221. - 225. päivä

Maanantai alkoi MTG Marinetechnik -yrityksen kolmen edustajan esityksellä. He olivat valmistelleet merisotalinjan vaatimusluettelon pohjalta kaksi ehdotusta uudeksi sota-alukseksi. Toinen ehdotuksista vastasi täysin annettuihin vaatimuksiin ja siinä ei ollut ajeteltu kustannuksia. Toinen ehdotus puolestaan perustui Saksan uusimman alusluokan MKS180 -monitoimialuksen (Mehrzweckkampfschiff) perusratkaisuihin ja oli näin ollen huomattavasti edullisempi. Jälkimmäinen ehdotus ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia merisotalinjan ideariihen tuloksena syntyneitä vaatimuksia. Sattumalta alusten rungot olivat kuitenkin täsmälleen saman pituisia ja levyisiä. Muilta osin eroja oli paljon, useimmiten tietenkin kalliimman vaihtehdon eduksi. Edeltävällä viikolla tehtävänä oli ollut laatia tarkennettu vaatimusluettelo priorisointitaulukoineen: mitkä ominaisuudet ja suorituskyvyt ovat välttämättömiä ja mikä on muiden järjestelmien prioriteettijärjestys. Esityksen jälkeen siirryttiin keskustelemaan juuri tästä priorisointiluettelosta ja sen vaikutuksesta siihen, kumpaan konsulttitoimiston laatimista vaihtoehdoista päädyttäisiin. MTG:n edustajat osallistuivat keskusteluun asiantuntijoina, vaikka välillä sainkin kuvan, että he pitivät opiskelijoiden argumentteja joskus vähän huvittavina. Edustajat tulevan uudestaan käymään keskiviikkona, jolloin on tarkoitus keskustella kustannuksista.
Lounaan jälkeen merisotalinjan johtaja piti ajankohtaiskatsauksen. Hän oli osallistunut kaksi viikkoa kestäneeseen harjoitukseen sukellus- ja hyppykelpoisuuden ylläpitämiseksi. Harjoituskuulumisten lisäksi keskusteltiin kurssin ja linjan kuulumisista sekä päivitettiin kalenteriin tulevat tapahtumat. Illalla menimme seuraamaan kurssin jalkapallojoukkueen peliä. Kyseessä oli sarjan välieräottelu, jonka joukkueemme valitettavasti hävisi 1-2 tiukan kamppailun jälkeen.
Tiistaina jatkuivat sotatalouden ryhmätyöt koko aamupäivän. Koska ryhmätöiden lomassa oli aikaa käytettävissä, käytin ylimääräisen ajan itseopiskeluun, eli openäytetyöni kieliasun viimeistelemiseen. Olen alkanut taas kirjoittaa Suomen yleisesikuntaupseerikurssin vaatimaa diplomityötä, kun muut, kiireellisemmät kirjalliset työt on saatu alta pois.
Lounaan jälkeen oli sotahistorian luento todella pitkästä aikaa. Luennon aiheena oli Saksan yleisesikunnan historia. Sanan etymologia johtaa latinasta: con stabulus => constabularis oli hevosia käsittelevä henkilö, jolla oli merkittävä asema hovissa. Yleiseskunta perustettiin 1806 tappion seurauksena, joskin virallisesti vasta 1814. Vuonna 1810 perustettiin Berliiniin sotilasakatemia. Se oli avoin kaikille upseereille ja osallistuminen oli vapaaehtoista. Yleisesikunnan koko idea oli avoimuus ja kriittisyys, eteneminen tapahtui ansioiden perusteella eikä esim. varallisuuden tai syntyperän. Esimiehen käskyt sai kyseenalaistaa kirjallisella ilmoituksella yhtä johtoporrasta ylemmälle esimiehelle, periaatteessa aina keisarille saakka. Akatemiaan oli pääsykokeet, jotka läpäisi n. viidesosa pyrkijöistä. Kolmevuotisen koulun loppukokeen läpäisi n. kolmasosa. Vuosikursseja oli kulloinkin kaksi ja valmistuneiden määrä oli n. 30 - 40 vuosikurssia kohden. Näin ollen yleiseskuntaupseereita oli virassa varsin vähän. Sota-akatemia suljettiin vuonna 1914. Koulutus jatkui vuonna 1917. Alun perin yleisesikuntaupseereiden ei ollut tarkoitus palvella joukoissa, vaan nimenomaa esikunnan suunnittelutehtävissä. Yleisesikunnan synty mahdollisti ja varmisti Saksan ylivertaisen osaamisen vastustajiin nähden liki puolentoista vuosisadan ajaksi. Luennoitsija ohitti Preussin ja keisarillisen Saksan sodat maininnalla ja siirtyi käsittelemään yleisesikunnan roolia kolmannen valtakunnan aikana. Hän kävi läpi kaikkien puolustushaarojen esikuntien johtajat toisen maailmansodan aikana ja kertoi, kuka näistä oli natsi, kuka vastarintamies ja kuka puolestaan oli sodan jälkeen osoittanut katumusta tai osallistunut Bundeswehrin perustamiseen. Tämä sivujuonne muuten erinomaisessa luennossa oli vähemmän yllättävä mutta ilmeisesti pakollinen, ettei kenellekään jää vain väärää kuvaa siitä että nämä upseerit olisivat jotenkin syyttömiä. Valitettavasti tämä osuus vei aikaa luennon mielenkiintoisimmalta sisällöltä, eli yleisesikunnan historialta.
