377. - 399. päivä

Lauantaina alkoi kurssin viimeinen ja pisin opintomatka. Se suuntautuu amerikan Yhdysvaltoihin, joten opintomatkana tämä tulee varmasti olemaan myös suurin ja kaunein. Matkalle osallistuu koko kurssi, luokanvalvojat, kurssinjohtaja eversti H.W. ja koulun johtajakolmikosta delegaation vanhimmaksi lippueamiraali K.S. Lisäksi reissuun lähtee asiantuntijoina prikaatikenraali evp. D.B. sekä kommodori P., jonka asiantuntemuksesta tai taustoista en vielä ole saanut selkoa. Vierailuosaston kokonaisvahvuus on siis reilusti yli sata henkilöä. Matkoja varten joukko on jaettu neljään lentoryhmään, josta itse kuuluin varhaisimmalla lennolla lähteneeseen punaiseen ryhmään. Meidän lentomme lähti Hampurista klo 06.10, joten kentälle lähdettiin jo 03.40. Amsterdamissa oli leppoisa kolmen tunnin välilasku ja lento Seattleen Washingtoniin kesti n. 10 tuntia. Perillä olimme suurin piirtein samaan kellonaikaan (n. 10 - 11 tienoilla) kuin Amsterdamista lähtiessäkin, joten päivästä tuli todella pitkä. Aikaeroon on kuitenkin kuulemma järkevintä pyrkiä totuttautumaan yhdellä rysäyksellä puoliväkisin, vaikka väsyttäisi. Rajamuodollisuudet Seattlessa sujuivat yllättävän helposti, sillä kahden henkilön etukomennuskunta oli paiskinut kovasti töitä sen eteen, että eri aikoihin saapuvia lentoryhmiä kohdeltaisiin rajalla liittolaismaasta saapuvina sotilasryhminä. Suurimmilta byrokratian kukkasilta siis vältyttiin.
Punainen ryhmä pääsi hotelliin ensimmäisenä n. klo 14 paikallista aikaa ja muut ryhmät saapuivat illan mittaan - pois lukien ryhmä keltainen, jonka välilasku Amsterdamiin venyi lentoyhtiön virheen takia 24 tunnin mittaiseksi. Surkea alku heidän kahden viikon opintomatkalleen, ei voi kuin pahoitella. Onneksi aikataulu on suunniteltu väljäksi niin, että he ehtivät mukaan varsinaiseen ohjelmaan. Seattleen sunnuntaiksi suunniteltu sopeutumispäivä jää heiltä valitettavasti kuitenkin väliin. Ensimmäisen illan USA:ssa vietin käymällä läheisessä ostoskeskuksessa nostamassa dollareita, syömässä ja katsomassa uimahallin käyttömahdollisuuksia. Kaikki onnistuivat, minkä jälkeen olin aivan valmis tilavan hotellihuoneen tilavaan vuoteeseen.
Sunnuntain vastaisena yönä heräsin kolme kertaa ja olin joka kerralla aivan varma siitä, että on jo aamu. Onneksi nukahdin aina uudestaan. Nousin aamukuudelta lenkille ja aamupalalle seitsemältä, sillä kahdeksalta kahdeksan hengen porukka lähti taksilla moottoripyörävuokraamoon noutamaan etukäteen varattuja ajopelejä. Ajoimme n. kahdeksan tunnin lenkin, jonka pituudeksi tuli n. 430 km. Ihan reipasta ajoa siis. Onneksi sää oli suosiollinen.
Maanantain aamupala oli jo klo 05.30 alkaen ja bussi lähti kohti matkan ensimmäistä virallista vierailukohdetta klo 06.20. Bussimatka Everettin laivastoasemalle kesti n. puolitoista tuntia. Perillä saimme perehdytyksen laivastotukikohtaan sekä esittelyt simulaattorikoulutuksesta, koiratoiminnasta sekä asuntolasta ja vapaa-ajan keskuksesta. Lisäksi tutustuimme Arleigh Burke -luokan hävittäjään USS Gridley. Lounaan jälkeen siirryimme bussilla n. puolentoista tunnin matkan merivoimen lentotukikohtaan Whidbey Islandilla. Täällä esittely koostui viidestä rastista, joilla näimme yleisesittelyn lisäksi EA-18G "Growler" elektronisen sodankäynnin hävittäjän, P-8 Poseidon merivalvonta- ja sukellusveneentorjuntakoneen, pelastushelikopterin, sekä tutka-aseman ja lennonjohtotornin. Tukikohdassa esillä olevan kaluston määrä ja jatkuva lentotoiminta yllättivät. Silti paikalliset luonnehtivat tätä maanantai-iltapäivää hiljaiseksi. Paluumatka bussilla kesti n. 2 ja puoli tuntia ja pidimme lyhyen jaloittelutauon Deception Passin näköalapaikalla.
