446. - 450. päivä.

Kurssin viimeisen varsinaisen opintoviikon aloitti maanantaiaamupäivällä neljä lyhyttä luentoa, jossa kerrattiin edeltävällä viikolla seminaareissa opetettuja aiheita koko harjoitusjoukolle. Tähän neljän aiheen joukkoon oli päässyt myös operaatioiden tuki (Mission Support), jonka rooli on eittämättä tärkeä ja se tulee myös kaikkien muiden komponenttien sisäistää. Iltapäivän puolella päästiin sitten itse viikon teeman eli karttaharjoituksen pariin. Kurssista sekä vierailevista siviiliopiskelijoista koostuva harjoitusjoukko jaettiin kolmeen harjoitusesikuntaan ja nämä sijoittuivat kurssille jo tuttuun tapaan auditoriorakennuksen luokkiin. Jo harjoituksen ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että kuvattu tilanne ("Kolpoto") on kurssilaisille liian yksinkertainen, sillä olimme tehneet vastaanvalaista suunnittelua jo useissa, paljon vaativammissa skenaarioissa. Siviiliopiskelijoille tilanne oli tietenkin uusi ja ehkä vähän jännittäväkin. Tilannekuvauksen helppous yhdistettynä siihen tosiasiaan, että kyseessä oli kaksivuotisen kurssin viimeinen viikko teki tietenkin hallaa kurssilaisten motivaatiolle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Operaatiotuen toimistossa päädyimme pian laskemaan toimistotarvikkeita, vettä, ruokaa ja polttoaineita, joita muut komponentit tilasivat. Tärkeään rooliin nousivat myös kuljetukset, joten selvitettyä tuli myös satamien kapasiteetti konttien käsittelyyn, teiden kunto ja lentokenttien kiitoratojen pituudet. Taktisen tai korkeintaan operatiivisen tason puuhastelua siis. Lisähaasteet operaatiotuen toimiston arkeen toi se, että toimiston päälliköksi nimetty brittiläinen siviiliopiskelija oli melko arka tekemään päätöksiä tai edes kommunikoimaan ajatuksiaan muille toimistolaisille. Tilanteeseen olivat turhatua jo opettajatkin jossain vaiheessa.
Harjoitus jatkui minun osaltani onneksi vain tiistain ja keskiviikon, sillä torstain ja perjantain olin virkamatkalla Suomessa.

441. - 445. päivä.

Maanantaina alkoi kurssin viimeinen kahden viikon opintojakso, joka on Yhdistyneitä kansakuntia käsittelevä seminaari ja harjoitus. Seminaariin ja harjoitukseen osallistuu siviiliopiskelijoita, joiden määrä on melkein yhtä suuri kuin kurssilaistenkin. Näin saadaan aikaan periaatteessa YK:n kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteita vastaava sekoitus siviilejä ja sotilaita, eli hyvät edellytykset harjoitella YK:n kriisinhallintaa. Opintojakson ensimmäisen viikon eli seminaarivaiheen rakenne on, että aamupäivien aikana kuullaan asiantuntijaluentoja YK:n toiminnan eri sektoreilta. Iltapäiviksi kurssi jakaantuu kymmeneen eri pienryhmään, joissa syvennytään maailmanjärjestön toiminnan osa-alueisiin. Oma seminaariryhmäni käsittelee YK:n operaatioiden tukea ja logistiikkaa ja sen johtajana toimii siviihenkilö S.K. Hänellä on n. 20 vuoden kokemus erilaisista YK-operaatioista. Toisella viikolla osallistujat jaetaan kolmeen harjoitusesikuntaan ja YK:n kriisinhallintaa harjoitellaan skenaariossa, joka tapahtuu fiktiivisessä Kolpoto -nimisessä Afrikan maassa. Seminaari- ja harjoitusviikoilla ei ole varattu aikaa liikunnalle tai muille opinnoille.
Maanantain aamupäivän luennot käsittivät johdannon lisäksi kaksi yleistä luentoa YK:n kriisinhallinan tiimoilta. Molemmissa luennoitsijoina toimi kokeeneet vanhemmat herrasmiehet, jotka olivat tahoillaan toimineet operaatioiden johtajina, eli pääsihteerin erikoislähettiläinä (SRSG, eli Senior Representative of the Secretary General). Luennot painottuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa valitettavan paljon vanhan muisteluun, omien saavutusten korostamiseen ja saavuttamattomuuksien selittämiyseen, kuten vanhemmilla herroilla joskus on tapana.
Seminaariryhmässäni maanantai-iltapäivän sisältönä oli johdantoluento YK:n operaatioiden tuen ja logistiikan järjestelyihin. Näiden kahden käsitteen ero on siinä, että operaatioiden tukeen sisältyy logistiikka, ja sen lisäksi henkilöstöpalvelut sekä taloudenpito.
Tiistain luennot käsittelivät YK:n operaatioden poliisitoimintaa sekä humanitääristä apua. Poliisitoiminnasta luennoi kokenut tekijämies, mutta humantäärisen toiminnan tietopaketin toimitti perille asiaansa intohimoisesti suhtautunut nuorempi naishenkilö. Hänen suoraviivainen esitystapansa oli virkistävä, mutta sai vastaukseksi voimakasta kritiikkiä kollegoiltani: kokonaisvaltainen kriisinhallinta ei tarkoita sitä, että humanitäärisen avun ongelmat kiistetään tai ollaan joustamattomia. Joustamattomuus puolin tai toisin tarkoittaa "comprehensive approachin" loppua.
Tiistain seminaariosuudessa toteutimme harjoituksen, jossa tehtävänä oli perehtyä esikomennuskunnan raportiin kuvitteellisesta Caranan valtiosta ja poimia raportista operaation tuen kannalta tärkeitä tietoja. Nämä olisi sitten raportoitava seuraavana päivänä. Tehtävä oli liian helppo ja samankaltainen aikaisemmin toteutettujen harjoitusten kannalta jotta siitä olisi oppinut mitään.
Keskiviikkona luento-osuus käsitteli Kongon operaatiota, ensin sotilaallisesta näkökulmasta (eversti T.B. ja sitten humanitaarisesta (konsultti J.W.). Molemmat luennot rakentuivat valokuvien ympärille. Yhteistä esityksille oli myös se, että ne antoivat Kongon tulevaisuudesta varsin synkän kuvan. Edellisessä esityksessä se sanottiin varsin suorin sanoin ja jälkimmäisessä enemmänkin rivien välistä. Molemmissa esityksissä pitäjänä oli oman alansa kokenut asiantuntija.
Seminaarissa esiteltiin edeltävänä päivänä tehtyjä havaintoja. Opettajan tarkoituksena oli ollut koota yhteen myös skenaariosta tehdyt johtopäätökset samalla kertaa ja pitää torstai-iltapäivä vapaata, mutta tämä suunnitelma oli torjuttu opintojakson johdon taholta. Näin ollen seminaariryhmän käskettiin kokoontua vielä torstaina tekemään jotain. Pidän merkillisenä sitä, että opettajille ei anneta vapaita käsiä toteuttaa omaa seminaariaan annetuissa puitteissa. Lisäksi kurssinjohtaja ja luokanvalvojat ovat alkaneet valvoa opiskelijoiden läsnäoloa on tällä viikolla ihan uudella innolla. Pidän toimintaa lähinnä silmänpalvontana siinä mielessä, että kurssilta on jo poistunut kymmenkunta opiskelijaa ihan todistuksen ja luvan kanssa. Sotilaalliseen kulttuuriin kuuluu tietynlaisen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen hyvässä ja pahassa.
Päivän aikana ilmoitustaululle oli ilmestynyt myös seuraavan viikon kokoonpanoluettelot. Minun nimeni löytyi kolmannen harjoitusesikunnan Mission Support -osaston työstöupseerin paikalta.
Torstain luennot käsittelivät YK-operaatioiden sotilaallista komponenttia. Luennoitsijoina toimivat joukon komentajan tehtävissä toimineet evp-upseerit kenraalimajuri W.J. ja eversti M.E. Myös nämä luennoitsijat syyllistyivät mielestäni kertomaan kokemuksistaan liian pinnallisella tasolla eivätkä syventyneet tarpeeksi taustalla oleviin rakenteisiin. Ehkä se kertoo jotain YK-operaatioiden luonteesta.
Iltapäivän seminaarissa keskusteltiin jostain operaatioiden tuen ajankohtaisista ja avoimista kysymyksistä sen aikaa kunnes ryhmä voitiin luvan kanssa vapauttaa.
Perjantain aamupäivän luennot käsittelivät YK:n sotilasoperaatioiden suunnittelua ja joukkojen tuottamista, eli komponenttien ja suorituskykyjen kokoamista eri valtioilta. Nämä eversti M.E:n ja everstiluutnantti D.L:n pitämät luennot olivat ehkä tämän opintojakson parasta antia, sillä niissä avattiin mielestäni hyvin sitä, mikä erottaa YK:n toimintakulttuurin esim. Naton suunnittelusta.
Kokonaisuutena viikkoa leimasi se, että kurssin opiskelijoiden ajatukset olivat jo muualla ja monet käyttivät kaiken liikenevän ajan seuraavaan tehtävään liittyvien asioiden järjestelyyn. Luennot oli lisäksi suunnattu liikaa siviiliopiskelijoille ja muistuttivat joissain tapauksissa enemmän matkailumainoksia kuin mitä strategisen tason opiskelijoille suunnatun luennon tulisi näyttää.

