451. - 455. päivä.

Kurssin viimeinen viikko oli varattu puhtaasti järjestelyjä varten, poislukien torstain päättäjäistilaisuutta ja sen harjoittelua keskiviikkona. Maanantai ja tiistai oli varattu luokkien ja niiden yhteydessä olevien pienten keittiöiden siivoamiselle ja järjestämiselle, pukukaappien tyhjentämiselle ja siivoamiselle sekä vastuuvapauskuittausten keräämiselle eri toimistoista ja toimipisteiltä. Tiistaina oli myös tietokoneiden palautus erillisen aikataulun mukaan. Kävin keräämässä kuittaukset koulun käteiskassalta, josta sain tilisiirtona takaisin lounaskortilleni ladatun summan, järjestelytoimistosta palautettuani varastovintin kaapin avaimen ja lukon, sekä kirjastosta varmuuden vuoksi, vaikka olinkin palauttanut viimeisimmät lainaamani kirjat jo melkein vuosi sitten. Muut kuittausmerkinnät oli selvästi suunnattu saksalaisille opiskelijoille, mutta jotkut kansainväliset opiskelijat kävivät tunnollisesti keräämässä kuittaukset myös näistä toimistoista. Kuittauksen saamista hankalampaa oli oikean toimiston löytäminen, sillä kaikilla koulun käytävillä ei kahden vuoden aikana ollut suinkaan tullut asioitua. Itse tein niin kuin järkeväksi katsoin ja jätin esim. henkilöstötoimiston kuittauksen hakematta. Sen sijaan kävin kyselemässä toisella kasarmilla sijaitsevasta hammaslääkäristä leukaperistäni otettujen röntgenkuvien perään. Turhaan, sillä kuvat oli kuulemma lähetetty kurssitoimistolle. Siellä röntgenkuviani ei kuulemma oltu nähty, joten ne olivat ilmeisesti vielä sisäisessä postissa jossain.

Keskiviikkona aamupäivällä järjestettiin valmistujaisjuhlan harjoitukset. Tilaisuudessa määritettiin palkittavien ja luokkien istumajärjestykset siten, että yksittäin tehtävä todistusten jako ja valokuvaus Bundeswehrin komentajan (Generalinspekteur eli GI) kanssa sujuisi mahdollisimman jouheasti. Samalla tilaisuuden juontaja sai mahdollisuuden harjoitella koko ohjelman. Keskiviikkoiltana kurssi kokoontui viimeisen kerran vapaamuotoiseen yhdessäoloon grilli-illan merkeissä. Molemmat hollantilaiset opiskelijamme J. ja R. ylennettiin everstiluutnanteiksi perinteisin menoin. Monet kansainväliset opiskelijat eivät osallistuneet iltamiin, sillä he pitivät seuraa sotilasasiamiehille jotka olivat saapuneet Hampuriin jo edeltävänä iltana seuraavan päivän päättäjäistilaisuutta varten. 

Torstaina oli varsinaisen päättäjäisjuhlan vuoro. Tilaisuuden ohjelmaa jouduttiin viime hetkellä muuttamaan, sillä GI ei päässyt paikalle suunnitellussa aikataulussa. Niinpä todistusten jako, jonka piti olla tilaisuuden alussa ennen palkitsemisia jätettiin viimeiseksi, ja palkitsemiset ja priimuksen (majuri J.R.) puhe hoidettiin alta pois ilman GI:iä. Ranskalainen luokkakaverini majuri W., joka oli poistunut kurssilta jo viikkoja sitten valmistautuakseen joukkonsa kanssa Malin operaatioon oli tullut päättäjäisiin, sillä hänen tutkielmansa palkittiin kansainvälisten opiskelijoiden parhaana. Kahvitauon jälkeen joukko ilmoitettiin GI:lle. Juhlan jälkimmäinen puolikas sujuikin todistusten jaon ja valokuvauksen merkeissä. Juhlan jälkeen tarjottiin lounas. Ilokseni paikalle oli saatu Saksan Merivoimien soittokunna puhallinkokoonpano, jonka esitykset olen todennut varsin tasokkaiksi. Mukavaa oli tavata myös Suomen uusi puolustusasiamies Saksassa eversti M.K. pitkästä aikaa. Yllätyksekseni minulle myönnettiin suorittamistani palveluskelpoisuustesteistä ja kuntosuorituksista kultainen kuntomerkki, vaikka arvelin suoritusteni riittäneen vain hopeiseen merkkiin. Vähemmän mukava sen sijaan oli luokanvalvojani everstiluutnantti W:n käskemä kokoontuminen, joka osoitti täydellistä pelisilmän puutetta: paikalla oli kaikkien omaisia ja kansainvälisten opiskelijoiden sotilasasiamiehiä, ja hän käski luokkansa kokoontumaan luokseen kertoakseen jotain täysin toisarvoista. Onneksi siitä selvittiin nopeasti. Lounaan aikana ja jälkeen koin monet jäähyväiset, sillä kaikille on selvää että useimpia näiden kahden vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä en todennäköisesti tule koskaan enää tapaamaan.

