446. - 450. päivä.

Kurssin viimeisen varsinaisen opintoviikon aloitti maanantaiaamupäivällä neljä lyhyttä luentoa, jossa kerrattiin edeltävällä viikolla seminaareissa opetettuja aiheita koko harjoitusjoukolle. Tähän neljän aiheen joukkoon oli päässyt myös operaatioiden tuki (Mission Support), jonka rooli on eittämättä tärkeä ja se tulee myös kaikkien muiden komponenttien sisäistää. Iltapäivän puolella päästiin sitten itse viikon teeman eli karttaharjoituksen pariin. Kurssista sekä vierailevista siviiliopiskelijoista koostuva harjoitusjoukko jaettiin kolmeen harjoitusesikuntaan ja nämä sijoittuivat kurssille jo tuttuun tapaan auditoriorakennuksen luokkiin. Jo harjoituksen ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että kuvattu tilanne ("Kolpoto") on kurssilaisille liian yksinkertainen, sillä olimme tehneet vastaanvalaista suunnittelua jo useissa, paljon vaativammissa skenaarioissa. Siviiliopiskelijoille tilanne oli tietenkin uusi ja ehkä vähän jännittäväkin. Tilannekuvauksen helppous yhdistettynä siihen tosiasiaan, että kyseessä oli kaksivuotisen kurssin viimeinen viikko teki tietenkin hallaa kurssilaisten motivaatiolle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Operaatiotuen toimistossa päädyimme pian laskemaan toimistotarvikkeita, vettä, ruokaa ja polttoaineita, joita muut komponentit tilasivat. Tärkeään rooliin nousivat myös kuljetukset, joten selvitettyä tuli myös satamien kapasiteetti konttien käsittelyyn, teiden kunto ja lentokenttien kiitoratojen pituudet. Taktisen tai korkeintaan operatiivisen tason puuhastelua siis. Lisähaasteet operaatiotuen toimiston arkeen toi se, että toimiston päälliköksi nimetty brittiläinen siviiliopiskelija oli melko arka tekemään päätöksiä tai edes kommunikoimaan ajatuksiaan muille toimistolaisille. Tilanteeseen olivat turhatua jo opettajatkin jossain vaiheessa.
Harjoitus jatkui minun osaltani onneksi vain tiistain ja keskiviikon, sillä torstain ja perjantain olin virkamatkalla Suomessa.

441. - 445. päivä.

Maanantaina alkoi kurssin viimeinen kahden viikon opintojakso, joka on Yhdistyneitä kansakuntia käsittelevä seminaari ja harjoitus. Seminaariin ja harjoitukseen osallistuu siviiliopiskelijoita, joiden määrä on melkein yhtä suuri kuin kurssilaistenkin. Näin saadaan aikaan periaatteessa YK:n kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteita vastaava sekoitus siviilejä ja sotilaita, eli hyvät edellytykset harjoitella YK:n kriisinhallintaa. Opintojakson ensimmäisen viikon eli seminaarivaiheen rakenne on, että aamupäivien aikana kuullaan asiantuntijaluentoja YK:n toiminnan eri sektoreilta. Iltapäiviksi kurssi jakaantuu kymmeneen eri pienryhmään, joissa syvennytään maailmanjärjestön toiminnan osa-alueisiin. Oma seminaariryhmäni käsittelee YK:n operaatioiden tukea ja logistiikkaa ja sen johtajana toimii siviihenkilö S.K. Hänellä on n. 20 vuoden kokemus erilaisista YK-operaatioista. Toisella viikolla osallistujat jaetaan kolmeen harjoitusesikuntaan ja YK:n kriisinhallintaa harjoitellaan skenaariossa, joka tapahtuu fiktiivisessä Kolpoto -nimisessä Afrikan maassa. Seminaari- ja harjoitusviikoilla ei ole varattu aikaa liikunnalle tai muille opinnoille.
Maanantain aamupäivän luennot käsittivät johdannon lisäksi kaksi yleistä luentoa YK:n kriisinhallinan tiimoilta. Molemmissa luennoitsijoina toimi kokeeneet vanhemmat herrasmiehet, jotka olivat tahoillaan toimineet operaatioiden johtajina, eli pääsihteerin erikoislähettiläinä (SRSG, eli Senior Representative of the Secretary General). Luennot painottuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa valitettavan paljon vanhan muisteluun, omien saavutusten korostamiseen ja saavuttamattomuuksien selittämiyseen, kuten vanhemmilla herroilla joskus on tapana.
Seminaariryhmässäni maanantai-iltapäivän sisältönä oli johdantoluento YK:n operaatioiden tuen ja logistiikan järjestelyihin. Näiden kahden käsitteen ero on siinä, että operaatioiden tukeen sisältyy logistiikka, ja sen lisäksi henkilöstöpalvelut sekä taloudenpito.
Tiistain luennot käsittelivät YK:n operaatioden poliisitoimintaa sekä humanitääristä apua. Poliisitoiminnasta luennoi kokenut tekijämies, mutta humantäärisen toiminnan tietopaketin toimitti perille asiaansa intohimoisesti suhtautunut nuorempi naishenkilö. Hänen suoraviivainen esitystapansa oli virkistävä, mutta sai vastaukseksi voimakasta kritiikkiä kollegoiltani: kokonaisvaltainen kriisinhallinta ei tarkoita sitä, että humanitäärisen avun ongelmat kiistetään tai ollaan joustamattomia. Joustamattomuus puolin tai toisin tarkoittaa "comprehensive approachin" loppua.
Tiistain seminaariosuudessa toteutimme harjoituksen, jossa tehtävänä oli perehtyä esikomennuskunnan raportiin kuvitteellisesta Caranan valtiosta ja poimia raportista operaation tuen kannalta tärkeitä tietoja. Nämä olisi sitten raportoitava seuraavana päivänä. Tehtävä oli liian helppo ja samankaltainen aikaisemmin toteutettujen harjoitusten kannalta jotta siitä olisi oppinut mitään.
Keskiviikkona luento-osuus käsitteli Kongon operaatiota, ensin sotilaallisesta näkökulmasta (eversti T.B. ja sitten humanitaarisesta (konsultti J.W.). Molemmat luennot rakentuivat valokuvien ympärille. Yhteistä esityksille oli myös se, että ne antoivat Kongon tulevaisuudesta varsin synkän kuvan. Edellisessä esityksessä se sanottiin varsin suorin sanoin ja jälkimmäisessä enemmänkin rivien välistä. Molemmissa esityksissä pitäjänä oli oman alansa kokenut asiantuntija.
Seminaarissa esiteltiin edeltävänä päivänä tehtyjä havaintoja. Opettajan tarkoituksena oli ollut koota yhteen myös skenaariosta tehdyt johtopäätökset samalla kertaa ja pitää torstai-iltapäivä vapaata, mutta tämä suunnitelma oli torjuttu opintojakson johdon taholta. Näin ollen seminaariryhmän käskettiin kokoontua vielä torstaina tekemään jotain. Pidän merkillisenä sitä, että opettajille ei anneta vapaita käsiä toteuttaa omaa seminaariaan annetuissa puitteissa. Lisäksi kurssinjohtaja ja luokanvalvojat ovat alkaneet valvoa opiskelijoiden läsnäoloa on tällä viikolla ihan uudella innolla. Pidän toimintaa lähinnä silmänpalvontana siinä mielessä, että kurssilta on jo poistunut kymmenkunta opiskelijaa ihan todistuksen ja luvan kanssa. Sotilaalliseen kulttuuriin kuuluu tietynlaisen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen hyvässä ja pahassa.
Päivän aikana ilmoitustaululle oli ilmestynyt myös seuraavan viikon kokoonpanoluettelot. Minun nimeni löytyi kolmannen harjoitusesikunnan Mission Support -osaston työstöupseerin paikalta.
Torstain luennot käsittelivät YK-operaatioiden sotilaallista komponenttia. Luennoitsijoina toimivat joukon komentajan tehtävissä toimineet evp-upseerit kenraalimajuri W.J. ja eversti M.E. Myös nämä luennoitsijat syyllistyivät mielestäni kertomaan kokemuksistaan liian pinnallisella tasolla eivätkä syventyneet tarpeeksi taustalla oleviin rakenteisiin. Ehkä se kertoo jotain YK-operaatioiden luonteesta.
Iltapäivän seminaarissa keskusteltiin jostain operaatioiden tuen ajankohtaisista ja avoimista kysymyksistä sen aikaa kunnes ryhmä voitiin luvan kanssa vapauttaa.
Perjantain aamupäivän luennot käsittelivät YK:n sotilasoperaatioiden suunnittelua ja joukkojen tuottamista, eli komponenttien ja suorituskykyjen kokoamista eri valtioilta. Nämä eversti M.E:n ja everstiluutnantti D.L:n pitämät luennot olivat ehkä tämän opintojakson parasta antia, sillä niissä avattiin mielestäni hyvin sitä, mikä erottaa YK:n toimintakulttuurin esim. Naton suunnittelusta.
Kokonaisuutena viikkoa leimasi se, että kurssin opiskelijoiden ajatukset olivat jo muualla ja monet käyttivät kaiken liikenevän ajan seuraavaan tehtävään liittyvien asioiden järjestelyyn. Luennot oli lisäksi suunnattu liikaa siviiliopiskelijoille ja muistuttivat joissain tapauksissa enemmän matkailumainoksia kuin mitä strategisen tason opiskelijoille suunnatun luennon tulisi näyttää.

431. - 435. päivä.

