Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun. COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleisesikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleisesikunta. Näytä kaikki tekstit
14.10.2017
29.9.2017
226.-230. päivä
Tämä viikko aloittaa uuden, kaksi viikkoa kestävän seminaarin aiheesta voiman projisoiminen. Seminaarin johtajana toimii koulun yhteysupseeri Yhdysvalloista, kommodori J.H. Siksi koko seminaari pidetään englanniksi. Seminaari "Power Projection" tai "Salamis", kuten sen uusi nimi kuuluu, tuntuu siis todella tervetulleelta hengähdystauolta saksankielisen opetuksen lomaan.
Maanantai alkoi sillä, että merisotaopin laitoksen pääopettaja kommodori C.M. kävi ilmoittautumassa luokalle ennen siirtymistään merivoimien suunnitteluosastolle. Hän kiitti yhteisestä ajasta ja kertoi kolme pointtia jäähyväisiksi. Ensinnäkin viitekehyksemme muuttuu kurssin jälkeen: emme enää ajattele yksikköjä, joukkoja tai järjestelmiä. Sen sijaan viitekehyksemme on merivoimat, puolustusvoimat, tai jopa puolustuspolitiikka. Viitekehystä kannattaa vaihtaa tietoisesti, koska vaihto on joka tapauksessa edessä. Toiseksi, mikäli päädymme puolustusministeriön (eli Saksan pääesikunnan) palvelukseen, on edessä toinen todellisuus, ja myös siihen on vain sopeuduttava. Kolmas pointti oli hieman epäselvä, mutta se liittyi siihen miten hienoa on opettaa - opetustehtäviin meidän tulee aina tarttua mikäli mahdollista.
Tämän lyhyen puheenvuoron jälkeen päästiin aloittamaan itse seminaarin aiheesta. Kommodori H. aloitti esittelemällä seminaarin läpivientisuunnitelman ja pelisäännöt. Tämän jälkeen aiheena oli johdatus operaatiotaitoon, merioperaatiotaitoon ja amerikkalaiseen operatiiviseen ajatteluun. Teoreettinen johdanto kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen tarkasteltiin Yhdysvaltojen laivaston operatiivisen ajattelun kehitystä maailmansotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan aikana. Erityistarkastelun kohteena oli Tyynenmeren sota ja siinä keskeisellä Tyynellämerellä 1943-44 käyty Granite-kampanja.
Yhdysvalloissa käytetään operaatioajatuksen ja komentajan tahdon käsitteiden lisäksi operatiivisen vision käsitettä. Visio on se tie, jota pitkin operaatioajatukseen päädytään. Komentajan tahto on lähempänä visiota, mutta oikeastaan komentajan tahto pukee sanoiksi operaatioajatuksen. Käsitteet varmasti tarkentuvat seminaarin aikana, kun tehtäväksi tulee operaatioajatusten muotoilu historiallisten esimerkkien pohjalta. Tätä tarkoitusta varten seminaarin johtaja jakaa joka päivä artikkelin tai kaksi luettavaksi seuraavan päivän opetuksen perustaksi. Tämä vaikuttaa erittäin lupaavalta, sillä mielestäni itse luetun pohjalta keskustelu on juuri se opetusmenetelmä, jota yleisesikuntaupseerikurssilla tulisi suosia. Tähän asti se on ollut täällä valitettavan vähällä käytöllä.
Tiistai alkoi keskustelulla edellisenä päivänä jaetuista lukutehtävistä.
Yhdysvaltojen laivaston henkilöstövahvuus on 324 627 henkilöä. Laivastolla on 10 lentotukialusta. Lentotukialuksia on monilla mailla, mutta Yhdysvallat on niiden(kin) suhteen täysin ylivoimainen. Lentotukialukselle laskeutuminen on yksi vaikeimpia lentotehtäviä, varsinkin yöllä, ja säällä ja merenkäynnillä on vaikutuksia. Näkyvyys on suurin rajoittava tekijä. Tukialuslentokoneiden toimintamatkalla on suuri vaikutus alusten taktiseen käyttöön. Lyhyempi toimintamatka pakottaa ajamaan tukialuksen riskialttille toiminta-alueelle. Tukialuksen toiminta-aika on toinen merkittävä taktinen tekijä. Yleensä tukialus operoi kuusi päivää, minkä jälkeen alus huoltaa yhden päivän. Ampumatarvikkeiden, ruoan, tarvikkeiden ja polttoaineiden varastot riittävät yleensä viikoksi. Lentopäivät ovat yleensä 12-tuntisia ja lentotehtäviä on n. 120 päivää kohden. Lentopolttoainetta riittää 32 päivän lentotoimintaan. Lentotehtävien rajoittava tekijä on henkilöstön jaksaminen. Lentotukialukset liikkuvat yleensä tukialusosaston osana (Carrier Strike Group), paitsi pakottavissa tilanteissa, esim. jos sää tai tarvittava nopeus estää suojaavien osien mukaan pääsemisen.
Seuraavaksi yhdysvaltalainen opiskelijatoverini T.R. kertoi palveluksestaan Nimitz-luokan tukialuksella. Lentotukialus on suomalaisella mittapuulla miltei käsittämätön laitos: 100 000 tonnia, 333 metriä, 5700 henkilöä, yli 30 solmua, tankkaus 20 vuoden välein, neljä katapulttia, 90 lentokonetta. Esitys keskittyi lentotoimintaan, erityisesti E-2C Hawkeye -ilmavalvontakoneella, jollaisella hän oli palvellut. Tämän jälkeen ranskalainen kollegani P-L.J. kertoi Ranskan lentotukialuksesta ja muista voiman projisoimisen keinoista. Ranskan aina lentotukialus on paljon pienempi kuin amerikkalaiset, mutta ranskalaset ottavat siitä enemmän irti. Alusosasto voi operoida 45 vuorokautta ilman ulkoista tukea. Lentosuorituksia voi tehdä 100 päivässä 7 päivän ajan. Alus on 5 vuorokauden valmiudessa 65 tai jopa 70 % toiminta-ajastaan (vertauksena amerikkalaisten lentotukialusten käytettävyys on n. 50 %). Lisäksi Ranskalla on 150 mereltä laukaistavaa risteilyohjusta jaettuna kahdeksalle fregatille ja kuudelle sukellusveneelle.
Aamupäivän lopuksi kommodori H. kävi nopeasti läpi ristelyohjusten ja laivatykistön suorituskyvyt, käytön ja kehitysnäkymät. Lisäksi hän esitteli Yhdysvaltojen käsityksen A2/AD-uhkasta ja vastaamisesta siihen. Käsiteen A2/AD (Anti-Access/Area-Denial) on muuten kielletty U.S. Navyssä. Lopuksi jaettiin vielä päivän lukuartikkelit, jotka ovat seuraavan aamun keskustelun pohjana.
