361.- 371. päivä

Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän väliin sijoittuva arkipäivä. Nämä ovat useissa liittovaltion ja osavaltioiden virastoissa vapaapäiviä, mutta eivät aina. Mitään erityistä sääntöä sille milloin tällainen välipäivä on vapaapäivä ja milloin ei en ole vielä onnistunut löytämään.
Tiistai oli vapunpäivä.
Keskiviikko oli varattu CJEX-harjoituksen harjoitusasiakirjoihin tutustumista varten. Omatoimisen opiskelun sai tällä kertaa poikkeusellisesti suorittaa itse valitsemassaan paikassa. Kansainväliset opiskelijat olivat kuitenkin järjestäneet itselleen muuta ohjelmaa, nimittäin vierailun Airbusin Hampurin tehtaalla. Siirryimme joen toiselle puolelle linja-autokuljetuksella klo 08.25 alkaen. Matka eteni yllättävän sujuvasti n. puolessa tunnissa emmekä juuttuneet ruuhkiin ennakoidulla tavalla. Perilla linja-auto jäi kuljettamaan ryhmää eri vierailukohteiden välillä. Vierailu alkoi Airbusin esittelyllä auditoriossa. Firman koko yllätti: kyseessä on aidosti globaali suuryritys, jonka tilauskirjat ovat täynnä n. kymmeneksi vuodeksi eteenpäin siitä huolimatta, että Airbus valmistaa n. kahdesta kolmeen lentokonetta päivässä! Esittelyn jälkeen siirryimme tuotantohalleihin, jossa saimme nähdä eri lentokonemallien tuotantoa eri vaiheissa. Vaikuttavin oli tietenkin valtavan kokoisten A380:n loppukokoonpanolinja. Pysähdyimme myös Airbusin museokentällä. johon on koottu joitain harvinaisia malleja tehtaan historiasta.
Paluumatka joen toiselle rannalle tapahtui Hampurin kaupunkiliikenteen lautalla. Teufelsbrückissä nautimme koko porukalla lounaan ravintolalaivassa. Lounaan jälkeen linja-auto nouti ryhmän joen rannasta koululle. Koululla kävin noutamassa harjoituksessa tarvittavia virkapukineita vaatekaapistani.
Torstai oli matkustuspäivä CJEX-harjoitukseen Roomaan. Linja-autokuljetus lentokentälle lähti klo 06.00 ja lento puoli yhdeksän aikoihin. Välilaskun Frankfurtissa jälkeen saavuimme Roomaan n. yhden aikoihin. Harjoituksen järjestävä paikallinen sotakorkeakoulu oli järjestänyt linja-autokuljetuksen hotellille, jonne saavuimme n. klo 15. Harjoituksen ensimmäinen ohjelmanumero oli ns. "ice-breaker" eli tervetuliaistilaisuus klo 18. Koulu oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Tervetuliaistilaisuudessa harjoituksen henkilöstö esittaytyi lyhyesti, minkä jälkeen nautittiin kevyt iltapala ruokajuomineen. Muut delegaatiot eli Iso-Britannian ja Espanjan sotakorkeakoulujen opiskelijaryhmät olivat luonnollisesti myös paikalla. Ranskan lähettämä osasto oli kuulemma tulossa harjoitukseen vasta maanantaina ja se olisi huomattavasti pienempi. Tervetuliaistilaisuutta haittasi hieman tihkusade, jonka takia kaikki joutuivat tungeksimaan katoksen alla. Tilaisuudelle ei ollut ilmoitettu päättymisaikaa, mutta n. kahden tunnin jälkeen ensimmäiset isäntämaan edustajat alkoivat häipyä paikalta. Mielenkiintoisena kulttuurituntemuksen oppituntina sain todeta, että seisovaan pöytään ei Italiassa todellakaan kannata jäädä jonottamaan, ainakaan jos haluaa jotain syötävää. Oikea menettelytapa italialaisessa buffetissa on napata ruokaa sieltä missä on tilaa, ja pienikin rako riittää.
