Lauantaina alkoi kurssin viimeinen ja pisin opintomatka. Se suuntautuu amerikan Yhdysvaltoihin, joten opintomatkana tämä tulee varmasti olemaan myös suurin ja kaunein. Matkalle osallistuu koko kurssi, luokanvalvojat, kurssinjohtaja eversti H.W. ja koulun johtajakolmikosta delegaation vanhimmaksi lippueamiraali K.S. Lisäksi reissuun lähtee asiantuntijoina prikaatikenraali evp. D.B. sekä kommodori P., jonka asiantuntemuksesta tai taustoista en vielä ole saanut selkoa. Vierailuosaston kokonaisvahvuus on siis reilusti yli sata henkilöä. Matkoja varten joukko on jaettu neljään lentoryhmään, josta itse kuuluin varhaisimmalla lennolla lähteneeseen punaiseen ryhmään. Meidän lentomme lähti Hampurista klo 06.10, joten kentälle lähdettiin jo 03.40. Amsterdamissa oli leppoisa kolmen tunnin välilasku ja lento Seattleen Washingtoniin kesti n. 10 tuntia. Perillä olimme suurin piirtein samaan kellonaikaan (n. 10 - 11 tienoilla) kuin Amsterdamista lähtiessäkin, joten päivästä tuli todella pitkä. Aikaeroon on kuitenkin kuulemma järkevintä pyrkiä totuttautumaan yhdellä rysäyksellä puoliväkisin, vaikka väsyttäisi. Rajamuodollisuudet Seattlessa sujuivat yllättävän helposti, sillä kahden henkilön etukomennuskunta oli paiskinut kovasti töitä sen eteen, että eri aikoihin saapuvia lentoryhmiä kohdeltaisiin rajalla liittolaismaasta saapuvina sotilasryhminä. Suurimmilta byrokratian kukkasilta siis vältyttiin.
Punainen ryhmä pääsi hotelliin ensimmäisenä n. klo 14 paikallista aikaa ja muut ryhmät saapuivat illan mittaan - pois lukien ryhmä keltainen, jonka välilasku Amsterdamiin venyi lentoyhtiön virheen takia 24 tunnin mittaiseksi. Surkea alku heidän kahden viikon opintomatkalleen, ei voi kuin pahoitella. Onneksi aikataulu on suunniteltu väljäksi niin, että he ehtivät mukaan varsinaiseen ohjelmaan. Seattleen sunnuntaiksi suunniteltu sopeutumispäivä jää heiltä valitettavasti kuitenkin väliin. Ensimmäisen illan USA:ssa vietin käymällä läheisessä ostoskeskuksessa nostamassa dollareita, syömässä ja katsomassa uimahallin käyttömahdollisuuksia. Kaikki onnistuivat, minkä jälkeen olin aivan valmis tilavan hotellihuoneen tilavaan vuoteeseen.
Sunnuntain vastaisena yönä heräsin kolme kertaa ja olin joka kerralla aivan varma siitä, että on jo aamu. Onneksi nukahdin aina uudestaan. Nousin aamukuudelta lenkille ja aamupalalle seitsemältä, sillä kahdeksalta kahdeksan hengen porukka lähti taksilla moottoripyörävuokraamoon noutamaan etukäteen varattuja ajopelejä. Ajoimme n. kahdeksan tunnin lenkin, jonka pituudeksi tuli n. 430 km. Ihan reipasta ajoa siis. Onneksi sää oli suosiollinen.
Maanantain aamupala oli jo klo 05.30 alkaen ja bussi lähti kohti matkan ensimmäistä virallista vierailukohdetta klo 06.20. Bussimatka Everettin laivastoasemalle kesti n. puolitoista tuntia. Perillä saimme perehdytyksen laivastotukikohtaan sekä esittelyt simulaattorikoulutuksesta, koiratoiminnasta sekä asuntolasta ja vapaa-ajan keskuksesta. Lisäksi tutustuimme Arleigh Burke -luokan hävittäjään USS Gridley. Lounaan jälkeen siirryimme bussilla n. puolentoista tunnin matkan merivoimen lentotukikohtaan Whidbey Islandilla. Täällä esittely koostui viidestä rastista, joilla näimme yleisesittelyn lisäksi EA-18G "Growler" elektronisen sodankäynnin hävittäjän, P-8 Poseidon merivalvonta- ja sukellusveneentorjuntakoneen, pelastushelikopterin, sekä tutka-aseman ja lennonjohtotornin. Tukikohdassa esillä olevan kaluston määrä ja jatkuva lentotoiminta yllättivät. Silti paikalliset luonnehtivat tätä maanantai-iltapäivää hiljaiseksi. Paluumatka bussilla kesti n. 2 ja puoli tuntia ja pidimme lyhyen jaloittelutauon Deception Passin näköalapaikalla.
