83.-87. päivä

Tämän viikon kurssi on jakautunut seminaareihin, joissa käsitellään eri aiheita. Minän valitsin kyberturvallisuuden seminaarin, josta onnistuin saamaan myös paikan (seminaareissa on vain tietty määrä paikkoja ja ne täytetään toivomusjärjestyksessä). Minulla ei ole aiheeseen erityistä mielenkiintoa, mutta ainakin se on pois mukavuusalueelta. Lisäksi tässä seminaarissa piti saamani käsityksen mukaan opetuskielen olla englanti, mutta tämä osoittautui väärinkäsitykseksi. Seminaarin toisella viikolla on kuulemma joku luento englanniksi. Harmi, sillä englanninkielisyys oli ehkäpä tärkein syy sille että en valinnut jotain muuta seminaaria. Lisäksi tämän seminaarin aihe vaikuttaisi pikemminkin olevan sähköhuoltovarmuus kuin kyberturvallisuus. Tämä puolestaan johtuu opiskelijakollegoiteni mukaan siitä, että jälkimmäiseen aiheeseen ei Bundeswehristä löydy päteviä opettajia (tässä kommentissa tosin saattoi olla ripaus sarkasmia mukana). Muita mahdollisia aineita olisi ollut Lähi-Itä, Arabikevät, Ydinasestrategia ja Ukraina.
Maanantai alkoi vieralevan luennoitsijan eversti ja professori H.S.:n luennolla. Hän on korkeajännitetekniikan ja kantaverkon asiantuntija. Luento sisälsi syventäviä tietoja seminaarin valmistautumismateriaalista edeltävänä viikonloppuna opiskelemiini asioihin. Kuten aiemmin totesin, seminaarin valmistautumisaineisto oli ansiokkaasti poimittu julkisesta internetistä.
Seuraava johdantoluento käsitteli aihetta energiahuoltovarmuus oikeuden ja markkinoiden näkökulmasta, ja sen piti jo aimmasta luentosarjasta tuttu reservin majuri B.B.
Aamupäivään mahtui vielä yksi johdantoluento. Sen aiheena oli tietoverkko-operaatiot ja sen piti opiskelijatoveri majuri M.J. (ehkä tiedoissa pätevien opettajien puutteesta oli sittenkin totuuden siemen). Tämä näytti videon siitä, miten yksinkertainen tietomurto tehdän Linux-pohjaiselle palvelimelle, ja selosti samalla mitä videolla tapahtui. Varsin mielenkiintoista.
Iltapäivän aluksi toinen opiskelijatoveri, majuri A.N., piti ns. vapaaehtoisen luennon operatiivisesta ja strategisesta kommunikaatiosta. Aihe on vaikea, ellei jopa erittäin vaikea. Eräs StratComin (eli strategisen kommunikaation) vaikeuden ytimessä oleva tekijä on se perusasetelma, että kukaan ei halua tulla viestinnässään ylhäältä ohjailluksi. Erityinen ongelma tämän on vapaissa länsimaissa, joissa sanan- ja mielipiteenvapaus on itseisarvo. Siksi esim. Venäjä onnistuu StratCom:ssaan yleensä paremmin kuin länsi, eli sen narratiivi menee paremmin jakeluun kuin lännen.
Tiistain ensimmäisen luennon piti tohtori, reservin eversti H-W.B., joka johtaa omaa instituuttiaan "Institut für Wirtschafts- und Sicherheitsstudien" (FIRMITAS). Luennon aiheena oli käytännön kokemukset kriittisen infrastruktuurin häiriötiloista. Luennoitsija maalasi varsin synkän kuvan saksalaisen yhteiskunnan ja Bundeswehrin valmiudesta sietää laajoja ja pitkäkestoisia sähkökatkoksia.
Seuraavan luennon piti akatemian lakimies S. ja sen aiheena oli (tietenkin) kyber- ja informaatio-operaatioiden oikeudelliset näkökulmat. Luennolla viitattiin paljon YK:n julkaisuun "Cyber Warfare and International Law". Luennosta jäi kuitenkin päälimmäisenä mieleen se, että koska oikeudelliset kysymykset informaatioulottuvuudessa ovat usein kiistansalaisia, on ensiarvoisen tärkeää, että operaatioesikunnan lakimies tukee ymmärtää operaation tavoitteet ja tukee niitä. Vastahakoinen lakimies voi halutessaan vesittää koko operaation. Oman näkemykseni mukaan komentajan on tarvittaessa uskallettava ottaa riskejä lakimiehen neuvoista piittaamatta.
