413. - 417. päivä

Maanantaina jatkettiin edelleen ryhmätyön jalostamista esitysharjoittelun merkeissä. Aamupäivän ohjelmassa oli "dry run" koulun pääauditoriossa, jossa myös varsinainen esitys pidetään torstaina. "Dry run" toistettiin iltapäivällä. Illalla pystytimme yhdessä A.J.:n ja H.R.-T.:n kanssa luokkarakennuksen alakäytävälle jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn. Kiertonäyttely on koululla parisen viikkoa.
Tiistaina vuorossa oli koko esityksen läpikäynti. Siihen kuului yhteinen esitys pääauditoriossa sekä alatyöryhmien esitykset moduuleissa. Myös tämä harjoittelu toteutettiin kaksi kertaa. Iltapäivällä seuraavalle kurssille osallistuva suomalainen upseeri kävi koululla tutustumassa ja esittelin hänelle paikkoja.
Keskiviikkona oli päästy harjoittelussa kenraaliharjoitusvaiheeseen. Tämä tarkoitti sitä, että harjoittelu tehtiin vielä kerran, mutta koulun johtokolmikkoon kuuluvan amiraali S:n läsnäollessa. Harjoittelukierrokseen sisältyivät sekä pääauditorion yhteinen osuus että työryhmien eriytyvät osuudet. Myös käytäville asetellut "messuosastot" tai poster-esitykset tarkastettiin.
Minä olin ilmoittanut olevani poissa keskiviikon kertauskierroksista, sillä valmistelin koulun illalla pidettävää näyttelyn avajaistilaisuutta. Kurssin luokkarakaennuksen alakertaan maanantaina pystytetyn näyttelyn avajaisiin tuli ilahduttavan ja yllättävän paljon väkeä: yli 40. Kaukaisimmat vieraat olivat Kauhavalta asti. Aloituspuheiden jälkeen tutustuttiin näyttelyyn ja kuultiin Suomen Jääkärimuseon johtajan asiantunteva, n. tunnin mittainen luento aiheesta. Tilaisuus oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Olin pyytänyt paikalle myös luokkatoverini toimimaan valokuvaajana, joten tilaisuudesta saadaan varmasti aikaiseksi myös jonkinlainen juttu Führungsakademien nettisivuille.
Torstaina päästiin sitten vihdoinkin tositoimiin Studienphasen tulosten esittelyssä. Aamupäivä oli varattu erilaisille järjestelyille, ja minä käytin sen näyttelyn avajaisten jälkien siivoamiseen. Varsinainen esittely alkoi klo 13. Paikalla oli runsaasti kenraalikuntaa, yhteensä yli 20 kenraalia ja amiraalia Bundeswerin komentajan (Generalinspekteur eli GI) johdolla. Yhteinen esittely kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen siirryttiin kahvitauon kautta neljään eri alaryhmään. Tämän jälkeen kokoonnuttiin jälleen suureen auditorioon, jossa kunkin alatyöryhmän johtajat pitivät esityksestään 5 minuutin yhteenvedon. Tämän jälkeen nähdystä keskusteltiin. Kenraalit esittivät kriittisiä ja tiukkoja kysymyksiä, mutta saksalaiset kollegat olivat hyvin valmistautuneita "hiillostukseen". Vaikka esityksissä tuotiin rohkeasti esiin uusia näkökulmia, jäi mielestäni terävin kritiikki Bundeswehrin ongelmakohtia kohtaan esittämättä. Ehkä hyvä niin, kyseessähän oli kuitenkin samalla FüAkBw:n uuden ajatuspajan German Institute for Defence and Strategic Studies GIDS:n avajaisten ensimmäinen tilaisuus (kolmesta). Tilaisuuden lopuksi puhui GI. Uusi GI on ollut virassa vasta vähän aikaa. Hän teki energisen ja innostavan ensivaikutelman, joka poikkesi varsin paljon edellisen viranhaltijan olemuksesta. GI:n sanoma opiskelijoille oli, että meidän tulee olla rohkeita päätöksentekijöitä ja itsenäisiä ajattelijoita. Siihen meidät on koulutettu: ajatteluun, päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen. Joka käänteessä ei kannata kysyä lupaa tai neuvoa, saatikka noudattaa jokaista prosessin vaihetta viimeistä pykälää myöten.
