Viimeisellä viikolla ennen joulutaukoa jatkui johtamista käsittelevä opintojakso. Maanantain aloitti luento Bundeswehrin uudesta perinnekäskystä (Traditionserlass), jossa linjataan mitkä perinteet eivät ole Bundeswehrissä sopivia. Näihin kuuluvat mm. kaikki kolmatta valtakuntaa eli Wehrmachtia sekä DDR:ää eli Volksarmeeta koskevat perinteet, pois lukien tietenkin vastarintaa tehneet sotilaat. FüAkBw:n historian opettajat eversti W.S. ja professori L.d.L kävivät läpi ja kommentoivat perinnekäskyn sisältöä. Tämän jälkeen opiskelijatoverit kommentoivat sitä varsin kriittisesti. Kritiikin pääkohtia olivat mm. että Bundeswehrissä perinteissä keskitytään nippeleihin ja yksityiskohtiin, kun perinteissä aina keskiössä ovat suuret linjat, kuten kansakunta ja sota. Lisäksi historioitsijat ylitulkitsevat perinteitä ja pohdiskelevat ne pilalle. Perinteiden omistajuus pitäisi siirtää pois poliitikoilta ja historijoitsijoilta takaisin sotilaille. Taistelutapahtumien tulkiseminen takautuvasti ja nykykontekstiin sitoen ei ole tieteellistä eikä ainakaan palvele perinteitä. Historiorian opettajat joutuivat selkeästi puolustuskannalle, mutta he hoitivat kurssin joukosta kuullun voimakkaankin kritiikin hymysuin keskustellen. Arvioni mukaan kurssin keskuudessa tiedostetaan laajalti, että Bundeswehrin perinneymmärryksessä on jotain pielessä, ja että sille ei nykyisessä poliittisessa ja asenneilmapiirissä oikeastaan voida tehdä mitään. Jos ylin poliittinen johto ei kanna vastuutaan sotilasita ja pidä näiden puolta mitä sotilasperinteisiin tulee, miten sotilaatkaan voisivat sen tehdä?
Johdantoluennon jälkeen kurssi jaettiin kolmeen osaan luokittain ja keskustelua perinteistä jatkettiin luokissa. Minun ryhmääni vetivät johdantoluennon pitäneet henkilöt. Tämä keskustelu ei tuonut mitään uutta tai muistiinpanemisen arvoista.
Lounaan jälkeen kurssitoverini C.M. piti tietoiskun tulevilla kursseilla toteutettavista muutoksista. Siinä missä tänä vuonna (2017) alkanut kurssi on jo jonkin verran erilainen kuin oma kurssini (2016), on kurssien vuodesta 2018 alkaen tarkoitus olla rakenteeltaan täysin uudistuneita. Suunnittelu aloitettiin periaatteessa puhtaalta pöydältä puolustusministerin asettamien vaatimusten pohjalta. Käytännössä reunaehdot olivat tietenkin olemassa. Majuri M. esitteli eri toimintavaihtoehtoja ja runkosuunnitelmia uudelle kurssille, mutta vältti ottamatta kantaa minkään vaihtoehdon puolesta. Päätöksiä on kuulemma odotettavissa helmikuussa 2018.
Tämän jälkeen toinen opiskelijatoveri, komentaja J.D. esitteli ns. opintovaiheen (Studienphase) läpivientisuunnitelman. Tämä on kolmeen erilliseen vaiheeseen jakautunut opintojakso, jossa kurssin on määrä ajatuspajan tapaan tuottaa uusia ideoita ja näkemyksiä annetuista aiheita. Kurssi jaetaan neljään moduuliin sekä tukiorganisaatioon. Kaikki vaiheet toteutetaan ennen kesätaukoa helmi - kesäkuun aikana.
Iltapäivän luennon piti Bundesligan erotuomari M.F. Luennon aiheena oli päätöksenteko stressitilanteissa. Luennoitsija kertoi valmistautumisestaan peliin, pelin aikaisesta strategiasta ja päätöksistä sekä pelin jälkeisistä toimenpiteistä. Lisäksi hän kertoi erotuomarin teknisistä apuvälineistä. Erotuomari opettelee ennen peliä kaikkien pelaajien, myös vaihtopelaajien nimet jotta hän voi puhutella näitä etunimellä. Myös häntä saa sinutella. Yhteinen kieli huippupeleissä on englanti. Erotuomari pyrkii tunnistamaan avainpelaajat ja saamaan nämä puolelleen nopeasti pelin
alussa. Avainpelaajia ovat joukkueen epäviralliset auktoriteetit ja pelinrakentajat. Pelin aikana on pysyttävä päätöksissä ja tarvittaessa suljettava korvat pelaajien selityksiltä. Virheitä sattuu aina ja joka pelissä. Pelien jälkeen ne virheet joihin on selvä syy voi myöntää tiedotusvälineillä. Virheitä joihin ei ole selvää syytä tai ns. omia mokia hän ei pui julkisuudessa, sillä tuomarin julkisuuskuva on hänelle tärkeä työkalu ja pääomaa. Hän näkee oman roolinsa pelin johtajana tai järjestelijänä (Manager): silloin kun kukaan ei kiinnitä tuomariin huomiota pelin aikana tai muista tätä pelin jälkeen on tuomari onnistunut tehtävässään hyvin. Teknisistä apuvälineistä (radiolippu, vapaapotkuspray, radiokuulokkeet ja videotarkistus) radiokuulokkeet ovat tärkein. Tuomariverkossa kaikki viisi tuomaria (päätuomari, linjatuomarit, avustaja sekä videotuomari) voivat keskustella keskenään. Päätökset tekee kuitenkin aina päätuomari. Luureissa käytettävä komentokieli on vakioitua, jotta päätöksenteko on nopeaa. Esimerkki: jos linjatuomari näkee virheen, josta hänen mielestään on annettava punainen kortti hän sanoo "faul, faul, faul, rot, rot, rot". Kaikki komennot sanotaan kolme kertaa jotta ne tulevat selväksi stadionin metelissä. Jos erotuomaritiimin jäsen