Iltapäivän lopuksi seurasi luento merivoimien materiaalilaitoksesta (Marinearsenal). Luennoitsijan nimi meni minulta ohi. Luennon päämääränä oli materiaalilaitoksen yleisesittely. Samalla luento oli rekrytointitilaisuus materiaalilaitoksen yleisesikuntaupseeritehtäviin. Luennon painopiste oli muutenkin henkilöstökysymyksissä, erityisesti kunnossapitohenkilöstön koulutustasossa ja saatavuudessa.
Keskiviikko alkoi jälleen MTG Marinetechnik -yrityksen edustajien vierailulla. Tällä kertaa he esittelivät kustannuslaskelmat eri vaihtoehdoille. Kaikessa korostettiin sitä, että kyseessä on arvio eikä lopullinen hintalappu. Luennoitsia esitti tähän liittyen hauskan vertauksen: kun sääennuste kertoo sateen todennäköisyyden olevan 60 %, optimistin mielestä paistaa ja pessimistin mielestä sataa, mutta varmuudella ei voi sanoa sataako vai paistaako. Lopullisessa kustannuslaskelmissa oli erilaisia kertomia ja prosenttiosuuksia, mutta paremman aluksen hinta-arvio oli n. puolitoista miljardia euroa ja olemassaolevan rungon päälle varustellun, suoritusarvoiltaan kehnomman aluksen hinta-arvio oli n. 900 miljoonaa euroa. Esityksen jälkeen merisotalinja kokoontui arvioimaan kustannuslaskelman vaikutuksia priorisointitaulukon ääreen. Kyseessä on valtava Excel-taulukko, johon on syötetty kaikki aluksen osajärjestelmät molemmille vaihtoehdoille sekä näihin vaikuttavat tekijät, kuten priorioisointi, yhteisvaikutukset, jne. Tältä pohjalta pitäisi tehdä valinta vaihtoehtojen välillä. Tehtävänannossa sanottiin, että raha ei ole rajoittava tekijä, joten periaatteessa valinta on helppo. Ryhmätyössä kyse ei kuitenkaan ole siitä kumpi vaihtoehto valitaan, vaan siitä, että valintaprosessi käydään kertaalleen perusteellisesti läpi.
Lounaan jälkeen oli ohjattua liikuntaa keskiviikkoiseen tapaan. Tällä kertaa jäin muun ryhmän mukaan, vaikka uimaan meneminen olisikin ollut mahdollista (osa ryhmästä lähti juoksulenkille ja ulos pelaamaan jalkapalloa). Salissa pelasimme lentopalloa normaalia isommalla ja pehmeämmällä pallolla. Ohjatut liikuntatunnit lämmittelyineen ja kovine kuntopiireineen ovat jääneet kokonaan pois ohjelmasta. Liikunnanopettajat eivät enää ole laatineet liikuntatunneille viikkosuunnitelmaa kuten viime syksynä, eikä ketään tunnu asia kiinnostavan. Se on sääli. Välillä minulle tulee vaikutelma, että aika harvaa täällä työskentelevää tai opiskelevaa oikeasti kiinnostaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja tuloksellisesti. Pikemminkin vastuuta ollaan halukkaita väistelemään ja toivomaan, että ongelmat menevät itsestään ohitse. Minä uskoisin, että esimerkiksi koulun neljä tai viisi liikunnanopettajaa pystyisivät paljon parempaan työsuoritukseen, mikäli he haluasivat, mikäli heillä olisi siihen edellytykset ja mikäli heitä kannustettaisiin siihen. Kyse lienee viime kädessä johtamisesta.
Torstai oli kokonaan varattu ryhmätyön tulosten viimeistelyyn ja perjantaina seuraavan esittelytilaisuuden valmisteluun. Itse olin varannut tapaamisen opinnäytetyöni ohjaajan kanssa. Hän oli varsin tyytyväinen ja jopa innostunut työstäni, mikä oli mukava kuulla. Saan ohjaajan kommentit kirjallisena viikon kuluessa. Odotan lähiaikoina palautetta myös liittovaltion kielivirastosta (Bundessprachenamt), jossa tekemäni haastattelut olivat tärkein lähteeni. Sen jälkeen viimeistelen opinnäytetyön ja lähetän sen käännettäväksi. Käännättäminen englannista saksaksi on täällä ilmaista, mutta siihen on varattava n. kuukausi aikaa. Opinnäytetyö on jätettävä tammikuun loppuun mennessä, joten olen onneksi hyvissä ajoin liikkeellä.
