431. - 435. päivä.

Maanantain piti olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag, mutta se peruttiin viime metreillä perjantaina. Kuntosuoritusten poisjäämisen takia vapautuneet tunnit annettiin seminaarien johtajien käytettäviksi. Oman seminaarini johtajan A.M:n esityksestä päätimme, että aloitamme maanantaina heti aamusta ja pyrimme sen sijaan pitämään vapaapäivän perjantaina. Monissa muissa seminaareissa päätettiin toisin ja pitäydyttiin alkuperäisessä aikataulussa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä seminaareihin oli kutsuttu monia ulkopuolisia luennoitsijoita, eikä sellaisten aikataulua voida kovin helposti muuttaa lyhyellä varoitusajalla.
Maanantain opetus oli merkillinen sekoitus keskustelua ja pohdintaa. Ensin seminaarin johtaja kertoi omista kokemuksistaan rauhanvälittäjänä Pohjois-Irlannissa, Namibiassa ja monessa muussa kriisissä. Tämän jälkeen opiskelijat saivat kertoa omista kokemuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan itse kokemissaan konflikteissa ja kriiseissä. Kokonaisuutena opetuksessa liikuttiin hyvinkin taktisella tasolla, eikä käsiteltävää asiaa sidottu mielestäni riittävästi teoriaan. Suoraan sanottuna opetus ei ollut sitä korkeaa tasoa, johon olen täällä saanut tottua. Jotain sain siitä kuitenkin irti: Luennoitsija viittasi useasti yhdeksänportaiseen eskalaation portaikkoon, jossa laskeudutaan yhä syvemmälle kriisiin. Alkupäässä on molempia hyödyttävä yhteistyö ja lopussa molempia osapuolia haittaava, likipitäen itsetuhoinen vastakkainasettelu (win-win => win-lose => lose-lose). Portaikon alkupäässä osapuolet ovat rationaalisia ja "aikuisia", mutta mitä syvemmälle konflikti eskaloituu, sitä enemmän regressio valtaa alaa (näytetään kieltä tai keskisormea, jankutetaan samaa asiaa, huudetaan tai turvaudutaan fyysiseen väkivaltaan). Konfliktinhallinnassa ja rauhanvälittämisessä keskeiset tekijät luennoitsija jakoi neljään osa-alueeseen: 1. Konfliktin historia, tavoitteet ja "säännöt": mitä on tapahtunut ja mitä on kokeiltu ilman menestystä. 2. Tunteet, estot ja tabut: mitkä ovat osapuolten herkkiä kohtia ja mihin välittämisessä ei voi tai kannata puuttua. 3. Sosiaalinen / poliittinen fantasia tai peli: miten osapuolten mielestä konflikti ratkeaisi parhaassa tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa ja 4. Valinta, neuvotteu ja päätös: mistä osapuolet ovat valmiita tinkimään, neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä.
Aamupäivän lopuksi pohjustettiin lyhyesti kriisinhallinnan suunnittelupeliä, joka toteutetaan roolipelinä tiistaina ja keskiviikkona. Odotukset ryhmässä olivat korkealla, sillä pelin tulee johtamaan tällaisten opetuspelien ammattilaiset CRISP-järjestöstä Berliinistä asti. Iltapäivällä oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina roolipeli alkoi kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojalle varattuja tunteja ei pidetty. Suunnittelupeli alkoi lupaavasti, mutta se osoittautui päivän mittaan melkoiseksi pettymykseksi. Kokonaisuuden lässähtäminen johtui varmaankin useasta pienestä tekijästä, joiden vaikutukset kasautuivat. Pelin ohjaaja CRISP:stä oli aluksi yksin ja hänen kollegansa tuli vasta puoliltapäivin. Kollegalla oli osa pelimateriaalista mukanaan ei peliä päästy aloittamaan kunnolla ennen kuin nämä materiaalit oli luettu. Aikalaskelma petti ja oli kiireen tuntu. Kaikkiin rooleihin ei riittänyt pelaajia (11 henkilöä esitti 12 roolia) ja osa rooleista jouduttiin yhdistämään. Pelin johtaja ei ollut innostunut eikä hänen ulosantinsa ollut kovinkaan selkeää. Osallistujien motivaatio ei ollut paras mahdollinen. Kaiken tämän seurauksena ensimmäisistä neuvotteluista sekä kahdesta kokouksesta tuli jossain määrin kiusallista katsottavaa kaikille osallistujille. Oma roolini oli olla kriisin sovittelijan apulaisen roolissa ja sain tehdä muistiinpanoja fläppitaululle huopakynä sauhuten. Roolipeli kesti koko päivän ja jopa lounastaukoa lyhennettiin sen takia. Ennen jälkimmäistä päivän kahdesta kokouksesta katsottiin uutislähetys, jonka pelin johtajat laativat ja editoivat päivän aikana. Siinä ei ollut oikeastaan punaista lankaa tai mitään, mikä olisi merkittävällä tavalla tukenut viimeistä kokousta tai oppimista. Haastateltavat eivät oikeastaan jaksaneet eläytyä rooleihinsa, mikä vesitti heidän sanomaansa. Kokousten sihteerin roolissa sain tehtäväksi vielä kirjoittaa puhtaaksi kokousten pöytäkirjat, eli jäin päivän päätteeksi vielä yli tunniksi ylimääräisiin töihin.
Keskiviikkona roolipeli jatkui edeltävän päivän lyhyellä palautetilaisuudella, minkä jälkeen annettiin uusi tilannekuvaus. Tässä konflikti oli (tietenkin) yllättäen kiristynyt ja tarvitiin nopeita päätöksiä toimenpiteistä. Seurasi uusi neuvottelukierros, uutislähetys ja hätäkokous. Toimin hätäkokouksessa pääsovittelijan roolissa, sillä esimieheni roolissa toiminut opiskelijakollega joutui poistumaan muihin tehtäviin Päivän päätteeksi pidettiin liki puolitoistatuntinen palautekeskustelu roolipelistä. Kokonaisuutena roolipeli oli melko yksinkertainen ja siksi oppimisen kannalta mielestäni turha. Olemme toimineet liki vastaavissa tehtävissä, rooleissa ja tilanteissa kurssin aikana jo useammissa useamman viikon harjoituksissa, eikä parin päivän yksinkertaistetulla pelillä ollut paljoa uutta annettavaa. Lisäksi peli oli mielestäni vähän hutiloiden toteutettu.
Torstaina oli aamupäivällä ohjattua liikuntaa. Kävin pyörälenkillä, sillä monet muutkin ovat käyttäneet tunteja itsenäisiin juoksulenkkeihin, punttisalilla käyntiin yms., eikä liikunnanopettajilla tunnu olevan mitään tätä vastaan. Aina he eivät edes vaivaudu tulemaan paikalle, tai sitten vain näyttäytyvät tunnin alussa. Tällä kertaa uusi luokanvalvoja everstiluutnantti W. oli kuitenkin tullut paikalle ja ihmetellyt, miksi liikuntatunnilla on niin vähän osallistujia. Hän otti asian myöhemmin esille puhuttelussa ja totesi liikuntatuntien olevan viikko-ohjelmaan merkittyä palvelusta. Hyvä muistutus, mutta se tulee aivan liian myöhään, sillä seuraavan tunnin ohjatut liikuntatunnit ovat kurssin viimeiset (YK-harjoituksen ohjelmaan ei ole saatu mahtumaan liikuntaa).
Konfliktinhallinnan kurssi jatkui samantapaisena kuin maanantaina, eli luennoitsija puhui jotakuinkin valmistautumatta omien kokemustensa pohjalta ja vastasi opiskelijoiden kysymyksiin pitkästi, aiheesta toiseen poukkoillen ja polveillen. Hän viittasi useisiin teoriateksteihin, jotka oli asettanut opiskelijoiden käytettäviksi sisäverkkoon. Näiden tekstien lukemiseen ei kuitenkaan ilmeisesti oltu suunniteltu aikaa seminaarin läpiviennissä. Koulun sisäverkkoon on pääsy ainoastaan koulun koneilta, joten jos haluaa lukea jotain artikkelita kotona ne joutuu postittamaan itselleen (ulkoisten muistien käyttö on kielletty ja estetty). Tämäkään ei olisi auttanut, sillä tähän mennessä ei oltu annettu tiedoksi ovatko tekstit ylipäänsä sisäverkossa ja jos ovat niin missä siellä.
Opetuksessa keskusteltiin, piirrettiin väriliiduilla ja sitten keskusteltiin lisää. Välillä sentään puhuttiin jonkinlaisista teoreettisista malleista, joiden kautta konflikteja voisi lähestyä. Konfliktiin puuttuminen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1. akuutti, joita ovat toimenpiteet, 2. parantava eli kuratiivinen, joita ovat asenteet ja arvot, ja 3. ennaltaehkäisevä eli preventiivinen, joita ovat konteksti ja olosuhteet. Konflikteja voidaan purkaa seitsemänportaisella menetelmällä, jossa 1. konfliktin osapuolet kuvaavat konfliktia, 2. välittäjä tai välittäjät kertaavat osapuolten kannat omin sanoin, 3. välittäjä saa esittää kysymyksiä, 4. välittäjä asettuu osapuolten asemaan ja kertoo miten toimisi, 5. konfliktin osapuolet arvioivat välittäjien ratkaisuehdotuksia, 6. reflektoidaan yhdessä keskustelun sisältöä, 7. reflektoidaan yhdessä keskustelun menetelmiä.
 Toinen tapa on kuvata tilanne, osapuolet, ketä kaikkia konflikti koskee tai ketkä siitä kärsivät tai hyötyvät, mitkä näiden asemat tai intressit ovat, mitä odotuksia tai vaatimuksia osapuolilla on, mitä arvoja tai normeja näiden takana on, mikä on konfliktin historia, ja mitkä muut tahot ovat siihen osallisia. Näillä menetelmillä voidaan saada konfliktista enemmän tietoa ja jäsennellä sitä.
Perjantai alkoi todistusten jaolla ja jäähyväisillä kolmelle kurssilta poistuvalle opiskelijalle. Meille muille kurssi jatkuu vielä neljä viikkoa. Samalla onniteltiin espanjalaista opiskelijatoveria ylennyksestä everstiluutnantiksi. Virolainen kollega oli myös ylennetty kesätauon aikana, mutta hänestä ei ollut tullut koululle virallista ilmoitusta, joten asia jäi huomaamatta.
Seminaarissa toteutettiin uusi harjoitus. Kyseessä oli roolipeli perheriidan sovittelusta. Tilanteen kuvaamisen ja lyhyen perehdytyksen jälkeen ryhmä jakaantui perhetttä esittäviin roolipelaajiin ja välittäjiin. Molemmilla oli n. puoli tuntia aikaa valmistautua rooleihinsa ja tehtäviinsä. Tämän jälkeen kokoonnuttiin perheneuvojan vastaanotolle ja konfliktia alettiin purkamaan. Harjoituksen aikana mietin useampaan otteeseen miten tämä seminaari hyödyttää minua tulevissa työtehtävissäni. Ehkä siitä jää takaraivoon jotain käytännön vinkkejä siihen, miten henkilöitä kannattaa puhutella tai miten neuvottelutilanteen voi rakentaa.
Kokonaisuutena viikko oli ehkäpä yksi koko kurssin hyödyttömimmistä, sillä valitsemani seminaari osoittautui kehnommanpuoleiseksi sekä sisällöltään että opetustavaltaan.

427. - 431. päivä.