on samaa mieltä hän voi puoltaa päätöstä. Jos hänellä ei ole havaintoa tai hän pysyy neutraalina hän on hiljaa. Ristiriitaisia havaintoja ei ilmoiteta. Oli antoisaa saada kuulla sisäpiiritietoja huippujalkapallosta ja erilainen näkökulma johtamiseen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella, joka oli yhtä leppoisaa jutustelua ja televisiosarjan katsomista kuin aina ennenkin. Päivän luennon piti entinen merivoimien komentaja vara-amiraali B. Hänen esitelmänsä aiheena oli sisäisen johtamisen nykytila. Ironisesti kyllä hän piti esitelmänsä suoraan paperista lukien eikä ottanut kuulijoihin juuri minkäänlaista kontaktia. Sisällöltään esitelmä oli tunteisiin vetoavaa ajatustenvirtaa ilman punaista lankaa. Se sisälsi kymmenittäin kysymyksiä, mutta mahdolliset linjaukset ja ehdotukset ratkaisuiksi menivät ainakin minulta ohi. Tunnelman kohottamiseksi puhe olisi saattanut olla omiaan, jos esitytapa olisi ollut vetoavampi. Nyt tunnin yhtäjaksoisesta puheesta ei jäänyt juuri mitään mieleen. Lopussa hän painotti hengen ja hengen luomisen merkitystä sekä varoitti liiasta joustamattomuudesta ja byrokratiasta. Amiraali kehotti kuulijoita rohkeasti laittamaan itsensä likoon ja elämään sisäistä johtajuutta esikuvana muille.
Iltapäivän opetuskeskustelun sisäisen johtamisen nykytilasta johti koulun oma johtamisen opettaja everstiluutnantti P. Hän piti n. kolmen vartin alustuksen siitä, kuinka Bundeswehrin virallinen itsekäsitys (Selbstverständnis) eli eräänlainen suppea versio arvoista, visiosta ja missiosta on syntynyt. Hän tiesi kertoa, että ne muodostuivat ikään kuin sattumalta, Bundeswehrin julkisuuskuvaa parantamaan keskittyneen työryhmän sivutuotteena. Alustuksen jälkeen työryhmän tarkoituksena oli pyrkiä luovalla tavalla parantamaan sisäisen johtamisen konseptia mm. antamalla sille uusia määritelmiä ja merkityksiä.
Iltapäivän päätteeksi koulun johtotroikan kolmas pyörä, eli strategia- ja hallintojohtaja (Direktör Strategie und Fakultäten) eversti B.N., piti pakollisen keskustelutilaisuuden D- ja C-luokkien kanssa. Keskustelu yllätti myönteisesti ja everstillä oli varsin hyviä ideoita koulun kehittämiseksi ja sen profiilin nostamiseksi. Vaikuttaisi siltä, että FüAkBw:tä halutaan kehittää asiantuntevampaan ja akateemisempaan ja avoimempaan suuntaan. En voi välttyä siltä, että FüAkBw:ssä käynnistynyt muutosprosessi rinnastuu mielessäni Maanpuolustuskorkeakoulun n. kaksi vuosikymmentä sitten alkaneeseen ja nyttemmin jo loppuun saatettuun muutokseen Kadettikoulusta (ja Sotakorkeakoulusta) virallisesti tunnustetuksi yliopistoksi.
Keskiviikko alkoi historianopetuksella, jota ei pitänytkään tuttuun tapaan eversti W.S., vaan tämän sijaisena toimiva esiupseerikurssin (Basislehrgang Stabsoffiziere, BLS) historianopettaja. Hän esittäytyi, mutta nimi meni minulta ohi. Hän oli lyhyellä varoitusajalla päättänyt puhua antisemitismistä. Luennoitsija kävi läpi antisemitismin historian, taustat, syyt ja seuraukset Saksassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Hän on tutkinut aihetta laajasti jo kahdenkymmenen vuoden ajan, joten hänellä oli paljon sanottavaa antisemitismistä eri näkökulmista: uskontotiede, sosiologia, biologia, eugeniikka, taloustiede, valtio-oppi, pedagogiikka, tiedotusoppi. Ihme kyllä hän onnistui aivan luentonsa loppupuolella säilyttämään melko objektiivisen ja tieteellisen sävyn. Todelliset karvansa hän paljasti vasta kun puheeksi tuli nykyinen antisemitismi Saksassa, jota harjoittavat pääasiassa muslimit. Silloinkin hän kuitenkin toi korrektisti ilmi mikä hänen oma kantansa aiheeseen on ja kehotti kuulijoita vapaasti olemaan eri mieltä.
Päivän ensimmäinen luennoitsija on avaruus-, ilmailu- ja navigaatiotekniikan alan perheyrityksen OHB (Otto Hydraulik Bremen) chief compliance officer M. S. Aluksi hän esitteli ja kehui yrityksen toimintaa. Yrityksen liikevaihto on n. 750 miljoonaa euroa. Yksi Ariane 2-rakettilaukaisu kuluttaa 540 tonnia hydratsiinia, eli kyseessä ei ole mikään ympäristöteko. Bundeswehrillä on 5 tutkavalvontasatelliitta (SAR-Lupe) ja lisäksi on tulossa 3 tutkavalvontasatelliitta SARah.