Aamupäivä päättyi eräänalaiseen paneelikeskusteluun, johon osallistuivat aamun luennoitsijan lisäksi semnaarin pääopettaja everstiluutnatti T.K. sekä eilinen luennoitsija B.B. Paneelin aiheena oli Bundeswehrin mahdollisuudet tukea siviiliyhteiskuntaa kriittisen infrastruktuurin häiriöissä. Paneelin yleinen käsitys Bundeswehrin kyvystä tukea oli varsin pessimistinen. Käsitys oli pikemminkin sensuuntainen, että asevoimat ovat yhtä lailla riippuvaisia siviiliinfrastruktuurin toimivuudesta. Käytin keskustelussa pari puheenvuoroa, joissa yritin ohjata näkökulmia kokonaisvaltaisempaan suuntaan, josta minun käsitykseni mukaan verkostoituneen yhteiskunnan tuvallisuudessa on kyse. Lisäksi ihmiset jatkavat toimintaansa siitä huolimatta, onko käytössä sähkövirtaa, vesijohtovettä, polttoainetta, jne. Siksi ensisijaisen tärkeää minun mielestäni olisi antaa ihmisille toimintaohjeita ja tukea heidän henkistä kriisinsietokykyä, resilienssiä ja ketteryyttä (muotisanoja käyttääkseni).
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoidon monologia. Se tuntui erityisen raskaalta, sillä aamupäivällä oli lähes yhtä pitkä rupeama samaa showta.
Keskiviikkona oli vuorossa vierailu Hampurin verkkoyhtiön sähkönjakelukeskukseen. Osastopäällikkö B. piti luennon sähköverkkojen rakenteesta, turvallisuudesta ja riskeistä, minkä jälkeen tutustuimme jakelukeskukseen, josta kanta- ja jakeluverkkoja osavaltion alueella ohjataan. Vierailu oli hyvin järjestetty ja sisällöltään mielenkiintoinen. Vierailun jälkeen seminaari kokoontui luokkaan palautekeskustelua varten. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, aiheena pelastusuinti. Harjoitusvaiheen jälkeen kuljetettiin tajuttomaksi tekeytynyttä paria 50 metriä (25 metrin jälkeen vaihdettiin kuljetusotetta). Testin teki vaikeaksi se, että kaikilla oli vaatteet (Bundeswehrin maastopuku) päällä, jolloin uiminen on huomattavasti raskaampaa kuin pelkissä uimahousuissa. Päivän päätteeksi oli ulkomaalaisten opiskelijoiden saksanopetusta. Siitä oli tällä kertaa jopa hieman hyötyä. Valitettavasti en kyennyt osallistumaan kahteen edelliseen opetustapahtumaan, enkä todennäköisesti pysty osallistumaan ensi viikollakaan. Se onkin saksan "tukiopetuksen" viimeinen istunto.
Torstain aloitti jälleen tohtori ja res. eversti H-W.B.:n luento, tällä kertaa aiheesta Bundeswehrin kriittinen infrastruktuuri ja omasuoja. Bundeswehrillä on Saksassa 250 toimipaikkaa, joista 58:ssa on enemmän kuin 1000 työntekijää. Luennoitsija edellytti uhkakuva- tai riskianalyysin tekemistä jokaiselle toimipaikalle. Nykyisellään tällaiset kuulemma puuttuvat monilta toimipaikoilta. Tämän jälkeen seurasi tehtävänanto ryhmätöille. Seminaariryhmä jaettiin kolmeen työryhmään, jotka tarkastelivat annettua aihetta hieman eri näkökulmasta. Karkeasti yksinkertaistettuna tilanne kuvattiin seuraavasti luonnonkatastrofi (lumimyrsky), sen aiheuttamat vauriot sekä käytettävissä olevat resurssit (panssaripataljoona). Loput aamupäivästä käytettiin ryhmätöihin, joita jatkettaisiin huomenna.
Iltapäivällä oli englanninopetusta, joka noudatti tuttua kaavaa: ensin keskusteltiin, sitten kuunneltiin uutiset ja keskusteltiin niistä, ja lopuksi katsottiin sotilasasioista kertovaa dokumenttisarjaa ja käytiin läpi siinä esiintyviä ilmaisuja ja sanastoa. Välillä oli kielioppitietoisku konditionaalisivulauseista. Ikävä todeta, mutta nämä englannintunnit eivät varsinaisesti opeta minulle paljoakaan uutta. Ne ovat toki tervetullutta vaihtelua saksan kuuntelemiseen.
Perjantaina tehtiin ensimmäisen viikon ryhmätyöt loppuun ja koottiin kolmen työryhmän työt yhdeksi esitykseksi. Perjantain työskentelylle oli varattu enemmän aikaa kuin siihen lopulta tarviittiin, joten viikonloppu päästiin aloittamaan jo ennen lounasta.

