192.-196. päivä

Viimeinen viikko ennen neljän viikon kesälomaa oli ns. teambuilding-matka Saksan Alpeille ja samalla tutustumismatka vuoristojääkäriprikaatin toimintaan.
Maanantai oli matkustuspäivä ja aikaa perille pääsyyn oli varattu riittävästi. Koululle oli käsketty klo 07.30, mutta bussit lentokentälle lähtivät vasta kahdeksalta. Liikelentoterminaalissa ei onneksi tarvinnut odotella kauaa, sillä meitä kuljettamaan lähetetty upouusi Airbus A300M oli valmiina lähtöön heti kun pääsimme kyytiin. Matkatavarat oli kuljetettu etukäteen jo edeltävänä perjantaina. Onhan se hieno lentokone nyt vihdoin ja viimein valmistuttuaan (projektin viivästymisestä on Bundeswehrissä tullut jonkinlainen kestovitsi). Lento kesti n. kaksi tuntia, jona aikana suurin osa nukkui tai nautti mukaan annetun lounaspussin sisällöstä. Saltzburgin lentokentältä oli bussikyyti takaisin Saksan puolelle vuoristojääkäriprikaati 23:n kasarmille Bad Reichenalliin. Saavuimme odotettua aikaisemmin ja jouduimme odottelemaan prikaatin komentajan sijaisen tervehdystä n. tunnin. Lyhyehkön esitelmän jälkeen kurssi jakautui kahteen ryhmään, joiden alku- ja loppuviikon ohjelmat ovat käänteiset. Tässä välillä oli mahdollista myös lainata suksisauvat, jotka toimisivat vaellussauvoina. Oma ryhmäni siirtyi bussikyydillä Winkelmoosalmissa sijaitsevalle Bundeswehrin majalle (n. 1100 m korkeudessa), jonne majoituimme yöksi. Majassa oli oma keittiö ja jopa baari, eikä itse majakaan ollut mikään perinteinen kasarmi vaan pikemminkin alppimaja. Olin väsynyt viikonlopun jäljiltä joten menin aikaisin nukkumaan. Yöllä ukkosti ja satoi kovaa.
Tiistaina nautittiin runsas aamupala, jota ennen oli aamuhartaus vapaaehtoisille. Aamupäivän koulutuksena oli vuoristojääkärien kuormaeläinjoukkueen (Tragtierzug) esittely. Saimme kattavan luennon sekä käytännön aasien ja hevosten käytöstä vuoristojääkärien tukena. Lounaaksi oli kevyempi ruoka: keitto, sämpylöitä ja hedelmiä. Iltapäivälllä lähdettiin johdetulle vaellukselle, joka suuntautui lähimmälle huipulle ja harjanteelle (korkeus n. 1700 m). Vaellus taukoineen kesti n. 5 tuntia. Aurinkoinen sää teki kävelystä nautittavaa, vaikka varsinkin alas tullessa palautumattomat jalkani olivat kohtalaisen kipeät. Juuri majalle saavuttuamme pilvet taas kasaantuivat ja alkoi sataa.
Keskiviikkona siirryimme busseilla Weissbachiin, joka on Berechtesgadenin lähettyvillä. Täällä seurasimme vuoristojääkäriprikaatin toimintanäytöksen, jossa esiteltiin prikaatin erityisosaamista varsin vaikuttavalla ja vakuuttavalla tavalla. Näytöksen jälkeen koko kurssi kokoontui lounaalle paikalliseen ravintolaan. Tämä oli hyvin järjestetty etukäteen, sillä reilusti yli 100 hengen ruokkiminen on suuri ponnistus mille tahansa keittiölle. Tämä oli viikon taitepiste, jossa kurssin kaksi osastoa vaihtoivat ohjelmaa. Toisen puolikkaan ohjelma oli siis tästä eteenpäin sama kuin mitä minä olen edellä kuvannut, ja he olivat jo käyneet läpi sen, minkä alla kuvaan. Lounaan jälkeen kävelimme n. puolitoista tuntia Weissbach-joen rotkossa kulkevaa reittiä. Se oli äärimmäisen luonnonkaunis ja jännittävä polku. Tämän jälkeen siirryimme busseille lyhyen matkan Reiteralpen-ylängölle johtavan köysiradan juureen. Köysirata vei osastomme n. 15 hengen ryhmissä kymmenessä minuutissa n. kilometrin korkeammalle, eli n. 1600 metrin korkeuteen. Täältä siirryimme jalan n. kilometrin matkan alppimajalle, jonne majoituttiin yöksi. Tämä majoitus oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin edellinen, mutta silti hyvää retkeilymajatasoa. Päivälliseksi oli jo toista (mutta ei viimeistä) kertaa leipäknöödeleitä, perunaknöödeleitä, porsaanlihaa ja kastiketta.