Tiistain vierailukohde oli Kitsapin laivastotukikohta. Aamupala oli jälleen aikaistettu klo 05.30 ja bussi lähti 06.20. Bussimatka lauttamatkoineen kesti n. kaksi tuntia. Perillä siirryimme laivastotukikohdan omaan sotilasbussiin, joka vei osaston Nimitz-luokan lentotukialus USS John C Stennisin luo. Lentotukialus oli vaikuttava kokonaisuus, vaikka emme ehtineet näkemään siitä kuin museohuoneen, komentosillan, pääkannen, lentokannen sekä ankkurikoneistohuoneen. Aluksen kokoa on vaikea hahmottaa ellei sitä ole itse nähnyt, mikä lieneekin ollut vierailun tärkein opetustarkoitus. Ennen lounasta bussi kuljetti meitä ympäri tukikohtaa oppaan johdolla. Auditoriossa tukikohdan komentaja esitteli Kitsapin laivastotukikohtaa sekä Tyynenmeren laivaston ajankohtaisia asioita. Iltapäiväksi suunniteltu vierailu ydinsukellusveneessä jäi tekemättä isäntäorganisaation vedotessa turvallisuusongelmiin. Paluumatka hotellille sisälsi jälleen lauttamatkan ja perillä oltiin vasta kuuden jälkeen. Yli kahdentoista tunnin päivästä siis melkein puolet tuli vietettyä bussin penkillä.
Keskiviikko oli matkustuspäivä Denveriin Coloradoon. Punaisen ryhmän lento oli iltapäivällä, joten hotellilta lähdettiin vasta klo 12.15. Hotellilta lentokentälle kesti n. puoli tuntia, minkä jälkeen oli hyvää aikaa odotella Seattlen kentällä. Lento Denveriin pääsi lähtemään puolisen tuntia myöhässä, mutta sujui muuten varsin mukavasti, koska meitä kohdeltiin ryhmänä. Bussikyyti lentokentältä hotellille kesti reilun puoli tuntia ja perille tultiin vasta kahdeksan aikoihin, sillä aikaero on +1 tunti. Denver on yllättävän korkealla verrattuna Seattleen, n. 1600 metriä merenpinnasta, ja korkeuseron huomasi ilman ohuudesta.
Torstaina vieralukohteita oli kaksi: Coloradon kansalliskaarti Centennialissa ja Ilmavoimien avaruusesikunta Petersonin tukikohdassa. Kansalliskaarti oli n. tunnin bussimatkan päässä ja Peterson siitä vielä n. puolentoista tunnin bussimatkan päässä. Molemmissa vierailukohteissa meille pidettiin ainoastaan luentoesityksiä, kummassakin kohteessa n. kolmen tunnin edestä. Emme siis nähneet tukikohdista käytännössä muuta kuin portin ja auditorion. Ilmavoimien tukikohdassa kävimme toki lounaalla tukikohdan sisällä sijaitsevassa ostoskeskuksessa, jossa oli mahdollista tehdä myös ostoksia ilman "sales taxia", eli paikallista n. kymmenen prosentin tietämillä olevaa liikevaihtoveroa.
Molemmissa tukikohdissa meille pidetyt esitykset olivat sinänsä erittäin hyviä ja informatiivisia, mutta eivät sisältäneet mitään sellaista tietoa mitä ei olisi itse voinut esim. internetistä selvittää. Jotenkin olettaisi, että kun tärkeän eurooppalaisen liittolaismaan sotilasakatemia tulee käymään, niin esitys sisältäisi jotain muutakin kuin yleisiä asioita. Joku totesikin, että olisi voinut ottaa äitinsä mukaan vierailulle turvaluokituksen puolesta. No, minä ainakin opin kansalliskaartin merkityksestä Yhdysvaltojen asevoimille jotain uutta, ja miksi en myöskin avaruussodankäynnistä, joskin jälkimmäisestä vähemmän. Paluumatka Denveriin kesti n. kaksi tuntia joten perille tultiin kahdeksan aikoihin. Päivästä n. kolmasosa kului siis taas bussin penkkiä kuluttaen.
