Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän väliin sijoittuva arkipäivä. Nämä ovat useissa liittovaltion ja osavaltioiden virastoissa vapaapäiviä, mutta eivät aina. Mitään erityistä sääntöä sille milloin tällainen välipäivä on vapaapäivä ja milloin ei en ole vielä onnistunut löytämään.
Tiistai oli vapunpäivä.
Keskiviikko oli varattu CJEX-harjoituksen harjoitusasiakirjoihin tutustumista varten. Omatoimisen opiskelun sai tällä kertaa poikkeusellisesti suorittaa itse valitsemassaan paikassa. Kansainväliset opiskelijat olivat kuitenkin järjestäneet itselleen muuta ohjelmaa, nimittäin vierailun Airbusin Hampurin tehtaalla. Siirryimme joen toiselle puolelle linja-autokuljetuksella klo 08.25 alkaen. Matka eteni yllättävän sujuvasti n. puolessa tunnissa emmekä juuttuneet ruuhkiin ennakoidulla tavalla. Perilla linja-auto jäi kuljettamaan ryhmää eri vierailukohteiden välillä. Vierailu alkoi Airbusin esittelyllä auditoriossa. Firman koko yllätti: kyseessä on aidosti globaali suuryritys, jonka tilauskirjat ovat täynnä n. kymmeneksi vuodeksi eteenpäin siitä huolimatta, että Airbus valmistaa n. kahdesta kolmeen lentokonetta päivässä! Esittelyn jälkeen siirryimme tuotantohalleihin, jossa saimme nähdä eri lentokonemallien tuotantoa eri vaiheissa. Vaikuttavin oli tietenkin valtavan kokoisten A380:n loppukokoonpanolinja. Pysähdyimme myös Airbusin museokentällä. johon on koottu joitain harvinaisia malleja tehtaan historiasta.
Paluumatka joen toiselle rannalle tapahtui Hampurin kaupunkiliikenteen lautalla. Teufelsbrückissä nautimme koko porukalla lounaan ravintolalaivassa. Lounaan jälkeen linja-auto nouti ryhmän joen rannasta koululle. Koululla kävin noutamassa harjoituksessa tarvittavia virkapukineita vaatekaapistani.
Torstai oli matkustuspäivä CJEX-harjoitukseen Roomaan. Linja-autokuljetus lentokentälle lähti klo 06.00 ja lento puoli yhdeksän aikoihin. Välilaskun Frankfurtissa jälkeen saavuimme Roomaan n. yhden aikoihin. Harjoituksen järjestävä paikallinen sotakorkeakoulu oli järjestänyt linja-autokuljetuksen hotellille, jonne saavuimme n. klo 15. Harjoituksen ensimmäinen ohjelmanumero oli ns. "ice-breaker" eli tervetuliaistilaisuus klo 18. Koulu oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Tervetuliaistilaisuudessa harjoituksen henkilöstö esittaytyi lyhyesti, minkä jälkeen nautittiin kevyt iltapala ruokajuomineen. Muut delegaatiot eli Iso-Britannian ja Espanjan sotakorkeakoulujen opiskelijaryhmät olivat luonnollisesti myös paikalla. Ranskan lähettämä osasto oli kuulemma tulossa harjoitukseen vasta maanantaina ja se olisi huomattavasti pienempi. Tervetuliaistilaisuutta haittasi hieman tihkusade, jonka takia kaikki joutuivat tungeksimaan katoksen alla. Tilaisuudelle ei ollut ilmoitettu päättymisaikaa, mutta n. kahden tunnin jälkeen ensimmäiset isäntämaan edustajat alkoivat häipyä paikalta. Mielenkiintoisena kulttuurituntemuksen oppituntina sain todeta, että seisovaan pöytään ei Italiassa todellakaan kannata jäädä jonottamaan, ainakaan jos haluaa jotain syötävää. Oikea menettelytapa italialaisessa buffetissa on napata ruokaa sieltä missä on tilaa, ja pienikin rako riittää.
