288. - 292. päivä

Tämän viikon kurssi oli opintomatkalla liittovaltion pääkaupungissa eli Berliinissä. Matkan teemana oli tutustua Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviin elimiin ja toimijoihin. Muistiinpanoni tältä viikolta ovat tavanomaista suppeammat. Toisaalta se johtuu siitä, että vierailuijen aikana käsitellyt aiheet menivät usein aika syvälle Saksan politiikan koukeroihin, enkä aina onnistunut pysymään kärryillä. Toisaalta en viitsinyt kantaa tietokonetta kaikissa tilaisuuksissa muistiinpanoja varten, ja tällöin minun tulee kirjoitettua vähemmän.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.

207.-210. päivä

Viikon opetusaiheena oli tutustuminen Saksan merivoimiin (Deutsche Marine). Tämä tapahtui nelipäiväisessä harjoituksessa, josta käytettiin perinteistä nimitystä FüAkEx (FührungsAkademieExercise) ja joka toteutettiin Flensburgissa, Eckenfördessä sekä Kielin ympäristössä.
Maanantaiaamuna lähdettiin liikkeelle jo klo 07. Tätä ennen merisotaopin pääopettaja kommodori S. puhalsi signaalipillillä harjoituksen alkaneeksi. Bussimatka Flensburgiin merisotakoululle kesti n. 1 h 45 min. Perillä merisotakoulun varajohtaja kommodori S.A. piti lyhyen esittelyn koulun toiminnasta. Tämän jälkeen kurssi jakaantui kolmelle rastille, joiden aiheena oli navigointisimulaattori, Gorch Fock -koulupurjelaivan harjoitusmasto "Gor Top", sekä koulun museokokoelma. Välillä nautittiin merimiesperinteiden mukainen port & sherry sekä lounas. Erityisen antoisana pidin koulun upeaa museota, jossa oli vaikuttava kokoelma historiallisia esineitä, kuten pienoismalleja, lippuja, aseita, kunniamerkkejä, univormuja ja valokuvia Saksan merivoimien koko historian ajalta.
Rastikoulutuksen jälkeen palattiin luentosaliin, jona toimi koulun komea perinneaula. Seurasi paneelikeskustelu, johon osallistuivat merivoimien esikunnan sunnitteluosaston osastopäällikkö sekä kaikkien merivoimien joukko-osastojen komentajat tai heidän edustajansa. Keskustelu noudatti tuttua kaavaa, eli osallistujat pitivät n. 10 - 15 minuutin pituisen alustuksen, minkä jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Näitä tulikin laidasta laitaan ja paneelin jäsenet vastasivat kysymyksiin kattavasti.
Päivän päätteeksi siirryttiin bussissa Kieliin. Bussimatkan aikana pidin omassa bussissani Navy Quiz -tietokilpailun, jonka kysymykset olimme merisotalinjan neljän kansainvälisen opiskelijan kanssa valmistelleet. Tietokilpailu oli kaksiosainen ja seuraava osa pidettäisiin seuraavan päivän bussimatkalla. Kieliin saavuttuamme n. kuuden aikaan kolmasosa kurssista majoittui hotelliin Kielin keskustaan ja lopun paikallisen laivastotukikohdan vierasmajoituksiin. Sain majoittua vierasmajoituksiin, mikä on tietysti positiivista siinä mielessä, että rahaa säästyy. Majoitus oli myös tasoltaan hyvä. Ilta oli vapaata ohjelmaa.
Tiistaina siirryimme busseilla Eckenförden sukellusvenekoulutuskeskukseen, jossa kurssi jakautui neljälle koulutusrastille. Näiden aiheina olivat sukellusveneseen (212A-luokka) tutustuminen laiturissa, sukellusveneen ohjaussimulaattori, hydrofonikoulutusluokka ja sukellusvenetaistelusimulaattori, sekä meripataljoonan esittelyluento ja kalustonäyttely. Viimeistä edeltävää rastia ennen nautittiin lounas. Jokainen rasti oli hyvin toteutettu ja erittäin mielenkiintoinen. Kiitospuheiden jälkeen siirryttiin busseilla Kielin lahden toiselle rannalle Laboen muistomerkille, jossa seurasi n. puolen tunnin ohjattu opastus. Bussimatkan aikana teetin autokunnalleni tietokilpailun toisen osan. Opastetun kierroksen jälkeen oli varattu vähän aikaa näyttelyyn ja museoesineisiin omaehtoisesti tutustumiselle. Muistomerkki oli vaikuttava kokonaisuus, jossa olisi voinut viipyä pidempäänkin. Osa vierailuajasta kului tosin tietokilpailukysymysten vastausten yhteensovittamiseen muiden bussikuntien kanssa. Paluumatkalla Kieliin jaettiin tietokilpailun palkinnot bussissa.
Illalla oli "Ice Breaker" eli tervetulojuhla fregatti Bayernin kannella. Siellä tarjottiin ruokaa ja juomaa kaikkien harjoitukseen osallistuvien alusten miehistöille Führungsakademien kustannuksella.
Keskiviikko oli ensimmäinen meripäivä. Merelle lähdettiin neljällä aluksella, jotka olivat fregatti Bayern ja huoltoalus Elbe sekä kaksi pienehköä miinanraivaajaa, Pegnitz ja Siegburg. Itse olin ensimmäisen päivän Elbellä. Päivä oli täynnä ohjelmaa kaikille aluksille, mm. ilmapuolustusharjoituksia ylilentoineen, raivausharjoituksia, palo- ja pelastusharjoituksia, täydennysharjoituksia ja alukseen tutustumista. Erityisen vaikutuksen teki tietenkin matalalennossa alusten yli useampaan kertaan jyristänyt Tornado-hävittäjä. Huoltoalus Elbe muistutti ominaisuuksiltaan melko paljon Suomen merivoimien Hyljettä ja Hallia, mutta oli tietenkin paljon suurempi joka suhteessa. Satamaan palattiin suunnitellusti klo 17. Klo 18 oli GrillEx, eli Bayernin kannella järjestetty grilliruokatarjoilu. Sää suosi onneksi molempia iltatilaisuuksia, oli tyyntä ja aurinkokin näyttäytyi ennen laskuaan.
Torstaina harjoitus siirtyi jälleen merelle ja itse olin tällä kertaa Bayernin kyydissä. Päivän harjoituksia olivat mm. boarding-harjoitus, yhteistoiminta helikopterin kanssa, kovapanosammunnat konekivääreillä ja kansitykillä sekä muodostelma-ajo. Fregatilla tarjottu lounas oli melko yksinkertainen ja poikkesi siitä, mitä laivan omalle henkilökunnalle tarjottiin. Tämä herätti runsaasti keskustelua jo matkan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Totta puhuen siitä jäi hieman nälkä. Satamaan saavuttiin hieman suunnitellusta aikataulusta jäljessä, joten saapumisoluelle ja kiitossanoille jäi vain vähän aikaa. Busseihin noustiin n. klo 18.50 ja koululle saavuttiin hieman puoli yhdeksän jälkeen.
Useampi viikon palveluspäivistä oli suunnitellusti säännöllistä työaikaa pidempi, joten perjantai oli kokonaan työajan tasausvapaata. Perjantaiksi sattui kuitenkin Suomen Meriupseeriyhdistyksen vierailu Hampuriin, johon osallistuin koko päiväksi. Vierailuun osallstui sekä Saksan puolustusasiamies Suomessa että Suomen puolustusasiamies Saksassa, ja suomalaisen osaston mukana oli kenraalikuntaa. Päivän ohjelma sisälsi vierailun paikalliselle laivastotelakalle sekä päivällisen museoalus Rickmer Rickmersillä.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin järjestetty ja tarjosi runsaasti uusia elämyksiä. Parannettavaa jäi siihen, että merivoimien operatiiviseen johtamiseen ei viikon aikana perehdytty lainkaan, mutta tähän saataneen merivoimalinjalla runsaasti mahdollisuuksia myöhemmin.

