183.-187. päivä

Maanantai alkoi tohtoriopiskelija J.S.:n luennolla. Hän tiivisti viime tiistaina Kielissä pidetyn meristrategian symposiumin keskeisemmän sisällön kolmeen varttiin. Tämä oli tietenkin mahdotonta, joten johdantoluento venyi puolitoistatuntiseksi. Paikalle kuulemaan oli saapunut myös pari kommodoria, eli merisotaopin laitoksen johtaja S. sekä uusi tuttavuus operaatiotaidon laitokselta, kdri H. Tämän jälkeen pidettiin paneelikeskustelu, johon osallistui kaikki symposiumissa paikalla olleet, eli myös minä. Siitä ei kuitenkaan muodostunut perinteistä paneelikeskustelua, vaan tavanomainen opetuskeskustelu, jossa symposiumiin osallistuneilla oli ikään kuin avauspuheenvuorot ja ehkäpä hieman suurempi todennäköisyys saada puheenvuoro. Keskustelu polveili melkein puoleen päivään asti, minkä jälkeen sovittiin ryhmätöiden jatkosta. Iltapäivällä oli kurssin johtajan tunnit, joita hän ei halunnut hyödyntää, sekä ryhmätyölle varattua aikaa, jota varten ei katsottu olevan tarpeen kokoontua. Näin ollen päivä päättyi tavanomaista aikaisemmin.
Tiistaina päivä alkoi vuoristomatkan eli teambuilding-harjoituksen tarkennetulla ohjeistuksella. Matka on suunniteltu melko täyteen kaikenlaista ohjelmaa varhaisesta aamusta iltamyöhään. Onneksi osa ohjelmanumeroista on vapaaehtoisia. Mielenkiintoinen matka on joka tapauksessa edessä! Ohjeistuksen jälkeen palattiin aselajikohtaisiin opetusryhmiin, mikä merivoimien osalta tarkoitti jatkamista meristrategian ryhmätyön parissa. Ensin kuitenkin luokan tuutori sekä vieraileva senior mentori pitivät puheenvuoron esittelyistä. He painottivat selkeyttä ja tiivistämisen taitoa, mikä on sitä tärkeämpää, mitä ylempänä organisaatiossa ollaan. Asiantila, sen perustelut, sekä suositukset perusteluineen tulisi pystyä esittämään hyvin tiivistetysti: parhaassa tapauksessa parissa minuutissa tai parilla sivulla. Muodolla on merkitystä, sillä sisältöä ja muotoa ei voi erottaa. Liian pieni kirjasinkoko tai liika teksti kuvien kustannuksella on myrkkyä. Tunnetilan ja sopivan huumorin merkitystä ei myöskään voi vähätellä (vrt. tunneäly). Nämä asiat ovat periaatteessa täysin tuttuja, mutta unohtuvat helposti asiasisällön temmatessa mukaansa.
Iltapäivän aluksi oli pitkästä aikaa historianopetusta. Opetuksen aiheena oli edelleen Bundewehrin perinteet. Koulun tiloissa oli suoritettu käsketty tarkastus, jonka tuloksia nyt perattiin. Koulun toisen kasarmin eräästä työhuoneen seinältä oli tavattu pari taulua, jossa kuvattiin nykyisen ja entisen Luftwaffen koneita lentämässä samassa kuvassa. Tästä oli seurannut ilmavoimien komentajan käsky (joka koskee kaikkia ilmavoimien univormua käyttäviä), jossa kielletään Toisen maailmansodan aikaisia lentokonemalleja esittävien kuvien esillä pitäminen julkisissa tiloissa. Tämä koskee myös muistoesineitä ja myös kuvia, joissa ei esiinny laissa kiellettyjä symboleja. Lisäksi kielto esillepanostoa koskee henkilöiden kuvia, jotka ovat palvelleet Wehrmachtissa. Tästä keskusteltiin. Omalta osaltani voin todeta, että en parhaalla tahdollanikaan kyennyt seuraamaan keskustelun argumentointia tai sen mahdollisesti sisältäneitä loogisia päättelyketjuja.
Keskiviikkona jatkui ryhmätyön koostaminen. Tekemistä oli eilisen välitarkastelun jälkeen jäänyt enää hyvin vähän, joten työskentely oli käytännössä enää hienosäätöä ja viimeistelyä. Tulosten esittely on kuitenkin vasta perjantaina. Jää nähtäväksi, mitä muuta tekemistä torstaille kehitetään. Liikuntatunnilla oli läsnä vain ilma- ja merivoimien opiskelijat, mutta pienen kentän sählypeli saatiin kuitenkin aikaan. Iltapäivän päätteeksi pakkasin rinkan puolentoista viikon päästä maanantaina alkavaa teambuilding-matkaa varten. Rinkka piti pakata jo tällä viikolla siksi, että merisotalinja on ensi viikon poissa, ja matkatavarat lähtevät kohteeseen etukäteen jo ensi viikon perjantaina.