74.-77. päivä

Strategian ja turvallisuuspolitiikan luennot jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta puolestani kahden viikon vapaa tuntui varsin pitkältä. Sain myös levättyä kunnolla, mikä on uuden oppimisen edellytys. Maanantai uudenvuodenpäivän jälkeinen matkustuspäivä, eli vapaata.


Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli nykyaikainen sodan kuva ja Carl von Clausewitz. Sen piti professori L. S., joka oli myös tohtori ja komentaja evp. Luennoitsija aloitti määrittämällä nykyaikaisen sodan kuvan yksinkertaisesti kolmeen osaan: hajoavat valtiot, islamistinen terrorismi ja hybridisodankäynti. Määritelmä on toisaalta suppea, mutta toisaalta se kattaa varsin laajan kirjon ilmiöitä. Merkillepantavaa on, että sotilaallisen voiman käyttö ei enää ole niin merkittävä strategian ja turvallisuuspolitiikan työkalu kuin aikaisemmin. Asevoimat ovat vain yksi ainesosa nykyaikaisen sodan keitossa. Clausewitzin käsite sotaherra (Feldherr) on metafora, jolla tarkoitetaan kussakin tilanteessa toimivaa ylintä päätöksentekijää. Se voi olla yhtä hyvin divisioonankomentaja kuin komppanianpäällikkö, nykyään ehkä jopa ns. strateginen korpraali. Clausewitzia ei myöskään tulisi lukea temppuluettelona tai lainauksia viljellen. Sen sijaan Clausewitzin mukaan tärkeintä on tietoon perustuva ymmärrys, joka auttaa sotaherraa tekemään oikeita päätöksiä nopeasti. Luennoitsijan mukaan Clausewitzia ei voi ymmärtää ilman Hegeliä (ja muita hänen aikalaisfilosofeja, kuten Laplacea ja Hobbesia). Clausewitz ikään kuin tiivisti Hegelin sodan filosofisella tasolla käsittelemät kysymykset strategisen tason ymmärrykseksi tai jopa käytännön ohjeiksi. Clausewitz pyrkii kasvattamaan tulevia sotaherroja ja kehittämään näiden ajattelukykyä - "Vom Kriege" ei siis ole ohjesääntö. Sodan ihmeellinen monimutkaisuus johtuu Clausewitzin mukaan siitä, että sota liikkuu kolmen akselin välillä. Nämä ovat tutut jo aiemmilta luennoilta: sokea vaisto eli viha, puhdas ymmärrys eli politiikka, ja vapaa luovuus eli todennäköisyyksien leikki. Sotaherran tehtävänä on voittaa sodan sumu eli sattuma moraalisella suuruudella (moralische Größe). Tällä Clausewitz tarkoittaa mm. idearikkautta, rohkeutta, tahdonvoimaa, kunnianhimoa, päättäväisyyttä ja kritiikinsietokykyä.


