Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän välille jäävä yksittäinen arkipäivä. Nämä ovat Saksassa monilla työpaikolla päivä, joina käytetään työaikapankkiin kertyneitä tunteja tai yksittäisiä vapaapäiviä. Koululla ei ollut järjestettyä opetusta, vaan päivä oli varattu omatoimiseen opiskeluun. Minä viimeistelin opinnäytetyöni käännettävään kuntoon.
Tiistai oli kansallinen vapaapäivä, eli Saksan jälleenyhdistymisen päivä (Tag der Deutschen Einheit).
Keskiviikkona aloitettiin liikunnalla. Yhteiset opinnot ovat nyt toisena opintovuonna siirtyneet aamupäivän ensimmäisille tunneille iltapäivän ensimmäisten tuntien asemesta. Liikunnassa oli jälleen pallopelejä, joko koripalloa tai lentopalloa isolla, pehmeällä pallolla. Paikalla oli kaksi liikunnanopettajaa, mutta nämä eivät ilmeisesti viitsi tehdä mitään ohjattua lämmittelyä, vaan lähettävät 35-vuotiaat amatöörit suoraan lentopallon ja koripallon pariin. Loukkaantumisriski on huomattava. Liikunnanopettajat eivät myöskään enää ilmeisesti viitsi tehdä liikunnan runkosuunnitelmia, vaan ohjatun liikunnan laji selviää vasta tunnin alkaessa. Näin ollen liikuntatunnille pitäisi periaattessa tuoda mukana sekä ulko- ja sisäliikuntavälineet ja uimavälineet. Käytännössä ohjelmaksi on vakiintunut sisäliikunta. Liikunnan jälkeisen tauon aikana lähetin valmiin opinnäytetyöni käännettäväksi koulun kielipalvelualalle. Saksankielisen työn palauttamisen määräaika on tammikuun 2018 lopussa.
Varsinainen opetus tällä viikolla on Power Projection -seminaarin toinen viikko ja ryhmätyö, jonka liki kolmekymmentäsivuinen harjoitusskenaario oli annettu luettavaksi pitkän viikonlopun yli. Skenaario käsitteli Yhdysvaltojen lentotulkialusosaston sekä amfibio-osaston sekä vihreän valtion kiistaa Hormuzin salmessa. Skenaariossa tarkasteltiin pelkästään merivoimien operaatiota. Vihreän valtion merivoimat oli rakennettu Iranin asevoimien pohjalle. Opintoryhmä jaettiin kahteen osaan, jotka tarkastelivat skenaariota hieman eri lähtökohtatilanteista. Ensimmäisenä tehtävänä työrymillä oli määrittää kummankin osapuolen tavoitteet ja voimanlähteet. Välitarkastelun jälkeen siirryttiin nopeasti itse operatiiviseen suunnitteluun. Tarkasteltavana oli alakysymyksineen kymmenkunta kohtaa, joihin piti ottaa kantaa. Työ lähti hyvin käyntiin yhdysvaltalaisen opiskelijatoverini johdolla.
Torstaiaamun yhteiset opinnot olivat englantia, pitkästä aikaa. Opetus oli jälleen kerran ihan mukavaa ja leppoisaa, mutta ei tarjonnut kovinkaan paljoa oppimistilaisuuksia. Kuten olen todennut, englanninopetus on minun osaltani pitkälti tuhlattua aikaa. Tällä kertaa ei sentään katsottu mitään mukavia elokuvia.
Operatiivisen suunnittelun ryhmätyöt jatkuivat koko loppupäivän. Työskentely oli tuloksellista, vaikka mitään varsinaista työskentelysuunnitelmaa (aikataulua ja työnjakoa) ei laadittukaan. Opiskelijat tällä tasolla ovat onneksi melko pitkälle itseohjautuvia. Välitarkastelun seuraavan päivän esittelyä varten piti alkaa klo 15, mutta se myöhästyi puolella tunnilla. Kuten täällä on lähes poikkeuksetta takana, välitarkastelu ja sen jälkeinen opetuskeskustelu myös venyivät yli annetun aikaraamin. Minun on pakko tunnustaa, että keskustelun venyessä yli määräaikojen ei motivaationi ja keskittymiskykyni enää riitä painamaan mieleen juuri mitään olennaista, varsinkin kun edellisestä tauosta on kulunut yli tunti.
Perjantain esittelytilaisuus noudatti tuttua kaavaa. Klo 8 ilmoitettiin merisotaopin laitoksen johtajalle, jolle oli katettu suklaakeksejä ja mineraalivettä. Opettajan pitämän muutaman lauseen alustuksen jälkeen molemmat työryhmät esittelivät tuloksensa. Tähän oli varattu 45 minuuttia, eli reilut 20 minuuttia ryhmää kohden. Englanninkielisiä esittelyjä oli mukava seurata. Esittelyjä seurasi n. puolen tunnin keskustelu ja tauko, minkä jälkeen kurssin johtaja kommodori J.H. keräsi opiskelijoilta suullisen palautteen. Palaute oli pääosin varsin myönteistä, mielestäni täysin oikeutetusti. Opintokokonaisuus oli sisällöltään ja opetusmenetelmiltään yksi kurssin parhaista tähän mennessä. Kommodori on jäämässä eläkkeelle vuoden vaihteessa, joten samalla tämä oli hänelle jäähyväistilaisuus. Hän esitti kehoituksen ottaa yhteyttä aina kun käymme Yhdysvalloissa.
Kokonaisuutena lyhyt viikko oli antoisa ja mielenkiintoinen. Seuraavalla viikolla alkaa uusi opintokokonaisuus: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.