361.- 371. päivä

Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän väliin sijoittuva arkipäivä. Nämä ovat useissa liittovaltion ja osavaltioiden virastoissa vapaapäiviä, mutta eivät aina. Mitään erityistä sääntöä sille milloin tällainen välipäivä on vapaapäivä ja milloin ei en ole vielä onnistunut löytämään.
Tiistai oli vapunpäivä.
Keskiviikko oli varattu CJEX-harjoituksen harjoitusasiakirjoihin tutustumista varten. Omatoimisen opiskelun sai tällä kertaa poikkeusellisesti suorittaa itse valitsemassaan paikassa. Kansainväliset opiskelijat olivat kuitenkin järjestäneet itselleen muuta ohjelmaa, nimittäin vierailun Airbusin Hampurin tehtaalla. Siirryimme joen toiselle puolelle linja-autokuljetuksella klo 08.25 alkaen. Matka eteni yllättävän sujuvasti n. puolessa tunnissa emmekä juuttuneet ruuhkiin ennakoidulla tavalla. Perilla linja-auto jäi kuljettamaan ryhmää eri vierailukohteiden välillä. Vierailu alkoi Airbusin esittelyllä auditoriossa. Firman koko yllätti: kyseessä on aidosti globaali suuryritys, jonka tilauskirjat ovat täynnä n. kymmeneksi vuodeksi eteenpäin siitä huolimatta, että Airbus valmistaa n. kahdesta kolmeen lentokonetta päivässä! Esittelyn jälkeen siirryimme tuotantohalleihin, jossa saimme nähdä eri lentokonemallien tuotantoa eri vaiheissa. Vaikuttavin oli tietenkin valtavan kokoisten A380:n loppukokoonpanolinja. Pysähdyimme myös Airbusin museokentällä. johon on koottu joitain harvinaisia malleja tehtaan historiasta.
Paluumatka joen toiselle rannalle tapahtui Hampurin kaupunkiliikenteen lautalla. Teufelsbrückissä nautimme koko porukalla lounaan ravintolalaivassa. Lounaan jälkeen linja-auto nouti ryhmän joen rannasta koululle. Koululla kävin noutamassa harjoituksessa tarvittavia virkapukineita vaatekaapistani.
Torstai oli matkustuspäivä CJEX-harjoitukseen Roomaan. Linja-autokuljetus lentokentälle lähti klo 06.00 ja lento puoli yhdeksän aikoihin. Välilaskun Frankfurtissa jälkeen saavuimme Roomaan n. yhden aikoihin. Harjoituksen järjestävä paikallinen sotakorkeakoulu oli järjestänyt linja-autokuljetuksen hotellille, jonne saavuimme n. klo 15. Harjoituksen ensimmäinen ohjelmanumero oli ns. "ice-breaker" eli tervetuliaistilaisuus klo 18. Koulu oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Tervetuliaistilaisuudessa harjoituksen henkilöstö esittaytyi lyhyesti, minkä jälkeen nautittiin kevyt iltapala ruokajuomineen. Muut delegaatiot eli Iso-Britannian ja Espanjan sotakorkeakoulujen opiskelijaryhmät olivat luonnollisesti myös paikalla. Ranskan lähettämä osasto oli kuulemma tulossa harjoitukseen vasta maanantaina ja se olisi huomattavasti pienempi. Tervetuliaistilaisuutta haittasi hieman tihkusade, jonka takia kaikki joutuivat tungeksimaan katoksen alla. Tilaisuudelle ei ollut ilmoitettu päättymisaikaa, mutta n. kahden tunnin jälkeen ensimmäiset isäntämaan edustajat alkoivat häipyä paikalta. Mielenkiintoisena kulttuurituntemuksen oppituntina sain todeta, että seisovaan pöytään ei Italiassa todellakaan kannata jäädä jonottamaan, ainakaan jos haluaa jotain syötävää. Oikea menettelytapa italialaisessa buffetissa on napata ruokaa sieltä missä on tilaa, ja pienikin rako riittää.
Perjantaina klo 08.00 alkoi harjoituksen virallinen osuus. Vuorossa oli viralliset tervetuliaissanat, järjestelypuheenvuorot sekä johdantoluento harjoituksen skenaarioon. Kriisi on tällä kertaa Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Althean alueella. Alambaran heikossa valtiossa on saavutettu aselepo, jota kuitenkin rikotaan. Paikalla olevan YK:n tarkkailijajoukon resurssit eivät riitä vakauttamaan tilannetta ja paikalle on YK:n päätöslauselmalla päätetty lähettää EU:n rauhanturvajoukko valvomaan horjuvaa aselepoa. Luentojen jälkeen jakaannuttiin neljään suunnitteluryhmään (Joint Operational Planning Group eli JOPG). Harjoituksen tavoitteena on laatia tilanteenarvio (Mission Analysis Brief, MAB) tiistaihin mennessä ja komentajan päätöksentekoesittely (Commander's Decision Brief) perjantaihin mennessä. Oma suunnitteluryhmäni oli brittivetoinen, eli ryhmän johtaja apulaisineen olivat Iso-Britannian sotakorkeakoulun opiskelijoita. Esittäymiskierroksen jälkeen päädyttinkin sitten suoraan töihin. Oma tehtäväni oli toimia oman suunnitteluryhmäni informaatio-operaatioden osaston johtajana. Alaisikseni sain Italian sotakoulussa opiskelelevan algerialaisen meriupseerin C. K.:n ja espanjalaisen maavoimien majurin V. C.:n. Perjantain virallinen ohjelma päättyi klo 12. Siirryimme saksasta tulleen porukan kanssa lounaalle koulun takana kohoavalle mäelle, mistä oli upea näkymä Rooman keskustan yli. Ohitimme Vatikaanin Suomen suurlähetystön, jossa kävin sisällä tervehtimässä. Lounaan jälkeen alkoi viikonloppu Roomassa. Iltapäivän nähtävyyksiin kuuluivat mm. Fontana de Trevia sekä Pantheon.
Lauantaina ei ollut virallista ohjelmaa. Sen asemesta tuli nähtyä mm. Vatikaanin museo, Colosseum, Forum Romanum ja espanlaiset portaat.
