298. - 301. päivä.

Maanantaina harjoitus alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n lyhyellä tervehdyksellä, minkä jälkeen siirryttiin edeltävän viikon perjantaina valmisteltuihin työtiloihin. Paikalle oli saapunut myös ulkoministeriön diplomaattikurssin (Attachélehrgang) opiskelijoita, jotka osallistuvat harjoitukseen. Kuhunkin kurssin kuudesta luokasta riitti n. neljästä kuuteen siviiliopiskelijaa. Nämä olivat koulutustaustaltaan ja iältään hyvin vaihtelevia, mutta useimmat olivat yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijoita vähän nuorempia. Harjoitus alkoi rytinällä, kun tehtäviä ja tilannekuvauksia alkoi tipahdella jokaisen harjoitussähköpostiin. Omaksi tehtäväkseni valikoitui selvittää Yhdysvaltojen, Iso-britannian ja Ranskan kanta käyinnissä olevaan CERASIAN kriisiin ja pohtia mitä toimintavaihtoehtoja on olemassa näiden kolmen maan ja Saksan kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Ensimmäisen päivän tilannekuvausten pohjalta en saanut kunkin maan osalta kokoon kuin varsin lyhyet tiivistelmät kannanotoista, mutta näyttäisi siltä, että tilanne mutkistuu tästä vielä huomattavasti. Omassa toimistossani pohditaan myös kriisialueen maiden tilanteita Kiinaa ja Venäjää tietenkään unohtamatta. Luokkani muodostaman osaston muissa osastoissa tarkastellaan kriisiä YK:n, EU:n ja Naton näkökulmista. Harjoitus alkoi siis kiivaasti, mutta iltapäivää kohden sähköpostien tulva tyrehtyi ja tilanne rauhoittui.
Lounaan jälkeen päivän keskeytti holokaustin muistopäivän tilaisuus. Tilaisuudessa piti olla paneelikeskustelu aiheen ympäriltä, johon oli kutsuttu saksanjuutalainen toimittaja sekä aihetta tutkinut saksalainen upseeri. Keskustelua siitä ei kuitenkaan tullut, sillä toimittaja piti lähes tunnin kestäneen monologin, jossa hän varsin rajusti syytti Saksaa ja saksalaisia milloin mistäkin. Keskustelun moderaattorin ja toisen keskustelijan puheenvuorot kestivät yhteensä ehkä n. 5 minuuttia ja lopun ajasta julisti tämä julkkistoimittaja. Hänen tunteellinen sävynsä ja esiintymistyylinsä teki minun mielestäni myös julistuksen sisällöstä vaikeasta sulattaa. Saksalaiset kollegat kuitenkin ottivat tämän tyynesti ja yksi totesikin odottaneensa aikaisempien kokemustensa perusteella pahempaa ryöpytystä.
Tiistai alkoi luokan Mentorin eversti evp E.L:n pitämällä puhuttelulla, jossa ruodittiin edeltävän päivän päätuotosta. Se oli johdolle tehty kahden sivun mittainen tiivistelmä tilanteesta ja eri tahojen kannoista siihen  (ns. Leitungsflyer). Tarkasteluun otettiin yksittäiset sanavalinnat ilmaisujen sävyjä myöten, eli siis myös rivien välissä lukeva riveillä olevan lisäksi. Myös muotoseikat, mm. asiakirjan asettelu, fonttikoko ym. ovat erittäin tärkeitä ja niihin puututtiin.