Perjantaina kurssin ohjelmassa oli Yhdysvaltojen kulttuuriin ja kansaan (Land und Leute) tutustuminen. Kurssille oli järjestetty viisi valinnaista ohjelmaa: kiertoajelu, vaellus, lännenkaupunki, kiihdytysajot ja maastopyöräily. Osa ohjelmanumeroita oli mahdollista yhdistellä joko muihin tai omaehtoiseen kulttuuriohjelmaan. Itse valitsin maastopyöräretken. Siirryimme bussilla n. tunnin matkan Boulderiin, jossa nautimme kahvit ja valmistauduimme pyöräilemään. Valitettavasti jouduimme siirtymään bussilla maastopyörävuokraamolta vielä n. puolen tunnin matkan reittien lähtöpaikalle. Käyrä alkoi toden teolla nousta, kun liikkeelle lähtemiseen parkkipaikalta saatiin hukattua siihenkin melkein tunti hyvää ajoaikaa. Kun lopulta päästiin itse maastopyöräilyyn, olivat reitit ja olosuhteet erinomaiset. Oma pyöräni oli vähän kehno (takajarru täristi, ketju rahisi ja joustohaarukka oli liian pehmeä), mutta ei se menoa haitannut. Valitettavasti ajoa ei kertynyt kuin vähän yli kaksi tuntia. Paluumatkalla pysähtyimme paikallisella pienpanimolla nauttimassa ansaitut oluet. Vapaapäivä tuli tarpeeseen ja valitsemani ohjelmanumero oli minulle sopiva.
Lauantai oli matkustuspäivä Denveristä New Yorkiin. Lähtö hotellilta puoli yhdeksältä, lento puoli kahdeltatoista, lentoaika kahden tunnin aikaeroineen n. kuusi tuntia (kone oli vähän myöhässä) ja siirtyminen hotelliin Manhattanille oli koko päivän urakka. Kello oli yli kahdeksan kun pääsin huoneeseeni 35. kerrokseen.
Sunnuntai ja maanantai olivat vapaapäiviä New Yorkissa. Molemmille päiville oli tarjolla myös sotilaallista ohjelmaa, sillä New Yorkissa on menossa USA:n laivaston Fleet Week ja maanantaina oli kansallinen vapaapäivä Memorial Day. Näihin liittyviiin erilaisiin ohjelmanumeroihin osallistuminen oli kuitenkin jätetty oman harkinnan ja aloitekyvyn varaan. Myös varustus oli vapaa, mutta virkapukua kuitenkin suosittiin, sillä univormupukeiset saivat tilaisuuksissa usein erityiskohtelun ja alennuksia hintoihin. Itse käytin päivät täysimääräisesti hyödyksi lenkkeillen ja kaupunkiin tutustuen sekä jalan että julkisilla kulkuneuvoilla. Kohokohtina mainittakoon sunnuntaillta lentotukialusmuseo Intrepid ja maanantailta Little Neck-Douglaston Memorial Day Parade. Paljon muutakin tuli tietysti nähtyä ja koettua "isossa omenassa" vapaa-ajan puitteissa.
Tiistaina palattiin ohjatun opintomatkailun pariin. Ensimmäinen vierailukohde oli New Yorkin pelastuslaitoksen NYFD:n päämaja Brooklynissa. Meitä oli vastassa laitoksen johtaja sekä pitkä rivi osastopäälliköitä. Saimme kuulla avartavan esitelmän pelastuslaitoksen nykytilasta sekä siitä, miten laitos on muuttunut 9/11 terrori-iskujen seurauksena. Iskun seurauksena kuoli n. 350 palomiestä, ja siitä aiheutuneet kuolemantapaukset jatkuvat edelleen. Luonnollisesti isku mullisti laitoksen toiminnan ja teki merkittävän loven henkilöstöön ja ennen kaikkea osaamiseen, varsinkin kun monet erosivat iskun jälkeen. Henkilöstö on sittemmin toipunut hyvin. Laitos on kooltaan valtava, yli 15000 työntekijän virasto. Joka päivä valmiudessa on yli 2600 pelastajaa. Nykyään NYFD panostaa merkittävästi koulutukseen. Koulutusyhteistyö asevoimien kanssa on mittavaa mm. johtamisen, kriisinsietokyvyn sekä liikuntakoulutuksen alueilla. Myös poliisin kanssa yhteistoiminta on tiivistä. Uutena toimintamallina on otettu käyttöön poliisin ja palolaitoksen yhteiset toimintayksiköt, joiden tarkoituksena on kyetä pelastamaan myös uhanalaisissa tilanteissa ("stop the killing, stop the dying"). Meille esiteltiin myös vertikaalisen terrorismin käsite, millä tarkoitetaan kolmeuloitteista vihamielistä ympäristöä. Laitoksen päällikkö korosti henkisen kriisinsietokyvyn sekä eettisen toimintakyvyn merkitystä: jokaisen pelastajan on kyettävä toimimaan paitsi ryhmässä, myös tekemään oikeita ratkaisuja itsenäisesti. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja lyhyttä käyntiämme selvästi arvostettiin.