Sunnuntaina oli opastettu kierros Castel de San Angelon linnassa, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä. Valitettavasti en päässyt osallistumaan kierrokselle. Valitettavasti siksi, että linna on kuulemma upea sisältä. No, ehkä ensi kerralla sitten. Iltapäivällä osa ryhmästämme oli päättänyt lähteä katsomaan Serie A:n jalkapallopeliä Lazio - Atalanta ja päätin liittyä seuraan. Rooman olympiastadionilla oli hieno tunnelma. Peli päättyi 1 - 1. Hienoa oli myös päästä näkemään stadionin edustalla oleva Foro Italiano. Matkalla stadionilta takaisin hotellille pysähdyimme syömään iltapalaa mukavassa katukahvilassa.
Maanantaina esikuntatyö alkoi aktiivisesti heti aamusta. Oman tehtäväni mukaisesti aloin analysoimaan skenaarion informaatioympäristöä ja omia toimintamahdollisuuksia siinä. Suunnitteluryhmäni brittiläinen johto halusi noudattaa prosessia pilkuntarkasti ja laati varsin tiukan työskentelyaikataulun. Heille kävi kuitenkin pian selväksi, että monikansallisessa esikunnassa hieman suurempi joustavuus tuottaa paremman tuloksen. Minulle puolestaan kävi ilmi, että alasikseni määrätyistä espanjalaisesta ja algerialaisesta upseerista vain espanjalaisesta oli jonkinlaista hyötyä suunnittelutyössä. Algerialainen oli ainoastaan paikalla ja sitäkin vain ajoittain, vaikka muuten oikein mukava tyyppi olikin. Päivärytmi noudatti samaa kaavaa koko viikon: aloitus klo 08.00, lounas 13 - 14, ja lopetus klo 16.30.
Tiistaiaamuna kävi ilmi, että tilanteenarvion koko joukolle pitää joku muu kuin minun suunnitteluryhmäni. Muut kolme suunnitteluryhmää pitävät esityksen omalle opettajalleen, joka meidän kohdallamme oli italialainen ilmavoimien everstiluutnantti. Tietoa siitä mikä neljästä suunnitteluryhmästä pitää esityksen koko joukolle pantattiin viimeiseen asti, jotta kaikki suunnitteluryhmät valmistautuisivat mahdollisimman hyvin. Esityksen piti saksalaisvetoinen suunnitteluryhmä klo 09 isossa auditoriossa, ja muut suunnitteluryhmät kukin erikseen pienessä auditoriossa aamupäivän lopuksi. Tämän jälkeen siirryttiin suunnittelun seuraavaan vaiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen erittelyyn komentajan päätöksentekoesittelyä varten. Melkein kaikilla oli käytettävissään edellisten vuosien harjoitusten tuotteet, mutta toiset hyödynsivät niitä enemmän kuin muut. Myös englannin kielitaidon vaihteleva taso teki toisten työstä vaikeampaa kuin toisten. Tiistaina saksalaisten ryhmä meni yhdessä päivälliselle. Saksalainen yhteysupseeri oli valinnut ravintolan ja varannut pöydät. Paikalla oli myös entinen sveitsiläisen kaartin jäsen, joka oli toiminut oppaana linnan turistikierroksella sunnuntaina. Hän kertoi paljon hauskoja tarinoita siitä mitä oli saanut kokea toimiessaan 12 vuoden ajan sveitsiläisen kaartin jäsenenä.
Keskiviikkona totesimme hotellin aamupalalla, että ranskalaisia kollegoita ei näy missään. Joku tiesi kertoa, että he olivat lähteneet kotiin. Käytännössä Ranskan sotakoulun delegaatio siis oli harjoituksessa kaksi päivää, maanantain ja tiistain. Heitä oli alle kymmenen henkilöä, kun taas oma osallistujajoukkomme vahvuus on lähemmäs kaksikymmentä. Keskiviikkoiltana ranskan delegaatio kuitenkin palasi hotellille, ja vieläpä virkapuvussa. Ehkä he poikkesivat yhden päivän jossain kansalllisessa riennossa, kenties sotilasasiamiehen luona. En tullut kysyneeksi. Esikuntatyö eteni minun osaltani mukavasti, sillä informaatioalalla toiminut saksalainen kurssitoverini antoi hyviä vinkkejä informaatio-operaatioiden konseptin laatimiseksi. Illalla lähdin lenkille Tiber-joen rantaa pitkin, kun jouduin rankkasateen yllättämäksi. Vettä tuli suurin piirtein niin paljon kuin taivaalta mahtui tulemaan, joten palasin hotellille kuin uimasta tulleena.
Torstaina päätöksentekoesittely oli pääosin valmis jo aamupäivällä, joten iltapäivällä oli melko väljästi aikaa esityksen viimeistelyyn. Oma suunnitteluryhmäni ei taaskaan tullut valituksi pitämään esitys koko harjoitusjoukolle, joten pidimme oman esityksemme komentajalle iltapäivän päätteeksi. Koko joukolle pidettävä esitys on perjantaina aamulla. Harjoituksen päättävä illallinen pidettiin koulun pihalle katetuissa pitkissä pöydissä seitsemältä illalla. Välillä oli tietenkin aikaa käydä hotellilla virkistäytymässä ja vaihtamassa siviilivaatteisiin. Vaikka oli helatorstai, se ei ainakaan vaikkuttanut olevan pyhäpäivä Italiassa.
Perjantaina oli jäljellä enää harjoituksen tulosten esittely ja harjoituksen päättämiseen liittyvät pakolliset kuviot. Päätöksentekoesittelyn pitäjäksi valittu suunnitteluryhmä aloitti esityksen isossa auditoriossa klo 08.30. Esitys kesti n. tunnin, minkä jälkeen muut suunnitteluryhmät saivat esitellä omat toimintavaihtoehtonsa tiivistetysti n. 20 minuutissa/ryhmä. Tämän jälkeen oli vuorossa pääopettajan yhteenveto harjoituksen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, sekä palautteenkeruutilaisuus. Päivä oli ohi kahdeltatoista ja paluumatka voi alkaa: vaatteidenvaihto hotellilla ja bussikuljetus lentokentälle.Paluulento lähti iltapäivällä neljän aikoihin. Perillä Hampurissa olimme vasta klo 20.30, sillä Münchenissä oli parin tunnin välilasku.
Kokonaisuutenta CJEX-harjoitus oli taatusti mieleenpainuva tapahtuma erilaisuutensa takia. Sisällöllisesti harjoitus ei ehkä tuonut niin paljon uutta, mutta monikansalliset puittteet loivat edellytykset monen muun seikan oppimiselle. Ja ikuisessa kaupungissa oli tietenkin hienoa vierailla ensimmäistä kertaa.