Toisena harjoituspäivänä aloin vähitellen ymmärtää, mistä harjoituksessa on kyse. Kukin luokka muodostaa puolustusministeriön poliittisen osaston. Harjoituksessa osastolta vaaditaan kiivaaseen tahtiin erilaisia asikirjoja, kuten muistioita, kannanottoja, selvityksiä, puherunkoja, esittelyitä, koosteita, valmisteluasiakirjoja jne. harjoitustilanteeseen liittyen. Lisäksi osaston edustajien pitää osallistua erilaisiin neuvonpitoihin, palavereihin, valmistelutilaisuuksiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Harjoitukseen on valjastettu paljon koulun opettajakuntaa esittämään esim. eri ministeriöiden virkamiehiä, poliitikkoja sekä eri maiden diplomaatteja. Samalla tilannetta kehitetään erilaisilla kuvauksilla, kuten uutisilla ja virallisilla raporteilla. Erityisen haasteen muodostaa se, että ministeriön työskentely on Saksassa tarkoin säädeltyä. Käytettävät asiakirjapohjat, niiden sanamuodot ja jakelu on oltava justiinsa eikä melkeen. Asiakirjojen asettelun, sisällön ja kieliasun viimeistelyyn käytetään huomattavasti aika- ja henkilöstöresursseja. Työmäärää yritetään kuitenkin kohtuullistaa erilaisilla järjestelyillä, mutta esim. asiakirjojen graafisen ulkoasun muutaminen selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi torjuttiin jäykän päättäväisesti.
Päivän päätuote oli polittisen osaston perustava kanta (Grundlinienpapier) kuvattuun tilanteeseen. Kaikkien osastolla tuotettujen asiakirjojen tulisi olla samoilla linjoilla tämän perustepaperin kanssa. Siksi se on muotoiltu hyvin väljästi, ja jättää monet vaihtoehdot avoimiksi. Päivän aikana pidin lyhyet neuvonpidot sekä Iso-britannian ja Ranskan sotilasasiamiesten kanssa (joita esittivät koulun yhteysupseerit em. maista) sekä osallistuin yhteistoimintaneuvotteluun ulkoministeriön edustajien kanssa.
Keskiviikko oli hyvin samankaltainen päivä tiistain kanssa. Osallistuin palavereihin ja kävin neuvotteluja Ranskan, Italian ja Iso-britannian sotilasasiamiehiä edustavien yhteysupseereiden kanssa. Luin myös liudan sähköposteja ja yritin poimia niistä oman tehtäväni kannalta olennaisia tietoja. Saatujen tietojen pohjalta yritin laatia puolustusministeriön valtiosihteerille ja ministerille perusteasiakirjaa harjoitusskenaariossa parin viikon kuluttua pidettävää kansainvälistä konferessia varten, jossa CERASIAn kriisiin suunnattuja ponnisteluja kuten avustus- ja rauhanturvaoperaatiota yritetään koordioida ylimmällä poliittisella tasolla. Asiakirjan valmistelu ei kuitenkaan edennyt kovinkaan nopeasti johtuen mm. siitä, että kieli- ja muotoseikat ovat minulle melko vieraita. Kaiken muun ohella osallistuin kokoukseen, jossa kävimme kansainvälisten opiskeilijoiden kanssa läpi parin viikon kuluttua järjestettävän Kansakuntien illan (Abend der Nationen) järjestelyjä.
Torstain päätapahtuma oli poliittisen osaston kuuleminen puolustusvaliokunnassa. Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Saksan toimintavaihtoehdot kriisin ratkaisemiseksi ja siihen osallistuivat kaikki luokat osallistuivat vuorollaan. Puolustusvaliokunnan edustajat olivat koulun opettajia ja harjoituksen mentoreita. He esittivät poliittisen osaston edustajille, joina toimivat sektorijohtajiksi nimetyt opiskelijat, hankalia kysymyksiä ja tarkennuspyyntöjä. Meidän luokkamme päätyi kuultavaksi päivän ensimmäisenä, mistä oli tiettyä etua: "puolustusvaliokunta" ei vielä ollut saanut kunnon vauhtia päälle eikä se haastanut kuultavia kovinkaan rajusti. Lisäksi kuulemisen jälkeen tilanne oli meidän luokkamme osalta pitkälti ohi, eikä tehtävälistalla ollut enää kuin muutaman asiakirjan viimeistely, palautekeskustelu, valokuvaus ja järjestelyjen purkaminen. Koska muilla ryhmillä päivä venyi aina päivälliseen saakka järjestettiin harjoituksen yhteinen, vajaan tunnin kestänyt palautetilaisuus vasta seitsemältä illalla. Siinä ei tullut esiin oikeastaan mitään uutta sen lisäksi mitä ryhmän sisäisessä palautetilaisuudessa oli jo loihittu lausumaan.