Päivän toisen luennon aiheena oli Saksan turvallisuuspoliittinen selonteko tai doktriini eli ns. Weißbuch, ja sen piti eversti F. R. Saksan turvallisuusympäristö on muutamana viime vuotena muuttunut enemmän kuin vuosikymmeniniä ennen sitä. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt.
Aikaisemmissa selonteoissa määritettiin uhkat ja miten niihin vastataan (hieman yksinkertaistaen). Tässä selonteossa lähdettiin liikkeelle aivan perusteista (hieman kärjistäen): Mikä on Saksan liittotasavalta on ja mitä se haluaa? Mitkä ovat Saksan intressit? Saksalla on kaksi erityistä intressiä: multilateralismi ja laillinen kansainvälinen järjestys. Saksa on erityisen riippuvainen siitä, että maailma toimii moninapaisesti ja että sopimuksia kunnioitetaan. Saksan kanta on, että EU:lle ei tule rakentaa puolustusulottuvuutta eli asevoimia. Perusteena tälle on, että esteet ovat liian suuria (lainsäädäntö, mandaatti, kulttuuri, talous). Toinen tärkeä peruste on, että olemassaoleva rakenne
eli Nato korvaa käytännössä lähes kaikki tarpeet, johon EU-armeijaa tarvittaisiin. Bundeswehrin sotilasvirat tultaneen avaamaan kaikille EU-kansalaisille. Syyt tähän ovat pääasiassa henkilöstöpoliittiset, mutta myös EU-poliittiset. Luennoitsija ei kuitenkaan odottanut, että Bundeswehrin vetovoima EU-kansalaisille on kovinkaan suuri. Luennoitsija sanoi, että selonteko on strategiaa. Tämä herätti kuulijoissa huomiota, sillä edellinen luennoitsija oli juuri päässyt sanomasta, että Weißbuch EI ole strategiaa. Tämä tosin tarkoitti, että kirja ei edusta strategista ajattelua, vaan on poliittinen linjaus, vieläpä melko lyhyen tähtäimen linjaus ollakseen strategia. Bundeswehrin pitkän ajan tavoite on nostaa puolustusmenot 2 %:iin BKT:sta. Tämä tarkoittaisi absoluuttisena summana
nykyisen budjetin kaksinkertaistamista. Luennoitsija korostikin, että tämä on PITKÄN aikavälin tavoite.


Führungsakademien tunnuslause on muuten "Mens agitat molem", eli henki liikuttaa ainetta. Sen joku vääräleuka on vääntänyt muotoon Mens agitat Muli, eli henki liikuttaa muulia (Der Geist bewegt das Maultier). Iltapäivällä oli luokanvalvojan oppitunti, jolla käytiin läpi ajankohtaisia asioita. Onneksi se ei kestänyt pitkään.


Keskiviikon ensimmäisen luennon aihe oli energiahuoltovarmuus. Luennoitsija oli B.B. yrityksestä GridLab. Luennoitsija oli virkapuvussa, koska hän on reservin majuri. Hän kertoi kantavansa asepukua mielellään. Saksa on maailman energiaturvallisimpia maita: siellä ei ole sähköä saatavilla keskimäärin n. 15 minuuttia vuodessa. Sähkökatko on kuitenkin teknisesti mahdollinen, joskin erittäin epätodennäköinen. Suurimmat uhkat ovat kyberhyökkäys sähköverkkoa vastaan tai useat runkoverkon samanaikaiset katkokset, tai pahimmillaan näiden yhdistelmä. Laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko (saksaksi Blackout) kestää ainakin 6 vuorokautta. Sähkökatkoilla on merkittävä vaikutus myös muuhun energiahuoltoon, vesihuoltoon jne. Yhteiskunnan valmius selvitä laajoista ja pitkäkestoisista sähkökatkoksista on luennoitsijan mukaan heikko. Esimerkkeinä hän mainitsi mm. että Berliinissä on yksi varavoimalla varustettu polttoaineiden jakopaikka. Viestintäverkkoyhtiöiden varavoima riittää n. 20 minuutiksi. Merkel on luonnehtinut mahdollista blackoutia "kansalliseksi katastrofiksi". Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisällä tulisi siis ehdottomasti kyseeseen. Saksa on yhä edelleen voimakkaasti riippuvainen venäläisestä kaasusta, vaikka uudistuvan energian tuotantokapasiteetti onkin kasvanut merkittävästi. Suuren osan ajasta luennoitsija keskittyi kuvailemaan riskien erilaisia teknisiä yksityiskohtia. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kovin relevanttia kohderyhmän, eli tulevien yleisesikuntaupseerien kannalta.
Luento liittyi suurempaan kokonaisuuteen, josta käytettiin lyhennettä KRITIS. Tämä käsite oli ilmeisesti yleisesti tunnettu muille, mutta minulle ei. Nettiyhteyden puuttuessa jouduin jättämään lyhenteen selvittämisen ja aiheen suurempaan liittämisen myöhempään ajankohtaan. (Lisäys: lyhenne ei tarkoita sen kummempaa kuin KRItische InfraStruktur, eli kriittinen infrastruktuuri.)


