252. - 256. päivä

Maanantai alkoi harjoituksen päätöksentekoesittelyllä (Mission Analysis Brief, olisiko se suomeksi sitten operatiivisen tehtävän esittely vai operaation perusrakenteen esittely, ainakin jotain sinnepäin). Esittely oli harjoiteltu perjantaina, jolloin en ollut itse paikalla. Tällöin oli myös sovittu paremmasta varustuksesta kuin mitä viikko-ohjelmassa lukee. Kukaan ei kuitenkaan ollut muistanut jakaa tietoa muutoksesta minulle, joten tulin luokkaan linjasta poikkeavasta virkapuvussa. Esittely kesti puolisentoista tuntia Senior Mentorin kommentteineen.
Tämän jälkeen esittelyä seuraamassa ollut kommodori V.B. merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta kertoi ajankohtaisia asioita ja kehityskulkuja siitä, miten harjoitustilanteen kaltaisia liittouman operaatioita suunnitellaan ja harjoitellaan todellisuudessa. Tätä aihetta en ymmärrettävistä syistä voi näissä muistiinpanoissa enempää. Kommodori sanoi käyntinsä varsinaiseksi syyksi sen, että Saksan asevoimat, mukaan lukien merivoimat, ovat varsin syvällä rauhan ajan ajattelumalleissa. Tästä on seurannut se, että byrokraattiset prosessit ovat niin raskaita ja rauhan ajan säännökset niin tiukkoja, että ne vaarantavat tehtävän toteuttamisen. Hän vetosi kaikkiin kuulijoihin todetessaan, että asevoimien kaikilla portailla on oltava valmiimpia ottamaan ja kantamaan vastuuta, oltava nopeampia ja joustavampia. Esikunnan eri osastoilla ja toiminnoissa tuijotetaan vain omaa puuta, eikä haluta tai osata katsoa koko metsää. Toinen seuraus syvälle juurtuneista rauhan ajan ajatusmalleista on se, että eskalaatiota ei välttämättä osata kontrolloida. Sellaiset mekanismit ja johtajien ammattitaito, jolla kylmän sodan aikana tahaton tai varomaton eskalaatio onnistuttiin välttämään, ovat ruostuneet tai kadonneet kokonaan.
Tietoiskun jälkeen opettajakunta antoi palautetta esittelystä ennen seuraavaa vaihetta eli toimintavaihtoehtojen laatimista. Eniten kritiikkiä sai se, että esittelyn eri toiminnot eivät aina olleet keskenään ajatuksellisesti yhteensopivia. Harjoituksen vaihe 1 todettiin päättyneeksi ja siirryttiin vaiheeseen 2. Toisessa vaiheessa muodostettiin opetusryhmästä perinteisempi esikuntarakenne, jossa itse päädyin tiedustelutoimiston eli M2:n työrukkaseksi.
Lounaan jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli laatia vastustajan merivoimien operaation perusrakenne kahtena eri vaihtoehtona. Aikaa tälle melko mittavalle työlle annettiin kaksi tuntia. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sai ryhmämme lopulta aikaan esittelykelpoisen tuotteen. Esittelyn jälkeen piti viikko-ohjelman mukaan olla aikaa omaehtoiselle liikunnalle, mutta keskustelut jatkuivat, saksalaisille hyvin tyypilliseen tapaan. Täsmällisyys määräaikoijen suhteen koskee täällä saamani kokemuksen mukaan ainoastaan alkamisajankohtia.
Tiistaina koko päivä käytettiin operatiiviseen suunnitteluun harjoituksen puitteissa. Oma roolini oli varsin rajattu, sillä toimin vastustajan operaation toisen toimintavaihtoehdon suunnitteluryhmän jäsenenä. Pyrin osallistumaan työhön aktiivisesti, mutta koin että mielipiteitäni ei oikein kuunneltu. Minun luultavasti sopeutettava lähestymistapaani operatiiviseen suunnitteluun paremmin saksalaiseen toimintakulttuuriin ja mielenlaatuun jos haluan, että työpanokseni saa enemmän vaikuttavuutta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole sille mitään merkitystä, vaan pääasia on, että työryhmän tuotos on kelpuutettavissa.
Keskiviikon piti myöskin olla puhtaasti esikuntatyölle varattu päivä, poislukien aamun ohjattua liikuntaa. Edellisenä iltana tuli kuitenkin matkapuhelimeeni viesti, jonka mukaan ohjattua liikuntaa ei ole ja se korvataan omaehtoisella liikunnalla. Niinpä käytin ajan työmatkaliikuntaan. Aamupäivällä oli lisäksi Kreikan asevoimien komentajan vierailu. Näitä vierailuja on täällä melko säännöllisesti, sillä nykyinen Bundeswehrin komentaja, kenraali V.W., on ottanut tavakseen tuoda vieraansa Hampuriin luennoimaan FüAkBw:llä. Hän perusteli tämän siten, että tutuista turvallisuusongelmista kuuleminen uudesta näkökulmasta avartaa ajattelua. Tilaisuuden aluksi kuultiin puhallinkvintetin musiikkia ja ojennettiin kreikkalaiselle amiraalille korkea kunniamerkki. Kenraali ja amiraali kehuivat vuolaasti toistensa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia saavutuksia ja kävi ilmi, että he ovat hyviä ystäviä myös ammitillisen ulkopuolella. Amiraalin puhe ei sisältänyt mitään mullistavaa, vaan pääasiassa hän keskittyi kehumaan Kreikan asevoimien kykyä ja osaamista, painottaen maan merellistä asemaa kolmen mantereen leikkauspisteessä. Hän kehno englannin lausumisensa teki puheen seuraamisesta hetkittäin haastavaa.