Päivän havaintoja olivat mm. se, kuinka paljon enemmän huomiota Saksassa tunnutaan annettavan tiedotusvälineiden jutuille. Vaikuttaisi siltä, että pieniinkin ns. kohu-uutiisiin reagoidaan rajummin kuin Suomessa, vaikka juttujen sisältö ei olisi reagoimisen arvoinen. Tämä tosin voi olla ulkopuolisen vaikeammin arvioitavissa. Toinen mielenkiintoinen ja toistuva havainto oli paperien laatiminen vain paperien laatimisen takia - siis joskus myös niissä tilanteissa kun on ilmeistä, että paperia ei tarvita tai että sitä ei tule kukaan koskaan lukemaan. Tätä tietenkin myös kritisoitiin, mutta ilmiö oli niin yleinen, että sille oli oma käsite: "Arbeiten für die Tonne", eli työskentely jätteelle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata pitkiksi venyneiden päivien korvaamiseksi. Kokonaisuutena viikko oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kurkistus saksalaisen ministeriön (tai siis pääesikunnan) toimistorutiineihin ja poliittisen lähestymistapaan. Vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta Suomen puolustusministeriön tai pääesikunnan sisäisistä prosesseista tai toimintakulttuurista voisin arvioida, että saksalainen malli on perusteellisempi ja ehkäpä vähemmän altis virheille. Vastaavasti voisin kuvitella, että suomalainen malli on nopeampi ja kykenevämpi luomaan uusia ratkaisuja, eli muotisanaa käyttääkseni ketterämpi.

288. - 292. päivä

Tämän viikon kurssi oli opintomatkalla liittovaltion pääkaupungissa eli Berliinissä. Matkan teemana oli tutustua Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviin elimiin ja toimijoihin. Muistiinpanoni tältä viikolta ovat tavanomaista suppeammat. Toisaalta se johtuu siitä, että vierailuijen aikana käsitellyt aiheet menivät usein aika syvälle Saksan politiikan koukeroihin, enkä aina onnistunut pysymään kärryillä. Toisaalta en viitsinyt kantaa tietokonetta kaikissa tilaisuuksissa muistiinpanoja varten, ja tällöin minun tulee kirjoitettua vähemmän.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.

78.-82. päivä

Maanantai alkoi opintojakson valinnaisten seminaarien johdannolla everstiluutnantti T.K.:n johdolla. Luennolla käytiin äpi viikon kuluttua alkavan kahden viikon seminaarin rakenne, opetustavoitteet jne. Lisäksi annettiin lukumateriaalia, johon tulee tutustua ennen seminaaria. Minun valitsemani seminaarin aihe on kyberuhkat ja kriittinen infrastruktuuri. Aihe ei kiinnosta minua juurikaan enempää kuin muiden seminaarien aiheet (tarjolla olisi ollut mm. Ukrainan kriisi), mutta tämän seminaarin opetuskieli on englanti, kun muissa käytetään saksaa. Ajattelin kielenvaihdoksen olevan virkistävä, sillä jatkuva saksan kuunteleminen alkaa ajoittain tuntua rasittavalta. Edistyksellisesti ja ehkäpä seminaarin aiheeseen liittyen kaikki lukumateriaali tarjottiin verkkolinkkeinä.
Aamulla oli tullut kurssin keskusteluryhmään viesti, että kurssi järjestyy auditoriotalon (Mannfred Wörner Zentrum) aulaan 10 minuuttia ennen luentoa. Syytä ei ilmoitettu, eikä siitä tuntunut olevan kellään varmaa tietoa. Paikalle tuli akatemian johtaja amiraali C.S., joka käski rivin eteen kolme kurssilaista ja luki näiden ylennyskäskyn majuriksi sekä asensi kurssin johtajan kanssa olkapoletit. Olen jo tainnutkin mainita, että ylennykset tulevat täällä yllätyksenä, ja että sotilasarvo on sidoksissa palkkaan. Melkolailla erilainen järjestely kuin Suomessa siis.