Tiistain vierailukohde oli Kitsapin laivastotukikohta. Aamupala oli jälleen aikaistettu klo 05.30 ja bussi lähti 06.20. Bussimatka lauttamatkoineen kesti n. kaksi tuntia. Perillä siirryimme laivastotukikohdan omaan sotilasbussiin, joka vei osaston Nimitz-luokan lentotukialus USS John C Stennisin luo. Lentotukialus oli vaikuttava kokonaisuus, vaikka emme ehtineet näkemään siitä kuin museohuoneen, komentosillan, pääkannen, lentokannen sekä ankkurikoneistohuoneen. Aluksen kokoa on vaikea hahmottaa ellei sitä ole itse nähnyt, mikä lieneekin ollut vierailun tärkein opetustarkoitus. Ennen lounasta bussi kuljetti meitä ympäri tukikohtaa oppaan johdolla. Auditoriossa tukikohdan komentaja esitteli Kitsapin laivastotukikohtaa sekä Tyynenmeren laivaston ajankohtaisia asioita. Iltapäiväksi suunniteltu vierailu ydinsukellusveneessä jäi tekemättä isäntäorganisaation vedotessa turvallisuusongelmiin. Paluumatka hotellille sisälsi jälleen lauttamatkan ja perillä oltiin vasta kuuden jälkeen. Yli kahdentoista tunnin päivästä siis melkein puolet tuli vietettyä bussin penkillä.
Keskiviikko oli matkustuspäivä Denveriin Coloradoon. Punaisen ryhmän lento oli iltapäivällä, joten hotellilta lähdettiin vasta klo 12.15. Hotellilta lentokentälle kesti n. puoli tuntia, minkä jälkeen oli hyvää aikaa odotella Seattlen kentällä. Lento Denveriin pääsi lähtemään puolisen tuntia myöhässä, mutta sujui muuten varsin mukavasti, koska meitä kohdeltiin ryhmänä. Bussikyyti lentokentältä hotellille kesti reilun puoli tuntia ja perille tultiin vasta kahdeksan aikoihin, sillä aikaero on +1 tunti. Denver on yllättävän korkealla verrattuna Seattleen, n. 1600 metriä merenpinnasta, ja korkeuseron huomasi ilman ohuudesta.
Torstaina vieralukohteita oli kaksi: Coloradon kansalliskaarti Centennialissa ja Ilmavoimien avaruusesikunta Petersonin tukikohdassa. Kansalliskaarti oli n. tunnin bussimatkan päässä ja Peterson siitä vielä n. puolentoista tunnin bussimatkan päässä. Molemmissa vierailukohteissa meille pidettiin ainoastaan luentoesityksiä, kummassakin kohteessa n. kolmen tunnin edestä. Emme siis nähneet tukikohdista käytännössä muuta kuin portin ja auditorion. Ilmavoimien tukikohdassa kävimme toki lounaalla tukikohdan sisällä sijaitsevassa ostoskeskuksessa, jossa oli mahdollista tehdä myös ostoksia ilman "sales taxia", eli paikallista n. kymmenen prosentin tietämillä olevaa liikevaihtoveroa.
Molemmissa tukikohdissa meille pidetyt esitykset olivat sinänsä erittäin hyviä ja informatiivisia, mutta eivät sisältäneet mitään sellaista tietoa mitä ei olisi itse voinut esim. internetistä selvittää. Jotenkin olettaisi, että kun tärkeän eurooppalaisen liittolaismaan sotilasakatemia tulee käymään, niin esitys sisältäisi jotain muutakin kuin yleisiä asioita. Joku totesikin, että olisi voinut ottaa äitinsä mukaan vierailulle turvaluokituksen puolesta. No, minä ainakin opin kansalliskaartin merkityksestä Yhdysvaltojen asevoimille jotain uutta, ja miksi en myöskin avaruussodankäynnistä, joskin jälkimmäisestä vähemmän. Paluumatka Denveriin kesti n. kaksi tuntia joten perille tultiin kahdeksan aikoihin. Päivästä n. kolmasosa kului siis taas bussin penkkiä kuluttaen.
Perjantaina kurssin ohjelmassa oli Yhdysvaltojen kulttuuriin ja kansaan (Land und Leute) tutustuminen. Kurssille oli järjestetty viisi valinnaista ohjelmaa: kiertoajelu, vaellus, lännenkaupunki, kiihdytysajot ja maastopyöräily. Osa ohjelmanumeroita oli mahdollista yhdistellä joko muihin tai omaehtoiseen kulttuuriohjelmaan. Itse valitsin maastopyöräretken. Siirryimme bussilla n. tunnin matkan Boulderiin, jossa nautimme kahvit ja valmistauduimme pyöräilemään. Valitettavasti jouduimme siirtymään bussilla maastopyörävuokraamolta vielä n. puolen tunnin matkan reittien lähtöpaikalle. Käyrä alkoi toden teolla nousta, kun liikkeelle lähtemiseen parkkipaikalta saatiin hukattua siihenkin melkein tunti hyvää ajoaikaa. Kun lopulta päästiin itse maastopyöräilyyn, olivat reitit ja olosuhteet erinomaiset. Oma pyöräni oli vähän kehno (takajarru täristi, ketju rahisi ja joustohaarukka oli liian pehmeä), mutta ei se menoa haitannut. Valitettavasti ajoa ei kertynyt kuin vähän yli kaksi tuntia. Paluumatkalla pysähtyimme paikallisella pienpanimolla nauttimassa ansaitut oluet. Vapaapäivä tuli tarpeeseen ja valitsemani ohjelmanumero oli minulle sopiva.
Lauantai oli matkustuspäivä Denveristä New Yorkiin. Lähtö hotellilta puoli yhdeksältä, lento puoli kahdeltatoista, lentoaika kahden tunnin aikaeroineen n. kuusi tuntia (kone oli vähän myöhässä) ja siirtyminen hotelliin Manhattanille oli koko päivän urakka. Kello oli yli kahdeksan kun pääsin huoneeseeni 35. kerrokseen.