Perjantaina klo 08.00 alkoi harjoituksen virallinen osuus. Vuorossa oli viralliset tervetuliaissanat, järjestelypuheenvuorot sekä johdantoluento harjoituksen skenaarioon. Kriisi on tällä kertaa Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Althean alueella. Alambaran heikossa valtiossa on saavutettu aselepo, jota kuitenkin rikotaan. Paikalla olevan YK:n tarkkailijajoukon resurssit eivät riitä vakauttamaan tilannetta ja paikalle on YK:n päätöslauselmalla päätetty lähettää EU:n rauhanturvajoukko valvomaan horjuvaa aselepoa. Luentojen jälkeen jakaannuttiin neljään suunnitteluryhmään (Joint Operational Planning Group eli JOPG). Harjoituksen tavoitteena on laatia tilanteenarvio (Mission Analysis Brief, MAB) tiistaihin mennessä ja komentajan päätöksentekoesittely (Commander's Decision Brief) perjantaihin mennessä. Oma suunnitteluryhmäni oli brittivetoinen, eli ryhmän johtaja apulaisineen olivat Iso-Britannian sotakorkeakoulun opiskelijoita. Esittäymiskierroksen jälkeen päädyttinkin sitten suoraan töihin. Oma tehtäväni oli toimia oman suunnitteluryhmäni informaatio-operaatioden osaston johtajana. Alaisikseni sain Italian sotakoulussa opiskelelevan algerialaisen meriupseerin C. K.:n ja espanjalaisen maavoimien majurin V. C.:n. Perjantain virallinen ohjelma päättyi klo 12. Siirryimme saksasta tulleen porukan kanssa lounaalle koulun takana kohoavalle mäelle, mistä oli upea näkymä Rooman keskustan yli. Ohitimme Vatikaanin Suomen suurlähetystön, jossa kävin sisällä tervehtimässä. Lounaan jälkeen alkoi viikonloppu Roomassa. Iltapäivän nähtävyyksiin kuuluivat mm. Fontana de Trevia sekä Pantheon.
Lauantaina ei ollut virallista ohjelmaa. Sen asemesta tuli nähtyä mm. Vatikaanin museo, Colosseum, Forum Romanum ja espanlaiset portaat.
Sunnuntaina oli opastettu kierros Castel de San Angelon linnassa, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä. Valitettavasti en päässyt osallistumaan kierrokselle. Valitettavasti siksi, että linna on kuulemma upea sisältä. No, ehkä ensi kerralla sitten. Iltapäivällä osa ryhmästämme oli päättänyt lähteä katsomaan Serie A:n jalkapallopeliä Lazio - Atalanta ja päätin liittyä seuraan. Rooman olympiastadionilla oli hieno tunnelma. Peli päättyi 1 - 1. Hienoa oli myös päästä näkemään stadionin edustalla oleva Foro Italiano. Matkalla stadionilta takaisin hotellille pysähdyimme syömään iltapalaa mukavassa katukahvilassa.
Maanantaina esikuntatyö alkoi aktiivisesti heti aamusta. Oman tehtäväni mukaisesti aloin analysoimaan skenaarion informaatioympäristöä ja omia toimintamahdollisuuksia siinä. Suunnitteluryhmäni brittiläinen johto halusi noudattaa prosessia pilkuntarkasti ja laati varsin tiukan työskentelyaikataulun. Heille kävi kuitenkin pian selväksi, että monikansallisessa esikunnassa hieman suurempi joustavuus tuottaa paremman tuloksen. Minulle puolestaan kävi ilmi, että alasikseni määrätyistä espanjalaisesta ja algerialaisesta upseerista vain espanjalaisesta oli jonkinlaista hyötyä suunnittelutyössä. Algerialainen oli ainoastaan paikalla ja sitäkin vain ajoittain, vaikka muuten oikein mukava tyyppi olikin. Päivärytmi noudatti samaa kaavaa koko viikon: aloitus klo 08.00, lounas 13 - 14, ja lopetus klo 16.30.
Tiistaiaamuna kävi ilmi, että tilanteenarvion koko joukolle pitää joku muu kuin minun suunnitteluryhmäni. Muut kolme suunnitteluryhmää pitävät esityksen omalle opettajalleen, joka meidän kohdallamme oli italialainen ilmavoimien everstiluutnantti. Tietoa siitä mikä neljästä suunnitteluryhmästä pitää esityksen koko joukolle pantattiin viimeiseen asti, jotta kaikki suunnitteluryhmät valmistautuisivat mahdollisimman hyvin. Esityksen piti saksalaisvetoinen suunnitteluryhmä klo 09 isossa auditoriossa, ja muut suunnitteluryhmät kukin erikseen pienessä auditoriossa aamupäivän lopuksi. Tämän jälkeen siirryttiin suunnittelun seuraavaan vaiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen erittelyyn komentajan päätöksentekoesittelyä varten. Melkein kaikilla oli käytettävissään edellisten vuosien harjoitusten tuotteet, mutta toiset hyödynsivät niitä enemmän kuin muut. Myös englannin kielitaidon vaihteleva taso teki toisten työstä vaikeampaa kuin toisten. Tiistaina saksalaisten ryhmä meni yhdessä päivälliselle. Saksalainen yhteysupseeri oli valinnut ravintolan ja varannut pöydät. Paikalla oli myös entinen sveitsiläisen kaartin jäsen, joka oli toiminut oppaana linnan turistikierroksella sunnuntaina. Hän kertoi paljon hauskoja tarinoita siitä mitä oli saanut kokea toimiessaan 12 vuoden ajan sveitsiläisen kaartin jäsenenä.