356. - 360. päivä

Maanantai aloitti Joint Endeavour II -harjoituksen toisen viikon. Tällä viikolla on tarkoitus toteuttaa kaksi synkronointikierrosta. Näin välissä tilanne ei ilmeisesti muutu, eli ensimmäiset koordinointikokoukset ovat ikäänkuin harjoituksia. Niiden jälkeen korjataan havaitut puutteet ja toisella kierroksella pidetään oletettavasti tiiviimmät mutta paremmat kokoukset operaation synkronoimiseksi. Itse pidän omituisena sitä, että tilanne ei kahden viikon harjoituksen aikana kehity lainkaan, vaan pysyy staattisena. Enemmän voimavaroja jää tietenkin suunnitteluun, mutta toisaalta ilman tilanteen muuttumista harjoitus seisoo paikoillaan ja suunnittelusta puuttuu dynamiikka. Syötteiden puuttumista ei myöskään ole tuotu selvästi esiin, vaan harjoituksen aika etenee (skenaariossa mennään nyt syyskuun puolessavälissä). Joka tapauksessa selvää on, että harjoituksen päämääränä ei ole tilanteen elättämäinen vaan operaation synkronointi suuressa yhteisoperaatioesikunnassa.
Yhteensovittamisessa käytetty prosessi on lähes kaikille opiskelijoille melko vieras, joten toiminta on monelta osin haparoivaa. Esikunnan osastoissa pohditaan paljon eri työryhmien roolia ja työnjakoa. Osansa tässä saattaa olla myös harjoituksen järjestelyissä: esikunnan sisäistä tiedonkulkua ei ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, eikä päivittäistä yhteenvetoa esikunnan työn tuloksista järjestetä. Tämä johtaa siihen, että osastoissa tehdään osittain päällekkäistä tai jopa ristiriitaista työtä. Kokouksissa suunnitelmat tietenkin yhteensovitetaan, mutta ei ilman huomattavaa vaivannäköä ja viivästyksiä, jotka olisi ollut mahdollista välttää paremmalla tiedonkululla.
Tiistain englannintunnit oli peruttu. Käytin ylimääräisen ajan sähköpostilaatikon tyhjentämiseen. Bundeswehrin opiskelijoille tarjoama Lotus Notes -sähköpostilaatikko täyttyy yllättävän nopeasti kaikenlaisista "hyvä tietää"-viesteistä.
Aamupäivän ohjelmassa oli seuraavalla viikolla alkavan Combined Joint European Exercise (CJEX) -harjoituksen videokonferenssi. Se lähetettiin Espanjan sotakorkeakoulusta ja puhujina olivat espanjalainen kenraali ja eversti. Kenraali puhui kokemuksistaan Keski-Afrikan Tasavallan kriisinhallinta- ja koulutusoperaatiossa. Eversti puhui EU:n koulutusoperaatioista yleisemmällä tasolla. Video- ja ääniyhteydessä oli häiriöitä (mm. italian- ja espanjankielistä puhetta), mikä teki luennon seuraamisesta ajoittain haastavaa. Luennon päätteeksi kaikkien osallistuvien sotakoulujen edustajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä luennoitsijoille. Italialainen komentaja esitti minun mielestäni kiinnostavimman kysymyksen. Kenraali oli luonnehtinut ranskan kielitaidon avaintekijäksi koulutusoperaatioiden onnistumiselle. Italialainen komentaja kysyi mitä suunnitelmia tai ratkaisuja kriisinhallintajoukko on tehnyt tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kenraalin vastaus kuvasi hyvin sotilaiden yleistä ymmärrystä kielellisen tuen järjestelyistä. Hän totesi, että mitään suunnitelmia tai ratkaisuja ei ole tehty, ja että on ranskankielisten maiden kuten Belgian ja Ranskan vastuulla lähettää joukkoon riittävästi ranskaa äidinkielenään puhuvia sotilaita. Tämä suhtautumistapa taitaa olla valitettavan yleinen.
Iltapäivällä esikuntatyö jatkui Joint Co-ordination Board Working Groupin kokouksella. Se on yhteisesikunnan korkeimman päättävän elimen tai eräänlaisen johtoryhmän eli Joint Co-ordination Boardin työkokous. Tämä oli jo toinen kierros samaa kokousta tilanteen muuttumatta, joten koordinoinnissa ja suunnitelmissa mentiin astetta syvemmälle. Tämä sotii hieman omaa käsitystäni vastaan siitä, miten ylimmän tason yhteisesikunnan tulisi toimia. Toisaalta skenaarion perusteet eivät anna edellytyksiä suunnitelmien syventämiselle.
Keskiviikkona esikuntatyö täytti koko päivän aamusta asti. Oman kokouukseni eli Resources Co-ordination Boardin toinen kierros oli vuorossa iltapäivän päätteeksi, joten minulla oli riittävästi valmistautumisaikaa. Kokous meni suunnitellusti.
Torstain aloitti tiedotustilaisuus toukokuun puolivälissä toteutettavasta yhdysvaltainmatkasta. Matkakohteita ovat Seattle, Denver, New York ja Washington. Reissusta on tulossa hieno ja elämyksellinen, mutta varmasti melko raskas. Iltapäivällä esikuntatyötä väritti pakistanilaisen delegaation vierailu sekä työelämään tutustuvien nuorten ryhmän vierailu. Nämä eivät kuitenkaan häirinneet päivän päätapahtumaa, joka oli Joint Co-ordination Board Working Groupin kolmas kokous. Sen tulokset esitellään seuraavana päivänä, joka myös päättää kaksiviikkoisen harjoituksen.
Perjantaina pidettiin koko esikunnalle Joint Co-ordination Boardin kokous, joka oli samalla päätöksentekoesittely komentajalle. Päätös oli jo jalostettu Joint Co-ordination Order (JCO) -käskyksi, joten komentajan eli kenraali evp R:n päätökseksi jäi tässä kohden oikeastaan enää vain "ota tai jätä". Suunnitelma todettiin hyväksi, huomautusten kera tietenkin. Palautepuheenvuorossaan harjoituksen pääkouluttaja eversti V. kiitteli vuolaasti kouluttajia ja harjoitusjoukkoa hyvistä tuloksista. Kehitettävääkin löytyi. Itse olisin valinnut sanani hieman vähemmän ylistävästi ja keskittynyt enemmän harjoituksen kehitettäviin kohtiin. Kenraali korosti omassa Senior Mentorin loppupuheenvuorossaan mm. tiedonkulun, viestinnän ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä isossa, monikansallisessa esikunnassa. Lopuksi vieraileville kouluttajille jaettiin harjoituksen puolesta tuloste yhteiskuvasta. Siiviilikomponenttia mentoroineelle suurlähettiläs H:lle sekä kenraalille ojennettiin kurssin puolesta pullo kurssin punaviiniä.
Kokonaisuutena harjoitus oli kehnommasta päästä niistä esikuntaharjoituksista, joihin minä olen lyhyellä sotilasurallani saanut osallistua. Kehitettävää oli lähes jokaisella alueella, mutta turhauttavinta oli kuitenkin ajankäytön tehottomuus. Esikunnalla olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin.

351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.

346. - 350. päivä

Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.