Sunnuntai ja maanantai olivat vapaapäiviä New Yorkissa. Molemmille päiville oli tarjolla myös sotilaallista ohjelmaa, sillä New Yorkissa on menossa USA:n laivaston Fleet Week ja maanantaina oli kansallinen vapaapäivä Memorial Day. Näihin liittyviiin erilaisiin ohjelmanumeroihin osallistuminen oli kuitenkin jätetty oman harkinnan ja aloitekyvyn varaan. Myös varustus oli vapaa, mutta virkapukua kuitenkin suosittiin, sillä univormupukeiset saivat tilaisuuksissa usein erityiskohtelun ja alennuksia hintoihin. Itse käytin päivät täysimääräisesti hyödyksi lenkkeillen ja kaupunkiin tutustuen sekä jalan että julkisilla kulkuneuvoilla. Kohokohtina mainittakoon sunnuntaillta lentotukialusmuseo Intrepid ja maanantailta Little Neck-Douglaston Memorial Day Parade. Paljon muutakin tuli tietysti nähtyä ja koettua "isossa omenassa" vapaa-ajan puitteissa.
Tiistaina palattiin ohjatun opintomatkailun pariin. Ensimmäinen vierailukohde oli New Yorkin pelastuslaitoksen NYFD:n päämaja Brooklynissa. Meitä oli vastassa laitoksen johtaja sekä pitkä rivi osastopäälliköitä. Saimme kuulla avartavan esitelmän pelastuslaitoksen nykytilasta sekä siitä, miten laitos on muuttunut 9/11 terrori-iskujen seurauksena. Iskun seurauksena kuoli n. 350 palomiestä, ja siitä aiheutuneet kuolemantapaukset jatkuvat edelleen. Luonnollisesti isku mullisti laitoksen toiminnan ja teki merkittävän loven henkilöstöön ja ennen kaikkea osaamiseen, varsinkin kun monet erosivat iskun jälkeen. Henkilöstö on sittemmin toipunut hyvin. Laitos on kooltaan valtava, yli 15000 työntekijän virasto. Joka päivä valmiudessa on yli 2600 pelastajaa. Nykyään NYFD panostaa merkittävästi koulutukseen. Koulutusyhteistyö asevoimien kanssa on mittavaa mm. johtamisen, kriisinsietokyvyn sekä liikuntakoulutuksen alueilla. Myös poliisin kanssa yhteistoiminta on tiivistä. Uutena toimintamallina on otettu käyttöön poliisin ja palolaitoksen yhteiset toimintayksiköt, joiden tarkoituksena on kyetä pelastamaan myös uhanalaisissa tilanteissa ("stop the killing, stop the dying"). Meille esiteltiin myös vertikaalisen terrorismin käsite, millä tarkoitetaan kolmeuloitteista vihamielistä ympäristöä. Laitoksen päällikkö korosti henkisen kriisinsietokyvyn sekä eettisen toimintakyvyn merkitystä: jokaisen pelastajan on kyettävä toimimaan paitsi ryhmässä, myös tekemään oikeita ratkaisuja itsenäisesti. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja lyhyttä käyntiämme selvästi arvostettiin.
Seuraava vierailukohde oli 9/11-iskujen muistomerkki Ground Zero Reflecting Pools Manhattanilla. Täällä meitä oli vastassa kuusi pelastajaa, jotka olivat itse toimineet iskun pelastustöissä. He kertoivat kokemuksistaan ja vastasivat kysymyksiin.
Lounas nautittiin sujuvasti bussissa siirryttäessä YK:n päämajaan. Onneksi lounastauon pois jäämisestä oli ilmoitettu etukäteen, joten olin varautunut eväillä. YK:n päämajassa meidät otti vastaan Saksan pysyvän edustuston sotilasasiantuntija, everstiluutnantti M. Hän ja toinen saksalainen piti kurssille esittelykierroksen YK:n päämajassa. Kävimme mm. yleisistuntosalissa sekä turvallisuusneuvoston kokoushuoneessa. YK:sta siirryimme jalan n. 300 metrin matkan Saksan pysyvään edustustoon, jossa lähettiläs S. piti meille yleisesittelyn edustuston tehtävistä sekä Saksan kannoista muutamiin ajankohtaisiin asioihin. Lisäksi sotilasedustaja alusti lyhyesti YK:n kriisinhallintatoiminnasta. Esityksiä seuranneen keskustelun loputtua Saksan edustustolta oli hotellille matkaa vain muutama sata metriä.
Keskiviikko jatkui vierailulla Saksan pysyvään edustustoon YK:ssa. Ensimmäisen esitelmän piti pääkonsuli Saksan kahdenvälisistä suhteista Yhdysvaltoihin sekä Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta. Kuten usein on ollut tapana, tilaisuuden parasta antia oli alustusta seurannut keskustelu, jossa pääkonsuli vastasi opiskelijoiden kiperiin kysymyksiin. Keskustelulle annetaankin usein täällä riittävästi tilaa. Tällä kertaa vastassa oli ammattidiplomaatti ja vastaukset olivat sen mukaisia, eli hieman peiteltympiä kuin mihin sotilaat ehkä ovat tottuneet. Seuraavaksi ääneen pääsi edustuston virkailija, jonka vastuulla olivat suhteet New Yorkin valtavaan juutalaisyhteisöön. Hieman kärjistäen Saksassahan ei tunnetusti voi olla ottamasta kantaa juutalaisiin myönteiseen sävyyn, sillä kaikki muu voidaan helposti tulkita antisemitismiksi. Rellisesti sanoen en ymmärtänyt tämän virkamiehen esityksen perimmäistä tarkoitusta tai sanomaa yleisesikuntaupseerikurssille.