Aamupäivän lopuksi koulun johtaja amiraali C.S. piti ajankohtaiskatsauksen, jossa hän esitteli ja kattavasti perusteli koulun uuden organisaation ja henkilöstörakenteen. Muutoksen lähtölaukaus oli melko tarkalleen vuosi sitten, kun puolustusministeri piti suoria käskyjä sisältäneen puheen koululla. Muutosta on nyt siis valmisteltu vuosi ja siihen ovat saaneet osallistua kaikki osalliset laajalla rintamalla. Suunnitelman mukaan koulun johtamisrakenne muuttuu muistuttamaan enemmän yliopistoa tiedekuntineen, ja koulun esikunta saa perinteisemmän esikuntarakenteen. Lisäksi uutena elementtinä koululle tulee ajatuspaja, jonka päämääränä on mm. osallistua turvallisuuspolitiikan ja strategian keskusteluun, järjestää seminaareja, painaa julkaisuja jne. Kaiken tämän tueksi koulun henklöstövahvuttaa on tarkoitus lisätä kolmen vuoden kuluessa lähes 130 henkilöllä. Jää nähtäväksi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, sillä olisin ollut ryhmäni ainoa osallistuja sekä maavoimien että ilmavoimien ollessa sidottu muihin velvollisuuksiin. Ryhmätyön esittelyn hiominen jatkui aina klo 17 saakka.
Illalla osallistuin Hampurin Kansainvälisessä Merimuseossa näyttelyn avajaisiin. Näyttelyn aiheena oli Hampurista kotoisin oleva meripioneeri- ja maihinnousukomppania, joka osallistui vapaussotaan ja Helsingin maihinnousuun. Avajaisissa oli vahva edustus sekä suomalaisia että paikallisia sotahistorian tutkijoita. Kutsuvieraat saivat lahjaksi myös näyttelyyn liittyen julkaistun kirjan.
Perjantaina oli suuri päivä, kun kahden edellisen seminaarin (näistä on käytetty nimityksiä PHIDIAS ja ARCHIMEDES) tulokset esiteltiin arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Seminaarien ytimessä oli siis uuden aluksen suunnittelu Saksan merivoimille. Paikalle saapui koko komentoketju koulun johtajasta alkaen (kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja, suunnitteluosaston johtaja jne.). Esittely kesti kokonaisuudessaan kaksi tuntia, joista jälkimmäinen oli varattu keskustelulle, ja se noudatti seuraavaa työjärjestystä: Tehtävänanto ja kuvattu tilanne => näistä johdetut suorituskykyvaatimukset => ratkaisuehdotusten arviointi ja perustelut => johtopäätökset. Esityksen jälkeinen keskustelu polveili hyvinkin värikkäänä ja vapaana. Lopussa tietenkin kiiteltiin työryhmää vuolaasti. Olihan se vakuuttava esitys, ja etenkin kuulijakunnan esittämiin hankaliinkin kysymyksiin vastaamisesta saksalaiset kollegani suoriutuivat mielestäni ihailtavan hyvin. Myös amiraalin loppupuheenvuoro oli vakuuttava: operatiivisesti perusteltujen suorituskykyjen puolesta on oltava valmis taistelemaan myös siinä vaiheessa kun puheeksi tulee raha. Kyse on lisäarvosta, joka rahalla saadaan, strategisen tason päätöksistä.
Kokonaisuutena viikko tuntui pitkältä, pääasiassa siksi että tekemistä ei ollut riittävästi. Uskoisin kuitenkin, että tällä viikolla tuli siinä samalla, kaiken muun ohessa tuli jotain opittuakin.

216. - 220. päivä

Maanantaina merisotalinja vieraili yrityksessä TGM Marine Technik osana merivoimien kehittämisen ja sotatalouden opintojaksoa. Liikkeelle lähdettiin jo 07.30 ja bussimatka Hampurin toiselle laidalle kesti n. 45 minuttia. Perillä yrityksen toimitusjohtaja esitteli heidän toimintaansa. Kyseessä on n. 60 työntekijän konsultti- ja insinööritoimisto, jonka tärkein asiakas on Saksan julkishallinto, mutta toimistolla on muitakin asiakkaita, mm. Suomi. TGM keskittyy pinta-alusten suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan. Toimiston tehtävä ja rooli laivaston varusteluketjussa on muuttaa poliitikkojen ja Saksan puolustusministeriön (eli pääesikunnan) vaatimukset sellaiseen muotoon, jota telakat ja muut järjestelmätoimittajat ymmärtävät. Käytännössä TGM laatii luonnoksia siitä, millainen jokin tietty alus voisi olla ja laatii sille mm. kustannuslaskelmat ja tekniset simulaatiot, minkä jälkeen ehdotukset kilpailutetaan telakoilla. Esittelyssä kävi ilmi, että useimmat toimiston johtohenkilöistä ovat entisiä meriupseereita. Tämän jälkeen opiskelijat esittelivät ryhmätyön tähänastisen tuotteensa eli käsityksensä siitä, millaista alusta annettuun skenaarioon kaivattaisiin. Tämä esitys oli lähetetty TGM:lle jo edeltävällä viikolla. Johdantoesitysten jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joissa tarkennettiin FFF:iä (Funktionale Fähigkeitsforderung) eli alukselle asetettavia vaatimuksia yhdessa toimiston insinöörien ja osastopäälliköiden kanssa. Vasta tässä vaiheessa oivalsin ensimmäistä kertaa, että opintojakson konkreettisena tavoitteena on suunnitella sotalaiva, tai pikemminkin tutustuttaa opiskelijat itse tekemällä siihen prosessiin, mikä johtaa uuteen sota-alukseen.