Kesätauon jälkeen mentiin suoraan asiaan. Loppukurssi käsittää kaksi opintojaksoa. Näistä ensimmäinen on kriisit ja kriisistrategiat, joka kestää kolme viikkoa, ja jälkimmäinen on kaksi viikkoa kestävä YK-opintojakso ja -harjoitus. Kurssin viimeinen viikko on varattu järjestelyjä varten. Kurssia on siis kesätauon jälkeen jäljellä kuusi viikkoa. Olen sitä mieltä että tämä aika olisi helpostikin voitu säästää rytmittämällä kurssi järkevämmin. Nyt näin ei kuitenkaan ole ja siihen on sopeuduttava.
Maanantaiaamuna opintojakson kriisit ja kriisistrategiat avausluennon piti tohtori S.J. Koko aamupäivän kestävä luento käsitteli kriisin käsitettä ja kriisistrategioita (mm. konfliktien ehkäisemistä, jälkihoitoa, velvollisuudesta suojella eli responsibility to protect eli R2P) yleisellä tasolla. Johdantoluennon jälkeen kurssi jakautuu seminaariryhmiin, jossa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kriisin määritelmiä on erilaisia, mutta niille keskeinen yhteinen piirre on muutos ja epätietoisuus tulevasta. Sotilaallisesta näkökulmasta kriisit liittyvät läheisesti konflikteihin. Nämä taas voidaan jakaa intensiteettinsä mukaan viiteen eri asteeseen: kiista, väkivallaton konflikti (uhkaus), väkivaltainen konflikti, rajoitettu sota ja sota. Toisen näkökulman mukaan kyse on siitä, pidetäänkö tietyssä tilanteessa yhteistyötä vai kilpailua parempana vaihtoehtona. Aste-eroja tässä arvioinnissa voidaan tarkastella eskalaationa. Erityiskymyksenä tarkasteltiin väkivallalla uhkaamista: uhkaamisen on oltava uskottavaa ja uskottavuuden säilyttäminen vaatii väkivallan käyttöä ajoittain. Siksi uhkaaminen on riskialtis malli.
Seuraavaksi luennoitsija siirtyi käsittelemään kriisien, konfliktien ja väkivallan ehkäisemistä. Mielenkiintoinen kysymys on tulisiko näitä ylipäänsä pyrkiä ehkäisemään vai ovatko ne peräti hyödyllisiä ja luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä? Kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyssä tulsi tarkastella neljää eri ulottuvuutta: rakenteita ja kulttuuria, toimijoita ja prosesseja, asevoimia sekä erityisiä kohteita. Ennaltaehkäisyllä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta puuttumiskynnyksen ja -ajankohdan määrittely on vaikeaa: missä kohden tulisi puuttua kehittyvään konfliktiin ja millä keinoin? Eräs opiskelijatoverini kommentoi, kuinka kriisin käsite on muuttunut valtavasti esim. kylmän sodan ajoista ja jo tämän luennon aikana. Tähän luennoitsija reagoi innostuneesti ja teorisoi, että Euroopassa vallinnut järjestys ei palvellutkaan rauhaa, vaan valtaa, ja että Ukrainan sota - riippumatta siitä että se soti kansainvälisiä sopimuksia vastaan - rikkoi tämän järjestyksen. Vastakkainasettelun asemesta Venäjän kanssa tulisi siis tehdä yhteistyötä. Luennoitsija saattaa olla konfliktintuntemuksen asiantuntija, mutta venäläistä ajattelua hän ei selvästikään tunne.
Saksassa on kattava infrastruktuuri ja järjestökenttä rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi (järjestöjä ovat mm. ZIF ZFD, FriEnt, zivik). KUitenkin rauhan viimeinen lukko eli Bundeswehr on melko pieni ja ruosteessa, kuten olemme saaneet viime aikoina tiedotusvälineistä lukea.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään konfliktien jälkihoitoa kriisistrategiana. Keinovalikoimaan kuuluu esim. sovittelu, menneisyyden käsittely, totuuskomissiot, oikeusistuimet, poliittinen uudelleenjärjestely. Kansallisvaltio on rakenne, jonka voittokulku maailmassa alkoi Westfalenin rauhasta. Se on kestänyt valistuksen ja monet muut kriitiset tarkastelut, mutta sen leviäminen maailman joka kolkkaan on kolonialismin tulosta. Kansallisvaltion menestyksekäs ylläpito edellyttää kuitenkin tiettyä sivistystasoa, esim. yleistä lukutaitoa, eikä se hallintomallina välttämättä sopi kaikkiin maailman kriisipesäkkeisiin, demokratiasta puhumattakaan. Vaihtoehtoisten poliittisten rakenteiden hyväksyminen edellyttäisi kuitenkin valmiutta hyväksyä tietty määrä poliittista väkivaltaa, ja tähän länsimaiset yhteiskunnat harvoin ovat valmiita.
Siviirauhanvälittäjien perussääntöjä ovat: Respect conflict ownership, Do no harm, Be modest, ja Make yourself superfluous. Nämä vaikuttaisivat olevan jotakuinkin sopivia myös sotilaille, esim. YK-kriisinhallintaoperaatioissa.
Johdantoluennon perusteella vaikuttaisi siltä, että tämä opintojakso jatkaa koko kurssin jatkunutta linjaa, jossa saksalaisista yleisesikuntaupseereista koulutetaan turvallisuuspolittisen ja strategisen tason asiantuntijoita. Ero suomalaiseen YE-koulutukseen on siinä, että Suomessa koulutus on voimakkaamminin sidottu asevoimien käyttöön ja upseereista koulutetaan sotilaallisten keinojen ja välineiden suunnittelijoita.
Tiistai oli matkapäivä Bundessprachenamtille Hürthiin, jossa minun ja brittiläisen kollegan oli määrä osallistua saksan kielikokeeseen. Tämän Nato-standardin mukaisen kielikokeen järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille oli pitkän ja vaikean hallinnollisen väännön tulos, mutta lopulta se saatiin aikaiseksi. Sikäli oli yllättävää, että lopulta vain kaksi kahdeksastatoista kansainvälisestä opiskelijasta oli halukas tai kykenevä osallistumaan kielikokeeseen. Itse pidän koetta lähinnä oppimistapahtumana, sillä Suomi ei ole Naton jäsen eikä Puolustusvoimissa ole toistaiseksi vaadittu Nato-yhteensopivia osoituksia kielitaidosta (tämä on tosin muuttumassa ja kadetit suorittavat SLP:n englannissa). Ei saksan SLP:stä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole jos jossain vaiheessa päätän pyrkiä kansainvälisen esikuntaan palvelemaan.Junamatka Hürthiin kesti liittymämatkoineen yli viisi tuntia.
Keskiviikko oli rankka kielikoepäivä. Koesuoritukset alkoivat heti kahdeksalta luetun ymmärtämisen kokeella, joka kesti tunnin. Koe oli paljon vaikeampi kuin odotin ja jouduin keskittymään tarkasti. Puolen tunnin tauon jälkeen seurasi tunnin kestänyt kuullun ymmärtämisen koe. Tämä osuus oli puolestaan ehkä vähän helpompi kuin odotin. Tauon jälkeen jatkettiin kirjoittamisen kokeella. Tiesin tämän olevan heikko lajini, mutta sain kuitenkin 60 minuutissa laitettua paperille jotain tyydyttävää. Lounastauolla ehdin käymään tervetimässä sotilastulkkiosaston osastopäälliköä. Viimeisenä osasuorituksena oli suullinen ilmaisu. Pakasta sai nostaa kaksi aihetta sattumanvaraisesti, joista piti valita toinen. Puhe-esityksen valmisteluun oli varattu 20 minuuttia, minkä jälkeen piti puhua n. 5 minuutin ajan ja keskustella n. toiset 5 minuuttia. Saimme tulokset n. tunnin odottelun jälkeen ja ilokseni sain SLP:ksi 4442. Tämä tarkoittaa, että Standardised Language Profile saksan kielessä on parhaalla tasolla kaikissa muissa ulottuvuuksissa paitsi kirjoittamisessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Brittiläinen kollegani jäi tekstin ymmärtämisessä yhtä tasoa alemmaksi. Ehdimme paluumatkalle suunniteltua aikaisempaan junaan ja tulin kotiin juuri ennen iltayhdeksää.
Torstaina oli aamupäivällä liikuntaa. En viitsinyt osallistua lentopallopeliin vaan menin kuntosalille, kuten muutama muukin. Liikunnan jälkeen luentosarja kriisistrategioista jatkui kolmessa eri luokassa samaan tapaan kuin se oli edennyt tiistaina ja keskiviikkona. Harmittaa, että nämä luennot jäivät minulta väliin, sillä ne olivat kuulemma olleet varsin mielenkiintoisia. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta luennon, joka kertoi DDR:n historiasta. Luennoitsijana toimi koulun historianopettajan sijainen tohtori D.B. Hän aloitti pahoittelemalla, että luentosarjan teemana on kriisit ja kriisistrategiat, sillä DDR:n historiankirjoitusta leimaa liika negatiivisuus. DDR:n historiasta puhuttaessa korostuu sen pimeät puolet kuten muuri, turvallisuuskoneiston rikokset sekä rajalla kuolleet. Luennoitsijan mukaan Saksan nuorison tiedot DDR:stä ovat hyvin heikot verrattuna siihen, mitä heille opetetaan kansallissosialistisesta Saksasta. Tavallisesta elämästä DDR:ssä (eikä liiemmin kolmannessa valtakunnassa) ei kerrota. DDR:ssä oli mahdollista poliittista uskollisuutta vastaan työskennellä, asua ja elää perhe-elämää varsin turvallisesti ja tasa-arvoisesti, jopa suuremmassa määrin kuin lännessä. Luentosarjan teemana on kuitenkin kriisit, joten tälläkin luennolla keskitytään valitettavasti DDR:n kielteisiin ilmiöihin.
Itä-Saksan ensimmäinen suuri kriisi oli kansannousu 1953. Siihen johtaneista syistä tärkeimmät olivat taloudellisia, erityisesti ruokahuollossa oli suuria ongelmia. Samaan aikaan DDR:n kansalaiset saattoivat seurata, kuinka Länsi-Saksan talousihme alkoi vaikuttaa naapurissa juuri samaan aikaan. Samaan aikaan ajoittuu myös DDR:n siirtyminen yhä voimakkaammin diktatuuriin (tai autoritääriseen hallintoon, tästä luonnehdinnasta ei olla päästy yksimielisyyteen). Kansalaiset, erityisesti nuoriso, käyttivät erilaisia univormuja, jopa enemmän kuin kansallissosialismin aikana. Tyytymättömyyden ilmaisut alkoivat vuotta ennen kansannousua. Hallitus yritti korjata tilannetta tekemällä uudistuksia. Suurista uudistuksista ilmoitettiin vielä kolme päivää ennen väkivaltaisuuksia, mutta siinä vaiheessa kansa oli jo menettänyt kaiken luottamuksen hallitukseen. Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat kesäkuun 17. päivänä 1953 ja jatkuivat n. kuukauden. Vastarinta tukahdutettiin Neuvostoliiton tuella. Kuolleita kansannousussa oli eri lähteiden mukaan joitain kymmeniä tai satoja. Kansannousu tuli läntisille tiedusteluorganisaatioille yllätyksenä ei ole olemassa todisteita siitä, että lännellä olisi ollut osuutta kansannousuun organisoimiseen tai yllyttämiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hallinnon aiheuttamista ongelmista johtunut kansan spontaani vastarinta.
Seuraavalla luennolla siirryttiin käsittelemään muurin rakentamiseen johtanutta kriisiä. Siihen johtaneessa kehityksessä tärkein tekijä oli kasvanut muuttoliike ja erityisesti koulutettujen nuorten, pääasiassa miesten, pako DDR:stä. Lopulta pako oli niin voimakasta, että valtiota uhkasi työvoimpuola ja pako piti pysäyttää. Muuri ei ollut helppo projekti toteuttaa ideologisesti eikä konkreettisesti. Näistä vuoden 1961 tapahtumista alkoi oikeastaan se aikakausi, josta DDR tuli tunnetuksi, eli suljettuna ja jossain määrin pysähtyneenä yhteiskuntana. Luennoitsija korosti kuitenkin mielestäni virkistävällä tavalla sitä, kuinka elämää DDR:ssä on mahdollista tarkastella myös normaalina ja Länsi-Saksan järjestelmää poikkeuksellisena. Lounaan jälkeen siirryttiin käsittelemään muurin kaatumiseen johtanutta kriisiä. Tässä eräänä merkittävimpänä vaikuttimena mainittiin televisio, josta Itä-Saksan asukkaat pääsivät näkemään millaista rajan toisella puolella on. Toisaalta Itä-Saksassa eräät perhe-edut olivat tuntuvasti parempia kuin Liittotasavallassa.
Aihetta käsiteltiin monelta kannalta: Länsi-Saksan reaktioiden, koulutusjärjestelmän muutosten, musiikin ja taide-elämän, jne. Jossain kohtaa minulle tuli mieleen miten aiheen tarkastelu enää liittyy kriisistrategioihin. Opiskelijatovereista moni tälle luennolle tulleista oli kotoisin uudista liittovaltioista ja heillä oli lapsuudestaan omakohtaista kokemusta Itä-Saksan olosuhteista. Näin ollen luentoa värittivät monet henkilökohtaiset kokemukset ja esimerkit siitä, mitä muurin kaatumisesta seurannut kriisi oli merkinnyt ihmisille. Tapahtumasta on n. 29 vuotta, joten se on varhaisessa keski-iässä olevilla vielä hyvinkin ns. iholla.
Perjantaina kriisistrategioita käsittelevä luentosarja oli ohitse, ja kurssi jakautui viiteen seminaariryhmään. Ryhmiä piti olla alun perin kuusi, mutta yksi jouduttiin perumaan. Itse päädyin ryhmään, jossa käsitellään konfliktinhallintaa yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ja menetelmin. Seminaariryhmäni johtajana toimii tohtori A.M., joka on toiminut rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa. Hän kertoi, että seminaari tulee sisältämään paitsi teoriaa myös paljon käytännön harjoituksia, mm. neuro-lingvististä ohjelmointia, joista on hyötyä neuvottelutilanteissa. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Perjantaiaamupäivän päätteeksi koululla oli korkeimman tason vierailu, kun Naton Napolin esikunnan komentaja amiraali J.G.F III. Hänen esityksensä oli erittäin informatiivinen ja viihdyttävä, kuten amerikkalaisilla on tapana. Erityisesti panin merkille hänen tapansa liittää melkein jokaisen asian yhteyteen pieni tarina. Tämä venytti esityksen pitkäksi, mutta toisaalta sai sen jäämään paremmin mieleen. Olen lukenut jostain tästä ns. narratiivisesta johtamisesta, että parhaat johtajat ovat usein samalla hyviä tarinankertojia.
Kokonaisuutena viikon luentosarja olisi varmasti ollut hyvinkin antoisa, mutta olin siltä poissa kaksi päivää kielikokeen takia. Toisaalta sekään ei ollut ollenkaan turha reissu, sillä kokeet ovat usein parhaita oppimistilaisuuksia.

