338. - 341. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa eli pääsiäisen molemmin puolin olevat vajaat viikot käytetään ryhmätöihin. Opintojakson nimi on Studienphase eli kirjaimellisesti opintojakso, joka käytännössä tarkoittaa jonkinlaista ryhmätyönä tehtävää tutkimusprojektia tai ajatuspajatyötä. Edellisinä vuosina kurssille on annettu joku aihe, se on jaettu osiin, jotka on delegoitu työryhmille, ja muutaman viikon vapaamuotoisen, epätieteellisen työn jälkeen ryhmien tulokset on esitelty perinteisesti arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Tietääkseni jakson tuotoksia aikaisemmilta vuosilta ei ole dokumentoitu, tai ainakaan en ole nähnyt niihin viitattavan missään. (Ehkä niille on käynyt kuten eräille kirjallisille tuotoksille suomalaisilla virkaurakursseilla, eli ne ovat päätyneet nimettöminä johonkin julkaisuun.) Kysyttyäni asiasta sain tietää, että tuotokset on esitelty tilaisuudessa, jossa eturivissä on liuta kenraaleja, minkä jälkeen esityksistä ei ole enää käytännössä nähty jälkeäkään.
Joka tapauksessa tämän opintojakson tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena FüAkBw:n uudelle ajatuspajalle ja tuottaa sen ensimmäiset tuotteet. Ajatuspajan nimeksi tulee German Institute for Defence Studies, eli GIDS. (Lyhennettä ei lausuta saksalaisittain sanalyhenteenä "Gids", vaan lausumisohjeen mukaan lyhenne lausutaan englantilaisittain "gii ai dii es".) Ajatuspaja luodaan kiinteäksi osaksi FüAkBw:n organisaatiota ja sille luodaan kymmeniä uusia virkoja. Samalla koulun kurssin opetusta suunnataan tukemaan ajatuspajan työtä siten, että esim. opinnäytetyöt ja tietyt opintojaksot (tämä juuri alkanut jakso lienee esimerkki tästä) suunnataan tukemaan ajatuspajan toimintaa. GIDS:n tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin tarjota asiantuntemusta ja tietoa liittotasavallan ylimmälle johdolle. Tavoitteet on tietenkin hyvä asettaa korkealle, vaikka nyt ollaan vasta aivan alkuvaiheessa. Jostain on aloitettava.
Maanantai alkoi jo klo 07.30 yhteisellä johdannolla Studienphase-jaksoon. Johdanto pidettiin aikaisin, koska jonkin työryhmän joillain jäsenillä oli kiire lähteä tiedonhakumatkalle jonnekin. Johdantotilaisuuden jälkeen oma työryhmäni kokoontui luokkaan kertaamaan tähän mennessä sovitut tavoitteet ja työnjaon. Oman työryhmäni valvojana toimii everstiluutnantti H., mutta hän on tällä viikolla lomalla. Aloituspalaveri ei kestänyt kauan. Sen jälkeen lähdin sovitusti kotiin ottamaan selvää Suomen ja puolustusvoimien näkemyksestä työryhmäni aiheeseen: PESCO (Permanent Structure of Co-Operation, suomeksi PRY eli pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja eurooppalainen logistiikkakeskus (European Logistic Hub). Olin jo aikaisemmin poiminut puolustusvoimien asianhallintajärjestelmästä eräitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, joita täydensin ulkoministeriön julkisilla tiedotteilla. Kirjoitin iltapäivän aikana viitisen sivua tekstiä saksaksi Suomen suhtautumisesta PRY:hön. Tekstin tuottaminen saksaksi on aina haastavaa, eikä aihepiiri ainakaan helpoittanut tehtävää.
Tiistaina viimeistelin ja täydensin tekstiäni parilla sivulla ja tein yhden esityskalvon, jossa oli avainsanoja esitykseni tueksi. Iltapäivällä oli välitarkastelu, jossa eri alatyöryhmät (suomalaisen opiskelijan ohella ryhmässäni on yhdysvaltalainen, tanskalainen ja kreikkalainen opiskelija) tasoittivat tietonsa. Tarkoituksena oli tässä kohden selvittää PESCO:n nykytila, minkä jälkeen päästäisiin varsinaiseen ajatuspajatyöskentelyyn eli ideointiin. Välitarkastelu aiheutti kiivastakin keskustelua, joka jatkui ns. tappiin asti eli klo 17:ään. Lopulta kuitenkin päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen nykytilasta.
Keskiviikkona työ jatkui ideointivaiheella. Sitä ennen kuitenkin käytiin keskustelu ryhmän tuotoksen otsikosta ja rakenteesta. Otsikoksi päätettiin antaa "Network of Logistical Hubs in Europe and Support to Operations". Alustavaksi rakenteeksi sovittiin jonkinlainen operaation perusrakenne, johon tulisi neljä operaatiolinjaa. Sitten siirryttiin Brainstorming-vaiheeseen, joka kuitenkin keskeytyi jatkuvasti Nerf-aseiden nuolista. Jostain kumman syystä tiistaina ja tänään useimpiin luokkiin on ilmestynyt useita vaahtokuminuolia ampuvia Nerf-aseita. Nämä kädessään saksalaiset opiskelijat sitten hyökkäilevät toisiin luokkiin tai järjestävät tuliylläkköjä toisilleen. Tätä on tietenkin vaikea uskoa sitä itse näkemättä, mutta tämä on kuitenkin asioiden tila. Kyseessä taitaa olla samanlaisesta ilmiöstä, jossa roskakorin päälle laitetaan minikokoinen koripallokori ja siihen yritetään osua joka kerta kun roskikseen laitetaan jotain. Tylsyyden välttelystä siis. Taidan olla ikävä ihminen, kun en oikein piittaisi luokassa sujahtelevista vaahtokuminuolista samalla kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Minulla on oikeastaan ikävä tiettyä sotilaallisuutta, tai oikeastaan sellaista tervettä sisäistä ylpeyttä omasta joukosta, sen tekemisistä ja saavutuksista. Sellainen loistaa FüAkBw:ssä poissaolollaan. Ylpeyttä ja sotilaallisuutta kyllä on, mutta se tuntuu ontolta ja päälleliimatulta verrattuna suomalaiseen.
Torstaina päivän piti alkaa ohjatulla liikuntakoulutuksella. Paikalle ilmaantui kahdesta luokasta, joiden kirjavahvuus on yhteensä 32 kuintenkin vain kokonaiset 6 henkilöä, joten saimme liikunnanopettajalta vapaat kädet valita lajin. Valituksi tuli sulkapallon kaksinpeli, jossa erän voittajapari sai pysyä kentällä. Odottavat tekivät jotain omaehtoisesti kentän laidalla. Pelistä tuli parempi kuin osasin odottaa ja kaikki saivat hien pintaan.
Ryhmätyössä jatkettiin "operaation" perusrakenteen osien kuten tavoitetilan ja operaatiolinjojen määrittelyä. Kiirastorstai oli määritetty lyhyemmäksi päiväksi ja se loppui yhden kurssilaisen jäähyväistilaisuuteen klo 12. Viime viikollakin oli muuten yhteinen tilaisuus, silloin ylennettiin yksi kurssilainen everstiluutnantiksi. Tunteellisten jäähyväisten jälkeen kurssi lähti tahoillensa pääsiäisen viettoon.