Perjantaina palasin koululle hoitamaan viimeiset järjestelyt ja noutamaan viimeiset tavarani muuttokuormaan pakattavaksi. Palauttaessani kuittauslistani kurssin vääpelille ei häntä häirinnyt vähässäkään määrin siitä puuttuvat kuittausmerkinnät. Yrittäessäni palauttaa hänelle koulun kulkukorttia hän kehotti minua pitämään sen, vaikka oli erikseen korostettu että kulkukortit pitää palauttaa. Paiskasin kättä vanhan puolikuuron vääpelin kanssa toivotin hyvää jatkoa. Se oli siinä.

446. - 450. päivä.

Kurssin viimeisen varsinaisen opintoviikon aloitti maanantaiaamupäivällä neljä lyhyttä luentoa, jossa kerrattiin edeltävällä viikolla seminaareissa opetettuja aiheita koko harjoitusjoukolle. Tähän neljän aiheen joukkoon oli päässyt myös operaatioiden tuki (Mission Support), jonka rooli on eittämättä tärkeä ja se tulee myös kaikkien muiden komponenttien sisäistää. Iltapäivän puolella päästiin sitten itse viikon teeman eli karttaharjoituksen pariin. Kurssista sekä vierailevista siviiliopiskelijoista koostuva harjoitusjoukko jaettiin kolmeen harjoitusesikuntaan ja nämä sijoittuivat kurssille jo tuttuun tapaan auditoriorakennuksen luokkiin. Jo harjoituksen ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että kuvattu tilanne ("Kolpoto") on kurssilaisille liian yksinkertainen, sillä olimme tehneet vastaanvalaista suunnittelua jo useissa, paljon vaativammissa skenaarioissa. Siviiliopiskelijoille tilanne oli tietenkin uusi ja ehkä vähän jännittäväkin. Tilannekuvauksen helppous yhdistettynä siihen tosiasiaan, että kyseessä oli kaksivuotisen kurssin viimeinen viikko teki tietenkin hallaa kurssilaisten motivaatiolle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Operaatiotuen toimistossa päädyimme pian laskemaan toimistotarvikkeita, vettä, ruokaa ja polttoaineita, joita muut komponentit tilasivat. Tärkeään rooliin nousivat myös kuljetukset, joten selvitettyä tuli myös satamien kapasiteetti konttien käsittelyyn, teiden kunto ja lentokenttien kiitoratojen pituudet. Taktisen tai korkeintaan operatiivisen tason puuhastelua siis. Lisähaasteet operaatiotuen toimiston arkeen toi se, että toimiston päälliköksi nimetty brittiläinen siviiliopiskelija oli melko arka tekemään päätöksiä tai edes kommunikoimaan ajatuksiaan muille toimistolaisille. Tilanteeseen olivat turhatua jo opettajatkin jossain vaiheessa.
Harjoitus jatkui minun osaltani onneksi vain tiistain ja keskiviikon, sillä torstain ja perjantain olin virkamatkalla Suomessa.

441. - 445. päivä.