Maanantain piti olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag, mutta se peruttiin viime metreillä perjantaina. Kuntosuoritusten poisjäämisen takia vapautuneet tunnit annettiin seminaarien johtajien käytettäviksi. Oman seminaarini johtajan A.M:n esityksestä päätimme, että aloitamme maanantaina heti aamusta ja pyrimme sen sijaan pitämään vapaapäivän perjantaina. Monissa muissa seminaareissa päätettiin toisin ja pitäydyttiin alkuperäisessä aikataulussa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä seminaareihin oli kutsuttu monia ulkopuolisia luennoitsijoita, eikä sellaisten aikataulua voida kovin helposti muuttaa lyhyellä varoitusajalla.
Maanantain opetus oli merkillinen sekoitus keskustelua ja pohdintaa. Ensin seminaarin johtaja kertoi omista kokemuksistaan rauhanvälittäjänä Pohjois-Irlannissa, Namibiassa ja monessa muussa kriisissä. Tämän jälkeen opiskelijat saivat kertoa omista kokemuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan itse kokemissaan konflikteissa ja kriiseissä. Kokonaisuutena opetuksessa liikuttiin hyvinkin taktisella tasolla, eikä käsiteltävää asiaa sidottu mielestäni riittävästi teoriaan. Suoraan sanottuna opetus ei ollut sitä korkeaa tasoa, johon olen täällä saanut tottua. Jotain sain siitä kuitenkin irti: Luennoitsija viittasi useasti yhdeksänportaiseen eskalaation portaikkoon, jossa laskeudutaan yhä syvemmälle kriisiin. Alkupäässä on molempia hyödyttävä yhteistyö ja lopussa molempia osapuolia haittaava, likipitäen itsetuhoinen vastakkainasettelu (win-win => win-lose => lose-lose). Portaikon alkupäässä osapuolet ovat rationaalisia ja "aikuisia", mutta mitä syvemmälle konflikti eskaloituu, sitä enemmän regressio valtaa alaa (näytetään kieltä tai keskisormea, jankutetaan samaa asiaa, huudetaan tai turvaudutaan fyysiseen väkivaltaan). Konfliktinhallinnassa ja rauhanvälittämisessä keskeiset tekijät luennoitsija jakoi neljään osa-alueeseen: 1. Konfliktin historia, tavoitteet ja "säännöt": mitä on tapahtunut ja mitä on kokeiltu ilman menestystä. 2. Tunteet, estot ja tabut: mitkä ovat osapuolten herkkiä kohtia ja mihin välittämisessä ei voi tai kannata puuttua. 3. Sosiaalinen / poliittinen fantasia tai peli: miten osapuolten mielestä konflikti ratkeaisi parhaassa tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa ja 4. Valinta, neuvotteu ja päätös: mistä osapuolet ovat valmiita tinkimään, neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä.
Aamupäivän lopuksi pohjustettiin lyhyesti kriisinhallinnan suunnittelupeliä, joka toteutetaan roolipelinä tiistaina ja keskiviikkona. Odotukset ryhmässä olivat korkealla, sillä pelin tulee johtamaan tällaisten opetuspelien ammattilaiset CRISP-järjestöstä Berliinistä asti. Iltapäivällä oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina roolipeli alkoi kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojalle varattuja tunteja ei pidetty. Suunnittelupeli alkoi lupaavasti, mutta se osoittautui päivän mittaan melkoiseksi pettymykseksi. Kokonaisuuden lässähtäminen johtui varmaankin useasta pienestä tekijästä, joiden vaikutukset kasautuivat. Pelin ohjaaja CRISP:stä oli aluksi yksin ja hänen kollegansa tuli vasta puoliltapäivin. Kollegalla oli osa pelimateriaalista mukanaan ei peliä päästy aloittamaan kunnolla ennen kuin nämä materiaalit oli luettu. Aikalaskelma petti ja oli kiireen tuntu. Kaikkiin rooleihin ei riittänyt pelaajia (11 henkilöä esitti 12 roolia) ja osa rooleista jouduttiin yhdistämään. Pelin johtaja ei ollut innostunut eikä hänen ulosantinsa ollut kovinkaan selkeää. Osallistujien motivaatio ei ollut paras mahdollinen. Kaiken tämän seurauksena ensimmäisistä neuvotteluista sekä kahdesta kokouksesta tuli jossain määrin kiusallista katsottavaa kaikille osallistujille. Oma roolini oli olla kriisin sovittelijan apulaisen roolissa ja sain tehdä muistiinpanoja fläppitaululle huopakynä sauhuten. Roolipeli kesti koko päivän ja jopa lounastaukoa lyhennettiin sen takia. Ennen jälkimmäistä päivän kahdesta kokouksesta katsottiin uutislähetys, jonka pelin johtajat laativat ja editoivat päivän aikana. Siinä ei ollut oikeastaan punaista lankaa tai mitään, mikä olisi merkittävällä tavalla tukenut viimeistä kokousta tai oppimista. Haastateltavat eivät oikeastaan jaksaneet eläytyä rooleihinsa, mikä vesitti heidän sanomaansa. Kokousten sihteerin roolissa sain tehtäväksi vielä kirjoittaa puhtaaksi kokousten pöytäkirjat, eli jäin päivän päätteeksi vielä yli tunniksi ylimääräisiin töihin.
Keskiviikkona roolipeli jatkui edeltävän päivän lyhyellä palautetilaisuudella, minkä jälkeen annettiin uusi tilannekuvaus. Tässä konflikti oli (tietenkin) yllättäen kiristynyt ja tarvitiin nopeita päätöksiä toimenpiteistä. Seurasi uusi neuvottelukierros, uutislähetys ja hätäkokous. Toimin hätäkokouksessa pääsovittelijan roolissa, sillä esimieheni roolissa toiminut opiskelijakollega joutui poistumaan muihin tehtäviin Päivän päätteeksi pidettiin liki puolitoistatuntinen palautekeskustelu roolipelistä. Kokonaisuutena roolipeli oli melko yksinkertainen ja siksi oppimisen kannalta mielestäni turha. Olemme toimineet liki vastaavissa tehtävissä, rooleissa ja tilanteissa kurssin aikana jo useammissa useamman viikon harjoituksissa, eikä parin päivän yksinkertaistetulla pelillä ollut paljoa uutta annettavaa. Lisäksi peli oli mielestäni vähän hutiloiden toteutettu.
Torstaina oli aamupäivällä ohjattua liikuntaa. Kävin pyörälenkillä, sillä monet muutkin ovat käyttäneet tunteja itsenäisiin juoksulenkkeihin, punttisalilla käyntiin yms., eikä liikunnanopettajilla tunnu olevan mitään tätä vastaan. Aina he eivät edes vaivaudu tulemaan paikalle, tai sitten vain näyttäytyvät tunnin alussa. Tällä kertaa uusi luokanvalvoja everstiluutnantti W. oli kuitenkin tullut paikalle ja ihmetellyt, miksi liikuntatunnilla on niin vähän osallistujia. Hän otti asian myöhemmin esille puhuttelussa ja totesi liikuntatuntien olevan viikko-ohjelmaan merkittyä palvelusta. Hyvä muistutus, mutta se tulee aivan liian myöhään, sillä seuraavan tunnin ohjatut liikuntatunnit ovat kurssin viimeiset (YK-harjoituksen ohjelmaan ei ole saatu mahtumaan liikuntaa).
Konfliktinhallinnan kurssi jatkui samantapaisena kuin maanantaina, eli luennoitsija puhui jotakuinkin valmistautumatta omien kokemustensa pohjalta ja vastasi opiskelijoiden kysymyksiin pitkästi, aiheesta toiseen poukkoillen ja polveillen. Hän viittasi useisiin teoriateksteihin, jotka oli asettanut opiskelijoiden käytettäviksi sisäverkkoon. Näiden tekstien lukemiseen ei kuitenkaan ilmeisesti oltu suunniteltu aikaa seminaarin läpiviennissä. Koulun sisäverkkoon on pääsy ainoastaan koulun koneilta, joten jos haluaa lukea jotain artikkelita kotona ne joutuu postittamaan itselleen (ulkoisten muistien käyttö on kielletty ja estetty). Tämäkään ei olisi auttanut, sillä tähän mennessä ei oltu annettu tiedoksi ovatko tekstit ylipäänsä sisäverkossa ja jos ovat niin missä siellä.
Opetuksessa keskusteltiin, piirrettiin väriliiduilla ja sitten keskusteltiin lisää. Välillä sentään puhuttiin jonkinlaisista teoreettisista malleista, joiden kautta konflikteja voisi lähestyä. Konfliktiin puuttuminen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1. akuutti, joita ovat toimenpiteet, 2. parantava eli kuratiivinen, joita ovat asenteet ja arvot, ja 3. ennaltaehkäisevä eli preventiivinen, joita ovat konteksti ja olosuhteet. Konflikteja voidaan purkaa seitsemänportaisella menetelmällä, jossa 1. konfliktin osapuolet kuvaavat konfliktia, 2. välittäjä tai välittäjät kertaavat osapuolten kannat omin sanoin, 3. välittäjä saa esittää kysymyksiä, 4. välittäjä asettuu osapuolten asemaan ja kertoo miten toimisi, 5. konfliktin osapuolet arvioivat välittäjien ratkaisuehdotuksia, 6. reflektoidaan yhdessä keskustelun sisältöä, 7. reflektoidaan yhdessä keskustelun menetelmiä.
 Toinen tapa on kuvata tilanne, osapuolet, ketä kaikkia konflikti koskee tai ketkä siitä kärsivät tai hyötyvät, mitkä näiden asemat tai intressit ovat, mitä odotuksia tai vaatimuksia osapuolilla on, mitä arvoja tai normeja näiden takana on, mikä on konfliktin historia, ja mitkä muut tahot ovat siihen osallisia. Näillä menetelmillä voidaan saada konfliktista enemmän tietoa ja jäsennellä sitä.
Perjantai alkoi todistusten jaolla ja jäähyväisillä kolmelle kurssilta poistuvalle opiskelijalle. Meille muille kurssi jatkuu vielä neljä viikkoa. Samalla onniteltiin espanjalaista opiskelijatoveria ylennyksestä everstiluutnantiksi. Virolainen kollega oli myös ylennetty kesätauon aikana, mutta hänestä ei ollut tullut koululle virallista ilmoitusta, joten asia jäi huomaamatta.
Seminaarissa toteutettiin uusi harjoitus. Kyseessä oli roolipeli perheriidan sovittelusta. Tilanteen kuvaamisen ja lyhyen perehdytyksen jälkeen ryhmä jakaantui perhetttä esittäviin roolipelaajiin ja välittäjiin. Molemmilla oli n. puoli tuntia aikaa valmistautua rooleihinsa ja tehtäviinsä. Tämän jälkeen kokoonnuttiin perheneuvojan vastaanotolle ja konfliktia alettiin purkamaan. Harjoituksen aikana mietin useampaan otteeseen miten tämä seminaari hyödyttää minua tulevissa työtehtävissäni. Ehkä siitä jää takaraivoon jotain käytännön vinkkejä siihen, miten henkilöitä kannattaa puhutella tai miten neuvottelutilanteen voi rakentaa.
Kokonaisuutena viikko oli ehkäpä yksi koko kurssin hyödyttömimmistä, sillä valitsemani seminaari osoittautui kehnommanpuoleiseksi sekä sisällöltään että opetustavaltaan.

427. - 431. päivä.

