446. - 450. päivä.

Kurssin viimeisen varsinaisen opintoviikon aloitti maanantaiaamupäivällä neljä lyhyttä luentoa, jossa kerrattiin edeltävällä viikolla seminaareissa opetettuja aiheita koko harjoitusjoukolle. Tähän neljän aiheen joukkoon oli päässyt myös operaatioiden tuki (Mission Support), jonka rooli on eittämättä tärkeä ja se tulee myös kaikkien muiden komponenttien sisäistää. Iltapäivän puolella päästiin sitten itse viikon teeman eli karttaharjoituksen pariin. Kurssista sekä vierailevista siviiliopiskelijoista koostuva harjoitusjoukko jaettiin kolmeen harjoitusesikuntaan ja nämä sijoittuivat kurssille jo tuttuun tapaan auditoriorakennuksen luokkiin. Jo harjoituksen ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että kuvattu tilanne ("Kolpoto") on kurssilaisille liian yksinkertainen, sillä olimme tehneet vastaanvalaista suunnittelua jo useissa, paljon vaativammissa skenaarioissa. Siviiliopiskelijoille tilanne oli tietenkin uusi ja ehkä vähän jännittäväkin. Tilannekuvauksen helppous yhdistettynä siihen tosiasiaan, että kyseessä oli kaksivuotisen kurssin viimeinen viikko teki tietenkin hallaa kurssilaisten motivaatiolle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Operaatiotuen toimistossa päädyimme pian laskemaan toimistotarvikkeita, vettä, ruokaa ja polttoaineita, joita muut komponentit tilasivat. Tärkeään rooliin nousivat myös kuljetukset, joten selvitettyä tuli myös satamien kapasiteetti konttien käsittelyyn, teiden kunto ja lentokenttien kiitoratojen pituudet. Taktisen tai korkeintaan operatiivisen tason puuhastelua siis. Lisähaasteet operaatiotuen toimiston arkeen toi se, että toimiston päälliköksi nimetty brittiläinen siviiliopiskelija oli melko arka tekemään päätöksiä tai edes kommunikoimaan ajatuksiaan muille toimistolaisille. Tilanteeseen olivat turhatua jo opettajatkin jossain vaiheessa.
Harjoitus jatkui minun osaltani onneksi vain tiistain ja keskiviikon, sillä torstain ja perjantain olin virkamatkalla Suomessa.

441. - 445. päivä.

Maanantaina alkoi kurssin viimeinen kahden viikon opintojakso, joka on Yhdistyneitä kansakuntia käsittelevä seminaari ja harjoitus. Seminaariin ja harjoitukseen osallistuu siviiliopiskelijoita, joiden määrä on melkein yhtä suuri kuin kurssilaistenkin. Näin saadaan aikaan periaatteessa YK:n kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteita vastaava sekoitus siviilejä ja sotilaita, eli hyvät edellytykset harjoitella YK:n kriisinhallintaa. Opintojakson ensimmäisen viikon eli seminaarivaiheen rakenne on, että aamupäivien aikana kuullaan asiantuntijaluentoja YK:n toiminnan eri sektoreilta. Iltapäiviksi kurssi jakaantuu kymmeneen eri pienryhmään, joissa syvennytään maailmanjärjestön toiminnan osa-alueisiin. Oma seminaariryhmäni käsittelee YK:n operaatioiden tukea ja logistiikkaa ja sen johtajana toimii siviihenkilö S.K. Hänellä on n. 20 vuoden kokemus erilaisista YK-operaatioista. Toisella viikolla osallistujat jaetaan kolmeen harjoitusesikuntaan ja YK:n kriisinhallintaa harjoitellaan skenaariossa, joka tapahtuu fiktiivisessä Kolpoto -nimisessä Afrikan maassa. Seminaari- ja harjoitusviikoilla ei ole varattu aikaa liikunnalle tai muille opinnoille.
Maanantain aamupäivän luennot käsittivät johdannon lisäksi kaksi yleistä luentoa YK:n kriisinhallinan tiimoilta. Molemmissa luennoitsijoina toimi kokeeneet vanhemmat herrasmiehet, jotka olivat tahoillaan toimineet operaatioiden johtajina, eli pääsihteerin erikoislähettiläinä (SRSG, eli Senior Representative of the Secretary General). Luennot painottuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa valitettavan paljon vanhan muisteluun, omien saavutusten korostamiseen ja saavuttamattomuuksien selittämiyseen, kuten vanhemmilla herroilla joskus on tapana.
Seminaariryhmässäni maanantai-iltapäivän sisältönä oli johdantoluento YK:n operaatioiden tuen ja logistiikan järjestelyihin. Näiden kahden käsitteen ero on siinä, että operaatioiden tukeen sisältyy logistiikka, ja sen lisäksi henkilöstöpalvelut sekä taloudenpito.
Tiistain luennot käsittelivät YK:n operaatioden poliisitoimintaa sekä humanitääristä apua. Poliisitoiminnasta luennoi kokenut tekijämies, mutta humantäärisen toiminnan tietopaketin toimitti perille asiaansa intohimoisesti suhtautunut nuorempi naishenkilö. Hänen suoraviivainen esitystapansa oli virkistävä, mutta sai vastaukseksi voimakasta kritiikkiä kollegoiltani: kokonaisvaltainen kriisinhallinta ei tarkoita sitä, että humanitäärisen avun ongelmat kiistetään tai ollaan joustamattomia. Joustamattomuus puolin tai toisin tarkoittaa "comprehensive approachin" loppua.
Tiistain seminaariosuudessa toteutimme harjoituksen, jossa tehtävänä oli perehtyä esikomennuskunnan raportiin kuvitteellisesta Caranan valtiosta ja poimia raportista operaation tuen kannalta tärkeitä tietoja. Nämä olisi sitten raportoitava seuraavana päivänä. Tehtävä oli liian helppo ja samankaltainen aikaisemmin toteutettujen harjoitusten kannalta jotta siitä olisi oppinut mitään.
Keskiviikkona luento-osuus käsitteli Kongon operaatiota, ensin sotilaallisesta näkökulmasta (eversti T.B. ja sitten humanitaarisesta (konsultti J.W.). Molemmat luennot rakentuivat valokuvien ympärille. Yhteistä esityksille oli myös se, että ne antoivat Kongon tulevaisuudesta varsin synkän kuvan. Edellisessä esityksessä se sanottiin varsin suorin sanoin ja jälkimmäisessä enemmänkin rivien välistä. Molemmissa esityksissä pitäjänä oli oman alansa kokenut asiantuntija.
Seminaarissa esiteltiin edeltävänä päivänä tehtyjä havaintoja. Opettajan tarkoituksena oli ollut koota yhteen myös skenaariosta tehdyt johtopäätökset samalla kertaa ja pitää torstai-iltapäivä vapaata, mutta tämä suunnitelma oli torjuttu opintojakson johdon taholta. Näin ollen seminaariryhmän käskettiin kokoontua vielä torstaina tekemään jotain. Pidän merkillisenä sitä, että opettajille ei anneta vapaita käsiä toteuttaa omaa seminaariaan annetuissa puitteissa. Lisäksi kurssinjohtaja ja luokanvalvojat ovat alkaneet valvoa opiskelijoiden läsnäoloa on tällä viikolla ihan uudella innolla. Pidän toimintaa lähinnä silmänpalvontana siinä mielessä, että kurssilta on jo poistunut kymmenkunta opiskelijaa ihan todistuksen ja luvan kanssa. Sotilaalliseen kulttuuriin kuuluu tietynlaisen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen hyvässä ja pahassa.
Päivän aikana ilmoitustaululle oli ilmestynyt myös seuraavan viikon kokoonpanoluettelot. Minun nimeni löytyi kolmannen harjoitusesikunnan Mission Support -osaston työstöupseerin paikalta.
Torstain luennot käsittelivät YK-operaatioiden sotilaallista komponenttia. Luennoitsijoina toimivat joukon komentajan tehtävissä toimineet evp-upseerit kenraalimajuri W.J. ja eversti M.E. Myös nämä luennoitsijat syyllistyivät mielestäni kertomaan kokemuksistaan liian pinnallisella tasolla eivätkä syventyneet tarpeeksi taustalla oleviin rakenteisiin. Ehkä se kertoo jotain YK-operaatioiden luonteesta.
Iltapäivän seminaarissa keskusteltiin jostain operaatioiden tuen ajankohtaisista ja avoimista kysymyksistä sen aikaa kunnes ryhmä voitiin luvan kanssa vapauttaa.
Perjantain aamupäivän luennot käsittelivät YK:n sotilasoperaatioiden suunnittelua ja joukkojen tuottamista, eli komponenttien ja suorituskykyjen kokoamista eri valtioilta. Nämä eversti M.E:n ja everstiluutnantti D.L:n pitämät luennot olivat ehkä tämän opintojakson parasta antia, sillä niissä avattiin mielestäni hyvin sitä, mikä erottaa YK:n toimintakulttuurin esim. Naton suunnittelusta.
Kokonaisuutena viikkoa leimasi se, että kurssin opiskelijoiden ajatukset olivat jo muualla ja monet käyttivät kaiken liikenevän ajan seuraavaan tehtävään liittyvien asioiden järjestelyyn. Luennot oli lisäksi suunnattu liikaa siviiliopiskelijoille ja muistuttivat joissain tapauksissa enemmän matkailumainoksia kuin mitä strategisen tason opiskelijoille suunnatun luennon tulisi näyttää.