Tilaisuus ja keskustelu jatkui coctail-päivällisellä kerhon isossa juhlasalissa. Ruoan illalliselle valmisti merivoimien kokkikurssi ja tarjoilut olivat kertakaikkisen herkulliset. Ruoasta maksetulle 35 euron hinnalle sai tällä kertaa todellakin vastinetta. Vaihdoin muutaman sanan Brunssumin esikuntapäällikön kenraalimajuri W.O.:n kanssa, joka poikkea virkistävällä tavalla saksalaisten kenraalien valtavirrasta.
Perjantaina oli GIDS:n avajaisten toinen vaihe, eli ensimmäinen avoin keskustelutilaisuus. Se sisälsi alustuksen strategian määritelmästä (josta ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen...) sekä kolme paneelikeskustelua. Ensimmäinen paneelikeskustelu käsitteli kulttuuria ja strategiaa, toinen urheilua, yhteiskuntaa ja strategiaa, ja kolmas kestävää kehitystä ja strategiaa. Tilaisuuteen osallistumisen piti alun perin olla vapaaehtoista, mutta koska tarpeeksi vapaaehtoisia ei ilmestynyt käskettiin kaikki paikalle vähintään kahteen ensimmäiseen paneelikeskusteluun, jotka olivat ennen lounasta. Ilmaisen lounaan (!) jälkeisen paneelikeskustelun kuuleminen olisi aiheuttanut ylimääräisiä tunteja, joten käytännössä kaikki opiskelijat kaikkosivat lounastauon yhteydessä.
Tilaisuus oli sinänsä onnistunut ja olennainen osa GIDS:n avajaisia. Varsinaiset avajaiset pidettiin puolustusministerin läsnäollessa Helmut Schmidt -yliopiston avoimien ovien päivänä seuraavana lauantaina. Tällöin myös julkaistiin GIDS:n ensimmäinen julkaisu ja avattiin sen nettisivut. Ei voi kuin toivottaa onnea kunnianhimoiselle hankkeelle! Harvoin saa olla todistamassa, kun ihka oikea ajatuspaja polkaistaan maasta pystyyn.

404. - 408. päivä

Maanantai oli kuntosuorituspäivä (IGF-Tag). Minulla oli kevään vastaavalta päivältä jo kaikki tarvittavat kenttäkelpoisuussuoritukset (eli marssi, ammunta, lääkintäkoulutus ja suojelukoulutus), joten osallistuin nyt pakollisiin kuntosuorituksiin. Näihin kuuluu peruskuntotesti BFT eli Basisfitnesstest sekä DSA (Deutsche Sportabzeichen) eli Saksan kuntomerkin osasuoritukset. Kuntomerkkiä ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen anoa. Siihen kuuluvat osasuoritukset sekä BFT pitää kuitenkin jokaisen saksalaisen sotilaan suorittaa vuosittain. Ulkomaalaisille opiskelijoille ne ovat käytännössä vapaaehtoisia, mutta suoritan ne kuitenkin - vaikka vain treenin vuoksi. Päivä loppui käytännössä lounaaseen.
Tiistai alkoi englannin kuunteluharjoituksella. Sain 5 virhepistettä suurimman sallitun virhepistemäärän ollessa 12, eli läpi olisi mennyt. Tämän jälkeen jatkui Studienphase-ryhmätyö. Työvaiheena on esityksen rakenteen ja sisällön hiominen, jossa oma panokseni rajoittui muiden tuotosten kommentointiin.