Kesätauon jälkeen mentiin suoraan asiaan. Loppukurssi käsittää kaksi opintojaksoa. Näistä ensimmäinen on kriisit ja kriisistrategiat, joka kestää kolme viikkoa, ja jälkimmäinen on kaksi viikkoa kestävä YK-opintojakso ja -harjoitus. Kurssin viimeinen viikko on varattu järjestelyjä varten. Kurssia on siis kesätauon jälkeen jäljellä kuusi viikkoa. Olen sitä mieltä että tämä aika olisi helpostikin voitu säästää rytmittämällä kurssi järkevämmin. Nyt näin ei kuitenkaan ole ja siihen on sopeuduttava.
Maanantaiaamuna opintojakson kriisit ja kriisistrategiat avausluennon piti tohtori S.J. Koko aamupäivän kestävä luento käsitteli kriisin käsitettä ja kriisistrategioita (mm. konfliktien ehkäisemistä, jälkihoitoa, velvollisuudesta suojella eli responsibility to protect eli R2P) yleisellä tasolla. Johdantoluennon jälkeen kurssi jakautuu seminaariryhmiin, jossa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kriisin määritelmiä on erilaisia, mutta niille keskeinen yhteinen piirre on muutos ja epätietoisuus tulevasta. Sotilaallisesta näkökulmasta kriisit liittyvät läheisesti konflikteihin. Nämä taas voidaan jakaa intensiteettinsä mukaan viiteen eri asteeseen: kiista, väkivallaton konflikti (uhkaus), väkivaltainen konflikti, rajoitettu sota ja sota. Toisen näkökulman mukaan kyse on siitä, pidetäänkö tietyssä tilanteessa yhteistyötä vai kilpailua parempana vaihtoehtona. Aste-eroja tässä arvioinnissa voidaan tarkastella eskalaationa. Erityiskymyksenä tarkasteltiin väkivallalla uhkaamista: uhkaamisen on oltava uskottavaa ja uskottavuuden säilyttäminen vaatii väkivallan käyttöä ajoittain. Siksi uhkaaminen on riskialtis malli.
Seuraavaksi luennoitsija siirtyi käsittelemään kriisien, konfliktien ja väkivallan ehkäisemistä. Mielenkiintoinen kysymys on tulisiko näitä ylipäänsä pyrkiä ehkäisemään vai ovatko ne peräti hyödyllisiä ja luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä? Kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyssä tulsi tarkastella neljää eri ulottuvuutta: rakenteita ja kulttuuria, toimijoita ja prosesseja, asevoimia sekä erityisiä kohteita. Ennaltaehkäisyllä on paljon hyviä vaikutuksia, mutta puuttumiskynnyksen ja -ajankohdan määrittely on vaikeaa: missä kohden tulisi puuttua kehittyvään konfliktiin ja millä keinoin? Eräs opiskelijatoverini kommentoi, kuinka kriisin käsite on muuttunut valtavasti esim. kylmän sodan ajoista ja jo tämän luennon aikana. Tähän luennoitsija reagoi innostuneesti ja teorisoi, että Euroopassa vallinnut järjestys ei palvellutkaan rauhaa, vaan valtaa, ja että Ukrainan sota - riippumatta siitä että se soti kansainvälisiä sopimuksia vastaan - rikkoi tämän järjestyksen. Vastakkainasettelun asemesta Venäjän kanssa tulisi siis tehdä yhteistyötä. Luennoitsija saattaa olla konfliktintuntemuksen asiantuntija, mutta venäläistä ajattelua hän ei selvästikään tunne.
Saksassa on kattava infrastruktuuri ja järjestökenttä rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi (järjestöjä ovat mm. ZIF ZFD, FriEnt, zivik). KUitenkin rauhan viimeinen lukko eli Bundeswehr on melko pieni ja ruosteessa, kuten olemme saaneet viime aikoina tiedotusvälineistä lukea.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään konfliktien jälkihoitoa kriisistrategiana. Keinovalikoimaan kuuluu esim. sovittelu, menneisyyden käsittely, totuuskomissiot, oikeusistuimet, poliittinen uudelleenjärjestely. Kansallisvaltio on rakenne, jonka voittokulku maailmassa alkoi Westfalenin rauhasta. Se on kestänyt valistuksen ja monet muut kriitiset tarkastelut, mutta sen leviäminen maailman joka kolkkaan on kolonialismin tulosta. Kansallisvaltion menestyksekäs ylläpito edellyttää kuitenkin tiettyä sivistystasoa, esim. yleistä lukutaitoa, eikä se hallintomallina välttämättä sopi kaikkiin maailman kriisipesäkkeisiin, demokratiasta puhumattakaan. Vaihtoehtoisten poliittisten rakenteiden hyväksyminen edellyttäisi kuitenkin valmiutta hyväksyä tietty määrä poliittista väkivaltaa, ja tähän länsimaiset yhteiskunnat harvoin ovat valmiita.
Siviirauhanvälittäjien perussääntöjä ovat: Respect conflict ownership, Do no harm, Be modest, ja Make yourself superfluous. Nämä vaikuttaisivat olevan jotakuinkin sopivia myös sotilaille, esim. YK-kriisinhallintaoperaatioissa.
Johdantoluennon perusteella vaikuttaisi siltä, että tämä opintojakso jatkaa koko kurssin jatkunutta linjaa, jossa saksalaisista yleisesikuntaupseereista koulutetaan turvallisuuspolittisen ja strategisen tason asiantuntijoita. Ero suomalaiseen YE-koulutukseen on siinä, että Suomessa koulutus on voimakkaamminin sidottu asevoimien käyttöön ja upseereista koulutetaan sotilaallisten keinojen ja välineiden suunnittelijoita.
Tiistai oli matkapäivä Bundessprachenamtille Hürthiin, jossa minun ja brittiläisen kollegan oli määrä osallistua saksan kielikokeeseen. Tämän Nato-standardin mukaisen kielikokeen järjestäminen kansainvälisille opiskelijoille oli pitkän ja vaikean hallinnollisen väännön tulos, mutta lopulta se saatiin aikaiseksi. Sikäli oli yllättävää, että lopulta vain kaksi kahdeksastatoista kansainvälisestä opiskelijasta oli halukas tai kykenevä osallistumaan kielikokeeseen. Itse pidän koetta lähinnä oppimistapahtumana, sillä Suomi ei ole Naton jäsen eikä Puolustusvoimissa ole toistaiseksi vaadittu Nato-yhteensopivia osoituksia kielitaidosta (tämä on tosin muuttumassa ja kadetit suorittavat SLP:n englannissa). Ei saksan SLP:stä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole jos jossain vaiheessa päätän pyrkiä kansainvälisen esikuntaan palvelemaan.Junamatka Hürthiin kesti liittymämatkoineen yli viisi tuntia.
Keskiviikko oli rankka kielikoepäivä. Koesuoritukset alkoivat heti kahdeksalta luetun ymmärtämisen kokeella, joka kesti tunnin. Koe oli paljon vaikeampi kuin odotin ja jouduin keskittymään tarkasti. Puolen tunnin tauon jälkeen seurasi tunnin kestänyt kuullun ymmärtämisen koe. Tämä osuus oli puolestaan ehkä vähän helpompi kuin odotin. Tauon jälkeen jatkettiin kirjoittamisen kokeella. Tiesin tämän olevan heikko lajini, mutta sain kuitenkin 60 minuutissa laitettua paperille jotain tyydyttävää. Lounastauolla ehdin käymään tervetimässä sotilastulkkiosaston osastopäälliköä. Viimeisenä osasuorituksena oli suullinen ilmaisu. Pakasta sai nostaa kaksi aihetta sattumanvaraisesti, joista piti valita toinen. Puhe-esityksen valmisteluun oli varattu 20 minuuttia, minkä jälkeen piti puhua n. 5 minuutin ajan ja keskustella n. toiset 5 minuuttia. Saimme tulokset n. tunnin odottelun jälkeen ja ilokseni sain SLP:ksi 4442. Tämä tarkoittaa, että Standardised Language Profile saksan kielessä on parhaalla tasolla kaikissa muissa ulottuvuuksissa paitsi kirjoittamisessa. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Brittiläinen kollegani jäi tekstin ymmärtämisessä yhtä tasoa alemmaksi. Ehdimme paluumatkalle suunniteltua aikaisempaan junaan ja tulin kotiin juuri ennen iltayhdeksää.
Torstaina oli aamupäivällä liikuntaa. En viitsinyt osallistua lentopallopeliin vaan menin kuntosalille, kuten muutama muukin. Liikunnan jälkeen luentosarja kriisistrategioista jatkui kolmessa eri luokassa samaan tapaan kuin se oli edennyt tiistaina ja keskiviikkona. Harmittaa, että nämä luennot jäivät minulta väliin, sillä ne olivat kuulemma olleet varsin mielenkiintoisia. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta luennon, joka kertoi DDR:n historiasta. Luennoitsijana toimi koulun historianopettajan sijainen tohtori D.B. Hän aloitti pahoittelemalla, että luentosarjan teemana on kriisit ja kriisistrategiat, sillä DDR:n historiankirjoitusta leimaa liika negatiivisuus. DDR:n historiasta puhuttaessa korostuu sen pimeät puolet kuten muuri, turvallisuuskoneiston rikokset sekä rajalla kuolleet. Luennoitsijan mukaan Saksan nuorison tiedot DDR:stä ovat hyvin heikot verrattuna siihen, mitä heille opetetaan kansallissosialistisesta Saksasta. Tavallisesta elämästä DDR:ssä (eikä liiemmin kolmannessa valtakunnassa) ei kerrota. DDR:ssä oli mahdollista poliittista uskollisuutta vastaan työskennellä, asua ja elää perhe-elämää varsin turvallisesti ja tasa-arvoisesti, jopa suuremmassa määrin kuin lännessä. Luentosarjan teemana on kuitenkin kriisit, joten tälläkin luennolla keskitytään valitettavasti DDR:n kielteisiin ilmiöihin.
Itä-Saksan ensimmäinen suuri kriisi oli kansannousu 1953. Siihen johtaneista syistä tärkeimmät olivat taloudellisia, erityisesti ruokahuollossa oli suuria ongelmia. Samaan aikaan DDR:n kansalaiset saattoivat seurata, kuinka Länsi-Saksan talousihme alkoi vaikuttaa naapurissa juuri samaan aikaan. Samaan aikaan ajoittuu myös DDR:n siirtyminen yhä voimakkaammin diktatuuriin (tai autoritääriseen hallintoon, tästä luonnehdinnasta ei olla päästy yksimielisyyteen). Kansalaiset, erityisesti nuoriso, käyttivät erilaisia univormuja, jopa enemmän kuin kansallissosialismin aikana. Tyytymättömyyden ilmaisut alkoivat vuotta ennen kansannousua. Hallitus yritti korjata tilannetta tekemällä uudistuksia. Suurista uudistuksista ilmoitettiin vielä kolme päivää ennen väkivaltaisuuksia, mutta siinä vaiheessa kansa oli jo menettänyt kaiken luottamuksen hallitukseen. Varsinaiset väkivaltaisuudet alkoivat kesäkuun 17. päivänä 1953 ja jatkuivat n. kuukauden. Vastarinta tukahdutettiin Neuvostoliiton tuella. Kuolleita kansannousussa oli eri lähteiden mukaan joitain kymmeniä tai satoja. Kansannousu tuli läntisille tiedusteluorganisaatioille yllätyksenä ei ole olemassa todisteita siitä, että lännellä olisi ollut osuutta kansannousuun organisoimiseen tai yllyttämiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hallinnon aiheuttamista ongelmista johtunut kansan spontaani vastarinta.
Seuraavalla luennolla siirryttiin käsittelemään muurin rakentamiseen johtanutta kriisiä. Siihen johtaneessa kehityksessä tärkein tekijä oli kasvanut muuttoliike ja erityisesti koulutettujen nuorten, pääasiassa miesten, pako DDR:stä. Lopulta pako oli niin voimakasta, että valtiota uhkasi työvoimpuola ja pako piti pysäyttää. Muuri ei ollut helppo projekti toteuttaa ideologisesti eikä konkreettisesti. Näistä vuoden 1961 tapahtumista alkoi oikeastaan se aikakausi, josta DDR tuli tunnetuksi, eli suljettuna ja jossain määrin pysähtyneenä yhteiskuntana. Luennoitsija korosti kuitenkin mielestäni virkistävällä tavalla sitä, kuinka elämää DDR:ssä on mahdollista tarkastella myös normaalina ja Länsi-Saksan järjestelmää poikkeuksellisena. Lounaan jälkeen siirryttiin käsittelemään muurin kaatumiseen johtanutta kriisiä. Tässä eräänä merkittävimpänä vaikuttimena mainittiin televisio, josta Itä-Saksan asukkaat pääsivät näkemään millaista rajan toisella puolella on. Toisaalta Itä-Saksassa eräät perhe-edut olivat tuntuvasti parempia kuin Liittotasavallassa.
Aihetta käsiteltiin monelta kannalta: Länsi-Saksan reaktioiden, koulutusjärjestelmän muutosten, musiikin ja taide-elämän, jne. Jossain kohtaa minulle tuli mieleen miten aiheen tarkastelu enää liittyy kriisistrategioihin. Opiskelijatovereista moni tälle luennolle tulleista oli kotoisin uudista liittovaltioista ja heillä oli lapsuudestaan omakohtaista kokemusta Itä-Saksan olosuhteista. Näin ollen luentoa värittivät monet henkilökohtaiset kokemukset ja esimerkit siitä, mitä muurin kaatumisesta seurannut kriisi oli merkinnyt ihmisille. Tapahtumasta on n. 29 vuotta, joten se on varhaisessa keski-iässä olevilla vielä hyvinkin ns. iholla.
Perjantaina kriisistrategioita käsittelevä luentosarja oli ohitse, ja kurssi jakautui viiteen seminaariryhmään. Ryhmiä piti olla alun perin kuusi, mutta yksi jouduttiin perumaan. Itse päädyin ryhmään, jossa käsitellään konfliktinhallintaa yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ja menetelmin. Seminaariryhmäni johtajana toimii tohtori A.M., joka on toiminut rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa. Hän kertoi, että seminaari tulee sisältämään paitsi teoriaa myös paljon käytännön harjoituksia, mm. neuro-lingvististä ohjelmointia, joista on hyötyä neuvottelutilanteissa. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Perjantaiaamupäivän päätteeksi koululla oli korkeimman tason vierailu, kun Naton Napolin esikunnan komentaja amiraali J.G.F III. Hänen esityksensä oli erittäin informatiivinen ja viihdyttävä, kuten amerikkalaisilla on tapana. Erityisesti panin merkille hänen tapansa liittää melkein jokaisen asian yhteyteen pieni tarina. Tämä venytti esityksen pitkäksi, mutta toisaalta sai sen jäämään paremmin mieleen. Olen lukenut jostain tästä ns. narratiivisesta johtamisesta, että parhaat johtajat ovat usein samalla hyviä tarinankertojia.
Kokonaisuutena viikon luentosarja olisi varmasti ollut hyvinkin antoisa, mutta olin siltä poissa kaksi päivää kielikokeen takia. Toisaalta sekään ei ollut ollenkaan turha reissu, sillä kokeet ovat usein parhaita oppimistilaisuuksia.