Aamupäivän kolmas ja viimeinen puhuja oli YK:n rauhanturvatoiminnasta vastaava pääsihteerin sotilaallinen neuvonantaja. Tehtävää hoitaa tällä hetkellä uruguaylainen kenraaliluutnantti C.H.L. Hän puhu YK:n rauhanturvatoiminnan haasteista. Esitys oli sävyltään yllättävän suorapuheinen ja kriittinen, aivan kuten saksalaisen everstiluutnantin esitys oli ollut edeltävänä päivänä. YK:n rauhanturvatoimintaa luonnehdittiin jäykäksi, tehottomaksi sekä kalliiksi. Kenraalilla ei ollut myöskään esittää ratkaisuja, tai ainakaan nopeita sellaisia. Hän kuitenkin korosti koulutuksen ja eettisen toimintakyvyn merkitystä sekä naisten määrän kasvattamista rauhanturvajoukoissa. Kiitosten ja loppusanojen jälkeen siirryttiin kolmessa matkustusryhmässä linja-autoille. Lento Washingtoniin kesti alle tunnin. Matkustusryhmä keltaisella kävi jälleen huono tuuri: heidän lentonsa oli tunnin myöhässä ja myös kuljetus hotellille Washingtonissa oli myöhässä. Minun matkustusryhmälläni matka sujui suunnitelmien mukaan ja olimme hotellilla jo kuuden jälkeen.
Torstaina ohjelma oli suunniteltu kokonaan Saksan suurlähetystöön Washintoniin. Sinne siirryttiin linja-autoilla 07.40 alkaen n. puolen tunnin matka. Perillä kuultiin sotilasasiamiehen, lippueamiraali E:n tervehdyssanat. Tämän jälkeen kuultiin liuta erilaisia esityksiä, jotka vaihtelivat sekä sisällöltä että tasoltaan. Ensimmäisenä ääneen pääsivät lähetystön poliittisen osaston edustajat, joista ensimmäinen kertoi ajankohtaisista asioista Saksan ja USA:n kahdenvälisissä suhteissa. Niistä riittäisi varmasti kerrottavaa pidemmäksikin aikaa, sen verran kiivaaseen tahtiin käänteet ovat seuranneet toisiaan viime aikoina. Jälkimmäinen poliittisen osaston edustaja vastasi Saksan suhteista Yhdysvaltojen vaikutusvaltaiseen juutalaisyhteisöön. Puheenvuoro oli ilmeisesti jollain tapaa väistämätön, sillä en ymmärrä miten se liittyi YE-kurssin vierailuun. Seuraava esiintyjä oli alansa huippuammattilainen, Washington Postin toimittaja C.L. Hän piti erittäin mielenkiintoisen ja tarkkanäköisen esityksen Yhdysvaltojen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta. Esityksessään hän toi esiin amerikkalaisen yhteiskunnan jakautuneisuuden useiden esimerkkien avulla. Jakautuneisuus johtuu identiteettipolitiikan voimistumisesta, joka puolestaan johtuu siitä, että koossapitävä, ulkoinen paine on hävinnyt USA:n ympäriltä. Kansakuntanahan USA on pohjimmiltaan varsin heterogeeninen. Lounasta ja kahvitaukoja varten kerättiin bussissa tulomatkalla 25 dollarin ennakkomaksu. Sen vastineeksi oli pari sämpylää ja limppari, sekä kahvia, vettä ja iltapäivällä amerikkalainen cookie. Tarjoilu oli herkullinen mutta hintaansa nähden niukka. Ihmetyttää edelleen, miten matkaan panostetaan tuhansia euroja henkilöä kohden, mutta suurlähetystössä kerätään kahvikassa. Ilmeisesti budjetointi on Saksassa monimutkainen asia.
Iltapäivän esitykset käsittelivät Yhdysvaltojen kyberpuolustusstrategiaa sekä Ukrainan sodan asettamia sotilaallisia haasteita. Alun perin luentojen piti olla päinvastaisessa järjestyksessä, mutta koska Ukrainasta puhuneet asiantuntijat Center for the Study of New Generation Warfare -ajatuspajasta olivat myöhässä, aloitti kyberasiantuntija Department of Homeland Securitystä omalla esityksellään. Ensimmäinen esitys pysytteli yleisellä tasolla eikä oikeastaan sisältänyt uutta tietoa. Valitettavasti jälkimmäinen esitys jäi minulta kuulematta, sillä olin sopinut käyväni visiitillä Suomen suurlähtystössä. Käynti ja keskustelu apulaissotilasasiamiehen kanssa oli oikein antoisa.