Lounaan jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi tarinointia Saksan yleisesikunnan historiasta, painopisteen ollessa edelleen kansallissosialismin ajan yleisesikunnan rakenteen analyysissa. Kansallissosialistinen hallintojärjestelmä oli polykraattinen, eli vallan keskuksia oli useita. Yllättäen suuri osa opetuksesta oli saman kertausta, minkä kuulimme jo viime viikolla. Vielä yllättävämpää oli, että kukaan ei huomauttanut tästä everstille, enkä minäkään ottanut sitä asiakseni.
Iltapäivän lopuksi oli vielä vapaamuotinen tapaaminen kahvin äärellä kansainvälisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAI) merivoimaopiskelijoiden kanssa. Tähän vapaaehtoiseen tilaisuuteen päätin kuitenkin olla osallistumatta muiden kiireiden vuoksi.
Keskiviikon keskustelu artikkelin pohjalta koski aluksi artikkelin aihetta, joka oli Yhdysvaltojen tukialusjärjestelmän taloudellisuus, innovatiivisuus, panos/tuotos-suhde ja tulevaisuus. Keskustelu polveili kuitenkin moneen suuntaan, mm. moninapaiseen maailmanjärjestykseen, autonomisten aseiden käyttöön liittyviin eettisiin kysymyksiin, ja tietenkin littoumapolitiikkaan. Keskustelu oli erinomainen muuten, mutta lähes 20 hengen ryhmässä aihe ehtii vaihtua monta kertaa ennen kuin puheenvuoro sattuu omalle kohdalle.
Tämän jälkeen brittiläinen opiskelijatoverini piti esitelmän voiman projisoinnin ei-tappavasta puolesta, ja vieläpä tarkastelemalla Venjäjän informaatio-operaatiota Krimin valtauksessa. Hän rakensi esityksensä vertaamalla esimerkkejä siitä mitä Venäjä teki Krimillä brittiläiseen ymmärrykseen siitä, kuinka hyökkäyksellsiä informaatio-operaatioita tehdään. Vertailu oli mielestäni virkistävä, sillä se nosti esiin erot venäläisen ja brittiläisen sotataidon tämän alahaaran välillä. Esitelmässä käytetyt esimerkit Krimiltä olivat tuttuja, mutta esitelmän jälkeisessä keskustelussa nousi esiin uusiakin näkökulmia. Saksalaisilta upseereilta tuntuu löytyvän yllättävän paljon ymmärrystä Venäjän toiminnalle. Yllättävää tämä on siksi, että kaikkialla toisaalta korostetaan kansainvälisen sopimusjärjestelmän merkitystä.
Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin voiman projisoiminen mereltä rannikolle, eli amfibio-operaatiot. Kommodori H. esitteli Yhdysvaltojen amfibiset suorituskyvyt, jotka jakautuvat merivoimien (laivaston) ja merijalkaväen kesken. Merijalkaväki on Yhdysvaltojen asevoimien eliittiä. Merijalkaväki on ainoa neljästä puolustushaarasta, jonka tehtävät on erikseen määritelty laissa. Erikoista tässä on se, että puolustushaaran lakisääteisiin tehtäviin kuuluu amfibiotaktiikan ja -välineiden kehittäminen. Amfibinen operaatio tehdään muistisäännön PERMA mukaan: Planning, Embarkation, Rehearsal, Movement, Action, eli suunnittelu, lastaaminen, harjoittelu, kuljetus ja hyökkäys. Viimeisen luennon ennen kounasta piti jälleen brittiläinen kollegani T.M., joka esitteli kuninkaallisen merijalkaväen näkökulman amfibio-operaatioihin.
Iltapäivän liikuntakoulutus oli peruttu, koska koululla vieraili Singaporen asevoimien komentaja. Hänen esityksensä sitä seuranneine keskusteluineen n. puolitoista tuntia. Loppuiltapäivän tunnit oli varattu jaettuihin artikkeleihin tutustumiseen.
Torstai-aamun keskustelu käsitteli amfibio-operaatioita ja tarkemmin ottaen sitä, onko Yhdysvaltojen asevoimien amfibisten järjestelmien ja metodien kehitys jäänyt jälkeen mahdollisten vastustajien kehityksestä, eli onko ylivoima kaventunut. Keskustelu laajeni myös käsittämään amfibisten operaatioiden luonnetta laajemminkin. Tämän jälkeen kommodori piti esityksen voimanlähteen määrittämisestä Yhdysvaltain laivaston käyttämän mallin mukaan. Esityksen ongelmat olivat samansuuntaisia mihin olen tottunut jo Suomessa: voimanlähde on todella monipolvinen käsite ja sen määrittelyyn on yhtä monta menetelmää kuin on määrittelijääkin.
Seuraavaksi pidettiin lyhyt käytännön harjoitus edellisenä päivänä luettavaksi annetun toisen artikkelin pohjalta, joka käsitteli Falklandin sotaa. Luokka jaettin kahteen ryhmään, joista toinen tarkasteli kysymyksiä Argentiinan ja toinen Iso-Britannian kannalta. Tarkasteltavat kysymykset eivät olleet kummallakin ryhmällä täysin identtiset, mutta samansuuntaiset kuitenkin. Artikkelin pohjalta tuli määrittää osapuolten voimanlähteet ja arvioida niiden oikeellisuutta. Lisäksi tuli arvioida operaatioajatusta eri kriteerien pohjalta. Hyvä harjoitus kehittämään operatiivista ajattelua. Tämänkaltaisia teksteihin perustuvia tapausharjoituksia tulisi olla paljon enemmän, jotta toistoa syntyisi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, koska maavoimat oli taas sidottu johonkin ilmeisesti tärkeämpään. Käytin vapautuneen ajan opinnäytetyön viimeistelyyn. Illalla oman kurssini kansainväliset opiskelijat järjestivät grilli-illan seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille perheineen. Omasta tervetuliaisillasta on siis kulunut jo vuosi, ja kylläpä aika onkin mennyt nopeasti. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta ihan vähän aikaa sitten.