356. - 360. päivä

Maanantai aloitti Joint Endeavour II -harjoituksen toisen viikon. Tällä viikolla on tarkoitus toteuttaa kaksi synkronointikierrosta. Näin välissä tilanne ei ilmeisesti muutu, eli ensimmäiset koordinointikokoukset ovat ikäänkuin harjoituksia. Niiden jälkeen korjataan havaitut puutteet ja toisella kierroksella pidetään oletettavasti tiiviimmät mutta paremmat kokoukset operaation synkronoimiseksi. Itse pidän omituisena sitä, että tilanne ei kahden viikon harjoituksen aikana kehity lainkaan, vaan pysyy staattisena. Enemmän voimavaroja jää tietenkin suunnitteluun, mutta toisaalta ilman tilanteen muuttumista harjoitus seisoo paikoillaan ja suunnittelusta puuttuu dynamiikka. Syötteiden puuttumista ei myöskään ole tuotu selvästi esiin, vaan harjoituksen aika etenee (skenaariossa mennään nyt syyskuun puolessavälissä). Joka tapauksessa selvää on, että harjoituksen päämääränä ei ole tilanteen elättämäinen vaan operaation synkronointi suuressa yhteisoperaatioesikunnassa.
Yhteensovittamisessa käytetty prosessi on lähes kaikille opiskelijoille melko vieras, joten toiminta on monelta osin haparoivaa. Esikunnan osastoissa pohditaan paljon eri työryhmien roolia ja työnjakoa. Osansa tässä saattaa olla myös harjoituksen järjestelyissä: esikunnan sisäistä tiedonkulkua ei ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, eikä päivittäistä yhteenvetoa esikunnan työn tuloksista järjestetä. Tämä johtaa siihen, että osastoissa tehdään osittain päällekkäistä tai jopa ristiriitaista työtä. Kokouksissa suunnitelmat tietenkin yhteensovitetaan, mutta ei ilman huomattavaa vaivannäköä ja viivästyksiä, jotka olisi ollut mahdollista välttää paremmalla tiedonkululla.
Tiistain englannintunnit oli peruttu. Käytin ylimääräisen ajan sähköpostilaatikon tyhjentämiseen. Bundeswehrin opiskelijoille tarjoama Lotus Notes -sähköpostilaatikko täyttyy yllättävän nopeasti kaikenlaisista "hyvä tietää"-viesteistä.
Aamupäivän ohjelmassa oli seuraavalla viikolla alkavan Combined Joint European Exercise (CJEX) -harjoituksen videokonferenssi. Se lähetettiin Espanjan sotakorkeakoulusta ja puhujina olivat espanjalainen kenraali ja eversti. Kenraali puhui kokemuksistaan Keski-Afrikan Tasavallan kriisinhallinta- ja koulutusoperaatiossa. Eversti puhui EU:n koulutusoperaatioista yleisemmällä tasolla. Video- ja ääniyhteydessä oli häiriöitä (mm. italian- ja espanjankielistä puhetta), mikä teki luennon seuraamisesta ajoittain haastavaa. Luennon päätteeksi kaikkien osallistuvien sotakoulujen edustajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä luennoitsijoille. Italialainen komentaja esitti minun mielestäni kiinnostavimman kysymyksen. Kenraali oli luonnehtinut ranskan kielitaidon avaintekijäksi koulutusoperaatioiden onnistumiselle. Italialainen komentaja kysyi mitä suunnitelmia tai ratkaisuja kriisinhallintajoukko on tehnyt tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kenraalin vastaus kuvasi hyvin sotilaiden yleistä ymmärrystä kielellisen tuen järjestelyistä. Hän totesi, että mitään suunnitelmia tai ratkaisuja ei ole tehty, ja että on ranskankielisten maiden kuten Belgian ja Ranskan vastuulla lähettää joukkoon riittävästi ranskaa äidinkielenään puhuvia sotilaita. Tämä suhtautumistapa taitaa olla valitettavan yleinen.
Iltapäivällä esikuntatyö jatkui Joint Co-ordination Board Working Groupin kokouksella. Se on yhteisesikunnan korkeimman päättävän elimen tai eräänlaisen johtoryhmän eli Joint Co-ordination Boardin työkokous. Tämä oli jo toinen kierros samaa kokousta tilanteen muuttumatta, joten koordinoinnissa ja suunnitelmissa mentiin astetta syvemmälle. Tämä sotii hieman omaa käsitystäni vastaan siitä, miten ylimmän tason yhteisesikunnan tulisi toimia. Toisaalta skenaarion perusteet eivät anna edellytyksiä suunnitelmien syventämiselle.
Keskiviikkona esikuntatyö täytti koko päivän aamusta asti. Oman kokouukseni eli Resources Co-ordination Boardin toinen kierros oli vuorossa iltapäivän päätteeksi, joten minulla oli riittävästi valmistautumisaikaa. Kokous meni suunnitellusti.
Torstain aloitti tiedotustilaisuus toukokuun puolivälissä toteutettavasta yhdysvaltainmatkasta. Matkakohteita ovat Seattle, Denver, New York ja Washington. Reissusta on tulossa hieno ja elämyksellinen, mutta varmasti melko raskas. Iltapäivällä esikuntatyötä väritti pakistanilaisen delegaation vierailu sekä työelämään tutustuvien nuorten ryhmän vierailu. Nämä eivät kuitenkaan häirinneet päivän päätapahtumaa, joka oli Joint Co-ordination Board Working Groupin kolmas kokous. Sen tulokset esitellään seuraavana päivänä, joka myös päättää kaksiviikkoisen harjoituksen.
Perjantaina pidettiin koko esikunnalle Joint Co-ordination Boardin kokous, joka oli samalla päätöksentekoesittely komentajalle. Päätös oli jo jalostettu Joint Co-ordination Order (JCO) -käskyksi, joten komentajan eli kenraali evp R:n päätökseksi jäi tässä kohden oikeastaan enää vain "ota tai jätä". Suunnitelma todettiin hyväksi, huomautusten kera tietenkin. Palautepuheenvuorossaan harjoituksen pääkouluttaja eversti V. kiitteli vuolaasti kouluttajia ja harjoitusjoukkoa hyvistä tuloksista. Kehitettävääkin löytyi. Itse olisin valinnut sanani hieman vähemmän ylistävästi ja keskittynyt enemmän harjoituksen kehitettäviin kohtiin. Kenraali korosti omassa Senior Mentorin loppupuheenvuorossaan mm. tiedonkulun, viestinnän ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä isossa, monikansallisessa esikunnassa. Lopuksi vieraileville kouluttajille jaettiin harjoituksen puolesta tuloste yhteiskuvasta. Siiviilikomponenttia mentoroineelle suurlähettiläs H:lle sekä kenraalille ojennettiin kurssin puolesta pullo kurssin punaviiniä.
Kokonaisuutena harjoitus oli kehnommasta päästä niistä esikuntaharjoituksista, joihin minä olen lyhyellä sotilasurallani saanut osallistua. Kehitettävää oli lähes jokaisella alueella, mutta turhauttavinta oli kuitenkin ajankäytön tehottomuus. Esikunnalla olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin.