423. - 427. päivä.

Kesätaukoa edeltävän viimeisen viikon teemana oli Studienphasen eli lähes koko kevätlukukauden kestäneen mittavan ryhmätyön tulosten taltiointi. Käytännössä työ siis käsitti eri ryhmien tuotosten saattaminen tallennuskelpoiseen muotoon. Mikäli kyseessä oli puhe-esitys, se tuli kirjoittaa puhtaaksi asiakirjamuotoon. Kuvista ja muista poster-esitysten havaintovälineistä otetut valokuvat taltioitiin myös. Tässä sinänsä tärkeästä työstä ei oikein löytynyt roolia kansainvälisille opiskelijoille, sillä meidän saksankielentaitomme eivät olisi riittäneet tulosten taltioimiseen tekstimuotoon. Niinpä oman ryhmäni johtaja vapautti minut sekä yhdysvaltalaisen ja kreikkalaisen kollegani tästä osuudesta.
Maanantai alkoi vain saksalaisille opiskelijoille suunnatulla luennolla, jonka aiheena oli Bundeswehrin kansainväliset tehtävät. Luennolle oli toki sallittua osallistua myös kansainvälisten, mutta sen sisältö oli kuulemma painottunut ulkomailla palvelevien hallinnollisiin koukeroihin, joten tein oikean ratkaisun jäädessäni diplomityön pariin.
Myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina käytin kaiken ylitsejäävän ajan diplomityöni viimeistelyyn. Viikon mittaan oli myös monenlaista muuta pientä tekemistä: tiistaina luokkani uusi valvoja eli Tutor everstiluutnantti W. esittäytyi. Lisäksi sain takaisin henkilöarvioni, josta oli kirjoitusvirheet korjattu. Keskiviikkona aamupäivän lopuksi pidettiin tiedotustilaisuus YK-opintojaksosta ja -harjoituksesta, joka järjestetään syyskuussa. Keskiviikkona pidettiin myös kurssinjohtajan läksiäiset grilli-illan muodossa. Väistyvä kurssinjohtaja piti erittäin hyvän puheen, minkä jälkeen syötiin ja kuunneltiin kurssibändin musisointia.
Torstaina oli aamulla liikuntaa. Paikalle oli päässyt kokonaiset 5 opiskelijaa, joten pelasimme sulkapalloa ja pöytätennistä. Liikunnan lisäksi ei ollutkaan sitten muuta ohjelmaa kuin kurssinjohtajan tehtävien vaihto. Tätä tilaisuutta ennen luokanvalvojani everstiluutnantti W. kokosi luokan kokoon. Vasta tehtävässä aloittaneena hän esitti ryhmälle useita perustavaa laatua olevia kysymyksiä, jotka olivat askarruttaneet minuakin ensi päivinäni koululla. Nämä koskivat esim. tietoliikenneyhteyksiä, siivousta ja perinne-esineitä. Uusi luokanvalvoja on selvästikin tullut suoraan sotilasyksiköstä, eikä hän vielä ole tottunut FüAkBw:n kampuksen hieman rennompaan meininkiin. Lopuksi hän toivotti hyvää kesää todeten, että perjantain työtunnit voi korvata esimerkiksi tutustumalla kotona YK-harjoituksen valmistautumismateriaaliin.
Varsinainen kurssinjohtajan tehtävien vaihto toteutettiin pienimuotoisena paraatina luokkarakennuksen edessä, palveluspuvussa, sotilaallisesti muodossa seisten. Edellinen kurssinjohtaja eversti W. puhui lyhyesti, sillä hän piti varsinaisen puheensa jo edellisenä iltana. Neljälle kesätauon aikana kurssilta poistuvalle kurssitoverille (tanskalainen, ranskalainen, kanadalainen sekä yksi saksalainen) jaettiin todistukset. Tämän jälkeen kurssi ilmoitettiin koulun johtajan sijaiselle amiraali S.:lle, ja hän puhui. Hän kiitti väistyvää kurssinjohtajaa monin sanoin ja esitteli tehtävät vastaanottavan. Varsinainen tehtävien vaihto tapahtui ilmoittamalla joukko amiraalille, jolloin amiraali antoi luvan tehtävien vaihtoon. Tehtävien vaihdon jälkeen uusi kurssinjohtaja ilmoitti joukon amiraalille. Lippua tai muutakaan esinettä ei luovutettu. Väistyvälle kurssinjohtajalle kajautettiin kurssin taisteluhuuto, minkä jälkeen amiraali poistui. Tämän jälkeen uusi kurssinjohtaja, everstiluutnantti H. puhui lyhyesti syksyn haasteista ja toivotti hyvää kesätaukoa.
Perjantaina ei ollut enää velvollisuutta saapua koululle. Tästä huolimatta tulin paikalle tekemään diplomityötä muutamaksi tunniksi. Esittelin myös jääkäriliikkeestä kertovaa näyttelyä varta vasten paikalle saapuneelle pariskunnalle, ennen kuin pakkasin näyttelyn ja vein sen seuraavalle käyttäjälle. Samalla sain haettua kuivumassa olleet urheiluvarusteet pyykkiin.
Diplomityö on edennyt hyvin, mutta kuitenkin suunniteltua hitaammin, joten joudun käyttämään kesätauosta useampia päiviä sen työstämiseen.

404. - 408. päivä

Maanantai oli kuntosuorituspäivä (IGF-Tag). Minulla oli kevään vastaavalta päivältä jo kaikki tarvittavat kenttäkelpoisuussuoritukset (eli marssi, ammunta, lääkintäkoulutus ja suojelukoulutus), joten osallistuin nyt pakollisiin kuntosuorituksiin. Näihin kuuluu peruskuntotesti BFT eli Basisfitnesstest sekä DSA (Deutsche Sportabzeichen) eli Saksan kuntomerkin osasuoritukset. Kuntomerkkiä ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen anoa. Siihen kuuluvat osasuoritukset sekä BFT pitää kuitenkin jokaisen saksalaisen sotilaan suorittaa vuosittain. Ulkomaalaisille opiskelijoille ne ovat käytännössä vapaaehtoisia, mutta suoritan ne kuitenkin - vaikka vain treenin vuoksi. Päivä loppui käytännössä lounaaseen.
Tiistai alkoi englannin kuunteluharjoituksella. Sain 5 virhepistettä suurimman sallitun virhepistemäärän ollessa 12, eli läpi olisi mennyt. Tämän jälkeen jatkui Studienphase-ryhmätyö. Työvaiheena on esityksen rakenteen ja sisällön hiominen, jossa oma panokseni rajoittui muiden tuotosten kommentointiin.
Keskiviikkoaamuna pidettiin pitkästä aikaa luokanvalvojan tunti. Everstiluutnantti C.K. kertoi saksalaisia opiskelijoita koskevia ohjeita kurssin loppuarvosteluun liittyen. Saksalaiset saavat loppuarvostelunsa jo heinäkuun puoleen väliin mennessä, sillä henkilöstöjärjestelmä edellyttää, että henkilöarvioinnit syötetään järjestelmään siihen mennessä. Kansainväliset opiskelijat saavat loppuarvostelunsa kurssin päättyessä. (Siis ne jotka jäävät kurssin loppuun asti - varsin monet eivät osallistu kesätauon jälkeisille viikoille vaan valmistuvat ja saavat todistuksen ja henkilöarvioinnin ennen aikojaan. Mistään tasapuolisuudesta opiskelijoiden kesken ei siis voi puhua. Valmistuakseen kurssilta ei siis vain tarvitse olla tekemättä mitään - riittää kun ei edes ole paikalla.) Luokanvalvojan puheenvuoron jälkeen kurssi kokoontui auditorioon. Puolet kurssista oli käsketty pukeutua siistiin siviiliasuun, sillä meidän tehtävänä oli toimia luennon videoinnin studioyleisönä. Tämä GIDS-Talk (vrt. TED-Talk) ilmeisesti videoitiin kahden viikon kuluttua olevaa ryhmätyön tulosten esittelyä varten. Puhujana oli sotatalouden professori Helmut-Schmidt -yliopistosta eli Bundeswehrin yliopistosta ja puheen aiheena oli monikansallinen logistiikka. Kurssista oli paikalla ehkäpä kolmasosa, joten hyvien kuvakulmien saamiseksi yleisö siirtyi eri puolille salia professorin lausuessa ulkomuistista runoja. Itse viidentoista minuutin luennon saimme kuunnella kaksi kertaa kameroiden käydessä. Koko tilaisuus oli jotenkin epätodellinen ja absurdi. Monet kurssitoverit ihmettelivät miksi puolet kurssista käskettiin pukeutua siviiliasuun. Tavallaan sen voi ymmärtää kuvauksellisista syistä, mutta se välittää myös toisenlaista viestiä siitä, että pelkästään virkapukuisille puhumisessa olisi jotain kielteistä tai epäuskottavaa.
Loppupäivä jatkettiin ryhmätyön parissa. Iltapäivällä viimeistä viikkoaan kurssilla viettävä ranskalainen kollega tarjosi kansainvälisille opiskelijoille sekä omalle luokalleen virvokkeita ja pikkusuolaista.
Torstai alkoi liikunnalla. Osa paikalle saapuneista teki ensin kuntotestejä, joille oli varattu aikaa myös maanantaina. Kokoon saatiin sentään 6 henkilöä lentopallopeliä varten. Todettakoon, että kahden luokan kirjavahvuus on n. 32 henkilöä, joista paikalle oli päässyt kymmenkunta. Erityisen ikävää on, että liikuntatunneilta lipsuminen heijastuu myös liikunnanopettajien motivaatioon, eivätkä he enää juurikaan viitsi panostaa harjoitusten ohjaamiseen.
Aamupäivällä kurssi käskettiin kokoon hyvästelmään toinen ranskalaisista opiskelijoista, joka lähtee takaisin kotimaahansa valmistautumaan ulkomaanoperaatiota varten.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätyön pariin. Vuorossa oli esityksen ensimmäinen läpikäynti. Siihen osallistui myös ryhmän ohjaaja everstiluutnantti K.H., jolla olikin paljon sanottavaa sisällön kehittämiseksi. Keskustelusta ei ollut tulla loppua ollenkaan. Erityisen turhauttavaa oli se, että keskustelussa tunnuttiin välillä palaavan ihan peruskysymysten äärelle, joiden ratkaisut oli linjattu jo viikkoja aiemmin.
Perjantaina ryhmätyö jatkui edeltävien päivien kaltaisena. Lauantai-iltana osallistuin vastaanotolle Kielissä vierailevalla brittiläisellä fregatilla.
Kokonaisuutena viikko oli varsin sekava ja tehoton. Kurssista oli paikalla vain noin puolet ja ryhmätyövaiheeseen on varattu liikaa aikaa.