323. - 327. päivä

Tämä viikko aloittaa kolmen viikon harjoitusjakson. Harjoituksen nimi on Joint Endeavour I ja se on kurssin ensimmäinen yhteisharjoitus, eli kaikki puolustushaarat toimivat samassa esikunnassa. Harjoitus on luonteeltaan kriisinhallintaoperaatio ja siinä hyödynnetään Cerasia-nimistä skenaariota.
Maanantaina harjoitus pyörähti käyntiin varsin tavanomaiseen tapaan. Harjoituksen johtaja eversti V. tervehti osallistujia ja opettajakuntaa, minkä jälkeen hän esitteli harjoituksen läpivientisuunnitelman ja opetustavoitteet. Harjoituksen Senior Mentorina toimi merisotalinjalle jo puolustushaaravaiheen aikana tutuksi tullut vara-amiraali evp W. Tämän jälkeen kerrattiin käytännön asiat harjoituksen vääpelin puheenvuorossa (komentaja J.K.) ja sitten miehitettiin esikunnan tilat. Minut oli määrätty J2:een eli tiedustelutoimistoon, missä tehtävänäni piti alun perin olla tiedustelun pitkän aikavälin suunnitelmat. Tiedustelutoimiston opettajina toimivat kommodori H ja everstiluutnantti L. Harjoituksen johto oli kuitenkin lukuisten poissaolojen takia päättänyt uudistaa kokoonpanoa jonkin verran, minkä seurauksena päädyin tiedustelutoimiston Geo-sektorille. Ensimmäisen päivän tehtäväksi tuli käydä nopeasti läpi skenaariokuvaukset ja tehdä yhteenveto ja johtopäätökset operaatioon vaikuttavista maasto- ja säätekijöistä.
Tiistaina aamu alkoi englanninopetuksella, jossa kirjoitettiin harjoitusessee. Tarkoituksena on harjoitella kesäkuussa olevia kielikokeita varten. Harjoituspäivä eteni varsin tavanomaisen esikuntatyön merkeissä. Henkilöstökokoonpanoon saatetaan vielä joutua tekemään muutoksia, sillä paljon kurssilaisia on sairaana, työharjoittelussa, toipumislomalla, vanhempainvapaalla, jne., jne.
Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa historianopetuksella. Saimme tietää, että varsinainen historianopettaja eversti W.S. on puolen vuoden tutkimusvapaalla. Hänen tutkimuskohteenaan on FüAkBw:n kasarmialue ja ilmeisesti koko varuskunta. Tutkimuskohteenahan tämä on erittäin mielenkiintoinen, sillä kyseessä on Luftwaffen vanha esikunta-alue. Eversti tutkii aihetta kotonaan Potsdamissa. Sijaisena toimi historiantutkija, joka piti meille myös edellisen historianluennon ja silloinkin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hänen nimensä meni minulta tälläkin kertaa valitettavasti ohi. Myös tällä kertaa rouva joutui pahoittelemaan sitä, että hän ei ollut kyennyt valmistautumaan luentoon paremmin tai suunnitelmallisemmin ja joutui pitämään luennon miltei spontaanisti häntä itseään lähellä olevasta tutkimusaiheesta. Jatkossa luennot kuulemma tulevat noudattamaan jonkinlaista everstin kanssa laadittua suunnitelmaa. Edellinen luento käsitteli antisemitismiä, tämän luennon aiheena oli eutanasia. Luennoitsija aloitti pahoittelemalla sitä, kuinka Saksassa kansallissosialismista puhutaan liikaa, tai oikeastaan vain itse kansallissosialismin aikaan 1933-45 keskittyen. Aihetta puidaan jatkuvasti koulussa, seminaareissa ja tiedotusvälineissä, mistä on seurannut väsymys ja jonkinlainen torjuntareaktio. Kansallissosialismin tausta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas 1870-luvulle ja kyseessä oli kansainvälinen liikehdintä. Viimeistään 1890-luvulle tultaessa antisemitistinen ja rasistinen ideologia oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti ja myös Saksassa. Kansallissosialistisen ajan katastrofin jatkuva kertaaminen ei siis laikaan riitä, jos halutaan ymmärtää aihetta.
Myös eugeniikalla (termi tulee kreikan sanoista hyvä perimä) on ajatusrakennelmana pitkä historia. Oikeastaan heikkojen ainesten poistamisen ja sairauksen välttämisen historia on yhtä pitkä kuin ihmisen. Natsit vain radikalisoivat eugeniikan aatetta toteuttivat sitä käytännössä. Uutta natsien eugeniikassa oli myös aatteen tieteellistäminen, modernisointi ja laajentaminen koskemaan laajempaa tautien kirjoa, erityisesti psykiatrian alalla. Natsien Lebensborn-kodeista on tullut myytti: niitä ei suinkaan käytetty rodunjalostukseen tai parittamiseen, vaan kyseessä oli yksinhuoltajaäitien tukemiseen tarkoitettu organisaatio. Luennoitsija korosti, että eugeniikka on terminä menettänyt täysin maineensa ja sen käyttö on poissuljettu. Tämä ei täysin tee oikeutta eugeniikan historialle, jossa aatetta on edistetty valtaosin positiivisin keinoin, kuten valistuksella, resursoinnilla ja sairauksien välttämisellä. Negatiiviset keinot kuten karsinta ja pakkosterilaatiot ovat eugeniikan historiassa oikeastaan marginaalinen ilmiö. Eugeniikan aatteellista pohjaa ja kehitystä kiihdytti ensimmäinen maailmansota, jossa määrä ei korvannut laatua ja niukkoja resursseja jouduttiin jakamaan tarkasti.
Luento oli erittäin asiantunteva ja selkeä, ja sitä seurasi syvältäluotaava keskustelu rodunjalostuksen etiikasta. Kokonaan eri asia on tietenkin, mitä tällainen luento ylipäänsä tekee yleisesikuntaupseerikurssilla.
Päivä jatkui harjoitukseen kuuluvalla esikuntatyöllä. Suunnittelutyö etenee suvantovaihden ja kiireellisempien jaksojen kautta kohti seuraavia vaiheita. Esikunta on iso ja prosessit monipolvisia. Näissä kuvioissa yksittäinen tiedustelutoimiston suunnittelu-upseeri on vain yksi pieni hammasratas. Teen kuitenkin voitavani. Erityisenä piirteenä tässä harjoituksessa on TOPFAS-suunnittelu- ja analyysityökalun käyttö. Esikunnassa vain kourallisella henkilöitä on koulutus ja käyttäjätunnukset sovellukseen. Tämä aiheuttaa sen, että esikunnassa joudutaan osittain tekemään päällekkäistä työtä - TOPFAS-järjestelmässä ja perinteiseen tyyliin sen ulkopuolella. Saa nähdä jalostuvatko työskentelytavat tästä harjoituksen edetessä.
Torstai alkoi liikunnallla, joka ei kuitenkaan ollut ohjattua. Koska olin vasta toipumassa ikävän sitkeästä flunssasta laskin koululle pyöräilyn pitkästä aikaa riittäväksi liikunnaksi. Harjoitus sujui normaalin eli hieman kaoottisen esikuntatyön merkeissä. Pääsin mukaan työryhmään, jossa suunniteltiin yhtä operaation neljästä operaatiolinjasta operaation perusrakennetta varten. Prosessia ei noudatettu aivan kirjaimellisesti, vaan ratkaisukohtia luotiin ja muokattiin melko vapaasti, minkä jälkeen niihin liitettiin jo määritettyjä vaikutuksia ja toimenpiteitä. Ongelmaksi muodostui se, että operaatiolinjat oli määritetty tiukasti vastaamaan operaation tavoitteisiin. Suomessa linjat on usein ollut tapana määrittää vapaammin ja abstraktimmin, joilloin ratkaisukohdat on helpompi sijoittaa. Nyt on tietenkin myöhäistä muuttaa tavoitteita tai linjoja, vaan suunnittelu jatkuu aina edellisen vaiheen pohjalta. Toinen havainto torstailta oli, että Bundeswehrissä panostetaan Puolustusvoimia enemmän valvontaan (Dienstaufsicht). Toiminta ei välttämättä ole yhtä oma-aloitteista ja itseohjautuvaa, vaan asioita tehdään joskus enemmänkin näön vuoksi silloin kun esimies on paikalla.
Perjantaina osallistuin mm. kokoukseen, jossa operaatiolinjat ensin viimeisteltiin ja sitten yhdistettiin operaation perusrakenteeksi. Tämä on tarkoitus esitellä komentajalle maanantaina heti lounaan jälkeen, joten esityksen viimeistelyyn on aikaa vielä maanantaina.