351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.

346. - 350. päivä

Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.

333. - 337. päivä

Maanantaina harjoitus jatkui juuri siitä mihin se oli perjantaina jäänyt: sotapelin valmistelut jatkuivat. Omalla osastollani mielekkäitä työtehtäviä ei riittänyt kaikille, mutta onneksi olin ennakoinut tilanteen ja lähettänyt itselleni sähköpostilla jotain diplomityöhön liittyviä tehtäviä. Lounaan jälkeen sotapelattiin. Peli tapahtui rakennuksen yhdessä huoneessa, jonne eivät tietenkään kaikki mahtuneet. Niinpä peli välitettiin videoneuvotteluyhteydellä kaikkiin muihin luokkin. Tämä teki pelin seuraamisesta melko vaikeaa ja siksi tylsää. Pelin puheenvuorot olivat mielestäni liian pitkiä, mutta muuten se vaikutti hyvin järjestetyltä. Kellokurin on sotapelatessa oltava tiukka.
Tiistai alkoi englannin kuullun ymmärtämisen harjoittelulla. Läpäisin harjoituskokeen kirkkaasti, vaikka haastetta lisääkin kieltämättä se, että kuultua koskevat kysymykset ovat saksaksi. Kahdella vieraalla kielellä yhtäaikaisesti työskenteleminen ei ole helppoa. Kielten tunnin jälkeen sotapeli jatkui edeltävän päivän tapaan aamupäivän ja alkuiltapäivän. Peliryhmä pelasi vielä vastustajan vaarallisimman toimintavaihtoehdon molempia omia toimintavaihtoehtoja vastaan. Iltapäivän lopuksi operaatioanalyytikot kertoivat omat havaintonsa sotapelin tuloksista. Nämä olivat taulukkojen, käyrien ja lukemien muodossa. Analyytikkojen tarjolemien lukemien taustalla olevien kaavojen ja algoritmien avaamiseen ei kuulemma ollut aikaa. Suunnittelutyötä tekeville upseereille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoiden (eli numeronmurskaajien) tekemään arvioon. Kurssilla oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että operaatioanalyysi on käyttökelpoinen työkalu (joissain tapauksissa), mutta sen ei pidä antaa liiaksi ohjata päätöksentekoa.
Keskiviikkona oli aamulla varattu aikaa luokanvalvojan tunnille, mutta hän ei sitä pitänyt. Ennen harjoituksen jatkumista oli kansainvälisten opiskelijoiden kokous, jossa sovitiin ajankohtaisista asioista. Kansainväliset opiskelijat suunnittelevat vielä ennen kurssin loppua mm. kahta tutustumismatkaa sekä saksan kielitutkintoa (SLP), mutta näiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Sen lisäksi keskusteltiin muistoesineiden hankkimisesta kurssin johtajalle ja toimistoaliupseerille.
Harjoituksessa jatkui toimintavaihtoehtojen viimeistely sotapelin tuloksien pohjalta sekä komentajan päätöksentekoesittelyn valmistelu. Esittely pidetään torstaina iltapäivällä.
Torstai alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli pelastusuinti ja uintiesterata, ja harjoitukset tehtiin maastopuku päällä. Rankkaa mutta oikeastaan aika kivaa. Jostain syystä harjoitus ei tuntunut nyt yhtä rankalta kuin vastaava harjoitus ennen joulutaukoa. Maastopuku päällä uimiseen ehti jopa melkein tottua niin, että kun lopuksi uin muutaman vedon ilman pukua, se tuntui melkein oudolta.
Harjoituksessa jatkui päätöksentekoesittelyn valmistelu ja viimeistely. Esittely oli vasta iltapäivän lopuksi klo 15.30, ja kesti tietenkin hieman suunniteltua pidempään. Kolmeviikkoisen harjoituksen viimeinen päivä päättyi oluttarjoiluun, jossa oli tarkoitus rentoutua ja jakaa kokemuksia. Suomessa vastaava epävirallinen purku olisi totetutettu saunan lauteilla.
Perjantain ohjelmassa oli harjoitustilojen kuntoon laitto, palautetilaisuus harjoituksen päätössanat. Saksalaiselle sotilaskulttuurille tyypilliseen tapaan loppupuhuttelussa ei kuultu käytännössä lainkaan moitteita, vaan kaikki olivat tehneet erinomaista työtä ja harjoitus oli sujunut hienosti. Kritiikki pitäisi ehkä osata lukea rivien välistä. Päivä päättyi joustavan aikataulun ansiosta jo hyvissä ajoin ennen lounastaukoa.
Kokonaisuutena kolmen viikon harjoitus oli miellyttävä kokemus, joskaan se ei tarjonnut paljon uutta opittavaa. Isossa esikunnassa ei mielekästä tekemistä riitä kaikille koko ajaksi, ellei sitten tekemistä lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni. Jos pitäytyy tiukasti roolissaan ja hoitaa vain omat hommansa, saattaa joissain prosessin vaiheissa olla vähemmän töitä. Jos taas hakeutuu omaehtoisesti töiden ääreen saa pian huomata, että työt hakeutuvat myös tällaisen aktiivisen henkilön luo - eivätkä ne tunnetusti tekemällä lopu. Olisin kieltämättä voinut olla aktiivisempi ja osallistua harjoitukseen laajemmin. Toisaalta hoidin oman tonttini ja muilta osin olin kuunteluoppilaana. Ehkä sitten tulevissa harjoituksissa.