302. - 306. päivä

Maanantai aloitti uuden, kahden viikon mittaisen opintojakson "operatiivinen johtaminen II". Tämä opintojakso on osa neljän opintojakson tai harjoituksen pakettia, joka jatkuu pitkälle huhtikuun puolelle. Pakettiin kuuluu siis tämä operatiivinen johtaminen II, ja sitä seuraa harjoitus Joint Endeavour I, joka kestää kolme viikkoa. Näiden väliin mahtuu kuitenkin opintomatka Brysseliin ym. Harjoitusta seuraa viikon mittainen opintojakso "operatiivinen johtaminen III", ja sitä taas harjoitus Joint Endeavour II (kaksi viikkoa). Kun tämä on saatu päätökseen, ollaan siis jo melkein vapun tienoilla.
Harjoitukset toteutetaan osittain hyödyntämällä Naton TOPFAS-sovellusta. Se on tietokonepohjainen sotilasoperaatioiden suunnittelun ja analyysin työkalu. Kaikki eivät sitä kuitenkaan pääse käyttämään, vaan kurssilta pikakoulutetaan järjestelmän käyttäjiksi parisenkymmentä opiskelijaa. Minua ei valittu näiden joukkoon, mikä saattaa ehkä johtua siitä, että Suomi ei ole liittouman jäsen. Toisaalta se voi olla pelkkää sattumaa. Harjoituksessa käytetään jo edeltävältä viikolta tuttua CERASIA-skenaariota, joka sijoittuu keski-Afrikkaan.
Koko kurssin opetussuunnitelmaan tämä opintojakso- ja harjoituspaketti nivoutuu siten, että siinä on tarkoitus yhdistää ja soveltaa aiemmin COPD-opintojaksojen sekä puolustushaarajaksojen aikana opittua. Kaikki tapahtuu siis koko kurssi yhdessä eli yhteisoperaationa (joint), jossa puolustushaarat harjoittelevat käyttäen samaa tilannetta.
Johdantoluennon piti operaatiotaidon laitoksen johtaja eversti V. Käytännön järjestelyistä puhui komentaja K. Seuraavaksi oli opintojakson johdantoluento (tai "keynote", kuten sanonta kuuluu). Sen piti professori N.B. Lontoon King's Collegesta. Luennon otsikko oli operaatiotaidon evoluutio. Luennon ensimmäinen osa käsitteli aihetta historian alusta vuoteen 1945 saakka, ja toinen osa toisesta maailmansodasta nykypäivään. Hän piti luentonsa englanniksi ja se oli oikein viihdyttävää kuultavaa. Valitettavasti sisällöltään se oli melko ohut ja käsitellyt asiat minulle varsin tuttuja jo Santahaminan opinnoista. Mielenkiintoista oli se, että luennoitsija korosti Neuvostoliiton sotataidon korkeaa tasoa. Tämäkin on suomalaisille tuttua, mutta aihe nousee minun kokemukseni mukaan harvemmin esiin länsimaisten sotataidon tutkijoiden esityksissä.
Iltapäivällä oli luento Saksan kansallisen huollon järjestelyistä. Tämän ajan kansainväliset opiskelijat kokoontuivat viimeistelemään kansakuntien illan järjestelyitä, joka on seuraavan viikon torstaina. Jo nyt voin todeta, että juhlista on tulossa ikimuistoiset.
Tiistaina tehtiin pakollisia, vuosittaisia kuntosuorituksia (IGF, Individuelle Grundfertigkeiten. Suomeksi puhutaan PAK- eli pakkisuorituksista, joka tulee siitä, että ne on määritelty pysyväisasiakirjassa (PAK). Niitä ei tosin enää ole, vaan nykyään puhutaan normeista. Normisuorituksista ei ymmärrettävistä syistä silti puhuta.) Kurssi oli jaettu erilaisiin ryhmiin, jotka suorittivat eri rasteja. Ampumaradalla oli myös eriävät ammunnat niille, joille on koulutettu uusi ampumaohjelmisto (NSAK eli Neues Schießausbildungskonzept). Minulle sitä ei tietenkään ollut koulutettu, joten ammuin perusammunnan 5 patruunaa pistoolilla kolmeen tauluun ilman aikarajaa. Tulos oli 5/3: viisi osumaa, vähintään yksi kaikissa kolmessa taulussa eli kiittettävä (Gold). Itse ammunta kesti n. 20 sekuntia, mutta ampuradalla vietettiin n. kaksi ja puoli tuntia. Se ei haitannut, sillä sää oli pitkästä aikaa kirkas pakkanen oli kuivattanut kuralammikot. Tarjolla oli myös hodareita, makeisia ja juomia omakustannehintaan.
Ampumaradan jälkeen vuorossa oli suojelukoulutus ja henkilökohtaisen suojanaamarin käytötaidon tarkastus. Suojanaamari pitää saada päähän tiivisti yhdeksässä sekunnissa. Olisin mieluusti osallistunut harjoitteluun, mutta minulla ei ole henkilökohtaista suojanaamaria täällä mukana. Harmittava virhe, olisi pitänyt ajatella etukäteen ihan omilla aivoilla, vaikka kutsukirjeessä ei puhuttukaan muusta kuin maastopuvusta. Taisteluvarustuksesta ja kunnon repusta ei olisi ollut mitään haittaa, päinvastoin.
Kolmantena suorituksena oli marssi. Perussuoritus on 6 km:n marssi alle 60 minuutissa, joka tälläkin kertaa oli ohjelmassa. Marssi pitää suorittaa vähintään 15 kg painavan repun kanssa. Pakollisen perussuorituksen lisäksi mahdollisia suorituksia ovat 9 km:n marssi 90 minuutissa tai 12 km:n marssi 2 tunnissa. Näitä ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa. Marssireitti kulki läheisillä jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylillä. 6 km/h keskinopeuden säilyttäminen repun kanssa on melko helppoa kovalla ja tasaisella alustalla. Jalkaa joutuu kuitenkin laittamaan toisen eteen siinä määrin reippaasti, että repun ja kenkien on syytä olla mukavat.
Päivän päätteeksi yritin ratkoa koululta lainaamassani kannettavassa ilmenneitä tietokoneongelmia. Sähköposti ei toiminut ja päivitykset eivät latautuneet. Etätuki ei auttanut, joten jouduin viemään koneeni uudelleen asennettavaksi.
Keskiviikkona jatkuivat luennot operatiivisen suunnittelun perusteista. Aamupäivän kaksi ensimmäistä tuntia olivat kuitenkin kansainvälisille opiskeijoille eriytyvää ohjelmaa, joka sisälsi seuraavan viikon tilaisuuden valmisteluja. Aamupäivän luento käsitteli YK:n rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden erityispiirteitä ja sen piti lihava eversti, jonka nimi meni minulta ohi. Hän korosti YK:n operaatioissa sotilaallisen pilarin olevan vain yksi osa operaatiota ja koordinoinnin muiden pilareiden kanssa olevan ensiarvoisen tärkeää. YK-peraatioiden ylin auktoriteetti on aina siviilillä ja mukana on aina useita valtioita. Nämä aiheuttavat usein haasteita ja sopeutumisvaikeuksia sotilasorganisaatioissa.
Iltapäivän luennot käsittelivät kriisinhallintaoperaatioiden lääkintää sekä logistiikkaa ja voimien keskittämistä. Pitäjinä toimivat entuudestaan tutut koulun opettajat. Lääkintää käsittelevässä luennossa ei ollut juuri mitään uutta tai muistiin kirjoittamisen arvoista. Logistiikan opettaja on oman alansa huippuasiantuntia eversti B., joka opetti omaa luokkaani jo aiemmin COPD-opintojaksossa. Hän osasi jälleen esittää asiansa kiinnostavasti. Logistiikka ei tue operaatioita, vaan logistiikka on oma operaationsa jo aivan itsessään. Logistikkojen tuli olla mukana suunnitelmien tekemisessä, eikä vain vastata vaatimuksiin. Logistiikka vie aikaa, joten ennakointi on välttämätöntä. Mikään ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, joten logistikolla on aina oltava vaihtoehtoisia suunnitelmia. Tarkemmin ajatellen tämänkin luennon sisältö oli pitkälti saman vanhan kertaamista. No, sehän se on opintojen äiti. Tietokoneeni uudelleen asennus ei ollut vieläkään tullut valmiiksi.
Torstai alkoi liikunnalla ja aiheena oli funktionaalinen kuntopiiri oma keho vastuksena. Sen veti uusi, nuori liikunnanopettaja. Kuntopiiri oli niin perusteellisesti valmisteltu, johdettu ja ohjattu, että varsinaiselle treenille jäi aikaa vain alle 20 minuuttia. Suihkun jälkeen ehdin juuri ja juuri hakemaan ja testaamaan tietokoneeni, ja se näytti taas toimivan.
Aamupäivän luento käsitteli sotapelaamisen teoriaa ja käytäntöä. Luennoitsijan nimi meni minulta taas ohi. Uutena elementtinä jo tutuksi tulleiden sotapelien järjestelyiden päälle tuli Naton käyttämän TOPFAS-sovelluksen antaman mahdollisuudet. Verratessani luennolta saamani kuvaa sotapelien järjestelyistä täällä siihen, mitä sain oppia Maanpuolustuskorkeakoululla voin todeta, että Suomessa asiat ovat varsin hyvällä mallilla, vaikka asia on meillä varsin uusi. Täällä käytettävä ohjesääntö on jo yli kymmenen vuoden takaa. Suomessa sotapelaamisen kulttuuri ei ole yhtä pitkä. Luentonsa lopuksi totesi että sotapelaaminen vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta sen tulokset voivat olla yllättävänkin palkitsevat.
Lounaan jälkeen oli perehdytys viikon kuluttua toteutettavan euroopanmatkan järjestelyihin. Matka toteutetaan ryhmissä, jotka yhteisten Brysselin ja Naton päämajan osuuksien jälkeen hajaantuvat eri ilmansuuntiin. Kohteita ovat ainakin Pariisi/Lontoo, Hollan/Norja, Baltian maat, Israel, Portugali, Wien ja Budapest, Italia sekä Afrikka. Itse päädyin ryhmään joka suuntaa Pariisiin ja Lontooseen. Ranskan ja Iso-britannian yhteysupseerit luennoivat omien maidensa asevoimista ja turvallisuuspolitiikasta. Näitä perustietoja varmasti päästään syventämään matkan aikana.
Perjantaina syvennettiin CERASIA skenaarioon, ensin kootusti isossa auditoriossa ja sitten luokittain. Sitä ennen kuitenkin komentaja K. kertasi käytännön järjestelyt, ja komentaja B. päivitti seuraavan viikon valinnaisten seminaarien tilanteen. Seuraavalla viikolla on siis tarkoitus valmistautua tuleviin kahteen harjoitukseen eri seminaareissa. Nämä jakautuvat osin käsketysti esikunnan osastoittain ja osin oman mielenkiinnon mukaan. Lisäksi TOPFAS-järjestelmän
käyttäjille annetaan pikakoulutus järjestelmään. CERASIA-esityksen piti komentaja K.
Luokkakoossa luimme ensin skenaarioperusteita n. tunnin ajan, minkä jälkeen laadittiin ryhmätyönä konfliktipuu (syyt ja seuraukset) ja konfliktikartta (toimijoiden keskinäiset suhteet). Opetusta johti eversti V. Kokonaisuutena viikko oli tavanomainen yhdistelmä luentoja ja keskusteluja, joiden lomaan oli onneksi varattu vähän tavanomaista enemmän aikaa itseopiskelulle.