400. - 403. päivä

USA:n opintomatkaa seurasi kolmen päivän työajan tasausvapaa, eli koululle palattiin vasta torstaina. Aamulla oli pari tuntia vapaamuotoista liikuntaa, minkä jälkeen palattiin Studienphasen eli ison ryhmätyön pariin. Loppuviikon ohjelmaan sisältyy ryhmätyön jatkotyöstöä sekä avoimien ovien päivä Tag der Bundeswehr lauantaina.
Ryhmätyön tässä vaiheessa keskitytään tulosten esittämistavan pohdintaan. Ehkä mainitsinkin siitä jo tämän opintojakson alussa, mutta kurssi on jaettu kuuteen työryhmään ja johto-osaan, joista vain neljä tekevät ryhmätyötä jostain tietystä sisällöllisestä aiheesta. Viides työryhmä pohtii tapaa, joilla neljän työryhmän tulokset esitetään, ja kuudes ryhmä vastaa esitystilaisuuden järjestelyistä. Esitystilaisuus kolmen viikon kuluttua tulee olemaan koko päivän kestävä spektaakkeli, johon osallistuu käytännössä Bundeswehrin koko kenraalikunta. Tarjoiluista vastaa ilmeisesti Logistiikkakoulun kokkikurssi ja sen tukemiseksi jokaiselta kurssilaiselta kerätään enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti 35 euroa. Olenkin jo tainnut sanoa mielipiteeni tästä saksalaisesta vieraanvaraisuudesta ja kyvyttömyydestä sisällyttää edustuskulut tapahtumien ja harjoitusten menokehykseen. Maksavatkohan esittelytilaisuuteen osallistuvat kenraalit 35 euron ruokarahan. Todennäköisesti.
Oman ryhmäni esitys on jalostunut mm. ammattimaisesti tuotetun hieman yli kaksi minuuttia pitkän animaation muotoon. Sen tuotantokulut ovat erään tiedon mukaan yli 8000 euroa. Sen lisäksi ryhmä valmistelee posteriesityksen, luennon ja keskustelutilaisuuden diaesityksineen sekä tekstimuotoisen muistion tulosten säilyttämiseksi. Oma roolini tässä kaikessa rajoittui posteriesityksen sisällön hahmotteluun ja muiden alatyöryhmien tuotosten kommentointiin.
Koko kurssista on tällä viikolla paikalla hieman alle puolet: osa on vielä lomalla Yhdysvalloissa, toiset työharjoittelussa, ja jotkut erilaisilla virkamatkoilla tai muilla vapailla. Tänään tuli tieto, että jo toinen kurssitoverini valmistuu etuajassa, koska häntä kaivataan joukko-osastossa. Ensimmäinen kurssilta valmistunut lähti jo ennen USA:n matkaa. Hän oli siviili, jonka seuraavaksi tehtävä on liittokanslerin puheidenkirjoittajatiimissä. Kurssin läpäisemiseksi ei siis tarvitse ainoastaan olla tekemättä mitään - ei tarvitse edes olla paikalla loppuun saakka. Tämä ei yllätä minua, sillä minkäänlaista läsnäolokontrollia tai opintosuoritusrekisteriä ei ylläpidetä. Varsin moni kansainvälisistä opiskelijakollegoistani lähtee kotimaihinsa kesätauon aikana, eli valmistuu etuajassa.
Iltapäivän lopussa kurssin johtaja käski kurssin käytävälle, jossa tarkennettiin Tag der Bundeswehrin järjestelyjä ja läsnäolovelvoitetta. Kävi ilmi, että alkuperäisestä suunnitelmista poiketen lauantaina ei ollutkaan läsnäolovelvoitetta kaikille, vaan ainoastaan niille, jotka on määrätty erilaisiin tehtäviin. Itse lukeudun jälkimmäisiin. Muiden hän toivoi olevan paikalla ja osallistuvan avoimien ovien päivän ohjelmaan omasta vapaasta tahdostaan. Eversti pahoitteli sitä, että joutuu näin palaamaan uransa alkutaipaleelle, eli varusmiesten motivoimiseen olemaan läsnä ilman järkevää tekemistä.
Perjantai ei poikennut torstaista olennaisilta osin. Poikkeuksena tavanomaisiin perjantaihin päivä ei päättynyt lounaaseen, vaan työskentely jatkui iltapäivällä työaikateknisistä syistä, periaatteessa aina klo 17:ään saakka.
Lauantai oli koululla avoimien ovien päivä eli Tag der Bundeswehr. Koululle oli tullut esittelijöitä paitsi useista Hampurin lähettyvillä sijaitsevista Bundeswehrin joukoista myös poliisista, pelastuslaitoksesta, kaupungin kunnossapidosta, Bundeswehrin yliopistosta ja monista järjestöistä. Lisäksi alueella oli mm. grilli, olutkoju, lettukoju, pomppulinna, kiipeilypuisto, konserttilava, aarteenetsintää ja melontaa. Merivoimien sukeltajilla oli sukellusnäytöksiä ikkunallisessa altaassa. Talon puolesta tarjottiin hernesoppaa ja kahvit. Itse osallistuin Bundeswehrin liikuntakoulutuksen esittelyyn liikuntasalissa, johon oli rakennettu esterata. Myös sähköisen tasapainoskootterin kokeilu oli mahdollista. Sää oli kuuma ja liikuntasalissa oli vielä kuumempi, joten esterata kiinnosti lähinnä lapsia. Sain kuitenkin päivän aikana ihan riittävästi liikuntaa eri esteitä esitellessäni. Kävijöitä kampuksella oli päivän aikana ollut kuulemma n. 3500. Portin ulkopuolella oli pari Bundeswehriä vastustavaa mielenosoitusta, jotka kuitenkin sujuivat rauhallisesti.

372. - 376. päivä

Maanantai alkoi luennolla Yhdysvaltojen turvallisuus- ja sotilaspolitiikasta sekä Yhdysvaltojen kulttuurista yleensä. Luennon ensimmäisen osan piti kommodori, jonka nimi meni minulta ohi, sekä prikaatikenraali evp D.B., joka on toiminut kuuden vuoden ajan Saksan sotilasasiamiehenä Washingtonissa. Molemmat puhujista tulevat mukaan kurssin opintomatkalle Yhdysvaltoihin seuraavalla kahdella viikolla. Luento ei ollut erityisen hyvin valmisteltu tai syvältäluotaava. Kurssista vain vähän yli puolet oli paikalla monien pitäessä lomaa tai osallistuessa työharjoitteluun tai erilaisiin palavereihin.
Luento ei kestänyt edes tuntia, mutta sitä seurasi totuttuun tapaan keskustelu pienryhmissä. Yllätyksekseni myös keskustelu jäi totuttua lyhyemmäksi ja loppui n. 15 minuutin jälkeen. Loppupäivän ja loppuviikon ajaksi palattiin ryhmätyön eli Studienphasen pariin. Siinä ajankäytöstä päättää ryhmätyön johtaja itsenäisesti. Päivän mittaan valmistelin myös käskyä ja kutsua koululla kesäkuun lopussa järjestettävään tapahtumaan.
Tiistaina oli kieltenopetusta. Englannintunnilla keskusteltiin CJEX-harjoituksesta, harjoiteltiin suullisen ilmaisun koetta varten ja katsottiin lyhyt sotilasaiheinen televisiosketsi. Aamupäivän päätteeksi suoritin Naton SLP-kokeen suullisen osuuden. Se meni hyvin ja sain arvosanaksi 4 (asteikolla 0 - 5).
Iltapäivällä jatkettiin ryhmätyötä jakaantuneina pienryhmiin.
Keskiviikkona aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Ryhmätyön johtaja oli antanut suurimalle osalle ryhmästä vapaata klo 14 saakka, jolloin pidetään yhden työvaiheen välitarkastelu. Saapuessani paikalle olikin luokassa paikalla koko meidän työryhmämme, pari opettajaa, työryhmän valvoja ja kurssinjohtaja. Keskustelu oli jo täydessä käynnissä, tai oikeammin sanoen linjaus, jossa suurimman osan ajasta äänessä oli kurssinjohtaja, ryhmätyön valvojan säestäessä. Puhetulva kesti noin tunnin, minä aikana työryhmälle varsin suorin sanoin linjattiin, mitä ryhmätyön tulee sisältää ja miten tulokset tulee esittää. Olin tästä käänteestä varsin hämmästynyt, sillä minun kokemukseni mukaan suomalaisella YE-kurssilla ei voisi tulla kysymykseenkään, että oppilastyönä tehtävän tuotoksen rakenteelle ja sisällölle annettaisiin näin selkeät reunaehdot. Kysyttyäni ilmiön taustoja arvelivat kurssitoverini, että taustalla on toisaalta ryhmätyölle ja FüAkBw:n ajatuspajalle (GIDS) asetetut korkeat tavoitteet ja toisaalta se, että meidän ryhmämme aihe käsittelee melko tarkasti sitä tehtävää, johon kurssinjohtaja siirtyy elokuussa. Joka tapauksessa menettelytapa on mielestäni varsin erikoinen ottaen huomioon minkä tason kurssilla tässä (aikuis)opiskellaan.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli sisäjalkapallo, joten menin mielummin punttisalille tekemään jotain tehokkaampaa (myös moni muu jätti potkupallon väliin ja meni lenkille tai salille). Liikuntakoulutuksen jälkeen jatkettiin ryhmätyötä siitä, mistä sitä olisi edellisenä päivänä pitänyt jatkaa. Iltapäivällä pidettiin toinen välitarkastelu siten, että tutustuttiin myös muiden alatyöryhmien tuloksiin.
Perjantaina ryhmätyötä jatkoivat ainoastaan alatyöryhmien johtajat sovittamalla yhteen viikon tuotokset. Muut saivat keskittyä valmistautumaan Yhdysvaltojen opintomatkaan, joka alkoi seuraavana päivänä. Kokonaisuutena viikko oli sekä ajankäytöltään että sisällöltään varsin väljä "väliviikko" kahden ulkomaanmatkan välissä.

351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.

346. - 350. päivä

Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.

342. - 345. päivä

Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.

