Maanantai oli vierailupäivä Bremenin Garstedtiin, jossa tutustuimme Bundeswehrin Logistiikkakouluun. Bussimatka kesti n. kaksi tuntia suuntaansa. Aamukahvin (maksullisen tietenkin) jälkeen koulun johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli koulun. Tämän jälkeen koulun ei kurssien ja toiminnallisuuksien johtajat esittelivät logistiikkaupseerien koulutusjärjestelmää. Lounaalle siirryttiin tyylikkäästi busseilla. Iltapäivällä Tutustuttiin koulun tarjoamaan opetukseen viidellä rastilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kansvainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan simulaattori. Tämä oli suureen teollisuushalliin rakennettu malli kriisinhallintaoperaation leiristä. Leiri oli varsin aidontuntuinen kontteihin sijoitettuine toimistoineen ja hiekkasäkkeineen. Konttien päätyseinät olivat auki niin, että opiskelijoihin on helpompi pitää yhteyttä. Simulaattorin johtamisjärjestelmä oli rakennettu niin, että uusi rotaatio voidaan kouluttaa käynnissä olevan operaation yhteyksillä, tietokannoilla ja materiaalikirjanpidolla. Tämä vaikuttaisi varsin kätevältä ratkaisulta. Seuraavalla rastilla tutustuimme erilaisten erikoiskonttien kuten pesula-, keittiö-, sairaala-, vesi- ja jätehuoltokonttien käytön ja huollon koulutukseen sekä niihin liittyviin ajoneuvoihin. Viimeisellä rastilla tutustuimme kunnossapitoajoneuvoihin sekä konttien pakkaamiseen. Tämän jälkeen seurasi loppupuhuttelu, kiitossanat ja paluumarssi busseilla. Vierailu ei ollut yhtä hyvin suunniteltu eikä toteutettu kun viimeviikkoinen vierailu sotilaspoliisikoululle. Oppimisen kannalta vierailut ovat kuitenkin aina tervetullut vaihtoehto luento-opetukselle.
Tiistain ensimmäinen luento käsitteli kansainvälisen (eli Naton) logistiikan perusteita ja sen piti eversti D.B. Naton strategisen tason esikunta Euroopassa on SHAPE. Operatiivisen tason esikunnat ovat JFC Napolissa ja Brunssumissa. Ylimpiä taktisen tason esikuntia ovat puolustushaaraesikunnat. Logistiikka on integroitava suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Logistiikan on oltava joustavaa: komentajan asettamiin tavoitteisiin on valmistauduttava ja sopeuduttava. Naton logistiikan on oltava "kollektiivistä", sillä Natolla ei varsinaisesti ole omaa logistiikkaa. Niinpä logistiikka on Natossa ensisijaisesti yksittäisten jäsenmaiden vastuulla. Monikansallinen logistiikka perustuu kahteen asiaan: yhteisymmärrykseen siitä, mitä halutaan sekä luottamukseen toimijoiden välillä. Tästä syystä se onkin niin vaikeaa. Erässä esityskalvossa tulivat näkyviin täydennysmateriaalin luokat. En ole vielä oppinut niitä ulkoa, joten kirjoitin ne ylös. Natossa täydennsmateriaalin luokat ovat: I) muona ja vesi, II) varaosat, III) polttoaineet (IIIa lentokonepolttoaineet), IV) rakennus- ja estemateriaali, sekä V) ampumatarvikkeet. Kansainvälisen logistiikan tärkeitä käsitteitä, jotka tulisi sisäistää ovat mm. National Support Element (NSE), Host Nation Support (HNS), Contractor Support to Operations (CSO), Multinational Integrated Logistics Unit (MILU), Lead Nation, Role Specialist Nation. Nato Support and Procurement Agency (NSPA) on se "yksi luukku", jonka kautta jäsenmaiden (ja Suomen) kannattaa asioida alihankintakysymyksissä. Joint Logistics Support Group on operaation komentajan tärkeä logistiikan suunnittelun, johtamisen ja järjestelyjen työkalu. Se toimii aselajiesikuntien tasolla. JLSG:n esikunnan alaisuudessa on toimii myös vaihteleva määrä huoltojoukkoja. Lisäksi JLSG koordinoi kansallisten huoltoelementtien (NSE) toimintaa. Joukkojen siirrot eli Reception, staging and onward movement (RSOM) on keskeinen osa operaatiota. Myös tämä on JLSG:n heiniä. Saksan työkaluja siirtoihin ovat jo aiemmin mainitut SALIS ja ARK.