328.-332. päivä

Joint Endeavour I -hajoituksen toinen viikko alkoi maanantaina kuin viikonloppua ei olisi ollutkaan. Työn painopisteenä oli MAB:n eli Mission Analysis Briefin viimeistely. Suomeksi sen nimi taitaa olla operaation perusrakenteen esittely. Esittely pidettiin lounastauon jälkeen. Viikon teema on toimintavaihtoehtojen laatiminen komentajan päätöksentekoesittelyä varten, joka pidetään perjantaina.
MAB kesti suunnitellusti puolitoista tuntia. Kun n. sadan henkilön esikunnan lähes viikon työ tiivistetään 90 minuuttiin, on esityksen sisältö luonnollisesti pelkkää painavaa asiaa. Puhuijia on reilusti toistakymmentä ja jokaisen mielestä oma asia ja aihepiiri on se kaikkein tärkein. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, jotta ei tulisi vahingossakaan kysyttyä asioita jotka on jo mainittu. Tietenkään kukaan ei pysty keskittymään täydellisesti koko 90 minuuttia, ei edes komentaja, jolle esitys pidetään. Loogisena seurauksena on, että kukaan ei kysy mitään, korkeintaan nyökyttelee hyväksyvästi. Komentajalla on sentään se etu puolellaan, että hän voi halutessaan keskeyttää esityksen ja pyytää tarkennuksia. Esitysten jälkeen löytyy yleensä kuitenkin aina joku innokas kouluttaja, joka välttämättä haluaa oikaista jonkun väärinkäsityksen. Tällä kertaa sen puheenvuoron piti komentaja B. MAB:n jälkeinen opetuskeskustelu venyi suunniteltua pidemmäksi. Keskustelu sisälsi pääosin kehuja, jotka mielestäni oli perusteltuja, sillä esikunta oli tehnyt hyvää työtä. Erityisesti TOPFAS-sovelluksen käytössä oli kuulemma tehty suuria edistysaskeleita verrattuna aiempiin kursseihin. Suunnitelmia kehuneilla opettajilla on myös vertailupohjaa, sillä samaa harjoitusta ja skenaariota on kuulemma pyöritetty jo vuosia.
Päivän päätteeksi operaatioanalyysiosasto piti oppitunnin siitä, miten heidän tietokoneavusteisia operaatioanalyysityökaluja voi hyödyntää operatiivisessa suunnittelussa ja arvioinnissa. Ääneen pääsi viisi tai kuusi eri henkilöä, joista jokainen toimii oman analyysiohjelmansa pääkäyttäjänä ja kouluttajana. Esimerkiksi eräällä ohjelmalla pystyi laskemaan joukkojen keskityskuljetusten aikatauluja minuutin tarkkuudella. Toisella taas piirrettiin käyriä erilaisista kehitystrendeistä hyvinkin abstrakteilla alueilla, kuten hallinnon tehokkuus tai
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Viime viikolla kirjoitetut harjoitusesseet palautettiin ja niissä olleista virheistä keskusteltiin ja tehtiin harjoituksia. Tunnin päätteeksi katsottiin jakso brittiläistä sotilasaiheista komediaa.
Harjoituksen esikuntatyö jatkui toimintavaihtoehtojen laadinnalla. Tiedustelutoimiston tehtäväksi tuli laatia monimutkaisen skenaarion kolmelle tärkeimmälle vastustajalla todennäköisin ja vaarallisin toimintavaihtoehto riskianalyyseineen. Samalla tiedustelutoimisto teki jo valmisteluja seuraavan viikon sotapeliä varten. Minut käskettiin tukemaan omien joukkojen toisen toimintavaihtoehdon laadintaa tiedustelutoimiston edustajana. Lounastauolla kävin uimassa pitkästä aikaa, ja ehdin jopa syömäänkin sen jälkeen.
Toimintavaihtoehtojen laadinta alkoi ratkaisukohtien ja niihin liittyvien vaikutusten ja toimenpiteiden järjestelyllä. Ensin ne lajiteltiin vaiheisiin, sitten maantieteellisesti, minkä jälkeen taas vaiheittain. Toiminta oli melko kaoottista, sillä jo alussa todettiin että aikaa on käytettävissä melko vähän. Harjoituksen johtaja eversti V. tosin totesi joka-aamuisessa harjoituspalaverissaan, että ajankäyttösuunnitelma vastaa melko tarkasta Naton esikunnissa todellisuudessa käytettäviä aikoja. Ainoana erona on, että JFC:ssa pyörii suunnitteluprosessin ympärillä valtava lauma asiantuntijoita ja erilaisia analyytikoita ja eksperttejä.
Kaottisuuden tunnetta lisäsi se, että molempien toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät toimivat samassa tilassa. Tiloissa on käytettävissä kätevät väliseinät, mutta jostain syystä näitä ei haluttu käyttää. Kun yhdessä ja samassa luokassa sitten työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä, joista tusinan verran puhuu päällekkäin, usein vieläpä englantia ja saksaa sekaisin ja päällekkäin, voi seuraaminen olla suomalaiselle hiukan haastavaa. Osa suunnitteli kartalla, osa paperilla, toiset perinteisesti PowerPointilla ja toiset modernisti TOPFAS:lla. Mikäli minut olisi määrätty osastopäälliköksi, olisin ensimmäiseksi laittanut työergonomian ja perusasiat kuntoon: väliseinät kiinni, pöydät järkevästi ja valkotaulut niin että kaikki näkevät ne. Perusteasiakirjat olisin heijastanut seinälle ja sitten jakanut suunnitteluryhmälle jotain tehtäviä tunnin ajaksi, esim. ratkaisukohtien tai aikatekijöiden pohtimista niin, että olisin itse voinut laatia työsuunnitelman. Sen jälkeen olisin toimintavaihtoehdon omistajana (COA owner) laatinut suunnitteluperusteiden pohjalta alustavan operaatioajatuksen, jonka mukaan itse toimintavaihtoehto on paljon helpompi laatia - sen sijaan että alkaa kiivetä takaperin puuhun. Näin siis täydellisessä maailmassa ja jälkiviisaana. Parannettaviin perusasioihin kuuluisi myös virvokkeet ja välipalat, mutta näiden järkevä järjestäminen näinkin isoon harjoitukseen tuntuu olevan täysin ylivoimainen tehtävä. Sotilaskotia on ikävä.