Keskiviikkona totesimme hotellin aamupalalla, että ranskalaisia kollegoita ei näy missään. Joku tiesi kertoa, että he olivat lähteneet kotiin. Käytännössä Ranskan sotakoulun delegaatio siis oli harjoituksessa kaksi päivää, maanantain ja tiistain. Heitä oli alle kymmenen henkilöä, kun taas oma osallistujajoukkomme vahvuus on lähemmäs kaksikymmentä. Keskiviikkoiltana ranskan delegaatio kuitenkin palasi hotellille, ja vieläpä virkapuvussa. Ehkä he poikkesivat yhden päivän jossain kansalllisessa riennossa, kenties sotilasasiamiehen luona. En tullut kysyneeksi. Esikuntatyö eteni minun osaltani mukavasti, sillä informaatioalalla toiminut saksalainen kurssitoverini antoi hyviä vinkkejä informaatio-operaatioiden konseptin laatimiseksi. Illalla lähdin lenkille Tiber-joen rantaa pitkin, kun jouduin rankkasateen yllättämäksi. Vettä tuli suurin piirtein niin paljon kuin taivaalta mahtui tulemaan, joten palasin hotellille kuin uimasta tulleena.
Torstaina päätöksentekoesittely oli pääosin valmis jo aamupäivällä, joten iltapäivällä oli melko väljästi aikaa esityksen viimeistelyyn. Oma suunnitteluryhmäni ei taaskaan tullut valituksi pitämään esitys koko harjoitusjoukolle, joten pidimme oman esityksemme komentajalle iltapäivän päätteeksi. Koko joukolle pidettävä esitys on perjantaina aamulla. Harjoituksen päättävä illallinen pidettiin koulun pihalle katetuissa pitkissä pöydissä seitsemältä illalla. Välillä oli tietenkin aikaa käydä hotellilla virkistäytymässä ja vaihtamassa siviilivaatteisiin. Vaikka oli helatorstai, se ei ainakaan vaikkuttanut olevan pyhäpäivä Italiassa.
Perjantaina oli jäljellä enää harjoituksen tulosten esittely ja harjoituksen päättämiseen liittyvät pakolliset kuviot. Päätöksentekoesittelyn pitäjäksi valittu suunnitteluryhmä aloitti esityksen isossa auditoriossa klo 08.30. Esitys kesti n. tunnin, minkä jälkeen muut suunnitteluryhmät saivat esitellä omat toimintavaihtoehtonsa tiivistetysti n. 20 minuutissa/ryhmä. Tämän jälkeen oli vuorossa pääopettajan yhteenveto harjoituksen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, sekä palautteenkeruutilaisuus. Päivä oli ohi kahdeltatoista ja paluumatka voi alkaa: vaatteidenvaihto hotellilla ja bussikuljetus lentokentälle.Paluulento lähti iltapäivällä neljän aikoihin. Perillä Hampurissa olimme vasta klo 20.30, sillä Münchenissä oli parin tunnin välilasku.
Kokonaisuutenta CJEX-harjoitus oli taatusti mieleenpainuva tapahtuma erilaisuutensa takia. Sisällöllisesti harjoitus ei ehkä tuonut niin paljon uutta, mutta monikansalliset puittteet loivat edellytykset monen muun seikan oppimiselle. Ja ikuisessa kaupungissa oli tietenkin hienoa vierailla ensimmäistä kertaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EU. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EU. Näytä kaikki tekstit
12.5.2018
3.2.2017
93.-97. päivä
Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:
- Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
- Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
- Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
- CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
- Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.
2.12.2016
59.-63. päivä
Seuraavien seitsemän viikon aiheena on kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan moduuli.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)