Perjantain ohjelmassa oli johdatus seuraavalla viikolla järjestettävän lyhyen analyysi- ja suunnitteluharjoituksen tilanteenkuvaukseen. Se on melko suppea, vain n. 40 sivua, ja kuvaa monikansallista merioperaatiota Persianlahdella. Lisäksi minulla oli henkilökohtainen palautekeskustelu merivoimalinjan johtajan komentaja S.P.:n kanssa, ja se meni hyvin.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin suunniteltu ja ennen kaikkea toteteutettu paketti, yksi kurssin parhaimmista tähän mennessä. Sisältöä oli kuitenkin ehkä vähän liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden. Seminaarissa käytetty kieli eli englanti kuitenkin helpotti tiedon omaksumista jonkin verran ja teki myös omien kommenttien ja kysymysten esittämisestä rennompaa. Huomasin saman myös muista merivoimalinjan kansainvälisistä opiskelijoista (paitsi ehkä ranskalaisesta).
Maanantai alkoi sillä, että merisotaopin laitoksen pääopettaja kommodori C.M. kävi ilmoittautumassa luokalle ennen siirtymistään merivoimien suunnitteluosastolle. Hän kiitti yhteisestä ajasta ja kertoi kolme pointtia jäähyväisiksi. Ensinnäkin viitekehyksemme muuttuu kurssin jälkeen: emme enää ajattele yksikköjä, joukkoja tai järjestelmiä. Sen sijaan viitekehyksemme on merivoimat, puolustusvoimat, tai jopa puolustuspolitiikka. Viitekehystä kannattaa vaihtaa tietoisesti, koska vaihto on joka tapauksessa edessä. Toiseksi, mikäli päädymme puolustusministeriön (eli Saksan pääesikunnan) palvelukseen, on edessä toinen todellisuus, ja myös siihen on vain sopeuduttava. Kolmas pointti oli hieman epäselvä, mutta se liittyi siihen miten hienoa on opettaa - opetustehtäviin meidän tulee aina tarttua mikäli mahdollista.
Tämän lyhyen puheenvuoron jälkeen päästiin aloittamaan itse seminaarin aiheesta. Kommodori H. aloitti esittelemällä seminaarin läpivientisuunnitelman ja pelisäännöt. Tämän jälkeen aiheena oli johdatus operaatiotaitoon, merioperaatiotaitoon ja amerikkalaiseen operatiiviseen ajatteluun. Teoreettinen johdanto kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen tarkasteltiin Yhdysvaltojen laivaston operatiivisen ajattelun kehitystä maailmansotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan aikana. Erityistarkastelun kohteena oli Tyynenmeren sota ja siinä keskeisellä Tyynellämerellä 1943-44 käyty Granite-kampanja.
Yhdysvalloissa käytetään operaatioajatuksen ja komentajan tahdon käsitteiden lisäksi operatiivisen vision käsitettä. Visio on se tie, jota pitkin operaatioajatukseen päädytään. Komentajan tahto on lähempänä visiota, mutta oikeastaan komentajan tahto pukee sanoiksi operaatioajatuksen. Käsitteet varmasti tarkentuvat seminaarin aikana, kun tehtäväksi tulee operaatioajatusten muotoilu historiallisten esimerkkien pohjalta. Tätä tarkoitusta varten seminaarin johtaja jakaa joka päivä artikkelin tai kaksi luettavaksi seuraavan päivän opetuksen perustaksi. Tämä vaikuttaa erittäin lupaavalta, sillä mielestäni itse luetun pohjalta keskustelu on juuri se opetusmenetelmä, jota yleisesikuntaupseerikurssilla tulisi suosia. Tähän asti se on ollut täällä valitettavan vähällä käytöllä.
Tiistai alkoi keskustelulla edellisenä päivänä jaetuista lukutehtävistä.
Yhdysvaltojen laivaston henkilöstövahvuus on 324 627 henkilöä. Laivastolla on 10 lentotukialusta. Lentotukialuksia on monilla mailla, mutta Yhdysvallat on niiden(kin) suhteen täysin ylivoimainen. Lentotukialukselle laskeutuminen on yksi vaikeimpia lentotehtäviä, varsinkin yöllä, ja säällä ja merenkäynnillä on vaikutuksia. Näkyvyys on suurin rajoittava tekijä. Tukialuslentokoneiden toimintamatkalla on suuri vaikutus alusten taktiseen käyttöön. Lyhyempi toimintamatka pakottaa ajamaan tukialuksen riskialttille toiminta-alueelle. Tukialuksen toiminta-aika on toinen merkittävä taktinen tekijä. Yleensä tukialus operoi kuusi päivää, minkä jälkeen alus huoltaa yhden päivän. Ampumatarvikkeiden, ruoan, tarvikkeiden ja polttoaineiden varastot riittävät yleensä viikoksi. Lentopäivät ovat yleensä 12-tuntisia ja lentotehtäviä on n. 120 päivää kohden. Lentopolttoainetta riittää 32 päivän lentotoimintaan. Lentotehtävien rajoittava tekijä on henkilöstön jaksaminen. Lentotukialukset liikkuvat yleensä tukialusosaston osana (Carrier Strike Group), paitsi pakottavissa tilanteissa, esim. jos sää tai tarvittava nopeus estää suojaavien osien mukaan pääsemisen.
Seuraavaksi yhdysvaltalainen opiskelijatoverini T.R. kertoi palveluksestaan Nimitz-luokan tukialuksella. Lentotukialus on suomalaisella mittapuulla miltei käsittämätön laitos: 100 000 tonnia, 333 metriä, 5700 henkilöä, yli 30 solmua, tankkaus 20 vuoden välein, neljä katapulttia, 90 lentokonetta. Esitys keskittyi lentotoimintaan, erityisesti E-2C Hawkeye -ilmavalvontakoneella, jollaisella hän oli palvellut. Tämän jälkeen ranskalainen kollegani P-L.J. kertoi Ranskan lentotukialuksesta ja muista voiman projisoimisen keinoista. Ranskan aina lentotukialus on paljon pienempi kuin amerikkalaiset, mutta ranskalaset ottavat siitä enemmän irti. Alusosasto voi operoida 45 vuorokautta ilman ulkoista tukea. Lentosuorituksia voi tehdä 100 päivässä 7 päivän ajan. Alus on 5 vuorokauden valmiudessa 65 tai jopa 70 % toiminta-ajastaan (vertauksena amerikkalaisten lentotukialusten käytettävyys on n. 50 %). Lisäksi Ranskalla on 150 mereltä laukaistavaa risteilyohjusta jaettuna kahdeksalle fregatille ja kuudelle sukellusveneelle.