Seuraava vierailukohde oli 9/11-iskujen muistomerkki Ground Zero Reflecting Pools Manhattanilla. Täällä meitä oli vastassa kuusi pelastajaa, jotka olivat itse toimineet iskun pelastustöissä. He kertoivat kokemuksistaan ja vastasivat kysymyksiin.
Lounas nautittiin sujuvasti bussissa siirryttäessä YK:n päämajaan. Onneksi lounastauon pois jäämisestä oli ilmoitettu etukäteen, joten olin varautunut eväillä. YK:n päämajassa meidät otti vastaan Saksan pysyvän edustuston sotilasasiantuntija, everstiluutnantti M. Hän ja toinen saksalainen piti kurssille esittelykierroksen YK:n päämajassa. Kävimme mm. yleisistuntosalissa sekä turvallisuusneuvoston kokoushuoneessa. YK:sta siirryimme jalan n. 300 metrin matkan Saksan pysyvään edustustoon, jossa lähettiläs S. piti meille yleisesittelyn edustuston tehtävistä sekä Saksan kannoista muutamiin ajankohtaisiin asioihin. Lisäksi sotilasedustaja alusti lyhyesti YK:n kriisinhallintatoiminnasta. Esityksiä seuranneen keskustelun loputtua Saksan edustustolta oli hotellille matkaa vain muutama sata metriä.
Keskiviikko jatkui vierailulla Saksan pysyvään edustustoon YK:ssa. Ensimmäisen esitelmän piti pääkonsuli Saksan kahdenvälisistä suhteista Yhdysvaltoihin sekä Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta. Kuten usein on ollut tapana, tilaisuuden parasta antia oli alustusta seurannut keskustelu, jossa pääkonsuli vastasi opiskelijoiden kiperiin kysymyksiin. Keskustelulle annetaankin usein täällä riittävästi tilaa. Tällä kertaa vastassa oli ammattidiplomaatti ja vastaukset olivat sen mukaisia, eli hieman peiteltympiä kuin mihin sotilaat ehkä ovat tottuneet. Seuraavaksi ääneen pääsi edustuston virkailija, jonka vastuulla olivat suhteet New Yorkin valtavaan juutalaisyhteisöön. Hieman kärjistäen Saksassahan ei tunnetusti voi olla ottamasta kantaa juutalaisiin myönteiseen sävyyn, sillä kaikki muu voidaan helposti tulkita antisemitismiksi. Rellisesti sanoen en ymmärtänyt tämän virkamiehen esityksen perimmäistä tarkoitusta tai sanomaa yleisesikuntaupseerikurssille.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen puhuja oli YK:n rauhanturvatoiminnasta vastaava pääsihteerin sotilaallinen neuvonantaja. Tehtävää hoitaa tällä hetkellä uruguaylainen kenraaliluutnantti C.H.L. Hän puhu YK:n rauhanturvatoiminnan haasteista. Esitys oli sävyltään yllättävän suorapuheinen ja kriittinen, aivan kuten saksalaisen everstiluutnantin esitys oli ollut edeltävänä päivänä. YK:n rauhanturvatoimintaa luonnehdittiin jäykäksi, tehottomaksi sekä kalliiksi. Kenraalilla ei ollut myöskään esittää ratkaisuja, tai ainakaan nopeita sellaisia. Hän kuitenkin korosti koulutuksen ja eettisen toimintakyvyn merkitystä sekä naisten määrän kasvattamista rauhanturvajoukoissa. Kiitosten ja loppusanojen jälkeen siirryttiin kolmessa matkustusryhmässä linja-autoille. Lento Washingtoniin kesti alle tunnin. Matkustusryhmä keltaisella kävi jälleen huono tuuri: heidän lentonsa oli tunnin myöhässä ja myös kuljetus hotellille Washingtonissa oli myöhässä. Minun matkustusryhmälläni matka sujui suunnitelmien mukaan ja olimme hotellilla jo kuuden jälkeen.