Perjantai oli pitkän opintomatkan viimeinen virallista ohjelmaa sisältävä päivä. Aamulla siirryimme linja-autoilla National Defense Universityn tiloihin, jossa saimme kuulla kaksi erittäin korkeatasoista ja innostavaa esitystä. Ensimmäisen piti kenraaliluutnantti evp. T.W. aiheesta ISIS. Hänen pääsanomansa oli, että järjestön uhka ei ole lainkaan ohi ja että sen torjuminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä. Jälkimmäisen esityksen pitäjä oli tohtori J.T., joka oli eräs Yhdysvaltojen turvallisuusstrategian laatijoista. Hän esitteli laajasti Yhdysvaltojen turvallisuustrategiaa ja miten se on muuttunut edelliseen strategiaan verrattuna. Molempia esityksiä seurasi jälleen laajat ja antoisat keskustelut, joissa mentiin jopa astetta syvemmälle. Kiitossanojen jälkeen nautittiin nopea lounas yliopiston kahvilassa. Iltapäivän ohjelma oli valinnainen ja vaihtoehtoina oli pitkä lista nähtävyyksiä tai museoita. Osallistuin n. kolmasosan kurssia kanssa opastetulle kierrokselle Arlingtonin sotilashautausmaalla, missä saimme mm. seurata vahdinvaihtoa. Paluumatkalla hotellille bussi pysähtyi poimimaan henkilöitä sovituilta pisteiltä matkan varrelta, ja teki vielä toisen kierroksen myöhempään viipyviä varten.
Illalla hotellin juhlasalissa pidettiin vielä lyhyt kiitos- ja palautetilaisuus. Kurssin jälkimmäisellä osuudella osaston vanhimpana toiminut prikaatikenraali evp. D.B. (lippueamiraali K.S. joutui poistumaan Denverin osuuden jälkeen) piti koskettavan puheen kokemuksistaan yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa Afganistanissa.
Lauantaina oli paluumatkan aika. Lähtö hotellilta oli vasta yhdeltätoista, joten kävin aamulla lenkillä Washingtonin tärkeimpien nähtävyyksien tienoilla ja lisäksi vähän uimassa hotellin ulkoaltaassa. Matkalla lentokentälle pysähdyimme tekemään ostoksia tehtaanmyymälöiden keskittymässä. Paluulento toteutettiin jälleen kolmessa ryhmässä, joista yhdellä oli välilasku Pariisissa, toisella Frankfurtissa ja omalla ryhmälläni jälleen Amsterdamissa. Sunnuntaina Hampurin lentokentällä oli kuitenkin sähkökatkos ja koko kenttä jouduttiin sulkemaan. Kaikkien jatkolennot peruuntuivat: Frankfurtin ryhmä jatkoi kotiin junalla, oma ryhmäni laskeutui Bremeniin ja Pariisin ryhmä (jälleen uskomattoman epäonnen kohteeksi joutunut keltainen ryhmä) jäi jumiin Pariisiin. Osa laukuista päätyi ties minne, mutta onneksi omani tuli Bremeniin parin tunnin odottelun jälkeen. Suunnitellun aamupäivän asemesta pääsin kotiin vasta sunnuntaina alkuillasta.
Yhteenvetona matkasta voi todeta, että se on puhdasoppista sotilasturismia, eli sotilaalliseksi toiminnaksi verhottua turismia. Toki mukaan mahtuu myös reilu annos ihan rehellistä turismia, mutta matka tehdään opintomatkan varjolla. Mikään matkan esittelyistä tai luennoista ei kuitenkaan ollut sellainen, jota ei olisi voitu pitää Hampurissa. Lisäarvoa toivat vierailut merkittävillä kohteilla, kuten lentotukialuksella, lentotukikohdassa, YK:ssa sekä Washingtonissa. On kuitenkin rehellisesti todettava, että ammatillisesti matka ei tuonut hirveästi uutta. Saksalaiset tietävät ja tuntevat tärkeimmän liittolaisensa asiat varsin hyvin, ja se mitä he eivät tiedä he voivat aina kysyä. Minun (ja muutaman opiskelijatoverini) mielestä ammatillisesti paljon antoisampaa olisi ollut vierailla maissa, jolla on kokemusta ja tietoa mahdollisesta tulevasta vastustajasta. Vierailu eräisiin uusiin Nato-maihin ja mahdollisesti Ukrainaan olisi ollut tällainen mahdollisuus. Uskoisin myös, että saksalaisten vierailu itään olisi ollut yhdysvaltalaisille kumppaneille mieleisempi vaihtoehto kuin vierailu USA:aan, sillä se olisi ollut selvä signaali Saksan halusta ottaa enemmän vastuuta Euroopan puolustuksesta. Samasta syystä itään suuntautuva vierailu olisi ollut Saksassa poliittisesti vaikea pala nieltäväksi. Führungsakademien vierailu Yhdysvaltoihin on ilmeisesti kuitenkin perinne, josta ei haluta luopua, vaikka matka on hyvin kallis. Se on ymmärrettävistä syistä saksalaisopiskelijoille ja opettajakunnalle mieleinen kurssin huippukohta. Hyvistä puolistaan huolimatta matka ei minun mielestäni kuitenkaan puolla paikkaansa tällä kurssilla.