Aamupäivän lopuksi kommodori H. kävi nopeasti läpi ristelyohjusten ja laivatykistön suorituskyvyt, käytön ja kehitysnäkymät. Lisäksi hän esitteli Yhdysvaltojen käsityksen A2/AD-uhkasta ja vastaamisesta siihen. Käsiteen A2/AD (Anti-Access/Area-Denial) on muuten kielletty U.S. Navyssä. Lopuksi jaettiin vielä päivän lukuartikkelit, jotka ovat seuraavan aamun keskustelun pohjana.
Lounaan jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi tarinointia Saksan yleisesikunnan historiasta, painopisteen ollessa edelleen kansallissosialismin ajan yleisesikunnan rakenteen analyysissa. Kansallissosialistinen hallintojärjestelmä oli polykraattinen, eli vallan keskuksia oli useita. Yllättäen suuri osa opetuksesta oli saman kertausta, minkä kuulimme jo viime viikolla. Vielä yllättävämpää oli, että kukaan ei huomauttanut tästä everstille, enkä minäkään ottanut sitä asiakseni.
Iltapäivän lopuksi oli vielä vapaamuotinen tapaaminen kahvin äärellä kansainvälisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAI) merivoimaopiskelijoiden kanssa. Tähän vapaaehtoiseen tilaisuuteen päätin kuitenkin olla osallistumatta muiden kiireiden vuoksi.
Keskiviikon keskustelu artikkelin pohjalta koski aluksi artikkelin aihetta, joka oli Yhdysvaltojen tukialusjärjestelmän taloudellisuus, innovatiivisuus, panos/tuotos-suhde ja tulevaisuus. Keskustelu polveili kuitenkin moneen suuntaan, mm. moninapaiseen maailmanjärjestykseen, autonomisten aseiden käyttöön liittyviin eettisiin kysymyksiin, ja tietenkin littoumapolitiikkaan. Keskustelu oli erinomainen muuten, mutta lähes 20 hengen ryhmässä aihe ehtii vaihtua monta kertaa ennen kuin puheenvuoro sattuu omalle kohdalle.
Tämän jälkeen brittiläinen opiskelijatoverini piti esitelmän voiman projisoinnin ei-tappavasta puolesta, ja vieläpä tarkastelemalla Venjäjän informaatio-operaatiota Krimin valtauksessa. Hän rakensi esityksensä vertaamalla esimerkkejä siitä mitä Venäjä teki Krimillä brittiläiseen ymmärrykseen siitä, kuinka hyökkäyksellsiä informaatio-operaatioita tehdään. Vertailu oli mielestäni virkistävä, sillä se nosti esiin erot venäläisen ja brittiläisen sotataidon tämän alahaaran välillä. Esitelmässä käytetyt esimerkit Krimiltä olivat tuttuja, mutta esitelmän jälkeisessä keskustelussa nousi esiin uusiakin näkökulmia. Saksalaisilta upseereilta tuntuu löytyvän yllättävän paljon ymmärrystä Venäjän toiminnalle. Yllättävää tämä on siksi, että kaikkialla toisaalta korostetaan kansainvälisen sopimusjärjestelmän merkitystä.
Päivän varsinainen aihe oli kuitenkin voiman projisoiminen mereltä rannikolle, eli amfibio-operaatiot. Kommodori H. esitteli Yhdysvaltojen amfibiset suorituskyvyt, jotka jakautuvat merivoimien (laivaston) ja merijalkaväen kesken. Merijalkaväki on Yhdysvaltojen asevoimien eliittiä. Merijalkaväki on ainoa neljästä puolustushaarasta, jonka tehtävät on erikseen määritelty laissa. Erikoista tässä on se, että puolustushaaran lakisääteisiin tehtäviin kuuluu amfibiotaktiikan ja -välineiden kehittäminen. Amfibinen operaatio tehdään muistisäännön PERMA mukaan: Planning, Embarkation, Rehearsal, Movement, Action, eli suunnittelu, lastaaminen, harjoittelu, kuljetus ja hyökkäys. Viimeisen luennon ennen kounasta piti jälleen brittiläinen kollegani T.M., joka esitteli kuninkaallisen merijalkaväen näkökulman amfibio-operaatioihin.
Iltapäivän liikuntakoulutus oli peruttu, koska koululla vieraili Singaporen asevoimien komentaja. Hänen esityksensä sitä seuranneine keskusteluineen n. puolitoista tuntia. Loppuiltapäivän tunnit oli varattu jaettuihin artikkeleihin tutustumiseen.
Torstai-aamun keskustelu käsitteli amfibio-operaatioita ja tarkemmin ottaen sitä, onko Yhdysvaltojen asevoimien amfibisten järjestelmien ja metodien kehitys jäänyt jälkeen mahdollisten vastustajien kehityksestä, eli onko ylivoima kaventunut. Keskustelu laajeni myös käsittämään amfibisten operaatioiden luonnetta laajemminkin. Tämän jälkeen kommodori piti esityksen voimanlähteen määrittämisestä Yhdysvaltain laivaston käyttämän mallin mukaan. Esityksen ongelmat olivat samansuuntaisia mihin olen tottunut jo Suomessa: voimanlähde on todella monipolvinen käsite ja sen määrittelyyn on yhtä monta menetelmää kuin on määrittelijääkin.
Seuraavaksi pidettiin lyhyt käytännön harjoitus edellisenä päivänä luettavaksi annetun toisen artikkelin pohjalta, joka käsitteli Falklandin sotaa. Luokka jaettin kahteen ryhmään, joista toinen tarkasteli kysymyksiä Argentiinan ja toinen Iso-Britannian kannalta. Tarkasteltavat kysymykset eivät olleet kummallakin ryhmällä täysin identtiset, mutta samansuuntaiset kuitenkin. Artikkelin pohjalta tuli määrittää osapuolten voimanlähteet ja arvioida niiden oikeellisuutta. Lisäksi tuli arvioida operaatioajatusta eri kriteerien pohjalta. Hyvä harjoitus kehittämään operatiivista ajattelua. Tämänkaltaisia teksteihin perustuvia tapausharjoituksia tulisi olla paljon enemmän, jotta toistoa syntyisi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, koska maavoimat oli taas sidottu johonkin ilmeisesti tärkeämpään. Käytin vapautuneen ajan opinnäytetyön viimeistelyyn. Illalla oman kurssini kansainväliset opiskelijat järjestivät grilli-illan seuraavan kurssin kansainvälisille opiskelijoille perheineen. Omasta tervetuliaisillasta on siis kulunut jo vuosi, ja kylläpä aika onkin mennyt nopeasti. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta ihan vähän aikaa sitten.