Torstaina ohjelma oli suunniteltu kokonaan Saksan suurlähetystöön Washintoniin. Sinne siirryttiin linja-autoilla 07.40 alkaen n. puolen tunnin matka. Perillä kuultiin sotilasasiamiehen, lippueamiraali E:n tervehdyssanat. Tämän jälkeen kuultiin liuta erilaisia esityksiä, jotka vaihtelivat sekä sisällöltä että tasoltaan. Ensimmäisenä ääneen pääsivät lähetystön poliittisen osaston edustajat, joista ensimmäinen kertoi ajankohtaisista asioista Saksan ja USA:n kahdenvälisissä suhteissa. Niistä riittäisi varmasti kerrottavaa pidemmäksikin aikaa, sen verran kiivaaseen tahtiin käänteet ovat seuranneet toisiaan viime aikoina. Jälkimmäinen poliittisen osaston edustaja vastasi Saksan suhteista Yhdysvaltojen vaikutusvaltaiseen juutalaisyhteisöön. Puheenvuoro oli ilmeisesti jollain tapaa väistämätön, sillä en ymmärrä miten se liittyi YE-kurssin vierailuun. Seuraava esiintyjä oli alansa huippuammattilainen, Washington Postin toimittaja C.L. Hän piti erittäin mielenkiintoisen ja tarkkanäköisen esityksen Yhdysvaltojen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta. Esityksessään hän toi esiin amerikkalaisen yhteiskunnan jakautuneisuuden useiden esimerkkien avulla. Jakautuneisuus johtuu identiteettipolitiikan voimistumisesta, joka puolestaan johtuu siitä, että koossapitävä, ulkoinen paine on hävinnyt USA:n ympäriltä. Kansakuntanahan USA on pohjimmiltaan varsin heterogeeninen. Lounasta ja kahvitaukoja varten kerättiin bussissa tulomatkalla 25 dollarin ennakkomaksu. Sen vastineeksi oli pari sämpylää ja limppari, sekä kahvia, vettä ja iltapäivällä amerikkalainen cookie. Tarjoilu oli herkullinen mutta hintaansa nähden niukka. Ihmetyttää edelleen, miten matkaan panostetaan tuhansia euroja henkilöä kohden, mutta suurlähetystössä kerätään kahvikassa. Ilmeisesti budjetointi on Saksassa monimutkainen asia.
Iltapäivän esitykset käsittelivät Yhdysvaltojen kyberpuolustusstrategiaa sekä Ukrainan sodan asettamia sotilaallisia haasteita. Alun perin luentojen piti olla päinvastaisessa järjestyksessä, mutta koska Ukrainasta puhuneet asiantuntijat Center for the Study of New Generation Warfare -ajatuspajasta olivat myöhässä, aloitti kyberasiantuntija Department of Homeland Securitystä omalla esityksellään. Ensimmäinen esitys pysytteli yleisellä tasolla eikä oikeastaan sisältänyt uutta tietoa. Valitettavasti jälkimmäinen esitys jäi minulta kuulematta, sillä olin sopinut käyväni visiitillä Suomen suurlähtystössä. Käynti ja keskustelu apulaissotilasasiamiehen kanssa oli oikein antoisa.
Perjantai oli pitkän opintomatkan viimeinen virallista ohjelmaa sisältävä päivä. Aamulla siirryimme linja-autoilla National Defense Universityn tiloihin, jossa saimme kuulla kaksi erittäin korkeatasoista ja innostavaa esitystä. Ensimmäisen piti kenraaliluutnantti evp. T.W. aiheesta ISIS. Hänen pääsanomansa oli, että järjestön uhka ei ole lainkaan ohi ja että sen torjuminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä. Jälkimmäisen esityksen pitäjä oli tohtori J.T., joka oli eräs Yhdysvaltojen turvallisuusstrategian laatijoista. Hän esitteli laajasti Yhdysvaltojen turvallisuustrategiaa ja miten se on muuttunut edelliseen strategiaan verrattuna. Molempia esityksiä seurasi jälleen laajat ja antoisat keskustelut, joissa mentiin jopa astetta syvemmälle. Kiitossanojen jälkeen nautittiin nopea lounas yliopiston kahvilassa. Iltapäivän ohjelma oli valinnainen ja vaihtoehtoina oli pitkä lista nähtävyyksiä tai museoita. Osallistuin n. kolmasosan kurssia kanssa opastetulle kierrokselle Arlingtonin sotilashautausmaalla, missä saimme mm. seurata vahdinvaihtoa. Paluumatkalla hotellille bussi pysähtyi poimimaan henkilöitä sovituilta pisteiltä matkan varrelta, ja teki vielä toisen kierroksen myöhempään viipyviä varten.