165.-168. päivä

Tämä viikko on eräänlainen väliviikko tai tauko aselajiopinnoissa ja se muodostaa Oman opintokokonaisuutensa. Viikon aiheena on ilmavoimien esittely. Viikon aloittaa puolentoista päivän luentopaketti ilmavoimista, jota seuraa kaksipäiväinen vierailu ilmavoimien joukko-osastoihin.
Maanantai-aamun aloitti kenraaliluutnantti S:n luento ilmavoimien operaatioista. Ilmavoimilla on yli 600 henkilöä kansainvälisissä operaatioissa. Samalla jatkuvat ilmavoimien kansalliset tehtävät, jotka ovat 1. Saksan ilmatilan turvallisuudesta vastaaminen, 2. Avaruustilannekuvan luominen ja 3. Osallistuminen ydinasepuolustukseen. Ilmavoimilla on kolme johtoporrasta: ilmavoimien esikunta (Lufwaffenkommando) ilmavoimien operaatioesikunta (Einsatzkommando Luftwaffe) ja ilmavoimien joukkojen esikunta (Truppenkommando Luftwaffe). Kenraalin luennon painopiste oli yksittäisissä operaatioissa käytettävien ilmavoimien suorituskykyjen esittely. Tässä hän oli varsin yksityiskohtainen ja esitteli mm. operaatioiden käynnistämiseen liittyviä haasteita ja historiaa. Ilmavoimien suurin operaatio on tällä hetkellä Counter Daesh (Turkki) Muita operaatioita ovat mm. Minusma (Mali), Resolute Support (Afganistan), Verstärktes Air Policing Baltikum (sic!) (Viro) sekä jatkuva valmius evakuointioperaatioihin. Luentonsa toisessa osassa kenraali loi katsauksen ilmavoimien tulevaisuuteen. Ilmavoimien on panostettava tasaisesti kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, joskin kansallisten tehtävien merkitys on kasvamassa. Tornadon seuraajan selvitystyö on käynnissä ja F-35 näyttäsi tällä hetkellä olevan vahvin ehdokas uudeksi monitoimihävittäjäksi. Saksa on tällä hetkellä jäänyt joiltain osin ilmavoimien kehitystyössä jälkeen, ja välimatka potentiaalisiin vastustajiin (lue: Venäjään) on kasvanut. Natossa onkin todettu, että ilmaherruuden hankkiminen kestäisi nykytilanteessa kauemmin ja se maksaisi enemmän kuin vielä muutama vuosi takaperin. Kenraali myönsi avoimesti, että Nato on Venäjään nähden Baltian alueella alivoimainen.
Euroopan Oma miehittämätön lennokkiprojekti Eurohawk on kenraalin mukaan pysäytetty (ainakin Saksan osalta). Toisen luennon piti luokanvalvoja, everstiluutnantti U.S. ilmasodankäynnin yleisistä perusteista sekä Bundeswehrin uudessa konseptissa Luftwaffelle asetetuista suorituskykyvaatimuksista. Aamupäivän lopuksi kurssitoverini everstiluutnantti S.K. antoi ohjeet seuraavan päivän rastikoulutuksen toteutustavasta.
Lounaan jälkeen luennoi ilmaoperaatiokeskuksen komentaja kenraaliluutnantti W. Ilmaoperaatiokeskuksessa on poikkeuksellinen organisaatio, joka toimii tilaaja-tuottaja -periaatteella. Tämä tarkoittaa käytännössä, että koko esikunnan kaikilla tasoilla on toisaalta kamppailtava esikunnan resursseista ja toisaalta kyettävä priorisoimaan ne tehtävät, jotka tehdään ja kuinka hyvin. Itse keskuksen suorituskyvyistä tavanomaisesta poikkesi kyky valvoa avaruutta kohtalaisen hyvällä tarkkuudella. Muilta osin esitys käsitteli lähes yksinomaa liittouman johtamisrakenteita ja ilmaoperaatioiden suunnitelun osuutta Naton yhteisoperaatioissa. Tämä lienee ilmaoperaatiokeskuksen ydinosaamisaluetta. Kenraali myönsi, että heidän esikunnassaan on joitain päällekkäisiä toimintoja operaatioesikunnan kanssa, mutta kiirehti lisäämään, että samoja päällekkäisyyksiä on myös maa- ja merivoimien esikuntien kanssa.
Iltapäivän päätteeksi opiskelijatoveri J.D. piti esitelmän viikon pituisesta opintomatkastaan Iraniin. Matkan oli järjestänyt ulkopolitiikan ammattilaisten verkosto Hampurista. Matkalla ryhmälle oli räätälöity ohjelma ja heitä myös valvottiin matkan aikana. Maassa vallitsevista virallisesta linjasta ja totuuksista voi kyllä keskustella, mutta niitä ei juurikaan voinut kyseenalaistaa. Luennoitsijan mukaan Iran on monella tasolla jakautunut maa: toisaalta demokraattinen mutta toisaalta autoritääris-teokraattinen, toisaalta moderni ja avoin ja toisaalta vanhoilliinen ja sulkeutunut. Esimerkiksi huivipakko ei estä muuten näyttävää pukeutumista ja alkoholia saa aina, jos tietää mistä kysyä. Ehkä jakautunutta parempi sana on vastakohtainen tai paradoksi maa. Poliittista järjestelmää luennoitsija kuitenkin pitää vakaana, sillä vallankumous tai epävakaus ei olisi kenenkään etu.