Perjantain ohjelmassa oli johdatus seuraavalla viikolla järjestettävän lyhyen analyysi- ja suunnitteluharjoituksen tilanteenkuvaukseen. Se on melko suppea, vain n. 40 sivua, ja kuvaa monikansallista merioperaatiota Persianlahdella. Lisäksi minulla oli henkilökohtainen palautekeskustelu merivoimalinjan johtajan komentaja S.P.:n kanssa, ja se meni hyvin.
Kokonaisuutena viikko oli hyvin suunniteltu ja ennen kaikkea toteteutettu paketti, yksi kurssin parhaimmista tähän mennessä. Sisältöä oli kuitenkin ehkä vähän liikaa käytettävissä olevaan aikaan nähden. Seminaarissa käytetty kieli eli englanti kuitenkin helpotti tiedon omaksumista jonkin verran ja teki myös omien kommenttien ja kysymysten esittämisestä rennompaa. Huomasin saman myös muista merivoimalinjan kansainvälisistä opiskelijoista (paitsi ehkä ranskalaisesta).
22.9.2017
221. - 225. päivä
Maanantai alkoi MTG Marinetechnik -yrityksen kolmen edustajan esityksellä. He olivat valmistelleet merisotalinjan vaatimusluettelon pohjalta kaksi ehdotusta uudeksi sota-alukseksi. Toinen ehdotuksista vastasi täysin annettuihin vaatimuksiin ja siinä ei ollut ajeteltu kustannuksia. Toinen ehdotus puolestaan perustui Saksan uusimman alusluokan MKS180 -monitoimialuksen (Mehrzweckkampfschiff) perusratkaisuihin ja oli näin ollen huomattavasti edullisempi. Jälkimmäinen ehdotus ei kuitenkaan täyttänyt kaikkia merisotalinjan ideariihen tuloksena syntyneitä vaatimuksia. Sattumalta alusten rungot olivat kuitenkin täsmälleen saman pituisia ja levyisiä. Muilta osin eroja oli paljon, useimmiten tietenkin kalliimman vaihtehdon eduksi. Edeltävällä viikolla tehtävänä oli ollut laatia tarkennettu vaatimusluettelo priorisointitaulukoineen: mitkä ominaisuudet ja suorituskyvyt ovat välttämättömiä ja mikä on muiden järjestelmien prioriteettijärjestys. Esityksen jälkeen siirryttiin keskustelemaan juuri tästä priorisointiluettelosta ja sen vaikutuksesta siihen, kumpaan konsulttitoimiston laatimista vaihtoehdoista päädyttäisiin. MTG:n edustajat osallistuivat keskusteluun asiantuntijoina, vaikka välillä sainkin kuvan, että he pitivät opiskelijoiden argumentteja joskus vähän huvittavina. Edustajat tulevan uudestaan käymään keskiviikkona, jolloin on tarkoitus keskustella kustannuksista.
Lounaan jälkeen merisotalinjan johtaja piti ajankohtaiskatsauksen. Hän oli osallistunut kaksi viikkoa kestäneeseen harjoitukseen sukellus- ja hyppykelpoisuuden ylläpitämiseksi. Harjoituskuulumisten lisäksi keskusteltiin kurssin ja linjan kuulumisista sekä päivitettiin kalenteriin tulevat tapahtumat. Illalla menimme seuraamaan kurssin jalkapallojoukkueen peliä. Kyseessä oli sarjan välieräottelu, jonka joukkueemme valitettavasti hävisi 1-2 tiukan kamppailun jälkeen.
Tiistaina jatkuivat sotatalouden ryhmätyöt koko aamupäivän. Koska ryhmätöiden lomassa oli aikaa käytettävissä, käytin ylimääräisen ajan itseopiskeluun, eli openäytetyöni kieliasun viimeistelemiseen. Olen alkanut taas kirjoittaa Suomen yleisesikuntaupseerikurssin vaatimaa diplomityötä, kun muut, kiireellisemmät kirjalliset työt on saatu alta pois.
Lounaan jälkeen oli sotahistorian luento todella pitkästä aikaa. Luennon aiheena oli Saksan yleisesikunnan historia. Sanan etymologia johtaa latinasta: con stabulus => constabularis oli hevosia käsittelevä henkilö, jolla oli merkittävä asema hovissa. Yleiseskunta perustettiin 1806 tappion seurauksena, joskin virallisesti vasta 1814. Vuonna 1810 perustettiin Berliiniin sotilasakatemia. Se oli avoin kaikille upseereille ja osallistuminen oli vapaaehtoista. Yleisesikunnan koko idea oli avoimuus ja kriittisyys, eteneminen tapahtui ansioiden perusteella eikä esim. varallisuuden tai syntyperän. Esimiehen käskyt sai kyseenalaistaa kirjallisella ilmoituksella yhtä johtoporrasta ylemmälle esimiehelle, periaatteessa aina keisarille saakka. Akatemiaan oli pääsykokeet, jotka läpäisi n. viidesosa pyrkijöistä. Kolmevuotisen koulun loppukokeen läpäisi n. kolmasosa. Vuosikursseja oli kulloinkin kaksi ja valmistuneiden määrä oli n. 30 - 40 vuosikurssia kohden. Näin ollen yleiseskuntaupseereita oli virassa varsin vähän. Sota-akatemia suljettiin vuonna 1914. Koulutus jatkui vuonna 1917. Alun perin yleisesikuntaupseereiden ei ollut tarkoitus palvella joukoissa, vaan nimenomaa esikunnan suunnittelutehtävissä. Yleisesikunnan synty mahdollisti ja varmisti Saksan ylivertaisen osaamisen vastustajiin nähden liki puolentoista vuosisadan ajaksi. Luennoitsija ohitti Preussin ja keisarillisen Saksan sodat maininnalla ja siirtyi käsittelemään yleisesikunnan roolia kolmannen valtakunnan aikana. Hän kävi läpi kaikkien puolustushaarojen esikuntien johtajat toisen maailmansodan aikana ja kertoi, kuka näistä oli natsi, kuka vastarintamies ja kuka puolestaan oli sodan jälkeen osoittanut katumusta tai osallistunut Bundeswehrin perustamiseen. Tämä sivujuonne muuten erinomaisessa luennossa oli vähemmän yllättävä mutta ilmeisesti pakollinen, ettei kenellekään jää vain väärää kuvaa siitä että nämä upseerit olisivat jotenkin syyttömiä. Valitettavasti tämä osuus vei aikaa luennon mielenkiintoisimmalta sisällöltä, eli yleisesikunnan historialta.