Illalla hotellin juhlasalissa pidettiin vielä lyhyt kiitos- ja palautetilaisuus. Kurssin jälkimmäisellä osuudella osaston vanhimpana toiminut prikaatikenraali evp. D.B. (lippueamiraali K.S. joutui poistumaan Denverin osuuden jälkeen) piti koskettavan puheen kokemuksistaan yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa Afganistanissa.
Lauantaina oli paluumatkan aika. Lähtö hotellilta oli vasta yhdeltätoista, joten kävin aamulla lenkillä Washingtonin tärkeimpien nähtävyyksien tienoilla ja lisäksi vähän uimassa hotellin ulkoaltaassa. Matkalla lentokentälle pysähdyimme tekemään ostoksia tehtaanmyymälöiden keskittymässä. Paluulento toteutettiin jälleen kolmessa ryhmässä, joista yhdellä oli välilasku Pariisissa, toisella Frankfurtissa ja omalla ryhmälläni jälleen Amsterdamissa. Sunnuntaina Hampurin lentokentällä oli kuitenkin sähkökatkos ja koko kenttä jouduttiin sulkemaan. Kaikkien jatkolennot peruuntuivat: Frankfurtin ryhmä jatkoi kotiin junalla, oma ryhmäni laskeutui Bremeniin ja Pariisin ryhmä (jälleen uskomattoman epäonnen kohteeksi joutunut keltainen ryhmä) jäi jumiin Pariisiin. Osa laukuista päätyi ties minne, mutta onneksi omani tuli Bremeniin parin tunnin odottelun jälkeen. Suunnitellun aamupäivän asemesta pääsin kotiin vasta sunnuntaina alkuillasta.
Yhteenvetona matkasta voi todeta, että se on puhdasoppista sotilasturismia, eli sotilaalliseksi toiminnaksi verhottua turismia. Toki mukaan mahtuu myös reilu annos ihan rehellistä turismia, mutta matka tehdään opintomatkan varjolla. Mikään matkan esittelyistä tai luennoista ei kuitenkaan ollut sellainen, jota ei olisi voitu pitää Hampurissa. Lisäarvoa toivat vierailut merkittävillä kohteilla, kuten lentotukialuksella, lentotukikohdassa, YK:ssa sekä Washingtonissa. On kuitenkin rehellisesti todettava, että ammatillisesti matka ei tuonut hirveästi uutta. Saksalaiset tietävät ja tuntevat tärkeimmän liittolaisensa asiat varsin hyvin, ja se mitä he eivät tiedä he voivat aina kysyä. Minun (ja muutaman opiskelijatoverini) mielestä ammatillisesti paljon antoisampaa olisi ollut vierailla maissa, jolla on kokemusta ja tietoa mahdollisesta tulevasta vastustajasta. Vierailu eräisiin uusiin Nato-maihin ja mahdollisesti Ukrainaan olisi ollut tällainen mahdollisuus. Uskoisin myös, että saksalaisten vierailu itään olisi ollut yhdysvaltalaisille kumppaneille mieleisempi vaihtoehto kuin vierailu USA:aan, sillä se olisi ollut selvä signaali Saksan halusta ottaa enemmän vastuuta Euroopan puolustuksesta. Samasta syystä itään suuntautuva vierailu olisi ollut Saksassa poliittisesti vaikea pala nieltäväksi. Führungsakademien vierailu Yhdysvaltoihin on ilmeisesti kuitenkin perinne, josta ei haluta luopua, vaikka matka on hyvin kallis. Se on ymmärrettävistä syistä saksalaisopiskelijoille ja opettajakunnalle mieleinen kurssin huippukohta. Hyvistä puolistaan huolimatta matka ei minun mielestäni kuitenkaan puolla paikkaansa tällä kurssilla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit
4.6.2018
2.12.2016
59.-63. päivä
Seuraavien seitsemän viikon aiheena on kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan moduuli.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)