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella. Tällä kertaa sain selville opettajan nimen: D.B. Sotahistorian luentosarjan aihe on nyt tarkentunut: se käsittelee poliittista historiaa. Tarkoituksena on käsitellä Saksan politiikalle keskeisiä aatesuuntauksia ja ideologioita, kuten liberalismia, konservatismia ja sosiaalidemokratiaa, ja laittaa näiden suurten käsitteiden ympärille vähän konkretiaa. Luentosarjan keskeinen opetusmenetelmä tulee olemaan opetuskeskustelu. Luennoitsija kertoi haluavansa keskustella mm. siitä, miksi sosiaalidemokratia on Saksassa ja koko Euroopassa kriisissä ja demaripuolueiden kannatus on pudonnut jonnekin 20 ja 10 %:n väliin. Luentosarjan näkökulma on tietenkin Saksan sisäpolitiikassa.
Nykyisten kaltaisen puolueiden lähtökohdat luotiin vuoden 1848 vallankumouksissa Euroopassa. Ensimmäisenä poliittisena liikkeenä ehtivät järjestäytymään liberaalit. Liberalismin lähtökohtana oli syntymäoikeuden sekä luokkien ja säätyjen poistaminen yhteiskunnasta. Etenemisen tuli perustua yksilön kyvykkyyteen. Saksan puoluekentässä liberaalipuolue FDP on pysynyt melko pitkään. Alussa se oli ikään kuin kolmas vaihtoehto SDP:lle ja CDU/CSU:lle. Vihreät perustettiin vasta 1980 ja se pääsi liittopäiville 1983. Vasemmistopuolueita ei Länsi-Saksassa varsinaisesti ollut ja yhdistyneeseen Saksaan se syntyi vasta DDR:n valtapuolueen perinnön päälle. Saksassa ei myöskään ole ollut merkittäviä oikeistopuolueita ennen AfD:n nousua. Luennon lopuksi keskusteltiin liberalismin aatteen ja käsitteen sisällöstä sekä liberalismin historiasta Saksassa.
Harjoitusesikunnassa jatkui toimintavaihtoehtojen suunnittelu tavanomaiseen tapaan, joskin astetta kiivaammin kuin aikaisempina päivinä. Toimintavaihtoehdot esitellään komentajalle esikunnan tarkastuksen yhteydessä seuraavanan päivänä ennen lounastaukoa. Tätä tarkastelutapaa nimitetään termillä "boardwalk" ja siinä esittelijä sekä kuulijat pysyvät seisaallaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suomailaistyylinen tilanneselostus tarkastamaan tulleelle esimiehelle, vaan kierros on valmisteltu. Boardwalk vaikuttaisi olevan jonkinlainen esittelyn ja tilanneselostuksen välimuoto. Keskusteltuani boardwalkista esittelytapana sain kuulla arvion, että se kuuluisi Naton toimintakulttuuriin. Tämä oli kuitenkin vain arvaus.
Torstaina päivä alkoi liikuntakoulutuksella. Aiheena oli uintikuntosuoritukset, joista tein 25 metrin pikauinnin aikaan 15 sekuntia ja 800 metrin kestävyysuinnin aikaan 16 minuuttia. Molemmat alittavat kirkkaasti kiitettävän (Gold) rajan.
Harjoituksen esikuntatyöstä ei oikeastaan ole erityistä kerrottavaa. Toimintavaihtoehtojen esittely meni hyvin, kuinkas muuten, ja tiedusteluosastolla jatkuivat seuraavan viikon sotapelin valmistelut. Tauolla kävin parin opiskelijakollejan kanssa mielenkiintoisen keskustelun Venäjän tulevaisuudennäkymistä ja operaatiotaidosta. Näkymät ovat huolestuttavan pessimistiset, eikä enää voi pitää lainkaan varmana, että rauha säilyisi meidän tulevan virkauramme ajan (n. 15 - 20 vuotta). Sen verran monet signaalit viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Perjantain esikuntatyöskentely keskittyi siihen, että toimintavaihtoehtojen suunnitteluryhmät tarkastivat marssiaikataulun, jonka operaatioanalyytikot olivat laatineet edellisen illan aikana. Tämä aikataulukko ei luonnollisestkaan kattanut vastustajan joukkoja, joten tiedusteluosastolle ei jäänyt paljonkaan tehtävää. Muilla osastoilla sen sijaan arveltiin, että perjantaille suunniteltu palvelusaika ei välttämättä riittäisi taulukkojen tarkastamiseen. Sen takia koko kurssilta kysyttiin, kuka olisi valmis jäämään viikko-ohjelmassa ilmoitettua pidempään palvelukseen. Itselläni oli suunniteltua muuta ohjelmaa, joten ilmoitin olevani käytettävissä viikko-ohjelman puitteissa. Tässä kohden on mielestäni selvä kulttuuriero Suomeen verrattuna. Suomessa harjoitus jatkuu kunnes se päättyy, eikä henkilöiden vapaaehtoisen käytettävyyden perään tarvitse kysellä. Toisaalta viikko-ohjelmaan merkittyjä aikoja ei lähdetä yhtä helposti venyttämään. Tällä viikolla meni monella useana päivänä pidempään kuin klo 17:ään.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen harjoitusviikko: melko kaoottinen ja hektinen, mutta ei kuitenkaan liian työntäyteinen, ainakaan omalla kohdallani. Olisin voinut osallistua aktiivisemmin, mutta toisaalta isossa esikunnassa on hyvä pysyä lestissään. Jos töitä lähtee ehdoin tahdoin haalimaan niin niitä saa kyllä tehdä maailman tappiin asti - isoista esikunnista eivät työt tekemällä lopu.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.