Erinomaisen lounaan jälkeen keskusteluja jatkettiin kahdessa ryhmässä. Keskustelujen pohjalta päädyttiin tarkennettuihin vaatimuksiin, joiden pohjalta MTG:n edustajat laativat muutaman ehdotuksen siitä millainen alus voisi tulla kyseeseen. Toimiston edustajat tulevat koululle käymään vielä kahteen otteeseen. Tällä välin opiskelijat jatkat työtä pohtimalla mittareita sille, miten vaatimusten täyttymisen astetta mitataan sekä prioriointijärjestystä ja -kriteereitä, jos ja kun joistain vaatimuksista joudutaan tinkimään. Yhteenvedon jälkeen siirryttiin linja-autolla takaisin koululle.
Tiistaina jatkettiin ryhmätöitä parin tunnin ajan, minkä jälkeen osastopäällikkö C.P. Bundeswehrin suunnittelulaitokselta luennoi lounaaseen saakka siitä, tulisiko alusluokkien rakentamisen asemesta rakentaa aluslinjoja, joita kehitettäisiin jatkuvasti niiden koko elinkaaren ajan. Hän perusteli teoriansa monipuolisesti ja kattavasti, mutta yleisön joukosta kuultiin myös useita perusteltuja vasta-argumentteja. Luennoitsijan tärkeimmät argumentit olivat taloudelliset ja teollisuuspoliittiset. Hän esitti, että kustannukset alusta kohden voisivat linja-ajattelun tuloksena jopa puolittua. Vasta-argumenteissa sen sijaan korostuivat taktiset ja tekniset vaatimukset. En pystynyt kaikilta osin seuraamaan argumentointia, mutta luento tarjosi kuitenkin virkistävän, poikkeavan näkökulmaan vakiintuneeseen alusluokka-ajatteluun.
Iltapäivällä ei ollut luokanvalvojan tunteja, mutta minulla oli sen sijaan välikeskustelu (Zwischengespräch) kurssinjohtajan kanssa. Keskustelimme mm. toiveistani tulevien palveluspaikkojen suhteen sekä tulevista tapahtumista. Kurssinjohtajaa kiinnosti kuitenkin ehkä eniten saada tietää, onko minulla huolia tai murheita opintoihin tai muuhun elämään liittyen. Niitä ei ollut: olen pääsääntöisesti erittäin tyytyväinen valintaani ja opiskeluun täällä.
Keskiviikkona ryhmätöille oli varattu käytännössä koko päivä, pois lukien alkuiltapäivän liikuntatunnit. Maavoimien opintoryhmä oli kuitenkin poissa, joten ohjattua liikuntaa ei ollut. Siksi kävin liikuntatunnilla omatoimisesti uimassa. Ryhmätyön alaryhmien johtajat eivät edeleenkään ole onnistuneet organisoimaan työtä siten, että kaikille riittäisi tekemistä. Erityisesti tämä koskee kansainvälisiä opiskelijoita. On totta, että vaatimusten priorisointi edellyttää saksalaista järjestelmäosaamista ja kansainvälisille opiskelijoille jää enemmänkin kommentaattorin rooli. Siitä huolimatta näkisin, että työnjaon suunnitteluun olisi voinut panostaa vähän enemmän, enkä epäröinyt tuoda näkemystäni esille kysyttäessä. Onneksi voin joutilaana aikana työstää omia kirjallisia töitä, jotka sain lähetettyä itselleni sähköpostilla (kaikenlainen ulkoisten muistien liittäminen Bundeswehrin tietokoneisiin on kiellettyä).
Myös torstai oli lähes kokonaan varattu ryhmätöille. Iltapäivän englannintunnit oli peruttu, koska maavoimalinjan opiskelijat olivat maastontiedustelussa. Pääsin sen sijaan kuulemaan infotilaisuutta, jonka Hampurin poliisi piti seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Tämä tilaisuus avautui minulle siksi, että yksi meidän kurssin kansainvälisistä opiskelijoista oli käsketty noutamaan poliisi pääportilta. Näin siksi, että kurssien toimistot olivat tänään sidottuja edellisen kurssin päättäjäisten järjestelyihin. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tietämättä mistä oli kyse, ja tällä kertaa kävi tuuri.
Iltapäivän päätteeksi luennoi alusten standardisoinnin (esim. Norske Veritas, Lloyds) asiantuntija. Minä en kuitenkaan päässyt osallistumaan tälle luennolle, koska minut oli käsketty isännöimään Hampurin poliisin luentoa seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille. Seuraavan kurssin kurssitoimiston henkilökunta tai tuutorit eivät ehtineet tätä pikku tehtävää hoitamaan, koska he olivat sidottuja samaan aikaan järjestettäviin edellisen kurssin päättäjäisiin. Edellisen kurssin johtaja, vääpeli jne. siis jatkavat suoraan seuraavan kurssin kanssa. Poliisi kertoi varsin leppoisaan tyyliin Hampurin liikenteestä, rikollisuusuhkista, poliisin hallinnosta ym. ja vastaili kuulijakunnan runsaisiin kysymyksiin. Poliisin vierailu venyi kysymysten takia niin, että ehdin takaisin standardisointiluennon viimeisille kymmenelle minuutille.