Käsitteellä "compliance" ymmärretään niitä organisaation hallinnollisia keinoja, jolla varmistetaan että organisaation työntekijät toimivat säännösten mukaisesti. Toisin sanoen käsite kattaa turvallisuustoiminnan, riskienhallinnan sekä oikeudelliset näkökulmat, ml. yrityksen sisäiset sanktiot. Compliance on muotitermi, jonka yleistyminen on johtanut siihen, että yrityksiin perustetaan kovalla kiireellä compliance-osastoja, eli sisäisen valvonnan yksikköjä. Termin alle luetaan myös mm. ympäristösuojelu sekä eettiset ja moraaliset kysymykset. Compliance officer voi olla myös oikeudellisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa, mikäli yritys syyllistyy rikokseen tai jokin sen toimi riitautetaan.
Seuraavan luennon piti prikaatikenraali T., joka palvelee puolustusministeriön Compliance Management Beauftragterina eli vastuuhenkilönä. Myös Bundeswehriin on perustettu Compliance-organisaatio. Prikaatikenraali myönsi kuitenkin avoimesti, että kyseessä ei ole mitään uutta, vaan pikemminkin pyrkimys järjestellä uudelleen sisäisen valvonnan toimintoja ja koota ne yhden sateenvarjon alle. Merkillepantavaa on myös, että luennoitsijan mukaan compliance-organisaatiolla on vahva poliittinen ulottuvuus. Hän kertoi, että rikkomusten vakavuutta arviodaan sen mukaan kuinka suuri haitta niistä on puolustusministerille. Asiasta vierustoveriltani kysyessäni tämä kertoi, että organisaatio ei ole lainkaan Bundeswehriä varten, vaan sen on poliittisen maineenhallinnan työkalu. Vastaus saattoi olla hieman kärjistävä, mutta siinä on oman arvioni mukaan silti oltava jotain perää. Toivottavasti compliance ei saavuta Puolustusvoimia vielä pitkään aikaan, ainakaan tässä muodossa.
Iltapäivän lopuksi muutettiin takaisin kurssin alussa jaettuihin luokkakokoonpanoihin, josta oli puolustushaarajakson ajaksi siirrytty puolustushaarajaon mukaisiin luokkin. Lisäksi luokanvalvoja everstiluutnantti C.K. piti katsauksen tuleviin opintojaksoihin kurssin loppuun asti sekä erityistarkastelun tammikuiseen Berliinin vierailuun, johon kohdistuu suuria odtuksia.
Torstaiaamun ohjelmassa oli liikuntaa ja ohjelmassa oli uintia. Uinninopettajan johdolla suoritettiin ns. military program, joka sisälsi erilaisia harjoituksia yksin ja pareittain maastopuku päällä. Treeni oli varsin rankka eikä mitenkään erityisen mukava. Aamupäivän jälkimmäisellä puoliskolla esiteltiin johtamisen oppimisen projekti (Projekt Führen lernen). Esittelyn ja sitä seuranneen opintojakson yhteenvedon piti everstiluutnantti P. Esityksensä aluksi hän palasi Bundeswehrin yhteiseen johtamiskäsitykseen, johon pitäisi sisältyä sekä siviilien johtamiskäsitys ja sotilaiden johtamiskäsitys. Tämä kuulostaa suomalaisen korviin todella omituiselta, mutta Bundeswehrissä tehdään oikeasti ero siviilien johtamisella ja sotilaiden johtamisella. Puolustusvoimissa siviili- ja sotilasjohtamisen eroja lähestytään toisesta näkökulmasta, nimittäin johtamisen nelikentän kautta (management, leadership, kulttuuri, organisaatio). Itse asiassa Puolustusvoimissa ei siis tehdä eroa johtamiskäsityksessä siviilien ja sotilaiden kohdalla. Seuraavana aiheena oli projekti Führen Lernen. Projekti jatkuu jo neljättä vuotta ja sen aloitti eversti N. palvellessaan operaatioesikunnassa. Projektissa nuoria ja sotilas- ja siviilijohtajia saatetaan yhteen erilaisiin seminaareihin ja työpajoihin oppimaan toisiltaan. Projektin johtoajatuksena on koota verkkopohjainen tietopankki erilaisista johtamisen teemoista (www.fuehren.digital). Tänä vuonna projektiryhmään kuului 8 nuorta upseeria ja 8 nuorta yriysjohtajaa (tai keskijohdon edustajaa). Ajatus on mielenkiintoinen, sillä se lisää väistämättä ymmärrystä sotilasorganisaatiosta yritysmaailmassa, vähän niin kuin typistetty versio maanpuolustuskurssista. Viime vuoden työryhmän tuotoksena oli neljän sivun mittainen "opaskirja" johtajana kehittymisestä.