Tiistaina oman kurssini ilmasotalinjan opiskelijat pitivät rastikoulutusta Saksan ilmavoimien eri suorituskyvyistä. Opetustapana oli kestoltaan 45 minuutin luento, jota seurasi 15 minuutin tauko ja siirtyminen seuraavalle rastille. Rasteja oli yhteensä viisi, joten koulutus kesti koko aamupäivän. Tylsää tai raskasta se ei silti ollut: opiskelijat olivat oman alansa asiantuntijoita ja innostuneita opetettavasta asiasta. Lisäksi koulutuksen selkeä rytmitys ja runsaat tauot auttoivat vireystilan ylläpitämisessä. Lounaan jälkeen oli varattu pari tuntia ilmavoimien opintomatkalle valmistautumiseen. Liikkelle lähdettiin klo 15 ja hotelleille Rostockiin saavuttiin n. 2,5 tuntia myöhemmin.
Keskiviikko alkoi vajaan tunnin bussimatkalla 73. Lennostoon (TaktLwG 73 "Steinhoff") Laagessa. Perillä joukko-osaston komentajan sijainen piti lyhyen tervetulotoivotuksen ja joukko-osaston esittelyn. Tämän jälkeen nuorempi lentoupseeri esitteli harjoituksen kuvitteellisen tilanteen, taistelusuunnitelman ja lentäjien tehtävänannon. Aikaistetun lounaan jälkeen siirryttiin bussilla lentokentän laidalle pystytettyyn katsomoon seuraamaan lentonäytöstä. Näytös oli erittäin hienosti totetettu kokonaisuus, jossa esiteltiin Luftwaffen tärkein lentävä kalusto mielenkiintoisella ja näyttävällä tavalla. Taivaalla nähtiin nousuineen ja laskuineen 4 Eurofighteria, 4 Tornadoa, 2 C-160 Transallia, 1 Airbus A400M sekä 1 CH-53. Myös erikoisjoukkojen uusi helikopteri EC645 T2 lensi kierroksen. Esitykseen sisältyi myös tukikohdan suojajoukkojen näytös maahanlaskuineen ja haavoittuneen evakuointeineen. Näytöksen informatiivisuutta ja viihdyttävyyttä lisäsi asiantunteva selostus ja ilmavoimahenkinen musiikki.
Näytöksen jälkeen kurssi jaettiin kolmeen osastoon, joita kierrätettiin bussikuljetuksilla kolmella rastilla: simulaattorikoulutus ja lentotehtävän jälkeinen debriefing, tukikohdan suojausjoukkojen kalustoesittely ja helikopterilennätys, sekä Tornado ja Eurofighter kaikkine varusteineen ja aseistuksineen. Kaikki rastit olivat hyvin järjestettyjä ja mieleenpainuvia. Erityisen hienoa oli tietysti päästä lentämään CH-53:lla ja kokeilla Eurofighterin lentämistä simulaattorissa. Helikopteripilotti antoi kyyditettäville ns. lavasikaa tekemällä kohtalaisen jyrkkiä käännöksiä ja lentämällä matalalla ja kovaa, esim. tuulivoimalapuiston läpi. Eurofighterin ja Tornadon esittelijät kertoivat myös avoimesti koneidensa ja niiden aseistuksen hyvistä ja huonoista puolista. Kiitospuheiden ja muistoesineiden jaon jälkeen siirryttiin busseilla takaisin hotelleille, jonne saavuttiin n. puoli seitsemän aikohin. Ilta-ateria nautittiin luokkakokoonpanossa luokanvalvojan läsnäollessa, mikä ainakin saksalaisille kollegoille edustaa ns. pakkohauskaa.
Torstaina siirryttiin busseilla Todendorfin harjoitusalueelle tutustumaan Ilmatorjuntaohjuspatteristo 1:n (FlaRakG 1) kalustoon. Siirtyminen kesti n. kaksi tuntia. Esittelyluennon jälkeen nautittiin lounas, minkä jälkeen seurasi kalustosesittely kolmella rastilla: Patriot, Mantiz ja Wiesel 2 Ozelot. Erityisesti Mantiz-järjestelmä oli mielenkiintoinen, sillä täysin automaattisena se edustaa viimeiseintä huipputekniikkaa. Esittelyt oli jälleen kerran mielenkiintoisesti ja ammattitaitoisesti tehty, joskaan henkilöstö ei ollut ehkäpä yhtä innostunut tehtävästään kuin edellisenä päivänä lennostossa. Paluumatka Hampuriin kesti lähes kolme tuntia ja takaisin koululle saavuttiin n. klo 20.
Perjantai oli työajan tasausvapaata johtuen siitä, että vierailuun käytetty aika kuulemma ylitti reippaasti EU:n työaikadirektiivin määrittämät rajat. Varmasti näin olikin.