102.-106. päivä

Maanantain teema oli operaatioiden arviointi (Einsatzauswertung), eli Bundeswehr oppivana organisaationa. Ensimmäisenä aamuvpäivän viidestä puhujasta ääneen pääsi everstiluutnantti H. suunnitteluorganisaatiosta (Planungsamt der Bundeswehr). Bundeswehrissä ei ole organisaatiota, jonka päätehtävä olisi työstää palautetta ja kehittää toimintaa. Suunnittelukeskus on ollut toiminnassa 4 vuotta ja sillä on n. 400 työntekijää, joista 1/3 on siiviileitä. Luennoitsija kritisoi melko suorin
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.

98.-101.päivä

Maanantain luennot olivat tarkoitettu vain kansallisille kurssilaisille, joten kansainväliset opiskelijat saivat käyttää päivän kurssin opinnäytetyön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Olen tähän mennessä saanut hyväksytyksi opinnäytetyöni aiheen ja hankittua sille ohjaajan. Lisäksi olen tehnyt alustavan aineistohaun ja sopinut alustavasti parista haastattelusta. Aihe käsittelee sotilastulkkien rekrytointia ja koulutusta Bundeswehrissä, mutta se tarkentuu myöhemmin. Normaaleina luentopäivinä opinnäytetyö ei juuri etene, joten päivän omatoiminen työskentely tuli tarpeeseen.
Tiistain aamupäivän luennot käsittelivät kyberturvallisuutta ja -sodankäyntiä eri näkökulmista. Viikko-ohjelman mukaisesti aihe kattaa koko loppuviikon luennot. Tämän luentosarjan johtajana toimi everstiluutnantti N., joka piti lyhyen johdannon aiheeseen ja esitteli viikon läpivientisuunnitelman. Varsinaisina luennoitsijoina toimi viisi eri everstiluutnanttia tai everstiä Saksan puolustusministeriön kyber- ja informaatioteknologian osastolta (Abteilung Cyber und IT, eli CIT). Aiheen käsittelyn aloitti eversti R.S. aihealueen, ja osaston yleisesittelyllä. Hänen luentonsa jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D.S. Hän esitteli kyber- ja informaatioteknologian suunnittelun ja ohjaamisen periaatteita. Ongelma näyttäisi Saksassa olevan samansuuntainen kuin Suomessa: tietojärjestelmien suunnittelemisesta tekee erityisen vaikeaa niiden kerrostuneisuus. Järjestelmät perustuvat järjestelmäarkkitehtuureihin, jotka eivät välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä järjestelmiltä halutaan. Vaatimuksia asettavat operaatikot tai komentajat eivät ymmärrä järjestelmäarkkitehtuuria, eivätkä järjestelmäarkkitehtuurin suunnittelijat ymmärrä käyttäjien tarpeita.
Seuraavan puheenvuoron käytti eversti M.V. Hän puhui Bundeswehrin tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidostavsekä eräistä käynnissä olevista hankkeista. Tietojärjestelmähankkeet ovat erittäin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja kalliita. Osittain tämä johtuu siitä, että tietojärjestelmähankkeissa ei osteta pelkkää järjestelmää tai osaamista, vaan kokonainen palvelu. Järjestelmät kehittymät ja muuttuvat jatkovasti ja niitä pitää ylläpitää. IT Infrastructure Library (ITIL) on kansainvälinen standardi, jonka mukaan tietojärjestelmien hankinta ja ylläpito järjestetään.
Seuraavaksi eversti H. puhui SASPF:stä, eli Standard-Anwendungs-Sofware-Produktfamilienistä. Suomeksi tämä tarkoittaa tietojärjestelmien yhdenmukaistamista. Kuten Suomessakin, Saksa valitsi yhtenäistietojärjestelmän toimittajaksi SAP:n. Bundeswehrissä ei kuitenkaan voida käyttää kaupallisia brändejä, joten siinä missä Suomen puolustusvoimien yhtenäistietojärjestelmää kutsutaan nimellä PVSAP, on Bundeswehrin järjestelmä SASPF. Eversti kertoi toimineensa SASPF-hankkeen johtajana kolme ja puoli vuotta ja hankkineensa sinä aikana paljon vihamiehiä. Varsin ymmärrettävää omien kokemuksien PVSAP:sta valossa. Ongelmia on ollut myös Saksassa, mutta näihin luennoitsija viittasi vain ohimennen. Hän keskittyi pääasiassa hehkuttamaan kaikenkattavan tietojärjestelmän erinomaisuutta. Erikoisena pidin sitä, että hän mielestään Bundeswehrin organisaatiota olisi pitänyt sopeuttaa tietojärjestelmään eikä toisin päin. En kerta kaikkiaan ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan ihmisten tulee sopeutua tietojärjestelmiin eikä toisin päin. Tällaiset henkilöt eivät kai ole kuulleetkaan käytettävyystutkimuksesta.
Lounaan jälkeen kenraalimajuri T. tuli esittelemään Bundeswehrin logistiikkalaitoksen (Logistikkommando). Laitoksessa on n. 17000 työntekijää, joista n. 5000 on siviilejä. Luento ei ollut edes puolessavälissä, kun kannettavasta tietokoneesta loppui akku. Missän auditorioissa ei ole virtapistokkeita, joten tein loput vähät muistiinpanot käsin. Logistiikan järjestelyjen haasteet ovat Saksassa samansuuntaisia kuin Suomessa, mutta mittakaava on tietenkin aivan toinen. Logistiikan ketju on pitkä ja polveileva. Pienimmilläkin yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys. Erityisenä haavoittuvuutena luennoitsija mainitsi tietoverkot, joista myös logistiikka on riippuvainen. Varajärjestelmillä harjoittelua ei saa unohtaa. Tulevaisuuden haasteista suurin on kuitenkin henkilöstön riittävyys, sillä eläkkeelle jää lähitulevaisuudessa n. kaksi kertaa enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoille on tulossa.
Keskiviikon ensimmäisen puhujan nimi meni minulta ohi. Hän oli eversti puolustusministeriöstä (Bundeswehrillä ei siis ole pääesikuntaa) ja esitteli oman osastonsa eli kyberin ja informaatioteknologian hallinnon (mm. politiikka, koulutus, taajuushallinta, yhteiskuntasuhteet) tehtäväkenttää. Osaston tehtävät ovat moninaiset ja haastavat, ja osastolla onkin n. 70 työntekijää. Saksassa on tarkoitus siirtyä paperittomaan hallintoon vuoteen 2020 mennessä. Nyt kaikki asiakirjat on arkistoitava paperisina. Pelkästään tällä osastolla tuotetaan n. 15 000 arkistoitavaa paperiasiakirjaa vuodessa. (Saksalaiset osaavat monta asiaa, mutta hallinnossa he ovat erityisen hyviä.) Luennoitsija kehui osaston laatimaa Bundeswehrin kyberstrategiaa ja suositteli sitä luettavaksi. Kyberulottuvuus on tarkoitus nostaa muiden taistelukentän ulottuvuuksien rinnalle mm. tilannekuvan osalta (vrt. reaaliaikainen, tunnistettu meri- tai ilmatilannekuva.) Myös tämä luennoitsija - kuten kaikki muutkin - mainostivat omaa osastoaan työpaikkana. Tästä voi päätellä, että huoli tulossa olevasta henkilöstöpulasta on todellinen.
Seuraava luennoitsija oli kenraalimajuri L.L., uuden kyber- ja informaatiosodankäynnin keskuksen esikunnan rungon johtaja (tuleva esikuntapäällikkö?). Bundeswehrin päällystö (johtajisto eli Führungspersonal) on iältään keskimäärin 10 vuotta vanhempaa kuin yksityisellä sektorilla. Tämä omalta osaltaan selittää Bundeswehrin vaikeuksia ymmärtää ja kankeutta toimeenpanna tietotekniikkaan liittyviä uudistuksia. Kuten jo viime vuonna pidetyllä luennolla kuulimme on uuden keskuksen määrä saavuttaa alustava toimintavalmius ensi vuonna ja täysi toimintavalmuus vuonna 2021. Joukko tulee olemaan täysin miehitetty, jolloin sen vahvuus on 789 henkilöä. Rekrytointivalttina keskukseen tulee mm. kahvihuoneita, kuntosali ja tilannekeskus (jälleen mainospuhetta - ja Bundeswehrissä ollaan näköjään monessa muussakin asiassa 10 vuotta muuta yhteiskuntaa jäljessä...). Muita rekrytointivaltteja keskukseen ovat keskitetty virkaura kyberalalla, oma baretti, oma reserviläisjärjestelmä sekä koulutusyhteistyö yksityisen sektorin kanssa.
Luento-opetus menetelmä on tieteellisesti todettu tehottomammaksi kuin monet muut opetusmenetelmät. Tehottomuutta pahentaa se, että taukoja pidetään täällä satunnaisesti ja varsin harvoin. Alkamisajat pidetään ehdottoman tarkasti, mutta taukojen ja päättämisajan suhteen tuntuu löytyvän määrättömästi joustoa. Luentojen jälkeen on aina aikaa kysymyksille ja osin keskustelullekin, mikä on oppimisen kannalta erittäin hyvä asia. Luentojen "jälkipuinti" omassa luokassa on mielestäni sen sijaan suurelta osin turhaa nykyisessä muodossaan. Luennoista keskustelua voisi parantaa paljon siten, että ennen luentoa annettaisin tehtäväksi valmistautua keskustelmaan luennon sisällöstä. Ehkä saksalaiset kollegat jo tekevätkin näin sillä välin kun minä keskityn kirjoittamaan tätä blogia...?
Torstaiaamuna kenraalimajuri H.W.S. esitteli oman joukko-osastonsa, joka on Bundeswehrin johtamisjärjestelmäkeskus (Führungsunterstützungskommando der Bundeswehr). Keskus kuuluu tukeen (Streitkräftebasis SKB) ja sen henkilöstövahvuus on 5 944 henkilöä. Luennoitsija korosti erinomaisen hyvänä asiana, että kaikki tuen elementit (mm. logistiikka, lääkintä, turvallisuus, strateginen tiedustelu, viestintä ja johtamisjärjestelmät) ovat yhden johdon alaisuudessa. En ota kantaa siihen onko organisaatio hyvä vai huono, mutta päivänselvää on, että koko ajattelutapa on täysin erilainen kuin Puolustusvoimissa. Myös johtamisjärjestelmien kehittäminen ja (strateginen) suunnittelu kuuluu toimeenpanevalle johtoportaalle. Edelleen hyvänä asiana luennoitsija piti sitä, että tehtävä, kompetenssi ja vastuu ovat yksissä käsissä. En ole ihan varma mitä hän tällä tarkoitti, sillä kenraali puhui poikkeuksellisen epäselvästi ja nopeasti. Kenraali yksinkertaisti johtamisjärjestelmäkeskuksen työn äärimmillään johtamisjärjestelmien kysynnän ja tarjonnan väliseksi kamppailuksi. Kysyntää edustavat johtamisjärjestelmiä tarvitsevat joukot ja tarjontaa johtamisjärjestelmäkeskus. Näkemys on mielenkiintoinen, joskin ehkä turhan pitkälle pelkistetty.
Seuraava puhuja oli eversti L. Bundeswehrin operaatioesikunnasta (Einsatzführungskommando) ja hän puhui johtamisen tuesta operaatioiden näkökulmasta. Tarkemmin sanoen operaatioita suunittee ja niitä johtavat monikansalliset esikunnat (Nato, EU, YK), mutta tämä operaatioesikunta johtaa saksalaisia joukkoja operaatioissa. Esikunnassa on myös suomalainen yhteysupseeri. Luennon sisältö käsitteli johtamisjärjestelmien suunnitteluprosessia operaation suunnittelukäskystä sen toimeenpanoon ja purkamiseen saakka. Mielenkiintoista sinänsä, mutta varsin yksityiskohtaista. Jokainen operaatio on erilainen, minkä johdosta myös prosessi on jokaisen operaation kohdalla jonkun verran uniikki.
Tämän jälkeen everstiluutnantti W. esitteli johtamisjärjestelmäalan kuulumisia operaatiosta Resolute Support, eli Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Saksa on rakentanut Mazar-e-Sharifiin TETRAPOL radioverkon. Päätelaitteen kantama on n. 25 km ja päätelaitteita on käytössä n. 700. Varajärjestelmänä on strateginen satelliittiyhteys, jonka toimittaa Thales-yhtiö. Liittouman (Nato) ja johtovaltion (Framework Nation) tehtävien välillä oli tarkka jako, josta pidettiin myös tiukasti kiinni. Pommi-isku Saksan pääkonsulaattiin MeS:ssa 11.11.2016 aiheutti vaurioita johtamisjärjestelmään, mutta nämä kuitenkiin korvaamaan melko nopeasti. Isku aiheutti kuitenkin muutoksia järjestelmäarkkitehtuuriin. Aamupäivän lopuksi kenraalimajuri S. vastasi kuulijoiden kysymyksiin. Hän puhui edelleen erittäin nopeasti ja kohtalaisen epäselvästi. Yleinen sanoma oli kuitenkin, että johtamisjärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat suuria, mutta eivät ylitsepääsemättömiä. Saksan asevoimien yleinen tila ja valmius on kylmän sodan vuosiin verrattuna varsin alhaisella tasolla, mutta "lasi on edelleen puoliksi täysi eikä, ei puoliksi tyhjä".
Perjantain luentojen aiheena oli operaatioiden johtoesikunta (Einsatzführungskommando). Ensimmäisenä puheenvuoron sai eversti F.G. Saksalla on ulkomaan operaatioissa n. 3 500 sotilasta. Vielä muutama vuosi sitten (2002) määrä oli n. kolminkertainen. Nyt vastaavasti operaatioiden lukumäärä on miltei kolminkertainen, yhteensä 16 kpl. Operaatioita perustettaessa päätetään johtosuhteista jokaisen operaation kohdalla erikseen. Useimpia johtaa kuitenkin tämä johtoporras, joka sijaitsee Potsdamissa. Sen johtoon kuuluu myös Liettuaan sijoitettu Saksan osuus Enhanced Forward Presence -joukusta. Sen vahvuus on n. 500 henkilöä. Tämän joukon operatiivistä johtoporrasta ei luennoitsijan mukaan ole vielä määritetty. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero operaatiivisen suunnittelun ja johdon sekä kansallisen johtamisen välillä: tämä esikunta toteuttaa ainoastaa kansallista suunnittelua ja johtamista. Suomeen verrattuna johtoportaalla on sekä puolustushaarojen, pääesikunnan, logistiikkalaitoksen että kriisinhallintakeskuksen tehtäviä. Saksassa operaatiot rotatoivat neljän kuukauden välein. Esikunnan organisaatio muuttuu hieman 1.7.2017 alkaen siten, että suorittavaa porrasta (J1-J9 -toimistot) vahvennetaan tukitoimistojen kustannuksella. Uusi suorituskyky Bundeswehrillä on valmiusjoukko Saksan kansalaisten evakuoimiseksi kriisialueilta. Se voi tapahtua kaaokseen joutuneesta maasta joko diplomaattisesti tai "robustisti". Käytännössä kyse on matkustajalentoliikenteen ja liittymäliikenteen organisoinnista ja suojaamisesta.
Seuraavan luennon piti operaatioiden johtoesikunnan komentaja kenraaliluutnantti Pfeffer. Operaatiot ovat kaikki erilaisia, joten myös niiden suunnittelu on aina erilainen prosessi. Mikä on operaation mandaatti, mikä on johtovaltio, mitkä Ovat operaatioalueen olosuhteet. Myös operaatioille asetettavat poliittiset reunaehdot sekä suunnitteluun käytettävissä oleva aika voivat poiketa toisistaan suuresti. Myös Saksan kansallinen näkökulma kuhunkin operaatioon on erilainen. Politiikka vaatii, että operaation ovat kansainvälisiä tai ainakin kansainvälisesti yhteensopivia. Monikansanllisuus tuo kuitenkin aina omat haasteensa, ja joskus se on olemassa vain paperilla. Toisaalta operaatioilla on poliittinen tulosvastuu: jos näkyviä tuloksia ei synny, voidaan joukot vetää pois. Tulevaisuuden trendejä kriisinhallinnassa on, että operaatoita on enemmän, ne ovat muodoltaan moninaisempia, niihin kyettävä lähtemään entistä nopeammin. Kokonaan uusi ilmiö on, että samalla alueella voidaan toteuttaa useampia operaatioita yhtä aikaa eri mandaatilla. Esikuntaupseerilta kenraali odotti metodikompetenssia sekä rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa oman, tosiasioihin perustuvan kriittisenkin mielipiteensä. Tärkeintä on myös keskittyä olennaiseen ja olla ratkaisukeskeinen sen sijaan että takertuu pikkuseikkoihin tai byrokratiaan. Oman pätevyysalueensa ulkopuolella olevista asioista tulisi välttää antamasta lausuntoja, eli esittää tietävänsä aiheesta kuin aiheesta tai lausua mielipiteitään tosiasioina. Viimeisenä neuvonaan luennoitsija totesi, että omaa uraa ei missään tilanteessa saa asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi.