Keskiviikkoaamuna pidettiin pitkästä aikaa luokanvalvojan tunti. Everstiluutnantti C.K. kertoi saksalaisia opiskelijoita koskevia ohjeita kurssin loppuarvosteluun liittyen. Saksalaiset saavat loppuarvostelunsa jo heinäkuun puoleen väliin mennessä, sillä henkilöstöjärjestelmä edellyttää, että henkilöarvioinnit syötetään järjestelmään siihen mennessä. Kansainväliset opiskelijat saavat loppuarvostelunsa kurssin päättyessä. (Siis ne jotka jäävät kurssin loppuun asti - varsin monet eivät osallistu kesätauon jälkeisille viikoille vaan valmistuvat ja saavat todistuksen ja henkilöarvioinnin ennen aikojaan. Mistään tasapuolisuudesta opiskelijoiden kesken ei siis voi puhua. Valmistuakseen kurssilta ei siis vain tarvitse olla tekemättä mitään - riittää kun ei edes ole paikalla.) Luokanvalvojan puheenvuoron jälkeen kurssi kokoontui auditorioon. Puolet kurssista oli käsketty pukeutua siistiin siviiliasuun, sillä meidän tehtävänä oli toimia luennon videoinnin studioyleisönä. Tämä GIDS-Talk (vrt. TED-Talk) ilmeisesti videoitiin kahden viikon kuluttua olevaa ryhmätyön tulosten esittelyä varten. Puhujana oli sotatalouden professori Helmut-Schmidt -yliopistosta eli Bundeswehrin yliopistosta ja puheen aiheena oli monikansallinen logistiikka. Kurssista oli paikalla ehkäpä kolmasosa, joten hyvien kuvakulmien saamiseksi yleisö siirtyi eri puolille salia professorin lausuessa ulkomuistista runoja. Itse viidentoista minuutin luennon saimme kuunnella kaksi kertaa kameroiden käydessä. Koko tilaisuus oli jotenkin epätodellinen ja absurdi. Monet kurssitoverit ihmettelivät miksi puolet kurssista käskettiin pukeutua siviiliasuun. Tavallaan sen voi ymmärtää kuvauksellisista syistä, mutta se välittää myös toisenlaista viestiä siitä, että pelkästään virkapukuisille puhumisessa olisi jotain kielteistä tai epäuskottavaa.
Loppupäivä jatkettiin ryhmätyön parissa. Iltapäivällä viimeistä viikkoaan kurssilla viettävä ranskalainen kollega tarjosi kansainvälisille opiskelijoille sekä omalle luokalleen virvokkeita ja pikkusuolaista.
Torstai alkoi liikunnalla. Osa paikalle saapuneista teki ensin kuntotestejä, joille oli varattu aikaa myös maanantaina. Kokoon saatiin sentään 6 henkilöä lentopallopeliä varten. Todettakoon, että kahden luokan kirjavahvuus on n. 32 henkilöä, joista paikalle oli päässyt kymmenkunta. Erityisen ikävää on, että liikuntatunneilta lipsuminen heijastuu myös liikunnanopettajien motivaatioon, eivätkä he enää juurikaan viitsi panostaa harjoitusten ohjaamiseen.
Aamupäivällä kurssi käskettiin kokoon hyvästelmään toinen ranskalaisista opiskelijoista, joka lähtee takaisin kotimaahansa valmistautumaan ulkomaanoperaatiota varten.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätyön pariin. Vuorossa oli esityksen ensimmäinen läpikäynti. Siihen osallistui myös ryhmän ohjaaja everstiluutnantti K.H., jolla olikin paljon sanottavaa sisällön kehittämiseksi. Keskustelusta ei ollut tulla loppua ollenkaan. Erityisen turhauttavaa oli se, että keskustelussa tunnuttiin välillä palaavan ihan peruskysymysten äärelle, joiden ratkaisut oli linjattu jo viikkoja aiemmin.