338. - 341. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa eli pääsiäisen molemmin puolin olevat vajaat viikot käytetään ryhmätöihin. Opintojakson nimi on Studienphase eli kirjaimellisesti opintojakso, joka käytännössä tarkoittaa jonkinlaista ryhmätyönä tehtävää tutkimusprojektia tai ajatuspajatyötä. Edellisinä vuosina kurssille on annettu joku aihe, se on jaettu osiin, jotka on delegoitu työryhmille, ja muutaman viikon vapaamuotoisen, epätieteellisen työn jälkeen ryhmien tulokset on esitelty perinteisesti arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Tietääkseni jakson tuotoksia aikaisemmilta vuosilta ei ole dokumentoitu, tai ainakaan en ole nähnyt niihin viitattavan missään. (Ehkä niille on käynyt kuten eräille kirjallisille tuotoksille suomalaisilla virkaurakursseilla, eli ne ovat päätyneet nimettöminä johonkin julkaisuun.) Kysyttyäni asiasta sain tietää, että tuotokset on esitelty tilaisuudessa, jossa eturivissä on liuta kenraaleja, minkä jälkeen esityksistä ei ole enää käytännössä nähty jälkeäkään.
Joka tapauksessa tämän opintojakson tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena FüAkBw:n uudelle ajatuspajalle ja tuottaa sen ensimmäiset tuotteet. Ajatuspajan nimeksi tulee German Institute for Defence Studies, eli GIDS. (Lyhennettä ei lausuta saksalaisittain sanalyhenteenä "Gids", vaan lausumisohjeen mukaan lyhenne lausutaan englantilaisittain "gii ai dii es".) Ajatuspaja luodaan kiinteäksi osaksi FüAkBw:n organisaatiota ja sille luodaan kymmeniä uusia virkoja. Samalla koulun kurssin opetusta suunnataan tukemaan ajatuspajan työtä siten, että esim. opinnäytetyöt ja tietyt opintojaksot (tämä juuri alkanut jakso lienee esimerkki tästä) suunnataan tukemaan ajatuspajan toimintaa. GIDS:n tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin tarjota asiantuntemusta ja tietoa liittotasavallan ylimmälle johdolle. Tavoitteet on tietenkin hyvä asettaa korkealle, vaikka nyt ollaan vasta aivan alkuvaiheessa. Jostain on aloitettava.
Maanantai alkoi jo klo 07.30 yhteisellä johdannolla Studienphase-jaksoon. Johdanto pidettiin aikaisin, koska jonkin työryhmän joillain jäsenillä oli kiire lähteä tiedonhakumatkalle jonnekin. Johdantotilaisuuden jälkeen oma työryhmäni kokoontui luokkaan kertaamaan tähän mennessä sovitut tavoitteet ja työnjaon. Oman työryhmäni valvojana toimii everstiluutnantti H., mutta hän on tällä viikolla lomalla. Aloituspalaveri ei kestänyt kauan. Sen jälkeen lähdin sovitusti kotiin ottamaan selvää Suomen ja puolustusvoimien näkemyksestä työryhmäni aiheeseen: PESCO (Permanent Structure of Co-Operation, suomeksi PRY eli pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja eurooppalainen logistiikkakeskus (European Logistic Hub). Olin jo aikaisemmin poiminut puolustusvoimien asianhallintajärjestelmästä eräitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, joita täydensin ulkoministeriön julkisilla tiedotteilla. Kirjoitin iltapäivän aikana viitisen sivua tekstiä saksaksi Suomen suhtautumisesta PRY:hön. Tekstin tuottaminen saksaksi on aina haastavaa, eikä aihepiiri ainakaan helpoittanut tehtävää.
Tiistaina viimeistelin ja täydensin tekstiäni parilla sivulla ja tein yhden esityskalvon, jossa oli avainsanoja esitykseni tueksi. Iltapäivällä oli välitarkastelu, jossa eri alatyöryhmät (suomalaisen opiskelijan ohella ryhmässäni on yhdysvaltalainen, tanskalainen ja kreikkalainen opiskelija) tasoittivat tietonsa. Tarkoituksena oli tässä kohden selvittää PESCO:n nykytila, minkä jälkeen päästäisiin varsinaiseen ajatuspajatyöskentelyyn eli ideointiin. Välitarkastelu aiheutti kiivastakin keskustelua, joka jatkui ns. tappiin asti eli klo 17:ään. Lopulta kuitenkin päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen nykytilasta.
Keskiviikkona työ jatkui ideointivaiheella. Sitä ennen kuitenkin käytiin keskustelu ryhmän tuotoksen otsikosta ja rakenteesta. Otsikoksi päätettiin antaa "Network of Logistical Hubs in Europe and Support to Operations". Alustavaksi rakenteeksi sovittiin jonkinlainen operaation perusrakenne, johon tulisi neljä operaatiolinjaa. Sitten siirryttiin Brainstorming-vaiheeseen, joka kuitenkin keskeytyi jatkuvasti Nerf-aseiden nuolista. Jostain kumman syystä tiistaina ja tänään useimpiin luokkiin on ilmestynyt useita vaahtokuminuolia ampuvia Nerf-aseita. Nämä kädessään saksalaiset opiskelijat sitten hyökkäilevät toisiin luokkiin tai järjestävät tuliylläkköjä toisilleen. Tätä on tietenkin vaikea uskoa sitä itse näkemättä, mutta tämä on kuitenkin asioiden tila. Kyseessä taitaa olla samanlaisesta ilmiöstä, jossa roskakorin päälle laitetaan minikokoinen koripallokori ja siihen yritetään osua joka kerta kun roskikseen laitetaan jotain. Tylsyyden välttelystä siis. Taidan olla ikävä ihminen, kun en oikein piittaisi luokassa sujahtelevista vaahtokuminuolista samalla kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Minulla on oikeastaan ikävä tiettyä sotilaallisuutta, tai oikeastaan sellaista tervettä sisäistä ylpeyttä omasta joukosta, sen tekemisistä ja saavutuksista. Sellainen loistaa FüAkBw:ssä poissaolollaan. Ylpeyttä ja sotilaallisuutta kyllä on, mutta se tuntuu ontolta ja päälleliimatulta verrattuna suomalaiseen.
Torstaina päivän piti alkaa ohjatulla liikuntakoulutuksella. Paikalle ilmaantui kahdesta luokasta, joiden kirjavahvuus on yhteensä 32 kuintenkin vain kokonaiset 6 henkilöä, joten saimme liikunnanopettajalta vapaat kädet valita lajin. Valituksi tuli sulkapallon kaksinpeli, jossa erän voittajapari sai pysyä kentällä. Odottavat tekivät jotain omaehtoisesti kentän laidalla. Pelistä tuli parempi kuin osasin odottaa ja kaikki saivat hien pintaan.
Ryhmätyössä jatkettiin "operaation" perusrakenteen osien kuten tavoitetilan ja operaatiolinjojen määrittelyä. Kiirastorstai oli määritetty lyhyemmäksi päiväksi ja se loppui yhden kurssilaisen jäähyväistilaisuuteen klo 12. Viime viikollakin oli muuten yhteinen tilaisuus, silloin ylennettiin yksi kurssilainen everstiluutnantiksi. Tunteellisten jäähyväisten jälkeen kurssi lähti tahoillensa pääsiäisen viettoon.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

328.-332. päivä

Joint Endeavour I -hajoituksen toinen viikko alkoi maanantaina kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Työn painopisteenä oli MAB:n eli Mission Analysis Briefin viimeistely. Suomeksi sen nimi taitaa olla operaation perusrakenteen esittely. Esittely pidettiin lounastauon jälkeen. Viikon teema on toimintavaihtoehtojen laatiminen komentajan päätöksentekoesittelyä varten, joka pidetään perjantaina.
MAB kesti suunnitellusti puolitoista tuntia. Kun n. sadan henkilön esikunnan lähes viikon työ tiivistetään 90 minuuttiin, on esityksen sisältö luonnollisesti pelkkää painavaa asiaa. Puhuijia on reilusti toistakymmentä ja jokaisen mielestä oma asia ja aihepiiri on se kaikkein tärkein. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jotta ei tulisi vahingossakaan kysyttyä asioita jotka on jo mainittu. Tietenkään kukaan ei pysty keskittymään täydellisesti koko 90 minuuttia, ei edes komentaja, jolle esitys pidetään. Loogisena seurauksena on, että kukaan ei kysy mitään, korkeintaan nyökyttelee hyväksyvästi. Komentajalla on sentään se etu puolellaan, että hän voi halutessaan keskeyttää esityksen ja pyytää tarkennuksia. Esitysten jälkeen löytyy yleensä kuitenkin aina joku innokas kouluttaja, joka välttämättä haluaa oikaista jonkun väärinkäsityksen. Tällä kertaa sen puheenvuoron piti komentaja B. MAB:n jälkeinen opetuskeskustelu venyi suunniteltua pidemmäksi. Keskustelu sisälsi pääosin kehuja, jotka mielestäni oli perusteltuja, sillä esikunta oli tehnyt hyvää työtä. Erityisesti TOPFAS-sovelluksen käytössä oli kuulemma tehty suuria edistysaskeleita verrattuna aiempiin kursseihin. Suunnitelmia kehuneilla opettajilla on myös vertailupohjaa, sillä samaa harjoitusta ja skenaariota on kuulemma pyöritetty jo vuosia.
Päivän päätteeksi operaatioanalyysiosasto piti oppitunnin siitä, miten heidän tietokoneavusteisia operaatioanalyysityökaluja voi hyödyntää operatiivisessa suunnittelussa ja arvioinnissa. Ääneen pääsi viisi tai kuusi eri henkilöä, joista jokainen toimii oman analyysiohjelmansa pääkäyttäjänä ja kouluttajana. Esimerkiksi eräällä ohjelmalla pystyi laskemaan joukkojen keskityskuljetusten aikatauluja minuutin tarkkuudella. Toisella taas piirrettiin käyriä erilaisista kehitystrendeistä hyvinkin abstrakteilla alueilla, kuten hallinnon tehokkuus tai
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Viime viikolla kirjoitetut harjoitusesseet palautettiin ja niissä olleista virheistä keskusteltiin ja tehtiin harjoituksia. Tunnin päätteeksi katsottiin jakso brittiläistä sotilasaiheista komediaa.
Harjoituksen esikuntatyö jatkui toimintavaihtoehtojen laadinnalla. Tiedustelutoimiston tehtäväksi tuli laatia monimutkaisen skenaarion kolmelle tärkeimmälle vastustajalla todennäköisin ja vaarallisin toimintavaihtoehto riskianalyyseineen. Samalla tiedustelutoimisto teki jo valmisteluja seuraavan viikon sotapeliä varten. Minut käskettiin tukemaan omien joukkojen toisen toimintavaihtoehdon laadintaa tiedustelutoimiston edustajana. Lounastauolla kävin uimassa pitkästä aikaa, ja ehdin jopa syömäänkin sen jälkeen.
Toimintavaihtoehtojen laadinta alkoi ratkaisukohtien ja niihin liittyvien vaikutusten ja toimenpiteiden järjestelyllä. Ensin ne lajiteltiin vaiheisiin, sitten maantieteellisesti, minkä jälkeen taas vaiheittain. Toiminta oli melko kaoottista, sillä jo alussa todettiin että aikaa on käytettävissä melko vähän. Harjoituksen johtaja eversti V. tosin totesi joka-aamuisessa harjoituspalaverissaan, että ajankäyttösuunnitelma vastaa melko tarkasta Naton esikunnissa todellisuudessa käytettäviä aikoja. Ainoana erona on, että JFC:ssa pyörii suunnitteluprosessin ympärillä valtava lauma asiantuntijoita ja erilaisia analyytikoita ja eksperttejä.
Kaottisuuden tunnetta lisäsi se, että molempien toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät toimivat samassa tilassa. Tiloissa on käytettävissä kätevät väliseinät, mutta jostain syystä näitä ei haluttu käyttää. Kun yhdessä ja samassa luokassa sitten työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä, joista tusinan verran puhuu päällekkäin, usein vieläpä englantia ja saksaa sekaisin ja päällekkäin, voi seuraaminen olla suomalaiselle hiukan haastavaa. Osa suunnitteli kartalla, osa paperilla, toiset perinteisesti PowerPointilla ja toiset modernisti TOPFAS:lla. Mikäli minut olisi määrätty osastopäälliköksi, olisin ensimmäiseksi laittanut työergonomian ja perusasiat kuntoon: väliseinät kiinni, pöydät järkevästi ja valkotaulut niin että kaikki näkevät ne. Perusteasiakirjat olisin heijastanut seinälle ja sitten jakanut suunnitteluryhmälle jotain tehtäviä tunnin ajaksi, esim. ratkaisukohtien tai aikatekijöiden pohtimista niin, että olisin itse voinut laatia työsuunnitelman. Sen jälkeen olisin toimintavaihtoehdon omistajana (COA owner) laatinut suunnitteluperusteiden pohjalta alustavan operaatioajatuksen, jonka mukaan itse toimintavaihtoehto on paljon helpompi laatia - sen sijaan että alkaa kiivetä takaperin puuhun. Näin siis täydellisessä maailmassa ja jälkiviisaana. Parannettaviin perusasioihin kuuluisi myös virvokkeet ja välipalat, mutta näiden järkevä järjestäminen näinkin isoon harjoitukseen tuntuu olevan täysin ylivoimainen tehtävä. Sotilaskotia on ikävä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella. Tällä kertaa sain selville opettajan nimen: D.B. Sotahistorian luentosarjan aihe on nyt tarkentunut: se käsittelee poliittista historiaa. Tarkoituksena on käsitellä Saksan politiikalle keskeisiä aatesuuntauksia ja ideologioita, kuten liberalismia, konservatismia ja sosiaalidemokratiaa, ja laittaa näiden suurten käsitteiden ympärille vähän konkretiaa. Luentosarjan keskeinen opetusmenetelmä tulee olemaan opetuskeskustelu. Luennoitsija kertoi haluavansa keskustella mm. siitä, miksi sosiaalidemokratia on Saksassa ja koko Euroopassa kriisissä ja demaripuolueiden kannatus on pudonnut jonnekin 20 ja 10 %:n väliin. Luentosarjan näkökulma on tietenkin Saksan sisäpolitiikassa.
Nykyisten kaltaisen puolueiden lähtökohdat luotiin vuoden 1848 vallankumouksissa Euroopassa. Ensimmäisenä poliittisena liikkeenä ehtivät järjestäytymään liberaalit. Liberalismin lähtökohtana oli syntymäoikeuden sekä luokkien ja säätyjen poistaminen yhteiskunnasta. Etenemisen tuli perustua yksilön kyvykkyyteen. Saksan puoluekentässä liberaalipuolue FDP on pysynyt melko pitkään. Alussa se oli ikään kuin kolmas vaihtoehto SDP:lle ja CDU/CSU:lle. Vihreät perustettiin vasta 1980 ja se pääsi liittopäiville 1983. Vasemmistopuolueita ei Länsi-Saksassa varsinaisesti ollut ja yhdistyneeseen Saksaan se syntyi vasta DDR:n valtapuolueen perinnön päälle. Saksassa ei myöskään ole ollut merkittäviä oikeistopuolueita ennen AfD:n nousua. Luennon lopuksi keskusteltiin liberalismin aatteen ja käsitteen sisällöstä sekä liberalismin historiasta Saksassa.
Harjoitusesikunnassa jatkui toimintavaihtoehtojen suunnittelu tavanomaiseen tapaan, joskin astetta kiivaammin kuin aikaisempina päivinä. Toimintavaihtoehdot esitellään komentajalle esikunnan tarkastuksen yhteydessä seuraavanan päivänä ennen lounastaukoa. Tätä tarkastelutapaa nimitetään termillä "boardwalk" ja siinä esittelijä sekä kuulijat pysyvät seisaallaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suomailaistyylinen tilanneselostus tarkastamaan tulleelle esimiehelle, vaan kierros on valmisteltu. Boardwalk vaikuttaisi olevan jonkinlainen esittelyn ja tilanneselostuksen välimuoto. Keskusteltuani boardwalkista esittelytapana sain kuulla arvion, että se kuuluisi Naton toimintakulttuuriin. Tämä oli kuitenkin vain arvaus.
Torstaina päivä alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli uintikuntosuoritukset, joista tein 25 metrin pikauinnin aikaan 15 sekuntia ja 800 metrin kestävyysuinnin aikaan 16 minuuttia. Molemmat alittavat kirkkaasti kiitettävän (Gold) rajan.
Harjoituksen esikuntatyöstä ei oikeastaan ole erityistä kerrottavaa. Toimintavaihtoehtojen esittely meni hyvin, kuinkas muuten, ja tiedusteluosastolla jatkuivat seuraavan viikon sotapelin valmistelut. Tauolla kävin parin opiskelijakollejan kanssa mielenkiintoisen keskustelun Venäjän tulevaisuudennäkymistä ja operaatiotaidosta. Näkymät ovat huolestuttavan pessimistiset, eikä enää voi pitää lainkaan varmana, että rauha säilyisi meidän tulevan virkauramme ajan (n. 15 - 20 vuotta). Sen verran monet signaalit viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Perjantain esikuntatyöskentely keskittyi siihen, että toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät tarkastivat marssiaikataulun, jonka operaatioanalyytikot olivat laatineet edellisen illan aikana. Tämä aikataulukko ei luonnollisestkaan kattanut vastustajan joukkoja, joten tiedusteluosastolle ei jäänyt paljonkaan tehtävää. Muilla osastoilla sen sijaan arveltiin, että perjantaille suunniteltu palvelusaika ei välttämättä riittäisi taulukkojen tarkastamiseen. Sen takia koko kurssilta kysyttiin, kuka olisi valmis jäämään viikko-ohjelmassa ilmoitettua pidempään palvelukseen. Itselläni oli suunniteltua muuta ohjelmaa, joten ilmoitin olevani käytettävissä viikko-ohjelman puitteissa. Tässä kohden on mielestäni selvä kulttuuriero Suomeen verrattuna. Suomessa harjoitus jatkuu kunnes se päättyy, eikä henkilöiden vapaaehtoisen käytettävyyden perään tarvitse kysellä. Toisaalta viikko-ohjelmaan merkittyjä aikoja ei lähdetä yhtä helposti venyttämään. Tällä viikolla meni monella useana päivänä pidempään kuin klo 17:ään.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen harjoitusviikko: melko kaoottinen ja hektinen, mutta ei kuitenkaan liian työntäyteinen, ainakaan omalla kohdallani. Olisin voinut osallistua aktiivisemmin, mutta toisaalta isossa esikunnassa on hyvä pysyä lestissään. Jos töitä lähtee ehdoin tahdoin haalimaan niin niitä saa kyllä tehdä maailman tappiin asti - isoista esikunnista eivät työt tekemällä lopu.