Seuraavan luennon piti Naton Joint Force Commandin logistiikkaosaston osastopäällikkö kenraalimajuri W.O. Kenraalit esitellään täällä aina jonkun opiskelijan toimesta, ja tällä kertaa oli minun vuoroni lukea tiivistelmä kenraalin sotilasurasta. Koska en ollut tavannut kenraalia koskaan aiemmin, pyrin pitämään esittelyn kuivan asiallisena, ja tämä osoittautuikin toimivaksi ratkaisuksi. Esityksessään kenraali kävi läpi Naton käynnissä olevia operaatioita ja niiden tilannetta logistiikan näkökulmasta. Hän kertoi olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti Nato pystyi muuttamaan suuntaansa ja reagoimaan kasvaneeseen Venäjän uhkaan. Edelleen hän kertoi olevan erittäin vakuuttunut siitä, miten nopeasti ja ammattimaisesti Puolassa ja Baltian maissa on kyetty tukemaan Enhanced Forward Presence -joukkoja infrastruktuurin rakentamisella. Haasteita on edelleen olemassa mm. polttoaineiden täydennyksissä, mutta niiden ratkaisemiseksi tehdään esikunnassa hartiavoimin töitä. Naton pysyvän huoltoesikunnan Standing Joint Logistics Support Group Headquarters perustamisen aikataulua on lykätty vuodella ja se tulee toimintaan vasta 2018 lopussa. Esitin kysymyksen Ruotsin ja Suomen roolista Naton tuessa Baltian maille. Vastauksessaan kenraali korosti Ruotsin ja Suomen merkitystä, hyvää yhteistyökykyä sekä esikunnassa työskentelevien yhteysupseereiden korkeaa ammattitaitoa. Hän kertoi Ruotsin ja Suomen olevan aktiivisesti mukana tuen EFP-joukkojen tuen suunnittelussa. Vastauksissa tuli myös esiin, että Naton pelotteen on oltava todellinen, eikä muutaman pataljoonan muodostama "ansalanka" ole riittävä pelote. Toisaalta luennoitsija toi esiin, että Naton nykisessä varautumisessa (ainakaan logistiikan osalta) ole otettu huomioon ydinaseiden käytön mahdollisuutta, toisin kuin kylmän sodan aikaisissa suunnitelmissa. Myös se kävi ilmi, että mikäli Venäjä kaappaa aloitteen ennen kuin Naton voimien rakentaminen (kuten divisioonien follow-on forces) on valmis, ei varasuunnitelmaa ole.
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoitoa, josta en saanut irti yhtään enempää kuin yleensä. Loppuiltapäivä oli vapaata, mutta illan ohjelmassa oli Saksan puolutusteknologisen yhdistyksen (Deutsche Gesellschaft für Wehrtechnik, DWT) seminaari. Se kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli (poikkeuksellisesti ilmainen) iltapala ja verkostoitumistilaisuus.
Keskiviikon aloitti tietoisku Führungsakademien tietoteknisten palvelujen tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tilaisuudessa puhui FüAkBw:n tietohallintopäällikö eversti W. Tietoiskun ydinsanoma oli rauhoitteleva: koulun tietohallintopalveluihin on tulossa parannuksia, kuten langaton verkko. Näiden uudistus toimeenpano kuitenkin vie aikaa, ja valtaosa esityksestä kului viivästyksien syiden esittelyyn. FüAkBw vaikuttasi tietohallintoarkkitehtuuriltaan olevan tulevaisuudessa
jonkinlainen välimalli Bundeswehrin joukko-osaston ja yliopiston välillä, kuitenkin siten, että akatemia on jatkossakin pitkälti erillään Bundeswehrin varsinaisista tietojärjestelmistä. Oman arvioni mukaan koululla ollaan tällä hetkellä n. 5-10 vuotta Suomea jäljessä (jossain EJ:n eli esikuntajärjestelmän ajalla). Esitellyn kehittämissuunnitelman mukaan uutta materiaalia aletaan hankkimaan vasta 2020, eli muun maailman etumatka näyttäisi vain kasvavan. Masentavaa.
Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti evp H.-J.P. aiheesta Bundeswehrin ja teollisuuden yhteistyö operaatioissa. Hän edusti majoitusratkaisuja tarjoavaa yritystä nimeltä Losberger. Luennon sisältö oli selostus kriisinhallintaoperaation leirissä tarvittavien majoitus ym. konttien hankintaprosessista sopimuksineen ja päätöksineen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi kuvitella että luennon yksityiskohdista olisi minulle merkittävää hyötyä tulevissa tehtävissäni. Prosessi sinänsä on tunnettava, sillä siinä on varmasti yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien
hankintamenettelyyn. Tärkeää on ottaa teollisuus mukaan suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan riittävän ajoissa.