Perjantaina ryhmätyö jatkui edeltävien päivien kaltaisena. Lauantai-iltana osallistuin vastaanotolle Kielissä vierailevalla brittiläisellä fregatilla.
Kokonaisuutena viikko oli varsin sekava ja tehoton. Kurssista oli paikalla vain noin puolet ja ryhmätyövaiheeseen on varattu liikaa aikaa.

342. - 345. päivä

Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.

338. - 341. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa eli pääsiäisen molemmin puolin olevat vajaat viikot käytetään ryhmätöihin. Opintojakson nimi on Studienphase eli kirjaimellisesti opintojakso, joka käytännössä tarkoittaa jonkinlaista ryhmätyönä tehtävää tutkimusprojektia tai ajatuspajatyötä. Edellisinä vuosina kurssille on annettu joku aihe, se on jaettu osiin, jotka on delegoitu työryhmille, ja muutaman viikon vapaamuotoisen, epätieteellisen työn jälkeen ryhmien tulokset on esitelty perinteisesti arvovaltaiselle kuulijakunnalle. Tietääkseni jakson tuotoksia aikaisemmilta vuosilta ei ole dokumentoitu, tai ainakaan en ole nähnyt niihin viitattavan missään. (Ehkä niille on käynyt kuten eräille kirjallisille tuotoksille suomalaisilla virkaurakursseilla, eli ne ovat päätyneet nimettöminä johonkin julkaisuun.) Kysyttyäni asiasta sain tietää, että tuotokset on esitelty tilaisuudessa, jossa eturivissä on liuta kenraaleja, minkä jälkeen esityksistä ei ole enää käytännössä nähty jälkeäkään.
Joka tapauksessa tämän opintojakson tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena FüAkBw:n uudelle ajatuspajalle ja tuottaa sen ensimmäiset tuotteet. Ajatuspajan nimeksi tulee German Institute for Defence Studies, eli GIDS. (Lyhennettä ei lausuta saksalaisittain sanalyhenteenä "Gids", vaan lausumisohjeen mukaan lyhenne lausutaan englantilaisittain "gii ai dii es".) Ajatuspaja luodaan kiinteäksi osaksi FüAkBw:n organisaatiota ja sille luodaan kymmeniä uusia virkoja. Samalla koulun kurssin opetusta suunnataan tukemaan ajatuspajan työtä siten, että esim. opinnäytetyöt ja tietyt opintojaksot (tämä juuri alkanut jakso lienee esimerkki tästä) suunnataan tukemaan ajatuspajan toimintaa. GIDS:n tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin tarjota asiantuntemusta ja tietoa liittotasavallan ylimmälle johdolle. Tavoitteet on tietenkin hyvä asettaa korkealle, vaikka nyt ollaan vasta aivan alkuvaiheessa. Jostain on aloitettava.
Maanantai alkoi jo klo 07.30 yhteisellä johdannolla Studienphase-jaksoon. Johdanto pidettiin aikaisin, koska jonkin työryhmän joillain jäsenillä oli kiire lähteä tiedonhakumatkalle jonnekin. Johdantotilaisuuden jälkeen oma työryhmäni kokoontui luokkaan kertaamaan tähän mennessä sovitut tavoitteet ja työnjaon. Oman työryhmäni valvojana toimii everstiluutnantti H., mutta hän on tällä viikolla lomalla. Aloituspalaveri ei kestänyt kauan. Sen jälkeen lähdin sovitusti kotiin ottamaan selvää Suomen ja puolustusvoimien näkemyksestä työryhmäni aiheeseen: PESCO (Permanent Structure of Co-Operation, suomeksi PRY eli pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja eurooppalainen logistiikkakeskus (European Logistic Hub). Olin jo aikaisemmin poiminut puolustusvoimien asianhallintajärjestelmästä eräitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, joita täydensin ulkoministeriön julkisilla tiedotteilla. Kirjoitin iltapäivän aikana viitisen sivua tekstiä saksaksi Suomen suhtautumisesta PRY:hön. Tekstin tuottaminen saksaksi on aina haastavaa, eikä aihepiiri ainakaan helpoittanut tehtävää.