Toisen luennon aiheena oli kyber- ja informaatiotilan strategiset ulottuvuudet ja luennoitsijana toimi eversti F., Bundeswehrin uuden kyberkeskuksen rungon esikuntapäällikkö. Kyberulottuvuuden merkitystä on vasta vähitellen alettu ymmärtää. Samaan tapaan lentokoneen, sukellusveneen, panssarivaunun ja jopa ydinaseen merkitystä vähäteltiin aluksi. Uuden teknologian läpimurto kestää aikansa, mutta sen todellinen vaikutus syntyy vasta yhdessä muiden kehittyvien ilmiöiden ja teknologioiden kanssa. Kyberpuolustuksella ja oikeastaan koko toimialalla on suuria haasteita mm. resurssien saatavuudessa ja osaamisessa. On jossain määrin perusteltua vaittää, että vastustajalla (rikollisilla, terroristeilla, hakkereilla jne.) on tällä hetkellä etulyöntiasema. Erityinen haaste on sopivan henkilöstön rekrytointi. Kuten kaikessa muussakin, Bundeswehr ei toimi tässäkään yksin, vaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Nato on linjannut, että kyberisku voi olla peruste viidenteen artiklaan vetoamiselle. Kyberturvallisuus on Saksalle kuitenkin kansallinen intressi. Bundeswehrissa kyber- ja informaatiotoimiala voidaankin (tulevaisuudessa) rinnastaa puolustushaaroihin, koska sillä on kokonaisvastuu omasta toimialastaan, ja melkein vastaavat resurssit. Toimiala on siis Bundeswehrissä otettu vakavasti ja se on voimakkaassa kasvussa. Keskuksen on määrä saavuttaa täysi toimintavalmius vuonna 2021.
Iltapäivän luento oli "vapaaehtoinen" opiskelijaluento, joka piti luokkatoverini kapteeni B.G. Sen aiheena oli Bundeswehrin tiedustelulaitos (Militärische Abschirmsdienst, MAD). MAD:n tehtävä on hankkia ja käsitellä tietoa yksittäistä henkilöistä, jotka jollain tavalla liittyvät Saksan puolustusministeriön hallinnonalaan. MAD:n tehtävät ja toimivalta on tarkasti laissa määritelty: laitoksesta on oma laki (MAD Gesetz) ja sen lisäksi sitä koskee tietenkin monet muut lait, näistä tärkeimpänä laki Bundeswehristä ja laki turvallisuusselvityksistä. Laitoksella on 7 toimipistettä,
jotka ovat aluevastuussa. MAD:n tehtäviin kuuluu myös vastatiedustelu, eli Bundeswehriä vastaan suunnatun tiedustelutoiminnan paljastaminen. Tärkeä tehtävä on myös turvallisuusselvitykset, eli virasto on ns. Designated Security Authority. Luennoitsijan mukaan turvallisuusselvityksen laadinta voi Saksassa kestää jopa yli vuoden(!).
Tiistai käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla.
Tiistain luennon aihe oli turvallisuuspoliittinen keskustelu, asevoimat, politiikka ja yhteiskunta. Luennon piti everstiluutnantti F.T. Saksan puolustusministeriön poliittiselta osastolta. Everstiluutnantilla oli veikeät rock'n'roll-pulisongit ja leukaparta, joten en varmastikaan olisi osannut arvata hänen ammattiaan, mikäli tapaisimme siviiliasussa. Turvallisuuspoliittinen keskustelu ei ole pelkkää kommunikatiivista toimintaa Habermasin mukaan, vaan sitä voidaan pitää strategisena toimintana, sillä sillä on päämäärä todellisuudessa. (Onko se siis performatiivista kommunikaatiota? Ehkä.) Poliittisen osaston ajan turvallisuuspoliittisen keskustelun päämäärät ovat ensisijaisesti sisäpoliittiset. Tarkoituksena on kehittää Bundeswehrin yhteiskuntasuhteita ja parantaa yhteiskunnan antamaa tukea ja sitoutumista sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rivien välistä on luettavissa, että tämä on ihan eri kokoluokan asia kuin Suomessa, jossa Puolustusvoimat nauttii laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Poliittisen osaston tehtäväkenttään sisältyy asioita, jotka Suomessa hoituvat vapaaehtoispohjalta, tai yhteiskunnalliset toimijat tekevät ne omaehtoisesti. Osasto pitää yhteyttä esim. säätiöihin ja yhdiytyksiin, ammattiliittoihin, yliopistoihin, liike-elämään sekä kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin. Uskoisin, että Puolustusvoimien valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit palvelevat aika pitkälle samaa tarkoitusta. (Jos tällainen toiminta ministeriön tasolla kuulostaa oudolta on hyvä muistaa, että Saksassa ei ole pääesikuntaa, vaan se ikään kuin sisältyy puolustusministeriöön.) Osasto ohjaa (ja tekee itse?) myös maanpuolustustiedotusta sekä yhteiskunnallisen ilmapiirin ja maanpuolustustahtoon liittyviä tutkimuksia. Luennon loppu käytettiinkin näiden mielipidetutkimusten tulosten tarkasteluun ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin.