Toisen luennon piti itävaltalainen eversti evp J.F. aiheesta European Defence Agency, jota hän nykyään edustaa. EDA:n johtolautakunta kokoontuu ministeritasolla, jolloin sen päätöksillä on (ainakin teoriassa) poliittista painoarvoa. Järjestön budetti on 31 miljoonaa euroa ja sillä on 140 työntekijää. Vuonna 2015 EDA:lla oli 25 projektia, joiden arvo oli n. 70 miljoonaa euroa. EDA pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä Naton kanssa ja sen sijaan täydentämään Naton jättämiä tarpeita. Myös MARSUR eli yhteiseurooppalainen merivalvontajärjestelmä on EDA:n projekti. Viraston tarkoituksena on hankkia säästöjä ja yhteistyökykyä jäsenilleen. Ongelmat yhteensovittamisessa ovat kuitenkin melko suuria, kuten kaikessa eurooppalaisessa yhteistyössä. Järjestön tehtävänä ei ole edistää jäsenvaltioiden asevientiä. Luennoitsija puhui sen verran leveää itävallansaksaa, että luennon seuraaminen oli tavanomaistakin vaikeampaa.
Iltapäivällä oli liikuntaa toisen kasarmin liikuntahallissa. Lämmittely ja kunto-osuus sisälsi koripalloharjoitteita, peliosuudessa oli vaihtoehtoina sisäfutis ja koripallo.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli Tag der Nationen, jossa vanhemman vuosikurssin opiskelijat eri maista järjestävät ruokaa, juomaa ja ohjelmaa kun omasta maastaan.
Torstain aamupäivän luennot käsitteli virastoa nimeltä Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutztung der Bundeswehr (BAAINBw) ja ne piti kaksi siviiliä ja yksi eversti. Virasto on liittovaltion varustelun ja sotatalouden keskeinen toimija. Ensimmäisen luennon pitäjä tohtori H.L. oli sairastunut ja häntä tuurasi tohtori M.S. Ensimmäinen luento oli viraston ja hankintaprosessin yleisesittely. Tiedotusvälineet Saksassa asennoituvat usein kielteisesti uutisoidessaan puolustusmateriaalihankinnoista. Tämä vaikeuttaa viraston työtä, sillä se on poliittisesti johdettu puolustusministeriön alainen siviilivirasto. BAAINBw saa hankintaan sekä vaatimusten- ja elinkaarenhallintaan liittyvät tehtävänsä Bundewehrin suunnitteluvirastolta (Plangungsamt der Bundeswehr, PlgABw), joka puolestaan saa vaatimuksia puolustushaaroilta. Ongelmana on, että puolustushaaroilla on taipumus antaa vaatimuksia jonkin olemassaolevan järjestelmän mukaan. Suunnitteluvirastossa nämä vaatimukset pyritään pyöristämään yleisemmän tason suorituskyvyiksi, minkä jälkeen BAAINBw:ssä suorituskyvyt jälleen muutetaan teknisiksi yksityiskohdiksi hankintaa varten. Käytännössä nämä yksityiskohdat muistuttavat usein varsin
paljon puolustushaarojen asettamia alkuperäisiä vaatimuksia. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet toisinaan ihmiettelevät, mitä Bundeswehrissä oikein tehdään. Tohtori S. oli äänessä myös seuraavalla luennolla, joka käsitteli puolustusmateriaalihankintoja sopimusoikeudellisesta ja -teknisestä näkökulmasta. Luennoitsija korosti, että Bundeswehrin on noudatettava lakeja ja asetuksia. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä joukon ja yksittäisen sotilaan on harkittava, mitä lakeja ja asetuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista noudattaa. Joissain tilanteissa sotaväen on tarkoituksenmukaista olla huomioimatta esim. työturvallisuuteen, lento- tai liikenneturvallisuuteen tai ympäristölainsäädäntöön liittyviä määräyksiä suuremman edun nimissä. Näin toimittaessa on tietenkin oltava valmis kantamaan täysi vastuu toiminnasta. Sopimuksia kirjoitettaessa on oltava tarkkana alusta asti, eli projektin tavoitteiden asettamisesta alkaen. Lisäksi sopimuksiin liittyviä riskejä on tarkkailtava ja analysoitava koko projektin ajan.