Iltapäivällä palattiin varsinaiseen aiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen viimeistelyyn, riskianalyysiin, valintakriteereihin ym. mielenkiintoiseen operatiiviseen suunnitteluprosessiin kuuluvaan. Valitettavasti siihen sisältyi tälläkin kertaa melko paljon turhaa työtä, kun eri osastojen ja työryhmien johtajat eivät tiedä mitä haluavat eivätkä osaa koordinoida työvaiheita. Jossain välissä merisotalinjan johtaja otti puheeksi sen, että aamun ohjatun liikunnan peruuntumisesta ei oltu tiedotettu häntä eikä siitä, että ketään ei ollut liikuntatunnilla. Hän on nyt järjestänyt asian niin, että ohjattua liikuntaa on silloin kun sitä pitää olla, myös uintia. Tarvittaessa hän vetää uintiharjoitukset vanhana taistelusukeltajana itse. Tervetullut muutos yleiseen linjaan, täällä kun ohjattu liikunta on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Illalla pidin suomalaisen saunaillan oman luokkani opiskelijoille. Paikalle saapui neljä seitsemästätoista kutsutusta. Saunominen ei ole kaikkien mieleen, ja monelle tulijalle oli samaksi illaksi valitettavasti tullut ihan oikea este. Löylyt ja tarjoilut maistuivat sitä paremmilta osallistuneille. Tulipahan järjestettyä.
Torstai oli tavanomainen harjoituspäivä: esikuntatyötä, välitarkasteluja ja kokouksia. Esikuntatyöskentely näyttäisi olevan melko samanlaista joka puolella (tähän mennessä minulla on kokemusta suomalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista ja espanjalaisista esikunnista). Joitain eroja tietenkin aina on. Saksalaisissa esikunnissa näyttäisi korostuvan keskusteleva johtamistapa. Yhteinen mielipide ja eräänlainen konsensus korvaa osin komentajan tai esimiehen (osastopäällikön, työryhmän johtajan) vähemmän keskeistä roolia. Toinen merkittävä ero näyttäisi olevan ajanhallinnassa. Suomessa aika näyttäisi olevan esikunnassa niukempi resurssi: jos aikaa ei ole käytettävissä asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen, siirrytään Suomessa ehkä kevyemmin mielin toimeenpanoon vaikka keskeneräisellä suunnitelmalla. Puutteellisesten suunnitelmien varassa toimeenpano ei ehkä ole pelkästään huono asia, sillä käsitykseni mukaan tavoitteena on olla aina vastustajaa muutaman askeleen edellä. Toimeenpantu kehnohko suunnitelma on parempi kuin toimeenpanoa odottava lähes täydellinen suunnitelma. Lisäksi kuluneen sanonnan mukaan yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä viholliskosketusta pidemmälle.
Päivän aikaansaannos oli arvio vastustajan toimintavaihtoehdoista sekä niiden vertailu omiin toimintavaihtoihin. Ajan säästämiseksi (kuulemma) varsinaista sotapeliä ei järjestetty. Opiskelijatovereitteni mukaan sotapeli jätetään Saksassa useimmiten pois suunnitteluharjoituksista. Suomessakin toimittiin pitkään näin ja se johtui saamani käsityksen mukaan siitä, että ammattitaitoa tai kokemusta sotapelin järjestämisestä ei ollut käytettävissä. Nykyisellään Suomessa toimintavaihtotehdot useimmiten pelataan läpi. Pidän tätä hyvänä, sillä samalla toimintavaihtoehdot tulevat vielä kerran läpikäydyksi ja esikunnalle tutuksi.
Perjantai kului sekin kokonaan esikuntatyön parissa. Koko suunnitteluryhmä katsoi yhdessä läpi komentajan päätöksentekoesittelyn, minkä jälkeen esittelyä viimeisteltiin ryhmissä. Esittely on käytännössä ja valmis, mutta se pidetään vasta seuraavan viikon tiistaiaamuna. Päätöksentekoesittelystä ei yllättävää kyllä tehdä asiakirjaa (toiminta-ajatus), vaan ainoaksi dokumentiksi siitä mitä komentajalle on esitetty jää PowerPoint-esitys. Siihen ei tietenkään kirjoiteta kaikkea, joten asioiden jäljitettävyys saattaa kärsiä. Saa nähdä kostautuuko tämä myöhemmissä työvaiheissa. Mielestäni Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin.
Kokonaisuutena viikko oli työläs ja jopa jonkun verran stressaava harjoitusviikko. Olen myös oppinut paljon, mutta en ole niinkään varma onko saatu oppi juuri sitä oikeaa, Jota COPD-prosessin taitamiseen jatkossa tarvitsisin. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, mutta tekemällä oppii.