Perjantain ainoan luennon piti key account Manager H.D.E yrityksestä ThyssenKrupp Marine Services. Kyseessä oli yritysesittely, joka kuitenkin oli muuttua välillä kuulusteluksi merivoimalinjan asiantuntevien ja kriittisten saksalaisopiskelijoiden kysymysten takia. Vaikka kuulin samankaltaisen yritysesittelyn toissaviikon perjantaina vieraillessani yrityksen telakalla Meriupseeriyhdistyksen kanssa, oli tämä luento selvästi avoimempi ja yksityiskohtaisempi. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samojen esityskuvien pohjalta puhuja voi luoda erisisältöisen luennon. Läsnäoloa vaativat opinnot päättyivät tämän yhden luennon jälkeen. Sain vihdoin ja viimein kurssin opinnäytetyöni siihen vaiheeseen, että kehtasin tulostaa sen ensimmäistä kertaa ja antaa brittiläiselle opiskelijakollegalleni ensimmäistä oikolukua varten. Alkuiltapäivästä kansainväliset opiskelijat kokoontuivat nyyttikestilounaalle koulun lähettyvillä asuvan hollantilaisen opiskelutoverin J.v.V:n kotiin. Mukana olivat luonnollisesti myös perheenjäsenet. Toin uunilohta, fenkolia ja perunoita, ja ne maistuivat hyvin.

211.-215. päivä

Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.

121.-125. päivä

Tämän viikon opintojaksojen aiheena on Bundeswehrin integroitu suunnittelujärjestelmä sekä henkilöstöjohtaminen. Kuten edelliselläkin viikolla, aiheita käsitellään rinnakkain, eivätkä kaikki kurssilaiset osallistu jokaiseen opetustilaisuuteen.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja  liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.

107.-110. päivä

Maanantai oli vierailupäivä Bremenin Garstedtiin, jossa tutustuimme Bundeswehrin Logistiikkakouluun. Bussimatka kesti n. kaksi tuntia suuntaansa. Aamukahvin (maksullisen tietenkin) jälkeen koulun johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli koulun. Tämän jälkeen koulun ei kurssien ja toiminnallisuuksien johtajat esittelivät logistiikkaupseerien koulutusjärjestelmää. Lounaalle siirryttiin tyylikkäästi busseilla. Iltapäivällä Tutustuttiin koulun tarjoamaan opetukseen viidellä rastilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kansvainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan simulaattori. Tämä oli suureen teollisuushalliin rakennettu malli kriisinhallintaoperaation leiristä. Leiri oli varsin aidontuntuinen kontteihin sijoitettuine toimistoineen ja hiekkasäkkeineen. Konttien päätyseinät olivat auki niin, että opiskelijoihin on helpompi pitää yhteyttä. Simulaattorin johtamisjärjestelmä oli rakennettu niin, että uusi rotaatio voidaan kouluttaa käynnissä olevan operaation yhteyksillä, tietokannoilla ja materiaalikirjanpidolla. Tämä vaikuttaisi varsin kätevältä ratkaisulta. Seuraavalla rastilla tutustuimme erilaisten erikoiskonttien kuten pesula-, keittiö-, sairaala-, vesi- ja jätehuoltokonttien käytön ja huollon koulutukseen sekä niihin liittyviin ajoneuvoihin. Viimeisellä rastilla tutustuimme kunnossapitoajoneuvoihin sekä konttien pakkaamiseen. Tämän jälkeen seurasi loppupuhuttelu, kiitossanat ja paluumarssi busseilla. Vierailu ei ollut yhtä hyvin suunniteltu eikä toteutettu kun viimeviikkoinen vierailu sotilaspoliisikoululle. Oppimisen kannalta vierailut ovat kuitenkin aina tervetullut vaihtoehto luento-opetukselle.