Torstain aamupäivän ohjelmassa oli kiipeilykoulutusta. Ennen aamupalaa käytiin ottamassa vastaan henkilökohtainen kiipeilyvarustus. Aamupalan jälkeen siirryttiin jalan n. kilometrin päähän harjanteelle. Pappi piti vapaaehtoisen hartauksen komeassa maisemassa, minkä jälkeen osasto jaettiin kolmeen osaan: yksi harjoitteli vapaakiipeilyä yläköydellä varmistettuna, toinen köysisillan ylittämistä ja kolmas köysilaskeutumista. Ensin kuitenkin valmisteltiin henkilökohtainen varustus johdetusti. Sää oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Kaikki kolme rastia olivat varsin elämyksellisiä ja hienosti toteutettuja. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja asiallisia. Lopuksi henkilökohtainen kiipeilyvarustus koottiin ja palautettiin varastoon. Keittolounaan jälkeen ei tuhlattu aikaa, vaan lähdettiin johdetulle vaellukselle valloittamaan lähin huippu (n. 2000 m). Vaellus oli hieman kevyempi kuin tiistaina tehty. Onneksi sää suosi jälleen ja aurinkokin näyttäytyi. Päivällisen yhteydessä juhlittiin Ranskan kansallispäivää, jota varten ranskalaiset opiskelijatoverit olivat hankkineet hieman ranskalaista viiniä, juustoja ja makkaroita.
Perjantaina herätys oli jo viideltä, matkatavaroiden luovutus kuudelta ja marssi köysiradan yläasemalle kymmentä yli kuusi. Ala-asemalta oli kuljetus vuoristojääkärien kasarmille Bad Reichenalliin. Kurssi kokoontui aliupseerikerholle, missä nähtiin videoesitys viikon tapahtumista. Sen olivat kuvanneet Bundeswehrin kameratiimi, joka osallistui kaikkeen toimintaan viikon aikana. Esityksen jälkeen nautittiin runsas ja maittava Baijerilainen aamiainen. Prikaatin komentajan sijaisen kiitossanojen jälkeen palautettiin viimeisetkin lainatut varusteet ja lähdettiin paluumatkalle. Omalla autolla tulleet noutivat ajoneuvonsa varuskunnan parkkipaikalta ja muut noutivat lounaspussit ja nousivat bussiin. Busseja odotellessa hyvä tuuri sään suhteen loppui, sillä rankka sadekuuro kasteli pihalla odottavat matkatavarat. Lentokentälle ei ollut kiire ja siksi koneiden saapumista odotettiin paikallisessa ostoskeskuksessa. Jos menomatkalla oli saatu nauttia uuden kaluston kyydistä, olikin paluulento sitten vanhinta mahdollista: kurssin matkatavaroineen kuljetti Hampuriin kaksi C-160 Transall kuljetuskonetta. Ne olivat varsin kuluneen näköisiä eikä kyytikään ollut kovin mukavaa. Onneksi lentokuljetus kuitenkin onnistui, sillä mikäli sille olisi tullut este, olisi korvaava yhteys ollut n. 11 tunnin bussimatka Hampuriin. Nyt Hampuriin saavuttiin jo puoli kolmen tienoilla ja koululle n. puoli neljä.
Kokonaisuutena viikko oli erinomaisen hyvin järjestetty, elämyksellinen ja myös ammatillisesti opettavainen. Tästä on hyvä aloittaa neljä viikkoa kestävä kesäloma, eli Akademieferien!