12. päivä

Merisotalinjan saksalaiset opiskelijat esittäytyivät ja kertoivat kokemuksistaan ja urastaan ennen kurssia. Heille oli ilmeisesti annettu melko tarkka tehtävänanto siitä, mitä esityksen tulee sisältää. Niinpä esitysten painopiste ei ollut henkilöissä itsessään, vaan kansainvälisissä laivasto-operaatioissa, joihin he olivat osallistuneet. Näitä olivat mm. ATALANTA, SOFIA, UNIFIL, COUNTER-DAESH ja monet muut. Saksan laivasto on, kuten jo mainittu, osallistunut hyvin aktiivisesti erilaisiin kansainvälisiin operaatioihin osana liittoumia eri laivastojen rinnalla. Tärkeimmät kumppanit operaatioissa ovat olleet USA, Iso-Britannia ja Ranska.

Päivän mielenkiintoisin opiskelijaluento oli komentajakapteeni KN:n esitys sukellusveneiden kehittyneestä suorituskyvystä. Sekä vedenalaiset sensorit, suoja että aseistus ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Kaikki uudet tekniikat eivät vielä ole käytössä, mutta tulossa kuitenkin.

Lounastauon jälkeen merivoimien esikunnan (Marinekommando) edustaja, amiraali M tuli tapaamaan merisotalinjan opiskelijoita. Amiraali saapui paikalle 27 minuuttia myöhässä. Pöydät oli asetettu keskusteluystävälliseen kehään ja kahvit tuotu pöytään. Silti ilmapiiri oli kohtalaisen jännittynyt eli herrapelkoinen. Amiraali halusi kuulla jokaiselta lyhyen esittelyn, minkä jälkeen hän oli valmistautunut vastaamaan kysymyksiin merivoimien ajankohtaisis ta asioista. Kysymyksiä riitti varsin paljon. Tämän osaltaan selittää se, että kurssin (saksalaisten opiskelijoiden) arvostelu perustuu pitkälti henkilökohtaiseen aktiivisuuteen ja näkyvyyteen (ns. face-time). Kokonaisuudessaan amiraalin vierailu kesti yli kaksi tuntia - ilman taukoja.

Mitä amiraali sitten sanoi? Hän totesi kahden vuoden kurssin olevan luksusta ja sanoi, että opintojen sisältö mahtuisi hyvin jopa yhteen vuoteen. Hän myös pahoitteli sitä, että opinnoille ei vieläkään ole saatu akateemista statusta, mikä olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Amiraali totesi useampaan otteeseen, että merivoimien tehtävät ja resurssit eivät ole tasapainossa. Hän kertasi kokemuksia ja puutteita viime vuosien operaatioista sekä merivoimien tulevaisuudennäkymiä omasta näkökulmastaan. Saksan merivoimien osaaminen kriisinhallinnassa on erinomainen, mutta korkean intensiteetin  konfliktien (eli sodan ajan) osaamista on kehitettävä. Suurimpana haasteena amiraali näki henkilöstön riittävyyden.

Vierailunsa lopuksi amiraali esitti opiskelijoille mielestäni järkevän ja osuvan toiveen siitä, että nämä eivät kurssin aikana unohtaisi todellisuutta joukoissa ja kentällä. Teorialla ja aivoriihillä on aikansa ja paikkansa tällä kurssilla, mutta sfääreihin karkaamista tulisi välttää. Joukkoja johtaessaan on oikeasti tiedettävä mistä puhuu ja mitä tekee.