Aamupäivän lopuksi eversti N. veti yhteen opintojakson keskeisen sisällön ja sanoi rohkaisevia sanoja johtajuudesta ja yleiseskuntaupseerien roolista johtajina, sekä tietenkin hyvän joulun toivotukset. Samalla linjalla jatkoi kurssinjohtaja, eversti H.W. Iltapäivä oli omatoimista opiskelua, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että useimmat lähtivät kotimatkalle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata edeltävällä viikolla kertyneistä ylityötunneista. Kokonaisuutena viikko oli leppoisa, mutta ei tuonut merkittävää uutta oppia. Opintojaksolla kokonaisuutena opin kuitenkin paljon Bundeswehrin johtajuuskonseptista käytännössä, ja siitä kuinka saksalaiset upseerit sen ymmärtävät. Samalla voin todeta, että vaikka saksalaisessa ja suomalaisessa johtamiskäsityksessä on isoja eroja, ollaan johtamisen teoriapuolen opetuksessa Puolustusvoimissa ehkä piirun verran edistyneempiä. Kyse voi toisaalta kuitenkin olla vain siitä, että ymmärrän suomenkielistä johtamisen teoriaa paremmin.
22.12.2017
16.12.2017
275. - 278. päivä
Maanantaina kurssi siirtyi viimeiselle kolmannekselle, eli puolustushaarat palasivat yhteisiin opintoihin. Viimeiset kaksi viikkoa ennen joulutaukoa käytetään johtamistaidon opintoihin, tarkemmin ottaen Bundeswehrin johtamiskonseptin Innere Führungin opiskeluun. Konseptille ei käsittääkseni vakiintunutta suomennosta, joten käytän siitä kömpelöä suoraa käännöstä "sisäinen johtaminen". Opintojakson ensimmäinen viikko toteutetaan vierailuna sisäisen johtamisen keskukseen (Zentrum Innere Führung) Koblenzissa. Jälkimmäinen viikko toteutetaan koululla Hampurissa ja sisältää mm. ryhmätöitä.
Matka Koblenziin on 550 kilometriä ja arvioitu matka-aika linja-autolla on n. 7 tuntia. Lumisohjoisen kelin takia matka kuitenkin venyi yli kahdeksantuntiseksi. Liikkeelle lähdettiin seitsemältä ja perillä oltiin klo 15.30. Kurssin pitkien bussi- ja lentomatkojen varalle olen oppinut varustautumaan kunnon tyynyllä, vastamelukuulokkeilla, kirjalla sekä kannettavalla tietokoneella, jotka tekevät matka-ajasta siedettävämmän tai jopa hyödyllisen. Perille saavuttua Sisäisen johtamisen keskuksen johtaja kenraalimajuri R. Z. piti n. tunnin mittaisen tervetuliaispuheen, johon liittyen oli mahdollisuus myös esittää kysymyksiä. Tämän jälkeen oli päivällinen ja ns. ice-breaker, eli mahdollisuus (ja velvollisuus) seisoskella itse ostettujen juomien äärellä n. tunnin ajan niitä näitä keskustellen. Majoitus oli 2/3 kurssia kurssimajoituksissa yhden hengen huoneissa ja n. kolmasosa kurssista asui läheisessä hotellissa.
Tiistain teema oli sisäisen johtamisen keskuksen esittely sekä ryhmätyöt. Kurssi jaettiin kolmeen ryhmään jotka kiersivät kolmella rastilla. Rastit kestivät puoli päivää, joten kolmas rasti jäi seuraavalle päivälle. Kullakin rastilla esiteltiin yksi keskuksen kurssi ja toteutettiin ainakin yksi tähän kurssiin liittyvä harjoitus. Ensimmäisellä rastilla opettajina toimivat everstiluutnantti A. T. ja psykologi K. Paikalle tuli myös kolmas opettaja tai valvoja (Dienstaufsicht), mutta tätä siviiliä ei esitelty. Taisi olla joku harjoittelija tai tutkija. Harjoituksen aiheena oli tarkastella hyvää johtamista haittaavia tai estäviä tekijöitä kolmesta eri näkökulmasta: reunaehdot, johtamiskäyttäytyminen ja henkilöstö/koulultus. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja jokainen alaryhmä kiersi tarkastelemassa johtamisen esteitä jokaisesta em. näkökulmasta 25 minuutin ajan. Ensimmäisellä rastilla koottiin esteitä, toisella arvioitiin niiden vaikutuksia ja keskinäisiä suhteita, ja kolmannella rastilla etsitiin ratkaisuja esteiden voittamiseksi. Työskentelytapa oli ilmeisesti nimeltään "world café". Tauon jälkeen rastien johtajat esittelivät oman aiheensa tiimoilta kootut tulokset. Aamupäivän aikana kävi jälleen kerran ilmi se, kuinka saksalaiset kollegat ovat enemmän orientoituneita rakenteisiin, prosesseihin ja valvontaan (tai jopa kontrolliin), siinä missä minä ja monet muut kansainväliset kollegat ovat selkeästi enemmän päämääräorientoituneita ja valmiitä joustavuuteen, tilanteenmukaisuuteen ja ns. pelisilmään. Saksalaiset keksivät tehtävätaktiikan ja puhuvat siitä edelleenkin paljon, mutta eivät välttämättä osaa sitä itse enää noudattaa. Kyseessä on tietenkin karkea yleistys, mutta asiassa on oltava jotain perääkin, sillä se nousee toistuvasti esiin.