25.-29. päivä

Tällä viikolla ohjelmassa on moduuli maavoimat. Viikon tavoitteena on tutustuttaa (kennenlernen) opiskelijat maavoimiin ja niiden johtamiseen. Maavoimat (Landstreitkräfte) sisältää varsinaisten maavoimien eli armeijan (Heer) lisäksi myös tukijoukkojen (Streitkräftebasis) ja lääkinnän elementtejä, joten näitä käsitellään myös viikon aikana. Viikkoon sisältyy keskiviikkona ja torstaina tutustumismatka maavoimien esittelyharjoitukseen, jossa kalustoesittelyjen lisäksi pääsemme seuraamaan myös taisteluammuntaa.

Maanantain opetuksen aiheena oli johdatus maavoimien johtamiseen. Kolmen erillisen luennon opettajina olivat hollantilainen everstiluutnantti R. v. S. sekä saksalaiset majurit F. M. ja F. S. Hollantilaisen everstiluutnantin luento ei ollut erityisen mieleenpainuva. Pääsanomana oli maavoimien (Landstreitkräfte) rakenteen ja suorituskykyjen esittely, josta mieleeni jäi lähinnä, että Saksan maavoimat ovat valtion kokoon nähden varsin pienet. Maavoimien aikaisemmasta painopisteestä eli vakauttamisoperaatioista (lue: ISAF eli Afganistan) ollaan nyttemmin pikavauhtia siirtymässä korkean intensiteetin operaatioihin oman maan ja liittouman puolustamiseksi (lue: Ukraina). Saksalaisen konseptin olennaisena osana säilyy kuitenkin edelleen monikansallisuus. Maavoimissa on mm. saksalais-ranskalainen prikaati sekä saksalais-puolalainen panssaripataljoona.

Toinen luennoitsija majuri M. oli erittäin pätevä ja esitti asiansa innostuneesti. Hän pyrki reilussa tunnissa esittämään yhteydet saksalaisen sotilasjohtamisen ja operaatiotaidon teoreettisten, historiallisten ja doktrinaalisten taustatekijöiden välillä. Luennon lähteet mainittiin ja niihin viitattiin esimerkein, mm. Lukemalla suoraan Moltken tekstiä. Tältä luennolta jäi mieleeni mm. että Jominin ja Clausewitzin lähestymistavat sodankäyntiin ovat vastakkaiset: Jomini edusti käsitystä, jonka mukaan sota on matematiikkaa ja on olemassa kaava, jolla taistelun lopputuloksen voi laskea. Clausewitz sen sijaan korosti sodan kaoottisuuden, kitkan ja inhimillisten tekijöiden merkitystä.

1800-luvun puolivälissä Saksassa kehittyneen sotilaallisen nerouden taustalla on luennoitsijan mukaan se lähtökohta, että Saksa yritti ratkaista sen epäedullisen geostrategisen aseman vihamielisten alueellisten suurvaltojen välissä sotilaallisin keinoin. Sotilasjohtamisen kyvykkyyden nousulle oli myös muita historiallisessa kehityksessä ymmärrettäviä syitä ja se tapahtui pitkän ajan kuluessa.

Doktriini, eli strategian käytännön toimeenpano (”oppi sotilaallisen voiman käytöstä strategisten päämäärien saavuttamiseksi”) voidaan ymmärtää myös sodankäynnin yleisten periaatteiden valossa. Saksan maavoimien uusimpaan kenttäohjesääntöön (Heeresdienstvorschrift) on tulossa muutos, jonka mukaan sodankäynnin yleisiin periaatteisiin lisätään mm. informaatioulottuvuuden hyödyntäminen sekä operaatioiden legitimiteetti ja uskottavuus. Mielenkiintoista on myös, että kaikki uuden maavoimen ohjesäänöt (paitsi tiedustelu) ovat tietoturvaluokaltaan julkisia.