Iltapäivä sisälsi oikeudellista opetusta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, nämä opetustilaisuudet ovat pedagogisesta näkökulmasta silkka katastrofi. 2 x 45 minuutin monologi tai puhetulva sisältää kuitenkin sinänsä mielenkiintoista sirpaletietoa liittotasavallan oikeusjärjestelmästä, mutta ainakaan minä en löydä opetuksesta jäsenneltyä rakennetta tai edes päämäärää, mitä kuulijoiden tulisi oppitunnin jälkeen ymmärtää. Sirpaleisten tiedonmurusten referoiminen muistiinpanoissa ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista ja saattaisi jopa johtaa väärinkäsityksiin. Sääli sinänsä, että luennolla on pakko istua.
Myös keskiviikko käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla. Keskiviikon luennon aiheena oli aseistariisunta, luottamuksen rakentaminen ja ETYK (Rüstungskontrolle und Vertrauensbildung, myös termiä Abrüstung käytettiin) on n. 10 hengen toimisto puolustusministeriön poliittisella osastolla. Luennoitsija aloitti osoittamalla omasta mielestään aukottomasti (eli dogmaattisesti), että aseidenriisunta ennaltaehkäisee kriisejä ja parantaa rauhan edellytyksiä. Hän jakoi osoittamalla, että aseistariisunnalla on ollut menestyksekäs historia: sopimuksia on lukemattomia ja niitä on pääsääntöisesti noudatettu. Ydinaseiden määrän romahdus 90-luvulla johtui kuitenkin pääsääntöisesti muista syistä kuin sopimuksista. Aseidenriisuntasopimuksista on varmasti kuitenkin ollut hyötyä välttämättömän toteuttamisessa. Vuoden 2017 turvallisuuspoliittisessa tilanteessa aseidenriisunta on käytännössä pysähtynyt ja asevarustelu on kiihtynyt. Myös joukkotuhoaseista puhutaan aiempaa enemmän. Luennoitsijan mukaan tämä osoittaa, että aseidenriisuntaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet nykyään voimassaolevista aseidenriisuntasopimuksista ovat sisällöltään vanhentuneita. Poliittiset olosuhteet tällä hetkellä ovat kuitenkin sellaiset, että uudistaminen tuskin tulee onnistumaan.
Saksan aseidenriisuntainnon takana on kolme syytä: Saksan poliittinen asema (sekä fyysinen eli geopoliittinen että poliittinen), Saksan kansalliset intressit, mutta ennen kaikkea ideologiset syyt (ns. historialliset vakiot). Hieman erikoista on mielestäni kuitenkin, että aseidenriisunta on jyvitetty Bundeswehrin tehtäväksi. Politiikkaa johtaa kuitenkin ulkoministeriö, ja käytännön toimenpiteistä vastaa Zentrum für Verifikationsaufgaben der Bundeswehr, eli Bundeswehrin seurantakeskus (n. 160 työntekijää, johtajana kenraali). Luennonjälkeisten kysymysten aikana tuli selväksi, että tämänhetkiset ongelmat aseidenriisunnassa johtuvat pääosin Venäjän arvaamattoamsta käytöksestä. Nato toimii oikein ja ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta on jäljessä Venäjän varustelun jäljiltä. Aseidenriisuntaneuvotteluissa voidaan edistyä vain, jos lähtökohdat ovat molempia osapuolia tyydyttävät. Nyt näin ei ole.