293. - 297. päivä

Maanantai aloitti uuden kahden viikon mittaisen opintojakson, joka kuitenkin jatkaa Berliinmatkalla aloitettuja teemoja. Ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin opiskellaan perusteita ja skenaariota perjantaina alkavaa peliä varten. Peli kestää toisen viikon torstai-iltaan asti, ja jälkimmäisen viikon perjantai on vapaa. Pelin tai suunnitteluharjoituksen aiheena on poliittisen tason kokonaisvaltainen päätöksenteko kriisiin liittyen. Tarkoituksena on, että osallistujat tietävät poliittisen tason päätöksenteon keskeiset toimijat ja näiden toimintatavat sekä ymmärtävät toimijoiden keskinäiset suhteet. Liikutaan siis valtio- ja ministeriötasolla. Näin ollen voisi sanoa, että Berliininreissu oli eräänlainen tutustumismatka tai maastontiedustelu niihin paikkoihin, joissa tämä suunnitteluharjoitus toteutetaan. Tosin harjoitus tapahtuu jälleen kerran mielikuvitusmaailmassa nimeltään CERASIA, joka on samalla myös harjoituksen nimi. Tähänkin kuvitteelliseen skenaarioon on määrä tutustua tämän valmistavan viikon aikana. Itse harjoitukseen tulee mukaan ulkoministeriön diplomaattikurssin opiskelijoita, joita tapasimme Berliinissä edeltävän viikon keskiviikkona.
Johdantoluennon opintojaksoon ja harjoitukseen piti eversti A.B. Hän piti kansainvälisille opiskelijoille yhden perehdytyluennon aivan kurssin alussa. Tuosta ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että hän käyttää kävelykeppiä ja se, että hän liikuttui kyyneliin puhuessaan Saksan historiasta.
Ensimmäisen perusteluluennon piti professori J. Hänen esityksenä näkökulma oli, että Saksan ulkopolitiikan peruskivet eli demokratia, sopimusten noudattaminen ja vapaa talous ovat viime vuosina kaikki joutuneet jonkinlaiseen kriisiin. Hän esitti, että maailma ei ole palannut uuteen kylmään sotaan, vaikka tilanne voisi päällisin puolin siltä näyttää. Uusi asetelma on paljon kaoottisempi ja vaikeammin ennustettavissa oleva. Syyksi tälle luennoitsija esitti lukuisia tekijöitä, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittymisen ja big datan, maailman tämänhetkisen moninapaisuuden yhdistettynä verkostoitumiseen ja keskinäisriippuvuuteen, sekä liberalismin ongelmista aiheutuneet ideologiset syyt. Euroopalle hänen ennusteensa oli melko synkkä, sillä Eurooppa ei jostain syystä ole ymmärtänyt digitalisaation ja tiedon merkitystä strategisena valtaresurssina, vaan on tässä suhteessa selvästi menettänyt johtoasemansa globaalissa pelissä. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että ajalla ja paikalla ei enää ole merkitystä. Reagointinopeuskaan ei enää välttämättä tuo strategista etua. Automaation ja keinoälyn maailmassa ratkaisee se, miten tapahtumia tulkitaan ja mikä merkitys niille annetaan. Tässä julkisen mielipiteen merkitys on edelleen varsin suuri. Sitä ei enää hallitse tiedotusvälineet, vaan verkostoitunut media, mikä omalta osaltaan lisää järjestelmän kaoottisuutta. Haasteena on myös löytää ne toimijat ja joissain tapauksissa henkilöt, jossa tai jolla todellinen valta on, todellinen eliitti. Nämä eivät välttämättä ole poliitikkoja, ylimpiä johtajia tai instituutioita, vaan esimerkiksi avustajia tai yrityksiä. Tämä on omalta osaltaan johtanut representaatiokriisiin eli siihen, että poliitikot eivät enää edusta kansan mielipideilmastoa.
Luento oli varsin korkealaatuinen ja syvältäluotaava. Esimerkki tästä oli vertaus raamattuun: Epäilevä Tuomas sanoi, että hän uskoo vain jos näkee. Goethe totesi, että Tuomas oli väärässä, sillä asia on päinvastoin: vain sen minkä uskoo voi nähdä. Vasta tieto (tai uskomus) mahdollistaa näkemisen: puu on vain puu, ennen kuin tietää sen olevan tammi, leppä, lehmus tai pyökki.
Seuraavan luennon pitäjä oli eräs Saksan kokeneimmista YK-virkamiehistä, tohtori W. W.-W., joka on työskennellyt erilaisissa YK:n kansainvälisissä tehtävissä yli 30 vuoden ajan. Hän aloitti luentonsa korostamalla YK:n poliittista luonnetta. Päätöksenteko YK:ssa tapahtuu useilla tasoilla, joista ylimpiä ovat yleiskokous, pääsihteeristö ja turvallisuusneuvosto. YK:n poliittista luonnetta korostaa se, että asiat on esiteltävä diplomaattisesti ja että päätökset ovat usein vesittyneitä kompromisseja, joilla on vain vähän suoria tai nopeita vaikutuksia. Päätöksenteko on sirpaloitunutta, mikä osin selittää YK:n operaatioiden tehottomuutta esim. verrattuna Naton operaatioihin. YK:lla on yli 100 000 sotilasta eri tehtävissä, mutta näiden ylin komentaja on rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri, joka on siviili. Tällä on sotilasneuvonantaja, joka on YK:n korkea-arvoisin sotilas. YK:n operaatoita johtaa yleensä erityislähettiläs. Tälle tehtävälle on tyypillistä, että vastuuta on runsaasti ja valtaa niukasti. YK:n organisaatio ja auktoriteetti eivät yksinkertaisesti tue sitä, että operaation mandaatti voitaisiin panna täytäntöön. Osallistuvat valtiot, organisaatiot ym. eivät yksinkertaisesti luovu omasta auktoriteetistaan ja jättävät huomiotta operaation määräykset, mikäli nämä ovat ristiriidassa omien intressien kanssa. Minusta oli merkillepantavaa, että kolme vuosikymmentä järjestöä palvellut asiantuntija puhui näinkin kielteiseen tai ehkä pikemminkin realistiseen sävyyn YK:n johtamisrakenteista ja käytännöistä. Hänen mukaansa järjestön tavoitteiden ja todellisuuden välillä on jyrkkiä ristiriitoja, sillä käytännössä YK:n toiminta perustuu usein jäsenvaltioiden hyvään tahtoon (eli intresseihin). Vaikuttaisi siis siltä, että kokemus YK:sta vahvistaa reaalipoliittista katsantokantaa maailmanjärjestelmään.
Lounaan jälkeen luennoi eversti C., joka palvelee Naton päämajassa. Hänen luentonsa aihe Naton päätoksentekojärjestelmä ja Naton päämajan rajapinnat Saksan päätöksentekoelimien ja Saksan intressien kanssa. Natossa tilanne on samansuuntainen kuin YK:ssa, eli intressejä on moneen suuntaan. Erot ovat kuitenkin ratkaisevat Naton eduksi. Jäsenmaita on vain 29, yhteisen puolustuksen intressi on yhteinen, ja järjestö noudattaa (tietyin reunaehdoin) sotilaallista organisaatiorakennetta ja kuria. Saksaa pidetään luennoitsijan mukaan Natossa luotettavana tiimipelurina, joskin sen sitoutuminen ja ponnistelut yhteiseen puolustukseen on joskus asetettu kyseenalaisiksi. Luennoitsijan selostuksen perusteella päätösten valmistelu Naton esikunnassa vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta. Näin sen on tietenkin oltava, jotta 29 maan yhteisestä prosessista syntyisi tuloksia ensinkään.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Todettiin, että meillä on n. 12 kokoontumiskertaa jäljellä ennen SLP-kokeita heinäkuun alussa (Standardised Language Profile). Kokeissa tähtäämme tasolle 4 eli ylimmälle tasolle. Tulevilla tunneilla koetta varten tullaan harjoittelemaan, ainakin kuuntelua, kirjoittamista ja tekstinymmärtämistä. Keskustelua herätti edellen se, että kokeessa ohjeet ovat saksaksi, mikä aiheuttaa ei-saksankielisille opiskelijoille mahdollisesti ongelmia. Tämä kuitenkin kuulemma kompensoidaan kokeessa jotekin kansainvälisille opiskelijoille.
