64.-68. päivä

Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan seminaari jatkui maanantaina luennolla Kiinasta. Luennon piti tohtori S.K. Ruhrin yliopistosta Bochumista. Luennoitsija teki heti alussa selväksi, millä auktoriteetilla hän puhuu, joskin varsin tyylikkäällä, epäsuoralla tavalla: hän kertoi, että luento perustuu kolmeen lukuun kirjasta "Assessing China's Naval Power", jonka on kirjoittanut sama henkilö. Luennon painopiste olikin Kiinan uudessa, aggressiivisessa meristrategiassa, jolla se haastaa olemassaolevan alueellisen geostrategisen asetelman. Tämän näkyvin ilmentymä on Etelä-Kiinan Spratly-saarten rakentaminen ja linnoittaminen. Asetelma on jännittynyt, mutta toistaiseksi teoilla on ollut lähinnä symbolinen ja psykologinen merkitys. Kiinan ulkoministerin perustelu maan toimille on paljonpuhuva: "China is a big country, and other countries are small countries, and that is just a fact." Luennoitsija kuitenkin korosti, että myös muut valtiot valvovat kansallisia etujaan perustamlla tukikohtia tärkeimpien kauppareittien varrelle (mm. Usa, Ranska, Iso-Britannia). Kiinan näkökulmasta kyse on siitä, että kauppareiteille olisi useampia vaihtoehtoja ja että maata ei kyettäisi kriisin sattuessa eristämään. Erityisesti yhteydet Afrikkaan ovat muodostuneet Kiinalle tärkeiksi. Kiinan sijoitukset Afrikkaan ovat merkittävä tekijä Afrikan kehitykselle, mikä voi olla myös Euroopan etu. Kiinan näkökulmasta heidän laivastonsa päävastustaja on Yhdysvallat. Kiina on merellisen voiman kehityksessä Yhdysvaltoja ratkaisevasti jäljessä, mutta kehitys on ollut nopeaa. Erityisen voimakkaan kehittämisen kohteena on elektronisen sodankäynnin kyvyt. Mielenkiintoinen teoreetiinen viitekehys oli Todd & Lindbergin järjestelmä merivoiman luokittelemiseksi. Itse arvioin Suomen kuuluvan luokkaan 5, tämä pitää tarkistaa kun pääsen verkkoyhteyden päähän. Luennoitsija toi esiin, että laivaston suorituskyky korreloi melko pitkälle maailmankaupan osuuden kanssa. Sotilaallinen välienselvittely Etelä-Kiinan merellä ei luennoitsijan mukaan kuitenkaan olisi Kiinan
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.

Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.

Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.

Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.

Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.

Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.

Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.

Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.

Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.