298. - 301. päivä.

Maanantaina harjoitus alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n lyhyellä tervehdyksellä, minkä jälkeen siirryttiin edeltävän viikon perjantaina valmisteltuihin työtiloihin. Paikalle oli saapunut myös ulkoministeriön diplomaattikurssin (Attachélehrgang) opiskelijoita, jotka osallistuvat harjoitukseen. Kuhunkin kurssin kuudesta luokasta riitti n. neljästä kuuteen siviiliopiskelijaa. Nämä olivat koulutustaustaltaan ja iältään hyvin vaihtelevia, mutta useimmat olivat yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijoita vähän nuorempia. Harjoitus alkoi rytinällä, kun tehtäviä ja tilannekuvauksia alkoi tipahdella jokaisen harjoitussähköpostiin. Omaksi tehtäväkseni valikoitui selvittää Yhdysvaltojen, Iso-britannian ja Ranskan kanta käyinnissä olevaan CERASIAN kriisiin ja pohtia mitä toimintavaihtoehtoja on olemassa näiden kolmen maan ja Saksan kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Ensimmäisen päivän tilannekuvausten pohjalta en saanut kunkin maan osalta kokoon kuin varsin lyhyet tiivistelmät kannanotoista, mutta näyttäisi siltä, että tilanne mutkistuu tästä vielä huomattavasti. Omassa toimistossani pohditaan myös kriisialueen maiden tilanteita Kiinaa ja Venäjää tietenkään unohtamatta. Luokkani muodostaman osaston muissa osastoissa tarkastellaan kriisiä YK:n, EU:n ja Naton näkökulmista. Harjoitus alkoi siis kiivaasti, mutta iltapäivää kohden sähköpostien tulva tyrehtyi ja tilanne rauhoittui.
Lounaan jälkeen päivän keskeytti holokaustin muistopäivän tilaisuus. Tilaisuudessa piti olla paneelikeskustelu aiheen ympäriltä, johon oli kutsuttu saksanjuutalainen toimittaja sekä aihetta tutkinut saksalainen upseeri. Keskustelua siitä ei kuitenkaan tullut, sillä toimittaja piti lähes tunnin kestäneen monologin, jossa hän varsin rajusti syytti Saksaa ja saksalaisia milloin mistäkin. Keskustelun moderaattorin ja toisen keskustelijan puheenvuorot kestivät yhteensä ehkä n. 5 minuuttia ja lopun ajasta julisti tämä julkkistoimittaja. Hänen tunteellinen sävynsä ja esiintymistyylinsä teki minun mielestäni myös julistuksen sisällöstä vaikeasta sulattaa. Saksalaiset kollegat kuitenkin ottivat tämän tyynesti ja yksi totesikin odottaneensa aikaisempien kokemustensa perusteella pahempaa ryöpytystä.
Tiistai alkoi luokan Mentorin eversti evp E.L:n pitämällä puhuttelulla, jossa ruodittiin edeltävän päivän päätuotosta. Se oli johdolle tehty kahden sivun mittainen tiivistelmä tilanteesta ja eri tahojen kannoista siihen  (ns. Leitungsflyer). Tarkasteluun otettiin yksittäiset sanavalinnat ilmaisujen sävyjä myöten, eli siis myös rivien välissä lukeva riveillä olevan lisäksi. Myös muotoseikat, mm. asiakirjan asettelu, fonttikoko ym. ovat erittäin tärkeitä ja niihin puututtiin.
Toisena harjoituspäivänä aloin vähitellen ymmärtää, mistä harjoituksessa on kyse. Kukin luokka muodostaa puolustusministeriön poliittisen osaston. Harjoituksessa osastolta vaaditaan kiivaaseen tahtiin erilaisia asikirjoja, kuten muistioita, kannanottoja, selvityksiä, puherunkoja, esittelyitä, koosteita, valmisteluasiakirjoja jne. harjoitustilanteeseen liittyen. Lisäksi osaston edustajien pitää osallistua erilaisiin neuvonpitoihin, palavereihin, valmistelutilaisuuksiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Harjoitukseen on valjastettu paljon koulun opettajakuntaa esittämään esim. eri ministeriöiden virkamiehiä, poliitikkoja sekä eri maiden diplomaatteja. Samalla tilannetta kehitetään erilaisilla kuvauksilla, kuten uutisilla ja virallisilla raporteilla. Erityisen haasteen muodostaa se, että ministeriön työskentely on Saksassa tarkoin säädeltyä. Käytettävät asiakirjapohjat, niiden sanamuodot ja jakelu on oltava justiinsa eikä melkeen. Asiakirjojen asettelun, sisällön ja kieliasun viimeistelyyn käytetään huomattavasti aika- ja henkilöstöresursseja. Työmäärää yritetään kuitenkin kohtuullistaa erilaisilla järjestelyillä, mutta esim. asiakirjojen graafisen ulkoasun muutaminen selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi torjuttiin jäykän päättäväisesti.
Päivän päätuote oli polittisen osaston perustava kanta (Grundlinienpapier) kuvattuun tilanteeseen. Kaikkien osastolla tuotettujen asiakirjojen tulisi olla samoilla linjoilla tämän perustepaperin kanssa. Siksi se on muotoiltu hyvin väljästi, ja jättää monet vaihtoehdot avoimiksi. Päivän aikana pidin lyhyet neuvonpidot sekä Iso-britannian ja Ranskan sotilasasiamiesten kanssa (joita esittivät koulun yhteysupseerit em. maista) sekä osallistuin yhteistoimintaneuvotteluun ulkoministeriön edustajien kanssa.
Keskiviikko oli hyvin samankaltainen päivä tiistain kanssa. Osallistuin palavereihin ja kävin neuvotteluja Ranskan, Italian ja Iso-britannian sotilasasiamiehiä edustavien yhteysupseereiden kanssa. Luin myös liudan sähköposteja ja yritin poimia niistä oman tehtäväni kannalta olennaisia tietoja. Saatujen tietojen pohjalta yritin laatia puolustusministeriön valtiosihteerille ja ministerille perusteasiakirjaa harjoitusskenaariossa parin viikon kuluttua pidettävää kansainvälistä konferessia varten, jossa CERASIAn kriisiin suunnattuja ponnisteluja kuten avustus- ja rauhanturvaoperaatiota yritetään koordioida ylimmällä poliittisella tasolla. Asiakirjan valmistelu ei kuitenkaan edennyt kovinkaan nopeasti johtuen mm. siitä, että kieli- ja muotoseikat ovat minulle melko vieraita. Kaiken muun ohella osallistuin kokoukseen, jossa kävimme kansainvälisten opiskeilijoiden kanssa läpi parin viikon kuluttua järjestettävän Kansakuntien illan (Abend der Nationen) järjestelyjä.
Torstain päätapahtuma oli poliittisen osaston kuuleminen puolustusvaliokunnassa. Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Saksan toimintavaihtoehdot kriisin ratkaisemiseksi ja siihen osallistuivat kaikki luokat osallistuivat vuorollaan. Puolustusvaliokunnan edustajat olivat koulun opettajia ja harjoituksen mentoreita. He esittivät poliittisen osaston edustajille, joina toimivat sektorijohtajiksi nimetyt opiskelijat, hankalia kysymyksiä ja tarkennuspyyntöjä. Meidän luokkamme päätyi kuultavaksi päivän ensimmäisenä, mistä oli tiettyä etua: "puolustusvaliokunta" ei vielä ollut saanut kunnon vauhtia päälle eikä se haastanut kuultavia kovinkaan rajusti. Lisäksi kuulemisen jälkeen tilanne oli meidän luokkamme osalta pitkälti ohi, eikä tehtävälistalla ollut enää kuin muutaman asiakirjan viimeistely, palautekeskustelu, valokuvaus ja järjestelyjen purkaminen. Koska muilla ryhmillä päivä venyi aina päivälliseen saakka järjestettiin harjoituksen yhteinen, vajaan tunnin kestänyt palautetilaisuus vasta seitsemältä illalla. Siinä ei tullut esiin oikeastaan mitään uutta sen lisäksi mitä ryhmän sisäisessä palautetilaisuudessa oli jo loihittu lausumaan.
Päivän havaintoja olivat mm. se, kuinka paljon enemmän huomiota Saksassa tunnutaan annettavan tiedotusvälineiden jutuille. Vaikuttaisi siltä, että pieniinkin ns. kohu-uutiisiin reagoidaan rajummin kuin Suomessa, vaikka juttujen sisältö ei olisi reagoimisen arvoinen. Tämä tosin voi olla ulkopuolisen vaikeammin arvioitavissa. Toinen mielenkiintoinen ja toistuva havainto oli paperien laatiminen vain paperien laatimisen takia - siis joskus myös niissä tilanteissa kun on ilmeistä, että paperia ei tarvita tai että sitä ei tule kukaan koskaan lukemaan. Tätä tietenkin myös kritisoitiin, mutta ilmiö oli niin yleinen, että sille oli oma käsite: "Arbeiten für die Tonne", eli työskentely jätteelle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata pitkiksi venyneiden päivien korvaamiseksi. Kokonaisuutena viikko oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kurkistus saksalaisen ministeriön (tai siis pääesikunnan) toimistorutiineihin ja poliittisen lähestymistapaan. Vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta Suomen puolustusministeriön tai pääesikunnan sisäisistä prosesseista tai toimintakulttuurista voisin arvioida, että saksalainen malli on perusteellisempi ja ehkäpä vähemmän altis virheille. Vastaavasti voisin kuvitella, että suomalainen malli on nopeampi ja kykenevämpi luomaan uusia ratkaisuja, eli muotisanaa käyttääkseni ketterämpi.

