Maanantai oli kuntosuorituspäivä (IGF-Tag). Minulla oli kevään vastaavalta päivältä jo kaikki tarvittavat kenttäkelpoisuussuoritukset (eli marssi, ammunta, lääkintäkoulutus ja suojelukoulutus), joten osallistuin nyt pakollisiin kuntosuorituksiin. Näihin kuuluu peruskuntotesti BFT eli Basisfitnesstest sekä DSA (Deutsche Sportabzeichen) eli Saksan kuntomerkin osasuoritukset. Kuntomerkkiä ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen anoa. Siihen kuuluvat osasuoritukset sekä BFT pitää kuitenkin jokaisen saksalaisen sotilaan suorittaa vuosittain. Ulkomaalaisille opiskelijoille ne ovat käytännössä vapaaehtoisia, mutta suoritan ne kuitenkin - vaikka vain treenin vuoksi. Päivä loppui käytännössä lounaaseen.
Tiistai alkoi englannin kuunteluharjoituksella. Sain 5 virhepistettä suurimman sallitun virhepistemäärän ollessa 12, eli läpi olisi mennyt. Tämän jälkeen jatkui Studienphase-ryhmätyö. Työvaiheena on esityksen rakenteen ja sisällön hiominen, jossa oma panokseni rajoittui muiden tuotosten kommentointiin.
Keskiviikkoaamuna pidettiin pitkästä aikaa luokanvalvojan tunti. Everstiluutnantti C.K. kertoi saksalaisia opiskelijoita koskevia ohjeita kurssin loppuarvosteluun liittyen. Saksalaiset saavat loppuarvostelunsa jo heinäkuun puoleen väliin mennessä, sillä henkilöstöjärjestelmä edellyttää, että henkilöarvioinnit syötetään järjestelmään siihen mennessä. Kansainväliset opiskelijat saavat loppuarvostelunsa kurssin päättyessä. (Siis ne jotka jäävät kurssin loppuun asti - varsin monet eivät osallistu kesätauon jälkeisille viikoille vaan valmistuvat ja saavat todistuksen ja henkilöarvioinnin ennen aikojaan. Mistään tasapuolisuudesta opiskelijoiden kesken ei siis voi puhua. Valmistuakseen kurssilta ei siis vain tarvitse olla tekemättä mitään - riittää kun ei edes ole paikalla.) Luokanvalvojan puheenvuoron jälkeen kurssi kokoontui auditorioon. Puolet kurssista oli käsketty pukeutua siistiin siviiliasuun, sillä meidän tehtävänä oli toimia luennon videoinnin studioyleisönä. Tämä GIDS-Talk (vrt. TED-Talk) ilmeisesti videoitiin kahden viikon kuluttua olevaa ryhmätyön tulosten esittelyä varten. Puhujana oli sotatalouden professori Helmut-Schmidt -yliopistosta eli Bundeswehrin yliopistosta ja puheen aiheena oli monikansallinen logistiikka. Kurssista oli paikalla ehkäpä kolmasosa, joten hyvien kuvakulmien saamiseksi yleisö siirtyi eri puolille salia professorin lausuessa ulkomuistista runoja. Itse viidentoista minuutin luennon saimme kuunnella kaksi kertaa kameroiden käydessä. Koko tilaisuus oli jotenkin epätodellinen ja absurdi. Monet kurssitoverit ihmettelivät miksi puolet kurssista käskettiin pukeutua siviiliasuun. Tavallaan sen voi ymmärtää kuvauksellisista syistä, mutta se välittää myös toisenlaista viestiä siitä, että pelkästään virkapukuisille puhumisessa olisi jotain kielteistä tai epäuskottavaa.
Loppupäivä jatkettiin ryhmätyön parissa. Iltapäivällä viimeistä viikkoaan kurssilla viettävä ranskalainen kollega tarjosi kansainvälisille opiskelijoille sekä omalle luokalleen virvokkeita ja pikkusuolaista.
Torstai alkoi liikunnalla. Osa paikalle saapuneista teki ensin kuntotestejä, joille oli varattu aikaa myös maanantaina. Kokoon saatiin sentään 6 henkilöä lentopallopeliä varten. Todettakoon, että kahden luokan kirjavahvuus on n. 32 henkilöä, joista paikalle oli päässyt kymmenkunta. Erityisen ikävää on, että liikuntatunneilta lipsuminen heijastuu myös liikunnanopettajien motivaatioon, eivätkä he enää juurikaan viitsi panostaa harjoitusten ohjaamiseen.
Aamupäivällä kurssi käskettiin kokoon hyvästelmään toinen ranskalaisista opiskelijoista, joka lähtee takaisin kotimaahansa valmistautumaan ulkomaanoperaatiota varten.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätyön pariin. Vuorossa oli esityksen ensimmäinen läpikäynti. Siihen osallistui myös ryhmän ohjaaja everstiluutnantti K.H., jolla olikin paljon sanottavaa sisällön kehittämiseksi. Keskustelusta ei ollut tulla loppua ollenkaan. Erityisen turhauttavaa oli se, että keskustelussa tunnuttiin välillä palaavan ihan peruskysymysten äärelle, joiden ratkaisut oli linjattu jo viikkoja aiemmin.
Perjantaina ryhmätyö jatkui edeltävien päivien kaltaisena. Lauantai-iltana osallistuin vastaanotolle Kielissä vierailevalla brittiläisellä fregatilla.
Kokonaisuutena viikko oli varsin sekava ja tehoton. Kurssista oli paikalla vain noin puolet ja ryhmätyövaiheeseen on varattu liikaa aikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ranska. Näytä kaikki tekstit
16.6.2018
3.3.2018
312.- 322. päivä
Seuraavat kaksi viikkoa kurssi on opintomatkalla. Matkan nimi on "NATO/EU-Hauptstadtreise", eli Nato-, EU- ja pääkaupunkimatka. Matkan opetustarkoitus on tiivistetysti antaa katsaus Naton, EU:n ja valikoitujen liittolaismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tavoitteisiin, menettelytapoihin ja kehitysnäkymiin, Saksan intressejä unohtamatta. Kuten edellisen viikon merkinnöissä totesin, matka toteutetaan osittain pienemmissä osastoissa useisiin eri maihin ja kohteisiin.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.
16.6.2017
173.-177. päivä
Meristrategian seminaari jatkuu. Tämän viikon teemana on ryhmätyö, jonka tehtävä annettiin edeltävällä viikolla. En viikon alkaessa vielä tiedä mihin työryhmään kuulun, mutta eiköhän se tästä selviä. Viikon jokainen päivä alkaa ulkomaisen opiskelijan tietoiskulla oman maansa meristrategiasta. Perjantaina esitelmöi tosin italialainen yhteysupseeri.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)