Tiistaina viimeistelin ja täydensin tekstiäni parilla sivulla ja tein yhden esityskalvon, jossa oli avainsanoja esitykseni tueksi. Iltapäivällä oli välitarkastelu, jossa eri alatyöryhmät (suomalaisen opiskelijan ohella ryhmässäni on yhdysvaltalainen, tanskalainen ja kreikkalainen opiskelija) tasoittivat tietonsa. Tarkoituksena oli tässä kohden selvittää PESCO:n nykytila, minkä jälkeen päästäisiin varsinaiseen ajatuspajatyöskentelyyn eli ideointiin. Välitarkastelu aiheutti kiivastakin keskustelua, joka jatkui ns. tappiin asti eli klo 17:ään. Lopulta kuitenkin päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen nykytilasta.
Keskiviikkona työ jatkui ideointivaiheella. Sitä ennen kuitenkin käytiin keskustelu ryhmän tuotoksen otsikosta ja rakenteesta. Otsikoksi päätettiin antaa "Network of Logistical Hubs in Europe and Support to Operations". Alustavaksi rakenteeksi sovittiin jonkinlainen operaation perusrakenne, johon tulisi neljä operaatiolinjaa. Sitten siirryttiin Brainstorming-vaiheeseen, joka kuitenkin keskeytyi jatkuvasti Nerf-aseiden nuolista. Jostain kumman syystä tiistaina ja tänään useimpiin luokkiin on ilmestynyt useita vaahtokuminuolia ampuvia Nerf-aseita. Nämä kädessään saksalaiset opiskelijat sitten hyökkäilevät toisiin luokkiin tai järjestävät tuliylläkköjä toisilleen. Tätä on tietenkin vaikea uskoa sitä itse näkemättä, mutta tämä on kuitenkin asioiden tila. Kyseessä taitaa olla samanlaisesta ilmiöstä, jossa roskakorin päälle laitetaan minikokoinen koripallokori ja siihen yritetään osua joka kerta kun roskikseen laitetaan jotain. Tylsyyden välttelystä siis. Taidan olla ikävä ihminen, kun en oikein piittaisi luokassa sujahtelevista vaahtokuminuolista samalla kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Minulla on oikeastaan ikävä tiettyä sotilaallisuutta, tai oikeastaan sellaista tervettä sisäistä ylpeyttä omasta joukosta, sen tekemisistä ja saavutuksista. Sellainen loistaa FüAkBw:ssä poissaolollaan. Ylpeyttä ja sotilaallisuutta kyllä on, mutta se tuntuu ontolta ja päälleliimatulta verrattuna suomalaiseen.
Torstaina päivän piti alkaa ohjatulla liikuntakoulutuksella. Paikalle ilmaantui kahdesta luokasta, joiden kirjavahvuus on yhteensä 32 kuintenkin vain kokonaiset 6 henkilöä, joten saimme liikunnanopettajalta vapaat kädet valita lajin. Valituksi tuli sulkapallon kaksinpeli, jossa erän voittajapari sai pysyä kentällä. Odottavat tekivät jotain omaehtoisesti kentän laidalla. Pelistä tuli parempi kuin osasin odottaa ja kaikki saivat hien pintaan.
Ryhmätyössä jatkettiin "operaation" perusrakenteen osien kuten tavoitetilan ja operaatiolinjojen määrittelyä. Kiirastorstai oli määritetty lyhyemmäksi päiväksi ja se loppui yhden kurssilaisen jäähyväistilaisuuteen klo 12. Viime viikollakin oli muuten yhteinen tilaisuus, silloin ylennettiin yksi kurssilainen everstiluutnantiksi. Tunteellisten jäähyväisten jälkeen kurssi lähti tahoillensa pääsiäisen viettoon.