operaatioista. Pääsanomaksi jäi, että operaatoiden vaikuttavuus oli usein jäänyt heikoksi eli pintapuoliseksi ja lyhytaikaiseksi. Yksittäisiä menestystarinoitakin mahtuu luonnollisesti mukaan. Poliisioperaatioiden vaikuttavuutta on hyvin vaikea mitata, sillä se riippuu niin monista eri tekijöistä. Mittaaminen keskittyy usein myös lukuihin eikä laatuun. Onko parempi kouluttaa 2000 rivipoliisia vai 20 poliisipäällikköä? Pidetäänkö kymmeniä lyhyitä koulutustilaisuuksia vai muutama pitkä kurssi?
Iltapäivän luento syventyi Afganistanin kriisinhallintaoperaation poliisikomponentin toiminnasta saatuihin oppeihin. Poliisioperaatiot toteutetaan yleensä tiiviissä yhteistyössä sotilaiden kanssa, mutta sotilaiden ei yleensä (koskaan) tulisi johtaa poliiseja. Joissain tapauksissa voi olla perusteltua, että poliisit johtavat sotilaita, mutta harvemmin toisin päin. Operaation suurimmat menestykset saavutettiin miehistökoulutuksessa ja suurimmat vaikeudet puolestaan koettiin päällystön koulutuksessa. Luennon mielenkiintoisimmat keskustelut käytiin kuitenkin korruption torjunnasta ja sen vaikeudesta. Mustaa ja valkoista on vain paperilla ja ideologioissa, todellisuus koostuu enemmän harmaan eri sävyistä. Konfliktialueilla kaikilla on likaiset kädet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Samalla kun joistain tulee ystäviä tulee toisista vihamiehiä. Poliisien mukaan olisi erittäin tärkeää kuunnella myös kentän ääntä eikä väkisin ajaa perille ylimmillä tasoilla kehiteltyjä ideoita. Kentän äänellä ei tässä välttämättä tarkoiteta länsimaista käsitystä poliisityöstä, vaan ongelmia, tarpeita, toiveita ja käsityksiä pitäisi tiedustella paikallisilta toimijoilta.
Torstaina kansainvälisten opiskelijoiden koko päivä oli oikeastaan varattu kansakuntien päivän iltatilaisuuden valmisteluun, ja olimme täten vapautettuja opetuksesta. Valmisteluihin tosiaankin meni ihan koko päivä. Aamulla toimitettiin palju ja puolitapäivin sauna. Sähköjen ja valaistuksen sekä suihkun ja suihkuverhojen virkaa toimittaneiden telttakankaiden virittelyyn meni pari tuntia, koristeluun ja viimeistelyyn toinen mokoma. Paljua lämmitin n. kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ja saunaa n. tunnin. Ensimmäiset kylpijät uskaltautuivat löylyihin n. seitsemältä, minä heidän joukossaan. Saunojia riitti jatkuvana virtana ja varaamani pyyhkeet sekä neljä laatikkoa lonkeroa loppuivat jo parin tunnin jälkeen. Se ei saunojia kuitenkaan lannistanut, vaan käyteytkin pyyhkeet kelpasivat paremman puutteessa. Salmiakkikossupullo katosi jonkun matkaan, mutta kynttilälyhdyn valossa oli vielä leijona-snapsi ja kossupullo, joiden nestepinta laski illan mittaan. Nuotion ääressä paistettu saunamakkara ei ollut yhtä suuri menestys, mutta se johtui varmaan räntäsateisesta säästä. Paljussa oli parhaimmillaan 6 henkeä ja veden lämpötila 45 astetta. Kävijöitä riitti oikeastaan koko illan ajan, heitä oli yhteensä arviolta yli 50, mikä ylitti ennakkoarvioni reippaasti! Omituisinta oli monien hämmästys siitä, että paikalla oli oikeasti oikea sauna! Tapahtumaa mainostaneessa julisteessa oli mainittu sauna ja palju, mutta ne oli jollain ihmeen tavalla tulkittu vitsiksi. En voi käsittää mikä sellaisessa vitsissä olisi ollut hauskaa. Hauska sen sijaan oli kansainvälisten opiskelijoiden tekemä sketsivideo, joka esitettiin illan aikana kaksi kertaa.
Viimeiset kylpijät poistuivat paljusta ja saunasta n. puoli kolmen aikaan perjantai-aamuna, minkä jälkeen laskin vedet paljusta ja korjasin sähkölaitteet, juomat ja muun anastusherkän materiaalin talteen autooni, vaatteet ja tilasin taksikyydin kotiin. Suomen "ständiä" kehuttiin illan aikana vuolaasti ja ideaani tuoda tilaisuuteen sauna toisaalta täysin hulluksi mutta samalla aivan loistavaksi. Ne jotka saunassa kävivät kehuivat sitä hyväksi, ja siihen arvioon on minunkin yhdyttävä: tynnyrisaunassa oli varsin mukavat ja pehmeät löylyt ja hyvä ilmanvaihto. Palju oli ensimmäisille kylpijöille kuulemma vähän liian viileä, mutta laitoin nopeaan tahtiin kaksi pesällistä lisää, jolloin lämpötila saatiin mukavaksi. Jossain vaiheessa joku totesi veden jo hieman liian lämpimäksi enkä loppuillasta lämmittänyt paljua enää.
Perjantaina saunaa tultiin hakemaan aamulla ja paljua puolen päivän aikaan. Siinä välissä siivosin jälkiä ja palauttelin tavaroita ja tarvikkeita paikalleen. Alle kolme tuntia nukkuneena olotila ei ollut erityisen virkeä, mutta onneksi pääsin jo puolitapäivin palaamaan kotiin päiväunille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahoitus. Näytä kaikki tekstit
17.2.2018
17.3.2017
121.-125. päivä
Tämän viikon opintojaksojen aiheena on Bundeswehrin integroitu suunnittelujärjestelmä sekä henkilöstöjohtaminen. Kuten edelliselläkin viikolla, aiheita käsitellään rinnakkain, eivätkä kaikki kurssilaiset osallistu jokaiseen opetustilaisuuteen.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)