93.-97. päivä

Viikko alkoi uuden opintokokonaisuuden eli moduulin esittelyllä. Moduulin nimi on Bundeswehrin yhteiset tehtävät (ja suorituskyvyt...?), eli Streitkräftegemeinsame Aufgaben der Bundeswehr. Esittelyn piti operaatiotaidon laitoksen (Fachbereich Einsatz) johtaja eversti H.K. Laitoksen vastuulla on operaatiotaidon ja Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen (Streitkräftebasis) opetus. Lisäksi laitos vastaa kurssin suurten yhteisharjoitusten suunnittelusta ja toimeenpanosta. Laitos valmistelee ja johtaa myös kurssin monet opintomatkat. Luennoitsija pahoitteli, että laitos ei päässyt esittelemään opetuksen sisältöä heti kurssin alussa. Opetuksen painopiste on harjoituksissa (n. 60 %), jotka käydään sekä Naton, EU:n
että YK:n kehyksessä. Osa harjoituksista on kaksivaiheisia, jolloin ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan ja toisessa johdetaan operaatioita. Tämän jälkeen moduulin johtaja evarstiluutnantti Menner esitteli moduulin läpiviennin pääpiirteisesti. Opintojakso kestää neljä viikkoa ja siihen sisältyy kaksi yhden päivän opintomatkaa, toinen sotilaspoliisikouluun ja toinen logistiikkakouluun. Maanantain ensimmäisen luennon aihe oli siviili - sotilasyhteistyö (CIMIC, Civil-Military Co-operation) ja sen piti eversti J.M. Bundeswehrin CIMIC-keskus sijaitsee Niendorfissa. Siviilit ja sotilaat näkevät toisensa usein stereotypioiden ja ennakkkoluulojen kautta, ja nämä käsitykset ovat usein juurtuneet syvälle siviili- ja sotilasorganisaatioihin. Yksilöillä voi kuitenkin olla omia näkemyksiään sen lisäksi, että he edustavat organisaatiotaan, ja tämä on CIMIC-toiminnalle tärkeä mahdollisuus. Bundeswehrin CIMIC-organisaatio on pienentynyt viime vuosina, mutta on edelleen varsin suuri, ei vain Suomen vaan myös Naton mittakaavassa. CIMIC on sopinut hyvin Bundeswehrin rooliin ja johtamisoppiin (ei koskaan yksin vaan aina liittoumassa, human interest, innere Führung). Saksa on asettanut CIMIC Support Uniteja (CSU) myös Nato Response Forcen (NRF) ja EU:n taisteluosaston (EU Battlegroup eli EUBG) käyttöön. Tavoitteena on, että Saksa olisi Naton Framework Nation monikansallisessa CIMIC-toiminnnassa, eli johtaisi ja koordinoisi monikansallista CIMIC-toimintaa. Tavoite on asetettu vuoteen 2024.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin suojelulaitosta (ABC-Abwehrkommando) ja sen piti eversti S. Suojeluaselajin uhkakuva on sirpaloitunut ja monimutkaistunut kylmän sodan jälkeen, ja riskit ovat kasvaneet. Suurin uhka on kemiallisten ja radiologisten aseiden leviäminen tai valmistus, biologisten aseiden valmistus, varastointi ja levittäminen on liian vaikeaa terroristeille. Suojelu on kaikkien joukkojen perustaito ja sitä tekevät kaikki (Basis- ja Erweiterte Befähigung). Suojelulaitoksella on aselajin erikoisosaaminen (Qualifizierte ja Spezialisierte Befähigung). Aselajilla on ongelmia henkilöstön pitämisessä rivissä: suojelukoulutetuilla sotilailla on paljon kysyntää siviilimarkkinoilla (pelastuslaitokset, kemianteollisuus, jne.) Suojeluun liittyvät asiat tulisi ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja suojelutoiminta sisällyttää myös harjoituksiin. Myös suojeluaselajissa (tai -toimialalla) saksan on määrä olla Naton Framework Nation (yhdessä Tsekin ja Puolan kanssa).
Iltapäivän puolella kävimme luokanvalvojan johdolla ajankohtaisia ja tulevia asioita. Tämän jälkeen luokassa keskusteltiin asevoimien asiamiehen vuosittaisesta raportista (Wehrbeauftragtenbericht). Raportti on 170-sivuinen asiakirja Bundeswehrin sisäisistä kysymyksistä. Asiamiehen tarkoituksena on varmistaa asevoimien parlamentaarinen kontrolli sekä ihmisoikeuksien ja sisäisen johtamisen toteutuminen Bundeswehrissä. Tehtävä on siis osittain sama kuin Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen, mutta sillä erotuksella, että Wehrbeauftragter valvoo ainoastaan Bundeswehriä, kun taas oikeusasiamies kaikkia viranomaisia. Tehtävien painotus on myös jonkin verran erilainen.
Tiistain aloitti everstiluutnantti C. esittelemällä päivän teeman: viranomaisten ja järjestöjen välinen yhteistyö (interagency co-operation), eli toisin sanoen verkostoitunut turvallisuus. Hän ilmoitti kovasti pahoitellen, että yksi päivän luennoitsijoista oli joutunut viime hetkellä peruuttamaan osallistumisensa sairauden takia.
Ensimmäisen luennon piti ylikomisario(?) F.H. Hampurin poliisista, ja luennon aiheena oli poliisin kansainväliset tehtävät ja projektit. Liittovaltion ja osavaltioiden poliisit ovat vuodesta 1989 alkaen osallistuneet yli 30 kriisinhallintaoperaatioon ja kahdenväliseen projektiin. Näihin operaatioihin on osallistunut yli 9000 poliisia (ei 9000 eri henkilöä, sillä osa henkilöistä on osallistunut useampaan operaatioon). Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta ylimääräistä henkilöstöä operaatioita varten ei palkata, jolloin lähtijän kotimaan tehtävät jäävät kollegoille. Epäsopiviksi osoittautuneista tyypeistä on vaikea päästä eroon byrokratian vuoksi. Ongelmat vaikuttaisivat siis olevan pitkälti samansuuntaisia kuin Suomessakin. Suurin ongelma on luennoitsijan mukaan kuitenkin tehtävien arvostuksessa ja poliittisessa tahdossa lähettää poliiseja kriisinhallintatehtäviin (tämä ei mielestäni ole ongelma Suomessa). Monet luennoitsijan kertomista esimerkeistä käytännön kommelluksista olivat Afganistanista ja ne kuulostivat hyvin tutuilta. Afganistanin lisäksi luennoitsija oli palvellut ainakin Kosovossa ja Georgiassa.
Seuraavan luennoitsijan piti olla J.H. Saksan punaisesta rististä, mutta tämä oli joutunut perumaan luentonsa. Näin ollen puheenvuoron sai S.L. Kinderberg-järjestöstä. Hän on Kosovon kroaatti, joka kuitenkin on syntynyt Saksassa. Hän kertoi kokemuksistaan työskentelystä Afganistanisssa ilman sotilaita ja sotilaiden kanssa, sekä sotilaiden ja siviilien välisistä kulttuuri- ja kommunikaatioeroista. Luennoitsija ymmärsi sotilaallisen voiman välttämättömyyden turvallisuuden luomisessa (viitaten mm. hänen nuoruutensa kokemuksiin Kosovon sodassa), mutta kritisoi myös voimakkaasti sotilaiden rajoittunutta näkemystä siitä, mitä kaikkea turvallisuuden käsite pitää sisällään. Turvallisuus ja tehokkuus (tässä tapauksessa terveydenhoidon tehokkuus) eivät aina sovi hyvin yhteen. Lisäksi kulttuurierot ja ymmärtämättömyys voivat monimutkaistaa asioita. Yhteenvetona luennoitsija esitti viisi perustekijää sille, että yhteistyö sotilaiden kanssa toimii:

1. Kriisinhallintajoukolla on oltava mandaatti.
2. Siviili-sotilasyhteistyöllä on oltava käyttäytymissäännöt (Code of Conduct), joka tukee järjestön puolueettomuutta.
3. Avustusprojektilla on oltava lupa sotilashallinnolta (kirjallinen valtakirja saada tukea).
4. CIMIC-yhteistyötä on harjoiteltava yhdessä, ja erityisesti oikeilla nimillä, kartoilla, tilanteilla ja olosuhteilla.
5. Yhteistyön sotilaiden kanssa on oltava paikallisten hyväksyttävissä.

Keskeisiä yheteistyön muotoja ovat etenkin logistiikka ja tietojen vaihto. Erityinen haaste on vakauttamisen ja jälleenrakentamisen väliin jäävä siirtymavaihe (yleensä n. 2-3 vuotta), jolloin alueella on vaara sortua uuteen sotaan. Tälle jaksolle on erityisen vähän asiantuntijoita tai osaamista, sitä ei löydy sotilailta eikä oikeastaan siviileiltäkään. Epävakaat alueet ja korruptio kulkevat pitkälti yhtä jalkaa, joten rahaa jakamalla siirtymävaihetta ei voi ratkaista. Luennoitsija kritisoi voimakkaasti myös avustusorganisaatioita, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä sotilaiden kanssa. Hänen mukaansa se on teeskentelyä, sillä yhteistyö on tapahtunut tosiasia, vaikka sitä ei myönnettäisi. Aseet voi saada vaikenemaan vain asevoimalla. Luento oli erittäin asiantunteva, hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen.
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta, joka kulki entistä rataansa. Keskustelin muutaman kollegan kanssa siitä, että ulkomaalaisille opiskelijoille olisi paljon antoisampaa saada perustietoa vaikkapa Saksan sotilaskurinpidon säädöksistä, kuin osallistua kuuntelemaan, kuinka monologin tapaan pohditaan suuria, Saksan perustuslain tulkintaan liittyviä periaatteellisia kysymyksiä. No, näillä eväillä menneään nyt eteenpäin.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aiheena oli operatiivisen viestinnän keskus ja sen piti keskuksen johtaja, eversti C.B. Operatiivisen kommunikaation keskuksen tehtävänä on informaatiovaikuttaminen ja -analyysi. Toisin sanoen välineitä ovat psykologinen vaikuttaminen, strateginen kommunikaatio, narratiivit ja propaganda. Toimintakenttänä on korostuneesti digitalisoitunut tietoyhteiskunta ja tarkemmin ottaen sen informaatioulottuvuus (ei niinkään kyberulottuvuus tai sähkömagneettinen spektri, joskin nämä nivoutuvat informaatioulottuvuuteen). Informaatiovaikuttaminen on aloitettava ajoissa, sillä on suuri merkitys operaation aikana, ja operaation menestys sen päätyttyä ratkaistaan pitkälti informaatioulottuvuudessa. Luennoitsija esitti useita käytännön esimerkkejä keskuksen toiminnasta islamilaisen valtion (DAESH) vastaisessa operaatiossa. Keskus tuottaa päivittäisiä, viikottaisia ja kaksi kertaa kuukaudessa julkaistavia raportteja informaatioympäristöstä Bundeswehrin eri esikuntien päätöksenteon tueksi. Keskuksella on myös Combat Camera -ryhmiä (Einsatzkameratrupps) sekä oma radiokanava, Radio Andernach. Seuraavan luennon piti Bundeswehrin yhteisten suorituskykyjen komentaja (tai "asevoimaperustan inspehtööri", eli Inspekteur Streitkräftebasis) kenraaliluutnantti M.S. Luennon aiheena oli SKB:n (Streitkräftebasis) nykytila ja tulevaisuuden haasteet. SKB:llä on 22 tehtävää laidasta laitaan. Konsepti poikkeaa merkittävällä tavalla Suomen puolustusvoimien puolustushaara-, aselaji- ja toimialajaottelusta. Erityisen mielenkiintoista on, että operaatioiden suunnittelu ja johtaminen on osa SKB:sta.
SKB:ssa palvelee n. joka neljäs Bundeswehrin sotilas. Ulkomaanoperaatioissa osuus on vielä tätäkin suurempi johtuen tukitehtävien merkittävästä osuudesta. Tällä hetkellä rakennetaan Kyber- ja informaatioulottuvuuden keskusta, joka valmistuttuaan erotetaan SKB:sta. Keskukseen irrotettaan viisi SKB:n 22 toimialasta, eli jäljelle jää 18. Myös kuljetustoimialaa organisoidaan hieman uudelleen. Organisaatiomuutoksen on suunniteltu olevan valmis 2021 mennessä. Myöskin uusi ja jo käynnistynyt haaste SKB:lle on Naton lisääntynyt läsnäolo Baltian maissa. Saksan omien joukkojen siirtojen ja tukeutumsen lisäksi Saksa toimii yhdysvaltalaisen prikaatin maihinnousu-, tukeutumis- ja kauttakulkualueena.
Torstain luennon aiheena oli sotilastiedustelu ja sen piti everstiluutnantti M.L. Luento oli valmistava luento perjantaille, jolloin luennoimaan tulevat sotilastiedustelun johtoportaan kenraalit. Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia tietoa olosuhteista, vastustajasta ja muista toimijoista. OODA-kehässä (Observe, Orient, Decide, Act) tiedustelu vastaa kahdesta O:sta, kun taas D ja A ovat operatiivisen alan heiniä. Yhteistyön on oltava saumatonta. Sotilastiedustelun eräs tärkeä tehtävä liittyy maalittamiseen. Siinä missä maalittamiskehän (Joint Targeting Cycle) yksi kierros toisessa
maailmansodassa kesti yli 2 kuukautta ja Vietnamin sodassa 2 viikkoa, on sen kesto nykyään parhaimmillaan alle 30 minuuttia. (Käytännössä aika on kuitenkin useimmiten paljon pidempi, esim. Air Tasking Order annetaan 72 tunnin välein, ellen ihan väärin muista.) Luennoitsija paukutti läpi puolessatoista tunnissa 72 PowerPoint-kuvaa, ja näistäkin useat oli animointeja. Aikaa kuvaa kohden ei näin ollen jäänyt paljon minuuttia enempää. Valkokankaalla oli siis melkoinen ilotulitus. Onneksi
suurin osa esitetystä tiedosta oli minulle entuudestaan tuttua perustietoa tiedustelutoimialasta. Saksaa koskevat seikat valitettavasti ohitettiin erityisen nopeasti, sillä niiden oletettiin olevan kaikille tuttuja.
Seuraavan luennon piti kenraaliluutnantti R.R. aiheesta Multinationales Kommando Operative Führung (Multinational Joint HQ), joka sijaitsee Ulmissa. Luennoitsija aloitti poikkeuksellisen pitkillä onnitteluilla ja itsensä esittelyillä. Kun hän n. 10 kuluttua pääsi itse aiheeseen, seurasi Ulmin kaupungin ja esikunnan historian esittely. Esikunta toimii periaatteessa kaikilla johtamistasoilla, mutta sen päätehtävä on toimia operatiivisen tason yhtymän(armeijakunta/divisioona) johtoesikuntana joko Nato-, EU- tai YK-operaatioissa (tai sekä että?) EU:n osalta tämä tarkoittaa käytännössä European Rapid Reaction Forcen tai EU Battlegroupin esikuntaa. Natossa se tarkoittaa alimman tason puolustushaarojen yhteistä (joint) johtoesikuntaa. Ulm on siis lähempänä joukkoja kuin Brunssum tai Napoli. Esikunta kattaa kaikki aselajit ja toimialat. Erityisen tärkeä rooli sillä on logistiikan suunnittelussa. Esikunta ei kuitenkaan laadi varsinaisia operaatiosuunnitelmia, vaan se toimii tällä hetkellä operaatioita valmistelevana esikuntana. Harjoituksissa tilanne on tietenkin toinen. Laajamittaisen sodan tapauksessa esikunta voi toimia liittouman johtamisreservinä tai reserviesikuntana. Myös Suomi asettaa henkilöstöä ja resursseja tähän esikuntaan. Luennoitsija esitteli esikunnan viimevuotisia harjoituksia ja niiden tavoitteita kattavasti. Lopuksi hän mainitsi esikunnan heikoimmaksi kohdaksi tai Akilleen kantapääksi johtamisjärjestelmät ja niiden puutteellisen yhteensopivuuden puolustushaarojen ja eri valtioiden välillä. Johtamisjärjestelmien yhteensovittamien on suurin yksittäinen haaste esikunnan jatkuvan johtamiskyvyn tiellä. Lopuksi kenraali mainosti esikuntaansa työpaikkana (henkilöstövaje vaivaa
hänen mukaansa kaikkia esikuntia, niin Naton, EU:n kuin Bundeswehrinkin).
Kaikkien perjantain luentojen aiheena oli sotilastiedustelu. Ensimmäisen niistä piti prikaatikenraali J.B. Muiden luentojen pitäjät olivat S., kenraalimajuri S. ja kenraalimajuri B.. Luentoja seurasi paneelikeskustelu, johon osasllistuivat kaikki luennoitsijat.
Ensimmäinen luento käsitteli lähes yksinomaa sotilastiedustelun organisaatiota, hallintoa ja
tiedonkulkua sekä niihin suunniteltuja muutoksia. Uusi elementti on tiedustelu kyber- ja informaatioulottuvuudessa. Lisäksi tiedustelun valvontaan ja ohjaukseen ollaan suunnittelemassa tarkennuksia ja muutoksia. Lopuksi luennoitsija käsitteli lyhyesti kriisin ennustamista, mutta esitetty sisältö oli pääosin tuttua aikaisemmista opinnoista. Luento oli esitytavaltaan varsin pitkäveteinen, eikä asiasisältökään ollut omiaan ylläpitämään mielenkiintoa.
Seuraava luento käsitteli strategisen tiedustelun keskusta (Kommando Strategischer Aufklärung) ja sen piti kenraalimajuri B. Saksassa ei ole sotilastiedustelua sanan varsinaisessa merkityksessä, joten keskuksella on tärkeä rooli Bundeswehrin tiedustelutoimialalla. Tiedon ja tiedustelun tarve on kasvanut nopeasti muuttuvassa maailmassa, eikä tarpeeseen aluksi pystytty vastaamaan. Tiedustelun suorituskyvyt ovat kehittymässä parempaan suuntaan, mutta vaje tarpeen ja tuotannon välillä on edelleen olemassa. Luennoitsija demonstroi Venäjän operaatiota Syyriassa (operaatio Dawn of Victory) esimerkkinä käyttäen sitä, kuinka kaikkien tiedustelulajien on toimittava saumattomassa yhteistyössä oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tiedustelualan suurimpana haasteena hän mainitsi henkilöstötilanteen. Henkilöstön riittämättömyys vaikuttaisi nousevan esiin ongelmana useiden aselajien ja toimialojen esittelyissä. Tässä esityksessä mainittiin lisäksi, että henkilöstön saatavuuden trendi on laskeva, eikä asialle ole paljoakaan tehtävissä. Jäljelle jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto: organisaation ja tehtävien priorisointi ja supistaminen.
Kolmannen luennon pitjäjä oli kenraalimajuri S. ja se käsitteli tiedustelutoimialaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä tiedusteluorganisaatioiden asemaa liittovaltion oikeusjärjestelmässä. Erityisen tärkeää on ennen päätöksiä tarkastella, mikä on lain puitteissa mahdollista. Esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa liikutaan usein aivan laillisuuden rajoilla, joten tarkka harkinta on tarpeen. Rajoituksia voidaan osin kiertää kansainvälisen yhteistyön kautta, sillä eri maiden tiedustelupalvelut noudattavat omien maidensa lainsäädäntöä. Puolenvälin jälkeen
luento sai mielenkiintoisen käänteen, kun luennoitsija vaihtoi aiheen Venäjän sotilasdoktriiniin ja käytännön esimerkkeihin sen sovelluksista. Hybridit keinot asettuvat diplomatian ja sodankäynnin väliin. Venäjän tavoitteina on päästä USA:n tasolle. Välitavoitteina on horjuttaa Euroopan hallituksia, katkaista transantlanttinen yhteys ja hajoittaa EU. Venäjän käyttämät hybridit keinot ovat vaihtelevia ja kattavat koko yhteiskunnan. Koska tavoite on strateginen, on Venäjällä käytettävissä sen saavuttamiseen vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Toistaiseksi Venäjän tie kohti tavoitetta on ollut menestysten sarja.
Neljännen luennon aiheena oli sotilaallinen vastatiedustelu (Militärischer Abschirmsdienst, MAD) ja sen piti prikaatikenraali S. Aiheesta on jo pidetty luento luokkatoverini kapteeni G:n toimesta. Tarkasteltaessa ääriaineksia Saksassa ääri-islamistien määrä on 35 %, äärivasemmistolaisten 22 % ja äärioikeiston 17 %. Bundeswehrissä vastaavat lukemat 12 %, 0,5 % ja 80 %. Vastatiedustelun resursseja islamistien seurantaan käytetään kuitenkin 4 kertaa enemmän kuin äärioikeiston, sillä äärioikeiston seuranta on helppo tehtävä. Islamiin kääntyminen ja radikalisoituminen käy yllättävän
nopeasti ja seuraukset voivat yllättää sotilasesimiehet.
Paneelikeskustelun kysymykset tai vastaukset niihin eivät yllättävää kyllä olleet sen parempia, eikä niistä tullut muistiinpanoja. Kokonaisuutena neljän kenraalin luennot eivät olleet sisällöltään tai toteuttamistavaltaan parhaimmasta päästä. Suurin puute oli siinä, että tietoa jaettiin yleisellä tasolla sitomatta sitä konkretiaan tai esimerkkeihin. Organisaatioiden tai hallinnollisten suhteiden mieleen painaminen on minulle vaikeaa, ellei niitä jollain tavalla sidota todellisuuteen. Oli luennoissa toki hyvätkin hetkensä, erityisesti kenraaliluutnantti Sc:llä, joka oli akateemiselta koulutukseltaan kasvatustieteilijä. Mielenkiintoista oli myös, että kaikki kenraalit käyttivät tilaisuutta hyväkseen mainostaakseen omaa organisaatiotansa työpaikkana.