Maanantaina alkoi kurssin viimeinen kahden viikon opintojakso, joka on Yhdistyneitä kansakuntia käsittelevä seminaari ja harjoitus. Seminaariin ja harjoitukseen osallistuu siviiliopiskelijoita, joiden määrä on melkein yhtä suuri kuin kurssilaistenkin. Näin saadaan aikaan periaatteessa YK:n kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteita vastaava sekoitus siviilejä ja sotilaita, eli hyvät edellytykset harjoitella YK:n kriisinhallintaa. Opintojakson ensimmäisen viikon eli seminaarivaiheen rakenne on, että aamupäivien aikana kuullaan asiantuntijaluentoja YK:n toiminnan eri sektoreilta. Iltapäiviksi kurssi jakaantuu kymmeneen eri pienryhmään, joissa syvennytään maailmanjärjestön toiminnan osa-alueisiin. Oma seminaariryhmäni käsittelee YK:n operaatioiden tukea ja logistiikkaa ja sen johtajana toimii siviihenkilö S.K. Hänellä on n. 20 vuoden kokemus erilaisista YK-operaatioista. Toisella viikolla osallistujat jaetaan kolmeen harjoitusesikuntaan ja YK:n kriisinhallintaa harjoitellaan skenaariossa, joka tapahtuu fiktiivisessä Kolpoto -nimisessä Afrikan maassa. Seminaari- ja harjoitusviikoilla ei ole varattu aikaa liikunnalle tai muille opinnoille.
Maanantain aamupäivän luennot käsittivät johdannon lisäksi kaksi yleistä luentoa YK:n kriisinhallinan tiimoilta. Molemmissa luennoitsijoina toimi kokeeneet vanhemmat herrasmiehet, jotka olivat tahoillaan toimineet operaatioiden johtajina, eli pääsihteerin erikoislähettiläinä (SRSG, eli Senior Representative of the Secretary General). Luennot painottuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa valitettavan paljon vanhan muisteluun, omien saavutusten korostamiseen ja saavuttamattomuuksien selittämiyseen, kuten vanhemmilla herroilla joskus on tapana.
Seminaariryhmässäni maanantai-iltapäivän sisältönä oli johdantoluento YK:n operaatioiden tuen ja logistiikan järjestelyihin. Näiden kahden käsitteen ero on siinä, että operaatioiden tukeen sisältyy logistiikka, ja sen lisäksi henkilöstöpalvelut sekä taloudenpito.
Tiistain luennot käsittelivät YK:n operaatioden poliisitoimintaa sekä humanitääristä apua. Poliisitoiminnasta luennoi kokenut tekijämies, mutta humantäärisen toiminnan tietopaketin toimitti perille asiaansa intohimoisesti suhtautunut nuorempi naishenkilö. Hänen suoraviivainen esitystapansa oli virkistävä, mutta sai vastaukseksi voimakasta kritiikkiä kollegoiltani: kokonaisvaltainen kriisinhallinta ei tarkoita sitä, että humanitäärisen avun ongelmat kiistetään tai ollaan joustamattomia. Joustamattomuus puolin tai toisin tarkoittaa "comprehensive approachin" loppua.
Tiistain seminaariosuudessa toteutimme harjoituksen, jossa tehtävänä oli perehtyä esikomennuskunnan raportiin kuvitteellisesta Caranan valtiosta ja poimia raportista operaation tuen kannalta tärkeitä tietoja. Nämä olisi sitten raportoitava seuraavana päivänä. Tehtävä oli liian helppo ja samankaltainen aikaisemmin toteutettujen harjoitusten kannalta jotta siitä olisi oppinut mitään.
Keskiviikkona luento-osuus käsitteli Kongon operaatiota, ensin sotilaallisesta näkökulmasta (eversti T.B. ja sitten humanitaarisesta (konsultti J.W.). Molemmat luennot rakentuivat valokuvien ympärille. Yhteistä esityksille oli myös se, että ne antoivat Kongon tulevaisuudesta varsin synkän kuvan. Edellisessä esityksessä se sanottiin varsin suorin sanoin ja jälkimmäisessä enemmänkin rivien välistä. Molemmissa esityksissä pitäjänä oli oman alansa kokenut asiantuntija.
Seminaarissa esiteltiin edeltävänä päivänä tehtyjä havaintoja. Opettajan tarkoituksena oli ollut koota yhteen myös skenaariosta tehdyt johtopäätökset samalla kertaa ja pitää torstai-iltapäivä vapaata, mutta tämä suunnitelma oli torjuttu opintojakson johdon taholta. Näin ollen seminaariryhmän käskettiin kokoontua vielä torstaina tekemään jotain. Pidän merkillisenä sitä, että opettajille ei anneta vapaita käsiä toteuttaa omaa seminaariaan annetuissa puitteissa. Lisäksi kurssinjohtaja ja luokanvalvojat ovat alkaneet valvoa opiskelijoiden läsnäoloa on tällä viikolla ihan uudella innolla. Pidän toimintaa lähinnä silmänpalvontana siinä mielessä, että kurssilta on jo poistunut kymmenkunta opiskelijaa ihan todistuksen ja luvan kanssa. Sotilaalliseen kulttuuriin kuuluu tietynlaisen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen hyvässä ja pahassa.
Päivän aikana ilmoitustaululle oli ilmestynyt myös seuraavan viikon kokoonpanoluettelot. Minun nimeni löytyi kolmannen harjoitusesikunnan Mission Support -osaston työstöupseerin paikalta.
Torstain luennot käsittelivät YK-operaatioiden sotilaallista komponenttia. Luennoitsijoina toimivat joukon komentajan tehtävissä toimineet evp-upseerit kenraalimajuri W.J. ja eversti M.E. Myös nämä luennoitsijat syyllistyivät mielestäni kertomaan kokemuksistaan liian pinnallisella tasolla eivätkä syventyneet tarpeeksi taustalla oleviin rakenteisiin. Ehkä se kertoo jotain YK-operaatioiden luonteesta.
Iltapäivän seminaarissa keskusteltiin jostain operaatioiden tuen ajankohtaisista ja avoimista kysymyksistä sen aikaa kunnes ryhmä voitiin luvan kanssa vapauttaa.
Perjantain aamupäivän luennot käsittelivät YK:n sotilasoperaatioiden suunnittelua ja joukkojen tuottamista, eli komponenttien ja suorituskykyjen kokoamista eri valtioilta. Nämä eversti M.E:n ja everstiluutnantti D.L:n pitämät luennot olivat ehkä tämän opintojakson parasta antia, sillä niissä avattiin mielestäni hyvin sitä, mikä erottaa YK:n toimintakulttuurin esim. Naton suunnittelusta.
Kokonaisuutena viikkoa leimasi se, että kurssin opiskelijoiden ajatukset olivat jo muualla ja monet käyttivät kaiken liikenevän ajan seuraavaan tehtävään liittyvien asioiden järjestelyyn. Luennot oli lisäksi suunnattu liikaa siviiliopiskelijoille ja muistuttivat joissain tapauksissa enemmän matkailumainoksia kuin mitä strategisen tason opiskelijoille suunnatun luennon tulisi näyttää.