Päivän ensimmäinen luento käsitteli CERASIA-harjoituksen skenaariota ja sen piti eversti A.B. En voi sille mitään, että minua jotenkin tökkii nämä fantasiaskenaariot. Ne ovat jotenkin niin hirvittävän suppeita, mutta toisaalta niiden opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa itse asialta. Täytyy vaan asennoitua harjoitukseen eräänlaisena roolipelinä (don't fight the setting!) ja pelata niillä korteilla mitkä on jaettu.
Seuraavat luennot käsittelivät johtamisprosessien ja -kulttuurien eroja eri ministeriöissä ja niiden pitäjinä toimivat ministeriöissä palvelevat yhteysupseerit. Ensimmäisenä ääneen pääsi everstiluutnantti J.B., joka palvelee ulkoministeriössä. Hän korosti johtamiskulttuurien eroja, jotka tulevat esiin jo kielen tasolla: sotilaat puhuvat paljon suoremmin. Muita suuria eroja ovat konsensusperiaate sekä (puutteelliset) ihmisten johtamisen taidot. Hänen sanomansa oli, että upseerina on vaikea sopeutua monimutkaisempaan ja monilta osin huonompaan johtamiskulttuuriin, mutta yhteysupseerina tälle ei ole vaihtoehtoja. Upseerin tehtäviä ulkoministeriössä on toistakymmentä.
Seuraavaksi kehitysyhteistyöministeriön yhteysupseeri M.A. esitteli yhteysupseerin elämää. Ministeriö on yksi liittovaltion pienimmistä, mikä tekee tunnelmasta välittömän ja hierarkiasta matalan. Ministeriön vajaata kymmentä sotilasasiantuntiaa kuunnellaan ja arvostetaan. Heidän roolinsa on toimia neuvonantajina kriiseihin ja konflikteihin liittyvissä sotilaallisissa kysymyksissä.
Lounaan jälkeen luennoi komentaja H.Z., joka palvelee Saksan pysyvässä edustustustossa EU:ssa. Siellä palvelee 5 sotilasta, joista 3 on upseereita. Määrää ollaan kuitenkin lisäämässä kolmella esikuntaupseerilla. Euroopan unioni ei voi toimeenpanna siviili- tai sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita unionin alueella, vaan yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan (tai turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) työkalupakissa nämä on tarkoitettu käytettäväksi unionin ulkopuolella. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksessa, joka on EU:n ja täten myös YUTP:n "perustuslaki". Tämä oli minulle uusi tieto ja se asettaa Suomen haikailut EU:n yhteisestä puolustuksesta kokonaan uuteen valoon. Comprehensive approach on nykyään jo vanhentunut käsite, se on korvattu käsitteellä Integrated approach, joka sisältää myös aikaulottuvuuden (ennakkovaroitus, valmius, jne.). Esitys oli hyvin ammattitaitoinen ja sisälsi hengästyttävän määrän tosiasioita, väitteitä ja vastaväitteitä mm. eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Osa argumenteista oli minulle entuudestaan tuttuja, osa uusia. Luennoitsija oli kuitenkin oman kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella sitä mieltä, että EU:n yhteisiä puolustusvoimia ei tule olemaan olemassa. Lisäksi Euroopan puolustus ei tule olemaan mahdollista ilman yhdysvaltoja. Tästä keskusteltiin.
Keskiviikon esimmäiset tunnit oli varattu luokanvalvojalle, mutta hän ei näitä tarvinnut. En kuitenkaan päässyt käyttämään niitä esim. liikuntaan, sillä kevään mittaan toteutettava tutkimusvaihe (Studienphase) työllistää jo viime vuoden puolelta alkaen. Projekti toteutetaan isomman ryhmätyön muodossa, ja työryhmän johtajaksi nimetty saksalainen kollega H.F. haluaa tietenkin valmistella tehtävää hyvissä ajoin. Pyrin luonnollisesti suhtautumaan näihin kurssikaverien pieniin tehtäviin aina myönteisesti ja olemaan hyvä alainen. Joskus kuitenkin harmittaa, kun tapaamisia ja pikapalavereja halutaan pitää ennen opetuksen alkua esim. klo 07 tai 07.30, ja vieläpä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se olisi ihan ok, mikäli minulla olisi kurssimajoitus koululla kuten valtaosalla kollegoista. Minun matka-aikani koululle, virkapukuun vaihto ja siirtyminen luokkarakennukseen vie kuitenkin yleensä vähintään puoli tuntia, mikä ei aina mahdollista nopeita, suunnittelemattomia liikkeitä.
Ryhmätyöpalaverin jälkeen lähetin opinnäytetyöni sähköisenä versiona kiitosten kera niille huhtikuussa haastattelemistani henkilöistä, joiden sähköpostiosoitteet minulla oli tiedossa. Työn palautin varsinaisesti maanantaina n. puolitoista viikkoa ennen määräaikaa (31.1.). Työ piti palauttaa tulostettuna kolmena kappaleena ja sähköisenä cd-rompulla(!), mutta minä palautin sen muistitikulla. Opinnäytetyön ohjeistus oli muutenkin niin väljä ja ylimalkainen, että se herätti paljon tulkintaa ja erilaisia versioita. MPKK on selvästi FüAkBw:tä parempi kaikessa mikä tutkimukseen liittyy, ainakin opiskelijan näkökulmasta. Opetushenkilöstön akateemisessa pätevyydessä puntit saattavat olla paremmin tasan, ja joissain asioissa (joskin harvoissa) FüAkBw saattaa jopa olla MPKK:a edellä.
Päivän ensimmäisen luennon piti eversti S. aheesta puolustusministeriön työjärjestys ja päätöksentekojärjestelmä. Saksan puolustusministeriö on kuten todettu eräänlainen yhdistelmä Suomen pääesikuntaa ja puolustusministeriötä, kuitenkin ilman operatiivisen ja taktisen johtamisen elementtejä kuten tilannekeskusta, ym. Minulle ei oikeasti ole vielä selvinnyt, missä Bundeswehrin tilannekuva kootaan ja kuka päivittäistä toimintaa tai esim. valmiuden tehostamista tai kohottamista johtaa. Valitettavasti tämäkään luento ei tuonut tähän minulle ymmärrettvää vastausta. Jotenkin tuntuu siltä, että Bundeswehrin ei anneta hoitaa omaa tonttiaan eli sotilaallista turvallisuutta, vaan siihen on kaikilla jotain sanomista. Onko tämä sitten saksalainen näkemys ns. comprehensive approachista tai kokonaismaanpuolustuksesta, mutta kovasti sekavaa, byrokraattista ja hierarkkista tuntuu olevan. Luennoitsija korosti sitä, että järjestelmässä liittolaisten hankkiminen on äärimmäisen tärkeää. Kokouksissa saa asiansa paljon helpommin läpi jos joku muukin on samaa mieltä. Muita tärkeitä kohtia oli ennakointi, rakenteiden tuntemus, verkostoituminen, selkeä argumentoini ja reservien varaaminen kriisitilanteita varten. Keskusteluun osallistui myös everstiluutnantti S., myöskin ministeriön poliittiselta osastolta.