Tiistain ensimmäinen luento käsitteli kansainvälisen (eli Naton) logistiikan perusteita ja sen piti eversti D.B. Naton strategisen tason esikunta Euroopassa on SHAPE. Operatiivisen tason esikunnat ovat JFC Napolissa ja Brunssumissa. Ylimpiä taktisen tason esikuntia ovat puolustushaaraesikunnat. Logistiikka on integroitava suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Logistiikan on oltava joustavaa: komentajan asettamiin tavoitteisiin on valmistauduttava ja sopeuduttava. Naton logistiikan on oltava "kollektiivistä", sillä Natolla ei varsinaisesti ole omaa logistiikkaa. Niinpä logistiikka on Natossa ensisijaisesti yksittäisten jäsenmaiden vastuulla. Monikansallinen logistiikka perustuu kahteen asiaan: yhteisymmärrykseen siitä, mitä halutaan sekä luottamukseen toimijoiden välillä. Tästä syystä se onkin niin vaikeaa. Erässä esityskalvossa tulivat näkyviin täydennysmateriaalin luokat. En ole vielä oppinut niitä ulkoa, joten kirjoitin ne ylös. Natossa täydennsmateriaalin luokat ovat: I) muona ja vesi, II) varaosat, III) polttoaineet (IIIa lentokonepolttoaineet), IV) rakennus- ja estemateriaali, sekä V) ampumatarvikkeet. Kansainvälisen logistiikan tärkeitä käsitteitä, jotka tulisi sisäistää ovat mm. National Support Element (NSE), Host Nation Support (HNS), Contractor Support to Operations (CSO), Multinational Integrated Logistics Unit (MILU), Lead Nation, Role Specialist Nation. Nato Support and Procurement Agency (NSPA) on se "yksi luukku", jonka kautta jäsenmaiden (ja Suomen) kannattaa asioida alihankintakysymyksissä. Joint Logistics Support Group on operaation komentajan tärkeä logistiikan suunnittelun, johtamisen ja järjestelyjen työkalu. Se toimii aselajiesikuntien tasolla. JLSG:n esikunnan alaisuudessa on toimii myös vaihteleva määrä huoltojoukkoja. Lisäksi JLSG koordinoi kansallisten huoltoelementtien (NSE) toimintaa. Joukkojen siirrot eli Reception, staging and onward movement (RSOM) on keskeinen osa operaatiota. Myös tämä on JLSG:n heiniä. Saksan työkaluja siirtoihin ovat jo aiemmin mainitut SALIS ja ARK.
Seuraavan luennon piti Naton Joint Force Commandin logistiikkaosaston osastopäällikkö kenraalimajuri W.O. Kenraalit esitellään täällä aina jonkun opiskelijan toimesta, ja tällä kertaa oli minun vuoroni lukea tiivistelmä kenraalin sotilasurasta. Koska en ollut tavannut kenraalia koskaan aiemmin, pyrin pitämään esittelyn kuivan asiallisena, ja tämä osoittautuikin toimivaksi ratkaisuksi. Esityksessään kenraali kävi läpi Naton käynnissä olevia operaatioita ja niiden tilannetta logistiikan näkökulmasta. Hän kertoi olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti Nato pystyi muuttamaan suuntaansa ja reagoimaan kasvaneeseen Venäjän uhkaan. Edelleen hän kertoi olevan erittäin vakuuttunut siitä, miten nopeasti ja ammattimaisesti Puolassa ja Baltian maissa on kyetty tukemaan Enhanced Forward Presence -joukkoja infrastruktuurin rakentamisella. Haasteita on edelleen olemassa mm. polttoaineiden täydennyksissä, mutta niiden ratkaisemiseksi tehdään esikunnassa hartiavoimin töitä.  Naton pysyvän huoltoesikunnan Standing Joint Logistics Support Group Headquarters perustamisen aikataulua on lykätty vuodella ja se tulee toimintaan vasta 2018 lopussa. Esitin kysymyksen Ruotsin ja Suomen roolista Naton tuessa Baltian maille. Vastauksessaan kenraali korosti Ruotsin ja Suomen merkitystä, hyvää yhteistyökykyä sekä esikunnassa työskentelevien yhteysupseereiden korkeaa ammattitaitoa. Hän kertoi Ruotsin ja Suomen olevan aktiivisesti mukana tuen EFP-joukkojen tuen suunnittelussa. Vastauksissa tuli myös esiin, että Naton pelotteen on oltava todellinen, eikä muutaman pataljoonan muodostama "ansalanka" ole riittävä pelote. Toisaalta luennoitsija toi esiin, että Naton nykisessä varautumisessa (ainakaan logistiikan osalta) ole otettu huomioon ydinaseiden käytön mahdollisuutta, toisin kuin kylmän sodan aikaisissa suunnitelmissa. Myös se kävi ilmi, että mikäli Venäjä kaappaa aloitteen ennen kuin Naton voimien rakentaminen (kuten divisioonien follow-on forces) on valmis, ei varasuunnitelmaa ole.
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoitoa, josta en saanut irti yhtään enempää kuin yleensä. Loppuiltapäivä oli vapaata, mutta illan ohjelmassa oli Saksan puolutusteknologisen yhdistyksen (Deutsche Gesellschaft für Wehrtechnik, DWT) seminaari. Se kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli (poikkeuksellisesti ilmainen) iltapala ja verkostoitumistilaisuus.