Iltapäivän lopuksi seurasi luento merivoimien materiaalilaitoksesta (Marinearsenal). Luennoitsijan nimi meni minulta ohi. Luennon päämääränä oli materiaalilaitoksen yleisesittely. Samalla luento oli rekrytointitilaisuus materiaalilaitoksen yleisesikuntaupseeritehtäviin. Luennon painopiste oli muutenkin henkilöstökysymyksissä, erityisesti kunnossapitohenkilöstön koulutustasossa ja saatavuudessa.
Keskiviikko alkoi jälleen MTG Marinetechnik -yrityksen edustajien vierailulla. Tällä kertaa he esittelivät kustannuslaskelmat eri vaihtoehdoille. Kaikessa korostettiin sitä, että kyseessä on arvio eikä lopullinen hintalappu. Luennoitsia esitti tähän liittyen hauskan vertauksen: kun sääennuste kertoo sateen todennäköisyyden olevan 60 %, optimistin mielestä paistaa ja pessimistin mielestä sataa, mutta varmuudella ei voi sanoa sataako vai paistaako. Lopullisessa kustannuslaskelmissa oli erilaisia kertomia ja prosenttiosuuksia, mutta paremman aluksen hinta-arvio oli n. puolitoista miljardia euroa ja olemassaolevan rungon päälle varustellun, suoritusarvoiltaan kehnomman aluksen hinta-arvio oli n. 900 miljoonaa euroa. Esityksen jälkeen merisotalinja kokoontui arvioimaan kustannuslaskelman vaikutuksia priorisointitaulukon ääreen. Kyseessä on valtava Excel-taulukko, johon on syötetty kaikki aluksen osajärjestelmät molemmille vaihtoehdoille sekä näihin vaikuttavat tekijät, kuten priorioisointi, yhteisvaikutukset, jne. Tältä pohjalta pitäisi tehdä valinta vaihtoehtojen välillä. Tehtävänannossa sanottiin, että raha ei ole rajoittava tekijä, joten periaatteessa valinta on helppo. Ryhmätyössä kyse ei kuitenkaan ole siitä kumpi vaihtoehto valitaan, vaan siitä, että valintaprosessi käydään kertaalleen perusteellisesti läpi.
Lounaan jälkeen oli ohjattua liikuntaa keskiviikkoiseen tapaan. Tällä kertaa jäin muun ryhmän mukaan, vaikka uimaan meneminen olisikin ollut mahdollista (osa ryhmästä lähti juoksulenkille ja ulos pelaamaan jalkapalloa). Salissa pelasimme lentopalloa normaalia isommalla ja pehmeämmällä pallolla. Ohjatut liikuntatunnit lämmittelyineen ja kovine kuntopiireineen ovat jääneet kokonaan pois ohjelmasta. Liikunnanopettajat eivät enää ole laatineet liikuntatunneille viikkosuunnitelmaa kuten viime syksynä, eikä ketään tunnu asia kiinnostavan. Se on sääli. Välillä minulle tulee vaikutelma, että aika harvaa täällä työskentelevää tai opiskelevaa oikeasti kiinnostaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja tuloksellisesti. Pikemminkin vastuuta ollaan halukkaita väistelemään ja toivomaan, että ongelmat menevät itsestään ohitse. Minä uskoisin, että esimerkiksi koulun neljä tai viisi liikunnanopettajaa pystyisivät paljon parempaan työsuoritukseen, mikäli he haluasivat, mikäli heillä olisi siihen edellytykset ja mikäli heitä kannustettaisiin siihen. Kyse lienee viime kädessä johtamisesta.
Torstai oli kokonaan varattu ryhmätyön tulosten viimeistelyyn ja perjantaina seuraavan esittelytilaisuuden valmisteluun. Itse olin varannut tapaamisen opinnäytetyöni ohjaajan kanssa. Hän oli varsin tyytyväinen ja jopa innostunut työstäni, mikä oli mukava kuulla. Saan ohjaajan kommentit kirjallisena viikon kuluessa. Odotan lähiaikoina palautetta myös liittovaltion kielivirastosta (Bundessprachenamt), jossa tekemäni haastattelut olivat tärkein lähteeni. Sen jälkeen viimeistelen opinnäytetyön ja lähetän sen käännettäväksi. Käännättäminen englannista saksaksi on täällä ilmaista, mutta siihen on varattava n. kuukausi aikaa. Opinnäytetyö on jätettävä tammikuun loppuun mennessä, joten olen onneksi hyvissä ajoin liikkeellä.
Aamupäivän lopuksi koulun johtaja amiraali C.S. piti ajankohtaiskatsauksen, jossa hän esitteli ja kattavasti perusteli koulun uuden organisaation ja henkilöstörakenteen. Muutoksen lähtölaukaus oli melko tarkalleen vuosi sitten, kun puolustusministeri piti suoria käskyjä sisältäneen puheen koululla. Muutosta on nyt siis valmisteltu vuosi ja siihen ovat saaneet osallistua kaikki osalliset laajalla rintamalla. Suunnitelman mukaan koulun johtamisrakenne muuttuu muistuttamaan enemmän yliopistoa tiedekuntineen, ja koulun esikunta saa perinteisemmän esikuntarakenteen. Lisäksi uutena elementtinä koululle tulee ajatuspaja, jonka päämääränä on mm. osallistua turvallisuuspolitiikan ja strategian keskusteluun, järjestää seminaareja, painaa julkaisuja jne. Kaiken tämän tueksi koulun henklöstövahvuttaa on tarkoitus lisätä kolmen vuoden kuluessa lähes 130 henkilöllä. Jää nähtäväksi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, sillä olisin ollut ryhmäni ainoa osallistuja sekä maavoimien että ilmavoimien ollessa sidottu muihin velvollisuuksiin. Ryhmätyön esittelyn hiominen jatkui aina klo 17 saakka.
Illalla osallistuin Hampurin Kansainvälisessä Merimuseossa näyttelyn avajaisiin. Näyttelyn aiheena oli Hampurista kotoisin oleva meripioneeri- ja maihinnousukomppania, joka osallistui vapaussotaan ja Helsingin maihinnousuun. Avajaisissa oli vahva edustus sekä suomalaisia että paikallisia sotahistorian tutkijoita. Kutsuvieraat saivat lahjaksi myös näyttelyyn liittyen julkaistun kirjan.