13. päivä

Merisotalinjan opiskelijoiden oppilasesitelmät jatkuivat. Päivän aiheina oli merivoimien lentotoiminta, Bundeswehrin operaatioesikunta (Einsatzführungskommando), huoltoalukset ja erityisesti niiden toiminta Välimerellä, tiedustelu ja elektroninen sodankäynti sekä merivoimien lääketiede, erityisesti hammaslääketiede (linjalla opiskelee yksi erikoisupseeri, joka on hammaslääkäri).

Einsatzführungskommando on oma johtoesikunta pelkästään kriisinhallintaoperaatioita varten. Suomessa puolustushaaraesikunnat vastaavat kriisinhallintaoperaatioiden johtamisesta. Tämä esikunta, sanotaan sitä nyt vaikka kriisinhallinta- eli kriha-esikunnaksi, on tiukassa poliittisessa ohjauksessa, sillä se sijaitsee puolustusministeriössä. Erikoista esikunnassa on, että sillä ei ole sodan ajan tehtävää, vaan sodan sattuessa esikunta hajoitetaan. Saksallahan ei (historiallisista syistä) ole lainkaan pääesikuntaa, vaan sodan ajan johtamisessa nojaudutaan täysin Naton rakenteisiin.

Iltapäivällä oli kansainvälisten opiskelijoiden esitykset, myös oma esitykseni itsestäni ja Suomen merivoimista. Se meni ihan hyvin. Kansainvälisten opiskelijoiden tehtävänanto oli hieman erilainen kuin saksalaisilla kollegoilla, ja niinpä esitykset käsittelivät Ranskan, Iso-Britannian, Kreikan ja Yhdysvaltojen merivoimia sekä opiskelijoita itseään. Päivän päätteeksi tapasimme vielä edellisen vuosikurssin merivoimalinjan opiskelijat "meet and greet" -tapahtumassa. Tarjolla oli sipsiä, suolakeksejä ja juotavaa.

12. päivä

Merisotalinjan saksalaiset opiskelijat esittäytyivät ja kertoivat kokemuksistaan ja urastaan ennen kurssia. Heille oli ilmeisesti annettu melko tarkka tehtävänanto siitä, mitä esityksen tulee sisältää. Niinpä esitysten painopiste ei ollut henkilöissä itsessään, vaan kansainvälisissä laivasto-operaatioissa, joihin he olivat osallistuneet. Näitä olivat mm. ATALANTA, SOFIA, UNIFIL, COUNTER-DAESH ja monet muut. Saksan laivasto on, kuten jo mainittu, osallistunut hyvin aktiivisesti erilaisiin kansainvälisiin operaatioihin osana liittoumia eri laivastojen rinnalla. Tärkeimmät kumppanit operaatioissa ovat olleet USA, Iso-Britannia ja Ranska.

Päivän mielenkiintoisin opiskelijaluento oli komentajakapteeni KN:n esitys sukellusveneiden kehittyneestä suorituskyvystä. Sekä vedenalaiset sensorit, suoja että aseistus ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Kaikki uudet tekniikat eivät vielä ole käytössä, mutta tulossa kuitenkin.

Lounastauon jälkeen merivoimien esikunnan (Marinekommando) edustaja, amiraali M tuli tapaamaan merisotalinjan opiskelijoita. Amiraali saapui paikalle 27 minuuttia myöhässä. Pöydät oli asetettu keskusteluystävälliseen kehään ja kahvit tuotu pöytään. Silti ilmapiiri oli kohtalaisen jännittynyt eli herrapelkoinen. Amiraali halusi kuulla jokaiselta lyhyen esittelyn, minkä jälkeen hän oli valmistautunut vastaamaan kysymyksiin merivoimien ajankohtaisis ta asioista. Kysymyksiä riitti varsin paljon. Tämän osaltaan selittää se, että kurssin (saksalaisten opiskelijoiden) arvostelu perustuu pitkälti henkilökohtaiseen aktiivisuuteen ja näkyvyyteen (ns. face-time). Kokonaisuudessaan amiraalin vierailu kesti yli kaksi tuntia - ilman taukoja.

Mitä amiraali sitten sanoi? Hän totesi kahden vuoden kurssin olevan luksusta ja sanoi, että opintojen sisältö mahtuisi hyvin jopa yhteen vuoteen. Hän myös pahoitteli sitä, että opinnoille ei vieläkään ole saatu akateemista statusta, mikä olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Amiraali totesi useampaan otteeseen, että merivoimien tehtävät ja resurssit eivät ole tasapainossa. Hän kertasi kokemuksia ja puutteita viime vuosien operaatioista sekä merivoimien tulevaisuudennäkymiä omasta näkökulmastaan. Saksan merivoimien osaaminen kriisinhallinnassa on erinomainen, mutta korkean intensiteetin  konfliktien (eli sodan ajan) osaamista on kehitettävä. Suurimpana haasteena amiraali näki henkilöstön riittävyyden.

Vierailunsa lopuksi amiraali esitti opiskelijoille mielestäni järkevän ja osuvan toiveen siitä, että nämä eivät kurssin aikana unohtaisi todellisuutta joukoissa ja kentällä. Teorialla ja aivoriihillä on aikansa ja paikkansa tällä kurssilla, mutta sfääreihin karkaamista tulisi välttää. Joukkoja johtaessaan on oikeasti tiedettävä mistä puhuu ja mitä tekee.