Perjantaina klo 08.00 alkoi harjoituksen virallinen osuus. Vuorossa oli viralliset tervetuliaissanat, järjestelypuheenvuorot sekä johdantoluento harjoituksen skenaarioon. Kriisi on tällä kertaa Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Althean alueella. Alambaran heikossa valtiossa on saavutettu aselepo, jota kuitenkin rikotaan. Paikalla olevan YK:n tarkkailijajoukon resurssit eivät riitä vakauttamaan tilannetta ja paikalle on YK:n päätöslauselmalla päätetty lähettää EU:n rauhanturvajoukko valvomaan horjuvaa aselepoa. Luentojen jälkeen jakaannuttiin neljään suunnitteluryhmään (Joint Operational Planning Group eli JOPG). Harjoituksen tavoitteena on laatia tilanteenarvio (Mission Analysis Brief, MAB) tiistaihin mennessä ja komentajan päätöksentekoesittely (Commander's Decision Brief) perjantaihin mennessä. Oma suunnitteluryhmäni oli brittivetoinen, eli ryhmän johtaja apulaisineen olivat Iso-Britannian sotakorkeakoulun opiskelijoita. Esittäymiskierroksen jälkeen päädyttinkin sitten suoraan töihin. Oma tehtäväni oli toimia oman suunnitteluryhmäni informaatio-operaatioden osaston johtajana. Alaisikseni sain Italian sotakoulussa opiskelelevan algerialaisen meriupseerin C. K.:n ja espanjalaisen maavoimien majurin V. C.:n. Perjantain virallinen ohjelma päättyi klo 12. Siirryimme saksasta tulleen porukan kanssa lounaalle koulun takana kohoavalle mäelle, mistä oli upea näkymä Rooman keskustan yli. Ohitimme Vatikaanin Suomen suurlähetystön, jossa kävin sisällä tervehtimässä. Lounaan jälkeen alkoi viikonloppu Roomassa. Iltapäivän nähtävyyksiin kuuluivat mm. Fontana de Trevia sekä Pantheon.
Lauantaina ei ollut virallista ohjelmaa. Sen asemesta tuli nähtyä mm. Vatikaanin museo, Colosseum, Forum Romanum ja espanlaiset portaat.
Sunnuntaina oli opastettu kierros Castel de San Angelon linnassa, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä. Valitettavasti en päässyt osallistumaan kierrokselle. Valitettavasti siksi, että linna on kuulemma upea sisältä. No, ehkä ensi kerralla sitten. Iltapäivällä osa ryhmästämme oli päättänyt lähteä katsomaan Serie A:n jalkapallopeliä Lazio - Atalanta ja päätin liittyä seuraan. Rooman olympiastadionilla oli hieno tunnelma. Peli päättyi 1 - 1. Hienoa oli myös päästä näkemään stadionin edustalla oleva Foro Italiano. Matkalla stadionilta takaisin hotellille pysähdyimme syömään iltapalaa mukavassa katukahvilassa.
Maanantaina esikuntatyö alkoi aktiivisesti heti aamusta. Oman tehtäväni mukaisesti aloin analysoimaan skenaarion informaatioympäristöä ja omia toimintamahdollisuuksia siinä. Suunnitteluryhmäni brittiläinen johto halusi noudattaa prosessia pilkuntarkasti ja laati varsin tiukan työskentelyaikataulun. Heille kävi kuitenkin pian selväksi, että monikansallisessa esikunnassa hieman suurempi joustavuus tuottaa paremman tuloksen. Minulle puolestaan kävi ilmi, että alasikseni määrätyistä espanjalaisesta ja algerialaisesta upseerista vain espanjalaisesta oli jonkinlaista hyötyä suunnittelutyössä. Algerialainen oli ainoastaan paikalla ja sitäkin vain ajoittain, vaikka muuten oikein mukava tyyppi olikin. Päivärytmi noudatti samaa kaavaa koko viikon: aloitus klo 08.00, lounas 13 - 14, ja lopetus klo 16.30.
Tiistaiaamuna kävi ilmi, että tilanteenarvion koko joukolle pitää joku muu kuin minun suunnitteluryhmäni. Muut kolme suunnitteluryhmää pitävät esityksen omalle opettajalleen, joka meidän kohdallamme oli italialainen ilmavoimien everstiluutnantti. Tietoa siitä mikä neljästä suunnitteluryhmästä pitää esityksen koko joukolle pantattiin viimeiseen asti, jotta kaikki suunnitteluryhmät valmistautuisivat mahdollisimman hyvin. Esityksen piti saksalaisvetoinen suunnitteluryhmä klo 09 isossa auditoriossa, ja muut suunnitteluryhmät kukin erikseen pienessä auditoriossa aamupäivän lopuksi. Tämän jälkeen siirryttiin suunnittelun seuraavaan vaiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen erittelyyn komentajan päätöksentekoesittelyä varten. Melkein kaikilla oli käytettävissään edellisten vuosien harjoitusten tuotteet, mutta toiset hyödynsivät niitä enemmän kuin muut. Myös englannin kielitaidon vaihteleva taso teki toisten työstä vaikeampaa kuin toisten. Tiistaina saksalaisten ryhmä meni yhdessä päivälliselle. Saksalainen yhteysupseeri oli valinnut ravintolan ja varannut pöydät. Paikalla oli myös entinen sveitsiläisen kaartin jäsen, joka oli toiminut oppaana linnan turistikierroksella sunnuntaina. Hän kertoi paljon hauskoja tarinoita siitä mitä oli saanut kokea toimiessaan 12 vuoden ajan sveitsiläisen kaartin jäsenenä.