302. - 306. päivä

Maanantai aloitti uuden, kahden viikon mittaisen opintojakson "operatiivinen johtaminen II". Tämä opintojakso on osa neljän opintojakson tai harjoituksen pakettia, joka jatkuu pitkälle huhtikuun puolelle. Pakettiin kuuluu siis tämä operatiivinen johtaminen II, ja sitä seuraa harjoitus Joint Endeavour I, joka kestää kolme viikkoa. Näiden väliin mahtuu kuitenkin opintomatka Brysseliin ym. Harjoitusta seuraa viikon mittainen opintojakso "operatiivinen johtaminen III", ja sitä taas harjoitus Joint Endeavour II (kaksi viikkoa). Kun tämä on saatu päätökseen, ollaan siis jo melkein vapun tienoilla.
Harjoitukset toteutetaan osittain hyödyntämällä Naton TOPFAS-sovellusta. Se on tietokonepohjainen sotilasoperaatioiden suunnittelun ja analyysin työkalu. Kaikki eivät sitä kuitenkaan pääse käyttämään, vaan kurssilta pikakoulutetaan järjestelmän käyttäjiksi parisenkymmentä opiskelijaa. Minua ei valittu näiden joukkoon, mikä saattaa ehkä johtua siitä, että Suomi ei ole liittouman jäsen. Toisaalta se voi olla pelkkää sattumaa. Harjoituksessa käytetään jo edeltävältä viikolta tuttua CERASIA-skenaariota, joka sijoittuu keski-Afrikkaan.
Koko kurssin opetussuunnitelmaan tämä opintojakso- ja harjoituspaketti nivoutuu siten, että siinä on tarkoitus yhdistää ja soveltaa aiemmin COPD-opintojaksojen sekä puolustushaarajaksojen aikana opittua. Kaikki tapahtuu siis koko kurssi yhdessä eli yhteisoperaationa (joint), jossa puolustushaarat harjoittelevat käyttäen samaa tilannetta.
Johdantoluennon piti operaatiotaidon laitoksen johtaja eversti V. Käytännön järjestelyistä puhui komentaja K. Seuraavaksi oli opintojakson johdantoluento (tai "keynote", kuten sanonta kuuluu). Sen piti professori N.B. Lontoon King's Collegesta. Luennon otsikko oli operaatiotaidon evoluutio. Luennon ensimmäinen osa käsitteli aihetta historian alusta vuoteen 1945 saakka, ja toinen osa toisesta maailmansodasta nykypäivään. Hän piti luentonsa englanniksi ja se oli oikein viihdyttävää kuultavaa. Valitettavasti sisällöltään se oli melko ohut ja käsitellyt asiat minulle varsin tuttuja jo Santahaminan opinnoista. Mielenkiintoista oli se, että luennoitsija korosti Neuvostoliiton sotataidon korkeaa tasoa. Tämäkin on suomalaisille tuttua, mutta aihe nousee minun kokemukseni mukaan harvemmin esiin länsimaisten sotataidon tutkijoiden esityksissä.
Iltapäivällä oli luento Saksan kansallisen huollon järjestelyistä. Tämän ajan kansainväliset opiskelijat kokoontuivat viimeistelemään kansakuntien illan järjestelyitä, joka on seuraavan viikon torstaina. Jo nyt voin todeta, että juhlista on tulossa ikimuistoiset.
Tiistaina tehtiin pakollisia, vuosittaisia kuntosuorituksia (IGF, Individuelle Grundfertigkeiten. Suomeksi puhutaan PAK- eli pakkisuorituksista, joka tulee siitä, että ne on määritelty pysyväisasiakirjassa (PAK). Niitä ei tosin enää ole, vaan nykyään puhutaan normeista. Normisuorituksista ei ymmärrettävistä syistä silti puhuta.) Kurssi oli jaettu erilaisiin ryhmiin, jotka suorittivat eri rasteja. Ampumaradalla oli myös eriävät ammunnat niille, joille on koulutettu uusi ampumaohjelmisto (NSAK eli Neues Schießausbildungskonzept). Minulle sitä ei tietenkään ollut koulutettu, joten ammuin perusammunnan 5 patruunaa pistoolilla kolmeen tauluun ilman aikarajaa. Tulos oli 5/3: viisi osumaa, vähintään yksi kaikissa kolmessa taulussa eli kiittettävä (Gold). Itse ammunta kesti n. 20 sekuntia, mutta ampuradalla vietettiin n. kaksi ja puoli tuntia. Se ei haitannut, sillä sää oli pitkästä aikaa kirkas pakkanen oli kuivattanut kuralammikot. Tarjolla oli myös hodareita, makeisia ja juomia omakustannehintaan.
Ampumaradan jälkeen vuorossa oli suojelukoulutus ja henkilökohtaisen suojanaamarin käytötaidon tarkastus. Suojanaamari pitää saada päähän tiivisti yhdeksässä sekunnissa. Olisin mieluusti osallistunut harjoitteluun, mutta minulla ei ole henkilökohtaista suojanaamaria täällä mukana. Harmittava virhe, olisi pitänyt ajatella etukäteen ihan omilla aivoilla, vaikka kutsukirjeessä ei puhuttukaan muusta kuin maastopuvusta. Taisteluvarustuksesta ja kunnon repusta ei olisi ollut mitään haittaa, päinvastoin.
Kolmantena suorituksena oli marssi. Perussuoritus on 6 km:n marssi alle 60 minuutissa, joka tälläkin kertaa oli ohjelmassa. Marssi pitää suorittaa vähintään 15 kg painavan repun kanssa. Pakollisen perussuorituksen lisäksi mahdollisia suorituksia ovat 9 km:n marssi 90 minuutissa tai 12 km:n marssi 2 tunnissa. Näitä ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa. Marssireitti kulki läheisillä jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylillä. 6 km/h keskinopeuden säilyttäminen repun kanssa on melko helppoa kovalla ja tasaisella alustalla. Jalkaa joutuu kuitenkin laittamaan toisen eteen siinä määrin reippaasti, että repun ja kenkien on syytä olla mukavat.
Päivän päätteeksi yritin ratkoa koululta lainaamassani kannettavassa ilmenneitä tietokoneongelmia. Sähköposti ei toiminut ja päivitykset eivät latautuneet. Etätuki ei auttanut, joten jouduin viemään koneeni uudelleen asennettavaksi.
Keskiviikkona jatkuivat luennot operatiivisen suunnittelun perusteista. Aamupäivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat kuitenkin kansainvälisille opiskeijoille eriytyvää ohjelmaa, joka sisälsi seuraavan viikon tilaisuuden valmisteluja. Aamupäivän luento käsitteli YK:n rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden erityispiirteitä ja sen piti lihava eversti, jonka nimi meni minulta ohi. Hän korosti YK:n operaatioissa sotilaallisen pilarin olevan vain yksi osa operaatiota ja koordinoinnin muiden pilareiden kanssa olevan ensiarvoisen tärkeää. YK-peraatioiden ylin auktoriteetti on aina siviilillä ja mukana on aina useita valtioita. Nämä aiheuttavat usein haasteita ja sopeutumisvaikeuksia sotilasorganisaatioissa.
Iltapäivän luennot käsittelivät kriisinhallintaoperaatioiden lääkintää sekä logistiikkaa ja voimien keskittämistä. Pitäjinä toimivat entuudestaan tutut koulun opettajat. Lääkintää käsittelevässä luennossa ei ollut juuri mitään uutta tai muistiin kirjoittamisen arvoista. Logistiikan opettaja on oman alansa huippuasiantuntia eversti B., joka opetti omaa luokkaani jo aiemmin COPD-opintojaksossa. Hän osasi jälleen esittää asiansa kiinnostavasti. Logistiikka ei tue operaatioita, vaan logistiikka on oma operaationsa jo aivan itsessään. Logistikkojen tuli olla mukana suunnitelmien tekemisessä, eikä vain vastata vaatimuksiin. Logistiikka vie aikaa, joten ennakointi on välttämätöntä. Mikään ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, joten logistikolla on aina oltava vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tarkemmin ajatellen tämänkin luennon sisältö oli pitkälti saman vanhan kertaamista. No, sehän se on opintojen äiti. Tietokoneeni uudelleen asennus ei ollut vieläkään tullut valmiiksi.
Torstai alkoi liikunnalla ja aiheena oli funktionaalinen kuntopiiri oma keho vastuksena. Sen veti uusi, nuori liikunnanopettaja. Kuntopiiri oli niin perusteellisesti valmisteltu, johdettu ja ohjattu, että varsinaiselle treenille jäi aikaa vain alle 20 minuuttia. Suihkun jälkeen ehdin juuri ja juuri hakemaan ja testaamaan tietokoneeni, ja se näytti taas toimivan.
Aamupäivän luento käsitteli sotapelaamisen teoriaa ja käytäntöä. Luennoitsijan nimi meni minulta taas ohi. Uutena elementtinä jo tutuksi tulleiden sotapelien järjestelyiden päälle tuli Naton käyttämän TOPFAS-sovelluksen antaman mahdollisuudet. Verratessani luennolta saamani kuvaa sotapelien järjestelyistä täällä siihen, mitä sain oppia Maanpuolustuskorkeakoululla voin todeta, että Suomessa asiat ovat varsin hyvällä mallilla, vaikka asia on meillä varsin uusi. Täällä käytettävä ohjesääntö on jo yli kymmenen vuoden takaa. Suomessa sotapelaamisen kulttuuri ei ole yhtä pitkä. Luentonsa lopuksi totesi että sotapelaaminen vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta sen tulokset voivat olla yllättävänkin palkitsevat.
Lounaan jälkeen oli perehdytys viikon kuluttua toteutettavan euroopanmatkan järjestelyihin. Matka toteutetaan ryhmissä, jotka yhteisten Brysselin ja Naton päämajan osuuksien jälkeen hajaantuvat eri ilmansuuntiin. Kohteita ovat ainakin Pariisi/Lontoo, Hollan/Norja, Baltian maat, Israel, Portugali, Wien ja Budapest, Italia sekä Afrikka. Itse päädyin ryhmään joka suuntaa Pariisiin ja Lontooseen. Ranskan ja Iso-britannian yhteysupseerit luennoivat omien maidensa asevoimista ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä perustietoja varmasti päästään syventämään matkan aikana.
Perjantaina syvennettiin CERASIA skenaarioon, ensin kootusti isossa auditoriossa ja sitten luokittain. Sitä ennen kuitenkin komentaja K. kertasi käytännön järjestelyt, ja komentaja B. päivitti seuraavan viikon valinnaisten seminaarien tilanteen. Seuraavalla viikolla on siis tarkoitus valmistautua tuleviin kahteen harjoitukseen eri seminaareissa. Nämä jakautuvat osin käsketysti esikunnan osastoittain ja osin oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi TOPFAS-järjestelmän
käyttäjille annetaan pikakoulutus järjestelmään. CERASIA-esityksen piti komentaja K.
Luokkakoossa luimme ensin skenaarioperusteita n. tunnin ajan, minkä jälkeen laadittiin ryhmätyönä konfliktipuu (syyt ja seuraukset) ja konfliktikartta (toimijoiden keskinäiset suhteet). Opetusta johti eversti V. Kokonaisuutena viikko oli tavanomainen yhdistelmä luentoja ja keskusteluja, joiden lomaan oli onneksi varattu vähän tavanomaista enemmän aikaa itseopiskelulle.