266. - 269. päivä

Maanantaina oli sairaana. Olin vuodepotilaana koko viikonlopun ja vaikka olo oli maanantaina jo vähän parempi, katsoin silti viisaammaksi jäädä kotiin toipumaan vielä yhdeksi päiväksi. Muiden tartuttamisvaaralla ei ole niin väliä, sillä merivoimalinjalla on kiertänyt flunssapöpö jo pidemmän aikaa. Omalla ilmoituksella saa olla poissa kolme päivää. Maanantaina alkoi harjoituksen kolmas ja viimeinen vaihe, jossa laadittuja suunnitelmia testataan ja tarvittaessa muokataan tilannekuvausten pohjalta. Vaiheeseen osallistuu myös kymmeniä vierailevia opiskelijoita muista sotakouluista (mm. Yhdysvalloista ja Itävallasta), mutta valitettavasti ei merisotalinjan ryhmään. Aloituspäivänä oli vierailijoiden vuoksi mm. johdantoluento sekä tervetuliaistilaisuus (ns. Ice Breaker), mutta nämä jäivät minulta kokematta. Itse esikuntatyössä ei edetty kovinkaan pitkälle, kuten tiistaina sain todeta.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.

261. - 265. päivä

Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli  operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.

257.-260. päivä

Maanantai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyn kenraaliharjoituksella. Varsinen esittely on tiistaiaamuna. Harjoittelu tehtiin kuten varsinainen esittelykin, tosin komentajaa kuvaava Senior Mentor amiraali evp. W. ei itse ollut paikalla. Harjoittelu kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen keskusteltiin kuullusta. Palautteessa nostettiin esiin muutamia sisältöönkin liittyviä pienehköjä tarkennuksia, mutta enimmäkseen palaute koski tietenkin sanamuotoja, esitystapaa ja muita pieniä yksityiskohtia. Palautekeskustelun jälkeen jatkui esityksen hienosäätö. Kun esitys oli valmis, tarkensimme omalla osastollani eli tiedustelutoimistossa komentajan tärkeitä tiedustelukysymyksiä (CCIR). Iltapäivällä oli varattu aikaa linjanjohtajan tunnille sekä omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.