Majuri S:n luento jatkoi varsinaisten maavoimien (Heer) esittelyä ja oli osittain toistoa päivän ensimmäiselle luennolle. Uutena asiana esiin tuotiin luvut maavoimien henkilöstövahvuuksista: maavoimat n. 60 tuhatta, tukijoukot n. 41 tuhatta ja lääkintäjoukot n. 20 tuhatta.

Iltapäivän puolella akatemian kursseista vastaava ylin taho (Direktör Lehrgänge) lippueamiraali S. tuli tapaamaan D-luokkaa. Tilasuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva: tuolit laitettiin rinkiin keskelle luokkaa. Amiraali korosti, että kurssi ei ehkä aina vaikuta hyödyllisesltä opiskelijoiden aiempien kokemusten pohjalta, mutta se onkin suunniteltu opiskelijoiden tulevaisuutta silmälläpitäen. Oppiminen jatkuu tietenkin myös kurssin jälkeen. Tärkeä tarkoitus kurssilla on – kuten on jo monta kertaa mainittu – myös verkostoituminen, siitä on amiraalin mukaan suurta hyötyä tulevissa tehtävissä. Kysyttäessä, miksi opinnoissa ei saa käyttää omaa tietoteknikkaa tai julkista verkkoa oli vastaus, että Yhdysvaltojen Saksaan kohdistaman vakoilun (ns. NSA-Affäre) jälkimainigeissa kaikki palvelusasioiden käsittely yksityisillä laitteilla kiellettiin. Tässä suhteessa oli aikaisemmin helpompaa.

Amiraali totesi myös, että on olemassa kahdenlaisia asevoimia: niitä jotka tietävät kuka vihollinen on ja niitä jotka eivät. Bundeswehr on kylmän sodan päättymisen jälkeen kuulunut jälkimmäisiin, mikä on tietenkin hankaloittanut suunnittelua jonkin verran. Toinen syvällisempi toteamus amiraalilta oli, että demokraattiset valtiot eivät kykene hybridisodankäyntiin – siinä määrin kuin sillä ymmärretään kaikkien käyttettävissä olevien keinojen hyödyntämistä operaatiossa – ennen kuin sodankäynti on elämän tai kuoleman kysymys. Diktatuureilla (lue: Venäjä) on tässä suhteessa helpompaa.

Tiistain opetuksen teemana oli lääkintähuollon järjestelyt. Opetuksen aloitti lääkintäeversti v. O. Ensimmäinen suuri ero lääkintähuollolla Bundeswehrissä ja Puolustusvoimissa on, että Suomessa lääkintä on osa huoltoa ja logistiikkaa, kun taas Saksassa lääkintä on oma puolustushaaransa. Tämä on omalta osaltaan mahdollistanut Saksassa lääkintähuollola olevan erityisaseman (ja lisäksi Saksan nykyinen puolustusministeri on koulutukseltaan lääkäri...).

Opetusta jatkoi lääkintämajuri (Oberfeldarzt) B. Saksalaisia sotilaita on ulkomailla kriisinhallintatehtävissä 3114 henkilöä, joista lääkintähenkilöstöä on 322 (tilanne 22.8.2016). Organisaatiossa tehdään ero terveydenhuollon (Health support, Gesundheitsversorgung) ja lääkintähuollon (Medical support, Sanitätsdienstliche Versorgung) välillä. Liittouman tärkein lääkintähuollon perusteasiakirja on AJP-4.10 (Allied Joint Publication) Medical Support, jota käytetään jatkossa sellaisenaan Saksankin omien alan ohjesääntöjen perustana.

Lääkintähuoltoon liittyvää saksan sanastoa: Joukkosidontapaikka (pataljoonataso) on Rettungsstation (Role 1, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään tunnin sisällä). Kenttäsairaala on Rettungszentrum (Role 2, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään kahden tunnin kuluttua haavoittumisesta. Määräajat muuten määrittää biologia, eikä niitä mikään organisaatio tai ohjesääntö voi muuttaa).