162.-164. päivä

Maanantaina bussi kohti Rostockia ja merivoimien esikuntaa lähti aamulla jo klo 06.45. Matka sujui odotettua nopeammin n. 2,5 tunnissa ja perillä oli hotelliin majoittumisen jälkeenkin odotteluaikaa hieman yli tunti. Matka-ajan arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä reitti saattaa olla ruuhkainen. Hotelli oli merivoimien esikunnan välittömässä läheisyydessä ja matka auditorioon kesti jalan n. 5 minuuttia. Järjestelyt olivat auditoriossa ulkoisesti kunnossa: saliin oli tehty istumajärjestys ja kaikille oli tulostettu nimikyltit.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.

93.-97. päivä

Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:

1. Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
2. Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
3. Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
4. CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
5. Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.

Keskeisiä yheteistyön muotoja ovat etenkin logistiikka ja tietojen vaihto. Erityinen haaste on vakauttamisen ja jälleenrakentamisen väliin jäävä siirtymavaihe (yleensä n. 2-3 vuotta), jolloin alueella on vaara sortua uuteen sotaan. Tälle jaksolle on erityisen vähän asiantuntijoita tai osaamista, sitä ei löydy sotilailta eikä oikeastaan siviileiltäkään. Epävakaat alueet ja korruptio kulkevat pitkälti yhtä jalkaa, joten rahaa jakamalla siirtymävaihetta ei voi ratkaista. Luennoitsija kritisoi voimakkaasti myös avustusorganisaatioita, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä sotilaiden kanssa. Hänen mukaansa se on teeskentelyä, sillä yhteistyö on tapahtunut tosiasia, vaikka sitä ei myönnettäisi. Aseet voi saada vaikenemaan vain asevoimalla. Luento oli erittäin asiantunteva, hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.

10. päivä

Maanantai alkoi vasta klo 10 ja aiheena oli johdadus Bundeswehrin johtamiskonseptiin "sisäiseen johtajuuteen" (Innere Führung) sekä sen toteuttamaan kansainväliseen yhteistyöhön. Luennoitsijana toimi merivoimien logistiikan opettaja komentaja SB.

Opettajan esittäytyminen kesti n. 10 minuuttia, minkä jälkeen opiskelijoiden piti esittäytyä. Niinpä varsinaiseen opetusaiheeseen päästiin klo 10.19, vaikka oppitunti alkoi täsmällisesti tasalta. Tähän lienee ilmeisesti syytä tottua, varsinkin siihen, että jokainen luennoitsija kertoo esittäytyessään koko siihenastisen uransa melko tarkasti. Se vaan lienee maan tapa.

Innere Führung on teoreettinen johtamiskonsepti, joka on (kuulemma) melko vaikea ymmärtää, jopa saksalaisille. Yksi perusasia on, että kaikkea puolustusvoimiin liittyvää peilataan liittotasavallan perustuslakiin. Mikäli toiminta ei vastaa perustuslain kirjainta ja henkeä, se ei toteudu. Koska Innere Führung on niin vaikea selittää, kopioin tähän suoraan pari sitä kuvaavaa iskulausetta tai määritelmää saksaksi, ja jätän ne tässä kohden kääntämättä.

Innere führung bedeutet militärische Führung unter Berücksichtigung sozialer und individueller Aspekte. Innere Führung ist den Menschen verpflichtet!

Konsepti koostuu 10 osa-alueesta, joista tärkeimmät ovat oikeudenhoito ja sotilaalinen
järjestys (Recht und Soldatischer Ordnung), ihmisten johtaminen (Menschenführung) sekä poliittinen kasvatus (Politische bildung). Johtamiskonseptia työstetään erityisessä keskuksessa (Zentrum der Inneren Führung), joka toimii kahdella paikkakunnalla. Keskuksen toisen toimipaikan tunnuksessa on strutsi. Toisaalta tämä on varsin kuvaavaa, mutta oikeastaan se johtuu paikkakunnasta, jossa keskus sijaitsee (Straussberg eli strutsivuori).

Saksan liittotasavalta perustettiin ja perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1949. Bundeswehr perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1955, eli valtio oli aluksi ilman asevoimia. Yleensä omien asevoimien olemassaolo on valtion perusedellytys, joten Bundeswehrin perustaminen tuli tarpeeseen, mutta kohtasi kuitenkin vastarintaa. Toinen murroskohta Bundeswehrin ja NVA:n (Nationale Volksarmee, DDR:n asevoimat) yhteenliittyminen 90-luvun alussa. Se sujui kuitenkin henkilöstön osalta kohtalaisen kitkattomasti.

Toinen perusasia on, että Bundeswehr on tiukassa parlamentaarisessa kontrollissa. Virkamies nimeltä Wehrbeauftragter toimii asevoimien valvonnan ja seurannan yhteyshenkilönä. Tehvissä on yhtäläisyyksiä Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävään,
mutta Wehrbeauftragterin tehtävä on huomattavasti laajempi. Kolmas perusasia on, että sotilasviranomainen, poliisiviranomainen ja tiedustelupalvelut (Geheimdienste) pidetään tiukasti erillään (hajoita ja hallitse?).

Vielä pari kiinnostavaa yksityiskohtaa: Saksan talous muodostaa euroalueen taloudesta yli neljäsosan ja koko EU:n taloudestakin vajaan neljäsosan. Saksan puolustusvoimien vuosibudjetti on 34 miljardia euroa. Bundeswehr solmii kansainvälisen yhteistyön kahdenväliset yhteistyösopimukset kaikkien yhteistyöosapuolten kanssa. Näihin sopimuksiin sisältyy yksityiskohdat kaikesta sotilaallisesta yhteistyöstä, myös esim. tälle kurssille osallistumisesta.