252. - 256. päivä

Maanantai alkoi harjoituksen päätöksentekoesittelyllä (Mission Analysis Brief, olisiko se suomeksi sitten operatiivisen tehtävän esittely vai operaation perusrakenteen esittely, ainakin jotain sinnepäin). Esittely oli harjoiteltu perjantaina, jolloin en ollut itse paikalla. Tällöin oli myös sovittu paremmasta varustuksesta kuin mitä viikko-ohjelmassa lukee. Kukaan ei kuitenkaan ollut muistanut jakaa tietoa muutoksesta minulle, joten tulin luokkaan linjasta poikkeavasta virkapuvussa. Esittely kesti puolisentoista tuntia Senior Mentorin kommentteineen.
Tämän jälkeen esittelyä seuraamassa ollut kommodori V.B. merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta kertoi ajankohtaisia asioita ja kehityskulkuja siitä, miten harjoitustilanteen kaltaisia liittouman operaatioita suunnitellaan ja harjoitellaan todellisuudessa. Tätä aihetta en ymmärrettävistä syistä voi näissä muistiinpanoissa enempää. Kommodori sanoi käyntinsä varsinaiseksi syyksi sen, että Saksan asevoimat, mukaan lukien merivoimat, ovat varsin syvällä rauhan ajan ajattelumalleissa. Tästä on seurannut se, että byrokraattiset prosessit ovat niin raskaita ja rauhan ajan säännökset niin tiukkoja, että ne vaarantavat tehtävän toteuttamisen. Hän vetosi kaikkiin kuulijoihin todetessaan, että asevoimien kaikilla portailla on oltava valmiimpia ottamaan ja kantamaan vastuuta, oltava nopeampia ja joustavampia. Esikunnan eri osastoilla ja toiminnoissa tuijotetaan vain omaa puuta, eikä haluta tai osata katsoa koko metsää. Toinen seuraus syvälle juurtuneista rauhan ajan ajatusmalleista on se, että eskalaatiota ei välttämättä osata kontrolloida. Sellaiset mekanismit ja johtajien ammattitaito, jolla kylmän sodan aikana tahaton tai varomaton eskalaatio onnistuttiin välttämään, ovat ruostuneet tai kadonneet kokonaan.
Tietoiskun jälkeen opettajakunta antoi palautetta esittelystä ennen seuraavaa vaihetta eli toimintavaihtoehtojen laatimista. Eniten kritiikkiä sai se, että esittelyn eri toiminnot eivät aina olleet keskenään ajatuksellisesti yhteensopivia. Harjoituksen vaihe 1 todettiin päättyneeksi ja siirryttiin vaiheeseen 2. Toisessa vaiheessa muodostettiin opetusryhmästä perinteisempi esikuntarakenne, jossa itse päädyin tiedustelutoimiston eli M2:n työrukkaseksi.
Lounaan jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli laatia vastustajan merivoimien operaation perusrakenne kahtena eri vaihtoehtona. Aikaa tälle melko mittavalle työlle annettiin kaksi tuntia. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sai ryhmämme lopulta aikaan esittelykelpoisen tuotteen. Esittelyn jälkeen piti viikko-ohjelman mukaan olla aikaa omaehtoiselle liikunnalle, mutta keskustelut jatkuivat, saksalaisille hyvin tyypilliseen tapaan. Täsmällisyys määräaikoijen suhteen koskee täällä saamani kokemuksen mukaan ainoastaan alkamisajankohtia.
Tiistaina koko päivä käytettiin operatiiviseen suunnitteluun harjoituksen puitteissa. Oma roolini oli varsin rajattu, sillä toimin vastustajan operaation toisen toimintavaihtoehdon suunnitteluryhmän jäsenenä. Pyrin osallistumaan työhön aktiivisesti, mutta koin että mielipiteitäni ei oikein kuunneltu. Minun luultavasti sopeutettava lähestymistapaani operatiiviseen suunnitteluun paremmin saksalaiseen toimintakulttuuriin ja mielenlaatuun jos haluan, että työpanokseni saa enemmän vaikuttavuutta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole sille mitään merkitystä, vaan pääasia on, että työryhmän tuotos on kelpuutettavissa.
Keskiviikon piti myöskin olla puhtaasti esikuntatyölle varattu päivä, poislukien aamun ohjattua liikuntaa. Edellisenä iltana tuli kuitenkin matkapuhelimeeni viesti, jonka mukaan ohjattua liikuntaa ei ole ja se korvataan omaehtoisella liikunnalla. Niinpä käytin ajan työmatkaliikuntaan. Aamupäivällä oli lisäksi Kreikan asevoimien komentajan vierailu. Näitä vierailuja on täällä melko säännöllisesti, sillä nykyinen Bundeswehrin komentaja, kenraali V.W., on ottanut tavakseen tuoda vieraansa Hampuriin luennoimaan FüAkBw:llä. Hän perusteli tämän siten, että tutuista turvallisuusongelmista kuuleminen uudesta näkökulmasta avartaa ajattelua. Tilaisuuden aluksi kuultiin puhallinkvintetin musiikkia ja ojennettiin kreikkalaiselle amiraalille korkea kunniamerkki. Kenraali ja amiraali kehuivat vuolaasti toistensa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia saavutuksia ja kävi ilmi, että he ovat hyviä ystäviä myös ammitillisen ulkopuolella. Amiraalin puhe ei sisältänyt mitään mullistavaa, vaan pääasiassa hän keskittyi kehumaan Kreikan asevoimien kykyä ja osaamista, painottaen maan merellistä asemaa kolmen mantereen leikkauspisteessä. Hän kehno englannin lausumisensa teki puheen seuraamisesta hetkittäin haastavaa.
Iltapäivällä palattiin varsinaiseen aiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen viimeistelyyn, riskianalyysiin, valintakriteereihin ym. mielenkiintoiseen operatiiviseen suunnitteluprosessiin kuuluvaan. Valitettavasti siihen sisältyi tälläkin kertaa melko paljon turhaa työtä, kun eri osastojen ja työryhmien johtajat eivät tiedä mitä haluavat eivätkä osaa koordinoida työvaiheita. Jossain välissä merisotalinjan johtaja otti puheeksi sen, että aamun ohjatun liikunnan peruuntumisesta ei oltu tiedotettu häntä eikä siitä, että ketään ei ollut liikuntatunnilla. Hän on nyt järjestänyt asian niin, että ohjattua liikuntaa on silloin kun sitä pitää olla, myös uintia. Tarvittaessa hän vetää uintiharjoitukset vanhana taistelusukeltajana itse. Tervetullut muutos yleiseen linjaan, täällä kun ohjattu liikunta on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Illalla pidin suomalaisen saunaillan oman luokkani opiskelijoille. Paikalle saapui neljä seitsemästätoista kutsutusta. Saunominen ei ole kaikkien mieleen, ja monelle tulijalle oli samaksi illaksi valitettavasti tullut ihan oikea este. Löylyt ja tarjoilut maistuivat sitä paremmilta osallistuneille. Tulipahan järjestettyä.
Torstai oli tavanomainen harjoituspäivä: esikuntatyötä, välitarkasteluja ja kokouksia. Esikuntatyöskentely näyttäisi olevan melko samanlaista joka puolella (tähän mennessä minulla on kokemusta suomalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista ja espanjalaisista esikunnista). Joitain eroja tietenkin aina on. Saksalaisissa esikunnissa näyttäisi korostuvan keskusteleva johtamistapa. Yhteinen mielipide ja eräänlainen konsensus korvaa osin komentajan tai esimiehen (osastopäällikön, työryhmän johtajan) vähemmän keskeistä roolia. Toinen merkittävä ero näyttäisi olevan ajanhallinnassa. Suomessa aika näyttäisi olevan esikunnassa niukempi resurssi: jos aikaa ei ole käytettävissä asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen, siirrytään Suomessa ehkä kevyemmin mielin toimeenpanoon vaikka keskeneräisellä suunnitelmalla. Puutteellisesten suunnitelmien varassa toimeenpano ei ehkä ole pelkästään huono asia, sillä käsitykseni mukaan tavoitteena on olla aina vastustajaa muutaman askeleen edellä. Toimeenpantu kehnohko suunnitelma on parempi kuin toimeenpanoa odottava lähes täydellinen suunnitelma. Lisäksi kuluneen sanonnan mukaan yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä viholliskosketusta pidemmälle.
Päivän aikaansaannos oli arvio vastustajan toimintavaihtoehdoista sekä niiden vertailu omiin toimintavaihtoihin. Ajan säästämiseksi (kuulemma) varsinaista sotapeliä ei järjestetty. Opiskelijatovereitteni mukaan sotapeli jätetään Saksassa useimmiten pois suunnitteluharjoituksista. Suomessakin toimittiin pitkään näin ja se johtui saamani käsityksen mukaan siitä, että ammattitaitoa tai kokemusta sotapelin järjestämisestä ei ollut käytettävissä. Nykyisellään Suomessa toimintavaihtotehdot useimmiten pelataan läpi. Pidän tätä hyvänä, sillä samalla toimintavaihtoehdot tulevat vielä kerran läpikäydyksi ja esikunnalle tutuksi.
Perjantai kului sekin kokonaan esikuntatyön parissa. Koko suunnitteluryhmä katsoi yhdessä läpi komentajan päätöksentekoesittelyn, minkä jälkeen esittelyä viimeisteltiin ryhmissä. Esittely on käytännössä ja valmis, mutta se pidetään vasta seuraavan viikon tiistaiaamuna. Päätöksentekoesittelystä ei yllättävää kyllä tehdä asiakirjaa (toiminta-ajatus), vaan ainoaksi dokumentiksi siitä mitä komentajalle on esitetty jää PowerPoint-esitys. Siihen ei tietenkään kirjoiteta kaikkea, joten asioiden jäljitettävyys saattaa kärsiä. Saa nähdä kostautuuko tämä myöhemmissä työvaiheissa. Mielestäni Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin.
Kokonaisuutena viikko oli työläs ja jopa jonkun verran stressaava harjoitusviikko. Olen myös oppinut paljon, mutta en ole niinkään varma onko saatu oppi juuri sitä oikeaa, Jota COPD-prosessin taitamiseen jatkossa tarvitsisin. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, mutta tekemällä oppii.