Perjantaina oli suuri päivä, kun kahden edellisen seminaarin (näistä on käytetty nimityksiä PHIDIAS ja ARCHIMEDES) tulokset esiteltiin arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Seminaarien ytimessä oli siis uuden aluksen suunnittelu Saksan merivoimille. Paikalle saapui koko komentoketju koulun johtajasta alkaen (kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja, suunnitteluosaston johtaja jne.). Esittely kesti kokonaisuudessaan kaksi tuntia, joista jälkimmäinen oli varattu keskustelulle, ja se noudatti seuraavaa työjärjestystä: Tehtävänanto ja kuvattu tilanne => näistä johdetut suorituskykyvaatimukset => ratkaisuehdotusten arviointi ja perustelut => johtopäätökset. Esityksen jälkeinen keskustelu polveili hyvinkin värikkäänä ja vapaana. Lopussa tietenkin kiiteltiin työryhmää vuolaasti. Olihan se vakuuttava esitys, ja etenkin kuulijakunnan esittämiin hankaliinkin kysymyksiin vastaamisesta saksalaiset kollegani suoriutuivat mielestäni ihailtavan hyvin. Myös amiraalin loppupuheenvuoro oli vakuuttava: operatiivisesti perusteltujen suorituskykyjen puolesta on oltava valmis taistelemaan myös siinä vaiheessa kun puheeksi tulee raha. Kyse on lisäarvosta, joka rahalla saadaan, strategisen tason päätöksistä.
Kokonaisuutena viikko tuntui pitkältä, pääasiassa siksi että tekemistä ei ollut riittävästi. Uskoisin kuitenkin, että tällä viikolla tuli siinä samalla, kaiken muun ohessa tuli jotain opittuakin.
Lounaan jälkeen merisotalinjan johtaja piti ajankohtaiskatsauksen. Hän oli osallistunut kaksi viikkoa kestäneeseen harjoitukseen sukellus- ja hyppykelpoisuuden ylläpitämiseksi. Harjoituskuulumisten lisäksi keskusteltiin kurssin ja linjan kuulumisista sekä päivitettiin kalenteriin tulevat tapahtumat. Illalla menimme seuraamaan kurssin jalkapallojoukkueen peliä. Kyseessä oli sarjan välieräottelu, jonka joukkueemme valitettavasti hävisi 1-2 tiukan kamppailun jälkeen.
Tiistaina jatkuivat sotatalouden ryhmätyöt koko aamupäivän. Koska ryhmätöiden lomassa oli aikaa käytettävissä, käytin ylimääräisen ajan itseopiskeluun, eli openäytetyöni kieliasun viimeistelemiseen. Olen alkanut taas kirjoittaa Suomen yleisesikuntaupseerikurssin vaatimaa diplomityötä, kun muut, kiireellisemmät kirjalliset työt on saatu alta pois.
Lounaan jälkeen oli sotahistorian luento todella pitkästä aikaa. Luennon aiheena oli Saksan yleisesikunnan historia. Sanan etymologia johtaa latinasta: con stabulus => constabularis oli hevosia käsittelevä henkilö, jolla oli merkittävä asema hovissa. Yleiseskunta perustettiin 1806 tappion seurauksena, joskin virallisesti vasta 1814. Vuonna 1810 perustettiin Berliiniin sotilasakatemia. Se oli avoin kaikille upseereille ja osallistuminen oli vapaaehtoista. Yleisesikunnan koko idea oli avoimuus ja kriittisyys, eteneminen tapahtui ansioiden perusteella eikä esim. varallisuuden tai syntyperän. Esimiehen käskyt sai kyseenalaistaa kirjallisella ilmoituksella yhtä johtoporrasta ylemmälle esimiehelle, periaatteessa aina keisarille saakka. Akatemiaan oli pääsykokeet, jotka läpäisi n. viidesosa pyrkijöistä. Kolmevuotisen koulun loppukokeen läpäisi n. kolmasosa. Vuosikursseja oli kulloinkin kaksi ja valmistuneiden määrä oli n. 30 - 40 vuosikurssia kohden. Näin ollen yleiseskuntaupseereita oli virassa varsin vähän. Sota-akatemia suljettiin vuonna 1914. Koulutus jatkui vuonna 1917. Alun perin yleisesikuntaupseereiden ei ollut tarkoitus palvella joukoissa, vaan nimenomaa esikunnan suunnittelutehtävissä. Yleisesikunnan synty mahdollisti ja varmisti Saksan ylivertaisen osaamisen vastustajiin nähden liki puolentoista vuosisadan ajaksi. Luennoitsija ohitti Preussin ja keisarillisen Saksan sodat maininnalla ja siirtyi käsittelemään yleisesikunnan roolia kolmannen valtakunnan aikana. Hän kävi läpi kaikkien puolustushaarojen esikuntien johtajat toisen maailmansodan aikana ja kertoi, kuka näistä oli natsi, kuka vastarintamies ja kuka puolestaan oli sodan jälkeen osoittanut katumusta tai osallistunut Bundeswehrin perustamiseen. Tämä sivujuonne muuten erinomaisessa luennossa oli vähemmän yllättävä mutta ilmeisesti pakollinen, ettei kenellekään jää vain väärää kuvaa siitä että nämä upseerit olisivat jotenkin syyttömiä. Valitettavasti tämä osuus vei aikaa luennon mielenkiintoisimmalta sisällöltä, eli yleisesikunnan historialta.
Iltapäivän lopuksi seurasi luento merivoimien materiaalilaitoksesta (Marinearsenal). Luennoitsijan nimi meni minulta ohi. Luennon päämääränä oli materiaalilaitoksen yleisesittely. Samalla luento oli rekrytointitilaisuus materiaalilaitoksen yleisesikuntaupseeritehtäviin. Luennon painopiste oli muutenkin henkilöstökysymyksissä, erityisesti kunnossapitohenkilöstön koulutustasossa ja saatavuudessa.
Keskiviikko alkoi jälleen MTG Marinetechnik -yrityksen edustajien vierailulla. Tällä kertaa he esittelivät kustannuslaskelmat eri vaihtoehdoille. Kaikessa korostettiin sitä, että kyseessä on arvio eikä lopullinen hintalappu. Luennoitsia esitti tähän liittyen hauskan vertauksen: kun sääennuste kertoo sateen todennäköisyyden olevan 60 %, optimistin mielestä paistaa ja pessimistin mielestä sataa, mutta varmuudella ei voi sanoa sataako vai paistaako. Lopullisessa kustannuslaskelmissa oli erilaisia kertomia ja prosenttiosuuksia, mutta paremman aluksen hinta-arvio oli n. puolitoista miljardia euroa ja olemassaolevan rungon päälle varustellun, suoritusarvoiltaan kehnomman aluksen hinta-arvio oli n. 900 miljoonaa euroa. Esityksen jälkeen merisotalinja kokoontui arvioimaan kustannuslaskelman vaikutuksia priorisointitaulukon ääreen. Kyseessä on valtava Excel-taulukko, johon on syötetty kaikki aluksen osajärjestelmät molemmille vaihtoehdoille sekä näihin vaikuttavat tekijät, kuten priorioisointi, yhteisvaikutukset, jne. Tältä pohjalta pitäisi tehdä valinta vaihtoehtojen välillä. Tehtävänannossa sanottiin, että raha ei ole rajoittava tekijä, joten periaatteessa valinta on helppo. Ryhmätyössä kyse ei kuitenkaan ole siitä kumpi vaihtoehto valitaan, vaan siitä, että valintaprosessi käydään kertaalleen perusteellisesti läpi.