Päivän viimeinen oppitunti oli johdatus ILÜ-harjoituksen (Informationslehrübung) kehystilanteeseen (Rahmenlage) ja sen piti majuri S. Hyvien koulutuskäytäntöjen mukaisesti soveltava koulutus tulee sitoa tilanteeseen, näin Suomessakin tehdään. Historiallis-poliittisista syistä koulutsta Saksassa ei kuitenkaan voida sitoa todelliseen tilanteeseen. Niinpä kaikki koulutus Bundeswehrin maavoimissa tapahtuu fiktiivisellä Pandora-saarella, joka maantieteellisesti muistuttaa kovasti Pohjois-Saksaa. Tämän saaren keskellä on valtio nimeltä Obsidia, joka on ajautunut sotaan Satawan-nimisen naapurivaltion kanssa. Tähän tilanteeseen harjoituksessa esiteltävä saksalainen prikaati on divisioonan osana heitetty. Vaikuttaa melkoisen monimutkaiselta ja turhalta työltä opetella tällainen fiktiivinen tilanne ja ylläpitää sitä, ja kaikki vain sen takia, että Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisäpuolella on laissa kielletty. Sitä korostettiin erityisesti, että harjoitus, toimintanäytokset ovat ajassa ja tilassa tiivistetty äärimmilleen, eivätkä vastaa tässä suhteessa todellisuutta.

Iltapäivällä oli ns. poikittaista opetusta (Querschnittliche Lehre), tällä kertaa oikeudenhoitoa. Opettaja aloitti sellaisella showlla, että meinasi leuka pudota ja luulin tulleeni stand-up-esitykseen. Oikeusoppinut piti omasta äänestään niin paljon, etta vauhdikas monologi jatkui melko tovin ennen kuin hän sai aikaiseksi edes esitellä itsensä. Lopulta kävi ilmi, että nimi on S. Tästä huolimatta esitys jatkui. Ongelmana oli lähinnä, että ei voinut olla varma onko showmies tosissaan vai ei. Jos oli, hänellä oli hyviäkin ideoita ja sanottavaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että hän lakimiehenä puhui vain lämpimikseen. Ja kyllä hän puhuikin. Lisäksi oikeusoppineella oli mukanaan sotilaspalvelija, nuori luutnantti, jonka tehtävänä oli vastata koomikon kännykkään.

Puhetulva oli täynnä kärjistyksiä ja ylilyöntejä, mutta myös paljon asiaa. Ongelma oli paitsi kuten yllä totesin sanomisten arvottaminen myös silkan määrän suodattaminen. Lopulta annoin periksi ja sallin tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jäi kuitenkin päähän. Saksalla ei ole puolutussuunnitelmaa, vaan maan puolustusratkaisu toteutetaan liittouman kanssa. Lisäksi Saksan sodanjohto puolustustilanteessa (Verteidigungsfall) ei ole sama kuin rauhan aikana, vaan johtamisrakenne muuttuu. Bundeswehrillä ei ole rakennetta, vaan se on kokoelma saman hallinnon alle kuuluvia laitoksia. Univormu ei ole vitsi tai huvin vuoksi, vaan oikeudellisesta näkökulmasta vakava asia. Upseeri on paitsi johtaja, myös kouluttaja, kasvattaja ja esikuva. Vakaumus menee velvollisuuden edelle, aina ja useimmiten menestyksellisesti (näin siis luennoitsijan mukaan).

Olin jo lähdössä kotiin ja vaihtamassa vaatteita, kun kävi ilmi, että viikko-ohjelmaan on tullut muutos: tukijoukkojen (Streitkräftebasis) esittely. Koko kurssi marssi iltapäivän lopuksi siis 100 henkilölle aivan liian pieneen luentosaliin (jossa ei ole ilmanvaihtoa) kuuntelemaan everstiluutnantti UL:n paperista lukemaa selvitystä SKB:n roolista keskiviikkona ja torstaina nähtävässä harjoituksessa. Tästä luennosta ei jäänyt käteen käytännössä mitään.