293. - 297. päivä

Maanantai aloitti uuden kahden viikon mittaisen opintojakson, joka kuitenkin jatkaa Berliinmatkalla aloitettuja teemoja. Ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin opiskellaan perusteita ja skenaariota perjantaina alkavaa peliä varten. Peli kestää toisen viikon torstai-iltaan asti, ja jälkimmäisen viikon perjantai on vapaa. Pelin tai suunnitteluharjoituksen aiheena on poliittisen tason kokonaisvaltainen päätöksenteko kriisiin liittyen. Tarkoituksena on, että osallistujat tietävät poliittisen tason päätöksenteon keskeiset toimijat ja näiden toimintatavat sekä ymmärtävät toimijoiden keskinäiset suhteet. Liikutaan siis valtio- ja ministeriötasolla. Näin ollen voisi sanoa, että Berliininreissu oli eräänlainen tutustumismatka tai maastontiedustelu niihin paikkoihin, joissa tämä suunnitteluharjoitus toteutetaan. Tosin harjoitus tapahtuu jälleen kerran mielikuvitusmaailmassa nimeltään CERASIA, joka on samalla myös harjoituksen nimi. Tähänkin kuvitteelliseen skenaarioon on määrä tutustua tämän valmistavan viikon aikana. Itse harjoitukseen tulee mukaan ulkoministeriön diplomaattikurssin opiskelijoita, joita tapasimme Berliinissä edeltävän viikon keskiviikkona.
Johdantoluennon opintojaksoon ja harjoitukseen piti eversti A.B. Hän piti kansainvälisille opiskelijoille yhden perehdytyluennon aivan kurssin alussa. Tuosta ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että hän käyttää kävelykeppiä ja se, että hän liikuttui kyyneliin puhuessaan Saksan historiasta.
Ensimmäisen perusteluluennon piti professori J. Hänen esityksenä näkökulma oli, että Saksan ulkopolitiikan peruskivet eli demokratia, sopimusten noudattaminen ja vapaa talous ovat viime vuosina kaikki joutuneet jonkinlaiseen kriisiin. Hän esitti, että maailma ei ole palannut uuteen kylmään sotaan, vaikka tilanne voisi päällisin puolin siltä näyttää. Uusi asetelma on paljon kaoottisempi ja vaikeammin ennustettavissa oleva. Syyksi tälle luennoitsija esitti lukuisia tekijöitä, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittymisen ja big datan, maailman tämänhetkisen moninapaisuuden yhdistettynä verkostoitumiseen ja keskinäisriippuvuuteen, sekä liberalismin ongelmista aiheutuneet ideologiset syyt. Euroopalle hänen ennusteensa oli melko synkkä, sillä Eurooppa ei jostain syystä ole ymmärtänyt digitalisaation ja tiedon merkitystä strategisena valtaresurssina, vaan on tässä suhteessa selvästi menettänyt johtoasemansa globaalissa pelissä. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että ajalla ja paikalla ei enää ole merkitystä. Reagointinopeuskaan ei enää välttämättä tuo strategista etua. Automaation ja keinoälyn maailmassa ratkaisee se, miten tapahtumia tulkitaan ja mikä merkitys niille annetaan. Tässä julkisen mielipiteen merkitys on edelleen varsin suuri. Sitä ei enää hallitse tiedotusvälineet, vaan verkostoitunut media, mikä omalta osaltaan lisää järjestelmän kaoottisuutta. Haasteena on myös löytää ne toimijat ja joissain tapauksissa henkilöt, jossa tai jolla todellinen valta on, todellinen eliitti. Nämä eivät välttämättä ole poliitikkoja, ylimpiä johtajia tai instituutioita, vaan esimerkiksi avustajia tai yrityksiä. Tämä on omalta osaltaan johtanut representaatiokriisiin eli siihen, että poliitikot eivät enää edusta kansan mielipideilmastoa.
Luento oli varsin korkealaatuinen ja syvältäluotaava. Esimerkki tästä oli vertaus raamattuun: Epäilevä Tuomas sanoi, että hän uskoo vain jos näkee. Goethe totesi, että Tuomas oli väärässä, sillä asia on päinvastoin: vain sen minkä uskoo voi nähdä. Vasta tieto (tai uskomus) mahdollistaa näkemisen: puu on vain puu, ennen kuin tietää sen olevan tammi, leppä, lehmus tai pyökki.
Seuraavan luennon pitäjä oli eräs Saksan kokeneimmista YK-virkamiehistä, tohtori W. W.-W., joka on työskennellyt erilaisissa YK:n kansainvälisissä tehtävissä yli 30 vuoden ajan. Hän aloitti luentonsa korostamalla YK:n poliittista luonnetta. Päätöksenteko YK:ssa tapahtuu useilla tasoilla, joista ylimpiä ovat yleiskokous, pääsihteeristö ja turvallisuusneuvosto. YK:n poliittista luonnetta korostaa se, että asiat on esiteltävä diplomaattisesti ja että päätökset ovat usein vesittyneitä kompromisseja, joilla on vain vähän suoria tai nopeita vaikutuksia. Päätöksenteko on sirpaloitunutta, mikä osin selittää YK:n operaatioiden tehottomuutta esim. verrattuna Naton operaatioihin. YK:lla on yli 100 000 sotilasta eri tehtävissä, mutta näiden ylin komentaja on rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri, joka on siviili. Tällä on sotilasneuvonantaja, joka on YK:n korkea-arvoisin sotilas. YK:n operaatoita johtaa yleensä erityislähettiläs. Tälle tehtävälle on tyypillistä, että vastuuta on runsaasti ja valtaa niukasti. YK:n organisaatio ja auktoriteetti eivät yksinkertaisesti tue sitä, että operaation mandaatti voitaisiin panna täytäntöön. Osallistuvat valtiot, organisaatiot ym. eivät yksinkertaisesti luovu omasta auktoriteetistaan ja jättävät huomiotta operaation määräykset, mikäli nämä ovat ristiriidassa omien intressien kanssa. Minusta oli merkillepantavaa, että kolme vuosikymmentä järjestöä palvellut asiantuntija puhui näinkin kielteiseen tai ehkä pikemminkin realistiseen sävyyn YK:n johtamisrakenteista ja käytännöistä. Hänen mukaansa järjestön tavoitteiden ja todellisuuden välillä on jyrkkiä ristiriitoja, sillä käytännössä YK:n toiminta perustuu usein jäsenvaltioiden hyvään tahtoon (eli intresseihin). Vaikuttaisi siis siltä, että kokemus YK:sta vahvistaa reaalipoliittista katsantokantaa maailmanjärjestelmään.
Lounaan jälkeen luennoi eversti C., joka palvelee Naton päämajassa. Hänen luentonsa aihe Naton päätoksentekojärjestelmä ja Naton päämajan rajapinnat Saksan päätöksentekoelimien ja Saksan intressien kanssa. Natossa tilanne on samansuuntainen kuin YK:ssa, eli intressejä on moneen suuntaan. Erot ovat kuitenkin ratkaisevat Naton eduksi. Jäsenmaita on vain 29, yhteisen puolustuksen intressi on yhteinen, ja järjestö noudattaa (tietyin reunaehdoin) sotilaallista organisaatiorakennetta ja kuria. Saksaa pidetään luennoitsijan mukaan Natossa luotettavana tiimipelurina, joskin sen sitoutuminen ja ponnistelut yhteiseen puolustukseen on joskus asetettu kyseenalaisiksi. Luennoitsijan selostuksen perusteella päätösten valmistelu Naton esikunnassa vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta. Näin sen on tietenkin oltava, jotta 29 maan yhteisestä prosessista syntyisi tuloksia ensinkään.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Todettiin, että meillä on n. 12 kokoontumiskertaa jäljellä ennen SLP-kokeita heinäkuun alussa (Standardised Language Profile). Kokeissa tähtäämme tasolle 4 eli ylimmälle tasolle. Tulevilla tunneilla koetta varten tullaan harjoittelemaan, ainakin kuuntelua, kirjoittamista ja tekstinymmärtämistä. Keskustelua herätti edellen se, että kokeessa ohjeet ovat saksaksi, mikä aiheuttaa ei-saksankielisille opiskelijoille mahdollisesti ongelmia. Tämä kuitenkin kuulemma kompensoidaan kokeessa jotekin kansainvälisille opiskelijoille.
Päivän ensimmäinen luento käsitteli CERASIA-harjoituksen skenaariota ja sen piti eversti A.B. En voi sille mitään, että minua jotenkin tökkii nämä fantasiaskenaariot. Ne ovat jotenkin niin hirvittävän suppeita, mutta toisaalta niiden opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa itse asialta. Täytyy vaan asennoitua harjoitukseen eräänlaisena roolipelinä (don't fight the setting!) ja pelata niillä korteilla mitkä on jaettu.
Seuraavat luennot käsittelivät johtamisprosessien ja -kulttuurien eroja eri ministeriöissä ja niiden pitäjinä toimivat ministeriöissä palvelevat yhteysupseerit. Ensimmäisenä ääneen pääsi everstiluutnantti J.B., joka palvelee ulkoministeriössä. Hän korosti johtamiskulttuurien eroja, jotka tulevat esiin jo kielen tasolla: sotilaat puhuvat paljon suoremmin. Muita suuria eroja ovat konsensusperiaate sekä (puutteelliset) ihmisten johtamisen taidot. Hänen sanomansa oli, että upseerina on vaikea sopeutua monimutkaisempaan ja monilta osin huonompaan johtamiskulttuuriin, mutta yhteysupseerina tälle ei ole vaihtoehtoja. Upseerin tehtäviä ulkoministeriössä on toistakymmentä.
Seuraavaksi kehitysyhteistyöministeriön yhteysupseeri M.A. esitteli yhteysupseerin elämää. Ministeriö on yksi liittovaltion pienimmistä, mikä tekee tunnelmasta välittömän ja hierarkiasta matalan. Ministeriön vajaata kymmentä sotilasasiantuntiaa kuunnellaan ja arvostetaan. Heidän roolinsa on toimia neuvonantajina kriiseihin ja konflikteihin liittyvissä sotilaallisissa kysymyksissä.
Lounaan jälkeen luennoi komentaja H.Z., joka palvelee Saksan pysyvässä edustustustossa EU:ssa. Siellä palvelee 5 sotilasta, joista 3 on upseereita. Määrää ollaan kuitenkin lisäämässä kolmella esikuntaupseerilla. Euroopan unioni ei voi toimeenpanna siviili- tai sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita unionin alueella, vaan yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan (tai turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) työkalupakissa nämä on tarkoitettu käytettäväksi unionin ulkopuolella. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksessa, joka on EU:n ja täten myös YUTP:n "perustuslaki". Tämä oli minulle uusi tieto ja se asettaa Suomen haikailut EU:n yhteisestä puolustuksesta kokonaan uuteen valoon. Comprehensive approach on nykyään jo vanhentunut käsite, se on korvattu käsitteellä Integrated approach, joka sisältää myös aikaulottuvuuden (ennakkovaroitus, valmius, jne.). Esitys oli hyvin ammattitaitoinen ja sisälsi hengästyttävän määrän tosiasioita, väitteitä ja vastaväitteitä mm. eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Osa argumenteista oli minulle entuudestaan tuttuja, osa uusia. Luennoitsija oli kuitenkin oman kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella sitä mieltä, että EU:n yhteisiä puolustusvoimia ei tule olemaan olemassa. Lisäksi Euroopan puolustus ei tule olemaan mahdollista ilman yhdysvaltoja. Tästä keskusteltiin.