Lounaan jälkeen oli ohjattua liikuntaa keskiviikkoiseen tapaan. Tällä kertaa jäin muun ryhmän mukaan, vaikka uimaan meneminen olisikin ollut mahdollista (osa ryhmästä lähti juoksulenkille ja ulos pelaamaan jalkapalloa). Salissa pelasimme lentopalloa normaalia isommalla ja pehmeämmällä pallolla. Ohjatut liikuntatunnit lämmittelyineen ja kovine kuntopiireineen ovat jääneet kokonaan pois ohjelmasta. Liikunnanopettajat eivät enää ole laatineet liikuntatunneille viikkosuunnitelmaa kuten viime syksynä, eikä ketään tunnu asia kiinnostavan. Se on sääli. Välillä minulle tulee vaikutelma, että aika harvaa täällä työskentelevää tai opiskelevaa oikeasti kiinnostaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja tuloksellisesti. Pikemminkin vastuuta ollaan halukkaita väistelemään ja toivomaan, että ongelmat menevät itsestään ohitse. Minä uskoisin, että esimerkiksi koulun neljä tai viisi liikunnanopettajaa pystyisivät paljon parempaan työsuoritukseen, mikäli he haluasivat, mikäli heillä olisi siihen edellytykset ja mikäli heitä kannustettaisiin siihen. Kyse lienee viime kädessä johtamisesta.
Torstai oli kokonaan varattu ryhmätyön tulosten viimeistelyyn ja perjantaina seuraavan esittelytilaisuuden valmisteluun. Itse olin varannut tapaamisen opinnäytetyöni ohjaajan kanssa. Hän oli varsin tyytyväinen ja jopa innostunut työstäni, mikä oli mukava kuulla. Saan ohjaajan kommentit kirjallisena viikon kuluessa. Odotan lähiaikoina palautetta myös liittovaltion kielivirastosta (Bundessprachenamt), jossa tekemäni haastattelut olivat tärkein lähteeni. Sen jälkeen viimeistelen opinnäytetyön ja lähetän sen käännettäväksi. Käännättäminen englannista saksaksi on täällä ilmaista, mutta siihen on varattava n. kuukausi aikaa. Opinnäytetyö on jätettävä tammikuun loppuun mennessä, joten olen onneksi hyvissä ajoin liikkeellä.
Aamupäivän lopuksi koulun johtaja amiraali C.S. piti ajankohtaiskatsauksen, jossa hän esitteli ja kattavasti perusteli koulun uuden organisaation ja henkilöstörakenteen. Muutoksen lähtölaukaus oli melko tarkalleen vuosi sitten, kun puolustusministeri piti suoria käskyjä sisältäneen puheen koululla. Muutosta on nyt siis valmisteltu vuosi ja siihen ovat saaneet osallistua kaikki osalliset laajalla rintamalla. Suunnitelman mukaan koulun johtamisrakenne muuttuu muistuttamaan enemmän yliopistoa tiedekuntineen, ja koulun esikunta saa perinteisemmän esikuntarakenteen. Lisäksi uutena elementtinä koululle tulee ajatuspaja, jonka päämääränä on mm. osallistua turvallisuuspolitiikan ja strategian keskusteluun, järjestää seminaareja, painaa julkaisuja jne. Kaiken tämän tueksi koulun henklöstövahvuttaa on tarkoitus lisätä kolmen vuoden kuluessa lähes 130 henkilöllä. Jää nähtäväksi.
Iltapäivän kieltenopetus oli peruttu, sillä olisin ollut ryhmäni ainoa osallistuja sekä maavoimien että ilmavoimien ollessa sidottu muihin velvollisuuksiin. Ryhmätyön esittelyn hiominen jatkui aina klo 17 saakka.
Illalla osallistuin Hampurin Kansainvälisessä Merimuseossa näyttelyn avajaisiin. Näyttelyn aiheena oli Hampurista kotoisin oleva meripioneeri- ja maihinnousukomppania, joka osallistui vapaussotaan ja Helsingin maihinnousuun. Avajaisissa oli vahva edustus sekä suomalaisia että paikallisia sotahistorian tutkijoita. Kutsuvieraat saivat lahjaksi myös näyttelyyn liittyen julkaistun kirjan.
Perjantaina oli suuri päivä, kun kahden edellisen seminaarin (näistä on käytetty nimityksiä PHIDIAS ja ARCHIMEDES) tulokset esiteltiin arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Seminaarien ytimessä oli siis uuden aluksen suunnittelu Saksan merivoimille. Paikalle saapui koko komentoketju koulun johtajasta alkaen (kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja, suunnitteluosaston johtaja jne.). Esittely kesti kokonaisuudessaan kaksi tuntia, joista jälkimmäinen oli varattu keskustelulle, ja se noudatti seuraavaa työjärjestystä: Tehtävänanto ja kuvattu tilanne => näistä johdetut suorituskykyvaatimukset => ratkaisuehdotusten arviointi ja perustelut => johtopäätökset. Esityksen jälkeinen keskustelu polveili hyvinkin värikkäänä ja vapaana. Lopussa tietenkin kiiteltiin työryhmää vuolaasti. Olihan se vakuuttava esitys, ja etenkin kuulijakunnan esittämiin hankaliinkin kysymyksiin vastaamisesta saksalaiset kollegani suoriutuivat mielestäni ihailtavan hyvin. Myös amiraalin loppupuheenvuoro oli vakuuttava: operatiivisesti perusteltujen suorituskykyjen puolesta on oltava valmis taistelemaan myös siinä vaiheessa kun puheeksi tulee raha. Kyse on lisäarvosta, joka rahalla saadaan, strategisen tason päätöksistä.
Kokonaisuutena viikko tuntui pitkältä, pääasiassa siksi että tekemistä ei ollut riittävästi. Uskoisin kuitenkin, että tällä viikolla tuli siinä samalla, kaiken muun ohessa tuli jotain opittuakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)