Esitin kysymyksen koskien puolustusministeriön valmiutta reagoida nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Vastaus oli suppea turvallisuusnäkökohtiin vedoten, mutta tilannekeskuksen perustamista kuulemma valmistellaan kiivaasti. Sain sen käsityksen, että tästä puolustusministeriön tilannekeskuksesta tulisi samalla myös liittotasavallan halituksen tilannekeskus. Liittokanslerillahan oli jo oma pieni tilannepäivystys, kuten edeltävällä viikolla saimme kuulla. Vastauksessa viitattiin myös ulkoministeriön ja operaatioiden johtoesikunnan tilannekeskuksiin, joiden käyttö on myös mahdollista tilanteesta riippuen.
Lounaan jälkeen oli tyhjä tunti, koska luennoitsijalle oli tullut este. Aika oli määrä käyttää harjoituksen perusteasiakirjoihin tutustumiseen, mutta päätin mennä uimaan, kun kerrankin oli aikaa käyttää vapaata vuoroa. Ehdin toki myös silmäillä perusteita.
Iltapäivän päätteeksi koulun kurssien johtaja amiraali S. piti palauteskustelun Berliinin opintomatkan tiimoilta. Tässä keskustelussa opiksi nousi mm. se, millaisia kysymyksiä kannattaa esittää ja millaisia ei kannata esittää esim. puolustusministeriössä. Eniten keskustelua herätti puolustusministeriössä kuullut kommentit viimekesäisestä tapauksesta, jossa sotilas oli kuollut lämpöhalvaukseen marssilla. Keskustelu käsitteli mm. vastuuta tapahtuneesta ja siitä tiedottamista.
Torstai alkoi liikunnalla pitkästä aikaa. Liikunta oli ohjattu kuntopiiri, myöskin pitkästä aikaa, jota kevennettiin polttopallolla ja hipalla. Päivän ensimmäinen luento piti valtiosihteeri (Ministerdirektor) K. ulkoministeriöstä. Hän on kokenut diplomaatti, joka on toiminut myös YK:ssa ja rauhanvälitystehtävissä. Hänen esityksenä kuvasi ulkoministeriön työskentelyä sekä rajapintoja muihin hallintoviranomaisiin. Esitys oli varsin yksityiskohtainen ja syvältäluotaava. Luennoitsija käytti erinomaisen selkeää kieltä, mutta poliittiselle kielelle tyypillisiä monimutkaisia lauserakenteita. Luennoitsija ei esityksensä alussa kertonut luentonsa rakennetta ja tavoitteita, ja syy tälle selvisi esityksen kuluessa: niitä ei ollut, vaan esitys edusti enemmänkin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Jos pitäisi arvata sanoisin, että luennoitsija ei ollut valmistautunut esitykseensä kohdeyleisön tarpeisiin nähden, vaan tuli puhumaan pitkän ja kattavan kokemuksensa turvin ns. takki auki. Käyhän se tietysti niinkin, mutta se ei ole pedagogisesti mielekästä. Opiskelijoille siirtyvä tieto voi jäädä niukemmaksi ja ydinsanoma hukkua kohinaan kun luennoitsija valmistautumattomuuttaan siirtää liian suuren vastuun oppimisesta kuulijoille.
Luennoitsijan perimmäiset ajatukset tulivat paremmin esiin esityksen kysymys-vastaus -vaiheessa. Hän korosti, että Saksan ulkopolitiikka ja ulkopolitiikka yleensä perustuu viime kädessä arvoihin. Näitä arvoja Saksalle ovat mm. demokratia, kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, yhteistyö ja rauha. Näitä arvoja Saksa edistää EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Saksa ei koskaan toimi yksin, vaan aina monikansansallisesti tai kahdenvälisesti. Saksalaisten kollegojen kysymyksiä kuunnellessa jouduin jälleen kerran ihmettelemään, miten pitkälle sotilaat täällä ovat valmiita ottamaan kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Suomalaisessa sotilaskultuurissa sotilaallisen ja poliittisen toiminnan raja on huomattavasti selkeämpi.
Aamupäivän päätteeksi oli vielä palautekeskustelu (Nachbereitung) viikon luentosarjasta. Se meni minulta kuitenki sivu suun, sillä osallistuin vielä toiseen palaveriin kevään aikana toteutettavan tutkimusjakson ryhmätyön tiimoilta. Palaverissa meidän ryhmämme valvoja everstiluutnantti H. linjasi omat näkemyksensä siitä, mitä ryhmätyössä tulisi saada aikaan.
Iltapäivän tunnit oli varattu tulevan CERASIA-harjoituksen valmisteluun ja skenaarioon tutustumiseen. Tämä valmistautuminen toteutettiin esikuntatyön perusteiden kertaamisen muodossa ja sen johta oman D-luokkamme valvoja everstiluutnantti C.K. Tarkoituksena oli kirjoittaa määrmuotoinen muistio (Vorlage zur Information) skenaarion tiimoilta. Ensin kuitenkin keskusteltiin aamupäivän luennosta. Luennoista ja keskusteluista keskusteleminen on kuten todettua tämän lyseon pääasiallinen opetusmenetelmä.
Lyhyen ryhmätyön jälkeen skenaarion pohjalta laaditut muistiot käytiin kootusti läpi.
Perjantaina pidettiin lyhyt johdantoluento harjoituksen tiimoilta, minkä jälkeen laitettiin luokkatilat ja tietokoneet harjoituksen edellyttämään kuntoon. Harjoitus toteutetaan koulun sisäverkon SharePoint-harjoitustilassa. Harjoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti tietokoneavusteinen, sillä harjoitussivustolla ei ole oikeastaan juuri muita palveluita kuin tiedostojen jakaminen ja sähköposti. Esim. tilannekuvasovellusta tai mitään erillistä tiedonhallintajärjestelmää ei ole käytössä. Todennäköisesti tärkeimmät johtamisvälineet ovat sähköpostin lisäksi puhelin ja erilaiset palaverit, joiden pohjalta sitten laaditaan asiakirjoja. Oman alaosastoni mentorina toimii kaksi evp-upseeria, eversti E.L. ja komentaja K.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen perusviikko koululla. Luentoja, keskusteluja, englantia, liikuntaa, viikko-ohjelman ulkopuolisia ohjelmanumeroita, peruuntuneita luentoja ja viime hetken muutoksia varustukseen ja aikatauluihin. Paljon positiivistakin tietenkin oli, esim. professori J:n luento maanantaina ja se, että sain palautettua opinnäytetyön.

270. - 274. päivä

Maanantaina päivä alkoi infotilaisuudella, jossa käytiin läpi kaksi seuraavaa viikkoa ennen joulutaukoa kattavan opintojakson suunnitelma. Opintojaksoon sisältyy opintomatka Koblenziin.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.

257.-260. päivä

Maanantai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyn kenraaliharjoituksella. Varsinen esittely on tiistaiaamuna. Harjoittelu tehtiin kuten varsinainen esittelykin, tosin komentajaa kuvaava Senior Mentor amiraali evp. W. ei itse ollut paikalla. Harjoittelu kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen keskusteltiin kuullusta. Palautteessa nostettiin esiin muutamia sisältöönkin liittyviä pienehköjä tarkennuksia, mutta enimmäkseen palaute koski tietenkin sanamuotoja, esitystapaa ja muita pieniä yksityiskohtia. Palautekeskustelun jälkeen jatkui esityksen hienosäätö. Kun esitys oli valmis, tarkensimme omalla osastollani eli tiedustelutoimistossa komentajan tärkeitä tiedustelukysymyksiä (CCIR). Iltapäivällä oli varattu aikaa linjanjohtajan tunnille sekä omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.

234. - 238. päivä

Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects    Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions    Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state   Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun.  COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.