Keskiviikkona matkaan lähdettiin bussilla koulun pihalta klo 07.30. Käsketty varustus oli maastopuku ja mukaan oli kehoitettu ottamaan sekä lämmintä vaatetta että sadepuku. Täydensin omaa varustustani vielä mm. kiikareilla, termospullolla, naposteltavalla ym. tärkeällä. Majoitus on kasarmioloissa, joten oma lukko on hyvä olla olemassa.

Bussimatka sujui odotettua nopeammin, joten perillä oli pari tuntia odottelua. Lounasta ei tarjottu, mutta paikalle oli tuotu nakkikioski, josta sai ostaa hyviä frikadellisämpylöitä. Päivän ohjelmaan kuului maavoimien, tukijoukkojen ja lääkintähuollon toimintanäytökset sekä monipuolisesti kalustoesittelyjä. Kaikki oli äärimmäisen huolillisesti ja näyttävästi toteutettu, kerta kaikkiaan viimeisen päälle. Olo oli kuin isommallakin herralla kun sai vain istua katsomoissa, kiikaroida ja kommentoida. Päivä päättyi iltatilaisuuteen isossa teltassa, joka oli koristeltu varsin hienosti meri- ja rantalomahenkiseksi. Hyvää ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi.

Torstaina aamupala oli jo puoli kuudelta, minkä jälkeen siirryttiin bussilla prikaatin esikunnan alueelle. Täällä esiteltiin ja näyteltiin prikaatin viivytyksen ja vastahyökkäyksen suunnittelu ja johtaminen. Esittely toimi pohjustuksena harjoituksen huipennukselle eli iltapäivän taisteluammunnalle. Sitä ennen tarjottiin lounas ampuma-alueen huoltotukikohdassa.  Taisteluammunta oli sekin erittäin näyttävästi ja monipuolisesti toteutettu. Yhtäjaksoisessa ammunnassa oli käytössä mm. Tornadon ilmapommitus, Tiger-taisteluhelikopterin rakettirynnäkkö ja panssarintorjuntaohjus, Milan-panssarintorjuntaohjus, PzH 2000 -panssarihaupitsit, MARS-raketinheittimet, panssarisilta, miinanraivauspanssari, haavoittuneen evakuointi helikopterilla, sinkoja, kranaattikonekivääri, sekä tietenkin suuret määrät taistelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja ja jalkaväkeä. Suorastaan hengästyttävä esitys. Bussimatka takaisin akatemialle alkoi vasta viideltä ja kesti pari tuntia, joten päivällinen olisi ollut paikallaan. Onneksi olin ottanut naposteltavaa mukaan.

Perjantaina oli harjoituksen palaute ja purkutilaisuus (Nachbereitung). Se toteutettiin samassa liian pienessä ja ilmastoimattomassa luokkatilassa siten, että yksi upseeri puhui ja satakunta muuta oli kuuntelevinaan. Kurssin arviointijärjestelmästä johtuen useille on tärkeää päästä ääneen, vaikka ei olisikaan mitään kovin tärkeää sanottavaa. Onneksi palautetilaisuus ei kestänyt kuin x tuntia, vaikka siinäkin oli puolet liikaa. Palauteen kerääminen on tärkeää, mutta keräämisen toteutustapaa voisi harkita. Jos vaikka olisi jaettu A4-lomake, johon jokainen olisi saanut kirjoittaa havaintonsa. Paperi olisi palautettu maanantaina ja kyselyn tuloksista olisi tehty kooste, joka olisi esitelty esim. viikon kuluttua. Viikon kokonaisuuden kannalta perjantai oli hukkaan heitettyä aikaa.

Viikon päätti kansainvälisten opiskelijoiden lounas. Tilaisuudesta on suunniteltu määräajoin toistuvaa perinnettä. Tämä ensimmäinen lounas toteutettiin nyyttikestinä, koska upseerikerho oli suljettu.

Erinomaisen mielenkiintoinen mutta melko rankka viikko!