Iltapäivän rastilla aiheena oli johtamiskulttuurin soveltaminen käytäntöön ja siihen liittyvät mahdollisuudet ja riskit. Rastin järjesti koulutuksen, valmennuksen ja neuvonnan osasto (Training, Coaching und Beratung, lyhenne TCB(!)). Osaston leipälaji on epäilyttävältä kuulostava poliittinen kasvatus (Politische Bildung). Tämä ei kuitenkaan ole aivan niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa, vaan sillä yritetään pikemminkin perustella asevoimien olemassaolo demokraattisessa järjestelmässä. Opettajina toimivat everstit G. G. ja O. (joka muuten oli pomppaeversti, varmaan ensimmäinen jonka bongasin), everstiluutnantti A., kapteeni B. ja sotilasmestari B. Esittelypuheenvuorossaan osaston johtaja korosti mm. sitä, että suurin osa keskuksen tarjoama koulutus on nykyään vapaaehtoista, joskin joitakin kursseista edellytetään tietyissä tehtävissä. Kursseilla on tärkeä rooli vapaana ajatustenvaihdon foorumina samantasoisissa tehtävissä toimivien sotilaiden kesken sekä kentän mielialojen luotaamisessa. Kentän tunnelmien seuraaminen onkin eräs osaston tehtävistä.
Eversti O. kertoi laajasti Sisäisen johtamisen keskuksen järjestämästä valmennuksesta Bundeswehrin ylimmälle johdolle. Valmennus kestää 9 - 12 kuukautta ja alkaa 360 asteeen palautteen keräämisellä. Vastaukset kerätään lomakkeille saman kysymyssarjan pohjalta, minkä jälkeen ne analysoidaan tieteellisesti kuuden johtamisulottuvuuden suhteen. Palautteen perusteella valmennettaville määritetään kehittymis- ja vahvuusalueet. Valmennukseen sisältyy myös vaellusta ja ruuanlaittoa. Kuulostaa melko tutulta puolustusvoimien johtajakoulutuksen läpikäyneelle. Keskustelin tauolla everstin kanssa ja hänen mukaansa vertaisarviointia ollaan valmennuksen varjolla tuomassa vähitellen myös osaksi yleisesikuntaupseerikurssia.
Harjoituksena ja esimerkkinä valmennuksesta toteutimme pelin, jossa ryhmä jaettiin neljään joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli koota palapeli, josta saisi rahaa. Kaikkia paloja ei kuitenkaan ollut saatavilla, mutta paloista sekä tiedoista palapelin kokoamiseksi voi käydä kauppaa muiden joukkueiden kanssa. Kaupankäynti tapahtui torilla 7 minuutin aikana, minkä jälkeen joukkueet kokoontuivat tukikohtiinsa hiomaan strategiaansa. Kolmen kierroksen jälkeen vertailtiin palapelejä, jäljellä olevia rahoja sekä joukkueiden mainetta, jonka jokainen joukkue arvioi myös omalta kohdaltaan. Peli oli oikein hyvä ja mukava tapa oppia johtamista eli tavoitteellista vuorovaikuttamista sekä ryhmädynamiikkaa, varsinkin kun oma joukkueeni voitti. Iltapäivän viimeinen osuus oli ryhmäkeskustelu, jossa reflektoitiin johtamisen ja johtajuuden eri ulottuvuuksia. Tässäkin kohtaa sain vaikutelman, että Suomessa käytettävä jako organisaatiorakenteeseen, ihmisten johtamiseen ja asioiden johtamiseen sekä poikkeusolojen ja normaaliolojen johtamiskäyttäytymiseen on toimiva teoreettinen viitekehys johtamisen tarkastelulle. Keskustelu polveili välillä niin, että olisin kaivannut siihen selkeämpää mallia kuvaamaan sitä mistä kulloinkin puhutaan. Toisaalta tämä voi johtua vain omasta tottumuksestani johtamisen nelikenttään.
Tiistai-iltana osallistuin vapaaehtoisena sotilasorkesterin joulukonserttiin Bonnissa, jonne kurssikaverini minut kutsui.
Keskiviikko alkoi kolmannella ja viimeisellä koulutusrastilla, jonka aiheena oli Eurooppa henkisenä kotina. Yhteisen johtamiskäsityksen arvot ja normit. Opettajina toimivat eversti R. J. everstiluutnantti T. P. Aihetta lähestyttiin korostuneen filosofisesta näkökulmasta. Luennoitsija määritteli ensin Euroopan ja länsimaiden käsitteet etymologisesti ja filosofisesti. Tähän liittyen mielenkiintoinen oli romantiikan määritelmä: romantiikka filosofisena suuntauksena pyrkii yhdistämään järjen ja tunteet. Seuraavaksi luennoitsija käsitteli identitääristä liikettä ja analysoi sen käyttämää retoriikkaa ja symboliikkaa. Luennoitsija oli koulutukseltaan filologi, joten hän lähestyi monia käsitteitä kielifilosofisesti. Esim. kotiseudun käsite tarkoittaa sijaintia, alkuperän, viljelyn ja perheen paikkaa. Tauon jälkeiset puolitoista tuntia käytettin "Pariisin julistuksen" lukemiseen ja siitä keskustelemiseen. Pariisin julistus on uskonnollis-konservatiivinen poliittinen julistus Eurooppalaisen identiteetin, arvojen ja hyveiden puolesta. Samalla julistus kritisoi materialismia, liberalismia ja relativismia kovin sanoin. Keskustelu oli hyvä ja analyyttisesti johdettu, mutta aihe oli tietenkin aivan liian suuri keskustelussa ratkaistavaksi. Oli mukavaa seurata opiskelijatovereita ja heidän kommenttejaan vaikeaan aiheeseen.