Torstain ensimmäisen luennon piti opintojakson johtaja eversti Lange ja sen aiheena oli historia strategian tutkimuksen ja opiskelun välineenä. Luennoitsija kysyi, onko käytännön strategista ajattelua mahdollista omaksua historiaa tarkastelemalla? Historialla on tässä suhteessa rajoituksia, mutta se on toistaiseksi ainoa väline strategian tulosten tarkasteluun. Historiaa tarkastellaan kuitenkin usein epäsystemaattisesti ja pinnallisesti. Lisäksi tarkastelua värittää nykyhetki, eika aikalaisten mielenmaailmaa voida täysin ymmärtää. Nykyajan paradigma on yksinkertaisesti liian erilainen menneeseen maailmaan nähden. Sotilailla ja historioitsijoilla on erilaiset tiedonintressit: historiantutkijat etsivät ajankuvaa, sotilaat malleja tai säännönmukaisuuksia. Sen sijaan historian tarkastelun päämääräänä tulisi luennoitsijan mukaan olla oman ajattelun kehittäminen: historiasta tulisi pyrkiä ymmärtämään, miksi sotilasjohtajat ja strategit ovat toimineet kuten ovat. Historiaa tulisi siis aina tarkastella kontekstissaan. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja työlästä, eikä sitä kyetä akatemiassa tyydyttävästi toteuttamaan. Näin historian ja strategisen ajattelun opiskelu lankeaa upseerien vapaa-ajalle - aivan kuten Suomessakin. Luennon jälkeisessä keskustelussa päädyttiin monen mutkan kautta väittelyyn sotilaiden osallistumesta politiikkaan ja upseerien sananvapauteen. Aihe näyttäisi olevan kuuma peruna täälläkin.
Seuraavana oli vuorossa aseistariisuntaluennon "vastaluento", eli luento kansainvälisestä yhteistystä varustelupolitiikassa. Sen piti puolustusministeriön siviiliasiantuntija S.S. Kansainvälinen varusteluyhteistyö tapahtuu valtioiden lähtökohdista, ei yritysten. Mikäli yhteistyö palvelee saksalaisten yritysten etua on se tietysti pelkkää plussaa. Toisaalta jos valtio on ollut suoraan yhteydessä yritykseen ja ottaa vasta tämän jälkeen yhteyttä puolustusministeriöön, ei sekään ole ongelma. Yhteistyön muodot ovat joustavia ja eroavan jonkin verran jokaisessa hankkeessa. Saksa on määrittänyt erikseen ne teknologian alat ja sektorit, joiden on säilyttävä kotimaisina tai Saksan kontrollissa. Nämä ovat ns. avainteknologioita(Schlüsseltechnologie). Yhteistyöhön liittyy usein poliittisia näkökohtia, mikä monimutkaistaa asiota. Tekniset seikat tai hinta eivät olekaan enää ensisijaisia. Varustelupolitiikka on nimenomaa politikkaa, eli sillä on kauppa- ja teollisuuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi aina myös turvallisuus- ja sotilaspoliittinen ulottuvuus. Erityisen vaikea kysymys on ns. dual use -teknologia, jota voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Luennoitsija kritisoi sitä, että Saksasta puuttuu lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksiä voitaisiin estää myymästä tiettyä teknologiaa tiettyihin maihin.