Keskiviikon esimmäiset tunnit oli varattu luokanvalvojalle, mutta hän ei näitä tarvinnut. En kuitenkaan päässyt käyttämään niitä esim. liikuntaan, sillä kevään mittaan toteutettava tutkimusvaihe (Studienphase) työllistää jo viime vuoden puolelta alkaen. Projekti toteutetaan isomman ryhmätyön muodossa, ja työryhmän johtajaksi nimetty saksalainen kollega H.F. haluaa tietenkin valmistella tehtävää hyvissä ajoin. Pyrin luonnollisesti suhtautumaan näihin kurssikaverien pieniin tehtäviin aina myönteisesti ja olemaan hyvä alainen. Joskus kuitenkin harmittaa, kun tapaamisia ja pikapalavereja halutaan pitää ennen opetuksen alkua esim. klo 07 tai 07.30, ja vieläpä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se olisi ihan ok, mikäli minulla olisi kurssimajoitus koululla kuten valtaosalla kollegoista. Minun matka-aikani koululle, virkapukuun vaihto ja siirtyminen luokkarakennukseen vie kuitenkin yleensä vähintään puoli tuntia, mikä ei aina mahdollista nopeita, suunnittelemattomia liikkeitä.
Ryhmätyöpalaverin jälkeen lähetin opinnäytetyöni sähköisenä versiona kiitosten kera niille huhtikuussa haastattelemistani henkilöistä, joiden sähköpostiosoitteet minulla oli tiedossa. Työn palautin varsinaisesti maanantaina n. puolitoista viikkoa ennen määräaikaa (31.1.). Työ piti palauttaa tulostettuna kolmena kappaleena ja sähköisenä cd-rompulla(!), mutta minä palautin sen muistitikulla. Opinnäytetyön ohjeistus oli muutenkin niin väljä ja ylimalkainen, että se herätti paljon tulkintaa ja erilaisia versioita. MPKK on selvästi FüAkBw:tä parempi kaikessa mikä tutkimukseen liittyy, ainakin opiskelijan näkökulmasta. Opetushenkilöstön akateemisessa pätevyydessä puntit saattavat olla paremmin tasan, ja joissain asioissa (joskin harvoissa) FüAkBw saattaa jopa olla MPKK:a edellä.
Päivän ensimmäisen luennon piti eversti S. aheesta puolustusministeriön työjärjestys ja päätöksentekojärjestelmä. Saksan puolustusministeriö on kuten todettu eräänlainen yhdistelmä Suomen pääesikuntaa ja puolustusministeriötä, kuitenkin ilman operatiivisen ja taktisen johtamisen elementtejä kuten tilannekeskusta, ym. Minulle ei oikeasti ole vielä selvinnyt, missä Bundeswehrin tilannekuva kootaan ja kuka päivittäistä toimintaa tai esim. valmiuden tehostamista tai kohottamista johtaa. Valitettavasti tämäkään luento ei tuonut tähän minulle ymmärrettvää vastausta. Jotenkin tuntuu siltä, että Bundeswehrin ei anneta hoitaa omaa tonttiaan eli sotilaallista turvallisuutta, vaan siihen on kaikilla jotain sanomista. Onko tämä sitten saksalainen näkemys ns. comprehensive approachista tai kokonaismaanpuolustuksesta, mutta kovasti sekavaa, byrokraattista ja hierarkkista tuntuu olevan. Luennoitsija korosti sitä, että järjestelmässä liittolaisten hankkiminen on äärimmäisen tärkeää. Kokouksissa saa asiansa paljon helpommin läpi jos joku muukin on samaa mieltä. Muita tärkeitä kohtia oli ennakointi, rakenteiden tuntemus, verkostoituminen, selkeä argumentoini ja reservien varaaminen kriisitilanteita varten. Keskusteluun osallistui myös everstiluutnantti S., myöskin ministeriön poliittiselta osastolta.
Esitin kysymyksen koskien puolustusministeriön valmiutta reagoida nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Vastaus oli suppea turvallisuusnäkökohtiin vedoten, mutta tilannekeskuksen perustamista kuulemma valmistellaan kiivaasti. Sain sen käsityksen, että tästä puolustusministeriön tilannekeskuksesta tulisi samalla myös liittotasavallan halituksen tilannekeskus. Liittokanslerillahan oli jo oma pieni tilannepäivystys, kuten edeltävällä viikolla saimme kuulla. Vastauksessa viitattiin myös ulkoministeriön ja operaatioiden johtoesikunnan tilannekeskuksiin, joiden käyttö on myös mahdollista tilanteesta riippuen.
Lounaan jälkeen oli tyhjä tunti, koska luennoitsijalle oli tullut este. Aika oli määrä käyttää harjoituksen perusteasiakirjoihin tutustumiseen, mutta päätin mennä uimaan, kun kerrankin oli aikaa käyttää vapaata vuoroa. Ehdin toki myös silmäillä perusteita.
Iltapäivän päätteeksi koulun kurssien johtaja amiraali S. piti palauteskustelun Berliinin opintomatkan tiimoilta. Tässä keskustelussa opiksi nousi mm. se, millaisia kysymyksiä kannattaa esittää ja millaisia ei kannata esittää esim. puolustusministeriössä. Eniten keskustelua herätti puolustusministeriössä kuullut kommentit viimekesäisestä tapauksesta, jossa sotilas oli kuollut lämpöhalvaukseen marssilla. Keskustelu käsitteli mm. vastuuta tapahtuneesta ja siitä tiedottamista.
Torstai alkoi liikunnalla pitkästä aikaa. Liikunta oli ohjattu kuntopiiri, myöskin pitkästä aikaa, jota kevennettiin polttopallolla ja hipalla. Päivän ensimmäinen luento piti valtiosihteeri (Ministerdirektor) K. ulkoministeriöstä. Hän on kokenut diplomaatti, joka on toiminut myös YK:ssa ja rauhanvälitystehtävissä. Hänen esityksenä kuvasi ulkoministeriön työskentelyä sekä rajapintoja muihin hallintoviranomaisiin. Esitys oli varsin yksityiskohtainen ja syvältäluotaava. Luennoitsija käytti erinomaisen selkeää kieltä, mutta poliittiselle kielelle tyypillisiä monimutkaisia lauserakenteita. Luennoitsija ei esityksensä alussa kertonut luentonsa rakennetta ja tavoitteita, ja syy tälle selvisi esityksen kuluessa: niitä ei ollut, vaan esitys edusti enemmänkin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Jos pitäisi arvata sanoisin, että luennoitsija ei ollut valmistautunut esitykseensä kohdeyleisön tarpeisiin nähden, vaan tuli puhumaan pitkän ja kattavan kokemuksensa turvin ns. takki auki. Käyhän se tietysti niinkin, mutta se ei ole pedagogisesti mielekästä. Opiskelijoille siirtyvä tieto voi jäädä niukemmaksi ja ydinsanoma hukkua kohinaan kun luennoitsija valmistautumattomuuttaan siirtää liian suuren vastuun oppimisesta kuulijoille.
Luennoitsijan perimmäiset ajatukset tulivat paremmin esiin esityksen kysymys-vastaus -vaiheessa. Hän korosti, että Saksan ulkopolitiikka ja ulkopolitiikka yleensä perustuu viime kädessä arvoihin. Näitä arvoja Saksalle ovat mm. demokratia, kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, yhteistyö ja rauha. Näitä arvoja Saksa edistää EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Saksa ei koskaan toimi yksin, vaan aina monikansansallisesti tai kahdenvälisesti. Saksalaisten kollegojen kysymyksiä kuunnellessa jouduin jälleen kerran ihmettelemään, miten pitkälle sotilaat täällä ovat valmiita ottamaan kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Suomalaisessa sotilaskultuurissa sotilaallisen ja poliittisen toiminnan raja on huomattavasti selkeämpi.
Aamupäivän päätteeksi oli vielä palautekeskustelu (Nachbereitung) viikon luentosarjasta. Se meni minulta kuitenki sivu suun, sillä osallistuin vielä toiseen palaveriin kevään aikana toteutettavan tutkimusjakson ryhmätyön tiimoilta. Palaverissa meidän ryhmämme valvoja everstiluutnantti H. linjasi omat näkemyksensä siitä, mitä ryhmätyössä tulisi saada aikaan.
Iltapäivän tunnit oli varattu tulevan CERASIA-harjoituksen valmisteluun ja skenaarioon tutustumiseen. Tämä valmistautuminen toteutettiin esikuntatyön perusteiden kertaamisen muodossa ja sen johta oman D-luokkamme valvoja everstiluutnantti C.K. Tarkoituksena oli kirjoittaa määrmuotoinen muistio (Vorlage zur Information) skenaarion tiimoilta. Ensin kuitenkin keskusteltiin aamupäivän luennosta. Luennoista ja keskusteluista keskusteleminen on kuten todettua tämän lyseon pääasiallinen opetusmenetelmä.
Lyhyen ryhmätyön jälkeen skenaarion pohjalta laaditut muistiot käytiin kootusti läpi.
Perjantaina pidettiin lyhyt johdantoluento harjoituksen tiimoilta, minkä jälkeen laitettiin luokkatilat ja tietokoneet harjoituksen edellyttämään kuntoon. Harjoitus toteutetaan koulun sisäverkon SharePoint-harjoitustilassa. Harjoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti tietokoneavusteinen, sillä harjoitussivustolla ei ole oikeastaan juuri muita palveluita kuin tiedostojen jakaminen ja sähköposti. Esim. tilannekuvasovellusta tai mitään erillistä tiedonhallintajärjestelmää ei ole käytössä. Todennäköisesti tärkeimmät johtamisvälineet ovat sähköpostin lisäksi puhelin ja erilaiset palaverit, joiden pohjalta sitten laaditaan asiakirjoja. Oman alaosastoni mentorina toimii kaksi evp-upseeria, eversti E.L. ja komentaja K.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen perusviikko koululla. Luentoja, keskusteluja, englantia, liikuntaa, viikko-ohjelman ulkopuolisia ohjelmanumeroita, peruuntuneita luentoja ja viime hetken muutoksia varustukseen ja aikatauluihin. Paljon positiivistakin tietenkin oli, esim. professori J:n luento maanantaina ja se, että sain palautettua opinnäytetyön.