Keskiviikkoiltapäivä vietettiin sotahistoriallisella kierroksella Ehrenbreitsteinin linnoituksessa ja museossa sekä Deutsches Eck -muistomerkillä. Kurssi oli jaettu kolmeen ryhmään, joita johti sotahistorian asiantuntijat. Oman ryhmäni opas oli everstiluutnantti evp K., joka saamani tiedon mukaan on jonkinlainen legenda (verrattavissa eversti Ahtoon) maavoimien upseerien keskuudessa. Hän oli kertakaikkiaan erinomainen opas, joka onnistui elävöittämään kierroksen kertomuksillaan. Erityisesti jäivät mieleen hänen voimakas elätymisensä eri kohteilla sekä hänen suorapuheiset ja koskettavat sanansa maavoimien kaatuneiden muistomerkillä. Suorapuheiset ainakin saksalaisen mittapuun mukaan, sillä hän kyseenalaisti sen että muistomerkille lisätyn kilven teksti asettaa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneet n. 5,5 miljoonaa saksan maavoimien sotilasta eriarvoiseen asemaan Bundeswehrin maavoimissa kaatuneisiin nähden. "Sellaisen maan joka ei pysty kunnioittaen muistamaan sen puolesta kaatuneita sauva on katkennut". Illalla kurssi kokoontui vielä yhteiseen illanviettoon hyvän ruuan ja juoman äärellä. Kyseessä oli vuoden päättäjäiset ja samalla joulujuhla, vaikka jouluruuan lisäksi siinä ei muuta jouluista ollutkaan.
Torstain ainoan luennon piti prikaatikenraali W. R., joka palvelee Bundeswehrin koulutuspäällikkönä tai koulutuksen ja kasvatuksen tarkastajana (Beauftragter Erziehung und Ausbildung der Generalinspekteur, eli BEAGenInsp). Hänen luentonsa ei saanut kuuljoita vakuuttuneeksi ja monet kyseenalaistivatkin hänen sanomansa ja jopa hänen tehtävänsä merkityksen omissa kysymyksisään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen vaihdettin kiitossanat ja ojennettiin lahjat, minkä jälkeen alkoi kurssin pitkä bussimatka kohti Hampuria. Itse kuitenkin siirryin taksilla Koblenzin rautatieasemalle, josta matkustin Berliiniin pohjoismaiden puolustusasiamiesten jouluvastaanotolle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata eikä koululla järjestetty opetusta. Tämä oli onnekas sattuma sikäli, että olin Berliinissä, jossa osallistuin palaveriin puolustusasiamiehen kanssa.
Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen ja antoisa. Sain paljon suoranaista tietoa ja myös epäsuorasti tai välillisesti laajemman käsityksen siitä, miten Bundeswehrissä ymmärretään johtajuus ja johtajana kehittyminen. Käsitykseni mukaan Puolustusvoimilla ei ole tässä suhteessa mitään hävettävää, vaan eräät hyvän johtajuuden piirteet ovat meille jopa itsestäänselviä. Myös syväjohtajuutta, varusmiesten johtajakoulusta sekä ylimmän johdon valmennusta voidaan nähdäkseni perustellusti pitää varsin edistyksellisinä.
Matka Koblenziin on 550 kilometriä ja arvioitu matka-aika linja-autolla on n. 7 tuntia. Lumisohjoisen kelin takia matka kuitenkin venyi yli kahdeksantuntiseksi. Liikkeelle lähdettiin seitsemältä ja perillä oltiin klo 15.30. Kurssin pitkien bussi- ja lentomatkojen varalle olen oppinut varustautumaan kunnon tyynyllä, vastamelukuulokkeilla, kirjalla sekä kannettavalla tietokoneella, jotka tekevät matka-ajasta siedettävämmän tai jopa hyödyllisen. Perille saavuttua Sisäisen johtamisen keskuksen johtaja kenraalimajuri R. Z. piti n. tunnin mittaisen tervetuliaispuheen, johon liittyen oli mahdollisuus myös esittää kysymyksiä. Tämän jälkeen oli päivällinen ja ns. ice-breaker, eli mahdollisuus (ja velvollisuus) seisoskella itse ostettujen juomien äärellä n. tunnin ajan niitä näitä keskustellen. Majoitus oli 2/3 kurssia kurssimajoituksissa yhden hengen huoneissa ja n. kolmasosa kurssista asui läheisessä hotellissa.
Tiistain teema oli sisäisen johtamisen keskuksen esittely sekä ryhmätyöt. Kurssi jaettiin kolmeen ryhmään jotka kiersivät kolmella rastilla. Rastit kestivät puoli päivää, joten kolmas rasti jäi seuraavalle päivälle. Kullakin rastilla esiteltiin yksi keskuksen kurssi ja toteutettiin ainakin yksi tähän kurssiin liittyvä harjoitus. Ensimmäisellä rastilla opettajina toimivat everstiluutnantti A. T. ja psykologi K. Paikalle tuli myös kolmas opettaja tai valvoja (Dienstaufsicht), mutta tätä siviiliä ei esitelty. Taisi olla joku harjoittelija tai tutkija. Harjoituksen aiheena oli tarkastella hyvää johtamista haittaavia tai estäviä tekijöitä kolmesta eri näkökulmasta: reunaehdot, johtamiskäyttäytyminen ja henkilöstö/koulultus. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja jokainen alaryhmä kiersi tarkastelemassa johtamisen esteitä jokaisesta em. näkökulmasta 25 minuutin ajan. Ensimmäisellä rastilla koottiin esteitä, toisella arvioitiin niiden vaikutuksia ja keskinäisiä suhteita, ja kolmannella rastilla etsitiin ratkaisuja esteiden voittamiseksi. Työskentelytapa oli ilmeisesti nimeltään "world café". Tauon jälkeen rastien johtajat esittelivät oman aiheensa tiimoilta kootut tulokset. Aamupäivän aikana kävi jälleen kerran ilmi se, kuinka saksalaiset kollegat ovat enemmän orientoituneita rakenteisiin, prosesseihin ja valvontaan (tai jopa kontrolliin), siinä missä minä ja monet muut kansainväliset kollegat ovat selkeästi enemmän päämääräorientoituneita ja valmiitä joustavuuteen, tilanteenmukaisuuteen ja ns. pelisilmään. Saksalaiset keksivät tehtävätaktiikan ja puhuvat siitä edelleenkin paljon, mutta eivät välttämättä osaa sitä itse enää noudattaa. Kyseessä on tietenkin karkea yleistys, mutta asiassa on oltava jotain perääkin, sillä se nousee toistuvasti esiin.