Toinen luento käsitteli Bundeswehrin tulevaisuudentutkimusta (Zukunftsanalyse) ja sen piti tohtori O.T. puolustusministeriöstä. Luennoitsija onnitteli meitä siitä, että saamme elää ehkä mielenkiintoisinta aikaa Bundeswehrin historiassa. Perustelu: elämme VUCA-maalilmassa (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity). Tulevaisuutta ei voi ennustaa, sillä se kehittyy synergiassa muiden mahdollisten tulevaisuuksien kanssa. Tämä tarkoittaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on äärettömän monta. Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaankin sen sijaan trendejä ja niiden muutoksia. Kyse on todennäköisyyksien arvioimisesta. Tulevaisuudentutkimuksen eri menetelmistä luennoitsija kertoi Donald Rumsfeldia mukaillen: Jos tiedät, voit toimia (Know = Do), jos tiedät että et tiedä, voit seurata tai tutkia (Know you don't know = monitor/Research), jos et tiedä että et tiedä, voit valvoa tai laatia skenaarioita (Don't know you don't know = scenarios/scan). Eritysen mielenkiintoista tulevaisuudentutkimus on puolustusmateriaalin kannalta. Niiltä osin tulevaisuus 20 - 40 vuoden ajaksi on 90 %:sti päätetty jo tilatun materiaalin pitkän elinkaaren myötä. Luennoitsija oli hyvä esiintyjä ja kertoi esityksensä lomassa monia leppoisia vitsejä, jotka eivät poikkeuksellisesti kaikki menneet minulta ohi, kuten saksankieliset vitsit valitettavan usein menevät. Esimerkkinä käyköön sanaleikki "Uniformiert heißt nicht unbedingt uninformiert".


Torstai alkoi menneiden luentojen käsittelyllä opetuskeskustelussa. Opetusmenetelmä on sinänsä erinomainen, mutta oppimista haittaa jonkin verran ryhmän suuri koko (16 henkilöä). Lisäksi keskustelua ohjaavalla opettajalla on suuri vastuu siitä, mihih ja millaisessa ilmapiirissä keskustelu etenee. Tässä keskustelussa käsittelimme viime vuoden viimeisiä luentoja, ja alkuviikon luennot käsitellään ensi viikolla.
Torstain luennon aiheena oli avaruusstrategia ja sen piti eversti J.D. puolustusministeriöstä. Modernin taisteluvoiman käyttö ei onnistu ilman avaruusulottuvuuden hyödyntämistä. Erityisen tärkeä se on tiedustelussa, viestinnässä ja verkostoitumisessa sekä paikan ja ajan määrittämisessä. Ulottuvuus on kuitenkin huonosti suojattu, ja siksi se on nykyaikaisen, verkostoituneen sotajoukon akilleen kantapää. Ohjuspuolustus ei nykyteknologialla ole mahdollista (tai vain hyvin rajoitetusti) ilman avaruudesta saatavaa ennakkovaroistusta. Avaruusden hyödyntäminen edellyttää yhteistyötä, sekä virastojen sisäistä, virastojen välistä että kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyösopimusten laatiminen on kuitenkin vaikeaa, koska avaruuteen liittyvä lainsäädäntö on monilta osin kehittymätöntä. Saksa on saamassa kyvyn valvoa avaruutta. Yhdysvallat on saamassa kyvyn vaikuttaa (lue käyttää tulta) avaruudessa. Pelaajia avaruudessa on monta (ml. Kiina ja Venäjä), kehitys on nopeaa ja tilaa aina vaan vähemmän. Mm. näistä syistä johtuen avaruuden käytöstä on ollut tähän mennessä hyvin vaikea sopia kansainvälis esti, eikä tähän ole näköpiirissä parannusta. Luennon loppuosa painottui Saksan sisä-, teollisuus- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin avaruden hyödyntämisessä. Alan kokoava foorumi on avaruusasioiden työryhmä (AG Weltraum). Avaruuden hyödyntämiseen liittyy paljon kysymyksiä ja mahdollisuuksia ja se on voimakkaasti teknologiasta riippuvainen. Se jonka ensimmäisenä onnistuu hyödyntämään uutta tekniikkaa saa valtavan edun (vrt. rautatiet, laivat, panssarivaunut jne.) Taloudellisen panostuksen ei tässä suhteessa tarvitsisi luennoitsijan mukaan olla kovinkaan mittava, vaan se mahtuisi hyvin nykyiseen puolustusbudjettiin menokohtia priorisoimalla.