Seuraava luennoitsija oli osastopäällikkö Anke Meyer. Hänen aiheenaan oli käytännön esimerkit hankintaprojektista ja hän käytti esimerkkinä projektia SEAD (Suppression of Enemy Air Defence). Kosovon sodan jälkeen todettiin että vastatutkaohjus HARM-88 ei eiää ollut ajan tasalla. Ratkaisuvaihtoehdoiksi esitettiin HARM-ohjuksen päivitystä, ARMIGER-projektia tai kokonaan uutta SEAD-kykyä Tornadoihin. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen. Ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyä seurasi analyysivaihe, minkä jälkeen tehtiin valtintapäätös eri vaihtoehtojen välillä. kaikissa vaiheissa on lukuisia reunaehtoja, näistä ehkäpä tärkeimpänä raha. Toimeenpanovaiheessa laaditaan sopimukset sekä valmistetaan ja vastaanotetaan tuote. Esimerkkiprojektissa ollaan tällä hetkellä siirtymässä toimeenpanovaiheeseen. Valitun PV HARM - AARGM -järjestelmän toimitukset alkavat vuonna 2022. Tämän jälkeen eversti C.K. esitteli esimerkinomaisesti toisen projektin TLVS (Taktische Luftverteidigungssystem, tunnettu myös nimellä MEADS). Luennoitsija totesi itsekin, että hänen esityksessään ei edeltävän esityksen jälkeen ole juuri mitään uutta, joten muistiinpanoja tästä
luennosta on vastaavasti myös vähemmän. Esitys sisälti vähintään yhtä paljon tietoa järjestelmän teknisistä ominaisuuksista kuin itse hankintaprosessista. Hankintamenettely voidaan tiivistää siihen, että tilaalle on mahdollista päättää kahdesta näistä kolmesta tekijästä: aika, kustannukset ja suorituskyky. Mitkä tahansa kaksi vallitsee, toimittaja päättää kolmannesta.
Aamupäivän päätteeksi ylennettiin yhdeksän kurssilaista majuriksi/komentajakapteeniksi.
Englanninopetus iltapäivän aluksi oli minun ryhmäni kohdalla peruttu syytä ilmoittamatta. Iltapäivän päätteeksi luennoi kenraaliluutnantti Z. aiheesta Puolustusministeriön puolustusmateriaaliosasto (BMVg Abt A), jota hän johtaa. Puolustusmateriaali kallistuu kaikissa puolustushaaroissa ja toimialoilla. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kaupan hyllyltä, ja vaikka olisi, ei sitä voi tai ole luvallista käyttää puolustusmateriaalina. Toisaalta varusteluprojektien aikataulut myöhästyvät ja epäonnistuvat tavan takaa, ja näin on ollut jo kauan. Eräs syy tälle on, että sotilasjärjestelmät ovat usein teknisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin vastaavien laitteiden siviiliversiot. Monimutkaisuutta lisää joskus tarpeettomastikin ongelmat vaatimustenhallinnassa. Toinen ongelma on täydellisyyden tavoittelu: paras on hyvän pahin vihollinen. Puolustustarvikehankintoihin liittyviä ongelmia myös paisutellaan helposti julkisuudessa, joten joukkotiedotusvälineiden kanssa on oltava tarkkana. Esitys oli suorapuheinen ja viihdyttäväkin, vaikka puhuja ei käyttänyt havaintovälineitä.
Perjantai oli vapaa tiistain sekä tulevan viikon keskiviikon pakollisten iltamenojen tasoittamiseksi.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena jääkärien muistotilaisuuteen (Finnentag) Hohenlockstedtissa. Olin pyytänyt tilaisuuteen seuraksi kaksi luokkatoveriani sekä luokanvalvojan. Sateisesta säästä huolimatta tilaisuus oli arvokas mutta samalla lämminhenkinen. Vuoden kuluttua on jääkärien paluun satavuotisjuhlallisuudet Vasassa.
25.2.2017
19.2.2017
102.-106. päivä
Maanantain teema oli operaatioiden arviointi (Einsatzauswertung), eli Bundeswehr oppivana organisaationa. Ensimmäisenä aamuvpäivän viidestä puhujasta ääneen pääsi everstiluutnantti H. suunnitteluorganisaatiosta (Planungsamt der Bundeswehr). Bundeswehrissä ei ole organisaatiota, jonka päätehtävä olisi työstää palautetta ja kehittää toimintaa. Suunnittelukeskus on ollut toiminnassa 4 vuotta ja sillä on n. 400 työntekijää, joista 1/3 on siiviileitä. Luennoitsija kritisoi melko suorin
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.
10.2.2017
98.-101.päivä
Maanantain luennot olivat tarkoitettu vain kansallisille kurssilaisille, joten kansainväliset opiskelijat saivat käyttää päivän kurssin opinnäytetyön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Olen tähän mennessä saanut hyväksytyksi opinnäytetyöni aiheen ja hankittua sille ohjaajan. Lisäksi olen tehnyt alustavan aineistohaun ja sopinut alustavasti parista haastattelusta. Aihe käsittelee sotilastulkkien rekrytointia ja koulutusta Bundeswehrissä, mutta se tarkentuu myöhemmin. Normaaleina luentopäivinä opinnäytetyö ei juuri etene, joten päivän omatoiminen työskentely tuli tarpeeseen.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.
3.2.2017
93.-97. päivä
Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:
- Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
- Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
- Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
- CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
- Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)