Iltapäivän rastilla aiheena oli johtamiskulttuurin soveltaminen käytäntöön ja siihen liittyvät mahdollisuudet ja riskit. Rastin järjesti koulutuksen, valmennuksen ja neuvonnan osasto (Training, Coaching und Beratung, lyhenne TCB(!)). Osaston leipälaji on epäilyttävältä kuulostava poliittinen kasvatus (Politische Bildung). Tämä ei kuitenkaan ole aivan niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa, vaan sillä yritetään pikemminkin perustella asevoimien olemassaolo demokraattisessa järjestelmässä. Opettajina toimivat everstit G. G. ja O. (joka muuten oli pomppaeversti, varmaan ensimmäinen jonka bongasin), everstiluutnantti A., kapteeni B. ja sotilasmestari B. Esittelypuheenvuorossaan osaston johtaja korosti mm. sitä, että suurin osa keskuksen tarjoama koulutus on nykyään vapaaehtoista, joskin joitakin kursseista edellytetään tietyissä tehtävissä. Kursseilla on tärkeä rooli vapaana ajatustenvaihdon foorumina samantasoisissa tehtävissä toimivien sotilaiden kesken sekä kentän mielialojen luotaamisessa. Kentän tunnelmien seuraaminen onkin eräs osaston tehtävistä.
Eversti O. kertoi laajasti Sisäisen johtamisen keskuksen järjestämästä valmennuksesta Bundeswehrin ylimmälle johdolle. Valmennus kestää 9 - 12 kuukautta ja alkaa 360 asteeen palautteen keräämisellä. Vastaukset kerätään lomakkeille saman kysymyssarjan pohjalta, minkä jälkeen ne analysoidaan tieteellisesti kuuden johtamisulottuvuuden suhteen. Palautteen perusteella valmennettaville määritetään kehittymis- ja vahvuusalueet. Valmennukseen sisältyy myös vaellusta ja ruuanlaittoa. Kuulostaa melko tutulta puolustusvoimien johtajakoulutuksen läpikäyneelle. Keskustelin tauolla everstin kanssa ja hänen mukaansa vertaisarviointia ollaan valmennuksen varjolla tuomassa vähitellen myös osaksi yleisesikuntaupseerikurssia.
Harjoituksena ja esimerkkinä valmennuksesta toteutimme pelin, jossa ryhmä jaettiin neljään joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli koota palapeli, josta saisi rahaa. Kaikkia paloja ei kuitenkaan ollut saatavilla, mutta paloista sekä tiedoista palapelin kokoamiseksi voi käydä kauppaa muiden joukkueiden kanssa. Kaupankäynti tapahtui torilla 7 minuutin aikana, minkä jälkeen joukkueet kokoontuivat tukikohtiinsa hiomaan strategiaansa. Kolmen kierroksen jälkeen vertailtiin palapelejä, jäljellä olevia rahoja sekä joukkueiden mainetta, jonka jokainen joukkue arvioi myös omalta kohdaltaan. Peli oli oikein hyvä ja mukava tapa oppia johtamista eli tavoitteellista vuorovaikuttamista sekä ryhmädynamiikkaa, varsinkin kun oma joukkueeni voitti. Iltapäivän viimeinen osuus oli ryhmäkeskustelu, jossa reflektoitiin johtamisen ja johtajuuden eri ulottuvuuksia. Tässäkin kohtaa sain vaikutelman, että Suomessa käytettävä jako organisaatiorakenteeseen, ihmisten johtamiseen ja asioiden johtamiseen sekä poikkeusolojen ja normaaliolojen johtamiskäyttäytymiseen on toimiva teoreettinen viitekehys johtamisen tarkastelulle. Keskustelu polveili välillä niin, että olisin kaivannut siihen selkeämpää mallia kuvaamaan sitä mistä kulloinkin puhutaan. Toisaalta tämä voi johtua vain omasta tottumuksestani johtamisen nelikenttään.
Tiistai-iltana osallistuin vapaaehtoisena sotilasorkesterin joulukonserttiin Bonnissa, jonne kurssikaverini minut kutsui.