Torstain ohjelmassa oli ryhmätyön tulosten esittelyn kenraaliharjoitus. Täällä on tapana, että seminaarimuotoisten opintojaksojen tulosten esittelyä seuraamaan kutsutaan eri ainelaitosten opettajia sekä koulun johtajistoa, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki menee pilkulleen oikein. Mahdollisille seuraajille tulostetaan nimikyltit (vaikka kaikki läsnäolijat melko suurella varmuudella tietävät, keitä he ovat) ja pöydille laitetaan virvokkeita ja keksejä. Puheehvuorot ja argumentit viimeistellään siten, että niistä yritetään löytää heikkouksia, ja parannusesityksistä keskustellaan. Tämän kahden viikon seminaarin osalta kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta epävirallissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa monet opiskelijatoverit ovat kritisoineet ryhmätyön tuloksia: sen sisältö pysyttelee tutussa ja turvallisessa eikä juurikaan tarjoa itsenäisiä, omia tai rohkeita näkökulmia. Olen tästä samaa mieltä. Ryhmässä on lähdetty valitettavissa määrin mukaan A2/AD -kaanoniin, vaikka useissa viimeaikaisissa  puheenvuoroissa ja artikkeleissa on todettu, että koko käsite on tavallaan turha. Ilmiö ei ole uusi eikä siihen tulisi takertua (vrt. hybridisodankäynti). Sotatieteille vaikuttaisi olevan leimallista tietynlainen lyhytnäköisyys, jossa eräänlaisin muoti-ilmiöihin tai -termeihin tartutaan innolla pohtimatta kunnolla niiden sisältöä tai relevanssia. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta siltä se joskus kieltämättä vaikuttaa. Jos ilmiö on todellinen, olisi mielenkiintoista tietää enemmän sen syistä Suomessa tai muualla. Sotilaskulttuurilla, -hierarkialla tai sotilaiden ajattelutavalla saattaa olla oma merkityksensä ilmiön synnyssä. Sotilasorganisaatio ei aina ole kovinkaan valmis hyväksymään saatikka tukemaan valtavirrasta poikkeavaa ajattelua - päinvastaisista puheista huolimatta.
Englanninopetusta ei ollut, sillä sekä maa- että ilmavoimien opiskelijat olivat tänään poissa. Olen opetusryhmän ainoa merivoimalinjalla opiskeleva, joten sovimme opettajan kanssa yhdessä tuumin, ettei yksityisopetusta minulle kannata järjestää.
Perjantaina oli vihdoin ja viimein ryhmätyön tulosten lopullinen esittely. Järjestelyt olivat jälleen kerran esimerkilliset: nimikylttien lisäksi pöydillä oli luettelo esityksessä käytettävistä lyhenteistä, esitystä täydentävä tuloste, vettä ja keksejä. Istumajärjestys ym. sotilassomistus oli myös tarkkaan mietettiy. Ryhmätyön tehtävänanto sekä tärkein kaavio (joka muuten oli minun alatyöryhmäni tuotos!) oli tulostettu A1-kokoisena seinälle ja esityksen kulku heijastettin SmartBoardille. Tehtävänä oli siis selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Esitys noudatti seuraavaa rakennetta: Johdanto, perusteet ja käsitteet, Naton ja Saksan tavoitetila, Venäjän A2/AD -kyvyt, Saksan A2/AD -vastatoimien arviointi sekä johtopäätökset. Taktisen tason suorituskykyjen ohella esityksessä tarkasteltiin myös strategisen ja poliittisen tason kysymyksiä. Kysymyksen tarkastelua mutkistaa se, että A2/AD nähdään usein pääosin taktisen tason kysymyksenä, kun taas sen tehokkaimmat vastatoimet edellyttävät pääosin operatiivisen ja strategisen tason ratkaisuja. Tässäkin esityksessä painopiste oli taktisen tason tarkastelussa. Omasta mielestäni esittelyssä olisi rohkeammin voinut tuoda esiin, että Saksan ja etenkin Naton taktiset suorituskyvyt ovat verrattain hyvät. Tärkeimmät heikkoudet Venäjään nähden ovat sen sijaan operatiivisessa ketteryydessä sekä strategis-poliittisessa tahdossa käyttää voimaa politiikan jatkeena. Aseiden ja järjestelmien vahvistamisessa ja niissä kiistämättä havaittujen aukkojen paikkaaminen on sinänsä ok, mutta suurimmat kehittämistarpeet näkisin olevan Saksan ja Naton päätöksenteon ja toimeenpanon nopeuttamisessa, riskin- ja tappioidensietokyvyssä sekä poliittisessa tahdossa hyödyntää asevoimaa osana aktiivista turvallisuuspolitiikkaa.
Kokonaisuutena viikko oli työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen ja muutenkin tunnelmaltaan leppoisa. Ehkä se johtuu kahden viikon päässä häämöttävästä kesätauosta.