Keskiviikon aloitti tietoisku Führungsakademien tietoteknisten palvelujen tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tilaisuudessa puhui FüAkBw:n tietohallintopäällikö eversti W. Tietoiskun ydinsanoma oli rauhoitteleva: koulun tietohallintopalveluihin on tulossa parannuksia, kuten langaton verkko. Näiden uudistus toimeenpano kuitenkin vie aikaa, ja valtaosa esityksestä kului viivästyksien syiden esittelyyn. FüAkBw vaikuttasi tietohallintoarkkitehtuuriltaan olevan tulevaisuudessa
jonkinlainen välimalli Bundeswehrin joukko-osaston ja yliopiston välillä, kuitenkin siten, että akatemia on jatkossakin pitkälti erillään Bundeswehrin varsinaisista tietojärjestelmistä. Oman arvioni mukaan koululla ollaan tällä hetkellä n. 5-10 vuotta Suomea jäljessä (jossain EJ:n eli esikuntajärjestelmän ajalla). Esitellyn kehittämissuunnitelman mukaan uutta materiaalia aletaan hankkimaan vasta 2020, eli muun maailman etumatka näyttäisi vain kasvavan. Masentavaa.
Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti evp H.-J.P. aiheesta Bundeswehrin ja teollisuuden yhteistyö operaatioissa. Hän edusti majoitusratkaisuja tarjoavaa yritystä nimeltä Losberger. Luennon sisältö oli selostus kriisinhallintaoperaation leirissä tarvittavien majoitus ym. konttien hankintaprosessista sopimuksineen ja päätöksineen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi kuvitella että luennon yksityiskohdista olisi minulle merkittävää hyötyä tulevissa tehtävissäni. Prosessi sinänsä on tunnettava, sillä siinä on varmasti yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien
hankintamenettelyyn. Tärkeää on ottaa teollisuus mukaan suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan riittävän ajoissa.
Toisen luennon piti itävaltalainen eversti evp J.F. aiheesta European Defence Agency, jota hän nykyään edustaa. EDA:n johtolautakunta kokoontuu ministeritasolla, jolloin sen päätöksillä on (ainakin teoriassa) poliittista painoarvoa. Järjestön budetti on 31 miljoonaa euroa ja sillä on 140 työntekijää. Vuonna 2015 EDA:lla oli 25 projektia, joiden arvo oli n. 70 miljoonaa euroa. EDA pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä Naton kanssa ja sen sijaan täydentämään Naton jättämiä tarpeita. Myös MARSUR eli yhteiseurooppalainen merivalvontajärjestelmä on EDA:n projekti. Viraston tarkoituksena on hankkia säästöjä ja yhteistyökykyä jäsenilleen. Ongelmat yhteensovittamisessa ovat kuitenkin melko suuria, kuten kaikessa eurooppalaisessa yhteistyössä. Järjestön tehtävänä ei ole edistää jäsenvaltioiden asevientiä. Luennoitsija puhui sen verran leveää itävallansaksaa, että luennon seuraaminen oli tavanomaistakin vaikeampaa.
Iltapäivällä oli liikuntaa toisen kasarmin liikuntahallissa. Lämmittely ja kunto-osuus sisälsi koripalloharjoitteita, peliosuudessa oli vaihtoehtoina sisäfutis ja koripallo.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli Tag der Nationen, jossa vanhemman vuosikurssin opiskelijat eri maista järjestävät ruokaa, juomaa ja ohjelmaa kun omasta maastaan.
Torstain aamupäivän luennot käsitteli virastoa nimeltä Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutztung der Bundeswehr (BAAINBw) ja ne piti kaksi siviiliä ja yksi eversti. Virasto on liittovaltion varustelun ja sotatalouden keskeinen toimija. Ensimmäisen luennon pitäjä tohtori H.L. oli sairastunut ja häntä tuurasi tohtori M.S. Ensimmäinen luento oli viraston ja hankintaprosessin yleisesittely. Tiedotusvälineet Saksassa asennoituvat usein kielteisesti uutisoidessaan puolustusmateriaalihankinnoista. Tämä vaikeuttaa viraston työtä, sillä se on poliittisesti johdettu puolustusministeriön alainen siviilivirasto. BAAINBw saa hankintaan sekä vaatimusten- ja elinkaarenhallintaan liittyvät tehtävänsä Bundewehrin suunnitteluvirastolta (Plangungsamt der Bundeswehr, PlgABw), joka puolestaan saa vaatimuksia puolustushaaroilta. Ongelmana on, että puolustushaaroilla on taipumus antaa vaatimuksia jonkin olemassaolevan järjestelmän mukaan. Suunnitteluvirastossa nämä vaatimukset pyritään pyöristämään yleisemmän tason suorituskyvyiksi, minkä jälkeen BAAINBw:ssä suorituskyvyt jälleen muutetaan teknisiksi yksityiskohdiksi hankintaa varten. Käytännössä nämä yksityiskohdat muistuttavat usein varsin
paljon puolustushaarojen asettamia alkuperäisiä vaatimuksia. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet toisinaan ihmiettelevät, mitä Bundeswehrissä oikein tehdään. Tohtori S. oli äänessä myös seuraavalla luennolla, joka käsitteli puolustusmateriaalihankintoja sopimusoikeudellisesta ja -teknisestä näkökulmasta. Luennoitsija korosti, että Bundeswehrin on noudatettava lakeja ja asetuksia. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä joukon ja yksittäisen sotilaan on harkittava, mitä lakeja ja asetuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista noudattaa. Joissain tilanteissa sotaväen on tarkoituksenmukaista olla huomioimatta esim. työturvallisuuteen, lento- tai liikenneturvallisuuteen tai ympäristölainsäädäntöön liittyviä määräyksiä suuremman edun nimissä. Näin toimittaessa on tietenkin oltava valmis kantamaan täysi vastuu toiminnasta. Sopimuksia kirjoitettaessa on oltava tarkkana alusta asti, eli projektin tavoitteiden asettamisesta alkaen. Lisäksi sopimuksiin liittyviä riskejä on tarkkailtava ja analysoitava koko projektin ajan.