Keskiviikko alkoi kolmannella ja viimeisellä koulutusrastilla, jonka aiheena oli Eurooppa henkisenä kotina. Yhteisen johtamiskäsityksen arvot ja normit. Opettajina toimivat eversti R. J. everstiluutnantti T. P. Aihetta lähestyttiin korostuneen filosofisesta näkökulmasta. Luennoitsija määritteli ensin Euroopan ja länsimaiden käsitteet etymologisesti ja filosofisesti. Tähän liittyen mielenkiintoinen oli romantiikan määritelmä: romantiikka filosofisena suuntauksena pyrkii yhdistämään järjen ja tunteet. Seuraavaksi luennoitsija käsitteli identitääristä liikettä ja analysoi sen käyttämää retoriikkaa ja symboliikkaa. Luennoitsija oli koulutukseltaan filologi, joten hän lähestyi monia käsitteitä kielifilosofisesti. Esim. kotiseudun käsite tarkoittaa sijaintia, alkuperän, viljelyn ja perheen paikkaa. Tauon jälkeiset puolitoista tuntia käytettin "Pariisin julistuksen" lukemiseen ja siitä keskustelemiseen. Pariisin julistus on uskonnollis-konservatiivinen poliittinen julistus Eurooppalaisen identiteetin, arvojen ja hyveiden puolesta. Samalla julistus kritisoi materialismia, liberalismia ja relativismia kovin sanoin. Keskustelu oli hyvä ja analyyttisesti johdettu, mutta aihe oli tietenkin aivan liian suuri keskustelussa ratkaistavaksi. Oli mukavaa seurata opiskelijatovereita ja heidän kommenttejaan vaikeaan aiheeseen.
Keskiviikkoiltapäivä vietettiin sotahistoriallisella kierroksella Ehrenbreitsteinin linnoituksessa ja museossa sekä Deutsches Eck -muistomerkillä. Kurssi oli jaettu kolmeen ryhmään, joita johti sotahistorian asiantuntijat. Oman ryhmäni opas oli everstiluutnantti evp K., joka saamani tiedon mukaan on jonkinlainen legenda (verrattavissa eversti Ahtoon) maavoimien upseerien keskuudessa. Hän oli kertakaikkiaan erinomainen opas, joka onnistui elävöittämään kierroksen kertomuksillaan. Erityisesti jäivät mieleen hänen voimakas elätymisensä eri kohteilla sekä hänen suorapuheiset ja koskettavat sanansa maavoimien kaatuneiden muistomerkillä. Suorapuheiset ainakin saksalaisen mittapuun mukaan, sillä hän kyseenalaisti sen että muistomerkille lisätyn kilven teksti asettaa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneet n. 5,5 miljoonaa saksan maavoimien sotilasta eriarvoiseen asemaan Bundeswehrin maavoimissa kaatuneisiin nähden. "Sellaisen maan joka ei pysty kunnioittaen muistamaan sen puolesta kaatuneita sauva on katkennut". Illalla kurssi kokoontui vielä yhteiseen illanviettoon hyvän ruuan ja juoman äärellä. Kyseessä oli vuoden päättäjäiset ja samalla joulujuhla, vaikka jouluruuan lisäksi siinä ei muuta jouluista ollutkaan.
Torstain ainoan luennon piti prikaatikenraali W. R., joka palvelee Bundeswehrin koulutuspäällikkönä tai koulutuksen ja kasvatuksen tarkastajana (Beauftragter Erziehung und Ausbildung der Generalinspekteur, eli BEAGenInsp). Hänen luentonsa ei saanut kuuljoita vakuuttuneeksi ja monet kyseenalaistivatkin hänen sanomansa ja jopa hänen tehtävänsä merkityksen omissa kysymyksisään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen vaihdettin kiitossanat ja ojennettiin lahjat, minkä jälkeen alkoi kurssin pitkä bussimatka kohti Hampuria. Itse kuitenkin siirryin taksilla Koblenzin rautatieasemalle, josta matkustin Berliiniin pohjoismaiden puolustusasiamiesten jouluvastaanotolle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata eikä koululla järjestetty opetusta. Tämä oli onnekas sattuma sikäli, että olin Berliinissä, jossa osallistuin palaveriin puolustusasiamiehen kanssa.
Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen ja antoisa. Sain paljon suoranaista tietoa ja myös epäsuorasti tai välillisesti laajemman käsityksen siitä, miten Bundeswehrissä ymmärretään johtajuus ja johtajana kehittyminen. Käsitykseni mukaan Puolustusvoimilla ei ole tässä suhteessa mitään hävettävää, vaan eräät hyvän johtajuuden piirteet ovat meille jopa itsestäänselviä. Myös syväjohtajuutta, varusmiesten johtajakoulusta sekä ylimmän johdon valmennusta voidaan nähdäkseni perustellusti pitää varsin edistyksellisinä.
8.12.2017
270. - 274. päivä
Maanantaina päivä alkoi infotilaisuudella, jossa käytiin läpi kaksi seuraavaa viikkoa ennen joulutaukoa kattavan opintojakson suunnitelma. Opintojaksoon sisältyy opintomatka Koblenziin.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.
1.12.2017
266. - 269. päivä
Maanantaina oli sairaana. Olin vuodepotilaana koko viikonlopun ja vaikka olo oli maanantaina jo vähän parempi, katsoin silti viisaammaksi jäädä kotiin toipumaan vielä yhdeksi päiväksi. Muiden tartuttamisvaaralla ei ole niin väliä, sillä merivoimalinjalla on kiertänyt flunssapöpö jo pidemmän aikaa. Omalla ilmoituksella saa olla poissa kolme päivää. Maanantaina alkoi harjoituksen kolmas ja viimeinen vaihe, jossa laadittuja suunnitelmia testataan ja tarvittaessa muokataan tilannekuvausten pohjalta. Vaiheeseen osallistuu myös kymmeniä vierailevia opiskelijoita muista sotakouluista (mm. Yhdysvalloista ja Itävallasta), mutta valitettavasti ei merisotalinjan ryhmään. Aloituspäivänä oli vierailijoiden vuoksi mm. johdantoluento sekä tervetuliaistilaisuus (ns. Ice Breaker), mutta nämä jäivät minulta kokematta. Itse esikuntatyössä ei edetty kovinkaan pitkälle, kuten tiistaina sain todeta.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)