64.-68. päivä

Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan seminaari jatkui maanantaina luennolla Kiinasta. Luennon piti tohtori S.K. Ruhrin yliopistosta Bochumista. Luennoitsija teki heti alussa selväksi, millä auktoriteetilla hän puhuu, joskin varsin tyylikkäällä, epäsuoralla tavalla: hän kertoi, että luento perustuu kolmeen lukuun kirjasta "Assessing China's Naval Power", jonka on kirjoittanut sama henkilö. Luennon painopiste olikin Kiinan uudessa, aggressiivisessa meristrategiassa, jolla se haastaa olemassaolevan alueellisen geostrategisen asetelman. Tämän näkyvin ilmentymä on Etelä-Kiinan Spratly-saarten rakentaminen ja linnoittaminen. Asetelma on jännittynyt, mutta toistaiseksi teoilla on ollut lähinnä symbolinen ja psykologinen merkitys. Kiinan ulkoministerin perustelu maan toimille on paljonpuhuva: "China is a big country, and other countries are small countries, and that is just a fact." Luennoitsija kuitenkin korosti, että myös muut valtiot valvovat kansallisia etujaan perustamlla tukikohtia tärkeimpien kauppareittien varrelle (mm. Usa, Ranska, Iso-Britannia). Kiinan näkökulmasta kyse on siitä, että kauppareiteille olisi useampia vaihtoehtoja ja että maata ei kyettäisi kriisin sattuessa eristämään. Erityisesti yhteydet Afrikkaan ovat muodostuneet Kiinalle tärkeiksi. Kiinan sijoitukset Afrikkaan ovat merkittävä tekijä Afrikan kehitykselle, mikä voi olla myös Euroopan etu. Kiinan näkökulmasta heidän laivastonsa päävastustaja on Yhdysvallat. Kiina on merellisen voiman kehityksessä Yhdysvaltoja ratkaisevasti jäljessä, mutta kehitys on ollut nopeaa. Erityisen voimakkaan kehittämisen kohteena on elektronisen sodankäynnin kyvyt. Mielenkiintoinen teoreetiinen viitekehys oli Todd & Lindbergin järjestelmä merivoiman luokittelemiseksi. Itse arvioin Suomen kuuluvan luokkaan 5, tämä pitää tarkistaa kun pääsen verkkoyhteyden päähän. Luennoitsija toi esiin, että laivaston suorituskyky korreloi melko pitkälle maailmankaupan osuuden kanssa. Sotilaallinen välienselvittely Etelä-Kiinan merellä ei luennoitsijan mukaan kuitenkaan olisi Kiinan
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.

Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.

Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.

Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.

Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.

Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.

Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.

Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.

Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.