Seuraava luennoitsija oli osastopäällikkö Anke Meyer. Hänen aiheenaan oli käytännön esimerkit hankintaprojektista ja hän käytti esimerkkinä projektia SEAD (Suppression of Enemy Air Defence). Kosovon sodan jälkeen todettiin että vastatutkaohjus HARM-88 ei eiää ollut ajan tasalla. Ratkaisuvaihtoehdoiksi esitettiin HARM-ohjuksen päivitystä, ARMIGER-projektia tai kokonaan uutta SEAD-kykyä Tornadoihin. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen. Ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyä seurasi analyysivaihe, minkä jälkeen tehtiin valtintapäätös eri vaihtoehtojen välillä. kaikissa vaiheissa on lukuisia reunaehtoja, näistä ehkäpä tärkeimpänä raha. Toimeenpanovaiheessa laaditaan sopimukset sekä valmistetaan ja vastaanotetaan tuote. Esimerkkiprojektissa ollaan tällä hetkellä siirtymässä toimeenpanovaiheeseen. Valitun PV HARM - AARGM -järjestelmän toimitukset alkavat vuonna 2022. Tämän jälkeen eversti C.K. esitteli esimerkinomaisesti toisen projektin TLVS (Taktische Luftverteidigungssystem, tunnettu myös nimellä MEADS). Luennoitsija totesi itsekin, että hänen esityksessään ei edeltävän esityksen jälkeen ole juuri mitään uutta, joten muistiinpanoja tästä
luennosta on vastaavasti myös vähemmän. Esitys sisälti vähintään yhtä paljon tietoa järjestelmän teknisistä ominaisuuksista kuin itse hankintaprosessista. Hankintamenettely voidaan tiivistää siihen, että tilaalle on mahdollista päättää kahdesta näistä kolmesta tekijästä: aika, kustannukset ja suorituskyky. Mitkä tahansa kaksi vallitsee, toimittaja päättää kolmannesta.
Aamupäivän päätteeksi ylennettiin yhdeksän kurssilaista majuriksi/komentajakapteeniksi.
Englanninopetus iltapäivän aluksi oli minun ryhmäni kohdalla peruttu syytä ilmoittamatta. Iltapäivän päätteeksi luennoi kenraaliluutnantti Z. aiheesta Puolustusministeriön puolustusmateriaaliosasto (BMVg Abt A), jota hän johtaa. Puolustusmateriaali kallistuu kaikissa puolustushaaroissa ja toimialoilla. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kaupan hyllyltä, ja vaikka olisi, ei sitä voi tai ole luvallista käyttää puolustusmateriaalina. Toisaalta varusteluprojektien aikataulut myöhästyvät ja epäonnistuvat tavan takaa, ja näin on ollut jo kauan. Eräs syy tälle on, että sotilasjärjestelmät ovat usein teknisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin vastaavien laitteiden siviiliversiot. Monimutkaisuutta lisää joskus tarpeettomastikin ongelmat vaatimustenhallinnassa. Toinen ongelma on täydellisyyden tavoittelu: paras on hyvän pahin vihollinen. Puolustustarvikehankintoihin liittyviä ongelmia myös paisutellaan helposti julkisuudessa, joten joukkotiedotusvälineiden kanssa on oltava tarkkana. Esitys oli suorapuheinen ja viihdyttäväkin, vaikka puhuja ei käyttänyt havaintovälineitä.
Perjantai oli vapaa tiistain sekä tulevan viikon keskiviikon pakollisten iltamenojen tasoittamiseksi.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena jääkärien muistotilaisuuteen (Finnentag) Hohenlockstedtissa. Olin pyytänyt tilaisuuteen seuraksi kaksi luokkatoveriani sekä luokanvalvojan. Sateisesta säästä huolimatta tilaisuus oli arvokas mutta samalla lämminhenkinen. Vuoden kuluttua on jääkärien paluun satavuotisjuhlallisuudet Vasassa.

102.-106. päivä

Maanantain teema oli operaatioiden arviointi (Einsatzauswertung), eli Bundeswehr oppivana organisaationa. Ensimmäisenä aamuvpäivän viidestä puhujasta ääneen pääsi everstiluutnantti H. suunnitteluorganisaatiosta (Planungsamt der Bundeswehr). Bundeswehrissä ei ole organisaatiota, jonka päätehtävä olisi työstää palautetta ja kehittää toimintaa. Suunnittelukeskus on ollut toiminnassa 4 vuotta ja sillä on n. 400 työntekijää, joista 1/3 on siiviileitä. Luennoitsija kritisoi melko suorin
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.