Perjantain luentojen aiheina olivat ydinasestrategia senä ohjuspuolustusjärjestelmät ja ne piti everstiluutnantti B.V. Ydinaseet ovat hyvä esimerkki strategian paradoksaalisesta logiikasta. Niiden valmistaminen ja varastointi takaa rauhan, sen sijaan niiden torjunta voidaan nähdä aggressiivisena toimena. Ydinaseet vaikuttavat siten, että niitä ei käytetä. (Huoltomiesten vanha motto sopii siis myös ydinaseisiin: parempi varastossa kuin käytössä.) Ydinasepelotteen keskeinen ongelma on, että se riippuu vastustajan subjektiivisesta käsityksestä omista kyvyistä ja valmiudesta. Sitä varten vastustajan on saatava (oikeaa tai väärää) tietoa omista kyvyistä - viestintäkanavat on pidettävä auki. Ensi-isku voi kohdistua joko johtoon tai asejärjestelmiin, eikä siltä voi periaatteessa suojautua. Tärkeätä on siis olla uskottava kyky vastaiskuun. Massiivisen vastaiskun teoria kuitenkin vanhentui siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto sai riittävän ydinasekyvyn. Joustavan vastaiskun teoria oli lännen ratkaisu tähän eskalaatio-ongelmaan, kun taas itäblokki pitäytyi rajoittamattoman eskalaation teoriassa. Kosovon sota osoitti Venäjälle, miten lännen konventionaalinen iskukyky on kehittynyt, minkä seurauksena se kehitti de-eskalaation teorian. Ydinasestrategian ydin voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: vastustajaa ei saa asettaa tilanteeseen, jossa sillä ei ole vaihtoehtoja ydinaseiden käytölle. Näin niiden käyttö - joka siis on kaikkien osapuolten mielestä ei-toivottavaa - voidaan välttää.

Kylmän sodan asetelmasta on siirrytty "toiseen atomiaikaan", jota leimaa moninapaisuus ja epäjärjestys verrattuna aiempaan asetelmaan. Naton rooli ydinaseliittoumana perustuu edelleen kollekktiiviseen pelotteeseen. Ne jäsenmaat, joilla ei ole omaa ydinasetta, ovat tämän pelotteen piirissä. Saksaan on sijoietttu pysyvästi n. 20-40 yhdysvaltalaista ydinasetta. Ne ovat malliltaan modernisoituja B61 vapaastiputoavia pommeja. Kysymys ydinaseista on Saksalle kuitenkin poliittisesti vaikea. Saksalla ei ole omaa ydinasestrategiaa, vaan se nojautuu liittoumaan sekä kahdenvälisiin suhteisiin Yhdysvaltoihin. Aseidenriisunta ja ydinaseiden leviämisen estäminen ovat Saksalle perinteisesti olleet tärkeitä kysymyksiä. Ukrainan sotaan liittyen Venäjä uhkasi Natoa epäsuorasti ydinaseiden käytöllä. Nato ei vastannut uhkaan resiprookisti eli "sapelia kalistelemalla", vaan päätti tarkistaa oman strategisen pelotteensa kykyä ja valmiutta. Aihetta käsiteltiin Varsovan huippukokouksessa. Huippukokouksessa Nato vastasi Venäjän de-eskalaation teoriaan julkilausumalla, jossa "mikä tahansa ydinaseiden käyttö muuttaisi perustavanlaatuisesti konfliktin luonnetta". Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on jo aloittanut toimintansa ja saavuttaa suunnitellun laajuutensa 2018 mennessä. Sen tarjoaman suojan laajuudesta ja kattavuudesta ei ole yksimielisyyttä edes liittoutuneiden kesken, mutta se tarjonnee kohtalaisen suojan ballistisia ohjuksia vastaan koko Länsi-Euroopalle.

Viikko jatkoi strategian ja turvallisuuspolitiikan luentosarjaa kuin joulutaukoa ei olisi ollutkaan. Luennot olivat erittäin asiantuntevia ja hyvin valmisteltuja. Olen oikeastaan aika etuoikeutettu, kun saan osallistua tälle kurssille.