Perjantain ensimmäisen luennon aihe oli Saksan turvallisuuspolitiikka strategiana ja sen piti tohtori J.P. Strategia edellyttää, että valtiolla on selkeä päämäärä, ja että kaikki valtion voimavarat kyetään ottamaan verkostoituneesti käyttöön tämän päämäärän saavuttamiseksi. Saksan ulkopolitiikassa näin ei aina ole ollut. Luennoitsija otti esimerkkinä esiin Afganistanin, jossa Saksan ulkopolitiikka oli lyhytnäköistä, torjuvaa ja ristiriitaista, eikä ministeriöiden välillä ollut riittävän kattavaa yhteistoimintaa. Saksan ulkopolitiikka kärsii uskottavuusongelmasta, erityisesti Saksan äänestettyä YK:ssa Libyan interventiota vastaan. Tässäkin on osittain taustalla ns. historialliset vakiot: strateginen ajattelu sekoitetaan Saksassa nykyään militarismiin, koska historiallisesti sotilasstrategialla on ollut ulkopolitiikassa keskeinen rooli. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parempaan suuntaan viime vuosina. Saksalta on edellytetty tai jopa vaadittu suurempaa aktiivisuutta ja selkeämpää roolia kansainvälisesti. Saksalle on asetettu paineita, ja se on osittain vastannut sille asetettuihin vaatimuksiin. Tämä uusi suunta ei aina ole Saksan tai ulkovaltojen oma valinta, vaan johtuu siitä, että muitakaan vastuunkantajia Euroopassa ei ole näköpiirissä. Näin ollen uutta
suuntausta siitä, mikä tai mitä Saksa haluaa olla, ei välttämättä voida pitää strategiana sanan varsinaisessa merkityksessä. Tahto ja kyky strategiseen ja proaktiviiseen ulkopolitiikkaan näyttäisi kuitenkin olevan Saksassa vähitelleen muodostumassa. Kokonaan eri asia on, onko Saksalla olemassa työkaluja panna toimeen strategiaansa. Puutteet sotilaallisissa suorituskyvissä onkin huomattu ja niiden paikkaaminen aloitettu (tai ainakin sen suunnittelu). Ensi vuoden liittopäivävaalien vaalitulos saattaa kuitenkin vaikuttaa tähän orastavaan strategisen ajattelun ja toiminnan kehitykseen.
Toisen luennon aiheena oli ulkopuolisen näkökulman Saksan turvallisuuspolitiikkkaan ja sen piti toimittaja W.S. Luennoitsija aloitti räväkästi kysymällä "hajoaako Nato?" Tätä seurasi hyvin jäsennelty ja kattava selostus Saksan turvallisuuspoliittisista astelemista ja kehitysaskeleista aina toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Siinä käytiin läpi Saksan pakolaistilanne sodan jälkeen, Naton perustaminen, Bundeswehrin perustaminen, kylmä sota, Kosovo, 9/11, Afganistan, Münchenin turvallisuuskonferenssi, Ukraina, Brexit ja Trump. Selvitys oli viihdyttävää kuultavaa, mutta ei siis sisältänyt mitään uutta. Lopussa luennoitsija palasi alussa esittämäänsä kysymykseen. Hän spekuloi sillä, miten pitkälle Trump on valmis velvoittamaan Natoa vastaamaan omista kuluistaan ja lähentämään suhteita Venäjään. Saksan joukot ovat nyt Liettuassa Venäjän rajalla. Vaikka kyseessä on rotatoiva joukko, on lähtökohtana, että joukko pysyy Liettuassa toistaiseksi. Venäjä on Ukrainassa tappanut 10 000 ihmistä, joista 300 hollantilaisia. Missä ovat kaikki mielenosoitukset (pakotteita toki on asetettu)? Tähän tilanteeseen Trumpin ja Putinin lähentyminen saattaa todellakin olla Naton tulevaisuuden vaarantava tekijä. Luennoitsija ei sanonut näin suoraan, mutta rivien välistä luettuna sanoma oli selkeä. Pehmeistä uhkista mainittiin pakolaisuus ja siirtolaisuus, josta luennoitsijan mukaan on nähty vasta alkusoitto. Esitin luennoitsijalle kysymyksen, miten Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen. Hän näki kysymyksen erittäin tärkeänä ja mielenkiintoisena. Ruotsi ja Suomi ovat Naton isäntämaasopimuksen myötä käytännössä luopuneet puolueettomuudesta. Jäsenyys olisi erityisesti Suomelle vaikea sen kahdenvälisten taloudellisten suhteiden Venäjään väistämättömän heikentymisen takia. Varsinainen kysymykseni kuitenkin väistettiin pahoittelujen kera todeten, että Suomen ja Ruotsin tulee itse päättää mahdollisesta jäsenyyden hakemisesta.
Pitkä luentosarja tuli näin päätökseensä. Kokonaisuutena täytyy todeta, että luennot olivat erittäin korkeatasoisia ja mielenkiintoisia.