Keskiviikkona totesimme hotellin aamupalalla, että ranskalaisia kollegoita ei näy missään. Joku tiesi kertoa, että he olivat lähteneet kotiin. Käytännössä Ranskan sotakoulun delegaatio siis oli harjoituksessa kaksi päivää, maanantain ja tiistain. Heitä oli alle kymmenen henkilöä, kun taas oma osallistujajoukkomme vahvuus on lähemmäs kaksikymmentä. Keskiviikkoiltana ranskan delegaatio kuitenkin palasi hotellille, ja vieläpä virkapuvussa. Ehkä he poikkesivat yhden päivän jossain kansalllisessa riennossa, kenties sotilasasiamiehen luona. En tullut kysyneeksi. Esikuntatyö eteni minun osaltani mukavasti, sillä informaatioalalla toiminut saksalainen kurssitoverini antoi hyviä vinkkejä informaatio-operaatioiden konseptin laatimiseksi. Illalla lähdin lenkille Tiber-joen rantaa pitkin, kun jouduin rankkasateen yllättämäksi. Vettä tuli suurin piirtein niin paljon kuin taivaalta mahtui tulemaan, joten palasin hotellille kuin uimasta tulleena.
Torstaina päätöksentekoesittely oli pääosin valmis jo aamupäivällä, joten iltapäivällä oli melko väljästi aikaa esityksen viimeistelyyn. Oma suunnitteluryhmäni ei taaskaan tullut valituksi pitämään esitys koko harjoitusjoukolle, joten pidimme oman esityksemme komentajalle iltapäivän päätteeksi. Koko joukolle pidettävä esitys on perjantaina aamulla. Harjoituksen päättävä illallinen pidettiin koulun pihalle katetuissa pitkissä pöydissä seitsemältä illalla. Välillä oli tietenkin aikaa käydä hotellilla virkistäytymässä ja vaihtamassa siviilivaatteisiin. Vaikka oli helatorstai, se ei ainakaan vaikkuttanut olevan pyhäpäivä Italiassa.
Perjantaina oli jäljellä enää harjoituksen tulosten esittely ja harjoituksen päättämiseen liittyvät pakolliset kuviot. Päätöksentekoesittelyn pitäjäksi valittu suunnitteluryhmä aloitti esityksen isossa auditoriossa klo 08.30. Esitys kesti n. tunnin, minkä jälkeen muut suunnitteluryhmät saivat esitellä omat toimintavaihtoehtonsa tiivistetysti n. 20 minuutissa/ryhmä. Tämän jälkeen oli vuorossa pääopettajan yhteenveto harjoituksen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, sekä palautteenkeruutilaisuus. Päivä oli ohi kahdeltatoista ja paluumatka voi alkaa: vaatteidenvaihto hotellilla ja bussikuljetus lentokentälle.Paluulento lähti iltapäivällä neljän aikoihin. Perillä Hampurissa olimme vasta klo 20.30, sillä Münchenissä oli parin tunnin välilasku.
Kokonaisuutenta CJEX-harjoitus oli taatusti mieleenpainuva tapahtuma erilaisuutensa takia. Sisällöllisesti harjoitus ei ehkä tuonut niin paljon uutta, mutta monikansalliset puittteet loivat edellytykset monen muun seikan oppimiselle. Ja ikuisessa kaupungissa oli tietenkin hienoa vierailla ensimmäistä kertaa.

173.-177. päivä

Meristrategian seminaari jatkuu. Tämän viikon teemana on ryhmätyö, jonka tehtävä annettiin edeltävällä viikolla. En viikon alkaessa vielä tiedä mihin työryhmään kuulun, mutta eiköhän se tästä selviä. Viikon jokainen päivä alkaa ulkomaisen opiskelijan tietoiskulla oman maansa meristrategiasta. Perjantaina esitelmöi tosin italialainen yhteysupseeri.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.